USKO JEESUKSEEN PELASTAA
Lähtökohta
Euroopassa eletään uskonnollisuuden uuden tulemisen aikaa. Postmodernismin vaikutus on kääntänyt painopistettä materialismista pois. Uskonnot ovat näkyvästi esillä ja tulevat median kautta suoraan olohuoneisiimme. Sen seurauksena Euroopassa vallitsee oikea uskontojen ”supermarket”; ihminen voi valita oman jumalansa ja vaihtaa uskonsa milloin ja mihin tahansa.
Eurooppalaiset kokevat Jumalan etäisenä ja pelottavana. Jumalan olemassaoloa ei siis kielletä, mutta Häntä pidetään yhdentekevänä. Jumala koetaan myös heikkona ja voimattomana. Ihmetellään, miksei Hän puutu maailman kärsimyksiin. Jumala liitetään lähinnä vanhentuneisiin traditioihin ja rituaaleihin, laitostuneeseen uskontoon sekä kirkon moraalisiin ja eettisiin virheisiin.
Puhutaan, että Euroopasta tulee jälkikristillinen. Eurooppa alkaa monin tavoin muistuttaa ensimmäistä vuosisataa, jolloin usko Jeesukseen oli ”uusi oppi”. Enää ei voida puhua pelkästään vieraantumisesta, sillä ”kristinuskottomuus” on monin verroin tosiasia. Samoin laajat väestöosat ovat muiden uskontojen harjoittajia.
Mitä Raamattu sanoo evankelioimisesta?
Usko, Jeesus ja pelastus ovat raamatullisen evankelioimisen teologian peruskäsitteitä.
· Ks. Joh. 3:16-17; "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi."
· Ks. 5:24; "Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään."
· Ks. Room. 10:13-17; "Sillä ´jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.´ Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: ´Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!´ Mutta eivät kaikki ole olleet kuuliaisia evankeliumille. Sillä Esaias sanoo: ´Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?´ Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta."
Pelastus on todellinen ihmisen aseman ja kohtalon muutos. Se tekee hänestä Jumalan lapsen ja Jumalan valtakunnan kansalaisen. Pelastus on enemmän kuin mielipiteen tai ideologian muuttuminen tai ryhmän jäsenyys.
Pelastus ei ala vasta kuoleman jälkeen, vaan siitä hetkestä, jolloin ihminen ottaa uskossa Jeesuksen vastaan Vapahtajakseen. Se ei myöskään pääty kuolemaan, vaan tuottaa iankaikkisen elämän Jumalan yhteydessä.
Usko on tämän pelastuksen vastaanottamista. Usko mihin tahansa ei pelasta. ”Eihän sillä ole väliä, mihin uskoo, kunhan vain uskoo,” on harhaan johtava ajatus, koska se tekee vastaanottovälineestä kohteen. Uskon kohde ratkaisee uskon merkityksen. (Ks. 1. Kor. 15:17, 2.Tim. 3:8, 1. Joh. 4:1, 2. Tess. 2:11.)
Ihmisen tekoja ei tarvita pelastumiseen, vaan Kristuksen teko ristillä riittää (Ef. 2:8).
Mutta ihmisenkin tekoja tarvitaan pelastussanoman, evankeliumin julistamiseen (Ef. 2:10). Pyhä Henki synnyttää uskon ja käyttää välineenään Jumalan Sanaa, evankeliumia. (Ks. Ef. 6:17, Room. 1:16-17 ja 10:13-17.)
Kristilliseen yhteisöön kuuluminen, osallistuminen seurakunnan toimintaan, nuhteeton elämäntapa, sakramentin vastaanottaminen tai parhaansa yrittäminen eivät pelasta. Pelastus saadaan yksin armosta uskon kautta ja Kristuksen tähden.
Lopulta pelastaja ei ole edes usko, vaan Jeesus. Siksi on tärkeää tunnustaa Jeesus ikuiseksi, lihaan tulleeksi, ristiinnaulituksi, ylösnousseeksi, taivaaseen astuneeksi ja takaisin tulevaksi Jumalan pojaksi.
------------
Ekskursio: Rajankäyntiä
Kuluneena vuosisatana kirkon ideologinen rajankäynti on tapahtunut enimmäkseen materialistiseen maailmankatsomukseen päin. Materialismi hyväksyy
valistusfilosofien määrittelemät tiedon rajat, jotka sulkevat pois kaiken yliluonnollisen, kuten ihmeet, Jumalan olemassaolon ja Kristuksen ylösnousemisen.
Materialismi hyväksyy Jeesuksen ihmisenä, mutta kieltää hänen jumaluutensa tai ei ota siihen kantaa.
Viime vuosikymmeninä on toinenkin taistelurintama noussut esiin postmodernismin myötä ; spiritualismi, joka ilmenee New Age –tyyppisissä ja itämaisissa uskonnoissa. Sen juuret ovat Platonin filosofiassa, gnostilaisissa ja itämaisissa uskonnoissa, jotka yrittävät vapauttaa hengen aineen kahleista mietiskelyn tai askeesin avulla.
Spiritualismi hyväksyy Kristuksen jumalallisena olentona, mutta kieltää Hänen ihmiseksi tulonsa ja ristinkuolemansa. Aikamme henkisessä dialogissa vain kristityillä on tarjottavana sekä Kristuksen ihmisyys että hänen jumaluutensa.
------------
"Näkyni Suomen evankelioimiskongressista" (Kalevi Lehtinen)
"Esitin ajatuksen Suomen evankelioimiskongressista ensi kertaa julkisesti yhdeksän vuotta sitten, tammikuussa 1995 Johanneksen kirkossa. Miksi? Mihin sitä tarvitaan?", toteaa evankelista Kalevi Lehtinen. Seuraavassa kuusi (6) pääkohtaa asiasta.
1. Evankeliumin voiman uusi tuleminen
"Unelmani oli jo silloin ja on edelleen, että Jumalan seurakunta Suomessa sitoutuisi päättäväisesti Usko Jeesukseen pelastaa –teemaan ja julistaisi sanomaansa tinkimättä. Room. 1:16-17. Nyt on löydettävä yhdessä se valloittava voima, joka evankeliumilla oli alkuseurakunnassa.
