MISSÄ KOHTAAMME JUMALAN?
Etsimme Jumalaa. Kaipaamme yhteyttä häneen. Raamattua ja nimenomaan VT:a lukiessamme kai olemme oppineet sen, ettemme voi kohdata Jumalaa, ellei hän tee aloitetta ja ensin ilmoita itseään.
Siksi emme voi emmekä saa etsiä Jumalaa korkeudesta emmekä hänen majesteettisuudestaan. Emme yritä kurottautua rajan taakse. Emme janoa yleviä kokemuksia ja taivasmatkoja. Emme kestäisi niitä.
Haluamme olla tekemisissä vain sen Jumalan kanssa, joka ilmoittaa itsensä Jeesuksessa Kristuksessa. VT:ssa ilmoitus verhoutuu moniin varjokuviin ja vertauksiin. Tarvitsemme selittäjää. Vasta UT.ssa on itse asian olemus ja siellä kohtaamme Jumalan käsin kosketeltavalla tavalla. Siksi etsimme Jumalaa Raamatun kuvaamasta ihmisestä, jonka nimi on Jeesus Nasaretilainen.
Aloitamme Jumalan etsimisen neitsyen kohdusta, äidin rinnoilta ja seimestä. Mutta vielä mitättömämpään paikkaan ja tapahtumaan, vielä alemmaksi meidän on mentävä. Voiko mikään olla sen alempana kuin Pääkallonpaikka? Siellä mestataan rikollisia, siellä pilkkahuudot kaikuvat ja ihmiset sylkevät ihmistä. Siellä lyödään lyötyä. Juuri siellä on Jumala.
Siellä on Jumala, joka ei auta kaikkivaltiudellaan, vaan heikkoudellaan. Hän heikko ja kuitenkin hän kantaa kaikkien ihmisten pahuuden ja kurjuuden. Hän nääntyy sen taakan alle.
Edessämme on nyt surmattuna Jumalan Karitsa, joka juuri surmattuna ottaa pois maailman synnit (Joh 1:29). Siinä on tangon päähän korotettu vaskikäärme, johon katsomalla syntinen saa elämän (Joh 3:14-15). Hän on se, joka antaa lihansa maailman elämän puolesta (Joh 6:51) ja jonka lihan syöminen ja veren juominen antaa iankaikkisen elämän (Joh 6:54). Hän on se, hyvä Paimen, joka antaa henkensä lammasten edestä (Joh 10:11). Hän on se maahan pudonnut vehnänjyvä, joka kuolee, mutta tuottaa sadon (Joh 12:24) ja se suurin rakkaus, joka antaa henkensä ystäviensä puolesta (Joh 15:13). Hän on se yksi, joka kuolee kansan edestä, ettei koko kansa hukkuisi (Joh 11:50).
Juuri tässä halvassa ja heikossa Jumalassa ovat kaikki viisauden ja tiedon aarteen kätkettyinä. Juuri hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti. Vasta Golgatalla ja vain ristillä riippujassa pääsemme tuntemaan todellisen Jumalan.
"Ilman Herraa Kristusta me emme ikinä olisi voineet oppia tuntemaan Isän suosiota ja armoa. Kristus on Jumalan isällisen sydämen kuvastin. Jos hänen ohitseen katsomme, emme näe mitään muuta kuin kauhistavan vihaisen tuomarin. Kristuksesta taas emme voisi mitään tietää ilman Pyhän Hengen välittämää ilmoitusta" (Luther).
Ristillä kohtaamme Jumalan, joka ottaa vastaan meitä, jotka olemme pahoja ihmisiä, syntisiä, tuskaisia ja masentuneita. Hän ottaa vastaan sillä tavoin, että hän kärsii meidän puolestamme ja tähtemme. Siellä hän antaa anteeksi ja antaa iankaikkisen elämän ja autuuden, vaikka nyt jättääkin meidät hetkeksi pimeyteen, tuskaan, sairauteen ja kuolemaan.
Paavali aivan avoimesti asetti lähetystyössään kuulijoittensa silmien eteen ristiinnaulitun Jeesuksen Kristuksen (Gal 3:1). Ristin sanassa muinaiset galatalaisetkin kohtasivat Jumalan ja saivat Pyhän Hengen (Gal 3:2). Samassa sovituksen sanassa mekin tänään kotaamme Jumalan ja saamme Pyhän Hengen. Siksi emme saa kyllästyä koskaan kuulemaan evankeliumia syntiemme tähden ristiinnaulitusta Jeesuksesta Kristuksesta. Menemme nyt polvillemme ristin juurelle, häpeäpaalun ääreen, jossa Jumala on heikko ja voimaton, mutta jossa hänen rakastaa meitä ilman mitään meihin kohdistuneita vaatimuksia.
"Jeesus Kristus on sydämen lohdutus, ilo, aarre ja kiitos. Uskolla riipun kiinni Karitsan pelastusuhrissa. Sitä isona ja janoan. Se on toivoni ja tyydytykseni. Raamatun sana tahtoo opastaa meidät käsittämään, että oikea uskon ja jumalisuuden tunnusmerkkinä on luottamus Kristuksen sovintouhriin. Emme saa asettaa luottamustamme mihinkään meissä itsessämme olevaan - ei Hengen vaikutuksiin, ei uskoomme, vielä vähemmän uskon hedelmiin rakkauteen ja Jumalan pelkoon. Kristus itse sanoo: "Sillä minun lihani on totinen ruoka ja minun vereni totinen juoma". Katso, tämä on oikean kristityn tuntomerkki - Jumalan Karitsa. Se on hänen lohdutuksensa. Se yksin tyydyttää hänen sydämensä"
Etsimme Jumalaa. Kaipaamme yhteyttä häneen. Raamattua ja nimenomaan VT:a lukiessamme kai olemme oppineet sen, ettemme voi kohdata Jumalaa, ellei hän tee aloitetta ja ensin ilmoita itseään.
