Uusi helluntaiseurakunta?
Luin Mohikaani_27 ja eroen kirjoituksia aiheesta.
Ehkä se uusi helluntaiseurakunta voisi olla tällainen:
Seurakunta olisi keskusjohtoinen, kirkkokunnan hallitus johtaisi kirkkokunnan julkaisutoimintaa ja opetustoimintaa.
Kirkkokunnan raamattuopisto valikoisi millaisia ihmisiä koulutettaisiin teologeiksi ja siten päättäisi ketkä voivat valmistua kirkkokuntaseurakuntien pastoreiksi. Siten saataisiin uuden aikakauden pastoreita, jotka olisivat tiedoiltaan ja koulutukseltaan kilpailukykyisiä luterilaisen kirkon pastoreihin nähden.
Pastorit painottaisivat toimessaan yhteistä viihtymistä ja mukana olemista, suvaitsevaisuutta ja avartumista, varsinkin ekumeniassa ja suhteessa maailmaan. Uudet pastorit olisivat ennakkoluulottomia ja avoimia kaikkeen uuteen, vanhat helluntailaisten perinteet ja vakiintuneet tavat eivät heitä sitoisi, he olisivat yhtä avaramielisiä ja karismaattisia kuin esim. City ja River seurakunnissa johtavat veljet ovat.
He eivät olisi niin opillisia ja raamatusta jatkuvasti jankuttavia, kuin nämä vanhat sukupolvet olivat. He olisivat enemmän käytännön ihmisiä, jotka julistaisivat yhteiskunnallista sosiaalista evankeliumia, pakolaisten ja köyhien ja syrjittyjen vähemmistöjen puolesta. He eivät loukkaisi uskomattomia julistamalla rististä ja kaikesta sellaisesta mikä vain ahdistaa ja pelottaa kuulijoita. He julistaisivat enemmän ihmeistä ja merkeistä, puhuisivat ihmisten hyvyydestä, toivosta ja mahdollisuuksista ja taloudellisesta menestymisestä.
Seurakunnissa käytettäisiin runsaasti kyvykkäitä viihdealan ammattilaisia, esiintymään ja soittamaan ja laulamaan, seurakuntalaisten viihdyttämiseksi ja hartaan tunnelman luomiseksi.
Kokouksissa kuivien puheiden sijasta, olisi yhä enemmän yhteisiä laulu ja ylistysiltoja, hengellisten ja muiden laadukkaiden elokuvien katselua, God-tv:n kokouksien seuraamista, sekä leikkejä ja kilpailuja. Siten uskomattomatkin tuntisivat olonsa kotoisaksi seurakunnissa.
Kirkkokuntaseurakunta olisi nimellisesti itsenäinen, mutta kaikki opetusta ja seurakunnan linjauksia ja isompia kuluja vaativat päätökset tehtäisiin kirkkokunnan kokouksessa ja kirkkokunnan ohjelman mukaisesti. Se lopettaisi sooloilun ja estäisi tarpeettoman tuhlailemisen.
Kirkkokuntaseurakunnan pastorilla olisi apunaan seurakunnan valitsema vanhemmisto, joka koostuisi kirkkokunnan hyväksymistä miehistä ja naisista.
Kirkkokuntaseurakunnan pastori julistaisi virka-asuun pukeutuneena kaikella arvokkuudella, seurakuntalaisille kirkkokunnan johdon hyväksymää teologiaa ja puhuisi ajankohtaisista aiheista, pitäisi asiaankuuluvat liturgiset Jumalan palvelukset, hiljaisuuden retriitit, sekä vihkisi avioliitot ja siunaisi yhteen liittyneet.
Kirkkokuntaseurakunta pyrkisi määrättyyn taloudelliseen tulokseen, luovuttaisi tulonsa kirkkokunnan hallitukselle joka tasapainottaisi siten eri seurakuntien tuoton heilahteluja ja sijoittaisi mahdollisen ylijäämän rahastoihin ja osakkeisiin. Kirkkokunnan hallitus maksaisi pastorin palkan.
Kaikki kirkkokuntaan kuuluvat kirkkokuntaseurakunnat seuraisivat ajan mukanaan tuomia uudistuksia, keskushallituksen jämäkän johdon ja harkinnan mukaan. Siten uudet herätykset ja seurakuntakasvun uudet metodit saavuttaisivat jokaisen kirkkokuntaseurakunnan hyvin nopeasti ja varmasti.
