3kk:n ikäisen

on norm. kontrollikäynti joka itse haluttiin. Lääkärit ehdotti norm. neuvolaseurantaa. Lapsi kärsi hapenpuutteesta. Kotiinlähtötarkastuksessa kaikki ok, heijasteet jne, sekä tähän asti neuvolassa. Tarkkaavainen, seurailee, nauraa, liikkuu jne. normaalisti. Synnytyksen jälkeen virkistyi myös hyvin. Päästiin kolmantena päivänä pois sairaalasta. Teholla oli pari päivää tarkkailussa. Miten teillä? olisi kiva kuulla...

saisinko? kirjoitti:

on norm. kontrollikäynti joka itse haluttiin. Lääkärit ehdotti norm. neuvolaseurantaa. Lapsi kärsi hapenpuutteesta. Kotiinlähtötarkastuksessa kaikki ok, heijasteet jne, sekä tähän asti neuvolassa. Tarkkaavainen, seurailee, nauraa, liikkuu jne. normaalisti. Synnytyksen jälkeen virkistyi myös hyvin. Päästiin kolmantena päivänä pois sairaalasta. Teholla oli pari päivää tarkkailussa. Miten teillä? olisi kiva kuulla...

Lue lisää

Aikaa tosin on jonkin verran jo...

Niin, meillä siis lapsi syntyi vaikeasti hapenpuutteisena, 1/1/6 oli pisteet. Hapnpuutteen kestoa ei oikein osanneet arvioida, mutta koska vielä oli heikko syke, niin arvelivat massiivisemman puutteen ollut maksmissaan puoli tuntia, mutta sitten oli sellaista huonohappettuneisuutta jo ennen tuota sektioon pääsyä.

Meillä oli alusta asti ongelmia, lapsi oli erittäin jäykkä, ja taaksepäin kaarella. Ekstensio-taipumustakohan se oli lääkärin kielessä. Hän ei myöskään nukkunut, ja itki noin 20 tuntia vuorokaudesta, itseklin säikähdimme, kun piti pitää päiväkirjaa. Aistitoiminnoissa oli ongelmia myös, eli säikkyi pientäkin rapinaa, autossa itki koko ajan, ja ulkoilu oli minimaalista, kun pienikin tuuli, sade ym. häiritsi.

No, ne kontrollit oli siis ihan automaattisia, ja vuoden ikään asti käytiin tiuhaan, ja mm. fysioterapeutilla välissäkin siellä keskussairaalassa. Ne olivat sellaisia leikittelykäyntejä, ja tosiaan painopiste oli siinä, että kehitystä seurattiin, ja kotona oli ne hoito-ohjeet, joita noudatettiin ihan alusta asti. Nukkumisasennot, sylissäkantoasennot, hoitotoimenpiteet jne. tehtiin kaikki niiden ohjeiden mukaan, ja jo alussa kyllä tehtiin selväksi, että kaikki hyppykiikut ja kävelytuolit pitää unohtaa. Ja kenkien käyttö piti aloittaa myös jo hyvin varhaina, oli pienten sandaalien etsintä aika haastavaa, ja niitä uusittiin tiuhaan, kun piti olla juuri sopivat.

Lapsellle puhuttiin paljon kotona, kaikki selitettiin, ja se kuulemma tuki oman kehon hahmottamisen kehitystä, ja sitten tosi tarkat rutiinit oli sitä varten, että lapsi oppisi ennakoimaan tilanteita. Eli, mm puettaessa tehtiin kaikki aina ihan samassa järjestyksessä. Tuo puhuminen aloitettiin sen vuoksi, että lapsen mahdollisia kielen kehityksen häiriöitä pyrittiin ennaltaehkäisemään myöskin niin, eli se tarkoitti ihan eri asiaa, kun ns. normaalilla lapsella. Myöskin kehotettiin laulamaan, ja loruilemaan paljon.

Nuo itse tutkimukset oli helpot, ainoastaan aivosähkökäyrien otto oli hiukan haastavaa, että miten sen lapsen saa nukahtamaan juuri oikeaan aikaan. Aivojen ultraus tehtiin aukileen kautta, ja lapsi ei siinä kyllä juurikaan edes reagoinut. Minulla äitinä oli varmaan paljon tärkeämpää myöskin se, että joku oli valmis vastaamaan myöskin tyhmiin kysymyksiin, ja neuvomaan.

