Jokos ammattisotahistorioitsija

Se teksti löytyy varmaan sinun Tahvanais -kirjastasi... vai eikö löydykään?

Kertoisit toki ensin että missä se teksti on julkaistu, niin katsotaan hyllyyn :-)

On siellä toki ne Tahvanaisen fiktiiviset kirjatkin, ne kaikki 2.

http://www.promerit.net/kirjaluettelo.htm


Siitä fiktiivvisyydestä saat hyvän käsityksen tuolta:

http://www.kolumbus.fi/leo.mirala/Sota/Vilho_Tahvanainen.htm

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000010771444

S-32 kirjoitti:

Se teksti löytyy varmaan sinun Tahvanais -kirjastasi... vai eikö löydykään?

Kertoisit toki ensin että missä se teksti on julkaistu, niin katsotaan hyllyyn :-)

On siellä toki ne Tahvanaisen fiktiiviset kirjatkin, ne kaikki 2.

http://www.promerit.net/kirjaluettelo.htm


Siitä fiktiivvisyydestä saat hyvän käsityksen tuolta:

http://www.kolumbus.fi/leo.mirala/Sota/Vilho_Tahvanainen.htm

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000010771444

Lue lisää

Olen tilannut 2 kirjaa (AdLibriksestä):

Erkki Hautamäki: Suomi myrskyn silmässä, ja

Vilho Tahvanainen: Erikoistehtävä.

Hautamäen kirjan olen selannut läpi ja suurimmaksi osaksi myös jo huolellisesti lukenutkin, eikä hänen kirjassaan - joka osittain perustuu Tahvanaisen kirjaan - ole ko. sopimuksen tekstiä. Sivuilla 130-135 on ainoastaan tuon mainitsemani valmiussuosituksen teksti helmikuulta 1940 ( kartta hyökkäyksestä ja kartan selostusteksti).

Hautamäellä ei ole tietoa, mistä varsinainen sopimus, jonka valmiussuositus mainitsee, löytyisi. Hän epäilee, että se on jossakin vielä suljetussa arkistossa. Mutta koska epävarmuutta on, ajattelin kysäistä Teiltäkin. Joskushan jokin tärkeä teksti putkahtaa yllättävästä paikasta, ja ajattelin, onko kirjoissanne asiasta jotakin.

Tahvanaisen kirjaa en ole ehtinyt vielä lukea, mutta koska Hautamäellä ei ole sopimustekstiä, ei sitä varmaankaan ole Tahvanaisen kirjassakaan (joka on, kuten sanottu, Hautamäen kirjan pohjana).

Sopimustekstiä ei liene Mannerheimin salaperäisesti kadonneessa S-32 kansiosakaan (jäljellä ovat vain Tahvanaisen kopiot), koska Saksa informoi häntä vain tuon valmiussopimuksen osalta (joka kylläkin paljastaa, mitä oli 15.10.1939 sovittu, mutta ei varsinaista tekstiä). Mannerheimilläkään ei tiettävästi ollut 15.10.1939 solmitun salaisen sopimuksen tekstiä. Onkohan sitä kenelläkään Suomessa?

Tuo sopimushan pakottaa kirjoittamaan toisen maailmansodan historian lähes kokonaan uudelleen.

Mutta jos ei Teilläkään ole sen enempää tietoa kuin minulla, niin jääköön asia tähän. Ehkä tulevaisuudessa sopimusteksti löytyy jostakin nyt vielä suljetusta arkistosta. Tekstiä ei siis tiettävästi ole julkaistu vielä missään - kai (siksi kyselin, josko kuitenkin jossakin olisi).

Mielenkiintoinen asia joka tapauksessa. Moni asia kääntyy päälaelleen.

Kiitos kuitenkin vastauksesta!

Vesa I Laurio kirjoitti:

Olen tilannut 2 kirjaa (AdLibriksestä):

Erkki Hautamäki: Suomi myrskyn silmässä, ja

Vilho Tahvanainen: Erikoistehtävä.

