Lapseni pääsi harvojen ja valittujen joukossa opiskelemaan erittäin haluttuun kouluun, jonka lisäksi hän käy iltalukiota.
Hän harrastaa kilpaurheilua, eikä ole koskaan syyllistynyt näpistykseen eikä muuhunkaan rikolliseen toimintaan, kuten pahoinpitelyihin.
Hän ei ole ikinä joutunut sosiaalin "putkaan", koska hän ei ryyppää eikä polta ja liiku kaupungilla.
Ainoa ongelma on koulukiusaaminen, josta syystä hänellä oli paljon poissaoloja yläasteella. Koulu jopa suositteli ja maksoi hänelle ilmaiset koulukuljetukset turvatakseen hänen koulumatkansa kiusaajilta.
Uudessa koulussa hän viihtyy erittäin hyvin, eikä poissaoloja ole ollut yhtään, vaikka hän kärsii pelkotiloista ja unettomuudesta koska joutui kaupungilla ison humalaisen poikajoukon pahoinpitelemäksi ja ryöstämäksi.
Sosiaalin apu on ollut kotiolojen kyttäämistä, mutta mitään todellista apua emme ole saaneet.
Koulukiusaajat ja pahoinpitelijät ovat pääseet teoistaan kuin koiraveräjästä.
Tosin ensimmäinen oikeudenkäynti on vasta edessä.
Sosiaalin "apu" tuntuu oudolta. Ainoa asia on ollut lähete psykologille. Kuvittelin heidän auttavan koulukiusattua, mutta ensimmäisen perhepalaverin jälkeen tuntuu että he vain etsivät jotain "vikaa" jonka perusteella huostaanotto voidaan suorittaa.
Nyt harkitaan lapseni huostaanottoa ilmeisesti siitä syystä että he näin muka "turvaavat" hänelle turvallisen elinympäristön?
Sosiaali vaati minua huolehtimaan lapseni turvallisuudesta. Kysynkin miten minä heiveröinen nainen voin turvata lapseni isolta laumalta aikuisen miehen kokoisia ja vahvuisia nuoria, jotka agressiivisenä käyvät kimppuumme? Poliisikaan ei voi asialle mitään.
Olen soittanut poliisille joka kerran kun häiriköijät ovat mm. tulleet yöllä "piirittämään" omakotitalomme ja heitelleet ikkunoitamme esineillä sekä huudattaen mopojaan talomme edessä, valvottaen meitä kaiket yöt. Ulos emme uskalla mennä, koska he vaanivat pimeässä huudellen törkeyksiä. Ovea emme uskalla avata ovikellon soidessa, koska pelkäämme heidän tunkeutuvan kotiimme.
Poliisi ei ole kertaakaan tullut paikalle, vaikka aika olemme soittaneet hälyytyskeskukseen. Viimeksi soittaessani he eivät edes lähettäneet tietoa poliisille, vaan päivittelivät sitä kuinka montakertaa olen joutunut soittamaan.
Kiusaajat ovat päin naamaa uhanneet toimittaa lapseni huostaanottoon ja vaatineet meitä muuttamaan pois.
Miten selitän lapselleni että miksi sosiaali on ottamassa häntä huostaan, mutta pahantekijät saavat olla täysin rauhassa, kun en itsekään tajua miten tämä voi olla mahdollista?
Eikai huostaanotto voi olla ainoa mahdollisuus turvata lapseni elämä?
Hän harrastaa kilpaurheilua, eikä ole koskaan syyllistynyt näpistykseen eikä muuhunkaan rikolliseen toimintaan, kuten pahoinpitelyihin.
Hän ei ole ikinä joutunut sosiaalin "putkaan", koska hän ei ryyppää eikä polta ja liiku kaupungilla.
Ainoa ongelma on koulukiusaaminen, josta syystä hänellä oli paljon poissaoloja yläasteella. Koulu jopa suositteli ja maksoi hänelle ilmaiset koulukuljetukset turvatakseen hänen koulumatkansa kiusaajilta.
Uudessa koulussa hän viihtyy erittäin hyvin, eikä poissaoloja ole ollut yhtään, vaikka hän kärsii pelkotiloista ja unettomuudesta koska joutui kaupungilla ison humalaisen poikajoukon pahoinpitelemäksi ja ryöstämäksi.