Kirkkokuntaseurakunta ei olisi nimeltään helluntaiseurakunta, vaan nimenä voisi olla jokin trendikkäämpi ja vähemmän kulunut nimike. Esim. Helsingin Kaikkienkirkko, Vaasan Yhteishyvänkirkko tai jokin muu nimi, minkä mainosmiehet katsoisivat riittävän myönteiseksi ja kaupalliseksi.
Tämä oli vain hahmotelma, ehkä todellisuuttakin, sitten myöhemmin.
Luin Mohikaani_27 ja eroen kirjoituksia aiheesta.
Ehkä se uusi helluntaiseurakunta voisi olla tällainen:
Seurakunta olisi keskusjohtoinen, kirkkokunnan hallitus johtaisi kirkkokunnan julkaisutoimintaa ja opetustoimintaa.
Kirkkokunnan raamattuopisto valikoisi millaisia ihmisiä koulutettaisiin teologeiksi ja siten päättäisi ketkä voivat valmistua kirkkokuntaseurakuntien pastoreiksi. Siten saataisiin uuden aikakauden pastoreita, jotka olisivat tiedoiltaan ja koulutukseltaan kilpailukykyisiä luterilaisen kirkon pastoreihin nähden.
Pastorit painottaisivat toimessaan yhteistä viihtymistä ja mukana olemista, suvaitsevaisuutta ja avartumista, varsinkin ekumeniassa ja suhteessa maailmaan. Uudet pastorit olisivat ennakkoluulottomia ja avoimia kaikkeen uuteen, vanhat helluntailaisten perinteet ja vakiintuneet tavat eivät heitä sitoisi, he olisivat yhtä avaramielisiä ja karismaattisia kuin esim. City ja River seurakunnissa johtavat veljet ovat.
He eivät olisi niin opillisia ja raamatusta jatkuvasti jankuttavia, kuin nämä vanhat sukupolvet olivat. He olisivat enemmän käytännön ihmisiä, jotka julistaisivat yhteiskunnallista sosiaalista evankeliumia, pakolaisten ja köyhien ja syrjittyjen vähemmistöjen puolesta. He eivät loukkaisi uskomattomia julistamalla rististä ja kaikesta sellaisesta mikä vain ahdistaa ja pelottaa kuulijoita. He julistaisivat enemmän ihmeistä ja merkeistä, puhuisivat ihmisten hyvyydestä, toivosta ja mahdollisuuksista ja taloudellisesta menestymisestä.
Seurakunnissa käytettäisiin runsaasti kyvykkäitä viihdealan ammattilaisia, esiintymään ja soittamaan ja laulamaan, seurakuntalaisten viihdyttämiseksi ja hartaan tunnelman luomiseksi.
Kokouksissa kuivien puheiden sijasta, olisi yhä enemmän yhteisiä laulu ja ylistysiltoja, hengellisten ja muiden laadukkaiden elokuvien katselua, God-tv:n kokouksien seuraamista, sekä leikkejä ja kilpailuja. Siten uskomattomatkin tuntisivat olonsa kotoisaksi seurakunnissa.
Kirkkokuntaseurakunta olisi nimellisesti itsenäinen, mutta kaikki opetusta ja seurakunnan linjauksia ja isompia kuluja vaativat päätökset tehtäisiin kirkkokunnan kokouksessa ja kirkkokunnan ohjelman mukaisesti. Se lopettaisi sooloilun ja estäisi tarpeettoman tuhlailemisen.
Kirkkokuntaseurakunnan pastorilla olisi apunaan seurakunnan valitsema vanhemmisto, joka koostuisi kirkkokunnan hyväksymistä miehistä ja naisista.
Kirkkokuntaseurakunnan pastori julistaisi virka-asuun pukeutuneena kaikella arvokkuudella, seurakuntalaisille kirkkokunnan johdon hyväksymää teologiaa ja puhuisi ajankohtaisista aiheista, pitäisi asiaankuuluvat liturgiset Jumalan palvelukset, hiljaisuuden retriitit, sekä vihkisi avioliitot ja siunaisi yhteen liittyneet.