Hautamäen kirjan olen selannut läpi ja suurimmaksi osaksi myös jo huolellisesti lukenutkin, eikä hänen kirjassaan - joka osittain perustuu Tahvanaisen kirjaan - ole ko. sopimuksen tekstiä. Sivuilla 130-135 on ainoastaan tuon mainitsemani valmiussuosituksen teksti helmikuulta 1940 ( kartta hyökkäyksestä ja kartan selostusteksti).

Hautamäellä ei ole tietoa, mistä varsinainen sopimus, jonka valmiussuositus mainitsee, löytyisi. Hän epäilee, että se on jossakin vielä suljetussa arkistossa. Mutta koska epävarmuutta on, ajattelin kysäistä Teiltäkin. Joskushan jokin tärkeä teksti putkahtaa yllättävästä paikasta, ja ajattelin, onko kirjoissanne asiasta jotakin.

Tahvanaisen kirjaa en ole ehtinyt vielä lukea, mutta koska Hautamäellä ei ole sopimustekstiä, ei sitä varmaankaan ole Tahvanaisen kirjassakaan (joka on, kuten sanottu, Hautamäen kirjan pohjana).

Sopimustekstiä ei liene Mannerheimin salaperäisesti kadonneessa S-32 kansiosakaan (jäljellä ovat vain Tahvanaisen kopiot), koska Saksa informoi häntä vain tuon valmiussopimuksen osalta (joka kylläkin paljastaa, mitä oli 15.10.1939 sovittu, mutta ei varsinaista tekstiä). Mannerheimilläkään ei tiettävästi ollut 15.10.1939 solmitun salaisen sopimuksen tekstiä. Onkohan sitä kenelläkään Suomessa?

Tuo sopimushan pakottaa kirjoittamaan toisen maailmansodan historian lähes kokonaan uudelleen.

Mutta jos ei Teilläkään ole sen enempää tietoa kuin minulla, niin jääköön asia tähän. Ehkä tulevaisuudessa sopimusteksti löytyy jostakin nyt vielä suljetusta arkistosta. Tekstiä ei siis tiettävästi ole julkaistu vielä missään - kai (siksi kyselin, josko kuitenkin jossakin olisi).

Mielenkiintoinen asia joka tapauksessa. Moni asia kääntyy päälaelleen.

Kiitos kuitenkin vastauksesta!

Lue lisää

"Hautamäellä ei ole tietoa, mistä varsinainen sopimus, jonka valmiussuositus mainitsee, löytyisi. Hän epäilee, että se on jossakin vielä suljetussa arkistossa."

Hautamäestä tai Tahvanaisesta välittämättä kerron, että etkö tiedä kuinka Englannissa hiljakkoin taaskin jatkettiin 1939 tapahtumia sisältävien arkistojen salassapitoaikaa useilla kymmenillä vuosilla eteenpäin. Niitä EI avata meidän eikä muidenkaan elinaikana.

Englannilla lienee oikeastikin ns. luuranko kassakaapissaan juuri koskien 2. maailmansotaan johtaneissa tapahtumissa.

Vesa I Laurio kirjoitti:

Olen tilannut 2 kirjaa (AdLibriksestä):

Erkki Hautamäki: Suomi myrskyn silmässä, ja

Vilho Tahvanainen: Erikoistehtävä.

Hautamäen kirjan olen selannut läpi ja suurimmaksi osaksi myös jo huolellisesti lukenutkin, eikä hänen kirjassaan - joka osittain perustuu Tahvanaisen kirjaan - ole ko. sopimuksen tekstiä. Sivuilla 130-135 on ainoastaan tuon mainitsemani valmiussuosituksen teksti helmikuulta 1940 ( kartta hyökkäyksestä ja kartan selostusteksti).

Hautamäellä ei ole tietoa, mistä varsinainen sopimus, jonka valmiussuositus mainitsee, löytyisi. Hän epäilee, että se on jossakin vielä suljetussa arkistossa. Mutta koska epävarmuutta on, ajattelin kysäistä Teiltäkin. Joskushan jokin tärkeä teksti putkahtaa yllättävästä paikasta, ja ajattelin, onko kirjoissanne asiasta jotakin.

