Kasvissyönti

jes!!!!!!!!!!!!

Olen itsekin välillä ajatellut, että kasveja olisi parempi syödä kuin mitään eläintä. Mutta raudan todellisista lähteistä etsin vielä tietoa, syynä lahmänlihaan on juuri se rautajuttu, ja kaloista en luovu...! Jokainen tietää itse mitä haluaa syödä.

Ote nettisivuiltani, oma tekstini:

Jeesuksen ei erikseen mainita olleen hindusadhujen tapaan kasvissyöjä, eikä hän sellaista - evankeliumien mukaan - saarnannut. Hänen suora uskonnollinen edeltäjänsä, joka kastoi hänet tehtäväänsä, ei kylläkään syönyt lihaa, kalaa tai munia. (Ehkä Johannes Kastaja olikin se joka oli tehnyt opintomatkan Intiaan?) Ei myöskään hänen veljensä, hurskas Jaakob Oikeamielinen. Kun yllä lueteltuihin Jeesuksen erikoisiin elintapoihin liitetään vielä mittava parannustoiminta ja erikoinen kuolema, olisi (joidenkin muidenkin pyhien harjoittama) kasvissyönti jo melko helposti luettelosta unohtuva seikka. Eiväthän evankeliumit kertaakaan mainitse Jeesuksen selibaattiakaan, joka oli juutalaisuuden keskellä vielä paljon kasvissyöntiä omituisempi piirre.

VT:n profeetta Daniel, josta Jeesus oli paljon lukenut, ei nuorena suostunut syömään kuninkaan pöydässä, vaan vaati mieluummin kasvisruokaa itselleen ja samanhenkisille hovipojille.

VT:ssä Jumala sai kahdesti päättää mitä ihmiset syövät. Ensin, Paratiisissa, hän täysin kielsi syömästä eläimiä. Juutalaisten aavikkovaelluksen aikana taas hän yritti pakottaa kansan syömään taivaasta lähettämäänsä ruokaa, jota kuvaillaan hyväksi, ravitsevaksi ja kasvisruuan kaltaiseksi. Kun kansa vaati lihaa, hän lähetti viiriäislintuja syötäväksi ja suuttui sitten lihanhimoisille niin että tappoi heidät.

Jeesukselle (kuten meillekin nykyään) oli siis Tooraa eli VT:tä lukiessa ainakin selvää, mitä pitää tehdä jos haluaa yrittää parhaansa mukaan olla täydellinen, ja Jahven mieleen.

Jeesuksen oppilaat eivät, hänen seuraajajohtajaansa Jaakob Oikeamielistä ja ehkä muutamia muita lukuunottamatta olleet kasvissyöjiä. Eivät monet muutkaan varhaiskristityt, mutta kuten Paavalilta tiedämme, oli heissä omantunnonarkoja, jotka eivät lihaa syöneet. Tätä pidettiin monesti myöhemminkin sinällään askeesista irrallaan olevana - siis vapaavalintaisena - hartauden merkkinä, kuten nykyortodoksien Athoksen niemimaalla, jossa se on käytäntö. Syytä näiden varhaiskristittyjen käytökseen emme tiedä (Ehkä pakanajumalille uhrattua lihaa?), mutta on totta että paitsi hindujen, monen kristitynkin on joistain syistä vaikeaa kuvitella lempeää Jeesusta sahaamassa puukolla karitsan kurkkua auki. Sellaiseen oli kuitenkin noihin aikoihin Jeesuksenkin pakko osallistua itse monesti, jos hän söi lihaa koko elämänsä.

On huomautettava, että Jeesuksen syödessä tai tarjotessa lihaa tai kalaa evankeliumeissa, kyse on aina jonkin uskonnollisen asian symbolisesta ilmentämisestä. Ehkä tämäkin on silti sattumaa.

Ainoaan hänen meille jättämäänsä ateriointiohjeeseen – ehtoolliseen – ei myöskään lainkaan sisältynyt samassa pöydässä juuri silloin ollutta lammasta, joka oli juutalaisuudessa tärkeä symboliruoka. ”Uhrilammas” Jeesuksen muistoksi olisi jopa symbolisesti osuva muistoateria: ”-Tämä viattoman uhrin liha on minun ruumiini”… Mutta niin hän ei sanonut, vaan : –”Tämä leipä on minun ruumiini…”