Kirkkokuntaseurakunta pyrkisi määrättyyn taloudelliseen tulokseen, luovuttaisi tulonsa kirkkokunnan hallitukselle joka tasapainottaisi siten eri seurakuntien tuoton heilahteluja ja sijoittaisi mahdollisen ylijäämän rahastoihin ja osakkeisiin. Kirkkokunnan hallitus maksaisi pastorin palkan.
Kaikki kirkkokuntaan kuuluvat kirkkokuntaseurakunnat seuraisivat ajan mukanaan tuomia uudistuksia, keskushallituksen jämäkän johdon ja harkinnan mukaan. Siten uudet herätykset ja seurakuntakasvun uudet metodit saavuttaisivat jokaisen kirkkokuntaseurakunnan hyvin nopeasti ja varmasti.
Kirkkokuntaseurakunta ei olisi nimeltään helluntaiseurakunta, vaan nimenä voisi olla jokin trendikkäämpi ja vähemmän kulunut nimike. Esim. Helsingin Kaikkienkirkko, Vaasan Yhteishyvänkirkko tai jokin muu nimi, minkä mainosmiehet katsoisivat riittävän myönteiseksi ja kaupalliseksi.
Tämä oli vain hahmotelma, ehkä todellisuuttakin, sitten myöhemmin.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Ainakin viestisi henkii samanlaista kirkkokuntavastaisuutta, kuin mitä hän on täällä ilmaissut.
Minä henkilökohtaisesti en suosi yltiökarismaattisuutta ja olen alkanut vierastaa koko sanaa "karismaattinen", mutta silti poimin joitakin omasta mielestäni hyviä toimintamuotoja ja asioita kirjoituksestasi.
1. opiskelu on ehdottomasti vain hyödyksi srk palkolliselle
2. ennakkoluulottomuus ja avoimuus ovat kaksi srk työntekijältä vaadittavaa ominaisuutta, jotta kaikenlaiset ihmiset tuntisivat olonsa kotoiseksi yhteisössään
3. hyväntasoinen musiikki ym. taide edesauttaa evankeliumin levittämistä
4. naiset ehdottomasti vanhimmistoon
5. Jumalan seurakunta voi olla ihan minkäniminen hyvänsä. Sen ei missään tapauksessa tarvitse olla "helluntai-". Ulkomailla monet helluntaiseurakunnat ovat nimeltään "Täyden evankeliumin seurakuntia". Kuulostaako pahalta?
"Helsingin kaikkienkirkko" kuulostaa hienolta nimeltä. Turkkulaisten "Uusi pesula" on mainio nimi jo helluntailaisten oppia ajatellen!
Siinä muutamia...
Muuten... Oliko alkuseurakunta nimeltään "helluntaiseurakunta"? Taisi olla yksinkertaisesti "Jerusalemin seurakunta", eikö niin?
Luulenpa, että jos Jumalan iankaikkinen ja vanhurskas tahto olisi, että vain "helluntai" -sana on kirkkokunnan nimeä mietittäessä Hänelle otollinen, niin asiasta olisi monta mainintaa UT:ssa. Sama koskee sanoja "saalem", "siion" ja betel", jotka siis ovat meidän helluntailaisten mielestä lähestulkoon sakrametteja.
on toden nimmarin varraastannut? Ei tuo ainakaan ole aito tode!
Mikäs tuossa oli sellaista, joka ei kuulosta minulta?
Milloin kohdan 4 tasa-arvo olisi saavutettu?
Onko ajatus sama kuin naisilla politiikassa, että vasta kun kaikki vanhemmiston jäsenet ovat naisia on tasa-arvo toteutunut?
Mitä tasa-arvoisuutta se on, että kaikki on samaa sukupuolta?
En minä ole mikään tasa-arvofundis. Olen vain sitä mieltä, että naisilla olisi paljon annettavaa seurakuntien vanhimmistoissa.
Naisellinen näkökulma politiikassa on, että tasa-arvon suurin este on suomalainen mies, siis tasa-arvoa ei voida saavuttaa ennen kuin kaikki poliittiset virat ovat naisten hallussa.
Vanhimmistonkin suhteen ruokahalu kasvaa syödessä.
Ts. aluksi olisi hyvä, että saataisiin edes yksi nainen vanhimmistoon, ja lopuksi että vanhimmistossa kaikki olisi naisia, vai mitä?
