Voi teitä ateisteja. Te oletti ihania, niin ihanan tyhmiä. Teidän epätoivoista jutusteluanne on ollut ilo seurata. Kunnon ateisti ei tahdo kuulla sitä mikä ei miellytä. Ateisti ei mieti asian ytimiä vaan sanoo heti: tuo on pöpiä.
Ai että kun typerykset on sitten suloisia
Ai että kun typerykset on sitten suloisia
Vastaukset 20
Vanhimmat
Taidat sekoittaa ateistit skeptikkoihin.
Saakos palsta taas uuden trollin? Siinämielessä asia voisi olla ihan hyvä, että vanhoista alkaa jo vauhti hyytymään, mutta trollina tuo edellinen ei ollut kylläkään kauhean hyvä... Oli se sen verran kulunut. Vihjeeksi tulevaisuutta varten, että laita mukaan perusteluja jotka ovat mahdollisimman väärin tämän nykiset trollit hallitsevat, harva pystyy vastustamaan pätemisen tarvetta ja vastauksia tulee satelemalla. Tässä tämänkertaisessa kun ei nyt ollut perusteluja eikä päätä eikä häntääkään, joten se hukkuu siihen kaikkeen muuhun paskaan jota uskikset tänne säännöllisesti kippaavat.
No, onnea jatkossa.
Niin ovat.
Mukavaa että pidät typeryksistä aivan kuin minä... hehheh
ateisteja on kohdeltava kuin pieniä lapsia
sillä heidän vanhempansa eivät tienneet
mitä tuli tehtyä hetken huumassa vaan
siemensivät vaikka ei ollut kylvön aika
ja lannoittivat kun sato oli jo kerätty ;).
huippusuoritus. Järjen ja älyn. Näkee mihin uskossa oleva pystyy. Eli pystyvät heittelemään asiattomuuksia sujuvasti ja kuvittelevat itsestään vaikka mitä. Kun olet niin viisas ja älykäs kerro ja todista miten jumalan olemassa olo voidaan todeta. Pelkkä kova usko jumalaan ei riitä. Ja raamattu ja muukaan uskonnollinen kirjallisuus ei todisteeksi käy. Sana on vapaa.
piipityksesi kuuluu todella kauas , armahda
meitä kuulevia ettemme suistuisi tympeyteen
ja alkaisi puhua jonnenjoutavia jonnekkin !
täten minä todistan oleva vain ja ainoastaan
minä joka olen minä mitään muuttamatta ! .
Jonkinlaista tasoa. Kiitos.
käy ostamassa lastulevyä muutama neliö ja
tee ominkäsin tasosi äläkä piipitä ääneen !
_ kiitos _ !
kun tarkemmin ajattelen selityksesi jumalasta on suhteellisen hyvä. Tuskin moni pystyy parempaan. Silti en tullut kovinkaan vakuuttuneeksi siitä, että jumala on olemassa. Päin vastoin. Se vain vahvistaa käsitystäni siitä ettei jumalaa ole olemassa.
mutta jotakin muuta on kuitenkin tuolla ulkona !
? Luojako ?
näyttää olevan lunta maassa. Onko se jumalan luomaa? Miten jumala teki lumen?
Nyt olis tilaisuus ottaa uskovaisille viimeinkin se kaivattu irtopiste siitä "viimeisestä sanasta" =)
Ps. Mä en nyt jaksa tulla mukaan, mutta pidän peukkuja sulle ;)
Mutta eivät kaikki ateistit ole ateistisista kodeista. Itse olen joutunut (siis nimenomaan jou-tu-nut) käymään niin seurakuntakerhot kuin rippikoulunkin. Ja hammasta kiristellen.
Jälkeenpäin en silti ole katkera, sillä ainakin kirkkohistoria oli mielenkiintoista ja sain muutenkin aika kattavan yleiskuvan maan valtauskonnosta.
Silti tiesin jo alle kouluikäisenä, ettei "käsien ristiminen" auta. Katselin aina koristeeksi askarreltuja pilviä ja ajattelin omiani muiden lasten rukoillessa. Tapa sekin hiljentyä...
Ja rippikoulun päätteeksi pamautin sitten papille vastauksen, jota hän ei ollut ilmeestä päätellen osannut odottaa kysyessään, miten rippikoulu on minuun ja elämänsuunnitelmiini vaikuttanut. Kerroin nimittäin päätöksen kirkosta eroamiseen vahvistuneen.
