Tasavallan Presidentti Tarja Halonen taisi tämän hiekkakakkujen leipomisen aloittaa. Muistettavalla tavalla hän, tultuaan valituksi toiselle kaudelle, alkoi peräänkuuluttamaan syyllisiä äänikatoon. Rouvalle ei siis kelvannut tulla valituksi uudelleen, vaan valinnan olisi täytynyt tapahtua murskaavalla äänienemmistöllä.
Hiekkalinnojen rakentaminen kuuluu miehille, hiekkakakkujen leipominen naisille. Tätä valitettavasti Rouva Tasavallan Presidentti ei ole näihin päiviin asti kyennyt ymmärtämään.
Ja sitten meillä on viime aikojen suurin luuseri, mies joka pukeutuu tiukasti, puhuu epävarmasti ja jonka suurin mielihyvän lähde elämässä on uuniperunat.
Tämä mies, Pääministeri Matti Vanhanen, otti ja rakensi tuulentupaa hiekalle. Laatikossa lapiollaan läiskiessään mitä ilmeisemmin hän näki ja koki rakentavansa maailman hienointa ja mahtavinta linnaa. Tuo rakennelma pääsi nyt kuitenkin pahan kerran sortumaan mutta päätellen miehen puheista, syyllisiä tuohon romahdukseen olivat kaikki muut paitsi hän itse.
Asia vilpitön, tervetuloa sitten leipomaan hiekkakakkuja, Pääministeri Vanhanen.
Ja kuten oikeassakin elämässä, niin lapsia kiinnostavat hiekkalaatikon tapahtumat. Siellä ei ole niin kiva leikkiä yksin kuin toisten kanssa. Tämän hahmotti myös Oikeusministeri Tuija Brax havaitessaan että hiekkalaatikossa on vielä tilaa.
Niinpä hän tarttui härkää, eli Suomen perustuslakia, korvista (vai oliko se sarvista?) ja päätti vääntää asiat mallilleen.
Hiekkalaatikkoon astuessaan hän tiuski ja potki hiekkaa eritoten Perussuomalaisten suuntaan ja alkoi leipomaan sen näköisiä hiekkakakkuja joilla ilmeisesti oli tarkoitus tukkia kunnanvaltuustojen puheenjohtajien suuvärkit ennakkoon. Ei sovi puhua tuhmia, itseasiassa lienisi parempi kun ei puhuttaisi ollenkaan.
Elämä on siitä mielenkiintoinen asia että ilman henkilökohtaisia kolhuja ja tappioita ei selviä juuri kukaan. Kyse onkin siitä, ketkä pystyvät myöntämään tappionsa paitsi itselleen myös muille ja ketkä eivät.
On kovin valitettavaa jos ainoat suoraselkäiset ja suorapuheiset tässä maassa löytyvät vain ja ainoastaan kansan syvistä riveistä, sen sijaan että heitä löytyisi myös yhteiskuntamme ylimmiltä orsilta.
Mutta, jos kerran ei muuta, niin ainahan voi leipoa hiekkakakkuja ja viskoa hiekkaa Suomen syntyperäisten kansalaisten silmille.
Hiekkalinnojen rakentaminen kuuluu miehille, hiekkakakkujen leipominen naisille. Tätä valitettavasti Rouva Tasavallan Presidentti ei ole näihin päiviin asti kyennyt ymmärtämään.
Ja sitten meillä on viime aikojen suurin luuseri, mies joka pukeutuu tiukasti, puhuu epävarmasti ja jonka suurin mielihyvän lähde elämässä on uuniperunat.
Tämä mies, Pääministeri Matti Vanhanen, otti ja rakensi tuulentupaa hiekalle. Laatikossa lapiollaan läiskiessään mitä ilmeisemmin hän näki ja koki rakentavansa maailman hienointa ja mahtavinta linnaa. Tuo rakennelma pääsi nyt kuitenkin pahan kerran sortumaan mutta päätellen miehen puheista, syyllisiä tuohon romahdukseen olivat kaikki muut paitsi hän itse.
Asia vilpitön, tervetuloa sitten leipomaan hiekkakakkuja, Pääministeri Vanhanen.
Ja kuten oikeassakin elämässä, niin lapsia kiinnostavat hiekkalaatikon tapahtumat. Siellä ei ole niin kiva leikkiä yksin kuin toisten kanssa. Tämän hahmotti myös Oikeusministeri Tuija Brax havaitessaan että hiekkalaatikossa on vielä tilaa.
Niinpä hän tarttui härkää, eli Suomen perustuslakia, korvista (vai oliko se sarvista?) ja päätti vääntää asiat mallilleen.
Hiekkalaatikkoon astuessaan hän tiuski ja potki hiekkaa eritoten Perussuomalaisten suuntaan ja alkoi leipomaan sen näköisiä hiekkakakkuja joilla ilmeisesti oli tarkoitus tukkia kunnanvaltuustojen puheenjohtajien suuvärkit ennakkoon. Ei sovi puhua tuhmia, itseasiassa lienisi parempi kun ei puhuttaisi ollenkaan.
Elämä on siitä mielenkiintoinen asia että ilman henkilökohtaisia kolhuja ja tappioita ei selviä juuri kukaan. Kyse onkin siitä, ketkä pystyvät myöntämään tappionsa paitsi itselleen myös muille ja ketkä eivät.
On kovin valitettavaa jos ainoat suoraselkäiset ja suorapuheiset tässä maassa löytyvät vain ja ainoastaan kansan syvistä riveistä, sen sijaan että heitä löytyisi myös yhteiskuntamme ylimmiltä orsilta.
Mutta, jos kerran ei muuta, niin ainahan voi leipoa hiekkakakkuja ja viskoa hiekkaa Suomen syntyperäisten kansalaisten silmille.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.