Opetusta

ROOMALAISKIRJE, 7 LUKU

Vapaus laista

1. Puhun nyt lain tunteville: Ettekö tiedä, veljet, että laki vallitsee ihmistä niin kauan kuin hän elää?
2. Laki sitoo naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä. Mutta jos mies kuolee, vaimo on vapaa tästä miestä koskevasta säädöksestä.
3. Siksi hän saa avionrikkojan nimen, jos hän miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle. Mutta jos mies kuolee, hän on vapaa siitä laista, niin ettei ole avionrikkoja, jos menee toiselle miehelle.
4. Kristuksen kuolemassa ja hänen [seurakunta]ruumiinsa jäseninä teidätkin, veljeni, on kuoletettu laista, että tulisitte toisen omiksi, hänen, joka on kuolleista herätetty, kantaaksemme hedelmää Jumalalle.
5. Ollessamme syntiturmeluksen vallassa lain herättämät synnin himot vaikuttivat jäsenissämme, ja me kannoimme hedelmää kuolemalle.
6. Mutta nyt me olemme vapaat laista ja kuolleet pois siitä, mikä meitä piti vankeina, ja me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa, emmekä kirjaimen vanhassa.

Laki ja synti

7. Mitä siis sanomme? Onko laki syntiä? Ei suinkaan! Mutta minä en olisi tullut synnintuntoon muuten kuin lain kautta. En näet olisi tiennyt, että himo on syntiä, ellei laki olisi sanonut: "Älä himoitse."
8. Ottaen käskysanasta aiheen synti herätti minussa kaikenlaisia himoja, sillä ilman lakia synti on kuollut.
9. Minä elin ennen ilman lakia; mutta kun käskysana tuli, synti virkosi,
10. ja minä kuolin. Niin kävi ilmi, että käskysana, jonka piti olla minulle elämäksi, olikin minulle kuolemaksi.
11. Ottamalla käskysanasta aiheen synti petti minut ja tuotti minulle kuoleman.
12. Laki on silti pyhä ja käsky on pyhä, oikea ja hyvä.
13. Onko siis hyvä tullut minulle kuolemaksi? Ei suinkaan! Vaan että synti paljastuisi synniksi, se on hyvän kautta tuottanut minulle kuoleman, että synti tulisi ylenmäärin synnilliseksi käskysanan kautta.

Uskovan sisäinen ristiriita

14. Mehän tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minulla on turmeltunut luonto, myyty synnin alaisuuteen.
15. Enhän tunne omakseni, mitä teen: Minä en näet toteuta mitä tahdon, vaan mitä vihaan, sitä minä teen.
16. Mutta tehdessäni sitä, mitä en tahdo, minä myönnän, että laki on hyvä.
17. Sen tekijä en siis ole enää minä, vaan synti, mikä asuu minussa.
18. Minä kyllä tiedän, ettei minussa, se on, turmeltuneessa luonnossani asu mitään hyvää. Tahtoa minulla kyllä on, mutta ei ole voimaa hyvän toteuttamiseen.
19. Sillä sitä hyvää, mitä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
20. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
21. Tahtoessani tehdä hyvää minä huomaan itsessäni sen lain, että paha on piintynyt minuun.
22. Sisällisen ihmiseni puolesta minä kyllä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
23. mutta ihmisluonnossani minä tunnen toisen lain, joka sotii mieleni lakia vastaan ja pitää minua luonnossani* olevan synnin lain vankina.
24. Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25. Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen [uudistuneella] mielellä Jumalan lakia, mutta turmeltuneella luonnolla synnin lakia.