Laitoin tuossa Bubikselle vastauksen erääseen ketjuun, jossa käsittelin sisäistä pelkoa ja sen yhteyttä uskovaisuuteeen.
Sisäinen pelko on ominaisuus, jota kaikki ihmiset kokevat. Tämä ei ole oma keksintöni, vaan opin ymmärtämään sitä emeritus professori Matti Bergströmin lausunnosta ohjelmassa 5 keskustelua toimittaja Eero Silvastin kanssa kauan sitten.
Siinä hän selosti, että jokainen ihminen kokee sisäistä pelkoa ja se täytyy sitoa johonkin, muuten sen kanssa on hankala elää. Etenkin murrosiässä nuori kokee epämääräistä pelkoa, jolle ei ole nimeä.
Esimerkiksi nuoret sitovat pelkonsa usein kuuntelemalla rock-musiikkia mahdollisimman kovalla.
Epävarma ihminen joutuu joko sietämään tätä pelkoa, tai sitten sille pitää saada nimi. Kaikkein helpoin tapa saada pelko talttumaan, on uskominen jumalaan ja näin sitomaan epävarmuutensa siihen, jonka kokee olevan oikealla asialla ja pelastaja.
Siksi kaikilla inhimillisillä kulttuureilla on uskontoja ja niillä vankka kannatus.
Me, jotka kestämme paremmin epävarmuuden tilaa, olemme ateisteja.
Sisäinen pelko on ominaisuus, jota kaikki ihmiset kokevat. Tämä ei ole oma keksintöni, vaan opin ymmärtämään sitä emeritus professori Matti Bergströmin lausunnosta ohjelmassa 5 keskustelua toimittaja Eero Silvastin kanssa kauan sitten.
Siinä hän selosti, että jokainen ihminen kokee sisäistä pelkoa ja se täytyy sitoa johonkin, muuten sen kanssa on hankala elää. Etenkin murrosiässä nuori kokee epämääräistä pelkoa, jolle ei ole nimeä.
Esimerkiksi nuoret sitovat pelkonsa usein kuuntelemalla rock-musiikkia mahdollisimman kovalla.
Epävarma ihminen joutuu joko sietämään tätä pelkoa, tai sitten sille pitää saada nimi. Kaikkein helpoin tapa saada pelko talttumaan, on uskominen jumalaan ja näin sitomaan epävarmuutensa siihen, jonka kokee olevan oikealla asialla ja pelastaja.
Siksi kaikilla inhimillisillä kulttuureilla on uskontoja ja niillä vankka kannatus.
Me, jotka kestämme paremmin epävarmuuden tilaa, olemme ateisteja.
Vastaukset 78
Vanhimmat
Olen huomannut saman asian. Kuolemaa pelätään yleensä niin voimakkaasti, että on pakko keksiä jokin oikotie, millä vältää tämä karmiva asia...
Ja sehän on taivas hurskastelu...on mukavampi ajatella että läheinen ihminen ei olekkaan kuollut, vaan jossain "muualla", mukavassa paikassa.
Ihmiset jotka eivät pelkää kuolemaa, ja joilla on siihen terve suhtautumistapa, eivät tarvitse mitään uskoa selvitäkseen tiedosta...että kuolema on 100% varma KAIKILLE ihmisille.
mutta en voi väittää, että en pelkäisi kuolemaa. Minulla vain sattuu olosuhteiden pakosta olemaan sellainen oikeasti rankka menneisyys, että olen oppinut elämään epävarmuudessa aivan pienestä lapsesta asti. Olen kasvanut kontreettisen kuoleman pelon (Oulun laajennettu itsemurha) ilmapiirissä, mutta jumalan apua en ole pyytänyt enkä saanut.
Sellaisissa olosuhteissa jokapäiväinen hengissä selviäminen on ollut jo sinänsä suoritus, ja siksi olen ehkä vähän erilainen, kuin normaalissa perheessä elänyt ja kasvanut ihminen.
Kun on kokenut rankan lapsuuden ja ollut elämässä lujilla, huomaa että on sisäisesti niin vahva ettei tarvitse mitään "yliluonnollista" apua.
Itse olen jo käynyt niin lähellä kuolemaa, että en sitä pelkää...olen jatkoajalla.
Oletko muuten ajatellut sitä, että et olisi juuri tuollainen ilman sitä rankkaa menneisyyttäsi?
Olet oppinut selviämään hengissä, ja se on tehnyt sinusta psyykkisesti vahvan ja hyvin vastoinkäymisiä kestävän yksilön.
ja ajattelen sitä usein. Olen lukeut kaiken käsiini saamani psykologian kirjat ja yrittänyt oppia ymmärtämään omaa psyykeäni.
Olen käynyt myös ns. laajennetun persoonallisuustestin, ja voin luvalla sanoa, että psyykeni on täysin terve. Siitä olen iloinen ja se antaa minulle tiettyä itsevarmuutta. Tarkoitan sitä, että jos joku sanoo minua hulluksi tai epäilee mielenterveyttäni, vika ei ole minussa, vaan epäilijässä.