Tahvanaisen kirjaa en ole ehtinyt vielä lukea, mutta koska Hautamäellä ei ole sopimustekstiä, ei sitä varmaankaan ole Tahvanaisen kirjassakaan (joka on, kuten sanottu, Hautamäen kirjan pohjana).

Sopimustekstiä ei liene Mannerheimin salaperäisesti kadonneessa S-32 kansiosakaan (jäljellä ovat vain Tahvanaisen kopiot), koska Saksa informoi häntä vain tuon valmiussopimuksen osalta (joka kylläkin paljastaa, mitä oli 15.10.1939 sovittu, mutta ei varsinaista tekstiä). Mannerheimilläkään ei tiettävästi ollut 15.10.1939 solmitun salaisen sopimuksen tekstiä. Onkohan sitä kenelläkään Suomessa?

Tuo sopimushan pakottaa kirjoittamaan toisen maailmansodan historian lähes kokonaan uudelleen.

Mutta jos ei Teilläkään ole sen enempää tietoa kuin minulla, niin jääköön asia tähän. Ehkä tulevaisuudessa sopimusteksti löytyy jostakin nyt vielä suljetusta arkistosta. Tekstiä ei siis tiettävästi ole julkaistu vielä missään - kai (siksi kyselin, josko kuitenkin jossakin olisi).

Mielenkiintoinen asia joka tapauksessa. Moni asia kääntyy päälaelleen.

Kiitos kuitenkin vastauksesta!

Lue lisää

Tahvanainen itse julkaisi nuo 2 kirjaa:

(Tässä on 2. painokset vuosilukuineen)

Tahvanainen Vilho Miksi Suomi ei käyttänyt etsikkoaikaansa? - Oikaisu maamme itsenäishistoriaan, Gummerus, 1973, 293 s 2. p

Tahvanainen Vilho Erikoistehtävä - Mannerheimin salaisena asiamiehenä 1932-1945
Akateeminen kustannusliike, 1971, 332 s., painos: 2,

Sekä Tahvanaisen että Hautamäen kirjat ovat puhdasta huijausta. Ne perustuvat väärennöksiin, jotka ovat näihin harrastajiin uponneet. Kukaan pätevä historioitsija ei moisiin sorru. Laurio on vielä tyhmempi kuin molemmat em. yhteensä.Tahvanainen on ( oli ) lisäksi puhdas valehtelija. Hautamäki on rehellinen mies, jota on perusteellisesti kusetettu. Joka uskoo Huhtiniemen huhuun ja Ylikankaaseen, uskokoon myös näihin juttuihin.

Kyllä maailman huijauksia mahtuu.

riittää ikuisesti kirjoitti:

Sekä Tahvanaisen että Hautamäen kirjat ovat puhdasta huijausta. Ne perustuvat väärennöksiin, jotka ovat näihin harrastajiin uponneet. Kukaan pätevä historioitsija ei moisiin sorru. Laurio on vielä tyhmempi kuin molemmat em. yhteensä.Tahvanainen on ( oli ) lisäksi puhdas valehtelija. Hautamäki on rehellinen mies, jota on perusteellisesti kusetettu. Joka uskoo Huhtiniemen huhuun ja Ylikankaaseen, uskokoon myös näihin juttuihin.

Kyllä maailman huijauksia mahtuu.

Lue lisää

että saatiin selitys sille, miksi Stalin suostui rauhaan Suomen kanssa 13.3.1940, vaikka sota oli jo käytännössä hänen voittamansa, tarvittiin enää viimeinen isku.

Varmaan Ribbentropin kirjekin 7.3.1940 on huijausta, eikö niin?

Hyvä kun annoit selityksen sillekin, miksi Mannerheim ehdottomasti kielsi Suomen hallitusta hyväksymästä länsivaltojen apua alkuvuodesta 1940.

