SE ON LOPPU NYT!
Kirjoittanut: KapiKorhonen 27.10.2008 klo 17.05
Nimittäin vakituinen kirjoitteluni täällä. Oikein hyvillä mielin voin tämän puuhan jättää sulatellen kuntavaalien oikein mieluisia tuloksia, jotka näkyvät kummasti hiljentävän saitin pahimpia sontalinkojakin, puhumattakaan koloonsa kokonaan käpristyneestä Oivasta! Melkoisesti olen jo vähentänyt täällä roikkumistani, ja nyt katkaisen siteen tänne lopullisesti. En tee sitä kieriskellen enkä piereskellen, kun olen upseeri ja herrasmies, mutta eräitä saittikepulaisia ajatellen sylkäistä sentään voin. Pthyi!
Miksi kuluttaisin täällä kuitenkin jo hyvinkin rajallista aikaani, kun elämä minulle tärkeine asioineen sykkii muualla? Kultanikin ihmetteli sitä aamulla, kun kerroin hänelle, mitä niin anivarhain olin kirjoitellut. Tarjouduin kyllä näyttämään kirjoitukseni, mutta kun kuuli, että kysymys on poliittisista keskustelupalstoista, ei välittänyt nähdä – vaikka on ollutkin muistelmistani kiinnostunut ja on niitä lueskellut. Vein kultani kotiinsa pian aamiaisen jälkeen, ja asiaa täällä kotonani yksin mietittyäni, olen nyt päätynyt tähän ratkaisuuni.
Ei minua motivoi enää edes kepulaisten valistaminen. Tarvetta sille toki olisi, ja uskoni kykyihini valistajana ei ole mennyt, mutta umpiluuhun ei uppoa muu kuin pora. Voihan olla niinkin, että minun sanomani on monelle kepulaiselle liian kovaa kamaa, jota ei voi torjua asialla, vaan pitää paskaan turvautua. Ehkä oikea strategia, sillä sellaisella aseella käytävään sotaan en ole saanut sotilaana koulutusta enkä ole elämänpiirissäni tottunut.
Lyhyt muistelo menneestä on paikallaan:
Tulin näille palstoille jokseenkin viisi vuotta sitten, aluksi historian ja maailmanmenon saitille, mutta pian sitten myös tänne. Aluksi esiinnyin täysin inkognito, mutta pian otin käyttöön nikin K.K.Korhonen, joka jo vihjasi henkilöllisyyteeni, jonka melko pian paljastin haluten olla avoin ja saada siten myös paremmin kontaktin muihin keskustelijoihin. Siinä tein virheen. Kun sitten alettiin nimenomaan tällä saitilla kertoa minusta mitä mielikuvituksellisimpia valheita, rupesin oikomaan niitä kertoen todellisesta elämästäni, menneestä ja silloisesta. Kerroin myös vaimoni vakavasta syöpäsairaudesta, joka sitten melko pian johti hänen kuolemaansa.
Tuosta minulle raskaimmasta mahdollisesta asiasta avauduttuani minua ruvettiin lyömään sillä siten kuin vain alhainen, ilkeä mieli pystyy. Sellaisesta suuttuneena uhosin pyrkiväni juurimaan kepusyövän Suomesta, kun vaimoni syöpää eivät lääkäritkään voi parantaa. Ei kai tuota säikähtäneet muut kuin se kyseinen tyyppi, jolta sitten sain sellaista palautetta, joka herätti monen muunkin kuin minun inhoni.
Kun sitten edellisten kuntavaalien alla otin kantaa poliittisiin asioihin mm. Oivalta eräitä asioita kysellen, iski sivusta eräs nikissäänkin kepulaisuutta ilmoittava kahjo tavalla ja kielellä, joka lainoppineelta saamani lausunnon mukaan täytti törkeän herjauksen tunnusmerkistön, mutta tuo lainoppinut arveli asianomaisen olevan syyntakeeton, joten hänen mielestään kunnianloukkausjutun nostaminen tätä vastaan olisi kyseenalaista. Kepun kuntavaaliehdokkaaksi tuokin tyyppi – kuten myös tuo edellä mainittu – kelpasi! ”Debatti” hänen kanssansa jatkui aikansa, kunnes tuo kaveri rupesi enemmänkin ”debatoimaan” sheriffin ja muun ylläpidon kanssa. Nyt hänen ”debattinsa” ei näy ketään kiinnostavan.
Noiden kahden mainitun jälkeen tänne on tullut uusia, äärimmäisen vastenmielisiä tyyppejä, joissa yhdistyy suunnaton typeryys ja täydellinen sekopäisyys ja joiden rinnalla nuo aikaisemmat kahjot ovat suorastaan henkeviä älykköjä. He sentään yrittivät puhua politiikasta, vaikka asiassa hävittyään kävivät herjoineen eri mieltä olevien kimppuun. Mutta noiden uudempien kahjojen mielenkiinto kohdistuu vain muihin keskustelijoihin, ja heidän sanallinen taitonsa nimien ja nikkien vääntelyineen on kuin varhemmassa murrosiässä olevalla heikkolahjaisella nulikalla. Heidän näkemyksensä muista ovat harhaisuudessaan ällistyttäviä. Todelliset isänmaan ystävät ovat heille punikkeja, vaikka nuo äänestäisivät kokoomusta, ja heille porvareita ovat vain kepulaiset, vaikka olisivat sossun elättejä ja vaikka agraarisosialistinen keskusta tosiasiassa on sosialistisimpia puolueitamme.
Osaltaan nuo harhaiset, irvokkaat tyypit ovat pitäneet minua näinkin kauan näin tiiviisti täällä. Inhoonkin kai voi jäädä koukkuun, ja onhan ollut mukava seurata, että nuo ovat vielä enemmän koukussa minuun, kun jokaiselle avaukselleni pilvin pimein ovat pelmahtaneet ja tekevät minusta avauksiakin! Politiikasta keskustelu ainakaan noiden kanssa ei ole mahdollista, sillä on niin, kuin joku jo ehkä pari vuotta sitten täällä totesi jotenkin näin: ”Olette te aika vekkuleita, keskustaporvarit, sillä aina kun kapi tulee saitille ja avaa keskustan politiikasta, te alatte keskustella vain kapista”. Olenko todella niin merkittävä kepulaisten mielestä, että keskustelu kepusta syrjäytyy vuokseni!!!
Kun tämän saitin tarkoituksena on keskustella keskustan politiikasta, ja kun minä en sitä juurikaan voi enää tehdä, kun nuo tyypit tekevät sen siis mahdottomaksi, niin se helpottaa tehdä muutenkin kypsynyt päätökseni lopettaa vakituinen kirjoitteluni täällä. Valistakoot tai lytätkööt noita kepulireppanoita ne, joilla on enemmän mielenkiintoa politiikkaan ja vähemmän muuta tekemistä. Olen tehnyt osuuteni, joka ei ole aivan vähäinen.
Viiden vuoden aikana lienen tänne eri nikeilläni tuottanut yli 10 000 kirjoitusta, ja kun ne eivät ole olleet mitään kepulaistyyppisiä parin lauseen roiskaisuja, vaan keskimäärin varmasti parin sivun mittaisia, niin melkoinen kirjahan noista syntyisi. Ihmettelen nyt, kuinka olen viitsinytkään! Vaimoni sairauden ja hänen kuolemansa tuottama ahdistus ja sitten leskeyden yksinäisyys on varmaan paras selitys asialle.
