Matti Taneli tutki Jehovan todistajien liikkeen historiaa, oppia, organisaatiota ja jäsenistön sosiaalista taustaa pro gradu -tutkielmassaan Turun yliopistossa vuonna 1989. Hän hankki tiedot kirjallisten lähteiden, haastattelun, kyselyn ja osallistuvan havainnoinnin avulla.
"Jehovan todistajien tärkein rekrytointimuoto on ovelta ovelle -työ, jonka keskeisimpänä tarkoituksena on saada Jehovan todistajat pysymään liikkeessä ja hankkimaan varoja Vartiotorniseuralle. Rekrytoinnin avulla tulee liikkeeseen uusia jäseniä, vaikka suurin osa kannattajista tuleekin liikkeen sisältä."
Tyypillinen Jehovan todistaja on naimisissa oleva 20-40-vuotias nainen, joka kuuluu alempaan keskiluokkaan tai ylempään työväestön luokkaan.
"Jehovan todistajien osallistuminen vapaa-ajan toimintaan on vähäistä, koska heidän odotetaan käyttävän yhteensä kymmeniä tunteja kuukaudessa kokouksissa käymiseen ja rekrytointiin. Jehovan todistajien yhteisön organisaatio on suunniteltu siten, että jokaista valvoo joku. Tämän takia Jehovan todistajien on mahdotonta kyseenalaistaa liikkeensä oppia ja toimintatapoja joutumatta yhteisönsä ulkopuolelle."
http://kultut-arkistot.utu.fi/tku/1026.html
"Jehovan todistajien tärkein rekrytointimuoto on ovelta ovelle -työ, jonka keskeisimpänä tarkoituksena on saada Jehovan todistajat pysymään liikkeessä ja hankkimaan varoja Vartiotorniseuralle. Rekrytoinnin avulla tulee liikkeeseen uusia jäseniä, vaikka suurin osa kannattajista tuleekin liikkeen sisältä."
Tyypillinen Jehovan todistaja on naimisissa oleva 20-40-vuotias nainen, joka kuuluu alempaan keskiluokkaan tai ylempään työväestön luokkaan.
"Jehovan todistajien osallistuminen vapaa-ajan toimintaan on vähäistä, koska heidän odotetaan käyttävän yhteensä kymmeniä tunteja kuukaudessa kokouksissa käymiseen ja rekrytointiin. Jehovan todistajien yhteisön organisaatio on suunniteltu siten, että jokaista valvoo joku. Tämän takia Jehovan todistajien on mahdotonta kyseenalaistaa liikkeensä oppia ja toimintatapoja joutumatta yhteisönsä ulkopuolelle."
http://kultut-arkistot.utu.fi/tku/1026.html
Vastaukset 22
Vanhimmat
En tiedä, missä määrin rekrytointityöllä koottiin varoja Vartiotorniseuralle. Tuohon aikaan (1980-luvun lopulla) tosin kirjoista ja lehdistä pyydettiin vielä muodollinen korvaus. Vartiotorniseura esitti mielellään, että kyseessä oli kokonaisuudessaan korvaus painokulujen peittämiseksi. Vaikka tämä ei välttämättä pitänytkään täysin paikkaansa. niin on hankala kuvitella työn tuottaneet kovin suuria voittoja. Lisäksi ovelta ovelle -työ ei sinällään vaikuttanut Seuran rahojenansaitsemiseen, koska yksittäiset Jehovan todistajat maksoivat kirjat ja lehdet ensin itse ja sitten pitivät itse myynnistä saadut rahat. Seura sai siis rahansa joka tapauksessa, mahdollisen tappion kärsi yksittäinen todistaja.
Nykyisin kirjoja ja lehtiä ei enää myydä, vaan ne lahjoitetaan. Tietysti jokaiselle on mahdollisuus antaa vapaaehtoinen lahjoitus korvauksena, mutta tämä on jokaisen omantunnon asia.
Syyte uskonnon varjolla tapahtuvasta rahankeruusta lienee yhtä vanha kuin uskonto itse, ja suurimmassa osassa tapauksista se on osoittautunut perättömäksi. On tietysti selvää, että jokainen haluaa myös varoillaan tukea itselleen tärkeitä asioita, ja yhtä selvää on, että ulkopuolisten on hankala ymmärtää tällaista rahankäyttöä.
"kirjoista ja lehdistä pyydettiin vielä muodollinen korvaus."
Kyseessä ei ollut Seuran väittämä "muodollinen korvaus", vaan käypä hinta, jolla ylläpidettiin toimintaa, rahoitettiin sen kasvu ja kääräsitiin vielä sievoinen voittokin sijoitettavaksi Brooklynin kiinteistöihin ja ökyrakennuksiin ympäri maailmaa (haaratoimistot ja konventtihallit).
"...on hankala kuvitella työn tuottaneet kovin suuria voittoja."
Onneksi ei tarvitse kuvitella. esim. UK:n, Kanadan ja Brooklynin tilinpäätökset ja taseet ovat yleisesti saatavilla olevaa viranomaistietoa. Brooklynin toiminnan liikevaihto ja voitto kerrotaan jopa julkisissa lehdissä USA:ssa. Mistä Seuran valtava ja alati kasvava kiinteistöomaisuus olisi peräisin muualta kuin voittojen sijoittamisesta kiinteistöihin?
