Kaikki kääntyy vielä hyväksi (Jonne Aaron&Sir Christus)

Anniba^^

"Lentokone Helsinkiin laskeutuu noin viiden minuutin kuluttua", kuulutettiin. Havahduin hereille ja laitoin käskyn mukaan turvavyön kiinni. Olin nukkunut lähes koko pitkän matkan. Noin puoli tuntia alkumatkasta olin valvonut, mutta lopulta väsymys oli vienyt voiton, sillä oli yö. Nyt kuitenkin oli aamu ja hämärsi vähän. Oli joulukuun 22. päivä, maa oli ihanan valkoinen. Nyt jopa helsingissä oli lunta, toisin kuin edellisvuonna.

Ei mennyt kauaa kun istuin jo taksissa, matkalla rautatieasemalle. Kyllä, tämäkin päivä olisi pitkä. Ensin yö lentokoneessa, sitten taksilla rautatieasemalle, junalla Toijalaan, Toijalassa Junan vaihto, sieltä Tampereelle ja taksilla kotiin.
Taksimatka ei kestänyt kuin sen viitisen minuuttia, eikä ollut kalliskaan. Istuin odottelemaan, juna tulisi vasta vartin päästä. Katselin ympärilleni ja näin, kuinka asemahallin toisella puolella joulupukki kuunteli lasten toiveita. Niin, joskus skidinä oli ollut siistiä kun jouluna joulupukki oli tullut, mutta sitten noin seitsemänvuotiaana olikin kerrottu et 'hei jäbä, ei pukkia oo oikeesti se on vaa iskä'. Sillon sekin asia oli tuntunut järkyttävältä. Mutta nyt juuri mikään pikkujuttu ei tuntunut järkyttävältä.
Iän myötä olin oppinut suhtautumaan lähes kaikkeen positiivisesti.

Se vartti oli kulunut, ja pääsin astumaan sisään junaan. Etsin junasta paikkani ja menin istumaan siihen. Juna oli tupaten täynnä, silti ei kovin meluisa. No tuskin kukaan näin aamukahdeksalta jaksanut metelöidä, hädin tuskin olivat edes hereillä. Katselin hetken ikkunasta ulos, kunnes huomasin että viereenikin istui joku. Niin tietysti, junassahan oli paikkoja niin, että saattoi mennä niinkin että pääsi tuntemattoman viereen. Vieressäni istuva oli huomattavasti nuorempi, ehkä joku lukioikäinen. Itse olin juuri kouluni käynyt, 22- vuotias 'mies'. Silti asuin vielä toistaiseksi vanhempieni luona. Pikkuveljeni oli juuri täyttänyt tänävuonna 18, se sentään oli jo muuttanut omilleen. Sillä oli musiikkibisnestä joka luisti ja tietenkin se sai rahaa.

Katselin tarkemmin vieressäni istuvaa poikaa joka näytti myös vastaheränneeltä. Sen kajalit oli ihan levinneet ja hiukset sekaisin. Olihan sillä pipo päässä mutta pipon alta sojotti vaaleat hiussuortuvat sinne tänne. Poika yritti varmaan jatkaa nukkumistaan joten käänsin katseeni pois, ettei tuijottamiseni häiritsisi. Kaivoin vanhan takkini taskusta mp3- soittimeni ja laitoin kuulokkeet korviini. Painoin play- nappulaa ja laitan soittimen takaisin taskuun. Kissin I Was Made For Lovin' You alkoi soimaan soittimestani juuri samaan aikaan kun juna vingahti liikeelle. Junan vauhti kiihtyi kokoajan, ja pian maisemat vain vilahtivat ohi. Mietin, että oliko tämän puolivuotisen aikana mikään kotona muuttunut. Olin ollut siis puoli vuotta Englannissa. Englannissa ei tullut lunta mutta vettä siellä tuli kun esterin perseestä. Toki sielä oli auringonpaistetta ainakin joskus. Katselin ohiviliseviä maisemia. Joissain paikoissa oli lunta enemmän, joissakin vähän vähemmän. Mua ei väsyttänyt ollenkaan, olinhan mä nukkunut koko yön lentokoneessa. Vilkaisin poikaa vieressäni, se nukkui rauhallisesti. Sen pipo oli pudonnut käytävälle ja sen pääkin riippui vähän sinnepäin. Sen hiukset oli joistain kohti ihan lässähtäneet, joistain kohti sojotti taas sivuille ja pystyyn. Käänsin katseeni taas ulos, maisemat alkoi näyttää jo tutuilta. Me oltiin kai vähän ajan päästä Toijalassa, jossa pitäis vaihtaa junaa. Juna alkoikin pikkuhiljaa jarrutella ja poika mun vieressä heräili pikkuhiljaa.
"Ollaaks me jo Toijalassa?" poika kysyi hieman unisena multa.
"Joo", sanoin ja poika nousi päästäen mutkin pois. Se näköjään jäi tässä kans.