Edessämme on vaikeita aikoja. Mutta Eurooppa ei ole kääntänyt selkäänsä niinkään Jumalalle kuin instituutioille. Evankeliumi etenee maailmassa vauhdilla. Seurakunta kasvaa yli 30 miljoonalla vuodessa. Eurooppa on maailman kartalla poikkeusalue, joka on jämähtänyt menneisyyteen ja joka yrittää elää eilisen eväistä. Mutta maailman kehityksen valtavirta yleensä oikaisee vääristymät ja poikkeamat. Se päivä tulee koittamaan, jolloin vanha väsynyt Eurooppamme saa uudet herätyksen tuulet purjeisiinsa.
Mutta se ei tule tapahtumaan tuskatta. Vanhat leilit pakahtuvat, kun uusi viini vuodatetaan. Instituutiot turvallisine virkoineen ja suojatyöpaikkoineen natisevat liitoksissaan. Kulissit kaatuvat. Tulee olemaan rankkaa herätä prinsessa Ruususen unesta todellisuuteen - verta, hikeä ja kyyneleitä sisältävään taisteluun ihmisten pelastuksesta."
(Lainaus Kalevi Lehtisen teemaluennosta E4-Suomen evankelioimiskongressissa.)
2. Koko seurakunnan mobilisoiminen, kaikkien Jeesuksen seuraajien varustaminen, valtuuttaminen ja lähettäminen viemään evankeliumia eteenpäin.
"Evankelioiminen on liian kallisarvoinen asia jätettäväksi vain evankelistojen harteille." (Kalevi Lehtinen)
"Minkä tahansa liikkeen leviäminen on suorassa suhteessa sen kykyyn mobilisoida koko jäsenistönsä julistamaan sen sanomaa.” (Kenneth Stracham) Koko seurakunnan on vietävä koko evankeliumi koko maailmaan koko Pyhän Hengen voimalla, rakkaudella ja luovuudella.
Tulevaisuuden kirkko ei ole museo, vaan sissiliike, taisteleva seurakunta. Se voi voittaa itselleen uusia jäseniä vain evankelioimalla. Tarvitaan niitä, jotka antavat Jeesukselle koko elämänsä, tulevat hänen seuraajikseen, opetuslapsikseen. Euroopassakaan Jeesus ei etsi kannattajia vaan seuraajia.
3. Nuoret
"Suomessa on paljon lupaavia tulevaisuuden hengellisiä vaikuttajia. On turha toivoa, että he kypsyisivät johtotehtäviin vaihtopenkillä pelivuoroa odottaessaan. Jokainen hyvä johtaja ottaa itseään suuremman haasteen vastaan epäkypsänä. Vasta suuri haaste kasvattaa hänet vastuunsa mittaiseksi.
Nuorisoherätykselle on tilaus. Herätyksen tuli leviää spontaanisti ihmisten välillä, vie pois työntekijäkeskeisyydestä kansanliikkeeksi. Sitä ei voi vastustaa, kontrolloida eikä pysäyttää väkisin. Kynttilän voi sammuttaa, mutta levinnyttä metsäpaloa ei voi. Herätys ylittää kaiken toiminnan, kaikki resurssit, mitä ihminen itse voi luoda.
Elävä kristillisyys on aina ollut nuorisoliike. Jeesus teki elämäntyönsä kolmekymppisenä. Apostoleista useimmat lienevät olleet häntä tuntuvasti nuorempia, Johannes luultavasti teini-ikäinen. Johannes Kastaja oli Jeesuksen ikätoveri.
Myös monet Vanhan Testamentin suurista hahmoista astuivat vastuuseen nuorina.
Luther oli vähän yli kaksikymppinen mennessään luostariin munkiksi, alle kolmikymppinen väitellessään teologian tohtoriksi ja 34-vuotias naulatessaan 95 teesiään Wittenbergin linnan kirkon oveen. "
4. Osaaminen, tietotaito
On löydettävä oikeat lähestymistavat jotka sopivat sekä sanoman vastaanottajalle että sen julistajalle. Median oikea käyttö on eräs avainasemassa oleva tekijä.
5. Yhteys
Keskinäinen luottamus ja tuki. Kaikki kristityt ovat samanarvoisia. Emme kilpaile toistemme kanssa vaan taistelemme samassa rintamassa. Haluamme auttaa ihmisiä taivaaseen, emme yhdestä seurakunnasta toiseen.
6. Usko julistetun sanan voimaan
Sana evankelioiminen tulee Uuden testamentin saarnaamista merkitsevästä kreikankielisestä sanasta: euangelidzoo. Se tulee sanasta evankeliumi ja esiintyy verbinä yli 40 kertaa. Sen merkitykseen sisältyy evankeliumin julistaminen niille, jotka eivät ole sitä vielä kuulleet.
(Ks. Apt. 8:4, 11:20-21, 14:21, 2. Kor. 10:16, Ef. 3:8, Room. 15:20.)
Pyhä Henki käyttää julistettua Jumalan sanaa työvälineenään (Ef. 6:17). Sanan avulla hän synnyttää ihmisessä pelastuksen kaipuun ja uskon. "Herra muuta meidän kohtalomme" (Luuk.19:37, 41; Ps.126).
Herätys tulevalle sukupolvelle
Missiologit löysivät 1980-luvun lopulla 10/40 -ikkunan, jolla alueella sijaitsee maailman vähiten evankeliumilla saavutetut kansat. Äärimmäisen tärkeä löytö.
On kuitenkin olemassa toinenkin ikkuna - 0/24 –ikkuna:
· Se tarkoittaa kaikkia maailman alle 24-vuotiaita lapsia ja nuoria.
· He ovat tänään suurin ihmisryhmä maailmassa.
· 60% maapallon asukkaista on alle 24 -vuotiaita.
· Uskoon tulleista ihmisistä 75% pelastuu ennen 19 ikävuotta.
Nämä olivat suurimmalle osalle teistä täysin tuttuja lukuja, mutta miten tämä tieto on vaikuttanut sinun, seurakuntasi tai järjestösi evankelioimisstrategioihin viimeisen viiden vuoden aikana?