Yritän jatkaa huomenna jotain, nyt tarttee lähteä saunaan, kun on aamulla aamuvuoro... Eli, jos vainehdin yritän illalla jatkaa sitten noita myöhempiä aikoja...

Mutta, koska teillä ei ole automaattikontrolli, on lapsen tilanne varmaan ihan hyvä. Lasten aivot kestävät paljon, ja eka elinvuosi on kaikista tärkeintä aikaa, jolloin myöskin lapsi "pystyy itse korjaamaan vaurioita". Eli, aivot ja hermosto kehittyvät vielä, niin oikealla kuntoutuksella pystyy tilannetta korjaamaan vielä. Jos lapsella tuntuu olevan kaikki hyvin, niin kannattaa rauhoittua. Nimittäin, me tiesimme jo heti ekaa kertaa, kun lapsen teholla näin, että jokin on vialla. Mm tarttumisrefleksiä ei ollut, niin kuin vauvoilla yleensä, ja toinen puoli oli sellainen "hidas".

........... kirjoitti:

Aikaa tosin on jonkin verran jo...

Niin, meillä siis lapsi syntyi vaikeasti hapenpuutteisena, 1/1/6 oli pisteet. Hapnpuutteen kestoa ei oikein osanneet arvioida, mutta koska vielä oli heikko syke, niin arvelivat massiivisemman puutteen ollut maksmissaan puoli tuntia, mutta sitten oli sellaista huonohappettuneisuutta jo ennen tuota sektioon pääsyä.

Meillä oli alusta asti ongelmia, lapsi oli erittäin jäykkä, ja taaksepäin kaarella. Ekstensio-taipumustakohan se oli lääkärin kielessä. Hän ei myöskään nukkunut, ja itki noin 20 tuntia vuorokaudesta, itseklin säikähdimme, kun piti pitää päiväkirjaa. Aistitoiminnoissa oli ongelmia myös, eli säikkyi pientäkin rapinaa, autossa itki koko ajan, ja ulkoilu oli minimaalista, kun pienikin tuuli, sade ym. häiritsi.

No, ne kontrollit oli siis ihan automaattisia, ja vuoden ikään asti käytiin tiuhaan, ja mm. fysioterapeutilla välissäkin siellä keskussairaalassa. Ne olivat sellaisia leikittelykäyntejä, ja tosiaan painopiste oli siinä, että kehitystä seurattiin, ja kotona oli ne hoito-ohjeet, joita noudatettiin ihan alusta asti. Nukkumisasennot, sylissäkantoasennot, hoitotoimenpiteet jne. tehtiin kaikki niiden ohjeiden mukaan, ja jo alussa kyllä tehtiin selväksi, että kaikki hyppykiikut ja kävelytuolit pitää unohtaa. Ja kenkien käyttö piti aloittaa myös jo hyvin varhaina, oli pienten sandaalien etsintä aika haastavaa, ja niitä uusittiin tiuhaan, kun piti olla juuri sopivat.

Lapsellle puhuttiin paljon kotona, kaikki selitettiin, ja se kuulemma tuki oman kehon hahmottamisen kehitystä, ja sitten tosi tarkat rutiinit oli sitä varten, että lapsi oppisi ennakoimaan tilanteita. Eli, mm puettaessa tehtiin kaikki aina ihan samassa järjestyksessä. Tuo puhuminen aloitettiin sen vuoksi, että lapsen mahdollisia kielen kehityksen häiriöitä pyrittiin ennaltaehkäisemään myöskin niin, eli se tarkoitti ihan eri asiaa, kun ns. normaalilla lapsella. Myöskin kehotettiin laulamaan, ja loruilemaan paljon.

Nuo itse tutkimukset oli helpot, ainoastaan aivosähkökäyrien otto oli hiukan haastavaa, että miten sen lapsen saa nukahtamaan juuri oikeaan aikaan. Aivojen ultraus tehtiin aukileen kautta, ja lapsi ei siinä kyllä juurikaan edes reagoinut. Minulla äitinä oli varmaan paljon tärkeämpää myöskin se, että joku oli valmis vastaamaan myöskin tyhmiin kysymyksiin, ja neuvomaan.

