Jo muinaisten mayaintiaanien tiedetään hoitaneen haavoja elävillä raatokärpästen toukilla.
Toukkaterapialla on pitkä perinne. Euroopassa niitä tiedetään käytetyn jo keskiajalla. Ranskalainen lääkäri Ambroise Paré kirjoitti hyvin myönteiseen sävyyn vuonna 1557 toukkien tehosta sotilaiden haavojen hoidossa.
Ensimmäiset varsinaiset tieteelliset tutkimukset aiheesta tehtiin tosin vasta ensimmäisen maailmansodan aikoihin. Yhdysvaltalainen lääkäri W. S. Baer huomasi, että haavoittuneilla sotilailla, jotka olivat maanneet jopa viikon juoksuhaudassa saamatta hoitoa vammoihinsa, oli puhtaita, paranevia mutta toukkien valtaamia haavaumia. Sodan jälkeen Baer kehitti toukkien käyttöön perustuvan hoitomenetelmän, jota käytettiin vuonna 1935 yli 200 sairaalassa Pohjois-Amerikassa. Vasta penisilliinin ja muiden antibioottien keksiminen 1940-luvulla vähensi toukkahoidon tarvetta.
Napoleonin henkilääkäri havaitsi 1700-luvun lopulla Egyptin sotaretkellä toukkien parantavan voiman, ja yritti saada sotilaat pitämään toukkia haavoissaan. Sotilaat eivät hoitoon liiemmin ihastuneet.
Ensimmäisessä maailmansodassa opittiin paljon sairaanhoidosta. Muun muassa se, että jos haavoittuneen sotilaan haavaan ilmaantui raatokärpäsen toukkia, oli hänen paranemisennusteensa usein paljon parempi kuin sellaisen, jonka ympärillä kärpäset eivät surisseet.
http://www.illvid.dk/polopoly.jsp?d=157&a=857
http://www.yle.fi/akuutti/arkisto2004/021104_a.htm
http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=2591/news_db=web_lehti2006/type=1
Toukkaterapialla on pitkä perinne. Euroopassa niitä tiedetään käytetyn jo keskiajalla. Ranskalainen lääkäri Ambroise Paré kirjoitti hyvin myönteiseen sävyyn vuonna 1557 toukkien tehosta sotilaiden haavojen hoidossa.
Ensimmäiset varsinaiset tieteelliset tutkimukset aiheesta tehtiin tosin vasta ensimmäisen maailmansodan aikoihin. Yhdysvaltalainen lääkäri W. S. Baer huomasi, että haavoittuneilla sotilailla, jotka olivat maanneet jopa viikon juoksuhaudassa saamatta hoitoa vammoihinsa, oli puhtaita, paranevia mutta toukkien valtaamia haavaumia. Sodan jälkeen Baer kehitti toukkien käyttöön perustuvan hoitomenetelmän, jota käytettiin vuonna 1935 yli 200 sairaalassa Pohjois-Amerikassa. Vasta penisilliinin ja muiden antibioottien keksiminen 1940-luvulla vähensi toukkahoidon tarvetta.
Napoleonin henkilääkäri havaitsi 1700-luvun lopulla Egyptin sotaretkellä toukkien parantavan voiman, ja yritti saada sotilaat pitämään toukkia haavoissaan. Sotilaat eivät hoitoon liiemmin ihastuneet.
Ensimmäisessä maailmansodassa opittiin paljon sairaanhoidosta. Muun muassa se, että jos haavoittuneen sotilaan haavaan ilmaantui raatokärpäsen toukkia, oli hänen paranemisennusteensa usein paljon parempi kuin sellaisen, jonka ympärillä kärpäset eivät surisseet.
http://www.illvid.dk/polopoly.jsp?d=157&a=857
http://www.yle.fi/akuutti/arkisto2004/021104_a.htm
http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=2591/news_db=web_lehti2006/type=1
Vastaukset 1
Vanhimmat
http://en.wikipedia.org/wiki/Maggot_therapy