oletko koskaan ajatellut hihu, että olet takertunut elämään, ja erityisesti ikuiseen elämään?
Kuinka käsitellä tilannetta joka tässä elämässä on äärimmäisen puoleensavetävä - jolloin sotkeudumme siihen ja myös menemme siihen mukaan.
Ikuisen elämän puoleensavetävyys aikaansaa takertumista ja takertuminen aikaansaa riippuvuutta, riippuvuus tuo mukanaan kärsimystä.
Takertuminen ikuiseen elämään on ikään kuin äärimmäisen vahvaa liimaa, hullua liimaa. Mitä voimakkaampi takertuminen on, sitä suurempi on myös siitä syntyvä kärsimys. Jos panemme vain vähän liimaa kädelle, ja panemme kankaan liiman päälle ja annamme sen olla siinä vain muutaman sekunnin. Se on vielä hyvin helppo irrottaa siitä. Jos panemme paljon liimaa ja annamme kankaan olla pitkän aikaa, sen irrottaminen on tuskallista. Siinä saattaa irrota jopa nahkaakin.
Joskus sekoitamme keskenään kumpi on takertumista ja kumpi kaikki syleilevää rakkautta.
Todellinen rakkaus tuo rauhaa. Todellinen rakkaus tuo vapautta ja harmoniaa. Mutta takertuminen tuo kärsimystä ja epäjärjestystä. Ei ole kysymys siitä, ettemmekö saisi rakastaa toisia, mutta pitäisi rakastaa ilman vahvaa itsekästä, takertuvaa asennetta.
Jos kuullemme sanottavan "minä rakastan sinua", mutta tarkoitetaanko sillä todella sitä, aitoa rakkautta. Me näemme sen siitä, liittyykö siihen rajoituksia ja ehtoja, esim. usko jeesukseen niin pelastut, mutta et ilman häntä.
Aito, todellinen rakkaus hyödyttää aina muita. Se tahtoo tuoda onnea ja onnen syitä toisille, se tahtoo poistaa kärsimyksen ja kärsimyksen syyt toisilta. Se ei toivota ketään helvettiin.
Todellinen aito rakkaus on toive että toiset ovat onnellisia ja kykyä iloita toisten onnesta, ikään kuin kysymyksessä olisi meidän oma onnemme.
Takertuminen on aivan erilaista. Kun kyseessä on takertuminen, me haluamme, että toinen on onnellinen, mutta sillä tavalla kuin me haluamme hänen olevan onnellinen. Esim. takertuminen jeesukseen: toivomme että uskot jeesukseen, sillä muuten et voi olla onnellinen.
Kun puhumme kiintymyksestä, joka tuo kärsimystä mukanaan, me puhumme silloin takertumisesta, emmekä tällaisesta kaikkea syleilevästä rakkaudesta, todellisesta rakkaudesta.
Kuinka käsitellä tilannetta joka tässä elämässä on äärimmäisen puoleensavetävä - jolloin sotkeudumme siihen ja myös menemme siihen mukaan.
Ikuisen elämän puoleensavetävyys aikaansaa takertumista ja takertuminen aikaansaa riippuvuutta, riippuvuus tuo mukanaan kärsimystä.
Takertuminen ikuiseen elämään on ikään kuin äärimmäisen vahvaa liimaa, hullua liimaa. Mitä voimakkaampi takertuminen on, sitä suurempi on myös siitä syntyvä kärsimys. Jos panemme vain vähän liimaa kädelle, ja panemme kankaan liiman päälle ja annamme sen olla siinä vain muutaman sekunnin. Se on vielä hyvin helppo irrottaa siitä. Jos panemme paljon liimaa ja annamme kankaan olla pitkän aikaa, sen irrottaminen on tuskallista. Siinä saattaa irrota jopa nahkaakin.
Joskus sekoitamme keskenään kumpi on takertumista ja kumpi kaikki syleilevää rakkautta.