Kun on VAIN kaksi vaihtoehtoa, joko alistut ja muutut vihamieliseksi, katkeroituneeksi...tai kestät kaiken ja vielä ylikin ja käytät rankkoja kokemuksia hyödyksesi...et vaivu katkeruuteen vaan etsit positiivisuutta, huumoria ja iloa elämääsi.
Jos huomaat monet etsivät upeita kokemuksia koko elämänsä...löytämättä. Sinä taas näet onnen ja ilon hyvin pienissä asioissa...olet onnellinen, koska tiedät mitä on turvattomuus, pelko. Se erottaa sinut ns.helpon elämän eläneestä ihmisestä.
Pysytkö vielä kyydissä?
ja voin tässä nyt tunnustaa, että tässä samassa osoitteessa asuu eräs, joka valitettavasti on katkeroitunut ja vihamielinen. Kun olimme puoli vuotta erossa, ei minulla ollut mitään ongelmia, ja voin erittäin hyvin. Toinen taas sanoi sitä erääksi elämänsä vaikeimmista paikoista. Sitten kun palattiin yhteen, oli vähän aikaa hyvin, mutta sama elämän vihamielisyys on palannut.
Joudun valitettavasti harkitsemaan uudestaan.
...vahvan ihmisen ongelmat ovat juuri näitä.
Jos olet tottunut kestämään painetta hyvin ja keksit helposti ratkaisun ongelmiisi, olet positiivinen, elämänhaluinen....on vaikeaa löytää paria joka pysyy siinä menossa mukana.
Jos toinen on katkera koko maailmaa kohtaan, kateellinen ja täysin erityyppinen ihmisenä...aina tulee näitä vastoinkäymisiä. Koska ulosantisi on varmasti hyvää(verbaalinen) siinä pitää olla aika vahva ja hyväksyvä ihminen, että kestää vahvuutesi. Osuiko lähelle?
toinen on juristi, niin ei ole hänenkään ulosannissaan mitään vikaa. Minä olen ollut liian suvaitsevainen. Olisi pitänyt jo aikaa sitten sanoa, että tätä minä en elämältä halua. Kaikki asiat eivät ole huonosti.
Sitten on tämä moraalinen puoli. Miten jätät ihmisen, joka on eläkkeellä masennuksen takia jo nelikymppisenä? En halua olla omaishoitaja, jonka kaikki ratkaisut ovat vääriä, jos ne eivät edistä hänen hyvinvointiaan?
Tähän ei kukaan voi vastata. Ratkaisu on minun käsissäni. Olen vain sikäli kumma tyyppi, että ajattelen aina, että sitku, sitku ja sitku. Niin sitten minä kyllä lähden.
Asunnonkin saisin varsin helposti vaikutusvaltaisten ystävieni avulla, mutta sitku...
että on kahdenlaista kuolemanpelkoa. Toinen liittyy uskontoon ja siihen, että ei sinne luvattuun taivaaseen pääsekään jonkun töppäyksen takia. On vaikka pieraissut kirkonmenoissa, tai pannut diakonissaa sakastissa.
Toinen taas on olemattomuuden pelkoa ja kummastusta siitä, että miten muka voi lakata ykskaks olemasta ja eieieieijei, minä en halua lakata olemasta.
Kun olet aikasi asiaa pohtinut, miettinyt eri vaihtoehtoja...ratkaisu tapahtuu.
Hieno ominaisuus on toisen huomioiminen, mutta kaikella on rajansa. Usein isot asiat elämässä tuntuvat juuri sellaisille, että mutku ja sitku.
Itse olen joutunut tekemään myös vaikeita ratkaisuja ja se mikä on kauheaa....siitä seuraa uskomaton vapauden tunne, kun on uskaltanut olla rohkea ja tehdä niin kuin "sydän" sanoo.
Ole rohkea ja luota itseesi..kuten sanoit, vain sinulla on ratkaisevat avaimet käsissäsi.
kannustuksesta.:-) Nyt on mentävä nukkumaan ja aamulla töihin:-)
Siihen uskis pelkoon kun lisää vielä armottoman syyllistämisen, jota muut uskikset viljelevät...soppa on valmis. Alkaa kaulukset kuristaa ja sitten alkaa ankara käännytystyö...hyi!
....lippu korkealla ja ilo pintaan, vaik syrän märkänis.;-D
Uskoisin, että pitkittynyt uhka ei tee hyvää masentuneelle. Parempi jättää kuin kiduttaa, masentuneellakin on silmät päässä.
"En halua olla omaishoitaja, jonka kaikki ratkaisut ovat vääriä, jos ne eivät edistä hänen hyvinvointiaan?"
Omaishoitajan omaa hyvinvointia koskevat ratkaisut edistävät pidemmän päälle hoidettavan hyvinvointia. Olettaen että omaishoitaja on sitoutunut.
"Minä olen ollut liian suvaitsevainen. Olisi pitänyt jo aikaa sitten sanoa, että tätä minä en elämältä halua."
Päättämätön pikemminkin. Suvaitsevainen on positiivinen määre.
Aamen!
Hyvin usein todella kuulee sanottavan että ihmisellä on sisäänrakennettu tarve uskonnollisuudelle. Sinällään tätä väitettä ei voi osoittaa vääräksi koska tosiaan, niin kuin sanoit/lainasit, tämä tarve on pelkotilojen käsitely, jota usein kutsutaan uskonnoksi.