Yksinäisten ihmisten tai politiikkaan höynähtäneiden puuhaahan tämä enimmäkseen lienee. Eräissä, ja varsinkin eräässä täällä nykyisin pysyvästi päivystävässä ja hullun naurun hohottelun säestämää huuhaa-sekoaan päivittäin tuottavassa ”miehessä” yhdistynevät molemmat, siis täydellisen sekopäisyyden ja typeryyden lisäksi. On täällä varmasti myös joku sellainen idealisti, joka kaikesta näkemästään huolimatta uskoo ihmiseen ja vaikutusmahdollisuuksiinsa ihmisiin ja asioihin. Mutta minä en ole koskaan ollut politiikkaan höynähtänyt, enkä ainakaan politiikassa ole idealistikaan vaan realisti, ja yksinäinenkään en enää ole, joten täällä roikkumisessa ei ole enää mitään mieltä. Tämä ”huvi” ei ole enää sovelias elämääni eikä mahdu siihen ajankaan puolesta.
Vaikka kerran suutuspäissäni uhosinkin pyrkiväni juurimaan kepusyövän Suomesta, minulla ei tietenkään ole täällä koskaan oikeasti ollut mitään puoluepoliittisia vaikutuspyrkimyksiä, kun hyvin tiedän, etteivät sellaiset mitään tulosta tuottaisi. Vaikka tuollaiset inhokit, joista edellä hieman puhuin, saattavat estää täysjärkisiä kiinnostumasta keskustasta, jossa saattaisi joutua kohtaamaan tuollaisia tyyppejä, sillä ei ole juuri mitään merkitystä, kun tässä pyörii niin kovin pieni piiri. Ajankuluahan tämä minulle on vain ollut, mutta nyt kun taas on paremmat ajankulut, tämä saa jäädä. Isänmaan asiaan kyllä haluaisin vaikuttaa, mutta eihän sekään ole täällä mahdollista. Enemmän pystyn vaikuttamaan siihen vaikkapa niissä yhdistyksissä, joissa vielä hieman toimin.
Se on nyt eronhetki, kepulaiseni! Ehkä kirjoittelen harvakseltaan eräille muille palstoille (historia, kirjat, maailman menoa, ikäryhmät, matkailu) ja ehkäpä sieltä jonkin juttuni joskus linkitän tännekin. Ainakin helmikuussa saatte matkakertomuksen Niilin risteilystä, jolla olen kultani kanssa, ehkä jo joltakin aikaisemmaltakin matkaltamme, esim. Viron Viimsin kylpylästä marras-joulukuun vaihteessa. Niitä lukien tekin, kepulaiseni, pääsette edes aatosten siivin niitä ankeita kotiloukkojanne kauemmaksi, jottei tarvitse vain kiikkustoolissa tehdä niitä mielikuvitusmatkoja, joilla voi joutua vaikka Phi-Phi-saarelle! ;)!
Ja tännekin saatan tehdä jonkun avauksen joskus, jos siihen on todellista aihetta. Päivän puoluepolitiikka sellaista ei tarjoa, mutta kun edessä ovat ilmeisesti järisyttävät ajat, saattavat ne tuoda myös politiikkaan sellaisia käänteitä, joita tuskin minäkään voin sivuuttaa ottamatta niihin kantaa täälläkin. Noiden typerien sontalinkojen kanssa en tule silloinkaan ryhtymään turpakäräjille, joiden tuloksena siltä puolelta ei voisi olla muuta kuin pelkkää paskaa.
Vielä tervehdykset!
Kirjoittanut: KapiKorhonen 27.10.2008 klo 17.23
Olen saanut täällä monia ystäviä, joilta saamaani tukea ja muuta palautetta arvostan. Kiitän Teitä siitä! Tulen ehkä piankin ja viimeistään joulun alla ottamaan yhteyttä teihin, ystäväni Hämeenlinnassa, Oulussa, Espoossa, Haminassa ja Lappeenrannassa.
Toivotan voimia ja kaikkea hyvää kaikille niille, joiden ansiosta saitti on pysynyt edes jotenkin mielenkiintoisena. Sellaisia ovat ainakin Mielipidepankki, Niinpä niin, Uusi-Ukki, Ironcurtain, Jäbä (minä vain), Mvv, Yksi kylähullu, Pystyyn_kuollut, enimmäkseen Keskustaporvarikin ja kaikesta huolimatta myös Oiva Härkönen, jos joskus malttaa olla toistelemasta niitä iänikuisia mantrojaan.
Varmasti moni muukin ansaitsisi muistamiseni, mutta nuo nyt suoralta kädeltä tulevat mieleeni siksi, että heidän kanssansa olen ehkä eniten keskustellut, silloin kun keskustelu oli vielä mahdollista niin, etteivät nuo ääliöt aina sekaantuneet asiaan. Siis hyvää jatkoa teille kaikille!
Enkä voi jättää ilman kehotuksia teitäkään, saitin kepulaiset sontalingot. Olkaa tuotteliaita, ja tuottakaa yhä lisää sitä, mitä teillä niin runsaasti on ja missä niin hyvin viihdytte. Olettehan jo kaulaanne myöten siinä aineessa ja niin on kepukin! Upotkaa – te ja kepu – sinne kokonaan, niin Suomi on parempi paikka ja maailma näyttää kauniimmalta!
Vielä feedback…
Kirjoittanut: KapiKorhonen 27.10.2008 klo 17.30
…eli takaisinkytkentä aamuiseen avaukseeni.
Lukekaapa se
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&con ference=1500000000000105&posting=22000000038925304
ja painakaa se mieleenne sen lopussa oleva ennustukseni, niin voitte sitten ek-vaalien aikana ihmetellä, miten viisas se KapiKorhonen olikaan, kun ennusti tuonkin noin nappiin!
Kannattaa kyllä vilkaista myös sitä keskustelua, jota ovat käyneet Yksi kylähullu ja Jäbä (minä vain) ja johon minäkin olen hieman osallistunut.
Sanoilla pitäisi olla joku merkityskin
Kirjoittanut: KapiKorhonen 27.10.2008 klo 17.58
Onko sanoillasi tuossa mielestäsi jokin merkitys? Onko se luettava käänteisenä sille, mitä sanot? Ilmeisesti, koskapa tämä nytkin – muistaakseni jo neljänsissä vaaleissa peräkkäin – kokoomuslaista ehdokasta äänestänyt on punaupseeri. Ja 57 vuotta Stadissa asunut ja vaikuttanut ei ole stadilainen.
Ihmeellistä tuo kepulaiskieli salamerkityksineen. Kuten esim. että Suomen ehkä sosialistisin puolue, agraarisosialistinen kepu on porvaripuolue! Kyllä silloin kokoomuksen kannattaja tietysti on punikki.
Joku tuolla alempana on jo linkittänyt Iltalehden jutun, jossa on vaalipiireittäin laskettu, miten olisi nyt käynyt, jos nämä olisivat olleet ek-vaalit. Kepun rökäletappio olisi vahvistunut niin, että se olisi menettänyt viisi kansanedustajaa, kun kokoomus olisi voittanut kaksi ja sdp kolme lisäpaikkaa:
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?i d=1605917
Että mikähän puolue se oikein kunnolla iipeensä saikaan?