Todellinen rakkaus tuo rauhaa. Todellinen rakkaus tuo vapautta ja harmoniaa. Mutta takertuminen tuo kärsimystä ja epäjärjestystä. Ei ole kysymys siitä, ettemmekö saisi rakastaa toisia, mutta pitäisi rakastaa ilman vahvaa itsekästä, takertuvaa asennetta.
Jos kuullemme sanottavan "minä rakastan sinua", mutta tarkoitetaanko sillä todella sitä, aitoa rakkautta. Me näemme sen siitä, liittyykö siihen rajoituksia ja ehtoja, esim. usko jeesukseen niin pelastut, mutta et ilman häntä.
Aito, todellinen rakkaus hyödyttää aina muita. Se tahtoo tuoda onnea ja onnen syitä toisille, se tahtoo poistaa kärsimyksen ja kärsimyksen syyt toisilta. Se ei toivota ketään helvettiin.
Todellinen aito rakkaus on toive että toiset ovat onnellisia ja kykyä iloita toisten onnesta, ikään kuin kysymyksessä olisi meidän oma onnemme.
Takertuminen on aivan erilaista. Kun kyseessä on takertuminen, me haluamme, että toinen on onnellinen, mutta sillä tavalla kuin me haluamme hänen olevan onnellinen. Esim. takertuminen jeesukseen: toivomme että uskot jeesukseen, sillä muuten et voi olla onnellinen.
Kun puhumme kiintymyksestä, joka tuo kärsimystä mukanaan, me puhumme silloin takertumisesta, emmekä tällaisesta kaikkea syleilevästä rakkaudesta, todellisesta rakkaudesta.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Onko tieto siitä että kun kuolee, niin on poissa, todellakin hihulle niin kaamea että on pakko ruokkia mielikuvitusta jollain jumalan lupaamalla ikuisella elämällä?
Aika karmivaa aivotoimintaa.
Love bites, love beats, takes you into your knees
rakkaus haluaa sinut polviesi sisään?
"takes you into your knees"
Mulle tuli mieleen Def Leppardin kasariballadi Love bites tosta mieleen.
Tarviikin laittaa se soimaan. Tiedä vaikka emäntä herkistyis :D
Miehen laulama, joten toisenlainen tulkintakin on mahdollinen. Olettaisin tässä silti tarkoitettavan sitä, että rakkauden kohteen menettäminen tipauttaa sinut polvillesi.
"takes you onto your knees"? No se kuullostaakin järkevämmältä.
one-linereita, olisi hyvä tehdä se niin ettei tee itsestään naurettavaa.
Meikä tykkää hyräillä tuon aina näköjään väärin. Virallinen teksti menee:
Love bites, love bleeds
It's bringin' me to my knees
Loppuelämäksi on ilo taattu kun osaa nauraa itselleen.
Tässäpä pähkäilemistä!
Kukan Ateisti ei ole ikinä myynyt sieluansa Saatanalle!
He kaikki ovat olleet Kristittyjä!
Mikä on saatana??? Mikä on kristitty??
En ole ollut koskaan kristitty!! Saatanalle taas ei voi myydä sielua kun kumpaakaan ei ole. Tyhjälle on vaikea myydä tyhjää...
Kerran yritin myydä uskovaisen sielua Pirulle, mutta sekin sanoi vain
"WTF - MItä PIRUA?!"
Buddhalaisen puhetta. Jatka samaan malliin.
Ps. käy UFO-palstalla.
remote viewing-sinulla oli taas käsi housuissa.
Voisit pestä sen vihreän päiväpeiton joskus.
Kyllä, minulla on vihreä päiväpeitto pesun tarpeessa. Eilen en masturboinut.
virheellisen taajuuden niiden päiväpeitossa olevien läiskien takia. Joskus bioloogista alkuperää olevat eritteet voivat häiritä tulkintaa.
Toistemme kanssa elämisestä.
Hiljennyin pitkäksi aikaa miettimään kirjoittamaasi.
