Vauvojen kokema väkivalta

nipistäminen, luunappi ja vitsaa pyllylle ovat mielestäni täysin sallittavia kurituskeinoja lapselle kuin lapselle. Ei siitä jää elinikäistä traumaa jos homman hoitaa oikealla tavalla. Kyllä, se kirpaisee sillä hetkellä kun käsittelyn saa osakseen mutta se myös kasvattaa oikean ja väärän välisen eron ymmärtämiseen paremmin kuin hellä toruminen tai ärhäkkä tiuskaisu.

Ne joita ei ole kasvatettu lapsuudessaan oikealla tavalla, ovat osaltaan niitä joita yhteiskunta kasvattaa vankiloissa.

Mieluummin siis kuripitoinen kotikasvatus kuin saippuoiden poiminen aikuisiällä kivimuurien tuolla puolen.

Pienelle lapselle on näytettävä, jos on tarve näyttää, kuka määrää. Läpsäytys on paikallaan jos sana ei tehoa. Myöhemmin ei sitten tarvitse läpsäyttää koska sana yleensä tehoaa. Jäkikäteen en rangaissut mistään, tehty mikä tehty. Tosin ei ollut juuri aihettakaan. Nyt jo lapsenlapsikin jota tosin en edes läpsäytä, sanakin näyttää tehoavan. Yhden tyttären onnellinen isä. Elämäni paras teko, vaikka alullepano olikin oikein miellyttävää. ;=))

Pikkulasten kokema väkivalta jää Suomessa usein piiloon. Ensi- ja turvakotien liiton mukaan sairaalahoitoon päätyy vain pieni osa pahoinpidellyistä vauvoista ja suuri osa tapauksista ei koskaan päädy terveydenhuollon virallisiin tilastoihin.
TEHDÄÄNPÄ ERO VIELÄ, PIKKULAPSET JA VAUVA-IKÄISET. JÄLKIMMÄISIÄ EI EDES LÄPSÄYTELLÄ!