Ja tämä "ammattisotahistorioitsija" selvittää myös, miksei - Kekkosen ja Paasikiven vaatimuksesta - Mannerheimin kansiossa S-32 olevia asiakirjatietoja saanut käyttää sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä 1945 eikä - Paasikiven vaatimuksesta - myöhemmin myöskään v. 1947 Pariisin rauhankokouksen yhteydessä.

Ammattihistorioitsija selvittää loistavasti myös, miksi Mannerheim kirjeessään 18.2.1949 valittaa Gripenbergille, että hän on joutunut karsimaan muistelmistaan pois lähes kaiken tärkeimmän asiakirjatiedon ja niin jopa VÄÄRENTÄMÄÄN historiaa?

Miksi Mannerheimin kansio S-32 on kadonnut?

MITÄ?

Nyt tämä suuri ja kiiltävä ("puhdasta huijausta") sotahistorian ja suuvärkinkäytön asiantuntija astelee ylväästi ja röyhistää rintaansa saatuaan ulostettua pään tasolla sijaitsevasta peräsuolestaan sanat "huijausta", "väärennöksiä", "Laurio on vielä tyhmempi" (sinun suustasi tulleena tuo on minulle kuin kunniamaininta), "puhdas valehtelija", "kusetettu" ja "huijauksia". Suu maiskuttaa maireasti ja ammattihistorioitsija siirtyy ylväästi sivummalle ja naureskelee: näin tehdään historiaa! Kumosin vastaananomattimasti kaiken! Ja Suomi24:n väki ja koko tiedeyhteisö taputtaa!

Lienet samaa sakkia kuin holokaustihuijarit - juutalainen, maamme vihollinen. Tähtäimessä vain huijaus, valehtelu, pilkkaaminen ja harhaanjohtaminen.

Kysy presidentiltä, missä on Mannerheimin kansio S-32, ja ilmoita vastaus täne, niin saat jotain hyödyllistäkin aikaan, narri.

Narri ei esitä yhtäkään todistetta.

Miksi Churchill olisi 15.10.1939 solminut jonkin sopimuksen sodan aloittamisesta kun Saksa oli aloittanut sodan jo puolitoista kuukautta aiemmin, ja NL oli siihen jo liittynytkin? Churchill nimitettiin Ison-Britannian pääministeriksi 10.5.1940. Mikäs hän oli sopimaan suurvaltasopimuksia ennen tuota?

kysymyksiä? kirjoitti:

Miksi Churchill olisi 15.10.1939 solminut jonkin sopimuksen sodan aloittamisesta kun Saksa oli aloittanut sodan jo puolitoista kuukautta aiemmin, ja NL oli siihen jo liittynytkin? Churchill nimitettiin Ison-Britannian pääministeriksi 10.5.1940. Mikäs hän oli sopimaan suurvaltasopimuksia ennen tuota?

Lue lisää

Yritin koota Hautamäen kirjasta ”Suomi myrskyn silmässä” seuraavan koosteen:

Kun ensimmäisen maailmansodan päättäneen Versaillesin rauhan yhteydessä muokattiin uutta Eurooppaa, sekä Saksa että Neuvostoliitto kärsivät kansallisia vääryyksiä. Hitlerin noustua valtaan v. 1933 molempien maiden ulkopolitiikkaa leimasi pyrkimys korjata nämä vääryydet. Vielä v. 1921 Puolan diktaattori Pilsudski oli riistänyt heikolta Neuvostoliitolta läntisen Ukrainan ja läntisen Valko-Venäjän alueita. Kun Pilsudski v. 1935 kuoli, Stalin otti heti yhteyttä Hitleriin ja ehdotti neuvotteluja maiden välisistä suhteista ja paremmasta yhteistoiminnasta englantilais-ranskalaista maailmanvaltaa vastaan, joka yhä ahdisti Saksaa sopimuspykälillä ja pyrki estämään Saksan ja Neuvostoliiton yhteistyön (joka – jopa sotilaallisena - oli pitkään ollut salaista ja laajaa).

