Tyttöystäväni on vihjaillut haluavansa kihloihin kanssa ja olisin valmis siihen itsekin, jos...
..hänkin rakastaisi minua. Ollaan vuodenpäivät seurusteltu ja olen jo kuukausia sitten sanonut ensimmäisen kerranrakastavani häntä todella paljon ja monesti sen jälkeenkin.
Ongelmana on, että tyttöystävä itse ei tiedä mitä ajattelee minusta. Minua on alkanut pelottamaan, että mahtaako enää rakastua ollenkaan, kun luulis tässä ajassa niin jo tapahtuneen, mikäli on tapahtuakseen.
Kuinka tärkeää teistä on, että molemmat rakastavat toisiaan, tai ovat rakastuneet? Hänelle asia ei kuulema ole ongelma, mutta en itse tiedä, uskallanko ollenkaan kosia, jos en saa ikinä kuulla niitä kolmea sanaa. Ehkä olen vain väärä tyyppi hänelle..
..hänkin rakastaisi minua. Ollaan vuodenpäivät seurusteltu ja olen jo kuukausia sitten sanonut ensimmäisen kerranrakastavani häntä todella paljon ja monesti sen jälkeenkin.
Ongelmana on, että tyttöystävä itse ei tiedä mitä ajattelee minusta. Minua on alkanut pelottamaan, että mahtaako enää rakastua ollenkaan, kun luulis tässä ajassa niin jo tapahtuneen, mikäli on tapahtuakseen.
Kuinka tärkeää teistä on, että molemmat rakastavat toisiaan, tai ovat rakastuneet? Hänelle asia ei kuulema ole ongelma, mutta en itse tiedä, uskallanko ollenkaan kosia, jos en saa ikinä kuulla niitä kolmea sanaa. Ehkä olen vain väärä tyyppi hänelle..
Vastaukset 4
Vanhimmat
onko se niin vaikeaa?
millä alalla olet?
Me teemme kaikki saman virhearvioinnin ja ajattelemme toisen tuntevan samankaltaisesti, samankaltaisella asteikolle. Minun elämänkokemukseeni (45 v) perustuva väittämä on, että nainen kokee rakkauden aivan eri tavoin kuin mies. Baiselle rakkaus on paljon enemmän pragmaattinen ratkaisu. Ei hänellä ole suuria tunteita. Hän antaa vaistonsa tai jopa järkensä johdatella ja päättää, milloin kannattaa antautua. Siksi nainen panee painoa miehen varakkuudelle, siksi nainen hakee geenikumppania kaukaa muilta mailta.
Katsopa suuria taiteilijoita, säveltäjiä, muotoilijoita. Ei niiden joukossa ole naisia. Naisilta puuttuu se kyky tuntea jotain suurta, antaa valta tunteilleen (vaikka muuta väitetäänkin). Naiset ovat huolehtijoita, he pitävät huolen perheestään, (=) jälkeläisistään. He pyykkäävät, tiskaavat, kattavat pöydät ja valittavat tästä kaikesta ja sitten tekevät sen kaiken kuitenkin mielellään - huh.
Ollako sitten huolestunut, jos naisesi ei tunnusta rakkauttasi sinuun. Kysy häneltä, onko hän valmis sitoutumaan todelliseen kumppanuuteen. Mutta sen kyllä tiedän, että jos hän ei sinulle intohimoaan koskaan suo, niin ennen neljääkymppiä sinulla on jo rakastajatar. Niin se käy.
Rakkaudessa taitaa sittenkin olla tärkeämpää antaminen kuin saaminen. Haluatko sinä antaa itsesi tälle naiselle? Oletko miettinyt, mitä sitten tapahtuu, kun huumasi on ohi? Rakastuminen arkistuu aina. Tuleeko hänestä sitten ärsyttävä, pihtaava lehmä, kälättävä terrieri, jota kiroat elämäsi jokainen päivä.
Kyllä, minä olen katkera mies. En ole koskaan kohdannut naisen intohimoista rakkautta, vaikka olen sitä aina janonut. En enää usko siihen. Uskon siihen, että mies on naiselle pelkkä sijoitus.
Kyllähän ainakin sanojensa mukaan on valmis todelliseen kumppanuuteen, mutta ei silti pidä itse rakkautta tärkeänä asiana. Hän on kyllä niin loistava nainen muuten... Samoja mieltymyksiä, harrastuksia, samanlainen huumorintaju ja lähes kaikkea sellaista, mitä olen aina naiselta kaivannut.
Tuntuu kuitenkin niin pahalta, kun vain ajattelenkin hänen asennettaan rakkautta kohtaan. Kestäisin kyllä, jos hän ei muuten vain osaisi puhua tunteistaan, mutta kun pienintäkään intohimon merkkiä ei näy ilmassa, niin se pistää minut murehtimaan. Tuntuu jotenkin niin yksipuoliselta koko touhu sen vuoksi.
Kyllä hän on aina halailemassa ja kaikkea sellaista, mutta aina kun edes vähän kehun tai kerron rakastavani häntä, niin heti hän vaikuttaa kiusaantuneelta. Ja minä itse kun pidän sanoja erittäin tärkeänä asiana parisuhteessa.
Mutta minkäs teet, kun rakkautta ei voi pakottaa mihinkään. Se tulee, tai ei tule.