Ongelma on että uskonnot lietsovat tätä pelkoa vahvistaakseen kannattajien uskollisuutta. Suosittelen lukemaan Daniel Dennettin kirjan "lumous Murtuu" aiheesta. Tähän otsikkoon liityen teesi on lyhyesti minun huonosta muistista vedettynä:
Ihmisen pelot ovat olleet henkiinjäämisehto ympäristössä jossa kannatti pelätä "varmuuden vuoksi". Varovaiset jäivät henkiin. Nykyäänkin pelkäämme vaistomaisesti samoja asioita vaikkei kaikkia olisi mitään syytä pelätä. Petoja ja muukalaisia ei ole enää syytä pelätä mutta sisäänrakennettu pelko on olemassa. Pelko ettei seuraavana päivänä aurinko nousisi (ja vastaavat) eivät ole ajankohtaisia ja rukousten tarpeellisuus tautien parantamisessa tiedetään olevan rajalliset.
joka täytyy ylittää. Koin tämän erittäin voimakkaasti pari vuotta sitten Lahden luomumessuilla, kun minun oli tarkoitus toimia selvännäkijänä ensimmäisen kerran. Voin huonosti, yrjötti ja meinas taju lähteä. Selittelin että täytyy mennä haukkaamaan happea ja makasin pusikossa kaksi tuntia selälläni. Ymmärsin lopulta että on vain otettava pirua sarvista kiinni ja alettava näkemään. Ei siinä mikään usko eikä spekulaatio auttanut. Mieleen muistui myös erään Hermannin sanat: Can you do it, or do you want me to hold your hand?
Hyvin sitten näkyikin loppupäivän :D Kiittelivät kovasti asiakkaat :D
Sen jälkeen huomasin, ettei minulla enää ollut korkeanpaikankammoa eikä torikammoa :D:D:D
Arvostan kovasti aivotutkija Bergströmiä tiedemiehenä ja totuuden etsijänä. Muistan itsekin seuranneeni ko. TV-sarjaa.
En kuitenkaan muista, mistä Bergström sanoi pelon olevan peräisin. Muistatko sinä?
Tottakai ihminen koettaa tehdä jotakin epämiellyttäville tunteilleen, kuten pelolle. Terveellä ihmisellä defenssimekanismi toimii.
Monia uskovaisia tuntien en kuitenkaan usko kaikkien heidän tulleen uskoon pelon takia.
kiteytti asian mielenkiintoisesti tuossa ylempänä. Käy lukemassa.
Joo, lukasin. On luonnollista pelätä kaikkea tuntematonta, joka voi tappaa sinut joko fyysisesti tai henkisesti. Kysymys on olemassaolotaistelusta ja siitä selviytymisestä. Pelko on fyysisen elämän defenssi. Sit tarvitaan joku muu defenssi selittämään pelko pois...?
Muuten mielenterveys järkkyy..
Tietysti ateismikin voi olla defenssi, jos on ihan varma. Mutta mehän ei olla varmoja onko kuoleman jälkeen jotain sanktioita vai ei?
varma, että kuoleman jälkeen ei ole mitään.
Olen kai agnostikko, koska en ole varma..
Miten voisi olla varma?
tiedä, koska se on täysin subjektiivinen juttu. Jokaisella meistä on omanlaisensa persoona ja sen kanssa meidän on elettävä. Jos et ole varma, opi elämään sen kanssa. Usko, jos siltä tuntuu, ei sinua kukaan siitä tuomitse.
Meille Vapaa-ajattelijoille on tyypillistä se, että me emme myy ajatuksiamme, kuten uskonnoilla on tapana. Me tarjoamme mahdollisuuden ajatella omilla aivoilla ja tulla sitten mihin johtopäätökseen tahansa.
Omilla aivoilla tässä yritetään :)
Jatketaan myöhemmin, jos tarvetta on. Nyt aivot vaatii unta.
Öitä!
äläkä näe painajaisia:-D
Kuka se oli joka sanoi että kuolema on kaikkein suurin orgasmi?
olen kuullut sen kyllä jossain yhteydessä.
LYMYÄTTE?
...se karkoittaa uskikset.
No tääl ollaan! En tiedä mikä tuo nimim. Bear Heart on, mutta hän puhui asiaa. Ateismikin voi olla vain keino selittää pelko pois :)
ateismi on ainoastaan sitä, että ei usko jumaliin eikä henkiolentoihin. Sillä ei ole mitään muuta selitystä.
Joo, mutta jos pelko on kaikille ihmisille yhteistä ja sisäsyntyistä, niin eikö myös ateismi ole keino selittää pelko pois?
Uskovainen valitsee armon ja anteeksiantamuksen ja uskoo pääsevänsä rangaistuksesta näin.
Ateisti valitsee sen uskon, ettei mitään rangaistusta tule koskaan olemaankaan. Hän hävittää pelon pois näin.
Kumpikin selittää pelon pois omalla tavallaan...
pelkoa pois, vaan olen oppinut hyväksymään sen sellaisena kuin se tulee. Minä siedän epävarmuutta, enkä tarvitse sille mitään yliluonnollista selitystä. Siinä vissi ero uskovaisuuteen.