Stalinin asianhoitaja, joka otti Hitleriin yhteyttä, pyysi, että kaikki neuvotteluasiat pidettäisiin täysin salaisina. Neuvotteluissa käsiteltäisiin SAKSAN VAPAUTTAMISTA VERSAILLESIN SOPIMUKSEN PAKKOPYKÄLISTÄ, jota Neuvostoliitto tukisi, jos muissa asioissa päästäisiin yhteisymmärrykseen. Näitä muita asioita olisivat Saksan ja Puolan välinen hyökkäämättömyyssopimus vuodelta 1934, Neuvostoliiton ja Puolan välinen raja, Neuvostoliiton edut eri puolilla Eurooppaa sekä maiden välinen yhteistyö.

Hitler suhtautui asiaan aluksi epäilevästi, koska ranskalaiset ja englantilaiset neuvottelivat muiden maiden ohessa myös Stalinin kanssa poliittis-sotilaallisen rintaman luomiseksi Saksan ympärille. Mutta lupaus tuesta Versaillesin pakkopykälistä pääsemiseksi sai Hitlerin myöntymään neuvotteluihin.

Neuvotteluita käytiin kolmeen otteeseen: marraskuun lopulla 1935 junan yksityisvaunussa Novgorodin lähellä, joulukuussa 1935 Prahassa ja tammi-helmikuussa 1936 Moskovassa. Saksan valtuuskuntaan kuului myös se Hitlerin asiamies ja kielimies-tulkki, joka – karattuaan Italiasta aiemmin kesällä - heinäkuussa 1944 Vammalassa kertoi Mannerheimin pyynnöstä Vilho Tahvanaiselle, Mannerheimin asiamiehelle, yli sata sivua tekstiä sotaan liittyvistä asioista ja elämästään muistiin merkittäväksi.

Helmikuun lopulla 1936 syntynyt laaja sopimusasiakirja allekirjoitettiin Berliinissä. Sopimuksessa sovittiin mm. seuraavasta: PUOLA JAETAAN, niin että sen itäinen osa kuuluu Neuvostoliittoon. Saksalle jää muu osa Puolaa ja Memelin alue. Vuonna 1934 solmittu Puolan ja Saksan välinen hyökkäämättömyyssopimus katsotaan rauenneeksi. Tsekkoslovakia kuuluu Saksan etupiiriin. Saksa tukee Neuvostoliiton vaatimusta saada muodostaa sotilastukikohtia Baltian alueelle Itämerelle pääsyä varten.

Stalinin ehdotuksesta sovittiin, että Skandinavia, johon laskettiin myös Suomi ja Itä-Karjala, jätetään ”valkeaksi vyöhykkeeksi”.

Edelleen sovittiin, että Versaillesin rauhansopimus on Saksaa kohtaan mielivaltainen ja mahdoton täyttää ja siten mitätöitävissä. Neuvostoliitto tukee Saksaa, kun se ryhtyy purkamaan tämän rauhansopimuksen velvoitteita. Neuvostoliitto hyväksyy Saksassa yleisen asevelvollisuuden ja puolustusvoimien muodostamisen. Neuvostoliitto tukee Saksaa, kun se ryhtyy liittämään menettämiään saksalaisalueita takaisin emämaan yhteyteen. Neuvostoliitto lupaa, ettei sen ja Tsekkoslovakian välinen hyökkäämättömyys- ja avunantosopimus ole esteenä Saksan toimille sen ryhtyessä ottamaan haltuunsa Tsekkoslovakian saksalaisalueita.

Näin Saksa sai hallitsevan aseman Euroopassa. Ranska ja Englanti päättivätkin – Saksan pelossa – aloittaa sodan Saksaa vastaan. Tämä päätös antoi Stalinille ”aseen”, jota vipuvartena käyttäen hän kykenisi levittämään kommunisminsa Eurooppaan.