"todistajat maksoivat kirjat ja lehdet ensin itse ja sitten pitivät itse myynnistä saadut rahat."
Ohoh! Voi olla, että joku JT on pitänytkin yksityisiltä saamansa rahat (niinkuin tavallaan oikein olisikin), mutta Raamatun (ja Vartiotornin) valmentama omatunto pitää kyllä huolen siitä, että KAIKKI lahjoitukset tilitetään viimeistä senttiä myöten Seuralle. Et kai kuvittele, että kukaan JT ajattelisi olevansa MYYMÄSSÄ jo kerran maksamaansa kirjallisuutta! Jos on ollut vara kerran maksaa, niin eikö silloin ole myös vara antaa nämä ylimääräisetkin lahjoitukset Seuran maailmanlaajuiseen lähetystyöhön!
"Lisäksi ovelta ovelle -työ ei sinällään vaikuttanut Seuran rahojenansaitsemiseen..."
Väärin. Jos todistajien ei olisi pakko kiertää ovelta ovelle ja "näyttää tuloksia", niin kuka viitsisi lunastaa enempää lehtiä, kuin omalle perheelleen? Kenttätyö on eräänlainen kannustin lunastaa se 10 (tai enemmän) lehden vakiotilaus kirjallisuuspöydästä. Vaikka niitä ei sitten todellisuudessa mihinkään jakaisikaan. Tärkeintä on se, miten hengellisesti edistyneeltä NÄYTTÄÄ. Vaikka se maksaisikin muutaman euron enemmän.
"Syyte uskonnon varjolla tapahtuvasta rahankeruusta lienee yhtä vanha kuin uskonto itse, ja suurimmassa osassa tapauksista se on osoittautunut perättömäksi."
Mainitsehan pari tapausta! Ainoa tällä hetkellä mieleeni tuleva osittain hyväksyttävissä oleva rahankeruutoiminta on Pelastusarmeijalla. Vaikka heilläkin melkoinen osa kerätystä rahasta menee organisaation toimintaan ja johtajien leveään elämään, niin ainakin osa palautuu pyyteettömästi köyhille, rappioalkoholisteille yms.
Verrataanpa tilannetta esim Lionsien tai Rotareiden rahankeruuseen. Noissa järjestöissä rahaa ei kerätä uskonnollisin verukkein (eivät muuten ole niitä esimerkkejä, joita pyydän) ja keräysvarat luovutetaan käytännöllisesti katsoen lyhentämättöminä juuri siihen tarkoitukseen, mihin ne on kerättykin.
"...yhtä selvää on, että ulkopuolisten on hankala ymmärtää tällaista rahankäyttöä."
Usein juuri nimenomaan ulkopuoliset ymmärtävät parhaiten sen, mihin rahat todellisuudessa menevät.
Puhuessani "muodollisesta korvauksesta" tarkoitin, että kyseisten artikkelien hinta oli "maallisiin" tuotteisiin verrattuna huokea. Muistaakseni (en ole tosin täysin varma) Vartiotorni maksoi 2 mk, ja kirjat ehkä 10-15 mk. Virallisen selityksen mukaan hinta kerättiin "painokulujen peittämiseksi", mutta kuten itsekin yllä totesin, tämä tuskin piti täysin paikkaansa. Työntekijäthän toimivat kirjapainoissa enemmänkin ruoka- ja ylöspitopalkalla, eikä levitysorganisaatiokaan maksanut. Maksettaviksi jäivät siis painokoneiden ja rakennusten lisäksi vain materiaalit ja värit.
Käsittäkseni järjestelmä toimi muodollisesti niin, että yksittäinen Jehovan todistaja maksoi ensin itse kirjallisuutensa salilla ja piti sitten myynnistä saadut tulot itsellään (siis niin kauan, kuin kirjallisuutta ylipäänsä myytiin). Toiselta puolen saatat hyvinkin olla oikeassa siinä, että monet Jehovan todistajat antoivat saadut rahat lahjoituksena "Valtakunnan työhön".
Seuran maallinen omaisuus on huomattava, jos kohta se onkin vaatimaton verrattuna vaikkapa katoliseen kirkkoon tai mormoneihin. Seuralla on useita tulonlähteitä, kuten erilaiset lahjoitukset ja testamenttivarat sekä omaisuuden sijoittamisesta saadut voitot (esim. osinko- ja korkotulot sekä kiinteistötuotot). Seuran tuloista suurin osa on joko pääomatuloa tai "vapaaehtoisia lahjoituksia", joihin toki kuuluvat myös painotuotteista saadut lahjoitukset.
En siis laisinkaan kiistä sitä, ettei Vartiotorniseuralla olisi omaisuutta. Muistaakseni kirjoitinkin jossain viestissäni, että rahalla on mielestäni Seuran toiminnassa jopa liian keskeinen rooli. Sen sijaan olen edelleenkin sitä mieltä, että lähetys- eli rekrytointityön pääasiallinen tavoite oli ja on "ilosanoman levittäminen", eli rahan keruu. Raha saattoi enintään olla miellyttävä sivutuote, muttei itse tarkoitus.