Tarkoitin sitä sisäsyntyistä ja alitajuistakin pelkoa, joka meissä kaikissa on. Sitä kai tuo Bergströmkin tarkoitti?
Raamatun mukaan on kysymys perisynnistä. Siitä, että jokainen ihminen on syyllinen Jumalan, täydellisyyden edessä. Ongelmasta päästään eroon joko selvittämällä syyllisyyskysymys tai selittämällä se pois.
koe olevani syyllinen yhtään mihinkään. Totta kai kaikki tekevät virheitä, en sitä tarkoita, mutta minulla ei ole mitään perisyntiä, jota pitäisi katua. Olen puhdasverinen ateisti; aina ollut. En uskonut edes lapsena, vaikka koulussa yritettiin tolkuttaa päähän jumalanpelkoa. Minä en pelkää tai kunnioita mitään korkeampia voimia.
Kirjoitus oli huono, koska se ei pidä paikkaansa. Asia on juuri päinvastoin: uskovaisilla ei ole pelkoa ja vastaavasti maailmanihmisillä eli ei-uskovilla on pelko.
Jeesus Kristus Jumalan Poika on minut pelastanut ja vapauttanut minut myös pelosta. Hän voi vapauttaa myös sinut pelosta.
Siunausta!
Tarkoitin sitä, että ihmisellä on jokin alitajuinen pelko jo syntymästään saakka. Tarkoittiko se Bergström tätä?
Ihminen yrittää tehdä jotakin tälle alitajuiselle pelolle? Toinen valitsee uskovaisuuden, toinen ateismin?
En minäkään mistään perisynnistä tiennyt enkä kokenut syyllisyyttä mistään näistä, mutta tultuani uskoon omatuntoni herkistyi monille teoilleni, joista en aiemmin kokenut syyllisyyttä.
koskaan. Hyvää yötä:-)
Uskovaiset pelkäävät jumalaa.
Kaikki hokevat "Herran pelko on viisauden alku".
Miten uskovainen voi vapautua pelosta, jos hän aidosti uskoo että jumala kyylää hänen jokaista askeltaan ja tekoaan. Syntiä ei saa tehdä, tai helvetti kutsuu.
Joo, jotenkin junnaa. Bergströmin jutusta on hieman vaikeeta jutella kun ei tiedä tarkoittiko se alitajuista vai tietoista pelkoa.
Parempi kai ottaa aikalisä ja mennä nukkuu..
Hyvää yötä!
Uskovaisilla on parempi vaikutin olla tekemättä syntiä kuin pelko. Nimittäin rakkaus, miksi rikkoa sitä Jumalaa vastaan joka niin paljon rakasti meitä uskovaisia että lähetti oman poikansa kuolemaan ristillä?
Miksi pahoittaa sen Jumalan mieltä joka on niin paljon meitä rakastanut. Uskovainen on armon alla eikä lain alla. Pelastus on hankittu ristillä eikä teoista. Uskovaiset ovat Jumalan lapsia eivätkä orjia. Tuhmakin ja oikutteleva lapsi on silti perheen jäsen.
Armo on juuri se kristinuskon salaisuus. Jos tälläkin palstalla paljastettaisiin se ydin-salaisuus ymmärrettävästi, niin ateistit tulisivat kilvan uskoon!
Tottakai synti on huono asia, mutta armossa elävä tekee vähemmän syntiä kuin lain alla pinnistelevä. Jos esimerkiksi lapsille sanoo että älkää sitten heittäkö lumipalloja ikkunaan! Niin kohta varmasti lentää lumipalloja ikkunaan.
Juuri siksi Jumala lähetti Poikansa ja teki uuden liiton koska vanhan testamentin lakia ei kukaan pystynyt täyttämään. Pelastus tulee lahjana uskon kautta. Siksi risti on loukkaus maailmaa kohtaan, jossa kaikki pitäisi jotenkin ansaita.
Jos kiinnostaa niin luepa Galatalaiskirje 3. luku ja Roomalaiskirje 3. luku!
Usko on ehkä ratkaisu uskonnon esittämälle pelotteelle ja synnille mutta ateismi ennalta ehkäisee synnin ja sielun pelon.
En ole koskaan tehnyt rikoksia, olen mielestäni elänyt hyvin ilman uskontoa.
Normaalilla järjellä pärjää pitkälle.
Lapseni kyllä tottelevat minua, jos heitä kiellän...koska perustelen aina kieltoni. En tarvitse uskoa lasten kasvatukseen.
Kun lukee teidän uskovaisten tekstejä, niistä on kyllä armo kaukana! Leikitte kaikki jumalan pikku lapsina tuomareita, ja kuvittelette että teillä on siihen oikeus. Moni teistä on hyvin ahdasmielisiä ja suvaitsemattomia.
Sinä et tietenkään sitä ymmärrä, koska sinut on aivopesty. Usko on sokea.
Jos kiinnostaa niin Raamatussa on uudessatestamentissa hyvä luku Roomalaiskirje 3. luku ja Galatalaiskirje 3. luku jotka puhuvat armosta. Myös Roomalaiskirje 4. luku mainitsee jotain.