Siirryn puskiin!
Kirjoittanut: KapiKorhonen 27.10.2008 klo 18.03
Suljen kohta ainakin toistaiseksi tämän profiilini, muut olen jo sulkenut. Puskistaan ruikkivat kepulaiset näkyvät ennustavan minunkin siirtyvän puskiin. En kyllä tule samoihin puskiin heidän kanssansa – ne ovat saastuneet – mutta riittäähän täällä puhtaitakin puskia, joihin voin mennä ja alkaa ruikkia sieltä kepulaiseen tapaan!
Pim, pim, pim… nuo ovat ääniä, jotka syntyvät, kun monen kepulaisen aivossa pimahtaa ja jotakin ratkeaa ja viimeinenkin side todellisuudentajuun katkeaa!
Nyt varmaan alkaa kuumeinen kapimetsästys! Ja yhä useammat syyttömät tulevat kapiksi tunnistetuiksi! Anteeksi, anteeksi, anteeksi – mutta onhan moni teistä sellaiseen jo tottunut! ;)
LOPPULAULU
Kirjoittanut: KapiKorhonen 27.10.2008 klo 19.00
En toki jätä teitä esittämättä loppulaulua. Tukeudun vanhaan valssisävelmään eräästä operetista, jonka nimeä ja säveltäjääkään en nyt muista. Sivistysliike Keskustan kasvatit muistanevat ne paremmin. Tämän laulun sanat ovat totisinta totta, ja sävel varmasti on teillekin tuttu. Sitä hyräillen siis valssiin! Valssi alkaa oikealla jalalla, siis yy kaa koo, yy kaa koo, yy kaa
Mä muistan ain hetken, kun silloin
teidät ensikerran näin.
Kauhistelin aamuin ja illoin,
ja vielä jälkeenpäin!
En ymmärtänyt lain, miksi silmillein sain
niin paksua paskaa kepun kannattajain,
kun Kekkosta hieman mä arvioin vain.
Se on muistoissain ain!
Kun sairaasta vaimostain kerroin,
Emeritus siitä ilakoi.
Homma härskiintyi moninkin verroin,
CITY-Keskusta kun kampanjoi.
Ja uusia on tullut joilta ihmisyys puuttuu,
tässä seurassa ihminen itselleen suuttuu,
ja vaikka vajaiksi tyypit nuo tajuaakin,
ne inhottaa kuitenkin!
Miksi miettisinkään tuota?
Riemuin poistun noiden luota,
mitään täältä en vuota,
mulla aarre jo on!
Yhä kuitenkin monia muistan
inhon ilme kasvoillain.
Päätä puistellen mielessäin toistan,
sen minkä niiltä sain.
Mutta tullut on aika jo luopua noista,
tästä saitista, kepuista, tyypeistä joista
tänne tulviva sonta on loppumaton;
se heillä ainoota on.
Se on siis loppu NYT! Siis tuo valssi, ja vakituinen kirjoitteluni täällä.
Kun tuolla toisaalla näkyy upseerimiehiä kehotetun kajauttamaan Jääkärimarssi vaalituloksen kunniaksi, mielelläni vanhana jääkärinä niin teen, vaikka kehottaja onkin eräs vastenmielisimmistä sekopää-sontalingoista täällä. Tässäpä se kajahtaa:
http://www.youtube.com/watch?v=-m4tALfqyME&feature=rela ted
Kiitos vielä muutamista tässäkin saamistani kiittelyistä! Sellaisiksi tietysti on luettava myös nuo kepulaisten vastineet, sillä nehän ovat kepukieltä, jossa merkitys on sanotulle päinvastainen.
Kun nyt poistun kepusaitilta, siinä aikaa vierähtää, ennen kuin tänne palaan. Itkekää nyt kepulaiset, mutta minun olkapäätäni vasten sitä ette enää voi tehdä! Sillä se on nyt osaltani LOPPU, SLUT, FINISH, FIN, ENDE, KAPUT!
Näytelmä on päättynyt, taputtakaa!
Kirjoittanut: KapiKorhonen 27.10.2008 klo 07.28
Taas on yksi näytelmä näytelty, eli yhdet vaalit pidetty. Varsinkin vaalien alla täällä niin uhonneilla kepulaisilla varmaan on nyt aplodien aika. Miksi taputuksia ei kuulukaan? Miksi voitonvarmimmat uhoajat pysyvät piiloissaan? Vaaleja en halveksi, sillä olenhan demokratian vankkumaton kannattaja, mutta niihin liittyvä näytelmä huvittaa ja ärsyttääkin. Kun on aika paljon nähnyt parempaa teatteria, niin tuo poliittinen teatteri tuntuu yhä tylsemmältä. Mutta on siinä hauskatkin puolensa, joihin jo viittasin! ;)
Keskiviikkoiltana katselin MTV3:n suuren vaalikeskustelun, ja se oli kuin kakaroiden kinastelua. Monta kertaa tuli mieleeni, että ovatko nuo aikuisia ihmisiä. Tuskin he itse uskoivat sanomaansa, mutta täällä huomaa, että moni katselija on uskonut. Samanlaista kakaroiden kinasteluahan se on täälläkin, usein tosin paljon törkeämmällä kielellä kuin kakaroiden tai noiden poliitikkojen kesken. Torstai-iltana YLE 1:llä ollutta vaalikeskustelun katselinkin sitten vain osaksi ja senkin toisella silmällä samanaikaisesti erään yhdistyksen paperitöitä tehden.
Mutta äänestämässä tietenkin kävin, sillä olen sikäli vanhanaikainen, että pidän sitä kansalaisvelvollisuutenani, vaikkakin ymmärrän vaikutusmahdollisuuksieni vähäisyyden sitä kautta. Yhdessä kultani kanssa kävimme, mutta emme keskustelleet siitä, ketä tai mitä puoluettakaan kumpikin äänesti. Meillähän on vaalisalaisuus, jota tosin Kepulandiassa ei kuulemma saa olla perheiden eikä suvunkaan kesken. Vaalien tulospalvelua tv:sta emme seuranneet klo 21 jälkeen annettua ennustetta pitemmälle, kun meillä oli kivempaakin tekemistä ;), Aamun lehdet kertoivat lopulliset tulokset, jotka eivät yllättäneet.
Tyytyväinen olen, kun äänestämäni ehdokas pääsi Helsingin valtuustoon ja äänestämäni puolue lisäsi kannatustaan täällä kuten koko Suomessakin. Tyytyväisyyttäni lisää se, että kepu otti koko maassakin jo viidennen peräkkäisen vaalitappion. Hyvä, Matti Vanhanen! Puolue pääsi niukin naukin yli 20 % kannatuksen. Helsingissä kepun kannatus putosi lähes prosenttiyksikön 4,5 prosenttiin, ja tuurilla, muutaman kymmenen äänen ansiosta kepu onnistui säilyttämään neljä paikkaansa, eli sai yhtä monta kuin 5,3 % äänistä saaneet perussuomalaiset, jotka nousivat kannatuksessa kepun ohi Stadin kuudenneksi suurimmaksi puolueeksi. Persut menivät kepun ohi myös Espoossa ja Vantaalla.