Ensimmäiseksi Hitler purki Reininmaan demilitarisoinnin. Ranska ja Belgia vaativat sen vuoksi jopa sotatoimenpiteitä Saksaa vastaan. Hitler ehdotti näille maille rauhankomission muodostamista, mutta ne kieltäytyivät. Englannissakin Churchillin johtamat konservatiivit hyökkäsivät voimakkaasti hallituksen pehmeää ulkopolitiikkaa vastaan. Saksaa ja Hitleriä vastaan vaadittiin voimatoimia.

Hitlerin alkuperäinen pyrkimys oli vain saada takaisin Versaillesin rauhassa menetetyt alueet, mikäli mahdollista, neuvotteluteitse.

Itävallan Saksa liitti yhteyteensä rauhanomaisesti maaliskuussa 1938. Versaillesin sopimuksessa tällainen liittäminen oli kielletty. Kansanäänestys kuitenkin tuotti Hitlerille murskavoiton. Churchill tuli entistä vakuuttuneemmaksi, että Hitler ja Saksa on pysäytettävä. Hän ymmärsi, että SAKSA VOIDAAN PYSÄYTTÄÄ VAIN SAAMALLA STALIN ENGLANNIN JA RANSKAN RINNALLE SAKSAN VASTAISEEN RINTAMAAN. CHURCHILL EHDOTTAA 1936 ENGLANNIN, RANSKAN JA NEUVOSTOLIITON VÄLILLE SOTALIITTOA SAKSAN NUJERTAMISEKSI. Stalinilla on kuitenkin sopimus Saksan kanssa vuodelta 1936. Hän ehdottaakin kansainvälistä konferenssia asiasta. Englanti ja Ranska kuitenkin ilmoittivat, etteivät he hyväksy kansanäänestysmenettelyä saksalaisenemmistöisillä alueilla, koska tällöin Saksa saisi purettua Versaillesin määräykset laillisesti.

Tsekkoslovakian alaisuuteen joutuneet sudeettisaksalaiset kärsivät ankaraa sortoa ja terroria. Saksa aloitti v. 1938 neuvottelut siedettävän autonomian saamiseksi näille saksalaisille. Syksyllä 1938 nämä vaativat voimakkaasti alueidensa liittämistä Saksaan. Churchillin ja ranskalaisten väliintulon vuoksi neuvotteluissa ei päästy tulokseen, ja Hitler uhkasi sotilaallisilla toimilla.

Rauhanomaisiin ratkaisuihin pyrkivä Englannin pääministeri Chamberlain ja hänen ulkoministerinsä Halifax tekevät ranskalaisten kollegoidensa kanssa (Daladier, Bonnet) syyskuussa yhteisen esityksen Tsekkoslovakian johdolle sudeettikysymyksen rauhanomaisesta ratkaisusta. Ennen vastahakoinen presidentti Benesh on nyt 21.9.1938 valmis hyväksymään tämän välitysesityksen, jonka myös Hitler oli tunnustanut.

MUTTA: Kaksi päivää myöhemmin, 23.9.1938, Tsekkoslovakiassa julistetaan yleinen liikekannallepano! TAUSTALLA OLI TOIMINUT KAIKKEA SOVITTELUPOLITIIKKAA VASTUSTAVA CHURCHILL, JOKA TOIMI OPPOSITIOSTA KÄSIN. CHURCHILL OLI OTTANUT ELÄMÄNTEHTÄVÄKSEEN HITLERIN JA SAKSAN TUHOAMISEN. Jos Benesh nyt suostuisi mainittuun välitysesitykseen, hänen päämääränsä joutuisi vaaraan. Churchill matkusti 20.9.1938 Pariisiin vaatimaan sikäläistä oppositiota (Mandel, Reynaud) ryhtymään painostamaan Beneshiä olemaan hyväksymättä välitysehdotusta.

Mandel ilmoittikin Beneshille, että jos Saksa hyökkää, Ranska, Englanti ja NEUVOSTOLIITTO tulevat apuun Tsekkoslovakian rinnalle! Lopulta Benesh taipui Mandelin suostutteluun ja aloitti yleisen liikekannallepanon. Ranska suoritti osamobilisaation, Mussolini mobilisoi laivastonsa ja osan maavoimiaan, samoin Puola, Belgia ja Unkari nostivat valmiuttaan. Eurooppa oli aseissa, ja Benesh oli riemuissaan.

