Demarit ovat nyt ottaneet tavaksi rinnastaa kunnallisvaalien yhteydessä Suomen markkinatalouspolitiikkaa USA:sta lähteneeseen ja Eurooppaakin koitelleeseen kriisiin. Kriisithän ovat osa markkinatalousjärjestelmää, sillä ne palauttavat realitaloudesta irtaantuneen markkinatalouden todellisuuteen. Hintakuplat puhkeavat liittyivätpä ne omaisuuteen, yritysten voittoihin tai työnvastikkeina maksettaviin korvauksiin (palkkoihin). Kuumenneitten suhdanteitten jälkeen tulee taantuma, sitten elpyminen ja sitten taas korkeasuhdanne. Edetään kaksi askelta ja joudutaan ottamaan askel takaisin.
Urpilaisen itsensa edustamassa talousärjestelmässä tällaista itsekorjautuvaa mekanismia ei ollut eikä ole nytkään. Senpä vuoksi sosialistinen järjestelmä katosi historiallisesti vain vähäisen aikaa toimittuaan. Kun kuuntelee demareitten vaalikampanjaa, jossa rahaa surutta jaetaan kaikkeen mahdolliseen satoja miljoonia, havaitsee, ettei mitään ole kyetty ottamaan opiksi. Kuilun reunalle vaan ja siitä yli. Luullaan, että juuri koetun sosialismin vapaan pudotuksen sijasta nyt ihme tapahtuisi ja noustaisiinkin autereiseen liitoon irti realitalouden kahleista. Ei se utopia silloin toteutunut eikä se toteudu nytkään.
Urpilaisen itsensa edustamassa talousärjestelmässä tällaista itsekorjautuvaa mekanismia ei ollut eikä ole nytkään. Senpä vuoksi sosialistinen järjestelmä katosi historiallisesti vain vähäisen aikaa toimittuaan. Kun kuuntelee demareitten vaalikampanjaa, jossa rahaa surutta jaetaan kaikkeen mahdolliseen satoja miljoonia, havaitsee, ettei mitään ole kyetty ottamaan opiksi. Kuilun reunalle vaan ja siitä yli. Luullaan, että juuri koetun sosialismin vapaan pudotuksen sijasta nyt ihme tapahtuisi ja noustaisiinkin autereiseen liitoon irti realitalouden kahleista. Ei se utopia silloin toteutunut eikä se toteudu nytkään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eli voisi kai todeta ettei toiminut tämäkään ja tulee maksamaan veronmaksajien rahoja n. 1500-2000 miljardia. On siis haettava jokin välimuoto ja kehitettävä valvonta tuolle ihannoidulle "markkinataloudelle". Vapaata se ei enää tule olemaan (onneksi).
Mistä Sinä tiedät, mitä se maksaa vai maksaako mitään. Jos joku maksaa talostaan ylihintaa, niin jossakin vaiheessa maksu realisoirtuu ja maksun hetki tulee. Jos jossakin vaiheessa työpaikat ovat rakentuneet tuulen tuville, ne menetetään. Jos reaalitaloudesta otetaan ennkkoa, se ennakko joskus tulee maksuun.
Ensimmäinen oppi siis on, ettei talouselämä pääsee missään järjestelmässä realitaloutta pakoon. Oikaisu tulee rysäyksellä (sosialismi) tai vaiheittain (markkinatalous). Julkisen valvonta voi toimia, jos se kykenee pitämään talouskasvua lähellä realitaloutta. Silloin on osattava hillitä ylikuumentumista (hintapulia, palkkakuplia jne) ja päinvastoin. Säännöstely yleensä on ollut lisäämässä korjausliikkeiden rajuutta, sillä ylikuumenemista on poliittisten puolueiden hankala hillitä, se ei ole äänestäjäystävällistä.
Tällä hetkellä Suomessa torjutaan luottopulaa, sillä rahalaitokset eivät uskalla toisilleen lainata, kun joidenkin pankissa on hintakuplan sisältäviä "miinoja" Lainat antaa nyt keskuspankki tai yhteiskunta. Mitä siitä lopulta jää suomalaisen veronmaksajan maksettavaksi nähdään myöhemmin, voi olla ettei mitään. Suurempi ongelma liittyy ulkomaankauppaan,josta Suomi elää. Ulkomailla luottolama ja rahainstrumenttikupla haittaa sikäläistä yrityselämää, joka säteilee meille tilausten vähentymisenä ja työpaikkojen menetyksenä. Tätä ja vaikutuksiltaa suurempaa ongelmaa ei julkisella valvonnalla voida juurikaan säädellä. Tilaajia ei voi pakottaa tilaamaan.