Demarit kokivat edellisiin kuntavaaleihin verrattuna prosentuaalisesti yhtä suuren tappion kuin kepukin, mutta mielipidemittauksiin nähden heidän tulostaan voidaan pitää voittona. Sellaiseksi sen näkyy puoluejohtokin mieltävän. Pysyiväthän demarit sentään kepun edellä ja toiseksi suurimpana kuntapuolueena. Helsingissä demarit menettivät kakkossijan vihreille ja Vantaalla ykköspaikkansa kokoomukselle. Demareilla ei kuitenkaan ole nyt aihetta paniikkireaktioon, eikä Juttaa tarvitse panna vaihtoon, kuten jo jotkut ennakoivat, vaan päinvastoin Jutta sai hyvän pohjan miltä ponnistaa eteenpäin ja valtiollisiin vaaleihin.
En ole koskaan uskonut politiikkojen puheisiin, heidän tekemisiään olen seurannut, ja niiden mukaan myös äänestyspäätökseni kulloinkin tehnyt. Usein on ratkaisevammin vaikuttanut ehdokas kuin hänen puolueensa. Siksipä kannattamani puolueetkin ovat melkoisesti vaihdelleet. En nytkään heittäydy uskoni varaan äänestämäni puolueen enkä edustajanikaan suhteen, vaan heidän tekemisiään seuraan mahdollisuuksieni mukaan. Tekojensa perusteella poliitikonkin saama arvostus ja luottamus silmissäni määräytyvät.
Vaikka vaaleihin liittyy aina paljon ärsyttävääkin näytelmää, niin hyvä, että sellaisia voidaan pitää, kun ajoittain meilläkin on ollut niistä luopumiseen halua niin vasemmalla kuin oikealla. Tämä demokratia ei ehkä ole täydellinen yhteiskuntajärjestelmä, mutta parempaakaan ei ole. Tosin juuri minkään en usko muuksi muuttuvan noiden vaalien johdosta, en Suomessa, enkä kotikaupungissani.
Eikä puolueiden menestys tai menestymättömyys vaikuta pätkääkään siihen, että lama raskaine seuraamuksineen näyttää olevan vääjäämättä edessämme. Yhä useammat yritysjohtajat jo puhuvat asiasta itsestään selvyytenä, ja he kyllä ovat asiassa parhaiten ajan tasalla, tietävät sen omista tuloksistaan ja näkymistään. Jotkut jopa ennustavat lamasta pahempaa kuin oli 1990-luvun alun lama, ja siihen viittaavat kansainväliset näkymät, jotka tuota aikaa enemmän vaikuttavat myös meidän talouteemme.
Olen minäkin saanut kehotuksia myydä pois kaikki osakkeeni ja sijoitusrahasto-osuuteni, nekin, jotka jo kovasti tappiolla ovat, sillä kehottajat uskovat, että monet niistä koti- ja ulkomaisista yrityksistä, joiden osakkeita esim. sijoitusrahastoissani on, tulevat kokonaan romahtamaan, jolloin niiden osakkeet tulevat täysin arvottomiksi. En kuitenkaan myy. Vaikka nuo vähäiset omistukseni tulisivat arvottomiksikin, pärjään kyllä loppuelämäni eläkkeilläni, vaikka nekin kyllä kokoajan jäävät jälkeen hintakehityksestä.
Myös tiedotusvälineet ovat viime päivinä rohkaistuneet puhumaan totta. Viime torstain Hesarissa ”muut lehdet” –osastossa referoitiin Maaseudun Tulevaisuutta, Kalevaa, Turun Sanomia, Savon Sanomia ja Karjalaista, ja noissa lehdissä – joista useimpia on pidettävä hallituspuolueiden kannattajina – ”ruma sana sanottihin niin kuin se on”. Kalevassa todettiin, että ”talouden synkkyys ei ole enää teoriaa”, ja eikä vain taantumasta vaan tulevasta lamasta puhuttiin noissa muissakin lehdissä. Ja johan Vanhanenkin vaalivalvojaisissa sanoi, että ”nyt hallitus käy käsiksi talouskriisiin”. Kai se sentään on yrittänyt käydä siihen käsiksi jo ennakolta, mutta vaalien alla ei hallitus ole saanut sanoa sitä rumaa sanaa ”talouskriisi”.
Näistä kuntavaaleista ei voida tehdä suoria johtopäätöksiä eduskuntavaaleja varten, mutta jo varmana pidettävän pahan talouskriisin ja todennäköisen lamankin seurauksena tulee niissä ilman muuta olemaan taas puoluepolitiikan uusjako. Nykyiset valtapuolueet painuvat alas ja oppositiossa olleet nousevat niiden tilalle. Niin ei tapahdu siksi, että nuo nykyiset valtapuolueet olisivat huonoon kehitykseen syylliset, mutta äänestäjät ne kuitenkin syyllistävät. Niin tapahtui vuoden 1991 vaaleissa Holkerin johtamalle kokoomukselle ja etenkin sosialidemokraateille, samoin tapahtui vuoden 1995 vaaleissa Ahon johtamalle keskustalle (vaikka Aho Oivan mielestä nostikin Suomen lamasta) ja Lipposen johtamat demarit ottivat voiton, jonka varassa puolue porskutti johdossa kaksi vaalikautta ja pääsi hallitukseen vielä kolmannellekin kaudelle.
Myös vuoden 2011 eduskuntavaalien tuloksena uudet puolueet tulevat meillä astumaan remmiin ja entiset saavat mennä äänestäjien suuren joukon mielestä lamaan syyllisinä, vaikka heitä siitä ei ehkä ainakaan perustellusti voitaisi syyllistääkään. Mutta meillähän ei hallitusta voida muodostaa ilman, etteikö kaksi kolmesta suurimmasta puolueesta siihen osallistuisi. Näillä näkymin näyttää jokseenkin varmalta, että sinipunahallitus meille silloin saataisiin, ja ainakaan minä en pitäisi sitä pahana!
Olisiko jo silloin Jutta Urpilainen kypsä pääministeriksi? Vai voisiko kokoomus pitää tulossa olevien koettelemustenkin jälkeen pintansa niin, että se sinipuna muodostettaisiin Kataisen johdolla? Ainakaan Erkki Tuomiojalla ei enää ole saumaa päästä demarien johtoon, josta Oiva Härkönen lienee surullinen. Toivoikohan Oiva Härkönen hänestä demarien puheenjohtajaa siksi, että Erkin puheenjohtajuus varmasti lopettaisi sosialidemokratian Suomesta? Ei toki, vaan siksi, että hän uskoo, että agraarisosialistinen kepu pääsisi hedelmällisimpään yhteistyöhön tuon vasemmistososialistin johtaman sdp:n kanssa. Nyt Oiva kuitenkin joutuu pettymään.