Yritän jatkaa huomenna jotain, nyt tarttee lähteä saunaan, kun on aamulla aamuvuoro... Eli, jos vainehdin yritän illalla jatkaa sitten noita myöhempiä aikoja...

Mutta, koska teillä ei ole automaattikontrolli, on lapsen tilanne varmaan ihan hyvä. Lasten aivot kestävät paljon, ja eka elinvuosi on kaikista tärkeintä aikaa, jolloin myöskin lapsi "pystyy itse korjaamaan vaurioita". Eli, aivot ja hermosto kehittyvät vielä, niin oikealla kuntoutuksella pystyy tilannetta korjaamaan vielä. Jos lapsella tuntuu olevan kaikki hyvin, niin kannattaa rauhoittua. Nimittäin, me tiesimme jo heti ekaa kertaa, kun lapsen teholla näin, että jokin on vialla. Mm tarttumisrefleksiä ei ollut, niin kuin vauvoilla yleensä, ja toinen puoli oli sellainen "hidas".

Lue lisää

.....kun jaksoit kertoa ja kirjoittaa noinkin paljon. Niin, nyt näyttäisi, että kaikki on ihan ok. Lääkäri kysyi haluttasko sellainen käynti ja mä että ehdottomasti, koska on siellä varmaan neurologi ja fysioterapeutti vähän etevämpiä kuin neuvolassa. Tosiaan meidän lapsen pisteet oli 3/6. Virkistyi hyvin päästyään teholle. Itse kuitenkin poden aika ajoin syyllisyyttä, koska lähdin synnytyksen käynnistykseen, koska luotin taas lääkäreiden mielipiteeseen asiassa. Käynnistyssynnytys oli supisteluineen raju, sydänäänten laskuja vauvalla jo sen takia. Napanuora oli kuitenkin kaulan ympärillä, jolle taas ei mahda mitään. Miten sinun synnytyksesi? Oliko normaali? Miten lapsesi nyt voi? Onko diagnoosia? Me ollaan vain mietitty, että kaikkeahan ei voi vielä edes ennustaa diagnosoida tms. vaan vasta vuosien päästä. Tuleeko ADHD tms. Nyt vauvana on kuten veljensäkin normaalisti nukkuva hyvin syövä motorisesti ok - vauva : ) Meille rakas silti.

sinulle... kirjoitti:

.....kun jaksoit kertoa ja kirjoittaa noinkin paljon. Niin, nyt näyttäisi, että kaikki on ihan ok. Lääkäri kysyi haluttasko sellainen käynti ja mä että ehdottomasti, koska on siellä varmaan neurologi ja fysioterapeutti vähän etevämpiä kuin neuvolassa. Tosiaan meidän lapsen pisteet oli 3/6. Virkistyi hyvin päästyään teholle. Itse kuitenkin poden aika ajoin syyllisyyttä, koska lähdin synnytyksen käynnistykseen, koska luotin taas lääkäreiden mielipiteeseen asiassa. Käynnistyssynnytys oli supisteluineen raju, sydänäänten laskuja vauvalla jo sen takia. Napanuora oli kuitenkin kaulan ympärillä, jolle taas ei mahda mitään. Miten sinun synnytyksesi? Oliko normaali? Miten lapsesi nyt voi? Onko diagnoosia? Me ollaan vain mietitty, että kaikkeahan ei voi vielä edes ennustaa diagnosoida tms. vaan vasta vuosien päästä. Tuleeko ADHD tms. Nyt vauvana on kuten veljensäkin normaalisti nukkuva hyvin syövä motorisesti ok - vauva : ) Meille rakas silti.

Lue lisää

Tuo adhd-pelkosi, siitä voin sanoa jotain. Meillä nimittäin on vanhimmalla pojalla sellainen diagnoosi, vaikka ei mistään hapenpuutteesta kärsinytkään. Joutui teholle kyllä, mutta syynä oli pitkittynyt synnytys ja vaikea infektio... Mutta muutoin kyllä 9 pisteen muksu oli. Tuo on varmaankin perimästä saatua.

