Hei, olen 17-vuotias tyttö Vantaalta ja mulla on ongelma. Toivoisin että te muut äidit voisitte kertoa mielipiteenne tästä ongelmasta.
Juups. Olen kihloissa poikaystäväni kanssa, joka asuu 200km päässä meiltä, eli meillä on kaukosuhde. No, olemme miettineet yhteen muuttamista jo pitkän aikaa ja nyt vihdoin selkeni sopiva aika. Avomieheni lähtee armeijaan tammikuussa 2005 ja ajattelimme muuttaa yhteen kesän 2005 jälkeen. (Saisimme hyvät asumistuet, avomieheni koko armeijan ajan). Minulla jatkuisi sitten syksyllä lukion kolmas luokka ja kävisin koulun loppuun. Keväällä avomieheni ollessa armeijassa minulla olisi oma rauha lukea kirjoituksiin. Minun olisi hyvä olla yksin, koska olisin kesätyöpaikastani saanut hyvin rahaa ja asumistuki maksaisi puolet vuokrasta yms yms.
No, vaikka kumpikin meistä täyttää 18 jo nyt kahden kuukauden sisällä, niin äitini ei päästä minua lähtemään kotoa. Kun sanoin tästä asiasta hän haukkui poikaystäväni ja minut sossun pummeiksi ja sanoi kuinka tulevaisuuteni menisi piloille. Äidilleni muutto pois kotoa on yhtä kuin koulujen lopettaminen. Ja sitähän en tekisi!!! Minulla on hyvin korkea työmoraali ja koulut haluan käydä kunnialla läpi. Avomiehelläni myös, hän haluaa arkkitehdiksi.
En ymmärrä äitiäni! Äitini mielestä saisin muuttaa pois vasta kun olen kirjoittanut... Siihen asti hän pitää minut täällä kotona...väkisin...
Kertokaa mielipiteenne...
Kuinka vanhana omat lapsenne on muuttanut pois?
Onko 18hyvä ikä lentää pois pesästä?
Juups. Olen kihloissa poikaystäväni kanssa, joka asuu 200km päässä meiltä, eli meillä on kaukosuhde. No, olemme miettineet yhteen muuttamista jo pitkän aikaa ja nyt vihdoin selkeni sopiva aika. Avomieheni lähtee armeijaan tammikuussa 2005 ja ajattelimme muuttaa yhteen kesän 2005 jälkeen. (Saisimme hyvät asumistuet, avomieheni koko armeijan ajan). Minulla jatkuisi sitten syksyllä lukion kolmas luokka ja kävisin koulun loppuun. Keväällä avomieheni ollessa armeijassa minulla olisi oma rauha lukea kirjoituksiin. Minun olisi hyvä olla yksin, koska olisin kesätyöpaikastani saanut hyvin rahaa ja asumistuki maksaisi puolet vuokrasta yms yms.
No, vaikka kumpikin meistä täyttää 18 jo nyt kahden kuukauden sisällä, niin äitini ei päästä minua lähtemään kotoa. Kun sanoin tästä asiasta hän haukkui poikaystäväni ja minut sossun pummeiksi ja sanoi kuinka tulevaisuuteni menisi piloille. Äidilleni muutto pois kotoa on yhtä kuin koulujen lopettaminen. Ja sitähän en tekisi!!! Minulla on hyvin korkea työmoraali ja koulut haluan käydä kunnialla läpi. Avomiehelläni myös, hän haluaa arkkitehdiksi.
En ymmärrä äitiäni! Äitini mielestä saisin muuttaa pois vasta kun olen kirjoittanut... Siihen asti hän pitää minut täällä kotona...väkisin...
Kertokaa mielipiteenne...
Kuinka vanhana omat lapsenne on muuttanut pois?
Onko 18hyvä ikä lentää pois pesästä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
kuules, vuoteen 2005 on vielä pitkä aika!ehdit täyttää 18 ennen sitä ja mielikin saattaa muuttua, kuten poikakaverikin. en nyt murehtisi hirveästi tota asiaa vielä tässä vaiheessa. ja tiedätkö, aina kaikki ei mene niinkuin on suunnitellut.
itse tosin olin 16 kun lähdin kotonta pois, sinun äitisi välittää, kaikilla ei ole yhtä suuri onni!
Jos vielä siinä vaiheessa tahdotte yhteen muuttaa, niin eiköhän äitisikin ole ehtinyt siihen mennessä muuttaa suhtautumistaan. Itse muutin lukion viimeisen vuoden tammikuussa pois kotoa, eikä vanhemmillani ollut mitään sitä vastaan. Uskon, että äitisi todella ehtii sisäistää asian muuttoosi mennessä, älä turhaan huolehdi.
Miten se voi olla sun avomies jos se asuu 200km päässä???
jos ollaan kihloissa, niin ollaan avopari. Ei siis tarvi asua yhdessä jos ollaan avopari... :) Et hyvät jatkot vaan.