Kirjoittanut: KapiKorhonen 27.10.2008 klo 17.05
Nimittäin vakituinen kirjoitteluni täällä. Oikein hyvillä mielin voin tämän puuhan jättää sulatellen kuntavaalien oikein mieluisia tuloksia, jotka näkyvät kummasti hiljentävän saitin pahimpia sontalinkojakin, puhumattakaan koloonsa kokonaan käpristyneestä Oivasta! Melkoisesti olen jo vähentänyt täällä roikkumistani, ja nyt katkaisen siteen tänne lopullisesti. En tee sitä kieriskellen enkä piereskellen, kun olen upseeri ja herrasmies, mutta eräitä saittikepulaisia ajatellen sylkäistä sentään voin. Pthyi!
Miksi kuluttaisin täällä kuitenkin jo hyvinkin rajallista aikaani, kun elämä minulle tärkeine asioineen sykkii muualla? Kultanikin ihmetteli sitä aamulla, kun kerroin hänelle, mitä niin anivarhain olin kirjoitellut. Tarjouduin kyllä näyttämään kirjoitukseni, mutta kun kuuli, että kysymys on poliittisista keskustelupalstoista, ei välittänyt nähdä – vaikka on ollutkin muistelmistani kiinnostunut ja on niitä lueskellut. Vein kultani kotiinsa pian aamiaisen jälkeen, ja asiaa täällä kotonani yksin mietittyäni, olen nyt päätynyt tähän ratkaisuuni.
Ei minua motivoi enää edes kepulaisten valistaminen. Tarvetta sille toki olisi, ja uskoni kykyihini valistajana ei ole mennyt, mutta umpiluuhun ei uppoa muu kuin pora. Voihan olla niinkin, että minun sanomani on monelle kepulaiselle liian kovaa kamaa, jota ei voi torjua asialla, vaan pitää paskaan turvautua. Ehkä oikea strategia, sillä sellaisella aseella käytävään sotaan en ole saanut sotilaana koulutusta enkä ole elämänpiirissäni tottunut.
Lyhyt muistelo menneestä on paikallaan:
Tulin näille palstoille jokseenkin viisi vuotta sitten, aluksi historian ja maailmanmenon saitille, mutta pian sitten myös tänne. Aluksi esiinnyin täysin inkognito, mutta pian otin käyttöön nikin K.K.Korhonen, joka jo vihjasi henkilöllisyyteeni, jonka melko pian paljastin haluten olla avoin ja saada siten myös paremmin kontaktin muihin keskustelijoihin. Siinä tein virheen. Kun sitten alettiin nimenomaan tällä saitilla kertoa minusta mitä mielikuvituksellisimpia valheita, rupesin oikomaan niitä kertoen todellisesta elämästäni, menneestä ja silloisesta. Kerroin myös vaimoni vakavasta syöpäsairaudesta, joka sitten melko pian johti hänen kuolemaansa.
Tuosta minulle raskaimmasta mahdollisesta asiasta avauduttuani minua ruvettiin lyömään sillä siten kuin vain alhainen, ilkeä mieli pystyy. Sellaisesta suuttuneena uhosin pyrkiväni juurimaan kepusyövän Suomesta, kun vaimoni syöpää eivät lääkäritkään voi parantaa. Ei kai tuota säikähtäneet muut kuin se kyseinen tyyppi, jolta sitten sain sellaista palautetta, joka herätti monen muunkin kuin minun inhoni.
Kun sitten edellisten kuntavaalien alla otin kantaa poliittisiin asioihin mm. Oivalta eräitä asioita kysellen, iski sivusta eräs nikissäänkin kepulaisuutta ilmoittava kahjo tavalla ja kielellä, joka lainoppineelta saamani lausunnon mukaan täytti törkeän herjauksen tunnusmerkistön, mutta tuo lainoppinut arveli asianomaisen olevan syyntakeeton, joten hänen mielestään kunnianloukkausjutun nostaminen tätä vastaan olisi kyseenalaista. Kepun kuntavaaliehdokkaaksi tuokin tyyppi – kuten myös tuo edellä mainittu – kelpasi! ”Debatti” hänen kanssansa jatkui aikansa, kunnes tuo kaveri rupesi enemmänkin ”debatoimaan” sheriffin ja muun ylläpidon kanssa. Nyt hänen ”debattinsa” ei näy ketään kiinnostavan.
Noiden kahden mainitun jälkeen tänne on tullut uusia, äärimmäisen vastenmielisiä tyyppejä, joissa yhdistyy suunnaton typeryys ja täydellinen sekopäisyys ja joiden rinnalla nuo aikaisemmat kahjot ovat suorastaan henkeviä älykköjä. He sentään yrittivät puhua politiikasta, vaikka asiassa hävittyään kävivät herjoineen eri mieltä olevien kimppuun. Mutta noiden uudempien kahjojen mielenkiinto kohdistuu vain muihin keskustelijoihin, ja heidän sanallinen taitonsa nimien ja nikkien vääntelyineen on kuin varhemmassa murrosiässä olevalla heikkolahjaisella nulikalla. Heidän näkemyksensä muista ovat harhaisuudessaan ällistyttäviä. Todelliset isänmaan ystävät ovat heille punikkeja, vaikka nuo äänestäisivät kokoomusta, ja heille porvareita ovat vain kepulaiset, vaikka olisivat sossun elättejä ja vaikka agraarisosialistinen keskusta tosiasiassa on sosialistisimpia puolueitamme.
Osaltaan nuo harhaiset, irvokkaat tyypit ovat pitäneet minua näinkin kauan näin tiiviisti täällä. Inhoonkin kai voi jäädä koukkuun, ja onhan ollut mukava seurata, että nuo ovat vielä enemmän koukussa minuun, kun jokaiselle avaukselleni pilvin pimein ovat pelmahtaneet ja tekevät minusta avauksiakin! Politiikasta keskustelu ainakaan noiden kanssa ei ole mahdollista, sillä on niin, kuin joku jo ehkä pari vuotta sitten täällä totesi jotenkin näin: ”Olette te aika vekkuleita, keskustaporvarit, sillä aina kun kapi tulee saitille ja avaa keskustan politiikasta, te alatte keskustella vain kapista”. Olenko todella niin merkittävä kepulaisten mielestä, että keskustelu kepusta syrjäytyy vuokseni!!!
Kun tämän saitin tarkoituksena on keskustella keskustan politiikasta, ja kun minä en sitä juurikaan voi enää tehdä, kun nuo tyypit tekevät sen siis mahdottomaksi, niin se helpottaa tehdä muutenkin kypsynyt päätökseni lopettaa vakituinen kirjoitteluni täällä. Valistakoot tai lytätkööt noita kepulireppanoita ne, joilla on enemmän mielenkiintoa politiikkaan ja vähemmän muuta tekemistä. Olen tehnyt osuuteni, joka ei ole aivan vähäinen.
Viiden vuoden aikana lienen tänne eri nikeilläni tuottanut yli 10 000 kirjoitusta, ja kun ne eivät ole olleet mitään kepulaistyyppisiä parin lauseen roiskaisuja, vaan keskimäärin varmasti parin sivun mittaisia, niin melkoinen kirjahan noista syntyisi. Ihmettelen nyt, kuinka olen viitsinytkään! Vaimoni sairauden ja hänen kuolemansa tuottama ahdistus ja sitten leskeyden yksinäisyys on varmaan paras selitys asialle.
