Olen melko pienen kaupungin ja koulun kasvatti.
Alakoulun ensimmäiseltä luokalta lukioon asti pidettiin koulussani kristillisiä aamunavauksia. (Uskonnonvapauslajin nojalla näitähän ei periaatteessa ollut pakko kuunnella, mutta silti täytyi aina istua hiljaa aamunavauksen ajan.)
Koulussani ei ollut koskaan muun uskonnon kannattajia kuin luterilaisia, sekä tietysti myös muutama kirkkoon kuulumaton.
Mutta miten on esimerkiksi etelän suurkaupunkien laita? Onko kouluissa, joissa on myös paljon muihinkin uskontoihin kuuluvia (muslimeita, juutalaisia, idän uskontoihin kuuluvia... jne) usein kristillisiä aamunavauksia?
Miten he ottavat vastaan tällaiset aamunavaukset?
Alakoulun ensimmäiseltä luokalta lukioon asti pidettiin koulussani kristillisiä aamunavauksia. (Uskonnonvapauslajin nojalla näitähän ei periaatteessa ollut pakko kuunnella, mutta silti täytyi aina istua hiljaa aamunavauksen ajan.)
Koulussani ei ollut koskaan muun uskonnon kannattajia kuin luterilaisia, sekä tietysti myös muutama kirkkoon kuulumaton.
Mutta miten on esimerkiksi etelän suurkaupunkien laita? Onko kouluissa, joissa on myös paljon muihinkin uskontoihin kuuluvia (muslimeita, juutalaisia, idän uskontoihin kuuluvia... jne) usein kristillisiä aamunavauksia?
Miten he ottavat vastaan tällaiset aamunavaukset?
Vastaukset 2
Vanhimmat
mitä vielä. jotain yleisinhimillistä lässytystä "muista olla kiltti"-tyyliin. Joiltakin seurakunnan työntekijöiltä saattoi/saattaa JOSKUS tulla jotain asiaa. Aika harvoin.
Ala-asteella laulettiin jokaisessa aamunavauksessa joku virsi. Yläasteella ja lukiossa oli sitten joka keskiviikko joko pappi tai muu seurakunnan työntekijä puhumassa.
Ja aamunavausta piti kyllä istua kuuntelemassa hiljaa. Kaipa sieltä olisi uskonnonvapauteen vetoamalla saanut poistua, mutta tuskin sitä olisi kovin hyvällä katsottu.