Siunausta ja hyvää yötä!
Tästähän just oli kysymys. Sä uskot, etkä sen vuoks tunne pelkoa. Siitähän tässä just on kysymys.
Mä taas en usko ja kun omaan suuremmat henkiset voimavarat kuin sinä en tarvitse uskomuksia kaitsemaan tuota pelkoa mitä en siis tunne.
Get it sheep?
ihan toista kuin mitä kirjoitat pelosta. Minulla ei ollut mitään sisäistä pelkoa kun aloin etsimään elämälleni tarkoitusta. Syy oli sisäinen tyhjyys, tyhjyyden tunne. Mikään sellainen mikä aiemmin tuntui kivalta ja tyydyttävältä, ei tuntunut miltään. Enkä siitä tyhjyydestä olisi itse millään sijaistoiminnolla tai 'sitomisella' se johonkin päässyt.
Kyllä se on niin päin että kaikilla ihmisillä on jumalkaipuu sisimmässään. Kaikki eivät vain sitä tunnista vaan täyttävät sitä kaikenlaisella inhimillisellä toiminnalla, kuka raivoisalla työnteolla, kuka alkoholilla, urheilulla, extreme-lajeilla, seksillä, räiskintäpeleillä, harha-opeilla, netissä roikkumisella, millä tahansa.
Maallisten tutkijoiden tieto hengellisyydestä on samaa kuin syntymästään saakka sokean käsitys sateenkaaresta.
Ihan samaa olisi sanoa että avioliittoon menijät eivät kestä yksinoloa, he täyttävät sisäistä pelkoaan toisella ihmisellä, joka tuntuu rakkauden tunteena.
Antropologien tutkimukset eri kansoista osoittavat ihan muuta kuin mitä Bergström sanoo.
Mikä aiheutti tyhjyyden tunteen?
Oireesi kuullostavat ihan normaaleilta masennusoireilta. Oliko elämässäsi jäänyt asioita selvittämättä?
Olen aina ollut ateisti, minulla ei ole "tyhjyyskohtausta" koskaan. Joten en ole hurahtanut mihinkään.
Kuten aikaisemmin on monta kertaa mainittu, uskovainen ihminen on rinnastettavissa alkoholistiin tai huumeidenkäyttäjään.
"Kuten aikaisemmin on monta kertaa mainittu, uskovainen ihminen on rinnastettavissa alkoholistiin tai huumeidenkäyttäjään."
Kertaus ei muuta asiaa todeksi. Ikävä kyllä.
...Ja kuten kaikki tiedämme, alkoholisti ei helposti myönnä, että on alkoholisti!
Minunko pitäisi perustella miksi uskovaista ei voi rinnastaa huumeriippuvaiseen? Ei kiitos.
"Ja kuten kaikki tiedämme, alkoholisti ei helposti myönnä, että on alkoholisti!"
Monet ei ääneen myönnä kun tietävät olevansa itse väärässä. Sehän johtaa siihen, että asialle pitäisi tehdä jotain.
..tietenkään et ala perustella, koska silloin joutuisit myöntämään, että kärsit riippuvuudesta.
Olen elänyt lapsuuteni kahden alkoholistin kanssa ja olen nähnyt sellaista, jota en soisi kenenkään näkevän tai kokevan. Kun vertaa kokemuksia ihmisten kanssa, jotka ovat eläneet lapsuutensa kiihkouskovaisten vanhempien kanssa...yllätys, yllätys...kokemukset ovat hyvin samanlaisia.
Vanhemmat ovat sairaita (alkkikset ja hihhulit) ja he saastuttavat läheiset ihmiset.
Usein kiihkohihhulit tulevat juuri perheestä, jossa on vanhempien sairaus tarttunut. Usein myös alkoholistin lapsella on kaksi vaihtoehtoa...joko mennä mukaan tai irtaantua.
Lapsi on aina vanhemmilleen lojaali, vaikka kotiolot olisivat kuinka kauheat...
Täällä kotimaassamme jokaikinen päivä, lapsia kohdellaan kaltoin...henkinen pahoinpitely ei näy ulospäin...Siinä mietittävää kaikille.
Menee läpi suodatettuna. Toki uskoon voi ripustautua yli kohtuuden, mutta se ei määrittele uskoa vaan kyseistä uskovaa.
Ei tarvitse vastata jos ei huvita, mutta kysyn silti: oletko antanut anteeksi vanhemmillesi? Juovatko he vielä?
Toisen vanhemmista löysin kuolleena, alkoholi oli tehnyt tehtävänsä. Toinen on hyvin sairas, alkoholi on tehnyt tehtävänsä. Miksi tuomitsisin heidät? Olen puhunut nämä asiat aikanaan, ja molemmat tiesivät mitä olivat tehneet.
Minun tehtävä on toimia toisin. Tunnen suurta surua, kun tiedän että kaltaisiani on joka paikassa.
Siksi minua oksettaa uskovaisten selitykset jumalan suojelusta ja enkeleistä...oletteko sokeita, vai ettekö kestä totuutta? Katsokaa ympärillenne.