Yksinäisten ihmisten tai politiikkaan höynähtäneiden puuhaahan tämä enimmäkseen lienee. Eräissä, ja varsinkin eräässä täällä nykyisin pysyvästi päivystävässä ja hullun naurun hohottelun säestämää huuhaa-sekoaan päivittäin tuottavassa ”miehessä” yhdistynevät molemmat, siis täydellisen sekopäisyyden ja typeryyden lisäksi. On täällä varmasti myös joku sellainen idealisti, joka kaikesta näkemästään huolimatta uskoo ihmiseen ja vaikutusmahdollisuuksiinsa ihmisiin ja asioihin. Mutta minä en ole koskaan ollut politiikkaan höynähtänyt, enkä ainakaan politiikassa ole idealistikaan vaan realisti, ja yksinäinenkään en enää ole, joten täällä roikkumisessa ei ole enää mitään mieltä. Tämä ”huvi” ei ole enää sovelias elämääni eikä mahdu siihen ajankaan puolesta.
Vaikka kerran suutuspäissäni uhosinkin pyrkiväni juurimaan kepusyövän Suomesta, minulla ei tietenkään ole täällä koskaan oikeasti ollut mitään puoluepoliittisia vaikutuspyrkimyksiä, kun hyvin tiedän, etteivät sellaiset mitään tulosta tuottaisi. Vaikka tuollaiset inhokit, joista edellä hieman puhuin, saattavat estää täysjärkisiä kiinnostumasta keskustasta, jossa saattaisi joutua kohtaamaan tuollaisia tyyppejä, sillä ei ole juuri mitään merkitystä, kun tässä pyörii niin kovin pieni piiri. Ajankuluahan tämä minulle on vain ollut, mutta nyt kun taas on paremmat ajankulut, tämä saa jäädä. Isänmaan asiaan kyllä haluaisin vaikuttaa, mutta eihän sekään ole täällä mahdollista. Enemmän pystyn vaikuttamaan siihen vaikkapa niissä yhdistyksissä, joissa vielä hieman toimin.
Se on nyt eronhetki, kepulaiseni! Ehkä kirjoittelen harvakseltaan eräille muille palstoille (historia, kirjat, maailman menoa, ikäryhmät, matkailu) ja ehkäpä sieltä jonkin juttuni joskus linkitän tännekin. Ainakin helmikuussa saatte matkakertomuksen Niilin risteilystä, jolla olen kultani kanssa, ehkä jo joltakin aikaisemmaltakin matkaltamme, esim. Viron Viimsin kylpylästä marras-joulukuun vaihteessa. Niitä lukien tekin, kepulaiseni, pääsette edes aatosten siivin niitä ankeita kotiloukkojanne kauemmaksi, jottei tarvitse vain kiikkustoolissa tehdä niitä mielikuvitusmatkoja, joilla voi joutua vaikka Phi-Phi-saarelle! ;)!
Ja tännekin saatan tehdä jonkun avauksen joskus, jos siihen on todellista aihetta. Päivän puoluepolitiikka sellaista ei tarjoa, mutta kun edessä ovat ilmeisesti järisyttävät ajat, saattavat ne tuoda myös politiikkaan sellaisia käänteitä, joita tuskin minäkään voin sivuuttaa ottamatta niihin kantaa täälläkin. Noiden typerien sontalinkojen kanssa en tule silloinkaan ryhtymään turpakäräjille, joiden tuloksena siltä puolelta ei voisi olla muuta kuin pelkkää paskaa.
Vielä tervehdykset!
Kirjoittanut: KapiKorhonen 27.10.2008 klo 17.23
Olen saanut täällä monia ystäviä, joilta saamaani tukea ja muuta palautetta arvostan. Kiitän Teitä siitä! Tulen ehkä piankin ja viimeistään joulun alla ottamaan yhteyttä teihin, ystäväni Hämeenlinnassa, Oulussa, Espoossa, Haminassa ja Lappeenrannassa.
Toivotan voimia ja kaikkea hyvää kaikille niille, joiden ansiosta saitti on pysynyt edes jotenkin mielenkiintoisena. Sellaisia ovat ainakin Mielipidepankki, Niinpä niin, Uusi-Ukki, Ironcurtain, Jäbä (minä vain), Mvv, Yksi kylähullu, Pystyyn_kuollut, enimmäkseen Keskustaporvarikin ja kaikesta huolimatta myös Oiva Härkönen, jos joskus malttaa olla toistelemasta niitä iänikuisia mantrojaan.
Varmasti moni muukin ansaitsisi muistamiseni, mutta nuo nyt suoralta kädeltä tulevat mieleeni siksi, että heidän kanssansa olen ehkä eniten keskustellut, silloin kun keskustelu oli vielä mahdollista niin, etteivät nuo ääliöt aina sekaantuneet asiaan. Siis hyvää jatkoa teille kaikille!
Enkä voi jättää ilman kehotuksia teitäkään, saitin kepulaiset sontalingot. Olkaa tuotteliaita, ja tuottakaa yhä lisää sitä, mitä teillä niin runsaasti on ja missä niin hyvin viihdytte. Olettehan jo kaulaanne myöten siinä aineessa ja niin on kepukin! Upotkaa – te ja kepu – sinne kokonaan, niin Suomi on parempi paikka ja maailma näyttää kauniimmalta!
Vielä feedback…
Kirjoittanut: KapiKorhonen 27.10.2008 klo 17.30
…eli takaisinkytkentä aamuiseen avaukseeni.
Lukekaapa se
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&con ference=1500000000000105&posting=22000000038925304
ja painakaa se mieleenne sen lopussa oleva ennustukseni, niin voitte sitten ek-vaalien aikana ihmetellä, miten viisas se KapiKorhonen olikaan, kun ennusti tuonkin noin nappiin!
Kannattaa kyllä vilkaista myös sitä keskustelua, jota ovat käyneet Yksi kylähullu ja Jäbä (minä vain) ja johon minäkin olen hieman osallistunut.
Sanoilla pitäisi olla joku merkityskin
Kirjoittanut: KapiKorhonen 27.10.2008 klo 17.58
Onko sanoillasi tuossa mielestäsi jokin merkitys? Onko se luettava käänteisenä sille, mitä sanot? Ilmeisesti, koskapa tämä nytkin – muistaakseni jo neljänsissä vaaleissa peräkkäin – kokoomuslaista ehdokasta äänestänyt on punaupseeri. Ja 57 vuotta Stadissa asunut ja vaikuttanut ei ole stadilainen.
Ihmeellistä tuo kepulaiskieli salamerkityksineen. Kuten esim. että Suomen ehkä sosialistisin puolue, agraarisosialistinen kepu on porvaripuolue! Kyllä silloin kokoomuksen kannattaja tietysti on punikki.
Joku tuolla alempana on jo linkittänyt Iltalehden jutun, jossa on vaalipiireittäin laskettu, miten olisi nyt käynyt, jos nämä olisivat olleet ek-vaalit. Kepun rökäletappio olisi vahvistunut niin, että se olisi menettänyt viisi kansanedustajaa, kun kokoomus olisi voittanut kaksi ja sdp kolme lisäpaikkaa:
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?i d=1605917
Että mikähän puolue se oikein kunnolla iipeensä saikaan?
Siirryn puskiin!
