Olen huomannut, että esimerkiksi verkkoympäristössä oman sanoman statusarvoa lisää kaksi asiaa: äidinkielellisesti virheetön ulkoasu ja sivistyssanojen käyttö.
Sivistyssanat ovat varsin kiintoisa asia. Ennen kuin aloin perehtymään sivistyssanoihin ja systemaattisesti niitä opettelemaan, minua suoraan sanottuna ärsytti se, että joku käytti sellaista sivistyssanaa, että saman asian ilmaisu olisi onnistunut täysin yhtä tyhjentävästi vastaavalla kansankielisellä sanalla. Esimerkiksi konteksti. Miksi kukaan sanoo konteksti, kun voisi sanoa asiayhteys.
Jonkun henkilön kirjoitus saattoi olla sellainen, että yhden lauseen tulkitakseni kahlasin 3-4 eri sanaa wikipediasta ja lopullisen tarkoituksen hahmottamiseen meni 15 minuuttia. Tällaisia lauseita parikymmentä peräkkäin ja kirosin mielessäni tekstin kirjoittajaa. Miksi helvetissä pitää kirjoittaa tällaista hepreaa, kun saman voisi ilmaista ymmärrettävästi.
Ymmärsin kuitenkin ihan käytännön tasolla keskusteluissa eron. Sivistyssanoilla kyllästetty puhe on ylevämpää ja uskottavampaa, riippumatta siitä onko sanomassa mitään tolkkua. Useimmiten niissä ei ollut juurikaan tolkkua, vaan sivistyssanoja runsaasti käyttävät tuntuvat elävän omassa haavemaailmassaan. Toisaalta huomasin myöhemmin myös erilaisten sivistyssanojen kuvaavan asiayhteyksiä kattavammin. Koin välttämättömänä itseni kehitysmielessä oppia niitä niin paljon, että tekstin kuin tekstin lukeminen onnistuu ilman wikipediaa.
Olen nyt jo vähän aikaa opiskellut sivistyssanoja. Aina kun näen itselleni tuntemattoman, selvitän sen välittömästi. En koskaan jatka lukemista painamtta sanaa mieleeni. Usein sana unohtuu, mutta kun jälleen törmään siihen, selvitän sen uudelleen, kunnes se lopulta jää mieleeni ja seuraavassa vaiheessa käytän sitä luontevasti itsekkin.
Kolmas vaihe on ollut se, että nämä sanat alkavat aika ajoin esiintymään spontaaneissa lausahduksissani puhekielessä yhä enenevissä määrin. Vaikutus uskottavuuteen saattaa edelleen olla positiivinen, mutta tietysti tuttavapiirissä hieman hämmentävä. Pidän lähestulkoon pelottavana ajatusta, että alkaisin sponttaanisti heittelemään sellaisia sivistyssanoja, joiden merkityksen tietää 0,01% kansasta. Jonkinlaisena friikkinä minua varmasti alettaisiin pitämään. Pyrin tekemään rajanvedon yleisten ja harvinaisten käytön välille puhekielessä.
Onko suositella jotain keskusteluforumia, tai kenties jotain hyödyllistä tapaa oppia lisää sivistyssanoja ja samalla kenties hieman syventää ajattelutapaa niiden edellyttämälle tasolle? Nykyisin minulla on ollut huono tapa provosoida keskusteluista pongaamiani älykkyyttän osoittaneita ihmisiä, koska näiden kanssa väittely on edistänyt oppimista parhaiten. Usein nämä syövät minut elävältä verbaaliakrobatiallaan, mutta en pistä sitä lainkaan pahakseni, vaan otan kaiken oppimisen kannalta.
Sivistyssanat ovat varsin kiintoisa asia. Ennen kuin aloin perehtymään sivistyssanoihin ja systemaattisesti niitä opettelemaan, minua suoraan sanottuna ärsytti se, että joku käytti sellaista sivistyssanaa, että saman asian ilmaisu olisi onnistunut täysin yhtä tyhjentävästi vastaavalla kansankielisellä sanalla. Esimerkiksi konteksti. Miksi kukaan sanoo konteksti, kun voisi sanoa asiayhteys.
Jonkun henkilön kirjoitus saattoi olla sellainen, että yhden lauseen tulkitakseni kahlasin 3-4 eri sanaa wikipediasta ja lopullisen tarkoituksen hahmottamiseen meni 15 minuuttia. Tällaisia lauseita parikymmentä peräkkäin ja kirosin mielessäni tekstin kirjoittajaa. Miksi helvetissä pitää kirjoittaa tällaista hepreaa, kun saman voisi ilmaista ymmärrettävästi.
Ymmärsin kuitenkin ihan käytännön tasolla keskusteluissa eron. Sivistyssanoilla kyllästetty puhe on ylevämpää ja uskottavampaa, riippumatta siitä onko sanomassa mitään tolkkua. Useimmiten niissä ei ollut juurikaan tolkkua, vaan sivistyssanoja runsaasti käyttävät tuntuvat elävän omassa haavemaailmassaan. Toisaalta huomasin myöhemmin myös erilaisten sivistyssanojen kuvaavan asiayhteyksiä kattavammin. Koin välttämättömänä itseni kehitysmielessä oppia niitä niin paljon, että tekstin kuin tekstin lukeminen onnistuu ilman wikipediaa.
