Olen erään suurehkon kaupungin Helluntai.srk:n jäsen. Olen pitkäaikaistyötön, 50 -vuotias nainen.
Olen aikoinani jäänyt työttömäksi sairastuttuani ammattitautiin samaan aikaan, kun yritys teki konkurssin. Sen jälkeen on ollut vain erittäin satunnaisia, lyhytkestoisia työpaikkoja.
En enää pysty menemään srk:n kokouksiin, koska saan uskonsisarilta, ns. ystävättäriltä sanallisia piikkejä, huomautuksia ja ihmettelyjä kotona olostani.
Aikonaan selostin "tapaustani", selostin kuinka vakuutusyhtiön lääkärit tekivät oman kielt. päätöksen, vaikka työterveyslaitoksella oli ammattitauti todett jne.
Uskonsisariltani on unohtunut täysin työttömyyteni syy. Näistä heidän piikeistään saan lukea, että olen pelkästään laiska ja että se joka todella haluaa, löytää aina töitä. Ja että mikähän on uskoni määrä, kun eräs se ja sekin työtön henkilö oli saanut rukoiltuaan heti seuraavana päivänä työpaikan.
Olen aivan haavoittunut ja häpeän tilannettani. En ole aikoihin käynyt srk:ssa. Ymmärrän kyllä, että yksittäinen henkilö vihjatessaan työhaluttomuudesta ja uskopuutteesta ei tajua, että se saattaa olla jo kolmas tai seitsemäs kerta sillä viikolla... uskovan ihmisen pienenä sanatökkäisynä.
Kun niitä tulee useita, niin kyllä on tekemistä, että saa pahan olonsa pois.
Kun syrjäytyy, niin luulisi uskonyhteydessä löytyvän armahtavaisuutta. Mutta ei. Nämä äärimmäisen ahkeran kanssasisaret ihmettelevät, että he eivät ainakaan pystyisi elämään miehen siivellä jne.
Ihan kuin olisin vapaaehtoisesti ilman ansiotuloja. En sitäpaitsi syö yhteiskunnan suomia avustustuloja.
Ne hell.srk:mme ruokakassijonotkin. Onko jakajilla OIKEASTI armonmieli, vain onko se enempi seurakuntamainosta?
Kun meillä päin pannaan ihmiset jonottamaan ulkona, vaikka sisällä olisi tilaa jonottaa tai jopa istua. Nyt saavat seistä tuulessa ja tuiskussa, että sivulliset saavat nähdä, kuinka erinomainen seurakunta on... voi hieman kuin röyhistellä ja saada näkyvää kannatusta. Hienotunteisuudesta ei voi puhua näitä ihmisiä kohtaan, heidän on seistävä kadulla jonossa kaikkien töllisteltävänä.
Itseni ei ole tarvinnut vielä mennä ruokakassijonoon, mutta sydämeni on murheellinen, koska srk ei oikeasti tajua, kuinka monen työttömyys ei johdu heistä itsestään.
Olen aikoinani jäänyt työttömäksi sairastuttuani ammattitautiin samaan aikaan, kun yritys teki konkurssin. Sen jälkeen on ollut vain erittäin satunnaisia, lyhytkestoisia työpaikkoja.
En enää pysty menemään srk:n kokouksiin, koska saan uskonsisarilta, ns. ystävättäriltä sanallisia piikkejä, huomautuksia ja ihmettelyjä kotona olostani.
Aikonaan selostin "tapaustani", selostin kuinka vakuutusyhtiön lääkärit tekivät oman kielt. päätöksen, vaikka työterveyslaitoksella oli ammattitauti todett jne.
Uskonsisariltani on unohtunut täysin työttömyyteni syy. Näistä heidän piikeistään saan lukea, että olen pelkästään laiska ja että se joka todella haluaa, löytää aina töitä. Ja että mikähän on uskoni määrä, kun eräs se ja sekin työtön henkilö oli saanut rukoiltuaan heti seuraavana päivänä työpaikan.
Olen aivan haavoittunut ja häpeän tilannettani. En ole aikoihin käynyt srk:ssa. Ymmärrän kyllä, että yksittäinen henkilö vihjatessaan työhaluttomuudesta ja uskopuutteesta ei tajua, että se saattaa olla jo kolmas tai seitsemäs kerta sillä viikolla... uskovan ihmisen pienenä sanatökkäisynä.
Kun niitä tulee useita, niin kyllä on tekemistä, että saa pahan olonsa pois.
Kun syrjäytyy, niin luulisi uskonyhteydessä löytyvän armahtavaisuutta. Mutta ei. Nämä äärimmäisen ahkeran kanssasisaret ihmettelevät, että he eivät ainakaan pystyisi elämään miehen siivellä jne.