Kirjoittanut: KapiKorhonen 27.10.2008 klo 18.03
Suljen kohta ainakin toistaiseksi tämän profiilini, muut olen jo sulkenut. Puskistaan ruikkivat kepulaiset näkyvät ennustavan minunkin siirtyvän puskiin. En kyllä tule samoihin puskiin heidän kanssansa – ne ovat saastuneet – mutta riittäähän täällä puhtaitakin puskia, joihin voin mennä ja alkaa ruikkia sieltä kepulaiseen tapaan!
Pim, pim, pim… nuo ovat ääniä, jotka syntyvät, kun monen kepulaisen aivossa pimahtaa ja jotakin ratkeaa ja viimeinenkin side todellisuudentajuun katkeaa!
Nyt varmaan alkaa kuumeinen kapimetsästys! Ja yhä useammat syyttömät tulevat kapiksi tunnistetuiksi! Anteeksi, anteeksi, anteeksi – mutta onhan moni teistä sellaiseen jo tottunut! ;)
LOPPULAULU
Kirjoittanut: KapiKorhonen 27.10.2008 klo 19.00
En toki jätä teitä esittämättä loppulaulua. Tukeudun vanhaan valssisävelmään eräästä operetista, jonka nimeä ja säveltäjääkään en nyt muista. Sivistysliike Keskustan kasvatit muistanevat ne paremmin. Tämän laulun sanat ovat totisinta totta, ja sävel varmasti on teillekin tuttu. Sitä hyräillen siis valssiin! Valssi alkaa oikealla jalalla, siis yy kaa koo, yy kaa koo, yy kaa
Mä muistan ain hetken, kun silloin
teidät ensikerran näin.
Kauhistelin aamuin ja illoin,
ja vielä jälkeenpäin!
En ymmärtänyt lain, miksi silmillein sain
niin paksua paskaa kepun kannattajain,
kun Kekkosta hieman mä arvioin vain.
Se on muistoissain ain!
Kun sairaasta vaimostain kerroin,
Emeritus siitä ilakoi.
Homma härskiintyi moninkin verroin,
CITY-Keskusta kun kampanjoi.
Ja uusia on tullut joilta ihmisyys puuttuu,
tässä seurassa ihminen itselleen suuttuu,
ja vaikka vajaiksi tyypit nuo tajuaakin,
ne inhottaa kuitenkin!
Miksi miettisinkään tuota?
Riemuin poistun noiden luota,
mitään täältä en vuota,
mulla aarre jo on!
Yhä kuitenkin monia muistan
inhon ilme kasvoillain.
Päätä puistellen mielessäin toistan,
sen minkä niiltä sain.
Mutta tullut on aika jo luopua noista,
tästä saitista, kepuista, tyypeistä joista
tänne tulviva sonta on loppumaton;
se heillä ainoota on.
Se on siis loppu NYT! Siis tuo valssi, ja vakituinen kirjoitteluni täällä.
Kun tuolla toisaalla näkyy upseerimiehiä kehotetun kajauttamaan Jääkärimarssi vaalituloksen kunniaksi, mielelläni vanhana jääkärinä niin teen, vaikka kehottaja onkin eräs vastenmielisimmistä sekopää-sontalingoista täällä. Tässäpä se kajahtaa:
http://www.youtube.com/watch?v=-m4tALfqyME&feature=rela ted
Kiitos vielä muutamista tässäkin saamistani kiittelyistä! Sellaisiksi tietysti on luettava myös nuo kepulaisten vastineet, sillä nehän ovat kepukieltä, jossa merkitys on sanotulle päinvastainen.
Kun nyt poistun kepusaitilta, siinä aikaa vierähtää, ennen kuin tänne palaan. Itkekää nyt kepulaiset, mutta minun olkapäätäni vasten sitä ette enää voi tehdä! Sillä se on nyt osaltani LOPPU, SLUT, FINISH, FIN, ENDE, KAPUT!
Näytelmä on päättynyt, taputtakaa!
Kirjoittanut: KapiKorhonen 27.10.2008 klo 07.28
Taas on yksi näytelmä näytelty, eli yhdet vaalit pidetty. Varsinkin vaalien alla täällä niin uhonneilla kepulaisilla varmaan on nyt aplodien aika. Miksi taputuksia ei kuulukaan? Miksi voitonvarmimmat uhoajat pysyvät piiloissaan? Vaaleja en halveksi, sillä olenhan demokratian vankkumaton kannattaja, mutta niihin liittyvä näytelmä huvittaa ja ärsyttääkin. Kun on aika paljon nähnyt parempaa teatteria, niin tuo poliittinen teatteri tuntuu yhä tylsemmältä. Mutta on siinä hauskatkin puolensa, joihin jo viittasin! ;)
Keskiviikkoiltana katselin MTV3:n suuren vaalikeskustelun, ja se oli kuin kakaroiden kinastelua. Monta kertaa tuli mieleeni, että ovatko nuo aikuisia ihmisiä. Tuskin he itse uskoivat sanomaansa, mutta täällä huomaa, että moni katselija on uskonut. Samanlaista kakaroiden kinasteluahan se on täälläkin, usein tosin paljon törkeämmällä kielellä kuin kakaroiden tai noiden poliitikkojen kesken. Torstai-iltana YLE 1:llä ollutta vaalikeskustelun katselinkin sitten vain osaksi ja senkin toisella silmällä samanaikaisesti erään yhdistyksen paperitöitä tehden.
Mutta äänestämässä tietenkin kävin, sillä olen sikäli vanhanaikainen, että pidän sitä kansalaisvelvollisuutenani, vaikkakin ymmärrän vaikutusmahdollisuuksieni vähäisyyden sitä kautta. Yhdessä kultani kanssa kävimme, mutta emme keskustelleet siitä, ketä tai mitä puoluettakaan kumpikin äänesti. Meillähän on vaalisalaisuus, jota tosin Kepulandiassa ei kuulemma saa olla perheiden eikä suvunkaan kesken. Vaalien tulospalvelua tv:sta emme seuranneet klo 21 jälkeen annettua ennustetta pitemmälle, kun meillä oli kivempaakin tekemistä ;), Aamun lehdet kertoivat lopulliset tulokset, jotka eivät yllättäneet.
Tyytyväinen olen, kun äänestämäni ehdokas pääsi Helsingin valtuustoon ja äänestämäni puolue lisäsi kannatustaan täällä kuten koko Suomessakin. Tyytyväisyyttäni lisää se, että kepu otti koko maassakin jo viidennen peräkkäisen vaalitappion. Hyvä, Matti Vanhanen! Puolue pääsi niukin naukin yli 20 % kannatuksen. Helsingissä kepun kannatus putosi lähes prosenttiyksikön 4,5 prosenttiin, ja tuurilla, muutaman kymmenen äänen ansiosta kepu onnistui säilyttämään neljä paikkaansa, eli sai yhtä monta kuin 5,3 % äänistä saaneet perussuomalaiset, jotka nousivat kannatuksessa kepun ohi Stadin kuudenneksi suurimmaksi puolueeksi. Persut menivät kepun ohi myös Espoossa ja Vantaalla.