Toisaalta monien tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että tässä maailmanajassa ilman rahaa ei toimi mikään. Myös uskonnolliset järjestöt ja hyväntekeväisyysjärjestöt tarvitsevat toimintaansa rahaa. Monilla tuntuu olevan se käsitys, että uskonnolliselle järjestölle olisi sinällään sopimatonta kerätä tai omistaa rahaa. Käytännössä ne eivät kuitenkaan mitenkään voisi toimia ilman sitä.
On luonnollista, että jokainen haluaa tukea kykyjensä - myös taloudellisten - mukaan sellaista toimintaa, jota pitää tärkeänä ja edistämisen arvoisena. Joku tukee ihmisoikeustyötä, joku luonnonsuojelua, joku kehitysapua, joku uskontoa ja joku vaikka naapurin kaljakuppilaa. Yhtä selvää on, että ulkopuoliset eivät yleensä tällaista rahankäyttöä käsitä - heillehän kyseisten asiat eivät ole edistämisen arvoisia. Kun kyseessä on vielä uskonnollinen yhteisö, joka muutenkin herättää voimakkaita ja ristiriitaisia tunteita, niin yleensä lähes aina tulee esiin syyte rahan keruusta uskonnon varjolla.
1860-luvulla Paavo Ruotsalaista ja muita herännäisyyden johtajia syytettiin Kalajoen käräjillä mm. siitä, että he uskonnon varjolla huijasivat köyhiltä ja oppimattomilta ihmisiltä heidän hopea- ja kultakorunsa. Tähän Ruotsalainen ihmetteli, mistä syyttäjänä toiminut nimismies oli saanut sellaisen käsityksen, että köyhillä ja oppimattomilla ihmisillä oli sellaisia koruja.
..arvosanan lienee tuollaisesta soopasta saanut?
Ei ole mistään varojen keräämisestä kysymys,vaan TOTUUDESTA.
Kenen totuudesta?
Hyvä että asioita tutkitaan, voidaan edes pahimpia juttuja saada johonkin mittasuhteisiin.
Siis kenen totuudesta? Oletko maailman ensimmäinen ihminen, jolla on hallussaan absoluuttinen totuus?
Kyseisen gradun arvosanan minäkin haluaisin tietää, jos kohta haluan heti huomauttaa, että gradujen arvostelu on usein aika mielivaltaista. Paljon riippuu tietenkin siitä, miten väitteensä perustelee. Osa yllälukemastani on sellaista, joka on mahdollista näyttää toteen, kuten esim. se, kuinka paljon aikaa Jehovan todistajan odotetaan käyttävän kuukaudessa n.k. Valtakunnan työhön. Sen sijaan osa väitteistä on hyvin työläästi perusteltavissa, kuten juuri esim. väite varojen keruusta kenttätyön perusteena. Pystyäkseen osoittamaan tämän kirjoittajan pitäisi pystyä paitsi näyttämään toteen, että varoja kerätään, myös se, että tämä tosiaankin on kenttätyön varsinainen peruste (eli että virallisesti annettu peruste eli lähetystyö ei ole kenttätyön varsinainen syy). Toinen ongelmallinen kohta on väite siitä, että jokainen Jehovan todistaja on ulkoisen kontrollin alainen. Tätäkin pitäisi vähintään pystyä perustelemaan jollain lailla.
Haluan vielä korostaa, etten ole kyseistä työtä lukenut, joten en myöskään voi sanoa, miten kirjoittaja on väitteensä perustellut. Ensi lukemalla johtopäätökset tuntuvat, paitsi osin virheellisiltä, myös selkeästi puolueellisilta, mikä ei sinällään ole tieteelliselle työlle soveliasta.
"Haluan vielä korostaa, etten ole kyseistä työtä lukenut, joten en myöskään voi sanoa, miten kirjoittaja on väitteensä perustellut. Ensi lukemalla johtopäätökset tuntuvat, paitsi osin virheellisiltä, myös selkeästi puolueellisilta, mikä ei sinällään ole tieteelliselle työlle soveliasta."
Pystyt silti tekemään hyvin rohkeita johtopäätöksiä. :-)))
En tiedä, olivatko johtopäätökseni nyt niin rohkeita, hatuista vedetyistä puhumattakaan. Totesin eilisessä viestissäni, että en ole työtä lukenut, joten en voi tietää, miten kirjoittaja on väitteensä perustellut. Hänen väitteensä (mikä niitä oli siteerattu oikein) tuntuivat silti sellaisilta, että niiden perusteleminen olisi mielestäni hyvin työlästä. Ehkä tärkein esimerkki tällaisesta oli juuri väite rahojen keruusta rekrytointityön perustana. Tätä väitettä kuulee useinkin, mutta tieteellisessä työssä se pitää pystyä perustelemaan. Pitää pystyä osoittamaan, että (1) työn tuloksena on huomattavien rahasummien saaminen ja (2) että rekrytointityölle virallisesti annettu motiivi eli evankeliointi on joko täysin virheellinen tai vähintäinkin toissijainen rahankeruuseen verrattuna.