Ihan kuin olisin vapaaehtoisesti ilman ansiotuloja. En sitäpaitsi syö yhteiskunnan suomia avustustuloja.
Ne hell.srk:mme ruokakassijonotkin. Onko jakajilla OIKEASTI armonmieli, vain onko se enempi seurakuntamainosta?
Kun meillä päin pannaan ihmiset jonottamaan ulkona, vaikka sisällä olisi tilaa jonottaa tai jopa istua. Nyt saavat seistä tuulessa ja tuiskussa, että sivulliset saavat nähdä, kuinka erinomainen seurakunta on... voi hieman kuin röyhistellä ja saada näkyvää kannatusta. Hienotunteisuudesta ei voi puhua näitä ihmisiä kohtaan, heidän on seistävä kadulla jonossa kaikkien töllisteltävänä.
Itseni ei ole tarvinnut vielä mennä ruokakassijonoon, mutta sydämeni on murheellinen, koska srk ei oikeasti tajua, kuinka monen työttömyys ei johdu heistä itsestään.
Vastaukset 13
Vanhimmat
niin se on valitettavaa,mutta seurakunnissa on monenlaisia ihmisiä.kummallista aikaa eletään nykyään.en osaa muuta sanoa kuin sen vanhan sanonnan,että katso jeesukseen älä ihmiseen.tämä ei varmaan lohduta kyllä ihminen tarvitsee täällä ajassa sisaria ja veljiä tueksi arjessa.niitä on paljon syrjäytyneitä työelämästä nykyään,monenlaisista syistä.sinä oot jumalalle arvokas,muistan rukouksissa sua.
en oo minäkään käynyt pitkään aikaan. en edes kuulu mihinkään seurakuntaan.syyt on toisenlaiset kun sulla.mutta olen sitä mieltä että pitäis mennä,se ei oo hyvä olla yksikseen vihollinen pääsee helpommin sitomaan.älä anna katkeruudelle valtaa,rukoile kaikesta huolimatta ja siunaa sisariasi ja veljiäsi.
En anna katkeruudelle sijaa, ja oikein neuvot siinä, että siunaisin piikittelijöitä.
Se on hyvä neuvo, melkeinpä olin unohtanut sen. On hyvä lääke katkeruuteen.
Kiitokset esirukouksesta tosi paljon ja minäkin siunaan ja muistan sinua!
Voimia sinulle oikein paljon,minäkin muistan sinua.En tosin osaa kuin levolle lasken ja sitten ihan tavallisesti kertoa taivaanisälle,mikä mättää.Mutta muistan sinua myös!Löytyy vielä myös n.s.hiljaisia uskovia,jotka kätkevät tuon uskonsa ja hyvänolon siitä sydämeensä,ettei vain kukaan voisi sitä viedä pois.Pahoilla sanoilla.
Tuli mieleeni eräs juttu.Ostin kerran kirpparilta vanhan ja surullisen näköisen nukke-enkelin.Toin sen kotiini ja laitoin seinälle.Hassu juttu mutta tunsin että tuo enkeli oli juuri minulle tarkoitettu,minua odottamassa.Moni sitä pyöritteli käsissään muttei huolinut.
Ja se enkeli symbolisoi vieläkin sitä tunnetta mikä minulla silloin oli.Vähän samanlainen kuin sinullakin.Pienistä asioista näin voi huomata että Usko ja Jeesus on ne täkrkeimmät,ei se mitä ihmiset sanovat.Voimia sinulle vielä!
Voi että, olen saanut paljon parantavia sanoja... sinunkin lämmittävät suloisesti mieltä.
Tuo enkelinukkesi oli sinulle tarkoitettu, se oli Pyhän Hengen puhetta sisimpääsi ja Herran rakkaus tuli sinulle ihan käsinkoskettavaksi.
Jumalalla on miljoonia tapoja toimia, tämä on rikkautta ihmiselle.
Sain voimia sinun viestistäsi... kiitokset ihanat.
Helluntailaisen naisihanteen mukaan naisen on oltava kotiäitinä ja miehensä elätettävänä, joten siihen nähden et kuulosta uskottavalta.
Ei se pidä nykyisin paikkansa, aika on muuttunut. Toki silloin pidetään suotavana, kun lapset ovat pieniä ja tarvitsevat äidin hoivaa.
Minun lapseni ovat jo aikuisia. Kaikki uskonystävättäreni ovat töissä, kuka hoitsuna sairaalassa, kuka liike-elämässä, aika moni on hyvinkoulutettu virkanainen, on pari opettajaa, yksi vakuutusyhtiössä... siis nää jotka on pahimmin tökänneet.