Junan vaihto onnistui siinä samassa vartissa. Etsin paikkani, sama numero kun toisessa junassa. Se samainen blondi jätkä ettiskeli näköjään paikkaansa ja virnisti mut nähdessään.
"Sama numero kun edellisessä junassa", se totes saman mitä just ajattelin. Hymähdin vastaukseks ja kattelin ikkunasta ulos. Juna lähti taas liikkeelle ja tää matka ei kestänytkään enää niin kauaa. Tampereella noustessani huomasin pojan jäävän myös. Poika otti laukkunsa ja lähti kävelemään jonnekin, raholaanpäin. Siellä oli semmonen lastenkodin tapanen paikka. Mietin, että asuikohan poika siellä, sillä siellä suunnassa ei paljoakaan ollut taloja ja tiesin niiden talojen asukkaat joita siel oli. Nousin taksiin ja taksi ajoi mut neuvomaani osoitteeseen. Kun piti maksaa, huomasin lompakkoni huutavan tyhjyyttään. Kaivelin äkkiä taskujani, en löytänyt mitään, onnekseni äiti tuli ulos ja lupasi maksaa mun taksin. Voi että oli noloa, iso mies vailla rahaa ja äiti maksaa taksin. Menin sisälle äitini kanssa. Mun isäpuoli tuli heti tervehtimään. Mun oikea isä oli kuollut kun mä olin ollut vasta 8, mun pikkuveli Matti oli sillon vasta 4.
"Miten meni Englannissa?" isäpuoli, Johan kysyi.
"Ihan hyvin, siellä vaan satoi aika paljon", sanoin. "Täällä sentään on lunta."
"Niin, onhan täällä jonkin verran, olisit nähnyt viime kuussa kun täällä oli polviin asti", äiti naurahti. Ovi kolahti.
_________________________
kannattaako jatkaa?

4

2000

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • <eee

      jatka ihmeessä

    • ma´ra

      jatka toki! oli todella hyvä alku!

    • ennuu

      just hyvä alku :) :)

    • Anniba^^

      Ovi kolahti. Katsoin eteiseen, kukapa muukaan kun Matti. Menin heti halaamaan Mattia.
      "Mooi", se tervehti iloisesti. Kahvin tuoksu leijaili jo keittiöstä ja äitikin oli sinne ehtinyt. Se kattoi pöytään neljä kuppia ja pullaa, pipareita ym. herkkuja. Kattelin jouluvaloja jotka oli jo ripustettu ikkunoihin, kuten joka vuosi. Oli niin hassua olla taas täällä, kun viimeks kesällä olin täältä lähtenyt. Ylihuomenna olis jouluaatto, sen mä pääsin viettämään perheeni kanssa. Se tuskin olisi kauheasti erilainen kun muutkaan joulut. Käynti isän haudalla, sit kaikkee normii jouluhässäkkää. Nautin äitin leipomia pipareita kahvin kanssa. Kahvi oli liian vahvaa kuten aina ennenkin, mutta en valittanut. Olin tottunut juomaan vahvaa kahvia. Englannissa kahvi oli laimeeta mutta tee maistui. Englantilaisethan kai keksi teen? Niin meille ainakin koulussa opetettiin silloin muinoin kun koulua kävin. Jotenkin hörppiessäni kahvia aloin miettiin sitä poikaa junassa. Se oli ollut jotenkin onnettoman näköinen. Se oli selvästi alle 18, eikä sitä ollut edes juna-asemalla kukaan vastassa. Ei varmaan kiva. Vielä kun se ehkä asui lastenkodissa.. Mistähän se ees oli tulossa? Mä varmaan näkisin sen vielä jossain, eihän Tampere niin iso paikka ollut.