Voi tietysti olla, että gradunkirjoittaja on löytänyt väitteelleen niin hyvät todisteet ja perustelut, että ne tosiaan ovat vakuuttavia. Tieteellisessä keskustelussa on aina oltava avoin myös tälle vaihtoehdolle. Rohkenen kuitenkin epäillä tätä. Epäilen sitä jo siksi, että kyseessä olisi ollut uskonnonhistoriallisessa tutkimuksessa suorastaan sensaatiomainen tulos. Tämähän olisi osoittanut, että eräs Suomen suurimmista uskonnollisista ryhmittymistä ei oikeastaan olisi uskonto lainkaan, vaan eräänlainen rahankeruujärjestö. Tämän tuloksen olisi luullut kiinnostavan, paitsi tieteellistä ja uskonnollista maailmaa myös maamme virkavaltaa. Tutkimuksen tuloksia olisi aivan varmasti referoitu laajalti. Kuitenkaan en ole kuullut sellaisesta mitään. Tämä takia epäilen (korostan, että kyseessä on oma henkilökohtainen "mutu"-epäilyni), että kyseinen väite on gradussa pelkkä "heitto", jolla ei ole perusteita, jotka kestäisivät kriittistä tarkastelua.
Sanojen "virheellinen" ja "puolueellinen" käyttö on tieteellisessä keskustelussa kieltämättä rohkeaa, sen myönnän. En varmaankaan olisi käyttänyt niitä tieteellisessä artikkelissa kyseisestä gradusta puhuessani, en ainakaan ilman lujaa asiapohjaa, mikä käytännössä edellyttäisi kyseisen opinnäytetyön kriittistä analyysiä. Katsoin kuitenkin, ettei tällainen keskustelupalsta edellytä muotoiluilta aivan niin tarkkaa tieteellistä korrektiutta kuin tieteellinen julkaisu. Toivottavasti en ole sanavalinnoillani loukannut ketään. Seison kuitenkin mielipiteideni takani, kunnes toisin todistetaan.
Joitakin esimerkkejä siitä, että raha on Vartiotorni-seuralle tärkeämpää kuin uskonto:
- Meksikossa jätettiin laulut laulamatta ja rukoukset pitämättä kokouksissa, koska Vartiotorni-seura ei olisi voinut omistaa kokousrakennuksia uskonnollisena yhdyskuntana. Se oli Meksikon laki, siten Seura rekisteröityi kulttuurijärjestöksi, eikä kokouksissa voinut pitää rukouksia. Kun laki muuttui sallivaksi, rekisteröidyttiin uskonnoksi. Seura voi siis uhrata rukoukset ja virret ja esiintyä kulttuurijärjestönä, jos siitä on rahallista hyötyä. Oppimuutos tehtiin rahan vuoksi.
- Seura on aina korostanut puolueettomuuttaan, ja siksi esim. äänestäminen ja armeija/sivari on ollut kiellettyä. Kun Saksassa huomattiinn, kuinka yhteiskuntavihamielinen Seura on, päätettiin siltä evätä rekisteröityminen uskonnoksi, joka saa verohelpotuksia. Siksi Seura "salli" äänestämisen ja siviilipalveluksen, ja sai verohelpotukset. Oppimuutos tehtiin rahan vuoksi.
- Bulgariassa "sallittiin" verensiirto samoista syistä. Oppimuutos tehtiin rahan vuoksi.
- Ehdotonta puolueettomuuttaan ja maailmasta erossa oloaan korostava Vartiotorni-seura ottaa valtionavustuksia esim. Norjassa (yritti huijata jäsenmääränsä suuremmaksi kuin se onkaan, ja jäi kiinni), Italiassa ja muuallakin. Raha on tärkeämpi kuin yksi heidän kaikkein tärkeimmistä opeistaan.
- USA:ssa (ja myös Suomessa) ovella levitetystä kirjallisuudesta otettiin aikanaan kiinteä maksu. Kun Kaliforniassa tällainen raha pantiin verolle, muutti Seura salamannopeasti oppiaan, ja "järjestelyä yksinkertaistettiin" (noin kuului virallinen sanamuoto). Kuitenkin oppia muutettiin rahan vuoksi, jotta vältyttäisiin verolta.
- Ranskassa sama ei onnistunut, vaan Seura joutui siellä maksamaan 50 miljoonan frangin mätkyt. Seura vastasi ostamalla New York Timesista kokosivun "avoimen kirjeen", jossa se puhui uskonnollisesta vainosta. Rahan vuoksi sekin siis.
- Vartiotorni-seura on perinteisesti pitänyt Yhdistyneitä kansakuntia Ilmestyskirjan petona, jonka kanssa tekemisissä oleminen on "huoraamista". Seura kuitenkin liittyi kaikessa hiljaisuudessa YK:n tiedotusosaston jäseneksi saadakseen paremman statuksen ja maineen Itä-Euroopan ja Afrikan "markkinoilla". Eli Seura huorasi rahan vuoksi.
- Vartiotorni-seura omistaa osakkeita aseteollisuudessa ja tupakkateollisuudessa. Nämä ovat ainakin osittain testamentilla saatuja, mutta Seura ei ole luopunut tuottoisista osakkeista, vaikka se virallisesti tuomitsee sodankäynnin ja tupakoinnin. Raha menee oppien edelle.
Mm. Raymond Franzin kirja Crisis of Conscience kertoo näistä tapauksista. Franz oli koko maailmanlaajuisen Vartiotorni-seuran hallintoelimen jäsen, joten tiesi kulissientakaisen kähminnän ja oppimuutosten oikeat perusteet.
Kiitoksia perusteellisesta vastauksestasi! En tunne kaikkia mainitsemiasi tapauksia, mutta haluaisin silti kommentoida paria niistä.