En oikeastaan tunne lähiuskispiiristäni yhtäkään kotiäitiä ja miehensä elätettävää. Siis helluntailaista ikäistäni naista. Kyllä he töitä puurtaa työpaikoissaan.
Olen todella pahoillani puolestasi ja TODELLA yllättynyt siitä, että srk:ssa
kertomasi mukaan suhtaudutaan ja toimitaan.
Itse olen ollut työssä vammautumisen takia kotona jo vuodesta -89, tosin saan asianmukaisen korvauksen, koska ammattiliiton henkilöt todistivat työolosuhteet sopimattomiksi minulle ja siksi vammauduin.
Koskaan en ole kokenut kertomasi mukaista käyttäytymistä seurakuntalaisten taholta.
Minun tilanteessani, kun jäin vapaaksi työstä, lähdin vapaaehtoisesti kertomaan evankeliumin ilosanomaa koteihin ja ryhmien mukana kaduille ja ympäristössä pidettäviin kokouksiin.
Olisiko sinulla mahdollista päästä johonkin pienryhmään mukaan, joka on eläkeläisille ja
työttömille tarkoitettu yhdessäolo, joko askarrellen jotakin, tai vain muuten sosiaalisuuden takia yhdessä ollen, ilman mitään vaatimuksia?
Ymmärrän että kokemasi on tehnyt sinut araksi ja että pienikin vihje satuttaa ja loukkaa sinua, mutta muista ystävä, että niinkuin Jeesuksen armo kuuluu noille muille, ja he ovat siitä riippuvaisia, niin se kuuluu myöskin sinulle ihan kokonaisvaltaisesti.
Jeesus tahtoo sinua rakkaudessaan hoitaa ja hyväksyy sinut lähelleen, joka koet heikkoutta.
Jospa et vertaisikaan itseäsi ja tilannettasi noihin toisiin, vaan antaisit Jumalan armon ja rakkauden hoitaa, nostaa ja kantaa sinua, yrittämättä itse mitään.
Olisi hyvä jos voisit karistaa alemmuuden tunteen ja syytösten taakat pois harteiltasi, ja jättää ne Jeesuksen harteille, onhan Hän ne kaikki jo puolestasi kantanut Ristin puulle omassa ruoskitussa ja runnellussa ruumiissaan.
Jeesus tahtoo vapauttaa sinut ja vuodattaa sisimpääsi pelastuksen iloöljyä.
Koska olet kauan ollut pois seurakuntayhteydestä, tulisi sinun lukea paljon UT:n lehdiltä Johanneksen, Pietarin, Efesolaisten, Kolossalaisten, jne kirjeistä
Rohkaisun ja rakkauden sanomaa.
Pian voit mennä seurakuntaan Jeesuksen hoitamana ja rohkaisemana ja saat kokea, että sieltä löytyy joku ihminen, joka suuresti iloitsee että tulit seurakuntayhteyteen kokoukseen mukaan.
Minä rukoilen sinun puolestasi, että Jumalan hyvä suunnitelma Jeesuksessa saa kohdallasi toteutua, ettei paholainen pääse sinusta iloitsemaan.
Rukoilen myös avoimia silmiä siille, jotka ovat sinun herkkää sisintäsi sanomisillaan vahingoittaneet, että Pyhä Henki osoittaa heille synnin synniksi ja että he saavat armon tehdä parannuksen ja Jeesus voi antaa heille mielenmuutoksen suhteessaan sinuun.
(ja mahdollisesti muihinkin)
tahtoisitko antaa Jumalalle vallan hoitaa ja johdatella sinua kristuksen näkyväisen ruumiin tiiviiseen yhteyteen takaisin?
Jumalalla on sinulle tehtävä seurakunnassa ja uskonpa että vihollisella on sormensa pelissä mielipahasi aiheuttamiseksi, että et pääsisi siihen tehtävään, jonka Jumala on Jeesuksessa sinulle tarkoittanut.
Ole rohkea. Jeesus on kanssasi jatkuvasti ja kaikkialla, voit luottaa Häneen aina ja kaikissa tilanteissa. Puolestasi runneltu Jeesus hoitaa sinut terveeksi!
Jeesuksessa sinua siunaan.
Ehkä tilanteeni epämääräisyys, se että vakuutusyhtiö pääsi konkurssin myötä pesemään kätensä irti korvauksista vetoamalla siihen, että työoloja ei enää voitu todistaa kelvottomiksi (koska konkurssipesä omisti sen ja toiminta lopetettu), ja näin ollen jäin virallisesti ilman korvauksia ja loppulausuntoja,
ja joka myös hankaloitti työvoimaviranomaisten toimia sijoittaa minua sopivaan työhön...
tosiasiahan oli se, että keuhkoihin jääneet vauriot ovat ainoa, mikä koko jutusta on jäänyt "puhtaana käteen"...
sivullisesta tietenkin näytän mahdottoman terveeltä, että totta kai on työhönsä kyllästyneiden kanssasisarten vaikea käsittää, että miksi tuo yksi lekottelija saa aamuisin "jäädä kotiin köllöttelemään". (näinkin on huomautettu)
Moni unohtaa, että ehkä se ei ole niin kiva, kun ei ole omaa tulonlähdettä noin maallisessa mielessä. Eli tulonlähde on aviomieheni. Onneksi avioliitto on kunnossa ja mies ymmärtäväinen.
