ONKO VÄITE

Koska ateistit kokevat aivan samoin kuin kukatahansa muukin ihminen. Ateistilla vain ei ole mitään syytä pyrkiä halventamaan omia kokemuksiaan jonkin ihmeukon taikatemmppujen tuloksena syntyneiksi hallusinaatioiksi.
Ateistit kun voivat nauttia elämästä ja sen aikana saavuttamistaan kokemuksista niiden itsensä takia tarvitsematta tukeutua johonkin dogmaattiseen satuiluun.

vaikka en jumaliin uskokaan ja olen kokenut elämäni aikana yhtä sun toista. Laidasta laitaan. Onnellisuudesta en niin tiedä. Se on Waihettelevaista, kuten äitivainaani ilmapuntarissa luki.

//koska eivät koe mitään//


- Kokevat elämän ihanuuden ja kurjuuden ja kuoleman kuten kaikki ihmiset, siis wattaa tarkoitat?

En allekirjoita tuota väitettä minään absoluuttisena totuutena. Kahden eri ihmisen elämän onnellisuutta kun ei voi oikein millään mittarilla vertailla.

Jollekin on onnellisuutta se että saa uhrata lampaita jumalalleen ja juoda verta. Toiselle onnellisuus on se että saa kasvattaa lampaita ja elää vegetaristina.

Onnellisuus on subjektiivinen käsite. Tietty voidaan periaatteessa tutkia esim. kuinka paljon endorfiinia aivot tuottavat keskimääräin, mutta "onnellisuus" on silti varsin henkilökohtainen ja vaihteleva asia. Ehkä voidaan tiedustella kyselyllä ihmisiltä kuinka onnellisia he kullakin hetkellä ovat, ja taas laskea keskiarvoa.

Ateistina sanoisin näin että kyllä uskovat ovat onnellisempia, koska eivät kohtaa karua todellisuutta ja elämän raadollisuutta. Mutta minä itse olen mielummin selvillä totuudesta, kuin onnellinen.

Jos on nähnyt elokuvan Matrix, muistaa varmasti kohdan jossa Morpheus tarjoaa Neolle punaista pilleriä, jonka syötyään Neo poistuu keinotodellisuudesta oikeaan synkäänn maailmaan. Hänen toinen vaihtoehtonsa on sininen pilleri, jonka syötyään hän jatkaa elämäänsä valhetodellisuudessa ja unohtaa kohdanneensa Morpheuksen. Minun nähdäkseni uskovat elävät siellä valhemaailmassa, tuudittautuen valheiden verkkoon, ja ovat siellä varsin onnellisia. He ovat niitä jotka valitsevat sinisen pillerin. Minä itse otan mielummin punaisen pillerin, vaikka se tarkoittaa sitä että kohtaisin karun ja kylmän totuuden. Onnellisuuden tavoittelu on hedonistista.

"ONKO VÄITE
TOttA? Ateistit elävät onnellisemman elämän, koska ovat vapaita taikauskosta, siis eivät usko mihinkään
yliluonnolliseen, koska eivät koe mitään "

Ryhditöntä vedätystä. Häpeä! Haluat ilmeisesti sanoa, että sinun mielestäsi ateistin onnellisuus ei ole minkään arvoista, koska hän ei koe samoja asioita, kuin sinä eli mielestäsi mitään.

Ainakaan ateistit eivät puhu yhtenään syyllisyydestä, synnistyä ja ihmisen pahuudesta. Positiivinen asenne ilman ehtoja tuo onnellisuutta. Jokainen elää omaa elämäänsä ja kilpailuhenkinen asenne toisen onnellisuuteen murentaa itsearvostusta ja omaa onnellisuutta.

Tottakai ateistit kokevat elämässään siinä, kuin muutkin ihmiset. Näkyjäkin jotkut ateistit näkevät, mutta ymmärtävät, mistä niissä ei ole kyse. Tottakai me koemme, mutta eri tavalla, kuin uskovaiset. Etkö ole vielä oppinut, että sinun minuutesi ulkopuolellakin on kelvollista elämää ja hyvin rikastakin elämää. Astu jo ulos navastasi.

Jos joku kristitty on kulkenut nilkkoja myöten suossa, niin varmasti maanpinnalle nouseminen uskon avulla tuntuu upeelta. Jos taas on aina kokenut olevansa riittävän hyvä ja kelvollinen ihminen, niin silloin ei tietenkään koe uskoontulon kaltaista äkillistä euforiaa, vaan ihmisellä on tasainen ja myrskyttömämpi kokemus omasta onnellisuudestaan. Me ihmiset olemme erilaisia. En minä elä sinun elämääsi, etkä sinä elä minun elämääni.

Kaikki ihmiset kokevat koko ajan jotain.

Joissain uskovaispiireissä mietitään koko ajan mikä on syntiä, mitä saa tehdä ja mitä ei. Mitä mieltä jumala on mistäkin asiasta, saako lakata kynsiä, saako ottaa permanentin, saako käydä tansseissa jne. Loputon lista.

Mahtaa sellainen olla ahdistavaa. Minun ei tarvitse sellaisia miettiä koko ajan. Ne asiat ovat muutoinkin itselleni selviä. Toisille ei saa tehdä pahaa, vaan mielummin hyvää. Sillä pärjää läpi elämän.