Meksikon tilanne, johon viittaat, on kieltämättä eräs häpeällisimpiä episodeja Jehovan todistajien historiassa. Meksikon vasemmistolainen Institutionaalinen Vallankumouspuolue kielsi jo 1900-luvun alussa uskonnollisilta yhdyskunnilta m.m. kiinteistöjen ja maaomaisuuden omistamisen. Tämä oli suunnattu ensi sijassa rikasta ja mahtavaa katolista kirkkoa vastaan, mutta samasta kauhasta saivat toki muutkin. Määräystä kiertääkseen Vartiotorniseura rekisteröityi Meksikossa kulttuuriyhdistykseksi, jollainen sai omistaa kiinteistöjä. Jehovan todistajat eivät lähetystyössään kuljettaneet mukanaan raamattuja, ja kokouksissa ei laulettu eikä rukoiltu, vaan ainoastaan "esitelmöitiin".
Tämä käytäntö tuli tietysti ilmi, ja se herätti jopa Jehovan todistajien keskuudessa niin paljon pahaa verta, että sitä muutettiin. 1990-luvun lopulla Vartitorniseura järjestäytyi Meksikossa uskonnolliseksi yhdyskunnaksi ja menetti omaisuutensa (josta tosin osa ilmeisesti pelastettiin "järjestelyin"). Ollakseen menettämättä kasvojaan seura selitti lain Meksikossa muuttuneen ja järjestäytymisen nyt olevan mahdollista. Tosiasiassa laki ei ollut muuttunut, ja järjestäytymisen myötä seura menetti osan omaisuuttaan.
Vaikka Vartitorniseuran menettely olikin häpeällistä, kyseessä ei kuitenkaan ollut oppimuutos vain yksinomaan organisatorinen kysymys. Seura käytti hyväkseen lain "porsaanreikää" taloudellisista syistä. Tämä ei ole esikuvallista eikä järin kristillistäkään, mutta se ei ole oppikysymys. Lisäksi seuran toimintatavoite ei Meksikossakaan ollut rahan keruu, vaan uskonnollinen toiminta.
Sama koskee myös 1990-luvun alussa tullutta muutosta, jonka mukaan kirjoista ja lehdistä ei peritä maksua (ei liioin Valtakunnansaleilla Jehovan todistajilta, toisin kuin ennen). Tilanne oli ongelmallinen verotuksen kannalta useassakin maassa, ei ainoastaan Kaliforniassa. Seura selitti aina, että heidän ei ole tarpeen maksaa veroja, koska lehtien ja kirjojen myynti ei ole voittoa tuottavaa liiketoimintaa, vaan maksut kerätään ainoastaan paino- ja muiden kulujen peittämiseksi. Tämän asian arvioiminen oli kuitenkin hyvin hankalaa, jo siksikin, koska painotyö tapahtui vapaaehtoistyönä Seuran omissa kirjapainoissa, jolloin todellisten painokustannusten arviointi oli vaikeaa. Lisäksi rahallisen korvauksen vaatiminen kirjallisuudesta mahdollisti sen, että Jehovan todistajien työ oli mahdollista tulkita "kaupusteluksi", jolloin se voitiin jopa kieltää tai ainakin sille voitiin vaatia erityistä liikkeenharjoittamislupaa. Uuteen käytäntöön siirtyminen yksinkertaisti siis tilannetta jokaisen kannalta.
Kyseessä oli tässäkin uudesta käytännöstä eikä oppiperustan muutoksesta. Miten kirjallisuuden maksullisuus voisi olla oppikysymys? Lisäksi on hyvin hankalaa esittää, että seura alkaisi jakaa kirjallisuutta ilmaiseksi, koska se on taloudellisesti tuottavaa!
Sen sijaan kysymykset siviilipalveluksesta, äänestämisestä ja verensiirroista ovat oppikysymyksiä. Ne ovat muuttuneet Vartiotorniseuran opissa useasti, ja on hankala sanoa, missä määrin sääntömuutokset ovat johtuneet opillisista pohdinnoista ja missä määrin tilanteiden muuttumisesta. Kirjassaan Crisis of Consciousness entinen hallintoelimen jäsen Raymond Franz kertoo esim. että siviilipalveluksesta keskusteltiin hallintoelimessä ja 1960-luvulla, ja jo silloin enemmistö hallintoelimen jäsenistä olisi ollut valmis sallimaan sen. Seuran puheenjohtaja Fred Franz vastusti tätä kiivaasti opillisista syistä, ja hän sai taakseen määrävähemmistön. Siviilipalvelus sallittiin vasta 1996.
Siviilipalveluksen sallimiseen vaikutti monta asiaa. Ensiksin sen kieltoon tuskin löytyi vakuuttavia raamattuperusteita. Toisekseen se saattoi nuoret Jehovan todistajat useassakin maassa hyvin hankalaan asemaan (niin myös aiemmin Suomessa). Muutos ei käsittääkseni liittynyt minkään yhden maan tilanteeseen, ei edes Saksan. Sillä ei myös ollut suoria taloudellisia vaikutuksia.