Olen monta kertaa haistanutkin näissä piikityksissä aidon kateuden. En vain osaa puolustautua, ja tuntuu kauhealta olla kateuden kohteena. Uskon, että moni ei edes huomaa loukanneensa, tai ei tajua, kuinka ohimennen heitetty tökkäisy saattaa satuttaa.
Yhden, minkä voin sanoa positiivisena työttömyydestäni, on se että rukoilen tavattoman paljon ja olen saanut monelta uskomattomalta ystävältä esirukouspyyntöjä
... herään aamuyöstä aina jo kolmen-neljän aikaan rukoilemaan ja puhumaan Herralleni ja saan vastauksia. En varmaan töissäolevana olisi koskaan hiljentynyt syviin rukouksiin, saati vastauksiin.
Uskossa olen ollut 30 vuotta. En täysin ole ollut poissa seurakuntayhteydestä, aina on ollut jokin linkki seurakuntaan vaikka paikan päälle en ole mennyt, mutta araksi olen tullut. Olen käynyt vain megatapahtumissa, erilaisissa kiertävissä eri seurakuntien tapahtumissa, koska siellä voi ikään kuin "kadota" ihmismassaan.
Kiitos kauniista ja rohkaisevista sanoistasi. Kätken ne sisimpääni ja annan vaikuttaa. Siunausta elämääsi.
Sinullahan on jo jalo tehtävä
Herran taimitarhassa.
Uskomattomille Kristuskirjeenä,
taivaallisen valkeuden välittäjänä.
Ja sotia henkivalloissa toimivia vihollisen joukkoja vastaan.
Sinulla on oikeus olla iloinen kaikista hyvistä asioista elämässäsi ja kiittää niistä
Jumalaa ihan ääneen ja tuoda kiitosaiheenakin vaikka koko seurakunnan kuullen.
Jumala asuu kansansa kiitoksessa ja meitä ohjataan iloitsemaan iloitsevien kanssa.
Ole vaan rohkea ja vahvistu Herrassa.
Anna Pyhän Hengen täyttää ja mene seurakuntaankin iloisin, kiitollisin mielin.
Katsos "Suuri onkin Jumalaisuuden SALAISUUS yhdessä TYYTYVÄISYYDEN kanssa".
Jos joku sinua kadehtii, se on kadehtijan synti, ja sinuun se ei satu, ellet anna sille valtaa.
Vihollinen kyllä toisten huonon käytöksen kautta yrittää vahingoittaa, sitoa ja langettaa, mutta
ei anneta sille mahdollisuutta iloita meistä.
Minäkin olen kohta 30 vuotta ollut uskossa
ja olen Kristuksen ristin lävistämä, monen ahjon, tuskan ja pettymyksen läpi käynyt,
mutta kaikesta Jeesus on päästänyt ja kaikki haavat parantanut.
Kaiken olen saanut anteeksiantaa ja luovuttaa minua haavoittaneet Jumalan rakkaudellisten ja armollisten käsien alle.
Siunaten sinua muistan.
Kiitos lohdullisista sanoista aivan tavattomasti. Kiitos esirukouksesta!
Sanasi ovat lääkettä murtuneelle mielelleni.
Saatko mitään tuloja ja jos et saa,miksi et saa.Oletko käynyt "fattan" luukulla,vai tienaako aviomiehesi tarpeeksi,niin ettei sinun tarvitse mennä kortistoon?(En tuomitse sina,olen itse Herran käskystä kortiston ulkopuolella)Mikä on sinun tarinasi?
En ole enää kortistossa, kun liiton korvauksien maksu loppui, eli päivät tulivat täyteen. Työtä; sitä ei löytynyt työvoimatoimiston kautta.
Mies elättää minut.
En enää käy työvoimatoimistossa, koska sieltä ei ratkaisua löytynyt. Minua palloteltiin Kelan ja työkkärin sekä vakuutusyhtiön välillä. Työterveyslaitoksella katsottiin, että olin sairastunut ammattitautiin, vak.yhtiön lääkärit olivat taas toista mieltä.
Väsyin pompotteluun ja siksi jäin ulkopuolelle koko systeemin.
Tämmöinen tarina.