VALITKAA TÄNÄ PÄIVÄNÄ
Jumalan Sana on kohtikäyvää sanaa ja siksi joskus hyvinkin pelottavaa ja jopa vastenmielistä. "Se iskee syvään ja viiltää halki… se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme" (Hepr 4:12). Annetaan tänään Sanan olla sellainen. Mennään sana alle ja otetaan se vastaan itsellemme tarkoitettuna. Ei lähdetä pakoon eikä tehdä sitä tyhjäksi vastaväitteillä tai viisastelulla. Jos sana kysyy meiltä jotain, ei loukkaannuta siihen, vaan annetaan selvä vastaus!
Joosuan kirjassa oleva Jumalan sana asettaa meidät valinnan eteen. Mitä vastaamme sen selvään kysymykseen: "Valitkaa tänä päivänä, ketä palvelette" (Joos 24:15). Sana odottaa meidän tekevän selväksi itsellemme ketä tahdomme seurata ja kenen ääntä kuuntelemme. Joosuan kirjan kysymys alkoi johdannolla: "Palvelkaa Herraa. Mutta jos te ette tahdo palvella Herraa, niin valitkaa tänä päivänä, ketä palvelette: haluatteko palvella niitä jumalia, joita esi-isänne palvelivat" (Joos 24:14-15). On kysymys siitä, mitä tahdomme, mitä haluamme!
Raamattu odottaa, että sanomme selvästi ja rehellisesti haluammeko palvella Jumalaa. Ennen kuin vastaamme on ehkä hyvä kerrata, mitä Luther sanoo ensimmäisen käskyn selityksessä: "Mitä tarkoittaa, että jollakulla on Jumala tai mikä on Jumala? Vastaus: Jumalaksi kutsutaan sitä, jolta tulee odottaa kaikkea hyvää ja johon on turvauduttava kaikessa hädässä. Jonkun Jumala on juuri se, mihin hän sydämen pohjasta luottaa ja uskoo. Näinhän olen usein sanonut: pelkkä sydämen luottamus ja usko luovat sekä Jumalan että epäjumalan… Nämä kaksi nimittäin kuuluvat yhteen, usko ja Jumala. Sinun Jumalasi on oikeastaan - näin sanon - se, mihin sydämesi kiintyy ja minkä varaan sen uskot."
Joosua uskalsi vastata suoraan: "Minä ja minun perheeni palvelemme Herraa". Hänen valintansa oli selvä. Sanoiko hän kuitenkin liikaa? Ihmissydänhän on niin petollinen. Miten hän saattoi olla näin varma itsestään?
Raamattu kertoo vähän aikaisemmin, että Joosua oli sanonut: "Minun lähtöni hetki on jo lähellä" (23:14). Hän tajusi elämänsä illan tulleen. Hän koki olevansa rajalla.
Vanhana ja kypsänä ihmisenä hän oli kuitenkin niin monet kerrat kokenut kuinka Herra oli kaikessa auttanut. Hänen sydämessään oli syntynyt vuosikymmenien elämänkokemuksen pohjalta syvä luottamus Herraa kohtaan. Hän oli oppinut hädässä huutamaan avuksi Herraa (24:7), nähnyt, ettei oma apu ja voima auta (24:12), kokenut kuinka Herra oli ollut hänen kanssaan (24:8,11) ja oli vakuuttunut siitä, ettei yksikään Jumalan lupauksista jää täyttymättä (23:14). Hänelle oli kypsynyt samanlainen vakaumus, jonka näemme olleen myös Paavalilla, kun hän kirjoitti vähän ennen kuolemaansa: "Minä tunnen hänet, johon minä uskon ja olen varma" (2 Tim 1:12). Palveleminen tarkoittaa tässä samaa kuin usko.
Samanlainen vakaumus oli kypsymässä jo nuorella Pietarillakin. Hänhän vastasi Jeesuksen suoraan kysymykseen tahdotteko tekin mennä pois: "Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat" (Joh 6:68). Myöhemmin hän sanoi suoraan, ettei ole pelastusta yhdessäkään toisessa nimessä (Apt 4:14).
Mitä me vastaamme tänään? Kehen uskomme, ketä palvelemme? Ehkä on avuksi, jos kaivamme Raamatustamme esiin tuon Joosuan kirjan kohdan (24:15) ja kirjoitamme siihen päivämäärän ja nimikirjaimemme.