Olen nyt jo vähän aikaa opiskellut sivistyssanoja. Aina kun näen itselleni tuntemattoman, selvitän sen välittömästi. En koskaan jatka lukemista painamtta sanaa mieleeni. Usein sana unohtuu, mutta kun jälleen törmään siihen, selvitän sen uudelleen, kunnes se lopulta jää mieleeni ja seuraavassa vaiheessa käytän sitä luontevasti itsekkin.
Kolmas vaihe on ollut se, että nämä sanat alkavat aika ajoin esiintymään spontaaneissa lausahduksissani puhekielessä yhä enenevissä määrin. Vaikutus uskottavuuteen saattaa edelleen olla positiivinen, mutta tietysti tuttavapiirissä hieman hämmentävä. Pidän lähestulkoon pelottavana ajatusta, että alkaisin sponttaanisti heittelemään sellaisia sivistyssanoja, joiden merkityksen tietää 0,01% kansasta. Jonkinlaisena friikkinä minua varmasti alettaisiin pitämään. Pyrin tekemään rajanvedon yleisten ja harvinaisten käytön välille puhekielessä.
Onko suositella jotain keskusteluforumia, tai kenties jotain hyödyllistä tapaa oppia lisää sivistyssanoja ja samalla kenties hieman syventää ajattelutapaa niiden edellyttämälle tasolle? Nykyisin minulla on ollut huono tapa provosoida keskusteluista pongaamiani älykkyyttän osoittaneita ihmisiä, koska näiden kanssa väittely on edistänyt oppimista parhaiten. Usein nämä syövät minut elävältä verbaaliakrobatiallaan, mutta en pistä sitä lainkaan pahakseni, vaan otan kaiken oppimisen kannalta.
Vastaukset 13
Vanhimmat
kieltä, esim evlutku, tuulari ja sossu ovat lempisanojani, jotka olen oppinut suomi24:stä. Vielä on selvittämättä mitä ovat YTN ja ATM.
mitään kerro, ainoastaan vain sanojen muistamisesta.
Ainakin 1970-luvulla Helsingin opiskelijaympyröissä tunnisti sosiologian opiskelijan ns. sivistyssanojen ylettömästä käytöstä. Siihen aikaan sosiologian oppikirjat olivat melkein järestään englanniksi. Opiskelijat eivät edes oppineet asioiden nimiä omalla äidinkielellään, niin että mikäs ihme tuo jos puheesta tuli käsittämätöntä.
Sitten kai oli niitäkin, joiden mielestä oli hienompaa puhua sitä sekakieltä.
Jospa monella sivistyssanojen liikakäyttäjällä on tänäänkin samanlainen tausta, eli että on opittu ajattelemaan asiat englanniksi. Sitten puhe ei sujukaan kunnolla suomeksi. Tai edes kirjoittaminen, vaikka siinä just olisi sauma opetella englanninkielisille sanoille suomalaiset vastineet. Nekin kun yleensä löytyy, jos vain viitsii hakea.
Itselläni on vaillinainen puheilmaisu. Pidin ainekirjoituksesta jo kansakouluaikoina.
Ajattelen asioita kirjoitetun tekstin kannalta. Aspergilaisena kirjoituksessa pyrin
selkeään ilmaisevuuteen.
Aivotutkijat kai tietävät mitkä puheen-tai tekstintuottamisen alueet "osallistuvat"
ym. toimintojen tuottamiseen.
Konteksti
Oletko koskaan kokenut aika-anomalioita?
Jos sivistyssanat hirvittävät, niin vältä Rillit huurussa -ohjelmaa. Jokaisen jakson nimessä on sivistyssana. :)
Ns. "sivistyssanat" on jo vuosia sitten todettu pääosin ulkomaiskielten lainoiksi.
Siksi sivistyssanakirjakin nimettiin vierassanakirjaksi.
Olli tosi orgaaninen.
Belisario on tosi dynaaminen.
Professori Realisti on tosi psykedeelinen.
Eihän tuossa ole mitään hauskaa, koita keksiä parempia.
Olli on tosi apologeettinen.
B. on tosi dissosiatiivinen.
Proffa on tosi lingvistinen.
??
Saman huomasin näiden ammattiauttajien kanssa. Hoidosta ei ollut muuta apua sai vaan käyvän lääkkeen muuten keskustelut oli tyhjänpäiväisiä.
Se on kiinni aika paljon oppimistasosta sillä oppiminen vaatii sanojen käyttöä. Tästä syystä mm. teinit heittelee anglismeja tai finglishiä puheen sekaan - se on osa oppimisprosessia. Myöhemmin sanojen liittyessä konteksteihinsa niiden yleinen käyttö vähenee. Samasta syystä tiedon kaataminen päähän ei yleensä ole kovin hyvä tapa oppia koska se on pelkästään sanojen ulkoa oppimista - ymmärrys tulee vasta paljon myöhemmin ja vaatii aina tilanteen olevan jollakin tavalla aito: Asiaan liittyvä konteksti pitää siis pystyä näkemään roolitetusti. Ulkoa opittu tieto katoaa varmasti ilman kontekstia.