Suomen ev. lut. kirkon jäsenosuuden (kaikista suomalaisista) putoaminen 90%:sta 80%:iin kesti n. 30 vuotta. Nykyvauhdilla 80%:sta 70%:iin päästään n. 10 vuodessa.
Muistaako kukaan minkälaisen ennusteen asiasta esitti piispa G. Pula-aho, eiku Björkstrand, muistaakseni vajaa vuosi sitten? Hän sanoi hädissään, että jos eroaminen kiihtyy samaan malliin, niin vuonna xxxx kirkoon kuuluu enää xx prosenttia kansasta. Siis osaisiko joku vaihtaa x:ät numeroiksi a la Björkstrand?
Muistaako kukaan minkälaisen ennusteen asiasta esitti piispa G. Pula-aho, eiku Björkstrand, muistaakseni vajaa vuosi sitten? Hän sanoi hädissään, että jos eroaminen kiihtyy samaan malliin, niin vuonna xxxx kirkoon kuuluu enää xx prosenttia kansasta. Siis osaisiko joku vaihtaa x:ät numeroiksi a la Björkstrand?
Vastaukset 11
Vanhimmat
tänä vuonna eroaa jo 40'000 - 50'000, eli tahti on kiihtynyt ja tuon 70% voidaan saavuttaa 6 vuodessa.
on odotettavissa. Kun kirkkoon kuulumattomuus ei ole ennenkuulumaton poikkeus, jota hämmästellään ja paheksutaan yleisesti, eroamiskynnys alenee.
Ehkä jonain päivänä niitä, jotka eivät ole koskaan kirkkoon kuuluneetkaan, ei enää kutsuta "kirkosta eronneiksi"...
(Heteroseksuaalithan ovat "homoseksuaalisuudestaan luopuneita.")
mutta ei se ihan mahdotonta ole, että 70%:iin päästäisiin v. 2015.
Googleen hakusanoiksi "piispa Björkstrand vuonna kirkkoon", ja eka osuma.
"- Jos kirkkoon kuuluvien osuus vähenee vuosittain saman verran kuin on tapahtunut vuodesta 2003 lähtien, kirkkoon kuuluvien osuus laskee seuraavien 25 vuoden aikana 15 prosenttiyksikköä. Kirkkoon kuuluisi tällöin kaksi kolmasosaa väestöstä, eli 67 %. Kirkon jäsenmäärä laskisi yli puolella miljoonalla n. 3,8 miljoonaan, piispa arvioi."
http://www.kotimaa.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=3051&Itemid=38
kun voin käyttää "valkopesua". Kiitos vaan, kun vaivauduit.
Terveisin, Tollo
kun suomalaisista alle 50% kuuluu evlut-kirkkoon. Silloin alkaa kirkon erottaminen valtiostakin olla realismia.
Kirkon jäsenmäärä riippuu vain syntymisestä, kuolemisesta, eroamisesta, liittymisestä sekä kirkonjäsenten maahan- ja maastamuutosta. Kirkon suhteellinen osuus riippuu myös maahan- ja maastamuutosta ja laskutavasta.
Piispa Björkstrandin luvut ovat peräisin Meidän kirkko - Osallisuuden yhteisö (luterilaisen kirkon strategia vuoteen 2015) nimisestä ennusteesta. Piispan luvut ovat ennuste vuodelle 2030, mutta en pidä mitenkään mahdottomana, että nämä luvut saavutetaan jo vuonna 2015!
Ennusteessa on tehty tarkoituksella monia yksinkertaistuksia ja suoranaisia virheitä. Kirkon jäsenmäärään vaikuttaa ennen kaikkea kastaminen ja eroaminen. Kastettujen määrä riippuu syntyvyydestä ja se riippuu mm. lapsiperheilainsäädännöstä. Varmaa on, että mitä enemmän Suomessa on kastamattomia lapsia, sitä useampi lapsi jätetään kastamatta. Kun yleistyy tieto, jonka mukaan lasta ei tarvitse kastaa vaikka kumpikin vanhemmista kuuluisi kirkkoon, uskon että yhä useampi antaa lapselleen todellisuudessa mahdollisuuden valita uskontonsa – varsinkin vapaamielisessä etelässä.
