Idols-tuomari Hannu Korkeamäki ei ole omasta mielestään "kauhean julma"

Valtakunnan itkettäjä


Hannu Korkeamäki suosittelee herkille hipiöille ironian tajua.

Kahvila Ekbergille livahtavat pukumiehet kääntyvät katsomaan toisenkin kerran. Oliko se? On se. Mustaan nahkatakkiin pukeutunut kaljupää tykittää kameraa ankarilla ilmeillä, mutta räjähtää aika ajoin nauruun.

- Voi hemmetti! Pitäisi varmaan ostaa uusia kuteita. Eikö koko kansan sylkykupin pitäisi pyrkiä olemaan trendikäs, Idolsin tuomariston vittumaisin mies vitsailee.

Vihreään vakosamettiin ja t-paitaan sonnustautunut pitkän linjan musiikkituottaja tuntee viihdebisneksen kovan ytimen niin perusteellisesti, että osaa suhtautua alaan ironiaa. Samaa hän suosittelee Idolsin tuomaripelistä herkistyneelle kansalliselle hipiälle.

Nuoriso näyttää tajuavan pelin hengen vapaan kasvatuksen nimissä lapsiaan hyysäävää luomusukupolvea paremmin: "Paha se Idolsin kaljupää tuomari. Sehän tuijottaa niitä laulajaehdokkaita hullunkiilto silmissään kuin Jouko Turkka. Olen sanaton, onko äijä tosi cool vai narsistinen mielipuoli."

Sanan säilän taitava heiluttaja kerää myös faneja: "Äijä puhuu täyttä asiaa. Pillittäjät jääkööt kotiin."

Media on toista maata. Siellä kaduille kuseskeleva ja karaokea hoilaava pussikaljanuoriso on yhdessä yössä kohotettu yliherkäksi mimoosaksi.

Meidän lataus on ollut aika köykäistä. Olemme heittäneet läppää ihan spontaanisti, fiiliksen mukaan, enkä ole omasta mielestäni edes ollut kauhean julma, mies vastaa julmuriväitöksiin.

- Ehkä se julmuus tulee mun olemuksesta.

Korkeamäki kulkee vinoilun kuninkaan, alkuperäisen American PopIdolin englantilaistuomarin, tuottaja Simon Cowellin jalanjäljissä.

- Olen nähnyt vain yhden pätkän alkuperäistä ohjelmaa, joten matkimisesta ei ole kysymys, Korkeamäki kuittaa.

- Alunperin meidät roolitettiin eri tavalla. Nanna tyylin vaalijaksi, mut laulun ja musapuolen hauskaksi kundiksi ja Asko levy-yhtiömieheksi, ehdottomaksi ammattilaiseksi. Jonen piti olla se vittumainen jätkä...

Maalta on hyvä neuvoa kun merellä tuulee, Korkeamäki vastaa kolumnistien kuranheittoon.

- Törkyisin vaihe on sitä paitsi ohi. Alkukarsintojen jälkeen juttu on muuttunut musahommaksi. Savoyssa oli hemmetin makeata. Päästiin puhumaan asiaa.

Korkeamäen piti istua jo Popstarsin tuomaristossa, mutta aika ei riittänyt. Idols eroaakin Popstarsista kuin lihapullat hajuvedestä, vaikka siitä yritetäänkin vääntää pikkutyttöjen itketysbileitä.

Itkemisestä Korkeamäki ei saa mitään fiiliksiä, mutta laulamisesta puhuminen saa värinän kulkemaan pitkin Emmin löytäneen tuottajan selkäpiitä. Suurlähettiläissä musisoinut Hannu rakastaa ilmiselvästi musiikkia.

- Laulaminen on usein tyttöjen hommaa. Parhaimmillaan tällaisessa kisassa saattaa päästä esille vaikkapa joku sellainen mimmi, joka muuten ulvoisi kymmenen vuotta bluesia jätkäkaverinsa bändissä päätymättä yhtään minnekään.

Kaljupää tuomari intoilee Savoyhin asti päässeiden kisailijoiden loistavista laulutaidoista.

- Jäljellejääneet sainataan todennäköisesti joihinkin levy-yhtiöihin. Onnistumisprosentti on parempi kuin jääkiekkonuorilla!

