Koska televisioissa alkaa pyöriä oikein kunnon telaketjufemakkojen tv-sarja? Siis luulisi nyt, kun puolet Suomen väestöstä on feministejä (kaikki naisethan ovat) että sellaiselle olisi tilausta.
joku sellainen, jossa lauma feministejä asuttaa isoa omakotitaloa, ja pitää miehiä kahlittuna talon kellariin, orjinaan. Sarja, jossa alastomat ja alistetut miehet tiskaa ja itkee, ja feministit vaan huoltaa autojaan, ja hakkaa halkoja.
joku sellainen, jossa lauma feministejä asuttaa isoa omakotitaloa, ja pitää miehiä kahlittuna talon kellariin, orjinaan. Sarja, jossa alastomat ja alistetut miehet tiskaa ja itkee, ja feministit vaan huoltaa autojaan, ja hakkaa halkoja.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Miten niin? Miks meitä kiinnostais sun telaketjufantasias?
Saisitko jotain kicksejä sellaisesta sarjasta? Telaketjufemakoiden aika on mennyt, feminismin tarkoitus tänä päivänä on jotain ihan muuta. Kuten rauhoitella feminismistä panikoituneita.
Niinpä !
Uskottava se kieltämättä on, että jopa Suomen kaltaisessa Pysähtyneisyyden Ulkomuseossa feminismi alkaa olla auttamatta passe.
Siispä ohjelmaformaatin pitäisi olla enempi Jurassic Park-tyylinen komedia, jossa viimeiset femakot korahtelisivat jossain ulkoluodolla.
Paikalle sitten ajelehtisi vaikkapa kalastajavene, jonka matkustajat olisivat pian järkytyksestä shokissa; 'Ei jumalauta - eihän tuollaisia voi olla olemassa !'
No, jätänpä loput kertomatta. Mistä sitä tietää, vaikka sarja alkaisi ensi vuonna Neloselta, enkä saisi kunniaa kässäristä !
myös sovinistisarjaa (vai olisiko parempi nimi "tosimies"?). Ei tarvita käsikirjoitusta, ihan vaan reality-ottoja: mennään umpimähkäisesti valitun yksin asuvan miehen kotiin ja aletaan kuvata. Jos halutaan pelata varman päälle, niin valioyksilön voi valita palstan timoista. Esitetään joka ilta (ei haittaa, vaikka samaa näytettäisiin uusintoina, ei kukaan huomaa).
tai sitten voisi kuvata luontodokumentin äijien lajikäyttäytymisestä jääkiekon MM-kisojen aikana. Miljöönä olisivat ainakin urheilubaarit, jonne äijät laumoittuvat säännöllisesti tölläämään ottelua, juopttelemaan ja ölisemään, kaupunkien torien liepeet suosikijoukkueen voitettua tärkeän ottelun (missä lajien nuoret edustajat ajavat autoilla lippalakit päässä joukkueen viirit hulmuten, juopottelevat ja ölisevät) Ja sitten olisi dramaattisia toiminnallisia otoksia tilanteista, joissa aggressiiviset juopuneet yksilöt kohtaavat vastustajajoukkueiden yhtä aggressiivisia ja juopuneita kannattajia.
... että joku kohta pistää EU-hakemuksen vireille, jotta saadaan feminismi-museo Suomeen?
(Ellei semmoista jo ole? - se sopisi esim. naisunionin kirjaston yhteyteen...).
Sinne pitäisi jokaisen suomalaisen koululuokan tehdä ekskursio kevätretkellä. :-)
Siinä voisi olla myös Eurekan kaltaisia interaktiivisia elementteja. Esim. minä mielelläni varaisin aikaa keskusteluun ihan elävän feministin kanssa kasvoista kasvoihin - se voisi olla jännää. Jos semmoisia on vielä elossa, kun "toimeenpanevat voimat" ovat saaneet projektin loppuun. ;-D
Hyväksyn vedon koska vaan, feminismi EI jouda museoon sataan vuoteen aatteen vanhentuneisuuden takia. Perikunnat sopikoot keskenään maksujärjestelyistä.
Mutta muuten, feminismin uhrautuvuutta ja saavutuksia kunnioittava museo pitäisi perustaa joka maahan.
... sillähän ajattelinkin, että Eurekan tapaan...
Kyllähän yksi elinvoimainen feministi voisi sinne tulle keskustelunurkkaan "juttele kanssani feminismista" istumaan - siitä koko joukosta.
Siihenhän voisi tehdä vaikka semmoisen vuorosysteemin. :-)
Tässä voisi todella olla mainio EU-hanke;
Pysähtyneisyyden Ajan ja Kuolleiden Ismien
ulkomuseo. Vahanukkeina esillä olisi mm. Lenin,
Mao, Aatu ja Kaarina Utrio. Ja pannaan bonuksena
päälle Sartre.
Kaiuttimista pauhaisi Internationaali, Horst
Wessel ja Tavaramarkkinoiden kuukautisista kertova
biisi.