Jumalan Sana on kohtikäyvää sanaa ja siksi joskus hyvinkin pelottavaa ja jopa vastenmielistä. "Se iskee syvään ja viiltää halki… se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme" (Hepr 4:12). Annetaan tänään Sanan olla sellainen. Mennään sana alle ja otetaan se vastaan itsellemme tarkoitettuna. Ei lähdetä pakoon eikä tehdä sitä tyhjäksi vastaväitteillä tai viisastelulla. Jos sana kysyy meiltä jotain, ei loukkaannuta siihen, vaan annetaan selvä vastaus!
Joosuan kirjassa oleva Jumalan sana asettaa meidät valinnan eteen. Mitä vastaamme sen selvään kysymykseen: "Valitkaa tänä päivänä, ketä palvelette" (Joos 24:15). Sana odottaa meidän tekevän selväksi itsellemme ketä tahdomme seurata ja kenen ääntä kuuntelemme. Joosuan kirjan kysymys alkoi johdannolla: "Palvelkaa Herraa. Mutta jos te ette tahdo palvella Herraa, niin valitkaa tänä päivänä, ketä palvelette: haluatteko palvella niitä jumalia, joita esi-isänne palvelivat" (Joos 24:14-15). On kysymys siitä, mitä tahdomme, mitä haluamme!
Raamattu odottaa, että sanomme selvästi ja rehellisesti haluammeko palvella Jumalaa. Ennen kuin vastaamme on ehkä hyvä kerrata, mitä Luther sanoo ensimmäisen käskyn selityksessä: "Mitä tarkoittaa, että jollakulla on Jumala tai mikä on Jumala? Vastaus: Jumalaksi kutsutaan sitä, jolta tulee odottaa kaikkea hyvää ja johon on turvauduttava kaikessa hädässä. Jonkun Jumala on juuri se, mihin hän sydämen pohjasta luottaa ja uskoo. Näinhän olen usein sanonut: pelkkä sydämen luottamus ja usko luovat sekä Jumalan että epäjumalan… Nämä kaksi nimittäin kuuluvat yhteen, usko ja Jumala. Sinun Jumalasi on oikeastaan - näin sanon - se, mihin sydämesi kiintyy ja minkä varaan sen uskot."
Joosua uskalsi vastata suoraan: "Minä ja minun perheeni palvelemme Herraa". Hänen valintansa oli selvä. Sanoiko hän kuitenkin liikaa? Ihmissydänhän on niin petollinen. Miten hän saattoi olla näin varma itsestään?
Raamattu kertoo vähän aikaisemmin, että Joosua oli sanonut: "Minun lähtöni hetki on jo lähellä" (23:14). Hän tajusi elämänsä illan tulleen. Hän koki olevansa rajalla.
Vanhana ja kypsänä ihmisenä hän oli kuitenkin niin monet kerrat kokenut kuinka Herra oli kaikessa auttanut. Hänen sydämessään oli syntynyt vuosikymmenien elämänkokemuksen pohjalta syvä luottamus Herraa kohtaan. Hän oli oppinut hädässä huutamaan avuksi Herraa (24:7), nähnyt, ettei oma apu ja voima auta (24:12), kokenut kuinka Herra oli ollut hänen kanssaan (24:8,11) ja oli vakuuttunut siitä, ettei yksikään Jumalan lupauksista jää täyttymättä (23:14). Hänelle oli kypsynyt samanlainen vakaumus, jonka näemme olleen myös Paavalilla, kun hän kirjoitti vähän ennen kuolemaansa: "Minä tunnen hänet, johon minä uskon ja olen varma" (2 Tim 1:12). Palveleminen tarkoittaa tässä samaa kuin usko.
Samanlainen vakaumus oli kypsymässä jo nuorella Pietarillakin. Hänhän vastasi Jeesuksen suoraan kysymykseen tahdotteko tekin mennä pois: "Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat" (Joh 6:68). Myöhemmin hän sanoi suoraan, ettei ole pelastusta yhdessäkään toisessa nimessä (Apt 4:14).
Mitä me vastaamme tänään? Kehen uskomme, ketä palvelemme? Ehkä on avuksi, jos kaivamme Raamatustamme esiin tuon Joosuan kirjan kohdan (24:15) ja kirjoitamme siihen päivämäärän ja nimikirjaimemme.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.