Kirjava joukko kauniita tyttöjä, rumia tyttöjä, kauniita poikia ja rumia poikia on marssinut ovesta sisään ja ulos.

- Jotkut kuuset eivät koristelemalla parane, mutta ääniltään ryhmä on täynnä erilaisia ja eri rekisterissä kulkevia hienoja saundeja. Alttokimmoja ja kundeja, jotka vetävät tosi korkealta. On törkeän hienoa kuunnella niiden vetävän rivissä.

Jos jollekulle on jäänyt epäselväksi sanottakoon se vielä kerran: Fremantlemedian omistama BMG hakee Idols ohjelman kautta talliinsa täydellistä popidolia.

- Fazer piti aikoinaan vuosikaudet koelaulutilaisuuksia, joihin haettiin väkeä lehti-ilmoituksilla. Sinne tultiin yksi kerrallaan huoneistoon kiekaisemaan, tyylin säestys ja ulos. Tässä tehdään samaa hommaa kameroiden edessä.

Korkeamäki haluaa korostaa levy-yhtiön roolia laulajien valinnassa.

- Kotimaisen popkulttuurin konttaaminen eteenpäin johtuu osittain siitä, etteivät ihmiset miellä levy-yhtiöitä liikeyrityksiksi vaan tätä työtä luullaan puuhasteluksi ja harrasteluksi.

Korkeamäki inhoaa rockkredibiliteettiä.

- Paska pakkorokki on muka jotenkin luonnostaan uskottavampaa kuin hyvin tehty pop. Rokkipuolella pärjää pelkillä säälipisteillä, popparilla on oltava alla hyvä biisi, teksti ja laulusaundi.

- Pakkorokin rooliin on helppo jäädä kiinni ja valittaa loputtomiin sitä kun suksi ei luista. Nuoruus loppuu, mutta aikuistuminen ei koskaan alkanut, mies kuvaa oman sukupolvensa pakkorokkareita.

Idolsin kritisoijistakin löytyy pakkorokkareita.

- Tai oikeastaan he ovat hihnaiskelmänikkareita. Kolumnistit luulevat raapustavansa ulos kansan syviä tunteita, mutta oikeasti niiden kirjoittelu on juuri sitä samaa kuin tähtivyöstä riimitteleminen.

"Jatkossa sä voisit miettii empatiakyvyn teeskentelyy. Antais susta positiivisemman kuvan," Helsingin Sanomien kriitikko neuvoi Korkeamäkeä.

- Teeskentely olisi kamalinta mitä voisi tehdä. On reilua sanoa suoraan. Tällaiselle alalle on täysin surkeata tunkea ilman edes alkeellista laulutaitoa. Sellaisesta valehteleminen on kaikkea muuta kuin empaattista, kaupungin hulinaa Kemiöön, metsän keskelle paennut musiikkimies sanoo.

Studiota piharakennukseensa nikkaroiva vaimon, kahden lampaan ja lyhytkarvaisen saksanseisojan kanssa asuva tuottaja vaikuttaa mieheltä, jonka elämäntarkoituksena jokin ihan muu kuin pikkutyttöjen itkettäminen. Tuottajan työtä voisi kuvailla vaikka timanttien hiomiseksi.

- Niitäkin hiotaan kerros kerrokselta.

Mitä Korkeamäki sanoisi yhä idolin elämästä haaveileville?

- Älkää jättäkö koulua kesken, hankkikaa kunnon ammatti. Julkinen ammatti ei ole parasta ja ihaninta maailmassa, vaikka lehtiä lukemalla ja telkkaria katsomalla voisi saada sellaisen kuvan.

Ja muistakaa, julma Idols-tuomarikin on "ihminen". Kun viidentoista tunnin rupeama epävireistä laulua on takanapäin, pahoin parjattu puheenjohtaja Asko Kallonen ja kumppaninsa kopsahtavat suoraan baariin.

- Tilataan pullo punkkua, syödään ja jutellaan. Joskus ollaan niin hysteerisen väsyneitä, ettei voida lakata nauramasta. Kai tämä meidän huumori on jotain sukua Huonosti käyttäytyvien miesten jutuille. Jenkit eivät nauraneet sille yhtään, täällä sille naurettiin väärällään.