Kasteen yleisyys on mahdillasta vain kirkon erityisaseman ansiosta. Jos kirkko saataisiin pois väestörekisteristä, heille ei tulisi tietoa lapsen syntymästä, jolloin halukkaiden pitäisi ottaa yhteys seurakuntaan. Tällä tavallahan kaikkien muiden pitää menetellä.
Toinen kirkon tilanteeseen vaikuttava asia – tosin hieman pidemmällä aikavälillä – on uskonnonopetuksen järjestäminen. Kuntien rahapulaa ei ainakaan helpota velvollisuus järjestää tunnustuksellista tunnustuksetonta uskonnonopetusta, jos kunnan alueella on kolme samaan uskontokuntaan kuuluvaa. Jos islamilaiset alkavat vaatimaan opetusta monissa ryhmissä uskontokuntansa mukaan, tilanne räjähtää käsiin. Laki estää kristillisen rakkauden kasvattamisen kodissa ("joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan."), joten ennen rippikoulua (lähes) kaikki uskonnollinen opetus on yhteiskunnan maksamaa. Ilman tätä opetusta, jokainen rippikoululainen lähtisi kävelemään jo ensimmäisen jumalanpalveluksen aikana.
Kolmas suhteelliseen määrään vaikuttava tekijä on maahan- ja maastamuutto. En olisi kovin yllättynyt, jos varakas eläkkeelle jäävä joukko suuntaisi viettämään eläkepäiviään Espanjaan tai vaikka Afrikkaan, jossa eläkkeen ostovoima olisi paljon suurempi, Maahan tullee työvoimaa, jonka enemmistö on edelleen kristittyjä, mutta kun uudet vähemmistöt kasvavat tarpeeksi suuriksi, maahan syntyy maahanmuuttajakirkkoja. Väestön kasvaessa tarvitaan yhä suurempi jäsenmäärä enemmistön muodostamiseen.
En tiedä mitään tekijää, joka vähentäisi kirkosta eroamista (ellei tällaisena haluta nähdä erokirkosta,infoa :-) Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että Eroakirkosta.fi sivusta pitäisi päästä eroon, sillä tällaisten asioiden hoitaminen kuuluu yhteiskunnalle eikä yksityisille. Maistraattien sivuja pitäisi kehittää siten, että eroaminen olisi mahdollista välittömästi pankkitunnusten avulla. Uutena eroamiskeinona pitäisi ottaa mahdollisuus erota veroilmoituksen yhteydessä (mieluummin niin, että veroilmoitukseen voisi laittaa ruksin, jos haluisi maksaa kirkollisveron ja ellei ruksia laiteta kirkollisveroa ei pidätetä. Samanlainen systeemi lienee edelleen ylioppilaskunnan maksussa vapaaehtoinen kehitysyhteistyömaksu.)
Harrastelijapohjaisenakin kirkosta eroaminen kiihtyy lähiaikoina. Vähintä mitä voisi vaatia on yhteiskunnan maksamaan huonosti järjestetyn viranomaisille kuuluvan palvelun kustannukset. Valtion budjettiin pitäisi saada aluksi edes 10 euroa/eroaja suuruinen tuki.
Eli kymmenen vuotta aikaisemmin kuin piispa ennustaa.
Prosentit koskevat koko Suomen tilannetta, mutta ennen kuin kokonaisprosentti tulee huomattavasti tipahtamaan, tapahtuu alueellinen erilaistuminen: Helsingissä kirkkoon kuuluvien prosenttimäärä alkaa jo nyt kuutosella, ja koska varsinkin nuoret eroavat, huolehtii luonnollinen poistuma pian siitä, että kirkkoon kuuluvien määrä väkisinkin laskee.
Sitä ennen jäsenistö ukkoutuu ja akkautuu paitsi ehkä Pohjanmaan körttiläisalueilla.
Milloin e.l.kirkkoon kuuluvat jäävät vähemmistöön Helsingissä? Menisköhän siihen n. 15 vuotta.
70 prosentin, jos jätetään pakkoliitetyt alaikäiset laskuista pois.