Pieniä lapsia hakataan, raiskataan, heitä hylätään jne. Ei ole pahemmin enkeleitä näkynyt!
Ei ollut masennusta tuolloin!
Tyhjyys jota sain kokea, oli Jumalasta, harva sellaista kokee. Joten aprikointisi meni totaalisesti metsään. Älä siis rupea diagnosoimaan kokemaani, vain itse tiedän sen parhaiten.
Äitini oli uskossa enkä kokenut lapsuudessa minkäänlaista uskolla painostusta tai pelottelua. Hän oli todella herttainen ja hyvä ihminen, maailman paras äiti minulle, enkä kykene häntä alkoholistiin tai huumeriippuvaiseen rinnastamaan!
En koe olevani mistään riippuvainen siinä mielessä kuin sinä uskovat esität aineriippuvaisina. Tuntuu tosi kornilta ja säälittävältä uskon ulkopuolisten harhaluulot eri lailla ajattelevista.
Yleistät rankasti. Esim. minulle on ollut yllätys lukea netistä sellainen tieto, että joskus kolmisenkymmentä vuotta sitten helluntaipiireissä on ollut hirvittävän kova kuri lasten kasvatuksessa. Siitä on ainakin yksi palstan vakisyyttelijä antanut hyvän esimerkin. Mutta se on vain tuon ajan/yhteisön/?? käytäntö, jota ihmettelen suuresti. Mistä sellainen lasten pahoinpiteleminen ja nöyryyttäminen oli peräisin, siinä olisi sosiologisen tutkimuksen paikka. Olivatko vanhemmat sodankäyneitä ja siten itse sisäisesti rikki ja vammaisia vai mihin moinen kasvatus pohjautuu.
Jos ihminen ei tiedosta, mistä käytöksensä johtuu, niin kyllä se sukupolvien ketju tuppaa kertautumaan. Kiihkoateistisessa perheessä kasvanut on uskonvihaajakiihkoilija aikuisena.
Kristillisyys sinänsä EI aiheuta sairasta käytöstä!
Ok. Katkeruus tekisikin vain pahaa sinulle itselle. Menneisyyttä ei kuitenkaan saa muutettua.
Tunsin nuorempana suurtakin maailmantuskaa kaiken olemassa olevan pahuuden takia, mutta itseään siinä vain satuttaa jos sinne jää lillumaan. Vapautta on tasapuolisesti (älä tartu) kaikilla, niin vastuuttomilla kuin vastuullisilla henkilöillä.
En ole katkera, se on turhaa, eikä johda mihinkään.
Loppuelämä on omissa käsissäni ja olen siitä hyvin kiitollinen.
Silti koen velvollisuudekseni muistaa aina sen, mistä olen tullut, mitä kokenut. Minulle mikään ei ole itsestäänselvää, vaan plussaa jonka saan.
Ymmärrät varmasti miksi koen uskonnon täysin turhaksi.
Rakkautesi äitiä kohtaan on vahvaa, ja ilmeisesti haluat miellyttää (olla samaa mieltä) häntä.
Niin usein on. Ilmeisesti äitisi on sinut saanut uskomaan, et itse itseäsi.
Sinä olet riippuvainen uskostasi, jos koet "tyhjyyttä" ilman sitä. Sinä tarvitset uskoasi ja siihen liittyviä riittejä, koska muuten "tyhjyys" palaa takaisin ja sehän on suurin pelkosi.
Rupeat siis kuitenkin laittamaan sanoja suuhuni. Mutta sehän on tuttua täällä.
Äiti kuoli jo ollessani lapsi. En siis ole voinut häntä miellyttää aikuisiällä. Jos äiti olisi elänyt, olisin varmaan tullut siinä murrosiässä uskoon, silloinhan aletaan kyselemään elämän merkitystä. Ja kyllä, äidin vaikutuksesta, kun hän olisi kertonut miten uskoon tullaan. Siinähän ei ole mitään paha paitsi ateistien mielestä EI SAA OPETTAA LAPSIA uskomaan Jumalaan. Surullista että näin ei käynyt, vaan elämästäni hukkui yli kymmenen vuotta tietämättömyyteen hengellisestä todellisuudesta.
En tunne tyhjyyttä nyt enää! Tyhjyydellä Jumala herätti minut ja veti puoleensa. Ei minulla ole mitään 'uskon riittejä'! Ethän sinä voi tietää mitä minun elämässäni on tapahtunut ja tapahtuu. Ei tyhjyys ole palannut takaisin! Minulla ei ole mitään pelkoja tällä hetkellä.
..yksi riittisi on se, että käyt tällä palstalla.
Jos olisit uskosta täyttynyt, et kävisi täällä....mitä siihen sanot?
Sanonpa siihen että en seuraa tätä palstaa kuin satunnaisesti. En todellakaan jaksa.
Mitä on olla uskosta täyttynyt? ?-¿
Never heard!
Eihän uskon kaltaista elämän ihmeellisintä aarretta voi pimittää kanssakulkijoilta! Sehän siinä ihmeellisintä onkin että se ON oikeasti totta. Kun itselle asiat selvisi, tulin suorastan kiukkuiseksi siitä että miksei näistä asioista kerrota. No kyllähän niistä kerrotaan, vaan kun ei ne mene jakeluun joka aika.