Oletetaan, että mikään ei muuttuisi seuraavan 10-15 -vuoden aikana sinun elämässäsi, seurakuntasi elämässä tai Suomen herätyskristillisyydessä. Pelottava tosiasia on, että asioiden muuttumattomuus ei johda asemamme säilymiseen, vaan taantumukseen. Suurin osa suomalaisesta herätyskristillisyydestä elää säilyttämisen aikakautta – emme juuri kasva, mutta yritämme pitää asemamme. Meidän on tunnustettava rehellisesti, että ilman Jumalan puuttumista tilanteeseen, menetämme merkittävän osan seuraavan sukupolven lapsista ja nuorista iankaikkiseen kadotukseen. Jotta Suomella olisi toisenlainen tulevaisuus, Jumalan täytyy muuttaa meidän kohtalomme.
Kun Jumala muuttaa koko kansakunnan kohtalon, on kyseessä raamatullinen ilmiö. Ks. Psalmia 126:4-6, kosketti minua aivan erityisellä tavalla: "Herra, käännä meidän kohtalomme, niinkuin sadepurot Etelämaassa. Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten leikkaavat. He menevät itkien, kun kylvösiemenen vievät; he palaavat riemuiten, kun lyhteensä tuovat." (Ps.126; Herra käännä meidän kohtalomme.)
Edellisen kerran suomalaiset rukoilivat yhdessä tätä rukousta Talvisodan kriittisinä hetkinä. Jumala vastasi rukouksiin. Kaikki alkaa rukouksesta. Rukous ainakin on siis jokaisen sukupolvien oikeus.
Uskon, että evankeliumi voidaan saarnata jokaiselle sukupolvelle, jos…
- löydämme sydämen yhteyden sukupolvien välille (Mal.4:6; Joh.10:10)
Väite: sukupolvet ovat vieraantuneet toistensa elämästä.
Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan merkittävin tekijä siinä, että kokoaikaisten työntekijöiden lapset eivät löytäneet elävää suhdetta Jeesukseen, oli se, että heidän vanhempansa menettivät sydämen yhteyden lapsiinsa. He kyllä saarnasivat, mutta sanoma ei mennyt perille – puuttui sydänten yhteys. Riippumatta siitä, ketä haluamme tavoittaa, meidän tulee löytää ihmisiin sydämen yhteys.
Saatanan suuri valhe on yrittää uskotella meille, että on olemassa sukupolvien välinen kuilu, jota meidän on mahdoton ylittää. Jos Jeesus asuu meissä, ei ole olemassa mitään kuilua. Jeesus tietää, mitä on olla lapsi, teini-ikäinen, nuori tai aikuinen, siksi hän voi ymmärtää meitä jokaista. Hän tietää, että Hänessä me kaikki voimme olla yhtä toistemme kanssa.
Jeesus sanoi, että "varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys." (Joh.10:10) Saatana ei ole kiinnostunut kirkoistamme tai omaisuutemme määrästä. Mutta hän on erityisen kiinnostunut seuraavasta sukupolvesta. Seurakunnan tulevaisuuden kannalta sen arvokkain pääoma on ihmisissä.
Vanhan Testamentin viimeisessä kirjassa sen viimeisessä luvussa viitataan Johannes Kastajaan. Johanneksen tehtävä oli valmistaa kansan sydämet Jeesuksen tulolle. "Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennenkuin tulee Herran päivä, se suuri ja peljättävä. Ja hän on kääntävä jälleen isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet heidän isiensä puoleen, etten minä tulisi ja löisi maata, vihkisi sitä tuhon omaksi." (Mal.4:5-6).
Jos sinä haluat jättää jotakin merkittävää omille lapsillesi, sinulla täytyy olla sydämen yhteys heihin.
Tunnettu pastori ja johtajien kouluttaja John C. Maxwell kertoi, että hänen vanhempiensa vaikutus oli merkittävä hänen omassa elämässään, koska hän kuuli vanhempiensa rukoilevan usein, kuuli heidän puhuvan Jumalasta, kuuli heidän kertovan Jeesuksesta, näki heidän laittavan Jumalan ensimmäiseksi raha-asioissa, näki vanhempiensa vierailevan tarvitsevien luona, kuuli heidän sanovan positiivisia asioita toisista ihmisistä, näki heidän kasvavan henkisesti ja hengellisesti, aisti heidän syvän rakkautensa ja sitoutumisensa toisiinsa ja heidän syvän jumalasuhteensa.
Toiseksi, saavuttaaksemme tulevat sukupolvet
- eli evankeliumi tulisi julistaa yksinkertaisesti (Matt. 28:18-20; Room. 10:8-10; Ef. 4:11-13) Väite: Olemme tehneet pelastumisen liian vaikeaksi.
Room.10:8 sanoo: "Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi; se on se uskon sana, jota me saarnaamme." Monet suomalaiset käyvät kirkossa, seurakunnan kerhoissa ja pyhäkoulussa vuosia tietämättä miten voisi pelastua. Sitä voisi kutsua jo hengelliseksi kidutukseksi. Lopetetaan vääränlainen hienotunteisuus. Rakastetaan ihmisiä kertomalla heille Jeesuksesta. Älä tyydy kertomaan missä kirkossa käyt, kerro kuka asuu sinun sydämessäsi. Anna Jumalan armon toimia kauttasi. Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi! Käytä sitä.
Kolmanneksi, saavuttaaksemme tulevat sukupolvet niin meidän tulee…
- ottaa käsky tehdä opetuslapsia vakavasti (Jes. 58:12; Matt. 9:36-38; Apt. 2:41-42; 2.Tim. 2:2) Väite: Jeesuksen seuraamisesta on tullut liian kevyttä.
Olemmeko muuttaneet käskyn tehdä opetuslapsia käskyksi tehdä jäseniä? En usko, että se on ollut tarkoituksellista – meiltä on vain loppuneet keinot opetuslapseuttamiseen nykyisissä rakenteissa. Miten opetuslapseuttaminen voisi tapahtua?
Jeesus ei tehnyt opetuslastensa suhteen kompromisseja. Edelleenkin tänään voimme seurata Häntä vain Hänen ehdoillaan. Tällaisen opetuslapseusprosessin luominen seurakuntaelämässä on todellinen haaste.
Ensimmäinen lähtökohta syvemmälle opetuslapseusprosesille on yhteydessä eläminen. Ei tämä Jeesuksenkaan kohdalla toteutunut synagoogajumalan palveluksissa. Meidänkin tulee löytää syvempiä tapoja elää yhteydessä.