Mutta palataan sitten tuohon hapenpuutelapseen. Meillä on näkyvissä vieläkin joillakin osa-alueilla heikkoutta, esim. puhe on epäselvää, ja jollakin lailla on "ulalla", eli ei ihan kaikkea ymmärrä, mitä puhutaan. Tarvitsee sen, että hänelle muistaa selvittää asiat. Mutta selviää mm. harrastuksissa, katsoo muilta mallia, jos ei ohjeita ymmärrä.

Motorisesti on hiukan jäljessä, mutta kyllä into opetella korvaa sitä paljon, eli jaksaa yrittää, eikä hermostu heti, jos ei onnistu kerralla. Esimerkiksi polkupyörällä ajo on aika hirveää katseltavaa, mutta se on siltikin suosikkihommaa ;) Tietysti pitää huolehtia suojauksesta, eikä liikenteen sekaan pääse pyörällä.

Hienomotoriikassa on laadullisia puutteita, mutta kovasti reenaillaan niitäkin. Tarkassa työssä, kuten piirtäminen, on käsissä vapinaa, mutta lopputuloshan se ratkaisee. Päällepäin näkyy oikeastaan motoriset ongelmat vain kasvojen jonkinasteisena "ilmeettömyytenä", ja juoksu on jäykän "pomppivaa". Kuitenkin selviytyy omatoimisesti esimerkiksi pukeutumisista ja muista päivittäistoiminnoista, ja rakon hallintakin on löytynyt. Ikää nyt on siis 5,5 vuotta.

Lapsi on iloinen, ja "kiltti". Harvoin kiukuttelee oikeastaan mistään, eikä keskittymiskyvyn puutteesta ole jälkeäkään. Pystyy mm. siivoamaan huoneensa itsenäisesti, kun vain saa siihen aikaa, eli osaa suunnitella toimintaansa. Yleensä sanon aamulla, että tämän päivän aikana pitää huone siivota, ja saa sitten itse valita milloin sen hoitaa. Yleensä sitten alkuillasta alkaa raivaamaan ilman mitään uusia muistutteluja. Rakastaa yli kaiken myöskin kotitöitä, ruoanlaitossa on innokkaasti mukana, kattaa pöydät, pitää mm. vaatteiden viikkaamisista jne...

Joitakin hahmottamisen ongelmia on, mutta ne ovat aika lieviä. älyllisesti ei ole mitään puutteita havaittu missään vaiheessa.

Vauvaiässä oli vaivana ne aistitoimintojen ongelmat, mutta niistä ei näy enää merkkiäkään, eli ei ainakaan kovin vahvaa enää se taipumus ole. Myöskin unihäiriöt korjautuivat, sai reilu vuosikkaana lääkityksenä Melatoniinin, ja muutaman kerran sen jälkeen on otettu kuurina sitä, jos alkaa taas unettomuus vaivata. Päänsärkyä tosin on ajoittain, mutta ei olle menty magneettikuviin, kun ei ole vielä niin pahasti vaivannut. Voi liittyä myöskin noihin motoriikan ongelmiin, kun lihasten rentoutumisessa on ollut vauvaiästä asti ongelmia, nyt tosin ei juurikaan enää ole "tärinöitä".

Eli, rauhoittukaa, ja nauttikaa vauvasta. Meillä on tuo kolme pistettä täällä rajana, jolloin tulee juuri tuo mahdollisuus neurologin seurantaan automaattisesti, mutta se ei tosiaan tarkoita, että kaikki ei olisi hyvin. Ja vaikka vauva syntyisikin kuinka terveenä, ei ole mitään takuuta sille, ettei jotakin myöhemmin ilmene.

jatkan taas... kirjoitti:

Tuo adhd-pelkosi, siitä voin sanoa jotain. Meillä nimittäin on vanhimmalla pojalla sellainen diagnoosi, vaikka ei mistään hapenpuutteesta kärsinytkään. Joutui teholle kyllä, mutta syynä oli pitkittynyt synnytys ja vaikea infektio... Mutta muutoin kyllä 9 pisteen muksu oli. Tuo on varmaankin perimästä saatua.