Enempikin väärien kuvitelmien oikaisijan roolissa täällä piipahdan joskus.
"Ymmärrät varmasti miksi koen uskonnon täysin turhaksi."
Tuotan pettymyksen, mutta en ymmärrä.
Uskosta täyttynyt ihminen menettää normaalin itsemääräämisoikeuden. Hän on niin täynnä uskoa.
Tämä tila muistuttaa euforiaa, ja henkilö luulee että tässä on vastaus kaikkeen.
Usein ympärillä olevat ihmiset huolestuvat, kun tämä hurahdus tapahtuu ja on yleistä, että ihminen tunkee uskoa jokaiselle joka vain jaksaa kuunnella.
Normaali järjen käyttö väistyy, ja ihminen luottaa sokeasti uskoonsa, ja voi tehdä varsin tuhoisia ratkaisuja uskoen jumalan niin haluavan.
Ateisteihin hurahtanut suhtautuu juuri kuten sinä, eli hän näkee ateistin ihmisenä joka ei ymmärrä tätä upeaa ratkaisua ja vääristynyttä euforiaa. Tiedän tapauksen, kun tämä hurahtaminen ja sitä seurannut eufoorinen tila on johtanut skitsofrenian puhkeamiseen. Siksi pitää aina huolestua jos joku hurahtaa...
No, käsityshän se on tuokin. Itse en hurahtanut mihinkään, en edes alussa, olen järkityyppi.
Vai että olisin hurahtanut teihin ateisteihin? ;))
Heps kukkuu kuitennii!
Enhän availe teidän syvyyden kaivoanne aikoihin, joten no problem.
Vähänkö mua ny naurattaa!
http://www.youtube.com/watch?v=5P6UU6m3cqk
PS. Palstalta ei saa todellista kuvaa kenestäkään. Jos kirjoitat ihan vaan mielenkiinnosta ja halusta oikaista ateistien virheellisiä käsityksiä uskonasioista, oletkin heihin hurahtanut, euforiassa kaiken aikaa kylpevä, sokeasti järjen käytön unohtanut uskoaan TUNKEVA hihu!
Eipä kovin hedelmällinen alusta keskustelulle..
Jos mielipiteeni ja kokemukseni ovat mielestäsi ininää, se varmasti on loistava tapa keskustella.
Koska juttuni sinua ärsyttää, voin olettaa että jokin osa osui ärsytyspisteeseen.
Huomaatko että asioista on monta mielipidettä, ja aika yllättävää että uskovainen ja ateisti ovat erimieltä...minusta varsin loogista.
Jos seuraat yleisesti näitä keskusteluja, uskovaiset ovat niitä jotka tunkevat uskoaan ankarasti....sinähän kerroit että olit ihan kiukkuinen, miksei kaikki pääse nauttimaan tästä mielettömän ihanasta täytetyksi tulosta....eli uskoon tulosta.
olisi oiva avu ymmärtää lukemaansa ja kommentointi siltä osin asettuisi realistisemmalle tasolle.
Asetat suuhuni koko ajan sanoja, se on minusta melkoisen rumaa, ininäksi sitä sanoin, jotta havahtuisit. Jos se sattui sinuun, niin oli tarkoituksin, jotta vihdoin huomaisit kuinka vänkäät omia ennakkoluulojasi minun tuntemuksiksi.
Älykästä olisi kunnioittaa toisten mielipiteitä sillä tavalla että ei ainakaan väännä niiden sisältöä toiseksi, mitä kirjoittaja itse on tarkoittanut. Tälläkin palstalla turhaa jankkaamista aiheuttaa viestin lukijan omavaltainen tulkinta viestin kirjoittajan tarkoituksesta. Tulkitsemalla viestin niin kun itse tahdot, loukkaat viestin lähettäjää. Tämä on yksi suuri ongelma palstalla. Itse pyrin kirjoittamaan vain omista lähtökohdista käsin aprikoimatta toisen päänsisäistä tilaa, koska ei kukaan toinen sitä pääse näkemään.
Tämä sama periaate muuten pitäisi olla Raamatun lukemisessa. Täytyy yrittää ymmärtää, mitä kirjoittaja on tarkoittanut, minkälainen on ollut tilanne, jossa henkilö kirjoitti. Jos sitä lukee ja tulkitsee niin kuin itse tahtoo, tekstin totuus jää saavuttamatta. Nyt tietysti ateisti tähän heti kommentoi että niinhän uskovat tulkitsevatkin kukin omalla tavallaan. No se nyt ei ihan noin rankasti yleistäen pidä paikkaansa. Kristillisillä seurakunnilla on yleiset perusopinlinjat samanlaisia, sitten joissakin erityiskohdissa esiintyy erilaista tulkintaa. Ja ei-kristillisiksi katsotut kuten jehovan todistajat ja mormonit ovatkin tulkinneet ihan peruslinjoista lähtien omilla tavoillaan, ei niin kuin tekstin sisältö vaatii.