Sana opetuslapsi on löydettävissä 225 kertaa evankeliumeissa. Sen sijaan Jeesus itse käytti tätä sanaa vain kahdesti suhteessa opetuslapsiin. Jeesus kutsui seuraajiaan veljikseen (Matt. 12:49; 28:10; Joh. 20:17) tai lapsiksi (Mark. 10:24; Joh. 13:33) tai ystävikseen (Luuk. 12:4; Joh. 15:14). Kaikki nämä ilmaukset kertovat ystävyydestä, yhteydestä, sydämen tason sitoutumisesta. Meidän on löydettävä kevyen pintakristillisyyden, liiallisen tekniikan ja ohjelmallisuuden tilalle dynaamiset sovellutukset opetuslapseuttamiselle - muodostamatta Suomeen luostarijärjestelmää.
Kenelle lähetyskäsky annettiin? Vain opetuslapsille. Kuinka kukaan voi sitten täyttää lähetyskäskyä, olematta ensin Hänen opetuslapsensa. Ei voikaan. Me ihmettelemme, miksi ihmiset eivät evankelioi. Syy on hyvin yksinkertainen – heistä ei ole koskaan tullut Jeesuksen opetuslapsia. Jeesus käytti opetuslapseuttamiseen intensiiviset 3½ vuotta. Me yritämme tehdä saman kahden viikon seikkailurippikoulussa. Jeesus ei siirtänyt evankeliumin julistamisen tehtävää opetuslapsille ristillä – vaan se alkoi sinä päivänä, kun heistä tuli hänen seuraajiaan.
Viestikapulan siirtäminen seuraavalle sukupolvelle aloitetaan välittömästi heidän uskoontulonsa jälkeen. Kuka tai ketkä ovat sinun opetuslapsiasi? Mitkä ovat heidän nimensä? Seuraavatko he sinua? Tekevätkö he opetuslapsia?
Toiseksi yhteisöllisyys ei voi olla vain mukava olotila, jossa ollaan yhdessä. Siinä tulee tapahtua tehtävän, näyn ja arvojen siirto seuraavalle sukupolvelle. Olen huolestunut siitä kehityksestä, jossa eri ikäiset ihmiset eriytetään suurimmassa osassa seurakunnan toimintaa omiin ikäryhmiinsä. Jesaja kuvaa (Jes. 58:12) kuinka jokainen sukupolvi tarvitsee toisiansa. ”Sinun jälkeläisesi rakentavat jälleen ikivanhat rauniot, sinä kohotat perusmuurit, muinaisten polvien laskemat; ja sinun nimesi on oleva: "halkeamain umpeen muuraaja" ja "teitten korjaaja maan asuttamiseksi."
Kukaan meistä ei tuonut kristinuskoa Suomeen. Rakennamme edellisten sukupolvien perustalle. Me kaikki rakennamme perusmuuria omana aikanamme. Lopuksi vain yksi sukupolvi tulee rakentamaan muurin lopulliseen harjakorkeuteen ennen kuin Jeesus tulee. Yksi muuri, monta sukupolvea rakentamassa. Jos haluat saavuttaa oman kaupunkisi evankeliumilla, ala opetuslapseuttaa lapsia, varhaisnuoria, nuoria, uskoontulleita. Moninkertaistumiseen tarvitaan nämä kolme elementtiä: evankeliointi, opetuslapseuttaminen ja yhteydessä eläminen.
Evankeliumi voidaan saarnata jokaiselle sukupolvelle, jos…
- laitamme kaiken toivomme Kristuksen työhön (Kol. 1:24-29; Ef. 2:8-10). Väite: Jumalalle ei mikään ole mahdotonta (Luuk1:37).
Paavali oli saman haasteen edessä kuin me olemme tänään. Hän tiesi, että miljoonien ihmisten tavoittaminen onnistuu ainoastaan yksi ihminen kerrallaan. Paavali ei ehkä nähnyt, mitä kristinusko tulisi olemaan suurimmillaan. Mutta hän pystyi näkemään evankeliumin tulevaisuuden – sen keskeisimmän ytimeen. Asian, josta hän oli sadat kerrat saarnannut, opettanut tai kirjoittanut, "Kristus teissä, kirkkauden toivo" (Kol. 1:27).
Paavali pystyi jättämään perustamansa seurakunnan ja lähtemään eteenpäin, koska hän luotti Kristuksen työhön ihmisen elämässä. Se, mitä Kristus voi saada aikaan Pyhän Hengen kautta yhdessä ihmisessä ei vieläkään lakkaa hämmästyttämästä. ”Jumalalle ei ole mikään tai kukaan mahdotonta”.
Radikaalisuus, jota odotetaan jokaiselta sukupolvelta nyt ja tulevaisuudessa ei ole uhoamista; "me valloitetaan tämä maa!" Todellinen radikaalisuus on nöyryyttä. Jeesus sanoi, että nöyrät perivät maan (Ps. 37:11; Matt. 5:5). Hän jätti meille tästä esimerkin luopumalla asemastaan taivaassa ja Hän palveli meitä.
Lopuksi
Evankeliointi perustuu pitkäntähtäimen työhön ja yhteisöllisyyteen. Kukaan ei välitä, kuinka paljon tiedät, ennen kuin tietää, kuinka paljon välität. Luottamuksen rakentaminen on ensiarvoisen tärkeää.
Miten sitten voisimme vastata evankelioimisen haasteisiin? Meidän on hyvä kysyä itseltämme, ovatko toimintatapamme ajankohtaisia ja välitämmekö sellaista kristillisyyttä, mikä koetaan elävänä ja houkuttelevana? Menemmekö sinne, missä ihmiset ovat ja puhummeko tavalla, jonka he ymmärtävät?
Evankeliumi on riisuttava järjestäytyneen uskonnon ”paketista”. Sanoman ydin tulee ilmaista selkeästi ja yksinkertaisesti. Meidän ei tarvitse hävetä evankeliumia, vaan voimme olla rohkeita ja vahvoja. Ihmiset etsivät elämäänsä iloa, rakkautta ja lämpöä. Jeesus tarjoaa kaikki ne asiat. Tarvitsemme sellaisia työmuotoja, joissa ilmenee Jumalan voima ja aito, innostava yhteys.
Ihmisten sydämessä on paikka Jumalalle, sillä meidät on luotu Hänen yhteyteensä. Kohdataan ihmiset rohkeasti heidän elämäntilanteessaan ja säteillään Jumalan rakkautta. Julistetaan Jumalaa, joka ilmaisee itsensä Jeesuksessa.