Meidän kulttuurissamme hyvin harvat ihmiset ovat saaneet kokea olevansa aidosti hyväksyttyjä ja rakastettuja. Rakastaminen on niinkuin kirjoitit ehdollistettu tiettyihin määreisiin. Jos ei ole ole sellainen niin ei kelpaa. Olemme valitettavan hyvin omaksuneet tuon, ettemme kelpaa aitoina omana itsenämme.
Nyt 2000 luvulla olisi vihdoinkin aika meidän kunkin opetella oikeasti arvostamaan omaa itseämme. Kun pystymme arvostamaan itseämme meidän ei tarvitse pakottaa muita mihinkään muotteihin ja elämä on paljon mukavanpaa meille kaikille.
"oletko koskaan ajatellut hihu, että olet takertunut elämään, ja erityisesti ikuiseen elämään?"
No, ainakin nyt olen. En mielestäni ole, en minä usko Jumalaan siksi, että en kestäisi elämän menettämistä, vaan koska pidän Jumalaa todellisena.
Oletko sinä? Monet ateistit sanovat uskovien luopuvan elämästä, kun pitävät kiinni Jumalasta. Ja nyt sinä sanotkin, ettei elämään pitäisi takertua.
Minusta tuntuu, että moni on ateisti, koska pelkää menettävänsä "elämän" ja samalla kuitenkin ymmärtämättään luopuvat elämästä.
"Todellinen aito rakkaus on toive että toiset ovat onnellisia ja kykyä iloita toisten onnesta, ikään kuin kysymyksessä olisi meidän oma onnemme."
Totta. Asiasta voi tulla vaan monimutkaisempaa esim. tilanteessa, jossa lapsesi haluaa vetää heroiinia, koska "se tekee onnelliseksi".
en koe olevani kiihko, en suuntaan enkä toiseen.
Mutta hyvin lausuit!
että ateistit pelkäävät elämää, koska olet hihu ja jos lapsesi vetää heroiinia, loppuuko se jos lopetat rakastamisen?
Oma ja toisten onnellisuus on takertumista. Juttusi on osin farisealainen projisointi.
"en koe olevani kiihko, en suuntaan enkä toiseen."
Onneksi se ei ole välttämätöntä :)
"Mutta hyvin lausuit!"
Mukava kuulla :)
"että ateistit pelkäävät elämää"
Lue uudelleen edellinen viestini, et selvästikkään lukenut riittävän tarkkaa.
"hihu ja jos lapsesi vetää heroiinia, loppuuko se jos lopetat rakastamisen?"
Epäilen, mutta meillä onkin ehkä hiukan eri käsitys rakkaudesta.
Vaikuttaisi, että sinun rakkaus käsityksellä pitäisi kannustaa huumeiden käyttöön, jos se tekee toisen onnelliseksi.
huumeiden käyttö ei tee ketään onnelliseksi. Uskonto on myös huume vailla todellisuutta.
Uskonnostasi päättelen että uskot että vääräuskoisten, lasten ja naisten raiskaaminen ja tappaminen tekee krisun onnelliseksi. Krisun onnellisuutta edistää myös orjien pito.
Ole hyvä.
Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan.
Ps. suurin osa heroiininkäyttäjistä asuu raamattuvyöhykkeellä, eli pohjoisessa, missä myös kukoistaa saatananpalvonta (kristinuskon sadomasokistinen puoli).
Olen tullut siihen tulokseen, että jumalusko korreloi suoraan sisäisen pelon kanssa. Sitä ei voi käsitellä, koska se ei ole konkreettista vaan epämääräistä pelkoa, joka täytyy sitoa johonkin. Kun sen sitoo mahdollisimman helposti ymmärrettävään dogmiin, on se kuin pelastus. Tästä on mieltästäni kysymys uskonnossa.
alkoivat vikisemään :D
Olen samaa mieltä kanssasi uskonnon ja pelon symbioosista.
Jumalalle kiitos palstan tervepäisistä ateisti-naisista!