Sen sijaan äänestäminen liittyi suoraan Saksan tilanteeseen. Saksa on historiallisista syistä johtuen hyvin tarkka demokraattisista perusoikeuksista, ja järjestö, joka opettaa äänestämisen olevan sinällään kiellettyä, ei nauti Saksassa kovin hyvää mainetta. Uskonnolliseksi yhdyskunnaksi järjestäytyminen on Saksassa vaikeaa, mutta se tuo mukanaan monia etuja. Osa niistä on taloudellisia. Tällainen on ennen kaikkea verotusoikeus, joka Saksassa on kaikilla uskonnollisilla yhdyskunnilla. Näihin etuihin kuuluu myös esim. oikeus saada valtion palkkaamia sotilaspappeja Saksan Bundeswehriin. Toisaalta uskonnollisilla yhteisöillä on myös muita etuja. Ennen kaikkea niiden status on hyvin vahva. Uskonvapauteen nojaten ne saavat esittää julkisesti asioita, jotka muuten olisivat kiellettyjä, ja niiden lakkauttaminen on hyvin vaikeaa.
Jehovan todistajat pyrkivät Saksassa uskonnolliseksi yhteisöksi, ja ilmeisesti paljolti tämän takia äänestämistä koskevaa säännöstöä muutettiin. Seura kehottaa edelleenkin Jehovan todistajia olemaan äänestämättä, mutta asian selitetään nyt olevan jokaisen omantunnonasia. Äänestämisestä ei enää rangaista.
Vaikka Seuran pyrkimyksenä oli saada Saksassa uskonnollisen yhteisön status, ainakaan ensisijainen syy tähän ei ollut raha. Tämän osoittaa jo se, että Seura ilmoitti heti vapaaehtoisesti, ettei se ota käyttöön sille tulevaa verotusoikeutta eikä muitakaan valtion sille suomia taloudellisia etuuksia.
Bulgariassa Seura taas ilmoitti, että sen jäsenet pidättäytyvät verensiirroista vapaaehtoisesti, eivät pakosta. Tiettyyn rajaan asti tämä pitääkin paikkansa; eihän seura estä ketään väkivalloin saamasta verensiirtoa. Viime kädessä jokainen tekee sitä koskevan päätöksen itse. Toisaalta Seura toimi eittämättä epärehellisesti, koska ainakin tähän saakka verensiirroista on rangaistu erottamisella, ellei henkilö sitten "osoita katumusta". En tosin tiedä, onko Bulgariassa nyt vallalla toinen käytäntö.
Mitä Seuran osakeomistuksiin tulee, niin niistä on mahdotonta sanoa mitään varmaa, koska Seura ei ole kertonut niistä julkisesti. Epäilemättä Seura omistaa osakkeitakin, mutta ei ole varmaa puolueetonta tietoa siitä, missä yhtiöissä.
Kaiken kaikkiaan Seuran toimintaa säätelevät osittain myös taloudelliset näkökulmat ja joskus jopa taloudellinen eduntavoittelu (kuten Meksikossa), en kiistä tätä. Toisaalta sama koskee epäilemättä lähes (ellei aivan) kaikkia muitakin uskonnollisia yhdyskuntia. Taloudellisen edun hankkimisen tuskin voi kuitenkaan sanoa olevan Vartiotorniseuran toiminnassa päällimmäisenä. Kyseisessä gradutyössä väitettiin kuitenkin Jehovan todistajien rekrytointitoiminnan olevan ensi sijassa taloudellisen voiton tavoittelemiseksi. Tämän väitteen kiistän.
Vähäisinkin vilpittömyys Vartiotorni-seuran toiminnassa kuoli Brooklynin Betelin noitavainoihin ja Raymond Franzin ja joidenkin muiden erottamiseen 1980-luvun alussa. Nykyinen JT-toiminta on vain vaivoin uskonnoksi naamioitua verkostomarkkinointia ja kiinteistönjalostusta.
"Kyseisessä gradutyössä väitettiin kuitenkin Jehovan todistajien rekrytointitoiminnan olevan ensi sijassa taloudellisen voiton tavoittelemiseksi."
Tuon äkkäämiseen ei graduja tarvita, riittää kun poistaa silmiltään Vartiotornin ruusunpunaiset aurinkolasit. Uusia jäseniä tarvitaan kirjallisuuden levittämiseksi. Seura ottaa omansa pois vaikka lähettämällä karhukirjeitä seurakuntiin. Ns. opetuksessa painotetaan ehdottomasti vahvemmin uskollisuutta Järjestölle kuin Kristukselle.
Sinäkin kun kerta olet jehovantodistaja (en usko että muuten olisit tuota asiaa tutkinut noin paljon aiemmin, epäilen että olet NW), niin mietipä, mitä kierrosvalvoja tekee ensimmäiseksi seurakunnassa? Hän tarkastaa tilit.
Mistä aina muistutetaan aika ajoin? Entä jos rahaa ei tule seurakunnista tarpeeksi? Millainen kirje tulee seurakuntaan sitten? Entä konventtimaksut, joita kerätään seurakunnilta julistajien suhteessa, mutta sen lisäksi vielä mangutaan lisää rahaa "vapaaehtoisina" lahjoituksina? Pr-syistä tehtävää satunnaista katastrofityötä rahoitetaan erilliskeräyksillä, Seura ei pane itse penniäkään niihin.
