Hehän odottavat riemulla kohtaamistamme Taivaassa.Vihdoinkin saamme olla yhdessä maallisten raja-aitojen meitä erottamatta.
Voisinhan harrastaa psykotrainingia ja kuvitella olevani suurpääoma.
Asuisin kauniissa linnassa,ajelisin Aaltosen ohjaamalla limusiinilla pörssiin aamusella ja sieltä lounaalle Lontoon huippu- ravintoloihin. Käväisisin ostamassa Tiffannyltä pikku lahjan rouvalleni ennen kotiinmenoa.Illalla pynttäydyttäisiin iltaklenninkiin ja sikaaria sauhutellen lähdettäisiin oopperaan.(No eipä paljon maksa tämä huvi-kuvittelu nääs !)
Niin voisinhan miettiä,että paljonkos minulla on ollut aikaa uhrata ajatuksia yhteiskunnan vähäosaisille.Mitäs minä sanon ,kun tavataan sitten vihdoinkin taivaassa?
No olenhan minä senverran tunne-älykäs ihminen ,että eiköhän se juttu ala siitä juoksemaan.Ja mitäpä sitä siellä taivaassa enää kukaan viitsii murehtia ,että millaista se elämä siellä maan päällä oli.Taivas on sentään ihan eri juttu kuin maanpäällinen elämä .missä rikkaimmallakin non omat huolensa ja murheensa ,monenlaisista krempoista ja kolotuksista puhumattakaan.Rikas tai köyhä niin elämä koettelee.Talvella on vilu niin köyhällä kuin rikkaallakin.Perheessä saattaa olla huolia ,mitä ei rahallakaan saa poistettua,eihän esimerkiksi kaikille sairauksille mahdeta juurikaan mitään tänäkään päivänä.Ja on huolia perheenjäsenien elämästä yleensäkin.Tuttavillakin saattaa olla murheita.
Toki rikkaan elämässä on niitä valoisia puolia paljon enemmän kuin köyhällä tai vähävaraisella.
Syödään hyvää ruokaa,harrastetaan monenmoista urheilua ja kulttuuria,pukeudutaan hyvin,vietetään seuraelämää ylellisissä puitteissa,asutaan kaunniissa ja puhtaassa ympäristössä,voidaan toteuttaa itseään pääomien turvin,voidaan perustaa yrityksiä riskeeraamatta koko elämäänsä,eli kotia ,perhettä,toimeentuloa.
Ehkä sinne taivaaseen on sittenkin köyhän vaikeampi päästä kuin rikkaan ,koska kyllä minä köyhänä tekisin enemmän kolttosia kuin rikkaana,tosin Jeesus on luvannut armahtaa kaikki katuvaiset.
Voisinhan harrastaa psykotrainingia ja kuvitella olevani suurpääoma.
Asuisin kauniissa linnassa,ajelisin Aaltosen ohjaamalla limusiinilla pörssiin aamusella ja sieltä lounaalle Lontoon huippu- ravintoloihin. Käväisisin ostamassa Tiffannyltä pikku lahjan rouvalleni ennen kotiinmenoa.Illalla pynttäydyttäisiin iltaklenninkiin ja sikaaria sauhutellen lähdettäisiin oopperaan.(No eipä paljon maksa tämä huvi-kuvittelu nääs !)
Niin voisinhan miettiä,että paljonkos minulla on ollut aikaa uhrata ajatuksia yhteiskunnan vähäosaisille.Mitäs minä sanon ,kun tavataan sitten vihdoinkin taivaassa?
No olenhan minä senverran tunne-älykäs ihminen ,että eiköhän se juttu ala siitä juoksemaan.Ja mitäpä sitä siellä taivaassa enää kukaan viitsii murehtia ,että millaista se elämä siellä maan päällä oli.Taivas on sentään ihan eri juttu kuin maanpäällinen elämä .missä rikkaimmallakin non omat huolensa ja murheensa ,monenlaisista krempoista ja kolotuksista puhumattakaan.Rikas tai köyhä niin elämä koettelee.Talvella on vilu niin köyhällä kuin rikkaallakin.Perheessä saattaa olla huolia ,mitä ei rahallakaan saa poistettua,eihän esimerkiksi kaikille sairauksille mahdeta juurikaan mitään tänäkään päivänä.Ja on huolia perheenjäsenien elämästä yleensäkin.Tuttavillakin saattaa olla murheita.
Toki rikkaan elämässä on niitä valoisia puolia paljon enemmän kuin köyhällä tai vähävaraisella.
Syödään hyvää ruokaa,harrastetaan monenmoista urheilua ja kulttuuria,pukeudutaan hyvin,vietetään seuraelämää ylellisissä puitteissa,asutaan kaunniissa ja puhtaassa ympäristössä,voidaan toteuttaa itseään pääomien turvin,voidaan perustaa yrityksiä riskeeraamatta koko elämäänsä,eli kotia ,perhettä,toimeentuloa.
Ehkä sinne taivaaseen on sittenkin köyhän vaikeampi päästä kuin rikkaan ,koska kyllä minä köyhänä tekisin enemmän kolttosia kuin rikkaana,tosin Jeesus on luvannut armahtaa kaikki katuvaiset.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.