Väität minun hurahtaneen ateisteihin, vaikka se ei pidä paikkaansa. Itse itseni sisällä asuneena tiedän varsin hyvin mihin olen ollut hurahtanut, ja niitä on ollut varsin vähän, en edes muista olisinko varsinaisesti voimakkaasti 'hurahtanut' mihinkään asiaan. Vuosikymmenet uskossa oloa elämän vaikeuksineen on reaalistanut elämänmenon hyvin konkreettiseksi tässä ja nyt -olemiseksi. En edes nuorena hurahtanut mihinkään bändeihin tai idoleihin, ei ollut idoleiden kuvia seinillä tmv.
Kun kirjoitin siitä miten suorastaan kiukustuin siinä hetkessä kun oivalsin Raamatun asioiden olevan totta, niin ei se kiukustuminen ole jatkunut vuosikymmeniä suinkaan! Enhän edes siitä kiukustumisesta monellekaan maininnut. Eli en paasannut kanssaihmisille jatkuvasti enkä ole paasannut myöhemminkään toisia väsyttäen sillä asialla. Mutta sinä se vaan tunnut tietävän miten minä olen vuosikymmeniä sitten käyttäytynyt! — Chic!
Minä EN näe ateistia "ihmisenä joka ei ymmärrä tätä upeaa ratkaisua ja vääristynyttä euforiaa."
Minä kerroin VAIN omista tuntemuksista, en yritä vängätä sinua kokemaan samaa! 8-O/
Mutta en voi myöskään pimittää tätä totuutta. Kerron vain omasta kokemuksesta. Se on sitten oma asiasi, miten siihen suhtaudut, mutta sen verran se kuuluu minulle että minulla oman kokemukseni haltijana on oikeus vaatia ettei kokemustani vääristellä.
"sinähän kerroit että olit ihan kiukkuinen, miksei kaikki pääse nauttimaan tästä mielettömän ihanasta täytetyksi tulosta....eli uskoon tulosta."
Enpä kertonut!
Kerroin näin: 'Kun itselle asiat selvisi, tulin suorastan kiukkuiseksi siitä että miksei näistä asioista kerrota. No kyllähän niistä kerrotaan, vaan kun ei ne mene jakeluun joka aika.'
Huomaatko, kerroin omana tuntemuksenani että miksi minulle ei oltu kerrottu, vaikka eihän se sitten pitänyt paikkaansa: oli ainakin yksi kerta, jolloin joku uskova oli todistanut minulle. Ja tietysti sitten yleisesti julkisuudessa kuullut Raamatun julistukset. Se mitä tarkoitin oli se että vaikka tiesinkin uskon asioista lapsuudesta, niin ei ne silloin tuntuneet todellisilta. Ja kun ne itselle valkeni aikuisena, siinä hetkessä se kiukustuminen tuli että nämähän onkin totta.
"..yksi riittisi on se, että käyt tällä palstalla.
Jos olisit uskosta täyttynyt, et kävisi täällä....mitä siihen sanot?"
Sanonpa nyt siihen että puhut itsesi pussiin.
Sanot uskosta täyttymisestä: "Usein ympärillä olevat ihmiset huolestuvat, kun tämä hurahdus tapahtuu ja on yleistä, että ihminen tunkee uskoa jokaiselle joka vain jaksaa kuunnella."
Eli mielestäsi minun "uskosta täyttyneenä" tulisi tunkea joka paikkaan, myös tänne palstalle, mutta sitten kuitenkin "uskosta täyttyneenä" en kävisi täällä.
Onhan selvää että ateisti ja uskova ovat eri mieltä asioista. Mutta ei erimielisyys ole syy vääristellä toisen mielipiteitä ja henkilökohtaisia kokemuksia.
On merkillistä miten ihan pelkistä omista kokemuksista kertominen koetaan ateistien parissa tunkemisena. Mutta sitten kun ateisti kertoo omista kokemuksistaan toiselle ateistille, se ei aiheuta vääristelyä eikä sitä koeta tunkemisena.
Ilmeisesti keskustelua on turha jatkaa.
Alkoholismikin on tyrhaa, vai onko? Se tuo lohtua ja helpotusta.
Mitätöinti ei tietääkseni ole vahvuutta. Se on mielen keino selvitä hankalasta asiasta.
Napakymppiin. Noinhan se on.
.............
Ateistien kommentteja ei vain kuulu. Tosin aloittaja ei taida olla paikalla.
intuitiivisen tyttöystävä.
Mulla on tietääkseni ateisti aviomies. Olen sen kyllä tänne ennenkin kirjoittanut.
No, tätä mä olen odottanu koko elämäni.
Nyt sinulla on tilaisuus antaa vastineesi väitteeseen.
Wau, hyvä ketju menneisyydestä. Pitää paikkansa tänä päivänäkin!
No......joku sen kävi kaivamassa esiin, mutta kyllä mä allekirjoitan edelleen tuon väitteen.
Aloitukseen kommentti
>>>Siinä hän selosti, että jokainen ihminen kokee sisäistä pelkoa ja se täytyy sitoa johonkin, muuten sen kanssa on hankala elää.>Olen kasvanut kontreettisen kuoleman pelon...ilmapiirissä, mutta jumalan apua en ole
pyytänyt enkä saanut.