Kun kaikken parhainkin heistä osoittautui ikäväksi tyypiksi, ikään kuin itse lokakuu lohduttomine aamuineen ja pakkastuulineen. Ei kestänyt elämän kolhuja, kun ne vihdoin tulivat ja hän sitten antoi toistenkin kärsiä. Oli, on ja tulee edelleen olemaan kaikkein uljain naistyyppi. Hän heittäytyi vaatimattomaksi. Sanoi, että kyllä hän on aivan tavallinen íhminen, jollaisia kyllä on kaupungissamme monta ja niin edelleen. Ei sentään pelkäksi itkemiseksi jäänyt, kun tuo hänen väitteensä oli niin huvittava. She aynt just another woman.
En mä enää usko naisista mitään ihmeellistä.. Aina niin romanttiset ja lempeät naiset vievät sydämen vain voidakseen rikkoa sen. Sitten ihmetellään miesten epäromanttisuutta ja karkeaa käytöstä. Taitaa olla paras olla rakastamatta ja menettämättä, kuin rakastaa ja menettää.
Hyvätkin muistot ja jokainen askel talomme käytävillä tuottaa pelkkää tuskaa. Mikään ei voi lohduttaa...
Oli hän silti paras juttu, mitä minulle ikinä on tapahtunut. En vain enää päästä ketään niin lähelle.
En mä enää usko naisista mitään ihmeellistä.. Aina niin romanttiset ja lempeät naiset vievät sydämen vain voidakseen rikkoa sen. Sitten ihmetellään miesten epäromanttisuutta ja karkeaa käytöstä. Taitaa olla paras olla rakastamatta ja menettämättä, kuin rakastaa ja menettää.
Hyvätkin muistot ja jokainen askel talomme käytävillä tuottaa pelkkää tuskaa. Mikään ei voi lohduttaa...
Oli hän silti paras juttu, mitä minulle ikinä on tapahtunut. En vain enää päästä ketään niin lähelle.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei niitä käänteitä käsitä, niitä vaan sattuu. Ja ne satuttaa. Otan osaa. Joskus, kun olet siihen valmis, päästä lähellesi. Ei ole vaivan arvoista tyytyä hyvää huonompaan kumppaniin, se vasta olisi lohdutonta.
...salakavalasti pettynyt itseesi.
Se on ensimmäinen asia, josta kannattaa päästä yli - armahtaa itseään. Sen jälkeen voi armahtaa toista, lopulta aika parantaa pettymyksen, vaikka juuri sillä hetkellä on todella paska olo.
Toisaalta - tiedän, että upeita, lämpimiä, fantastisia naisia on olemassa - jotka eivät toimi tuon naisen tavalla silloinkaan, kun tulevat "ne päivät, jotka eivät miellytä". Ei kaikkia kannata tuomita ennalta yhden ihmisen epäonnistumisen vuoksi.
Hyviä muistoja ei kukaan voi viedä, tulevaisuudesta sinäkään et tiedä. Siksi kannattaa elää hetki kerrallaan - sillä tavalla menee läpi niistä mustimmista. Toisaalta kipua ei pidä selittää pois, vain sen kohtaamalla voi siitä parantua.
Katkeroituminen taas ei kannata, joten älä vanno, ettet päästä enää ketään lähellesi... Sen verran rohkenen sanoa.
Kiitos vaan sulle ja Sohville.
Dear brokenheart,
ihmeellistä mutta eikö silloin kuin sattuu elämä tunnukin kouriintuntuvan todelliselta. Lohduttomalta ja ainutkertaiselta, vaikkapa nyt siltä tarinalta, joka oli upeinta maailmassa, mutta enää vain muisto mielessäni. Siltikin totta sinulle ja sitä mielessäsi kannat niin kauan kuin mielekkääksi tunnet, vaikkapa loputtomiin, jos niin haluat. Ja tarinan eläessä sinussa jollain tavoin realisoit sitä, teet siitä totta ja luot uutta tarinaa.
Toki saat olla pettynyt ja loukkaantunut, olethan inhimillinen elävä ihminen. Mutta se mitä haluan sanoa romantiikasta, ah, niin ihanaa kuin se onkin, niin koetapa jättää huomioimatta se, ei nyt kokonaan, mutta niin että se olisi ikäänkuin vain pieni sivujuonne paljon isommassa jutussa. Meinaan, ei naisista, eikä miehistä nyt mitään niin ihmeellistä kannata uskoakaan, mutta rakkaus on ihmetyksen aihe joka kohdalle tullessa aina yllättää ja ihmetyttää. Ja vielä enemmän ihmetyttää mitä kaikkea se jaksaa sietää ja kestää ja sen lisäksi toisinaan vielä kaikesta tuosta huolimatta jaksaa kasvaakin.
Kiitos vaan noista sanoista..
Kyllä pitäisi olla myös vaan kiitollinen, kun on saanut olla ihanteensa mukaisen ihmisen kanssa tekemisissä. Kuinka moni on kokenut samaa - eivät varmaankaan turhan monet.
Kyllä se siitä.. Eiköhän vastaan tule muitakin. Täytyy sittenkin antaa sille mahdollisuus.