      "Jukkaa!" hätkähdin kun Matti tökkäs mua kylkeen.
      "Ai hä?" olin vähän pihalla. Matti tai joku oli ilmeisesti sanonut mulle jotain.
      "Niin että löysitkö sä jonkun tyttöystävän siellä?" Matti kysyi virnistäen.
      "En, en mä sinne mennyt tyttöjä iskeen, mä menin sinne TÖIHIN", huomautin naurahtaen.
      "No jaa", Matti mutisi.
      "Ootsä ite löytänyt jonkun?" kysyin sitten, vaikka tiesinkin että ainahan Matilla joku tyttö oli.
      "Tottakai, ainahan mä löydän jonkun", Matti naurahti pukien mun ajatuksen sanoiksi. Naurahdin ja nousin sitten pöydästä. Menin ulos terassille poltteleen tupakkaani. Kattelin tielle, siinä meni autoja vähän väliä. Kattelin myös ympärilleni pihassa. Tässä pihassa oltiin Matin ja serkkujen kanssa leikitty kaikki talvet lumikasoissa ja menty lumisotaa. Usein Matti suuttui kun laitoin sen niskaan lunta mutta ne oli jo menneen talven lumia. Polttelin tupakan loppuun ja palasin sisälle. Enhän mä sisällä jaksanut kauaa jököttää joten päätin lähteä kävelylle.
      "Mä meen kävelylle", ilmoitinkin muille ja lähdin ulos. Vedin pipon päähän ja laitoin tumput käsiini. Menin puiston kautta ja kävelin melko pitkään. Olin kohta bussiaseman lähellä, ihan pakkahuoneen vieressä, huomasin seinää vasten istuvan jonkun.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Haluaisitko nähdä

      Hänet alastomana?
      Ikävä
      74
      3560
    2. Hilirimpsistä

      Hyvää huomenta ja kivaa päivää. Ilmat viilenee. Niin myös tunteet. 🧊☕✨🍁❤️
      Ikävä
      201
      2962
    3. Nainen lopeta pakoon luikkiminen?

      Elämä ei oo peli 😔😟
      Ikävä
      25
      2850
    4. Älä elättele

      Toiveita enää. Ihan turhaa. Sotku mikä sotku.
      Ikävä
      49
      2738
    5. Olet täällä. Mutta ei minulle.

      Nyt olen tästä 100% varma. Satuttaa. T: V
      Ikävä
      22
      2634
    6. Kuule rakas...

      Kerrohan minulle lempivärisi niin osaan jatkaa yhtä projektia? Arvaan jo melkein kyllä toki. Olethan sinä aina niin tyyl
      Ikävä
      41
      2435
    7. Miten hitsissä ulosoton asiakas?

      On tää maailma kumma, tässä haisee suuri kusetus ja ennennäkemättömän törkeä *huijaus*! Miten to.monen kieroilu on edez
      Kotimaiset julkkisjuorut
      244
      2075
    8. Törmättiin tänään

      enkä taaskaan osannut reagoida fiksusti. Menen aina lukkoon. Yksi asia on varma: tunteeni sinua kohtaan ovat edelleen v
      Ikävä
      24
      1867
    9. Vieläkö sä

      Rakastat mua?❤️😔
      Ikävä
      43
      1783
    10. Kela valvoo lasten tilejä.

      Tämä isoveli Kela kyttää jopa lasten yli 200,- euron rahat jotka on melko varmasti lahjaksi saatu. Se vaikuttaa perheen
      Yhteiskunta
      169
      1740
    Aihe