Hyvä esimerkki sisäasianministeriö, johon valitaan vain naisia: Ministereinä Anne Holmlund ja Astrid Thors, kansliapäällikkönä Ritva Viljanen. Lopun kruunaa vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpää.
Tällä kokoonpanolla on tuhlattu kymmeniä miljoonia veronmaksajien rahoja mm. yhteiskunnalle hyödyttömään maahanmuuttoon.
Mutta se onkin jo toinen tarina...
politiikkaa.
Jumalan käyttää seurakunnassaan ketä Hän tahtoo - tai haluaisi käyttää.
Miksi tuo itsepäinen jankutus "kaikki olisi naisia?"
Seurakunta on toiminnaltaan hyvin lähellä politiikkaa, siksi "sotken" tähän politiikan.
"Miksi tuo itsepäinen jankutus "kaikki olisi naisia?""
Koska tasa-arvo käsitetään yleiseti naisten oikeuksina ja miesten velvollisuuksina naisiin nähden.
Tasa-arvo on nykyään synonyymi feminismille, vai kiistätkö tämänkin?
Raamatun mukaan KRISTUKSESSA ei ole miestä eikä naista.
Niin mies kuin nainenkin, kun ovat omalla paikallaan Jumalan kutsusta, voivat palvella seurakuntaa (=Jumalaa) yhteistyössä ilmanko, että mietitään maallista tasa-arvolakia.
Voisi tietysti sanoa, jos tasa-arvosta tahdot itsepäisesti puhua, että paras tasa-arvo on Jumalan tasa-arvo. Siinä nainen ja mies ovat todella samanarvoisia.
Elät harhassa kuuluessasi helluntailaisiin. Tiedät sen hyvin itsekin. Älä petä itseäsi ja muita, kadut sitä kuoleman jälkeen. Itse riehut mormonipalstalla. Tässä sinulle samalla mitalla. Elät harhassa. Tee parannus. Minä en poistu täältä ja kirjoitan aina uusilla nimimerkeillä, ellet itse poistu mormonipalstalta. Satte lukea teoksiani runsain mitoin.
Miksi sitten vaadit vanhimmistoon naisia, jos "kristuksessa" ei ole miestä eikä naista?
Sinä se asiasta teit sukupuolikysymyksen, en minä.
Kristuksessa on myös naisia.
En tietääkseni ole siellä riehunut. Eihän eri mieltä oleminen ole riehumista? Enkä sitäpaitsi kirjoittele siellä muilla nimimerkeillä.
no johan on!
Kirjoittanut: todé 25.10.2008 klo 21.11
Raamatun mukaan KRISTUKSESSA ei ole miestä eikä naista.
Miten se nyt oikein on??
ei kirjoittele siellä !
Sinä, todé, saat kyllä kirjoittaa, vaikka et mormoni olekaan, kunhan et vain sorru liikaa pilkkaamaan uskamme.
joskus ilkeily meinaa saada valtaa, kun lueskelee palstan hauskoja tekstejä. Eritoten Unskin oppirakennelmat ja selitykset ovat vailla vertaa.
Ehdotan Poikalasta uuden seurakunnan saarnaajaksi.
Kas siinä sopuisa johtajisto.
Ja todésta tehdään seurakunnan evankelista.
Peku voisi olla opettaja, Työmies2 vahtimestari ja Ab shalom hoitaisi lähetystyön Eroen kanssa.
Alkaa seurakunta pikkuhiljaa muodostua;)
Työmies voi olla siivooja. Meillä kyllä homma pelittäisi hyvin, luulen. Minä en tykkää siivoamisesta.
Keittiöstä voisimme olla vastuussa silloin tällöin, tekisimme maukkaat lounaat kaikelle kansalle.
hyviä jäseniä uuteen seurakuntaan.
Tuossa seurakunnassa kaikki suuntaukset ja opit löytävät paikkansa, raamattu on kyllä arvostettu ja kunnioitettu kirja seurakunnan kirjahyllyssä ja pastorin puhujapöntön päällä, josta silloin tällöin luetaan jokin mukava lause, kuulijoiden virkistykseksi.