Tiedoksi näistä suurista tulo haaveistasi,että et tod näköisesti saisi toimeentulotukea koska saisit opinto tukea ja asumislisää,ja myös opinto laina katsotaan tuloiksesi vaikka sitä et edes ottaisi,ja kesäloma-ajalta ei saa asumislisää vaan vuokra on kokonaisuudessaan maksettava itse.Mietippä tarkemmin miten aiot selvitä oikeesti.
Minä kerron sinulle oman tarinani jos se auttaa sinua ratkaisemaan ongelmasi.
Minä pääsin ylioppilaaksi keväällä 1990 ja täytin 18 silloin edellisenä syksynä.
Muutin 100 kilometrin päähän lähimpään kaupunkiin opiskelemaan 1990 syksyllä ja asuin siellä opiskelijaboksissa 2 vuotta. Rahasta oli tiukkaa kun asumistuki ja opintotuki just ja just kattoivat vuokran, ruuan ja kirjat.
Aloin seurustella opiskeluni alkuaikoina ja 1992 muutimme poikakaverini kanssa yhteen opiskelija-asuntoon, mutta perheasuntoon! Asumistuki muuttui kaupungin rahoittamaksi ja nousi tuntuvasti.
Mutta yhteensä meillä oli kaikkien laskujen jälkeen 500 mk rahaa kuukaudessa elämiseen, eli vaatteisiin, ruokaan, lääkkeisiin jne. Rahaa siis oli vähän. Sossun luukulla ei käyty KOSKAAN!
Eli jos olet valmis tiukkaan elämään onnen ohella (rahan puute voi pistää rakkauden sitten koetukselle, joka on toisaalta hyvä, silloin näette kestääkö rakkaus =)). Muuta ihmeessä.
Etkö sinä ole jo 18 siinä vaiheessa kun olet aikonut muuttaa pois kotoa? Silloin äidilläsi ei ole mitään sanomista elämääsi, joten päätä ihan itse.
Sä saat päättää ihan itse mitä sä teet ku oot 18 vuotta. Itse muutin silloin avoliittoon, eikä huonosti oo menny. Nyt 21 ja 8kk vauva, oma rivitalo huoneisto. koulun kävin loppuun ja olin töis samaa aikaa. nyt äitiyslomal ja sit ammattikorkeesee.
Vielä sen verran, että en koskaan saanut penniäkään yhteiskunnalta, ennen kuin jäin äitiyslomalle. Olen ollu 16 vuotiaasta lähtien töissä ja maksanut kaiken aivan itse, joten ei kannata tuhlata aikaa laskemalla mistä ja miten saa parhaimmat korvaukset ja tuet, kun itsekkin pystyy elättämään itsensä.
Kerronpa vielä minäkin kuinka selvittiin. Olin 19 kun muutin poikaystäväni kanssa yhteen. about 500km päähän vanhemmistani. Koska olin alle 20vuotias niin en saanut opintotukea ollenkaan koska vanhempani olivat niiiiin kovin "rikkaita". Että näin yhteiskunta huolehtii kansalaisistaan. Lakikirjan mukaan on täysi-ikäinen kun täyttää 18, lapsilisät sun muut loppu. Mutta silti vanhemmilla katsotaan olevan elatusvelvollisuus kunnes olet 20vuotias! Vaikka minun vanhempani ovatkin ihania ja auttavat rahallisesti kun on tarvis niin ei heilläkään ole varaa maksaa ylimääräistä vuokraa! Asuimme vajaan kuukauden avoparina kunnes marssimme maistraattiin ja sanoimme toisillemme tahdon!:) Näin ratkesi se ongelma että minä sain opintotuen kun olin naimisissa en ollut enää vanhempieni vastuulla.
kohta on 2 vuotta kulunut kun tänne muutin. Onnellisia ollaan ja toivottavasti vielä monta monta vuotta!
Oma esikoiseni muutti kotoa kolme kuukautta vaille 18 v. Opiskelut kesken ja poikaystävä tiiviisti kuvioissa mukana jo kolmatta vuotta. Tyttö on aina ollut vastuuntuntoinen ja omatoiminen. Häneen on ollut helppo luottaa.(Vaikka "mokailikin" välillä).
Viime keväänä hän valmistui ammattiin. Kevään ja kesän hän oli töissä. Kuukausi sitten hän lähti aupairiksi ulkomaille vuodeksi.Jatko-opintopaikka odottaa täällä ensi syksyä.
Eipä ole tullut mieleenikään estää häntä itsenäistymästä. Ikävä on välillä kova, mutta kestettävä on. Se on äidin osa. Onneksi on puhelimet ja sähköpostit keksitty!
Yritä keskustella äitisi kanssa asiasta rauhallisesti.Älä katkaise häneen välejä.Tehkää vaikka paperille sopimus, johon molemmat sitoudutte. Osoita olevasi luottamuksen arvoinen.
Kun täytät 18 vuotta, olet täysi-ikäinen. Äitisi ei voi pitää sinuä väkisin kotona.