Ihme

Luettuani lehdestä että eräs amerikkalainen oli saanut käsittämättömän rahasumman paahtoleivästä, johon oli paahtunut Neitsyt Marian kuva, heräsi minussa suuri harmistus. Hukkaan heitetyt lottorahat rupesivat taas kaivertamaan mieltä. Ja eikös heti perään joku norjalainen esitellyt kalapuikon, johon oli paistettaessa ilmestynyt itsensä Jeesuksen kuva. Ties mitä tuostakin ihmeestä joku rahamies on valmis maksamaan.

Itse en ole mitenkään uskonnollinen, mutta äkkirikastuminen kieltämättä rupesi tuntumaan houkuttelevalta. Niinpä sitten suuntasin lähimarkettiin ja ostin kärryt täyteen pakastekalapuikkoja ja viipaloituja paahtoleipiä. Liesi kävi kuumana aamusta iltaan ja leivänpaahdin hehkui sulamispisteen partaalla. Erilaisista paisto- ja paahtomenetelmistä huolimatta käsittelemiini elintarvikkeisiin ei ilmaantunut mitään hyvälläkään mielikuvituksella tunnistettavaa kuvaa. Yksi kuvio ehkä muistutti etäisesti Aku Ankkaa…..

Hikisen urakan päätteeksi keittiöni oli tietenkin täynnä paahdettuja leipiä ja paistettuja kalapuikkoja. Koska olen kasvanut köyhässä kodissa, en niitä iljennyt roskiinkaan heittää, vaan ryhdyin syömään noita epäonnen paistoksia. Lopulta alkoi vyö siinä määrin kiristää, että urakka oli jätettävä ja mentävä nukkumaan. Itsekseni päätin sitten huomenissa ruokkia sorsia lopuilla sapuskoilla.

Yö oli levoton. Toinen toistaan kauheampi painajaisuni kidutti minua, kunnes aamulla heräsin hikisenä ja väsyneenä. Kaiken lisäksi vatsassa vellova tunne pakotti siirtymään nopeasti posliinipöntölle. Parin infernaalisen päräyksen jälkeen tuskallisen pitkään jatkuneen turinan ja pörinän viimein päätyttyä aloin puhdistaa peräpeiliäni. Kun sitten satuin vilkaisemaan tuota leimattua emboarkkia, olin pudota polvilleni: Paperiin oli piirtynyt täysin selvä kuva viimeisestä ehtoollisesta! Jeesus ja kaikki 12 opetuslasta olivat kasvonpiirteitä myöten selvästi erotettavissa. Kuvan tarkkuus oli ainakin luokkaa 300dpi ja se vastasi täysin hyvälaatuista kymppikuvaa.

Eikä tässä vielä kaikki. Käännettyäni kuvan ympäri, siitä tuijotti ilkeämielisen näköisenä itse sielunvihollinen, Saatana! Hänen taustanaan lainehtii liekkimeri punahehkuisine lieskoineen. Hetken jo epäilin aistejani, eihän kuvassa sentään värejä saattanut olla. Sitten minulle valkeni, että peräpukamani oli taas alkanut vuotaa…..

Tällaiselle ihmeelle maailmasta tuskin löytyy vertaa. Jotta voisin aloittaa realisointitoimet, olisi lienee saatava ihmeelle vahvistus joltain vaikutusvaltaiselta hengelliseltä napamieheltä. Paavi tuli minulle ensimmäisenä mieleen, mutta en oikein tiedä kuinka hänen kanssaan pääsisi puheisiin. Tuon kirkkolatinan taitoni kanssakin on vähän niin ja näin. Mahtaako täältä koti-Suomesta löytyä joku vaikutusvaltainen kirkonmies, joka voisi minua asiassa neuvoa?

Päällimmäisenä minulla on kuitenkin ongelma tuon ihmearkin säilytyksen suhteen. En oikein tiedä onko pakastin sille sopiva säilytyspaikka vai olisiko se syytä varustaa suojalasilla ja kehystää. Toistaiseksi siitä uhoaa sen verran inha löyhkä, että säilytän sitä kylpyhuoneen pyykkinarulla.
3135
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

kistamaan joka istunnon jälkeen minkälaisia kuvioita tulee ja keräilemään sinne pyykkinarulle niitä.