Tuon seurakunnan taustat ovat kyllä helluntailaisuudessa, mutta häveten sitä mikä on vanhaa sekä perinteistä, otetaan kaikkea uutta sen tilalle, ikäänkuin tuoreempaa viiniä leileihin. Eikä mikään muu kirkkokunta pärjäisi tuolle seurakunnalle siinä mitä tulee ylistykseen ja karkelointiin, juhlia ja pitää hauskaa tuossa seurakunnassa osattaisiin paremmin kuin koskaan ja missään ikinä.
tarkennusta.
Puhuit taloudesta, mutta kuinka toiminta rahoitettaisiin? Vaikka pyrkimys onkin ohueen organisaatioon ja kevyeen kulurakenteeseen, rahaa tarvitaan.
Näissä helluntaiseurakunnissa on hyvin heikosti hyödynnetty uskollista ja melko varakasta kuulijajoukkoa. Uskonnollisten tuotteiden markkinointia on hoidettu paljon kevyemmin ja vähäisemmällä ammattitaidolla, kuin esim. Patmoksessa ja Nokia Missiossa.
Seurakunnassa kerättäisiin suuri kolehti, pidettäisiin 20 minuutin kolehtipuhe, ei sen pidempää, koska ei ole tarkoitus ärsyttää kuulijoita. Sopivasti syyllistettäisiin kuulijoiden omatuntoa, puhuttaisiin pyhästä velvollisuudesta ja rohkeasti luvattaisiin että he saavat rahansa melko pian takaisin ainakin kymmenkertaisina.
Seurakunta myisi erilaisia Kiinassa hyvin edullisesti valmistettuja patsaita ja tauluja ja leluja ja purukumeja, joihin olisi kuvattu seurakunnan pastoreita, työntekijöitä ja erityisen arvokkaita ulkomaalaisia puhujavieraita. Kaikkea muutakin uskonnollista rihkamaa kaupattaisiin kokouksissa ja väliajoilla ja ennen ja jälkeen kokouksen.
Seurakunnan Jumalan palvelukset ja rock-konsertit ja ylistystilaisuudet yms. videoitaisiin ja niistä tehtäisiin 10-20 euron hintaisia dvd-levyjä, joita sitten myytäisiin seurakunnassa sekä lähetettäisiin ympäri maailmaa, kohtuullista korvausta vastaan, niille jotka eivät itse pääse kokouksiin.
Seurakunnassa suoritetut vihkimiset ja siunaukset tuottaisivat myös tuloja, aviopari mies ja nainen tai mies ja mies (sitten kun se on mahdollista), maksaisivat saamastaan palveluksesta asianmukaisen hinnan. Mikäli he tilaisivat pitopalvelun kahvituksen järjestämiseksi seurakunnassa, niin seurakunnan vapaaehtoiset tekisivät palkatta leivät ja kakut ja hoitaisivat tarjoilut, niin seurakunta tienaisi siinäkin aika ison kasan rahaa.
Seurakunnan musiikki ja elokuvatilaisuuksiin voisi olla pääsymaksu, samaten luottamuksellisesta sielunhoidosta palkatun psykologin järjestämänä perittäisiin kohtuullinen korvaus, vähävaraisia varten olisi ilmainen, vapaaehtoistyövoimalla järjestetty, mutta ei niin luottamuksellinen sielunhoito.
Ehkä tuo riittäisi rahoitukseen, ainakin aluksi.
kuin kiinteä vero tai mahdollisesti kymmenykset.
Mainitsemallasi tavalla ei tarvitse huolehtia budjetoinnista, vaan syntyneet kuopat voidaan täyttää kohdistetuilla markkinakampanjoilla.
Uudesta kirkosta tulee hyvä juttu; voisin ostaa kiinalaisen terrakottaveistoksen, johon on ikuistettu sinun rintakuvasi, ihan vain kannatuksen vuoksi.
Olet kyllä ainakin onnistunut sotkemaan kaiken mahdollisen keskenään sellaiseksi sotkuksi, että hohhoijaa... Ammutaan sinne ja tänne ja tuonne. Joka puolelle vaan kun ampuu ja kaikkea mahdollista kun vaan tulittaa, niin kyllä varmaan johonkin osuu. Ei sen niin väliä, vaikka tuhoaisi jotain sellaistakin, joka on Jumalan rakentamaa, kunhan vain osuu!
kaiken sen, mitä se ei ehdottomasti saisi olla!