Lähtökohta
Euroopassa eletään uskonnollisuuden uuden tulemisen aikaa. Postmodernismin vaikutus on kääntänyt painopistettä materialismista pois. Uskonnot ovat näkyvästi esillä ja tulevat median kautta suoraan olohuoneisiimme. Sen seurauksena Euroopassa vallitsee oikea uskontojen ”supermarket”; ihminen voi valita oman jumalansa ja vaihtaa uskonsa milloin ja mihin tahansa.
Eurooppalaiset kokevat Jumalan etäisenä ja pelottavana. Jumalan olemassaoloa ei siis kielletä, mutta Häntä pidetään yhdentekevänä. Jumala koetaan myös heikkona ja voimattomana. Ihmetellään, miksei Hän puutu maailman kärsimyksiin. Jumala liitetään lähinnä vanhentuneisiin traditioihin ja rituaaleihin, laitostuneeseen uskontoon sekä kirkon moraalisiin ja eettisiin virheisiin.
Puhutaan, että Euroopasta tulee jälkikristillinen. Eurooppa alkaa monin tavoin muistuttaa ensimmäistä vuosisataa, jolloin usko Jeesukseen oli ”uusi oppi”. Enää ei voida puhua pelkästään vieraantumisesta, sillä ”kristinuskottomuus” on monin verroin tosiasia. Samoin laajat väestöosat ovat muiden uskontojen harjoittajia.
Mitä Raamattu sanoo evankelioimisesta?
Usko, Jeesus ja pelastus ovat raamatullisen evankelioimisen teologian peruskäsitteitä.
· Ks. Joh. 3:16-17; "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi."
· Ks. 5:24; "Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään."
· Ks. Room. 10:13-17; "Sillä ´jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.´ Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: ´Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!´ Mutta eivät kaikki ole olleet kuuliaisia evankeliumille. Sillä Esaias sanoo: ´Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?´ Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta."
Pelastus on todellinen ihmisen aseman ja kohtalon muutos. Se tekee hänestä Jumalan lapsen ja Jumalan valtakunnan kansalaisen. Pelastus on enemmän kuin mielipiteen tai ideologian muuttuminen tai ryhmän jäsenyys.
Pelastus ei ala vasta kuoleman jälkeen, vaan siitä hetkestä, jolloin ihminen ottaa uskossa Jeesuksen vastaan Vapahtajakseen. Se ei myöskään pääty kuolemaan, vaan tuottaa iankaikkisen elämän Jumalan yhteydessä.
Usko on tämän pelastuksen vastaanottamista. Usko mihin tahansa ei pelasta. ”Eihän sillä ole väliä, mihin uskoo, kunhan vain uskoo,” on harhaan johtava ajatus, koska se tekee vastaanottovälineestä kohteen. Uskon kohde ratkaisee uskon merkityksen. (Ks. 1. Kor. 15:17, 2.Tim. 3:8, 1. Joh. 4:1, 2. Tess. 2:11.)
Ihmisen tekoja ei tarvita pelastumiseen, vaan Kristuksen teko ristillä riittää (Ef. 2:8).
Mutta ihmisenkin tekoja tarvitaan pelastussanoman, evankeliumin julistamiseen (Ef. 2:10). Pyhä Henki synnyttää uskon ja käyttää välineenään Jumalan Sanaa, evankeliumia. (Ks. Ef. 6:17, Room. 1:16-17 ja 10:13-17.)
Kristilliseen yhteisöön kuuluminen, osallistuminen seurakunnan toimintaan, nuhteeton elämäntapa, sakramentin vastaanottaminen tai parhaansa yrittäminen eivät pelasta. Pelastus saadaan yksin armosta uskon kautta ja Kristuksen tähden.
Lopulta pelastaja ei ole edes usko, vaan Jeesus. Siksi on tärkeää tunnustaa Jeesus ikuiseksi, lihaan tulleeksi, ristiinnaulituksi, ylösnousseeksi, taivaaseen astuneeksi ja takaisin tulevaksi Jumalan pojaksi.
------------
Ekskursio: Rajankäyntiä
Kuluneena vuosisatana kirkon ideologinen rajankäynti on tapahtunut enimmäkseen materialistiseen maailmankatsomukseen päin. Materialismi hyväksyy
valistusfilosofien määrittelemät tiedon rajat, jotka sulkevat pois kaiken yliluonnollisen, kuten ihmeet, Jumalan olemassaolon ja Kristuksen ylösnousemisen.
Materialismi hyväksyy Jeesuksen ihmisenä, mutta kieltää hänen jumaluutensa tai ei ota siihen kantaa.
Viime vuosikymmeninä on toinenkin taistelurintama noussut esiin postmodernismin myötä ; spiritualismi, joka ilmenee New Age –tyyppisissä ja itämaisissa uskonnoissa. Sen juuret ovat Platonin filosofiassa, gnostilaisissa ja itämaisissa uskonnoissa, jotka yrittävät vapauttaa hengen aineen kahleista mietiskelyn tai askeesin avulla.
Spiritualismi hyväksyy Kristuksen jumalallisena olentona, mutta kieltää Hänen ihmiseksi tulonsa ja ristinkuolemansa. Aikamme henkisessä dialogissa vain kristityillä on tarjottavana sekä Kristuksen ihmisyys että hänen jumaluutensa.
------------
"Näkyni Suomen evankelioimiskongressista" (Kalevi Lehtinen)
"Esitin ajatuksen Suomen evankelioimiskongressista ensi kertaa julkisesti yhdeksän vuotta sitten, tammikuussa 1995 Johanneksen kirkossa. Miksi? Mihin sitä tarvitaan?", toteaa evankelista Kalevi Lehtinen. Seuraavassa kuusi (6) pääkohtaa asiasta.
1. Evankeliumin voiman uusi tuleminen
"Unelmani oli jo silloin ja on edelleen, että Jumalan seurakunta Suomessa sitoutuisi päättäväisesti Usko Jeesukseen pelastaa –teemaan ja julistaisi sanomaansa tinkimättä. Room. 1:16-17. Nyt on löydettävä yhdessä se valloittava voima, joka evankeliumilla oli alkuseurakunnassa.