Äänestä
  • sain aikoinani e-mailina kuvan jota piti tuijottaa, sitten siirtää katse seinään ja siinä Hän oli. Jeesus ja totta totisesti. Kuva vain ei pysynyt kauaa, muuten olisin kutsunut uteliaita ja uskovia. Kerännyt pääsymaksun ja näin rikastunut.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Ihmeidentekijä kirjoitti:

Luettuani lehdestä että eräs amerikkalainen oli saanut käsittämättömän rahasumman paahtoleivästä, johon oli paahtunut Neitsyt Marian kuva, heräsi minussa suuri harmistus. Hukkaan heitetyt lottorahat rupesivat taas kaivertamaan mieltä. Ja eikös heti perään joku norjalainen esitellyt kalapuikon, johon oli paistettaessa ilmestynyt itsensä Jeesuksen kuva. Ties mitä tuostakin ihmeestä joku rahamies on valmis maksamaan.

Itse en ole mitenkään uskonnollinen, mutta äkkirikastuminen kieltämättä rupesi tuntumaan houkuttelevalta. Niinpä sitten suuntasin lähimarkettiin ja ostin kärryt täyteen pakastekalapuikkoja ja viipaloituja paahtoleipiä. Liesi kävi kuumana aamusta iltaan ja leivänpaahdin hehkui sulamispisteen partaalla. Erilaisista paisto- ja paahtomenetelmistä huolimatta käsittelemiini elintarvikkeisiin ei ilmaantunut mitään hyvälläkään mielikuvituksella tunnistettavaa kuvaa. Yksi kuvio ehkä muistutti etäisesti Aku Ankkaa…..

Hikisen urakan päätteeksi keittiöni oli tietenkin täynnä paahdettuja leipiä ja paistettuja kalapuikkoja. Koska olen kasvanut köyhässä kodissa, en niitä iljennyt roskiinkaan heittää, vaan ryhdyin syömään noita epäonnen paistoksia. Lopulta alkoi vyö siinä määrin kiristää, että urakka oli jätettävä ja mentävä nukkumaan. Itsekseni päätin sitten huomenissa ruokkia sorsia lopuilla sapuskoilla.

Yö oli levoton. Toinen toistaan kauheampi painajaisuni kidutti minua, kunnes aamulla heräsin hikisenä ja väsyneenä. Kaiken lisäksi vatsassa vellova tunne pakotti siirtymään nopeasti posliinipöntölle. Parin infernaalisen päräyksen jälkeen tuskallisen pitkään jatkuneen turinan ja pörinän viimein päätyttyä aloin puhdistaa peräpeiliäni. Kun sitten satuin vilkaisemaan tuota leimattua emboarkkia, olin pudota polvilleni: Paperiin oli piirtynyt täysin selvä kuva viimeisestä ehtoollisesta! Jeesus ja kaikki 12 opetuslasta olivat kasvonpiirteitä myöten selvästi erotettavissa. Kuvan tarkkuus oli ainakin luokkaa 300dpi ja se vastasi täysin hyvälaatuista kymppikuvaa.

Eikä tässä vielä kaikki. Käännettyäni kuvan ympäri, siitä tuijotti ilkeämielisen näköisenä itse sielunvihollinen, Saatana! Hänen taustanaan lainehtii liekkimeri punahehkuisine lieskoineen. Hetken jo epäilin aistejani, eihän kuvassa sentään värejä saattanut olla. Sitten minulle valkeni, että peräpukamani oli taas alkanut vuotaa…..

Tällaiselle ihmeelle maailmasta tuskin löytyy vertaa. Jotta voisin aloittaa realisointitoimet, olisi lienee saatava ihmeelle vahvistus joltain vaikutusvaltaiselta hengelliseltä napamieheltä. Paavi tuli minulle ensimmäisenä mieleen, mutta en oikein tiedä kuinka hänen kanssaan pääsisi puheisiin. Tuon kirkkolatinan taitoni kanssakin on vähän niin ja näin. Mahtaako täältä koti-Suomesta löytyä joku vaikutusvaltainen kirkonmies, joka voisi minua asiassa neuvoa?

Päällimmäisenä minulla on kuitenkin ongelma tuon ihmearkin säilytyksen suhteen. En oikein tiedä onko pakastin sille sopiva säilytyspaikka vai olisiko se syytä varustaa suojalasilla ja kehystää. Toistaiseksi siitä uhoaa sen verran inha löyhkä, että säilytän sitä kylpyhuoneen pyykkinarulla.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu