Itselläni on aikamoinen sääri/reisifetissi (siis naisten sääriä koskien), enkä tiedä ollenkaan minkä takia. En sinällään kiihotu niistä mutta tykkään vain katsella niitä päivät pitkät ja ne tuovat jotenkin hyvän olon tunteen (tottakai voin kiihottua ja kiihotunkin niistä jos annan itselleni sen vallan). En ole mitenkään perverssi tai pervertoitunut, jos sekään nyt on mikään sana, asian johdosta, pidän vain niiden katselusta. Onko muilla kokemuksia?
Niin ja alkuperäiseen kysymykseen; onko kellään minkäänlaista tietoa siitä, miten fetissit syntyvät? Ainakin oman tietämykseni mukaan ne juurtuvat syvältä lapsuudesta, jossa esim. jonkin asian tekeminen olisi kielletty tai häpäisty jonkin asian tekemisestä. Niin olen lukenut jostain muistaakseni. Osuuko edes lähelle?
Niin ja alkuperäiseen kysymykseen; onko kellään minkäänlaista tietoa siitä, miten fetissit syntyvät? Ainakin oman tietämykseni mukaan ne juurtuvat syvältä lapsuudesta, jossa esim. jonkin asian tekeminen olisi kielletty tai häpäisty jonkin asian tekemisestä. Niin olen lukenut jostain muistaakseni. Osuuko edes lähelle?
Vastaukset 7
Vanhimmat
koitan jotain vastailla kysymykseen..onko kellään minkäänlaista tietoa siitä, miten fetissit syntyvät?
"olen joskus jäänyt tosiaan pohtimaan asiaa,kun olen -sillon joskus tämän uuden sanan-merkityksen sisäistänyt..
Ainakin oman tietämykseni mukaan ne juurtuvat syvältä lapsuudesta, jossa esim. jonkin asian tekeminen olisi kielletty tai häpäisty jonkin asian tekemisestä. Niin olen lukenut jostain muistaakseni. Osuuko edes lähelle?
"luulen että olet oikeilla jäljillä..
vasta paljon paljon jälkikäteen siitä kun tein ekat tiittikokeiluni olen muistellut lapsuudestani seuraavanlaisia seikkoja:en muista minkä ikäinen olin mutta luulen, ett olisin ollut valmis vielä pitämään niitä sen ajan paksuja sukkahousuja toisluokkalaisenakin..muistelen sen alkaneen siitä, ku halusin ja mutkin puettiinkin ennen kouluikää joulupukkia odotellessa- punaisiin- ja pieneksi poikatontuksi mm. niihin sukkahousuihin..hameen tai jonkun mekon ehotuksen olisin tyrmännyt täysin!
toinen seikka mikä tulee mieleen..on se kun kouluun ekalla luokalla liikuntatunnille sai ja toivottiin, että laukkuun pakattaisiin niille päiville jumppatossut..ne sitten sattuivat olemaan minulla kans punaiset..kerran vain yllätyksekseni huomasin, ett taisin olla ainut poika joka niitä käytti..muistelen että käytin niitä jumppatossuja(siinä iässä oikeesti vain tyttöjen jutskia enää) sitten aina edelleen aika monina jouluina eteenpäin,koska ne kait lapsen kantilta istuivat niin ihon myötäisesti.
ehkä alitajuntainen kielto ja häpäisy vaikuttivat sitten vielä myöhemmällä iällä (3-5 luokkalaisenakin)asiaan,mut ei todellakaan kyl mitään tietoa fetisseistä ja mistään selkeestä syvästä mielihyvän tuottamisesta..
ehkä nuo kauan kauan sitten tapahtuneet seikat ovat ajanneet minut korkokenkiin ja sukkiksiin fetismillä kuorrutettuna
Vissiinkin niitä noita fetissejä on monenlaisia. Ainakin yhden sorttiryhmän voi määritellä sillä tavalla, että sen sorttiset fetissit jämäyttävät miehen jököttimen turvoksiin. Ja sehän tuntuu hyvältä. Ja kun tuntuu hyvältä, niin siitä alkaa fetistinen onnellisuus usein koko loppuelämäksi.
Itselläni saappaat ja monenlaiset asusteet ovat fetisistisen tykästyneisyyden teemana. Jo hamassa nuoruudessani kumisaapasjalkaiset naiset, heidän katselunsa kylillä ja kaduilla, ne kumisaapasjalkanäkymät aiheuttivat juuri tuon jökötysilmiön päälle paukahtamisen. Se oli menoa se eikä nokitusta.
Mitä kaikkea sitten voidaankaan sisällyttää fetissin määritelmään. En väitä, että tämä miessukupuolisen pelikalun inspiroituminen olisi ainoa peruste. Joku nainenkin on muuten kertonut, että kun hän tiesi tyttärensä käyttävän saappaita rakastelun tositoimissa ja kun hän sitten laittoi kotona joskus yksin ollessaan jalkaansa nuo tyttärensä tositoimisaappaat, niin hänellä tussukka kostui siinä saman tien ja rupesi naitattamaan.
Usein samaa asiaa miettinyt, mistä fetissit syntyvät. Sen ainakin tiedän omalta kohdaltani, että ne ovat lähes synnynnäisiä. Toisin sanoen muistan omaan fetissiini liittyen seksuaalisviritteisiä kokemuksia jo lapsuudessa. Jo ala- asteen 1.- 2.- luokalla muistan fetissini herättäneen outoa tunnetta sukuelimissä, vaikka sitä ei tuolloin ennen murrosikää osannutkaan yhdistää millään tavalla seksuaalisuuteen. Oli vain jännä ihailla ja olla fetissini läheisyydessä.
Mitään häpäisy- tai kielletty- kokemuksia en muista fetissiini liittyen. Se siis on ainakin omalla kohdallani selvää, että fetissiin leimautuminen tapahtuu jo varhaislapsuudessa.
Ovat ihmisen alitajuisia ja/tai synnynnäisiä kimmokkeita jotka vain kielivät meidän mielikuvituksen laajuudesta ja tottakai erityisesti estetiikan merkityksestä ihmisen elämässä? Arvostamme pienintäkin kauneutta jossakin, jopa rumuutta. Minusta se on hieno asia (toisaalta huono jos se häiritsee jokapäiväistä elämää...)
tässä vain mun aate.
naisen hoidetut jalat. varpaankynnet lakatut räikeän punaisex. esileikin aikana niitten nuoleminen imeminen ei voi olla muuta niin kiihottavaa. nainenkin nauttii siitä suunnattomasti. kiihottavalta tuntea suussaan naisen kiimasta kipristelevät varpaat wau!
Olin varmaan jotain viisivuotias kun löysin itselläni olleet vauvan kumitetut (!) vaippahousut jostain kaapin pohjalta, osittain rikkinäisinä. Pyysin äitiäni korjaamaan ne, laitoin ne jalkaan, ne olivat tietysti aika kireät, mutta muistan vieläkin miten juoksin eteisen, keittiön ja olohuoneen rinkiä ne kumihousut jalassa, ja ne tuntuivat kivoilta.
Lienee turha mainita mikä fetismi on seurannut elämässäni lähes eläkeikään asti...
Minulle ilmaantui tarve haistella tyttöjen ja naisten tennareiden huumaavia tuoksuja. Siitä seurasi lämmmin tunne pippelin seudulle. Olin varmaan silloin jo ekaluokalla. Tuoksuttelu täytyi tietenkin tehdä salassa, koska tunsin ettei sitä ainakaan julkisesti voi tehdä. Harrastusta riitti niin kauan kuin sellaisia tennareita käytettiin - siis nuoruusvuoteni, mutta olen usein ajatellut asiaa fetissinä, vaikka siitä on jo vuosikymmeniä aikaa.