Edessämme on vaikeita aikoja. Mutta Eurooppa ei ole kääntänyt selkäänsä niinkään Jumalalle kuin instituutioille. Evankeliumi etenee maailmassa vauhdilla. Seurakunta kasvaa yli 30 miljoonalla vuodessa. Eurooppa on maailman kartalla poikkeusalue, joka on jämähtänyt menneisyyteen ja joka yrittää elää eilisen eväistä. Mutta maailman kehityksen valtavirta yleensä oikaisee vääristymät ja poikkeamat. Se päivä tulee koittamaan, jolloin vanha väsynyt Eurooppamme saa uudet herätyksen tuulet purjeisiinsa.
Mutta se ei tule tapahtumaan tuskatta. Vanhat leilit pakahtuvat, kun uusi viini vuodatetaan. Instituutiot turvallisine virkoineen ja suojatyöpaikkoineen natisevat liitoksissaan. Kulissit kaatuvat. Tulee olemaan rankkaa herätä prinsessa Ruususen unesta todellisuuteen - verta, hikeä ja kyyneleitä sisältävään taisteluun ihmisten pelastuksesta."
(Lainaus Kalevi Lehtisen teemaluennosta E4-Suomen evankelioimiskongressissa.)
2. Koko seurakunnan mobilisoiminen, kaikkien Jeesuksen seuraajien varustaminen, valtuuttaminen ja lähettäminen viemään evankeliumia eteenpäin.
"Evankelioiminen on liian kallisarvoinen asia jätettäväksi vain evankelistojen harteille." (Kalevi Lehtinen)
"Minkä tahansa liikkeen leviäminen on suorassa suhteessa sen kykyyn mobilisoida koko jäsenistönsä julistamaan sen sanomaa.” (Kenneth Stracham) Koko seurakunnan on vietävä koko evankeliumi koko maailmaan koko Pyhän Hengen voimalla, rakkaudella ja luovuudella.
Tulevaisuuden kirkko ei ole museo, vaan sissiliike, taisteleva seurakunta. Se voi voittaa itselleen uusia jäseniä vain evankelioimalla. Tarvitaan niitä, jotka antavat Jeesukselle koko elämänsä, tulevat hänen seuraajikseen, opetuslapsikseen. Euroopassakaan Jeesus ei etsi kannattajia vaan seuraajia.
3. Nuoret
"Suomessa on paljon lupaavia tulevaisuuden hengellisiä vaikuttajia. On turha toivoa, että he kypsyisivät johtotehtäviin vaihtopenkillä pelivuoroa odottaessaan. Jokainen hyvä johtaja ottaa itseään suuremman haasteen vastaan epäkypsänä. Vasta suuri haaste kasvattaa hänet vastuunsa mittaiseksi.
Nuorisoherätykselle on tilaus. Herätyksen tuli leviää spontaanisti ihmisten välillä, vie pois työntekijäkeskeisyydestä kansanliikkeeksi. Sitä ei voi vastustaa, kontrolloida eikä pysäyttää väkisin. Kynttilän voi sammuttaa, mutta levinnyttä metsäpaloa ei voi. Herätys ylittää kaiken toiminnan, kaikki resurssit, mitä ihminen itse voi luoda.
Elävä kristillisyys on aina ollut nuorisoliike. Jeesus teki elämäntyönsä kolmekymppisenä. Apostoleista useimmat lienevät olleet häntä tuntuvasti nuorempia, Johannes luultavasti teini-ikäinen. Johannes Kastaja oli Jeesuksen ikätoveri.
Myös monet Vanhan Testamentin suurista hahmoista astuivat vastuuseen nuorina.
Luther oli vähän yli kaksikymppinen mennessään luostariin munkiksi, alle kolmikymppinen väitellessään teologian tohtoriksi ja 34-vuotias naulatessaan 95 teesiään Wittenbergin linnan kirkon oveen. "
4. Osaaminen, tietotaito
On löydettävä oikeat lähestymistavat jotka sopivat sekä sanoman vastaanottajalle että sen julistajalle. Median oikea käyttö on eräs avainasemassa oleva tekijä.
5. Yhteys
Keskinäinen luottamus ja tuki. Kaikki kristityt ovat samanarvoisia. Emme kilpaile toistemme kanssa vaan taistelemme samassa rintamassa. Haluamme auttaa ihmisiä taivaaseen, emme yhdestä seurakunnasta toiseen.
6. Usko julistetun sanan voimaan
Sana evankelioiminen tulee Uuden testamentin saarnaamista merkitsevästä kreikankielisestä sanasta: euangelidzoo. Se tulee sanasta evankeliumi ja esiintyy verbinä yli 40 kertaa. Sen merkitykseen sisältyy evankeliumin julistaminen niille, jotka eivät ole sitä vielä kuulleet.
(Ks. Apt. 8:4, 11:20-21, 14:21, 2. Kor. 10:16, Ef. 3:8, Room. 15:20.)
Pyhä Henki käyttää julistettua Jumalan sanaa työvälineenään (Ef. 6:17). Sanan avulla hän synnyttää ihmisessä pelastuksen kaipuun ja uskon. "Herra muuta meidän kohtalomme" (Luuk.19:37, 41; Ps.126).
Herätys tulevalle sukupolvelle
Missiologit löysivät 1980-luvun lopulla 10/40 -ikkunan, jolla alueella sijaitsee maailman vähiten evankeliumilla saavutetut kansat. Äärimmäisen tärkeä löytö.
On kuitenkin olemassa toinenkin ikkuna - 0/24 –ikkuna:
· Se tarkoittaa kaikkia maailman alle 24-vuotiaita lapsia ja nuoria.
· He ovat tänään suurin ihmisryhmä maailmassa.
· 60% maapallon asukkaista on alle 24 -vuotiaita.
· Uskoon tulleista ihmisistä 75% pelastuu ennen 19 ikävuotta.
Nämä olivat suurimmalle osalle teistä täysin tuttuja lukuja, mutta miten tämä tieto on vaikuttanut sinun, seurakuntasi tai järjestösi evankelioimisstrategioihin viimeisen viiden vuoden aikana?
