Olen seurustellu poikaystäväni Andreaksen..(Andreas on lestadiolais perheestä, mutta se itse ei ole lestadiolainen).. kanssa jo 9 kuukautta ja meillä on kaikki hyvin, mutta on yksi kynnys..se on poikaystäväni Andreaksen oma perhe.. Tai oikeastaan hänen äitinsä. Andreas sanoo ettei hän halua viedä minua hänen kotiinsa, koska hän ei halua minun kuulevan sellaista, että hänen äiti tulisi minulle puhumaan siitä millainen ihminen on kun se ei ole lestaadiolainen.. (Minä siis en ole lestadiolainen).. Andreaksen äiti ei kuulemma hyväksy ei lestadiolaisia tai siis että hänen mieleestään ne eivät ole normaaleja ihmisiä jotka eivät ole lestaadiolaisia ja he eivät pääse taivaaseen..yms.
Andreas ei halua että hänen äitinsä tulee puhumaan minulle kaikkea tätä ja paljon muuta.
Mutta onhan Andreaksen pakko minut joskus esitellä hänen porukoilleen. Minulle se olisi niinkin sama mitä hänen äitinsä minulle sanoisi, mutta andreas ei halua sitä että hänen äitinsä loukkaisi minua jotenkin..
Tiedän, että ehkä Andreakselle ei aika ole vielä sopiva,.. mutta se itse sanoo että se ei johsu siitä onko aika sopiva, että se olisi vaikka heti, mutta sen estää hänen äitinsä.
En tiedä miten tämän saisi päätökseen. Haluisin tutustua hänen vanhempiinsa olisi risuja tai ruusuja. Jos Andreaksen äiti ei minua hyväksy niin sitten ei, ei sille silloin voi mitään. Mutta todellakin haluisin tietää mitä mieltä hänen vanhemmat todellisesti ovat minusta.. mutta andreas ei anna siihen mahdollisuutta.
Ps. kaikki se mitä andreas sanoo hänen äitistänsä on vain andreaksen ajattelua.. eihän itsekkään tiedä todelliseti mitä hänen äiti tulisi sanomaan minulle, vai sanoisiko mitään.. vai tervehtisikö vain.. Mutta Andreas luulee niin että hänen äitinsä tulee moittimaan minua koska en ole lestadiolainen.
Mutta sen tiedämme että Andreas ja minä haluaisimme että Andreaksen vanhemmat hyväksyisivät minut.
Onko kenelläkään vastaavaa tilannetta ollut? Tai että mikä olisi tähän ratkaisu.. Että mikä olisi hyvä lähestymis tapa hänen vanhempiinsa kuin ovesta sisään ja ''moi''.
Andreas ei halua että hänen äitinsä tulee puhumaan minulle kaikkea tätä ja paljon muuta.
Mutta onhan Andreaksen pakko minut joskus esitellä hänen porukoilleen. Minulle se olisi niinkin sama mitä hänen äitinsä minulle sanoisi, mutta andreas ei halua sitä että hänen äitinsä loukkaisi minua jotenkin..
Tiedän, että ehkä Andreakselle ei aika ole vielä sopiva,.. mutta se itse sanoo että se ei johsu siitä onko aika sopiva, että se olisi vaikka heti, mutta sen estää hänen äitinsä.
En tiedä miten tämän saisi päätökseen. Haluisin tutustua hänen vanhempiinsa olisi risuja tai ruusuja. Jos Andreaksen äiti ei minua hyväksy niin sitten ei, ei sille silloin voi mitään. Mutta todellakin haluisin tietää mitä mieltä hänen vanhemmat todellisesti ovat minusta.. mutta andreas ei anna siihen mahdollisuutta.
Ps. kaikki se mitä andreas sanoo hänen äitistänsä on vain andreaksen ajattelua.. eihän itsekkään tiedä todelliseti mitä hänen äiti tulisi sanomaan minulle, vai sanoisiko mitään.. vai tervehtisikö vain.. Mutta Andreas luulee niin että hänen äitinsä tulee moittimaan minua koska en ole lestadiolainen.
Mutta sen tiedämme että Andreas ja minä haluaisimme että Andreaksen vanhemmat hyväksyisivät minut.
Onko kenelläkään vastaavaa tilannetta ollut? Tai että mikä olisi tähän ratkaisu.. Että mikä olisi hyvä lähestymis tapa hänen vanhempiinsa kuin ovesta sisään ja ''moi''.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Anna olla.
Minun ukkoni isä on juoppo eikä hyväksy alle 170 senttisiä naisia (olen vain 162cm), jotka eivät ole blondeja ja urheilullisia. Joten pitäköön tunkkinsa stna :D
on esissä...
se äiti saattaa olla avarakatseisempi kuin poikansa luuleekaan,
jos ei ole, tässä olisi mainio tilaisuus kasvaa! Oiskohan Herran johdatusta!?