Hallintoelimen huru-ukoilta on karannut mopo käsistä. He rakentavat itselleen hyödytöntä monumenttia Pattersoniin. Raha ei välttämättä päädy kenenkään Seuran jäsenen taskuihin suoraan, mutta kerman mukavaan elämään ja noihin "monumentteihin" sitäkin enemmän.
Oma sivujuonensa on sekin, että rahaa kerätään nyt säästöön tulevia oikeudenkäyntejä varten.
On syytä havaita, että aikoinaan Meksikon tilanteesta myös valehdeltiin todistajille, esitettiin että tietty työskentelytapa oli kiellettyä.
"Nykyinen JT-toiminta on vain vaivoin uskonnoksi naamioitua verkostomarkkinointia ja kiinteistönjalostusta."
Onko sinulla sitten jotain parempaa tarjottavaa? Tämän kysymyksen olen esitänyt niin monelle, ja joka kerta olen vetänyt vesiperän. Ei kai niin käy nytkin?
Uskonto soveltuu lähinnä kritiikittömälle henkilölle. Kunhan jättäisivät sen tuputtamisen vähemmälle.
Ensiksikin joudun valittaen toteamaan, että olet väärässä. En ole Jehovan todistaja, en ole koskaan ollutkaan, vaikka olenkin tutkinut järjestöä ja sen menneisyyttä jonkinlaisella perusteellisuudella.
Rahan keruu on Jehovan todistajien toiminnassa eittämättä läsnä, ehkä liiankin kanssa. Seurakunnilla on tietyt tavoitteet "vapaaehtoisille lahjoituksille" ja tavoitteitten saavuttamatta jättäminen kyllä muistetaan mainita palvelukokouksissa. Toisaalta lahjoitukset ovat siltikin vapaaehtoisia, jos kohta sosiaalinen paine saattaa olla kova.
On mielestäni hyvin ongelmallista, että Vartiotorniseura ei avoimesti kerro omistuksistaan ja rahankäytöstään. Tähän heillä olisi vähintääkin moraalinen velvollisuus jäsenistöä kohtaan, samalla he voisivat hälventää paljon Seuraan kohdistuvaa kritiikkiä. Toiselta puolen elämän karuihin tosiasioihin nyt vain kuuluu, että tänä maailmanaikana tarvitaan rahaa. Jehovan todistajien tapainen järjestö ei voisi toimia ilman varoja. Ei myöskään ole mitään pahaa siinä, että rahaa talletataan pahan päivän varalle. Järkevää taloudenpitoahan tuo tuollainen on.
Mikäli Seuran pääasiallinen tarkoitus olisi rahan kerääminen, se voisi ongelmitta löytää tehokkaampia keinoja kuin nykyisen järjestelmän. Se voisi ottaa käyttöön vaikkapa kymmenykset tai edes vapaaehtoisen kirkollisveron (esim. Saksassa se voisi kerätä jopa virallista kirkollisveroa). Näin ei kuitenkaan ole toimittu.
Uusien jäsenten rekrytoinnissa ei nykyisen kaltainen ovelta ovelle -työ ole mitenkään tehokasta. Vartiotornin omat tilastot ovat tässä suhteessa korutonta kertomaa. Verrattaessa kastettujen määrää julistustyön tuntimääriin voidaan todeta, että yhtä kastettua kohti on tarvittu lähes neljä miestyövuotta! Kun otetaan huomioon, että suurin osa kastetuista on tavoitettu muuten kuin ovelta ovelle - tai katutyön kautta (esim. Jehovan todistajien lapset), niin työmuodon tehottomuus tulee ilmi kaikessa alastomuudessaan. Mikäli tavoitteena olisi vain kirjallisuuden levittäminen ja uusien "kirjanmyyjien" löytäminen, voitaisiin ilman suurtakaan vaivaa löytää muitakin, tehokkaampia tapoja.
"Onko sinulla sitten jotain parempaa tarjottavaa?"
Jollekulle käy usko Jeesukseen (siis ei Järjestöön). Toinen ajattelee omilla aivoillaan. Ei siinä sen kummempaa.
Mutta myönnän, että itsenäinen ajattele on äärettömän vaikeaa, kun on tottunut saamaan kaiken "valmiina". Itselläni meni kolme vuotta, ennen kuin ymmärsin myöntää itselleni, että minullakin voi olla omia ajatuksia! Ei ne ole sen "oikeampia" kuin muillakaan, mutta olenpahan päätynyt niihin itsenäisen ajattelun kautta.
Olen monessa suhteessa aivan samaa mieltä kanssasi. Mutta koska oppi tulee Brooklynin huru-ukoilta, niin eipä näitä "tehokkaampia" tapoja ole otettu käyttöön.
Lisähuomioita:
Rahan kerääminen pahojen päivien varalta (ja valtavien kiinteistömassojen haalinta) on omituista järjestölle, joka odottaa lopun olevan ihan just tulossa.
Kymmenyksiä ei voida ottaa käyttöön, koska niitä on aikaisemmin kritisoitu lähes saatanallisella vimmalla, ja "vapaaehtoisuudesta" on tehty jopa yksi "oikean uskonnon" tunnusmerkki.
Muuten olen samaa mieltä kirjoittamasi kanssa. Olet tehnyt erittäin teräviä havaintoja olematta JT.
"Mikäli tavoitteena olisi vain kirjallisuuden levittäminen ja uusien "kirjanmyyjien" löytäminen, voitaisiin ilman suurtakaan vaivaa löytää muitakin, tehokkaampia tapoja."