Oletetaan, että mikään ei muuttuisi seuraavan 10-15 -vuoden aikana sinun elämässäsi, seurakuntasi elämässä tai Suomen herätyskristillisyydessä. Pelottava tosiasia on, että asioiden muuttumattomuus ei johda asemamme säilymiseen, vaan taantumukseen. Suurin osa suomalaisesta herätyskristillisyydestä elää säilyttämisen aikakautta – emme juuri kasva, mutta yritämme pitää asemamme. Meidän on tunnustettava rehellisesti, että ilman Jumalan puuttumista tilanteeseen, menetämme merkittävän osan seuraavan sukupolven lapsista ja nuorista iankaikkiseen kadotukseen. Jotta Suomella olisi toisenlainen tulevaisuus, Jumalan täytyy muuttaa meidän kohtalomme.
Kun Jumala muuttaa koko kansakunnan kohtalon, on kyseessä raamatullinen ilmiö. Ks. Psalmia 126:4-6, kosketti minua aivan erityisellä tavalla: "Herra, käännä meidän kohtalomme, niinkuin sadepurot Etelämaassa. Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten leikkaavat. He menevät itkien, kun kylvösiemenen vievät; he palaavat riemuiten, kun lyhteensä tuovat." (Ps.126; Herra käännä meidän kohtalomme.)
Edellisen kerran suomalaiset rukoilivat yhdessä tätä rukousta Talvisodan kriittisinä hetkinä. Jumala vastasi rukouksiin. Kaikki alkaa rukouksesta. Rukous ainakin on siis jokaisen sukupolvien oikeus.
Uskon, että evankeliumi voidaan saarnata jokaiselle sukupolvelle, jos…
- löydämme sydämen yhteyden sukupolvien välille (Mal.4:6; Joh.10:10)
Väite: sukupolvet ovat vieraantuneet toistensa elämästä.
Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan merkittävin tekijä siinä, että kokoaikaisten työntekijöiden lapset eivät löytäneet elävää suhdetta Jeesukseen, oli se, että heidän vanhempansa menettivät sydämen yhteyden lapsiinsa. He kyllä saarnasivat, mutta sanoma ei mennyt perille – puuttui sydänten yhteys. Riippumatta siitä, ketä haluamme tavoittaa, meidän tulee löytää ihmisiin sydämen yhteys.
Saatanan suuri valhe on yrittää uskotella meille, että on olemassa sukupolvien välinen kuilu, jota meidän on mahdoton ylittää. Jos Jeesus asuu meissä, ei ole olemassa mitään kuilua. Jeesus tietää, mitä on olla lapsi, teini-ikäinen, nuori tai aikuinen, siksi hän voi ymmärtää meitä jokaista. Hän tietää, että Hänessä me kaikki voimme olla yhtä toistemme kanssa.
Jeesus sanoi, että "varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys." (Joh.10:10) Saatana ei ole kiinnostunut kirkoistamme tai omaisuutemme määrästä. Mutta hän on erityisen kiinnostunut seuraavasta sukupolvesta. Seurakunnan tulevaisuuden kannalta sen arvokkain pääoma on ihmisissä.
Vanhan Testamentin viimeisessä kirjassa sen viimeisessä luvussa viitataan Johannes Kastajaan. Johanneksen tehtävä oli valmistaa kansan sydämet Jeesuksen tulolle. "Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennenkuin tulee Herran päivä, se suuri ja peljättävä. Ja hän on kääntävä jälleen isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet heidän isiensä puoleen, etten minä tulisi ja löisi maata, vihkisi sitä tuhon omaksi." (Mal.4:5-6).
Jos sinä haluat jättää jotakin merkittävää omille lapsillesi, sinulla täytyy olla sydämen yhteys heihin.
Tunnettu pastori ja johtajien kouluttaja John C. Maxwell kertoi, että hänen vanhempiensa vaikutus oli merkittävä hänen omassa elämässään, koska hän kuuli vanhempiensa rukoilevan usein, kuuli heidän puhuvan Jumalasta, kuuli heidän kertovan Jeesuksesta, näki heidän laittavan Jumalan ensimmäiseksi raha-asioissa, näki vanhempiensa vierailevan tarvitsevien luona, kuuli heidän sanovan positiivisia asioita toisista ihmisistä, näki heidän kasvavan henkisesti ja hengellisesti, aisti heidän syvän rakkautensa ja sitoutumisensa toisiinsa ja heidän syvän jumalasuhteensa.
Toiseksi, saavuttaaksemme tulevat sukupolvet
- eli evankeliumi tulisi julistaa yksinkertaisesti (Matt. 28:18-20; Room. 10:8-10; Ef. 4:11-13) Väite: Olemme tehneet pelastumisen liian vaikeaksi.
Room.10:8 sanoo: "Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi; se on se uskon sana, jota me saarnaamme." Monet suomalaiset käyvät kirkossa, seurakunnan kerhoissa ja pyhäkoulussa vuosia tietämättä miten voisi pelastua. Sitä voisi kutsua jo hengelliseksi kidutukseksi. Lopetetaan vääränlainen hienotunteisuus. Rakastetaan ihmisiä kertomalla heille Jeesuksesta. Älä tyydy kertomaan missä kirkossa käyt, kerro kuka asuu sinun sydämessäsi. Anna Jumalan armon toimia kauttasi. Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi! Käytä sitä.
Kolmanneksi, saavuttaaksemme tulevat sukupolvet niin meidän tulee…
- ottaa käsky tehdä opetuslapsia vakavasti (Jes. 58:12; Matt. 9:36-38; Apt. 2:41-42; 2.Tim. 2:2) Väite: Jeesuksen seuraamisesta on tullut liian kevyttä.
Olemmeko muuttaneet käskyn tehdä opetuslapsia käskyksi tehdä jäseniä? En usko, että se on ollut tarkoituksellista – meiltä on vain loppuneet keinot opetuslapseuttamiseen nykyisissä rakenteissa. Miten opetuslapseuttaminen voisi tapahtua?
Jeesus ei tehnyt opetuslastensa suhteen kompromisseja. Edelleenkin tänään voimme seurata Häntä vain Hänen ehdoillaan. Tällaisen opetuslapseusprosessin luominen seurakuntaelämässä on todellinen haaste.
Ensimmäinen lähtökohta syvemmälle opetuslapseusprosesille on yhteydessä eläminen. Ei tämä Jeesuksenkaan kohdalla toteutunut synagoogajumalan palveluksissa. Meidänkin tulee löytää syvempiä tapoja elää yhteydessä.