Demarit kokivat edellisiin kuntavaaleihin verrattuna prosentuaalisesti yhtä suuren tappion kuin kepukin, mutta mielipidemittauksiin nähden heidän tulostaan voidaan pitää voittona. Sellaiseksi sen näkyy puoluejohtokin mieltävän. Pysyiväthän demarit sentään kepun edellä ja toiseksi suurimpana kuntapuolueena. Helsingissä demarit menettivät kakkossijan vihreille ja Vantaalla ykköspaikkansa kokoomukselle. Demareilla ei kuitenkaan ole nyt aihetta paniikkireaktioon, eikä Juttaa tarvitse panna vaihtoon, kuten jo jotkut ennakoivat, vaan päinvastoin Jutta sai hyvän pohjan miltä ponnistaa eteenpäin ja valtiollisiin vaaleihin.
En ole koskaan uskonut politiikkojen puheisiin, heidän tekemisiään olen seurannut, ja niiden mukaan myös äänestyspäätökseni kulloinkin tehnyt. Usein on ratkaisevammin vaikuttanut ehdokas kuin hänen puolueensa. Siksipä kannattamani puolueetkin ovat melkoisesti vaihdelleet. En nytkään heittäydy uskoni varaan äänestämäni puolueen enkä edustajanikaan suhteen, vaan heidän tekemisiään seuraan mahdollisuuksieni mukaan. Tekojensa perusteella poliitikonkin saama arvostus ja luottamus silmissäni määräytyvät.
Vaikka vaaleihin liittyy aina paljon ärsyttävääkin näytelmää, niin hyvä, että sellaisia voidaan pitää, kun ajoittain meilläkin on ollut niistä luopumiseen halua niin vasemmalla kuin oikealla. Tämä demokratia ei ehkä ole täydellinen yhteiskuntajärjestelmä, mutta parempaakaan ei ole. Tosin juuri minkään en usko muuksi muuttuvan noiden vaalien johdosta, en Suomessa, enkä kotikaupungissani.
Eikä puolueiden menestys tai menestymättömyys vaikuta pätkääkään siihen, että lama raskaine seuraamuksineen näyttää olevan vääjäämättä edessämme. Yhä useammat yritysjohtajat jo puhuvat asiasta itsestään selvyytenä, ja he kyllä ovat asiassa parhaiten ajan tasalla, tietävät sen omista tuloksistaan ja näkymistään. Jotkut jopa ennustavat lamasta pahempaa kuin oli 1990-luvun alun lama, ja siihen viittaavat kansainväliset näkymät, jotka tuota aikaa enemmän vaikuttavat myös meidän talouteemme.
Olen minäkin saanut kehotuksia myydä pois kaikki osakkeeni ja sijoitusrahasto-osuuteni, nekin, jotka jo kovasti tappiolla ovat, sillä kehottajat uskovat, että monet niistä koti- ja ulkomaisista yrityksistä, joiden osakkeita esim. sijoitusrahastoissani on, tulevat kokonaan romahtamaan, jolloin niiden osakkeet tulevat täysin arvottomiksi. En kuitenkaan myy. Vaikka nuo vähäiset omistukseni tulisivat arvottomiksikin, pärjään kyllä loppuelämäni eläkkeilläni, vaikka nekin kyllä kokoajan jäävät jälkeen hintakehityksestä.
Myös tiedotusvälineet ovat viime päivinä rohkaistuneet puhumaan totta. Viime torstain Hesarissa ”muut lehdet” –osastossa referoitiin Maaseudun Tulevaisuutta, Kalevaa, Turun Sanomia, Savon Sanomia ja Karjalaista, ja noissa lehdissä – joista useimpia on pidettävä hallituspuolueiden kannattajina – ”ruma sana sanottihin niin kuin se on”. Kalevassa todettiin, että ”talouden synkkyys ei ole enää teoriaa”, ja eikä vain taantumasta vaan tulevasta lamasta puhuttiin noissa muissakin lehdissä. Ja johan Vanhanenkin vaalivalvojaisissa sanoi, että ”nyt hallitus käy käsiksi talouskriisiin”. Kai se sentään on yrittänyt käydä siihen käsiksi jo ennakolta, mutta vaalien alla ei hallitus ole saanut sanoa sitä rumaa sanaa ”talouskriisi”.
Näistä kuntavaaleista ei voida tehdä suoria johtopäätöksiä eduskuntavaaleja varten, mutta jo varmana pidettävän pahan talouskriisin ja todennäköisen lamankin seurauksena tulee niissä ilman muuta olemaan taas puoluepolitiikan uusjako. Nykyiset valtapuolueet painuvat alas ja oppositiossa olleet nousevat niiden tilalle. Niin ei tapahdu siksi, että nuo nykyiset valtapuolueet olisivat huonoon kehitykseen syylliset, mutta äänestäjät ne kuitenkin syyllistävät. Niin tapahtui vuoden 1991 vaaleissa Holkerin johtamalle kokoomukselle ja etenkin sosialidemokraateille, samoin tapahtui vuoden 1995 vaaleissa Ahon johtamalle keskustalle (vaikka Aho Oivan mielestä nostikin Suomen lamasta) ja Lipposen johtamat demarit ottivat voiton, jonka varassa puolue porskutti johdossa kaksi vaalikautta ja pääsi hallitukseen vielä kolmannellekin kaudelle.
Myös vuoden 2011 eduskuntavaalien tuloksena uudet puolueet tulevat meillä astumaan remmiin ja entiset saavat mennä äänestäjien suuren joukon mielestä lamaan syyllisinä, vaikka heitä siitä ei ehkä ainakaan perustellusti voitaisi syyllistääkään. Mutta meillähän ei hallitusta voida muodostaa ilman, etteikö kaksi kolmesta suurimmasta puolueesta siihen osallistuisi. Näillä näkymin näyttää jokseenkin varmalta, että sinipunahallitus meille silloin saataisiin, ja ainakaan minä en pitäisi sitä pahana!
Olisiko jo silloin Jutta Urpilainen kypsä pääministeriksi? Vai voisiko kokoomus pitää tulossa olevien koettelemustenkin jälkeen pintansa niin, että se sinipuna muodostettaisiin Kataisen johdolla? Ainakaan Erkki Tuomiojalla ei enää ole saumaa päästä demarien johtoon, josta Oiva Härkönen lienee surullinen. Toivoikohan Oiva Härkönen hänestä demarien puheenjohtajaa siksi, että Erkin puheenjohtajuus varmasti lopettaisi sosialidemokratian Suomesta? Ei toki, vaan siksi, että hän uskoo, että agraarisosialistinen kepu pääsisi hedelmällisimpään yhteistyöhön tuon vasemmistososialistin johtaman sdp:n kanssa. Nyt Oiva kuitenkin joutuu pettymään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pitkät jäähyväiset! HO HOO, HO HOO!
Mistä helskutista noita ikivanhoja jatkuvasti esille kaivat? Vai oletko tallentanut kaikki kapin kirjoitukset. Miksi ihmeessä ja miten? Et noina aikoina täällä ainakaan noilla nimimerkeilläsi ollut. Herää epäilys, että onko S.Hietanen sittenkään kuollut.
Kerrankin asiallista tekstiä. Hienoa lausuntaa. Ja vaikka sanotkin että se loppu nyt älä nyt vaan lopeta kun olet alkuun päässyt.
Och samma på svenska: Det är slut nu???