Sosiaalin apu on ollut kotiolojen kyttäämistä, mutta mitään todellista apua emme ole saaneet.
Koulukiusaajat ja pahoinpitelijät ovat pääseet teoistaan kuin koiraveräjästä.
Tosin ensimmäinen oikeudenkäynti on vasta edessä.
Sosiaalin "apu" tuntuu oudolta. Ainoa asia on ollut lähete psykologille. Kuvittelin heidän auttavan koulukiusattua, mutta ensimmäisen perhepalaverin jälkeen tuntuu että he vain etsivät jotain "vikaa" jonka perusteella huostaanotto voidaan suorittaa.
Nyt harkitaan lapseni huostaanottoa ilmeisesti siitä syystä että he näin muka "turvaavat" hänelle turvallisen elinympäristön?
Sosiaali vaati minua huolehtimaan lapseni turvallisuudesta. Kysynkin miten minä heiveröinen nainen voin turvata lapseni isolta laumalta aikuisen miehen kokoisia ja vahvuisia nuoria, jotka agressiivisenä käyvät kimppuumme? Poliisikaan ei voi asialle mitään.
Olen soittanut poliisille joka kerran kun häiriköijät ovat mm. tulleet yöllä "piirittämään" omakotitalomme ja heitelleet ikkunoitamme esineillä sekä huudattaen mopojaan talomme edessä, valvottaen meitä kaiket yöt. Ulos emme uskalla mennä, koska he vaanivat pimeässä huudellen törkeyksiä. Ovea emme uskalla avata ovikellon soidessa, koska pelkäämme heidän tunkeutuvan kotiimme.
Poliisi ei ole kertaakaan tullut paikalle, vaikka aika olemme soittaneet hälyytyskeskukseen. Viimeksi soittaessani he eivät edes lähettäneet tietoa poliisille, vaan päivittelivät sitä kuinka montakertaa olen joutunut soittamaan.
Kiusaajat ovat päin naamaa uhanneet toimittaa lapseni huostaanottoon ja vaatineet meitä muuttamaan pois.
Miten selitän lapselleni että miksi sosiaali on ottamassa häntä huostaan, mutta pahantekijät saavat olla täysin rauhassa, kun en itsekään tajua miten tämä voi olla mahdollista?
Eikai huostaanotto voi olla ainoa mahdollisuus turvata lapseni elämä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Nykyään sosiaalitantat kilpailee siitä,kuka on tehnyt eniten huostaanottoja !
Pyydä joskus helvetin enkelit kylään pyörineen! eiköhän mopohäiriköt häivy !
salaiseen leiriinsä jotta hänestä kehkeytyisi kunnon stahanovilainen normit jopa moninkertaisesti 107%n maagisen rajan ylittävä monimiljonääri joka hurauttelee Hummerillaan katsastamassa neitokaisia eikä piittaa toisten ojennuksista.
Josta nyt ensitöiksesi viimeinkin päästäisit Mike-pojusi pois sieltä komerosta.
70-80 luvulla ei huostaanottoa suunniteltu toki kiusaamisen syytä haettiin kiusatusta ja hänen vanhemmista silloinkin eikä niinkään kiusaajista. Ei ole näyttänyt siis etenevän tuokaan asia mihinkään. Kiusaajiin ei siis näköjään oteta yhteyttä ja ojenneta, selvitetä tai muuta.
koulukiusaajat sairaalaan, tälläisiin väkivaltarikollisiin saa helposti yhteyden, kannattaa kysellä tuttava piirista jos sieltä ei löydy moottoripyörajengit hoitavat tälläisiä asioita, tärkeää on että asian hoitava henkilö ei lavertele.
Ota yhteyttä lehtien toimituksiin, ja anna anonyymi haastattelu asiasta.
Sitten voidaan vaatia niin sosiaaliviranomaisilta kuin poliisiltakin vastausta, miksi tämmöistä kohtelua saa osakseen.
Jonkun kovan kamppailulajin, nyrkkeily tms. ottaminen viikko-ohjelmaan voisi myös auttaa uhkailijoiden kanssa pärjäämiseen. (Useimmista lajeista ei tosin ole apua, vaikka moni luulee toisin.)