Sana opetuslapsi on löydettävissä 225 kertaa evankeliumeissa. Sen sijaan Jeesus itse käytti tätä sanaa vain kahdesti suhteessa opetuslapsiin. Jeesus kutsui seuraajiaan veljikseen (Matt. 12:49; 28:10; Joh. 20:17) tai lapsiksi (Mark. 10:24; Joh. 13:33) tai ystävikseen (Luuk. 12:4; Joh. 15:14). Kaikki nämä ilmaukset kertovat ystävyydestä, yhteydestä, sydämen tason sitoutumisesta. Meidän on löydettävä kevyen pintakristillisyyden, liiallisen tekniikan ja ohjelmallisuuden tilalle dynaamiset sovellutukset opetuslapseuttamiselle - muodostamatta Suomeen luostarijärjestelmää.
Kenelle lähetyskäsky annettiin? Vain opetuslapsille. Kuinka kukaan voi sitten täyttää lähetyskäskyä, olematta ensin Hänen opetuslapsensa. Ei voikaan. Me ihmettelemme, miksi ihmiset eivät evankelioi. Syy on hyvin yksinkertainen – heistä ei ole koskaan tullut Jeesuksen opetuslapsia. Jeesus käytti opetuslapseuttamiseen intensiiviset 3½ vuotta. Me yritämme tehdä saman kahden viikon seikkailurippikoulussa. Jeesus ei siirtänyt evankeliumin julistamisen tehtävää opetuslapsille ristillä – vaan se alkoi sinä päivänä, kun heistä tuli hänen seuraajiaan.
Viestikapulan siirtäminen seuraavalle sukupolvelle aloitetaan välittömästi heidän uskoontulonsa jälkeen. Kuka tai ketkä ovat sinun opetuslapsiasi? Mitkä ovat heidän nimensä? Seuraavatko he sinua? Tekevätkö he opetuslapsia?
Toiseksi yhteisöllisyys ei voi olla vain mukava olotila, jossa ollaan yhdessä. Siinä tulee tapahtua tehtävän, näyn ja arvojen siirto seuraavalle sukupolvelle. Olen huolestunut siitä kehityksestä, jossa eri ikäiset ihmiset eriytetään suurimmassa osassa seurakunnan toimintaa omiin ikäryhmiinsä. Jesaja kuvaa (Jes. 58:12) kuinka jokainen sukupolvi tarvitsee toisiansa. ”Sinun jälkeläisesi rakentavat jälleen ikivanhat rauniot, sinä kohotat perusmuurit, muinaisten polvien laskemat; ja sinun nimesi on oleva: "halkeamain umpeen muuraaja" ja "teitten korjaaja maan asuttamiseksi."
Kukaan meistä ei tuonut kristinuskoa Suomeen. Rakennamme edellisten sukupolvien perustalle. Me kaikki rakennamme perusmuuria omana aikanamme. Lopuksi vain yksi sukupolvi tulee rakentamaan muurin lopulliseen harjakorkeuteen ennen kuin Jeesus tulee. Yksi muuri, monta sukupolvea rakentamassa. Jos haluat saavuttaa oman kaupunkisi evankeliumilla, ala opetuslapseuttaa lapsia, varhaisnuoria, nuoria, uskoontulleita. Moninkertaistumiseen tarvitaan nämä kolme elementtiä: evankeliointi, opetuslapseuttaminen ja yhteydessä eläminen.
Evankeliumi voidaan saarnata jokaiselle sukupolvelle, jos…
- laitamme kaiken toivomme Kristuksen työhön (Kol. 1:24-29; Ef. 2:8-10). Väite: Jumalalle ei mikään ole mahdotonta (Luuk1:37).
Paavali oli saman haasteen edessä kuin me olemme tänään. Hän tiesi, että miljoonien ihmisten tavoittaminen onnistuu ainoastaan yksi ihminen kerrallaan. Paavali ei ehkä nähnyt, mitä kristinusko tulisi olemaan suurimmillaan. Mutta hän pystyi näkemään evankeliumin tulevaisuuden – sen keskeisimmän ytimeen. Asian, josta hän oli sadat kerrat saarnannut, opettanut tai kirjoittanut, "Kristus teissä, kirkkauden toivo" (Kol. 1:27).
Paavali pystyi jättämään perustamansa seurakunnan ja lähtemään eteenpäin, koska hän luotti Kristuksen työhön ihmisen elämässä. Se, mitä Kristus voi saada aikaan Pyhän Hengen kautta yhdessä ihmisessä ei vieläkään lakkaa hämmästyttämästä. ”Jumalalle ei ole mikään tai kukaan mahdotonta”.
Radikaalisuus, jota odotetaan jokaiselta sukupolvelta nyt ja tulevaisuudessa ei ole uhoamista; "me valloitetaan tämä maa!" Todellinen radikaalisuus on nöyryyttä. Jeesus sanoi, että nöyrät perivät maan (Ps. 37:11; Matt. 5:5). Hän jätti meille tästä esimerkin luopumalla asemastaan taivaassa ja Hän palveli meitä.
Lopuksi
Evankeliointi perustuu pitkäntähtäimen työhön ja yhteisöllisyyteen. Kukaan ei välitä, kuinka paljon tiedät, ennen kuin tietää, kuinka paljon välität. Luottamuksen rakentaminen on ensiarvoisen tärkeää.
Miten sitten voisimme vastata evankelioimisen haasteisiin? Meidän on hyvä kysyä itseltämme, ovatko toimintatapamme ajankohtaisia ja välitämmekö sellaista kristillisyyttä, mikä koetaan elävänä ja houkuttelevana? Menemmekö sinne, missä ihmiset ovat ja puhummeko tavalla, jonka he ymmärtävät?
Evankeliumi on riisuttava järjestäytyneen uskonnon ”paketista”. Sanoman ydin tulee ilmaista selkeästi ja yksinkertaisesti. Meidän ei tarvitse hävetä evankeliumia, vaan voimme olla rohkeita ja vahvoja. Ihmiset etsivät elämäänsä iloa, rakkautta ja lämpöä. Jeesus tarjoaa kaikki ne asiat. Tarvitsemme sellaisia työmuotoja, joissa ilmenee Jumalan voima ja aito, innostava yhteys.
Ihmisten sydämessä on paikka Jumalalle, sillä meidät on luotu Hänen yhteyteensä. Kohdataan ihmiset rohkeasti heidän elämäntilanteessaan ja säteillään Jumalan rakkautta. Julistetaan Jumalaa, joka ilmaisee itsensä Jeesuksessa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.