No, minua ei tehtykään ns. hyvässä uskossa, vaan olin jo kaiken toivon menettäneille iloinen yllätys (vaikken ainokainen).
Luonto luonnollisesti lumen luo/loi ja
Luoja luonnollisesti luonnon luo/loi
luonnotonta on vain asenteesi tuo/hoi
tutki luontosi/luonteesi tunne nuo/moi .
menneisyys on tuo kahle vankka
ja historia on kuin kuminen ankka
mutta elämä on meidän oma rankka
ja elämä on kaikkien taakka.
emme voi valita vanhempiamme emmekä
syntymäpaikkaamme emmekä äidinkieltämme
mutta sen voimme valita mitä syömme ,
juomme , puhumme , teemme ,tiedämme
ja mihin uskomme joten kyllä tämä
minulle riittää kunhan siihen mausteeksi
lisätään huumoria ja iloa ja rakkautta
sekä mielen raikkautta ja avoimuutta .
jokainen ihminen oikea ja väärä
ja jokainen on totta ja valhetta
ja jokainen on vihaa ja rakkautta
lopullisesti vain ihminen itse
tekee itsestään sen mitä edustaa
ja mihin uskoo ja miten uskoo
ja milloin uskoo mutta uskoo
johonkin kaikesta huolimatta .
ei kivinen tai puinen kirkko
ketään onnelliseksi eikä
autuaaksikaan tee , eikä se
ihmistä ilmojenkaan halki vie .
selville selityksestäsi jumalan olemassa oloa. Vaikka ansiokkaasti yritit sitä. En edes pientä todistetta siitä. Siis jumalaa ei ole olemassa.
En pidä ateisteja normaali-ihmisiä typerämpinä. Päinvastoin monet heistä näyttävät olevan oikein hyvin perillä monista asioista, eniten ehkä luonnontieteen alaan kuuluvista ilmiöistä. Monilla näyttää olevan kiitettävät tiedot myös uskon asioista.
Jostain syystä ihmisten käsitykset olemassaolon perimmäisistä mysteereistä poikkeavat toisistaan paljonkin. En tiedä, onko se lopultakaan niin suuri "paha" kommunikoinnissa kuin toisten mielipiteiden jyrkkä tuomitseminen. Kyllähän jokainen lienee rehellisten pohdiskelujen ja tiedonhankinnan kautta päätynyt niihin tuloksiin, joita hän kannattaa.
Itse kukin voisi vaihteeksi miettiä, kuka hän itse on, miksi hän on täällä, sattumalta vai tarkoituksella, onko hän ollut joskus ennen vai onko hän ainutkertainen yksilö. Miten elämä pitäisi elää, että se olisi hyvä elämä?
Mainitsemasi pohdinnan aiheet ovat jälleen kerran sellaisia, joita moni ei joutane nykyään enää mietiskelemään - ainakaan ennen suuria elämänmullistuksia tai kriisejä.
Siinä mielessä en itse ainakaan ajattelisi elämääni sielunvaelluksena, että tekisin kaikki tekoni (vain) karmaa ajatellen; Hyvä teko kannattaa aina tehdä. Ja toisaalta toista ihmistä - lähimmäistä, kuten kristityt sanovat - pitäisi arvostaa ainutkertaisena.
Usein vain opimme ainoastaan virheistämme, ja silloin on toisinaan liian myöhäistä korjata tekoja. Elämää oppii vain elämällä sen kolhuineen kaikkineen. Ja vaikka vuosien saatossa rypistymme ulkoisesti, sisäinen olemus silottuu; Vaikkei tyynellä nopeus päätä huimaa, on siten miellyttävämpi edetä kuin nuoruuden myrskyissä... Menipä runolliseksi ;)
Hauskaa on lukea vähän runollisempiakin viestejä. Niissä on jotain herkkää ja yksilöllistä sanomaa. Itse en paljon runoile, tulkitsen mielelläni toisten ajatuksia eri muodoissa.
Nuoruuden myrskyissä olen kyllä ollut mukana. En ole elämää pelännyt missään muodossa. Suoranaista pahuutta en ole viitsinyt kuunnella enkä katsella, se on epämiellyttävää. Vanhemmiten olen vähän pehmennyt, ts. antanut sijaa oppimiselle. Murkkuikäinen nuoriso ympärillä antaa ajattelemisen aihetta päivittäin. Mikä onkaan minun roolini heidän tukemisessaan?