Itse asiassa tuskin voidaan:
- Kenttätyön tekijät ovat Seuralle ilmaistyövoimaa. Niin kauan, kun myyntiä on, se on tehokasta, sillä markkinointikuluja ei käytännössä ole.
- Kenttätyö on ylhäältä ohjeistetun sosiaalisen painostuksen vuoksi "pakollista". Kenttätyö, lukuisat viikottaiset kokoukset ja muu Seuran sanelema puuha pitää JT:t kiireisinä ja kontrollin alla.
- Samainen sosiaalinen painostus pakottaa näyttämään edes jotain tuloksia. Tietty määrä lehtiä "levitetään", vaikkapa vain sitten metrovaunujen istuimille.
- Tärkeintä on huomata, että kyseessä on verkostomarkkinointi. Tuotteet maksaa AINA viimeinen myyntiporras. Todellinen myynti on satunnaista ja sillä ei ole varsinaista merkitystä Seuran varainhankinnassa. Pääasia, että JT:t maksavat itse levitykseen ottamansa materiaalin. Tässä kohtaa on turha puhua vapaaehtoisuudesta, sillä seurakunta joutuu joka tapauksessa tilittämään täyden hinnan julkaisutilauksistaan. Sille sama, kuka nimenomainen yksilö lehdet loppujen lopuksi maksaa tai minkä momentin lahjoituksista Seuran laskuihin rahat löytyvät.
Mikä voisi olla tehokkaampi tapa levittää JT-oppeja? Avoimmuus? Joukkohysteria ja telttakokoukset?
Seura voisi turvautua enemmän "perinteisiin" sanomanlevitystapoihin, joita muutkin uskonnolliset yhteisöt käyttävät. Esimerkiksi mainitsemasi joukkokokoukset ja avoimmuus voisivat olla hyviä tapoja - joukkohysteriasta en menisi sanomaan, koska se yleensä pelottaa pois enemmän ihmisiä kuin houkuttelee.
Muita hyviä tapoja levittää sanomaa olisivat esim. panostaminen televisioon, radioon (radiotyötä käytettiinkin 1920- ja 1930-luvulla, mutta sitten se lopetettiin), "maallisiin" lehtiin sekä ennenkaikkea uuteen teknologiaan eli internettiin. Tässä asiassa Seuran vastahakoisuus on ollut suorastaan hämmentävää. Seurahan avasi omat kotisivut vasta pari vuotta sitten kovan painostuksen jälkeen, ja niilläkin vain oikeastaan esitetään uusimmat julkaisut ja annetaaan yhteystiedot. Pitkäänhän Seura kielsi yksittäisiä Jehovan todistajiakin pitämästä yllä omia kotisivuja, vaikka näiden todistusarvo olisi ollut huomattava. Internethän on nykyään se foorumi, johon ihmiset yleensä ensimmäiseksi turvautuvat.
Perinteinen ovelta ovelle -työ sen sijaan työ nähdäkseni enemmän haittaa kuin hyötyä. Varmasti sitäkin kautta tavoitetaan kiinnostuneita, mutta toisaalta luodaan myös paljon huonoa ilmaa (kuten tämä keskustelupalstakin on osoittanut).
Mikäli tavoitteena olisi VAIN tai ensisijaisesti rahan ansaitseminen, olisi Seuran kannalta mitä epäonnistuneinta jatkaa menettelytapaa, joka karkottaa ihmiset tai kääntää heidät järjestöä vastaan. Eihän kukaan järkevä kauppamies näin toimi. Varmasti tällöin myös järjestön oppeja olisi muutettu ainakin joissain kohden "houkuttelevimmiksi", esim. suhteessa verensiirtoihin, asepalvelukseen, "puolueettomuuteen" jne. Juuri tämäntyyppiset määräykset ovat suuri este Jehovan todistajien leviämisen tiellä. Mikäli tavoitteena olisi vain voitto, tehtäisiin kynnys järjestöön ja samalla "rahanlahjoittajaksi" matalammaksi. Tässä tapauksessa myös jo yllämainitsemani foorumit voisivat osoittautua hyviksi kauppapaikoiksi (esim. internet-kirjakauppa tai ilmoitukset maallisissa lehdissä).
Kiitos vastauksestasi!
Lähestyvän Harmageddonin odotus on jo pitkään ollut taka-alalla. Siitä mainitaan kyllä, mutta käytännössä sillä ei enää ole sanottavampaa merkitystä Jehovan todistajien toiminnassa. Siitä lähtien kun vuoden 1914 sukupolvea koskeva oppi muotoiltiin uudelleen 1990-luvun puolivälissä, suurin osa yksittäisistäkin Jehovan todistajista tuntuu hylänneen pikaisen Harmageddonin odotuksen.
Seura on aiemminkin hylännyt oppeja ja käytäntöjä, joihin se ennen suhtautui lähes saatanallisella vimmalla. Esim. elinsiirrot ja rokotukset kuuluvat tähän, samoin siviilipalvelus. Jos seura nyt ottaisi käyttöön kymmenykset, niin se tuskin herättäisi mitään suurempaa kapinahenkeä - asiaahan voitaisiin perustella Raamatulla helpommin kuin montaa muuta opinkappaletta.
örps