Siksi emme voi emmekä saa etsiä Jumalaa korkeudesta emmekä hänen majesteettisuudestaan. Emme yritä kurottautua rajan taakse. Emme janoa yleviä kokemuksia ja taivasmatkoja. Emme kestäisi niitä.
Haluamme olla tekemisissä vain sen Jumalan kanssa, joka ilmoittaa itsensä Jeesuksessa Kristuksessa. VT:ssa ilmoitus verhoutuu moniin varjokuviin ja vertauksiin. Tarvitsemme selittäjää. Vasta UT.ssa on itse asian olemus ja siellä kohtaamme Jumalan käsin kosketeltavalla tavalla. Siksi etsimme Jumalaa Raamatun kuvaamasta ihmisestä, jonka nimi on Jeesus Nasaretilainen.
Aloitamme Jumalan etsimisen neitsyen kohdusta, äidin rinnoilta ja seimestä. Mutta vielä mitättömämpään paikkaan ja tapahtumaan, vielä alemmaksi meidän on mentävä. Voiko mikään olla sen alempana kuin Pääkallonpaikka? Siellä mestataan rikollisia, siellä pilkkahuudot kaikuvat ja ihmiset sylkevät ihmistä. Siellä lyödään lyötyä. Juuri siellä on Jumala.
Siellä on Jumala, joka ei auta kaikkivaltiudellaan, vaan heikkoudellaan. Hän heikko ja kuitenkin hän kantaa kaikkien ihmisten pahuuden ja kurjuuden. Hän nääntyy sen taakan alle.
Edessämme on nyt surmattuna Jumalan Karitsa, joka juuri surmattuna ottaa pois maailman synnit (Joh 1:29). Siinä on tangon päähän korotettu vaskikäärme, johon katsomalla syntinen saa elämän (Joh 3:14-15). Hän on se, joka antaa lihansa maailman elämän puolesta (Joh 6:51) ja jonka lihan syöminen ja veren juominen antaa iankaikkisen elämän (Joh 6:54). Hän on se, hyvä Paimen, joka antaa henkensä lammasten edestä (Joh 10:11). Hän on se maahan pudonnut vehnänjyvä, joka kuolee, mutta tuottaa sadon (Joh 12:24) ja se suurin rakkaus, joka antaa henkensä ystäviensä puolesta (Joh 15:13). Hän on se yksi, joka kuolee kansan edestä, ettei koko kansa hukkuisi (Joh 11:50).
Juuri tässä halvassa ja heikossa Jumalassa ovat kaikki viisauden ja tiedon aarteen kätkettyinä. Juuri hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti. Vasta Golgatalla ja vain ristillä riippujassa pääsemme tuntemaan todellisen Jumalan.
"Ilman Herraa Kristusta me emme ikinä olisi voineet oppia tuntemaan Isän suosiota ja armoa. Kristus on Jumalan isällisen sydämen kuvastin. Jos hänen ohitseen katsomme, emme näe mitään muuta kuin kauhistavan vihaisen tuomarin. Kristuksesta taas emme voisi mitään tietää ilman Pyhän Hengen välittämää ilmoitusta" (Luther).
Ristillä kohtaamme Jumalan, joka ottaa vastaan meitä, jotka olemme pahoja ihmisiä, syntisiä, tuskaisia ja masentuneita. Hän ottaa vastaan sillä tavoin, että hän kärsii meidän puolestamme ja tähtemme. Siellä hän antaa anteeksi ja antaa iankaikkisen elämän ja autuuden, vaikka nyt jättääkin meidät hetkeksi pimeyteen, tuskaan, sairauteen ja kuolemaan.
Paavali aivan avoimesti asetti lähetystyössään kuulijoittensa silmien eteen ristiinnaulitun Jeesuksen Kristuksen (Gal 3:1). Ristin sanassa muinaiset galatalaisetkin kohtasivat Jumalan ja saivat Pyhän Hengen (Gal 3:2). Samassa sovituksen sanassa mekin tänään kotaamme Jumalan ja saamme Pyhän Hengen. Siksi emme saa kyllästyä koskaan kuulemaan evankeliumia syntiemme tähden ristiinnaulitusta Jeesuksesta Kristuksesta. Menemme nyt polvillemme ristin juurelle, häpeäpaalun ääreen, jossa Jumala on heikko ja voimaton, mutta jossa hänen rakastaa meitä ilman mitään meihin kohdistuneita vaatimuksia.
"Jeesus Kristus on sydämen lohdutus, ilo, aarre ja kiitos. Uskolla riipun kiinni Karitsan pelastusuhrissa. Sitä isona ja janoan. Se on toivoni ja tyydytykseni. Raamatun sana tahtoo opastaa meidät käsittämään, että oikea uskon ja jumalisuuden tunnusmerkkinä on luottamus Kristuksen sovintouhriin. Emme saa asettaa luottamustamme mihinkään meissä itsessämme olevaan - ei Hengen vaikutuksiin, ei uskoomme, vielä vähemmän uskon hedelmiin rakkauteen ja Jumalan pelkoon. Kristus itse sanoo: "Sillä minun lihani on totinen ruoka ja minun vereni totinen juoma". Katso, tämä on oikean kristityn tuntomerkki - Jumalan Karitsa. Se on hänen lohdutuksensa. Se yksin tyydyttää hänen sydämensä"
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.