Mutta palataan sitten tuohon hapenpuutelapseen. Meillä on näkyvissä vieläkin joillakin osa-alueilla heikkoutta, esim. puhe on epäselvää, ja jollakin lailla on "ulalla", eli ei ihan kaikkea ymmärrä, mitä puhutaan. Tarvitsee sen, että hänelle muistaa selvittää asiat. Mutta selviää mm. harrastuksissa, katsoo muilta mallia, jos ei ohjeita ymmärrä.

Motorisesti on hiukan jäljessä, mutta kyllä into opetella korvaa sitä paljon, eli jaksaa yrittää, eikä hermostu heti, jos ei onnistu kerralla. Esimerkiksi polkupyörällä ajo on aika hirveää katseltavaa, mutta se on siltikin suosikkihommaa ;) Tietysti pitää huolehtia suojauksesta, eikä liikenteen sekaan pääse pyörällä.

Hienomotoriikassa on laadullisia puutteita, mutta kovasti reenaillaan niitäkin. Tarkassa työssä, kuten piirtäminen, on käsissä vapinaa, mutta lopputuloshan se ratkaisee. Päällepäin näkyy oikeastaan motoriset ongelmat vain kasvojen jonkinasteisena "ilmeettömyytenä", ja juoksu on jäykän "pomppivaa". Kuitenkin selviytyy omatoimisesti esimerkiksi pukeutumisista ja muista päivittäistoiminnoista, ja rakon hallintakin on löytynyt. Ikää nyt on siis 5,5 vuotta.

Lapsi on iloinen, ja "kiltti". Harvoin kiukuttelee oikeastaan mistään, eikä keskittymiskyvyn puutteesta ole jälkeäkään. Pystyy mm. siivoamaan huoneensa itsenäisesti, kun vain saa siihen aikaa, eli osaa suunnitella toimintaansa. Yleensä sanon aamulla, että tämän päivän aikana pitää huone siivota, ja saa sitten itse valita milloin sen hoitaa. Yleensä sitten alkuillasta alkaa raivaamaan ilman mitään uusia muistutteluja. Rakastaa yli kaiken myöskin kotitöitä, ruoanlaitossa on innokkaasti mukana, kattaa pöydät, pitää mm. vaatteiden viikkaamisista jne...

Joitakin hahmottamisen ongelmia on, mutta ne ovat aika lieviä. älyllisesti ei ole mitään puutteita havaittu missään vaiheessa.

Vauvaiässä oli vaivana ne aistitoimintojen ongelmat, mutta niistä ei näy enää merkkiäkään, eli ei ainakaan kovin vahvaa enää se taipumus ole. Myöskin unihäiriöt korjautuivat, sai reilu vuosikkaana lääkityksenä Melatoniinin, ja muutaman kerran sen jälkeen on otettu kuurina sitä, jos alkaa taas unettomuus vaivata. Päänsärkyä tosin on ajoittain, mutta ei olle menty magneettikuviin, kun ei ole vielä niin pahasti vaivannut. Voi liittyä myöskin noihin motoriikan ongelmiin, kun lihasten rentoutumisessa on ollut vauvaiästä asti ongelmia, nyt tosin ei juurikaan enää ole "tärinöitä".

Eli, rauhoittukaa, ja nauttikaa vauvasta. Meillä on tuo kolme pistettä täällä rajana, jolloin tulee juuri tuo mahdollisuus neurologin seurantaan automaattisesti, mutta se ei tosiaan tarkoita, että kaikki ei olisi hyvin. Ja vaikka vauva syntyisikin kuinka terveenä, ei ole mitään takuuta sille, ettei jotakin myöhemmin ilmene.

Lue lisää

Oli kiinnostava lukea tarinaasi ja todeta, että sinulla on todella kivat pojat. Ja niin on minullakin. Ollaan ihan rauhallisin mielin. Sitä vain on käytävä tunteet läpi ja sillä hetkellä ei ihan osannut edes säikähtää. Nyt kaikki näyttää kuitenkin ihan hyvältä, että jospa sitä sillä säikähdyksellä tästä selvisikin.. Hyvää syksyn jatkoa Sinulle ja perheellesi.