Suomen jäljelläolevat stallarit kinastelisivat
revareitten kanssa jossakin nurkassa, Pekka
Siitoin olisi sammunut tuulikaappiin ja muutama
feministi harrastaisi mutapainia kahvion kulmassa.
Ideaa ?!
...minä toisin omat opiskelijani tuonne joka kevät - se voisi olla vaikka yhteiskuntapolitiikan vapaaehtoinen kevätekskursio :-) Tuollahan vierähtäisi tovi jos toinenkin.
Kuka on Kaarina Utrio?
...Kaari Utrio-vahanukke on tarpeen, jotta me feministilaumat läheltä ja kaukaa voisimme käydä ihailemassa yhtä idoleistamme kaikkina museon aukioloaikoina. Siinä meillä taiteilija, tieteilijä ja YRITTÄJÄ.
Museoinstallatio ei ole täydellinen, ellei laitamille aseteta paria sovinistisikaa röhkimään, vapaehtoisia timoja löytynee riittämiin (houkuttimeksi voisi laittaa isokokoisen maatuskanuken)?
Emme hyväksy Kuolleiden Ismien museoon mitä tahansa ismejä - ainoastaan sellaisia, jotka ovat olleet trendikkäitä tietyssä ajassa ja paikassa. Tiedättehän; suuria banderolleja, spontaaneja huutomyrskyjä ja lasittuneita katseita. Ja ennenkaikkea lapsekkaita sieluja hakemassa totuuden vettä pienestä, kuivuvasta lähteestä.
...ON hyvä kirjailija ja tutkija jne. Myös minun mielestäni. Rouvakin käsittääkseni tykkää.
Ei feminismikaan kaikkea korruptoi :-) - etenkään, kun käsittelee noita historiallisia aiheita...
Minä olen eri mieltä feministien kanssa eräistä juuri nyt ajankohtaisista linjauksista, tosin myös samaa mieltä toisista. Myöskään feminismin implisiittinen tasa-arvoretoriikka ei ole järin vakuuttanut. Siksi feminismi voi tuntua, että se on maassamme kohta enemmänkin historiallinen reliikki, kun useammat ihmiset ajattelevat jo sitten laajempia kuvioita tasa-arvokeskustelussa (ainakin toivottavasti).
Mutta nyt pitää taas yrittää lopettaa jauhaminen...
No, Utrio oli kultaisella 70-luvulla niitä naisia, jotka paistattelivat päivää naistenlehdissä jauhaen samaa mälliä vuodesta toiseen. Luulen, ettei hän edes ollut niin kiivas naisnäkökulman hehkuttelija - tilaisuus teki kuitenkin varkaan. Siihen aikaan feminismi upposi kuin veitsi voihin. Ei tarvinnut kertoa mitään kovin älykästä, kunhan kehuskeli naisia ja ruoski tietysti miehiä.
Aika aikaansa kutakin, nykyään mustavalkoisia oman sukupuolensa estottomia kehujia tulee mieleen vain yksi - Tellervo koivisto. Hänkin katoavaa kansanperinettä...
Kyllä Kaari Utrio on kirjailijana (monipuolisenakin) aivan toista tasoa kuin esim. Mauri Sariola. Hänkin on katoavaa kansanperinnettä.
En itseasiassa ainuttakaan. Olen kova poika lukemaan elämänkertoja, muistelmia, jne - mutta romaaneista olen karsinut kovalla kädellä. Ihan siksi, koska ne ovat suurimmalta osalta tekemällä tehtyjä tekeleitä, vailla todellisten tapahtumien tuomaa intensiteettiä.
Itseasiassa parhaimmat romaaneista ovat oikeastaan muunneltuja muistelmateoksia. (Dostojevski, Miller, Bukowski, Tikkanen, Kihlman etc.)
Jos et ole lukenut edes Utrion kirjoja naisten (ja lastenkin) asemasta historiassa, esim. "Kalevan tyttäret", "Perhekirja", "Eevan tyttäret", niin oletko mielestäsi valmis arvostelemaan hänen tuotantoaan?
Jos luit juttuni ajatuksella, niin ilmeisesti huomasit seuraavat pointit;
- En haukkunut Utrion romaaneja, vaan hänen tapaansa esiintyä mediassa. Tämäkin moite koskee 70-luvun haastatteluja, ei nykypäivää.
- En sanonut, ettenkö olisi y r i t t ä n y t
lukea hänen kirjojaan. En vain ole päässyt loppuun asti, mutta lopetan usein romaanit kesken, mikäli alkaa haukotuttaa. Viimeksi eilen paiskasin A.Paasilinnan uutukaisen kannen kiinni, vaikka olen lukenut äijän koko tuotannon.
Utrio ei ole eksynyt skandaaleihin eikä hänen esiintymisensä mediassa ole ollut sen arvosteltavampaa kuin joidenkin mieskirjailijoidenkaan.
Mainitsemani Utrion kirjat eivät muuten ole romaaneja.