Neuvostoliitto kuitenkin oli hiljaa. Syynä oli Neuvostoliiton ja Saksan välinen sopimus vuodelta 1936.

Hitler katsoi Beneshin menettelyn provokaatioksi, ja hän esitti uudet vaatimukset: Hitler uhkasi miehittää sudeettialueet 1.10.1938 alkaen, ja kansanäänestyksiä järjestettäisiin laajemmalla alueella kuin aiemmin oli sovittu. Chamberlain hyväksyy Hitlerin esityksen ja lähtee hakemaan hallituksensa ja Ranskan suostumusta. Benesh hylkää Hitlerin muistion. Churchillin toimet olivat vaikuttaneet. Englannin ja Ranskan hallitukset eivät hyväksyneet Hitlerin ehdotusta annettavaksi Beneshille.

Kun Ranska ja Englanti päätyvät sitten jatkamaan neuvotteluita Hitlerin kanssa, Churchill esittää voimakkaan protestin Chamberlainin myöntyväisyyttä ja neuvotteluita kohtaan. SAMALLA CHURCHILL TUO JULKI UNELMANSA: ON SAATAVA MAHDOLLISIMMAN NOPEASTI AIKAAN SOTALIITTO ENGLANNIN, RANSKAN JA NEUVOSTOLIITON KESKEN.

Ranska ja Englanti ottavat yhteyttä (Horace Wilsonin välityksellä) Hitleriin ja pyrkivät saamaan Hitlerin luopumaan vaatimuksistaan. MUUSSA TAPAUKSESSA MOLEMMAT MAAT TÄYTTÄVÄT LIITTOVELVOLLISUUTENSA TSEKKOSLOVAKIAA KOHTAAN. ENGLANTI JA RANSKA OVAT SIIS VALMIIT SOTAAN SAKSAA VASTAAN!

Hitler saa tietää, etteivät tsekit (ulkoministeri Kroftan lausunto) suostu enää sovitteluihin. Hän ottaa kuitenkin vastaan tsekkien valtuuskunnan, ja antaa aikaa 28.9.1938 asti hyväksyä tai hylätä hänen ehdotuksensa. Chamberlain ilmoittaa antavansa takuut sopimuksen läpimenosta Prahassa sillä ehdolla, ettei Saksa tartu aseisiin. Hitler panee pöytään ehdot: joko hänen ehdotuksensa hyväksytään Prahassa ja valtuuskunta saapuu Berliiniin seuraavana päivänä tai hänen ehdotustaan ei hyväksytä, jolloin Saksa aloittaa sotatoimet. Wilson ilmoittaa Hitlerille, että siinä tapauksessa Englanti ja Ranska tulevat Tsekkoslovakien rinnalle Saksaa vastaan. Hitler ilmoittaa ottaneensa tämänkin huomioon – hänellähän on salainen hyökkäämättömyyssopimus Neuvostoliiton kanssa. Prahassa Benesh puolestaan ilmoittaa taipumattomuutensa luottaessaan Ranskan ja Englannin apuun. SUURSOTA ON HYVIN LÄHELLÄ.

27.9.1938 Chamberlain kuitenkin ilmoittaa radiossa, ettei Englanti ryhdy taistelemaan Tsekkoslovakian rinnalla. Tästä huolimatta Benesh luotti Mandelin välittämään Churchillin ja Reynaudin kiihotusviestiin. Englannissa levisi kiihkeä Churchillin lietsoma kapinamieli pääministeriä ja ulkoministeriä kohtaan. Hitler lähetti Chamberlainille kiitokset rauhan pelastamisesta Euroopassa. 27.9. – 28.9.1938 viimein Mussolini ryhtyy välittäjäksi Hitlerin suuntaan, ja Hitler suostuukin siirtämään mobilisaatiotaan ja ryhtymään neuvotteluihin. Hän kutsuu Chamberlainin ja Daladierin Münchenissä 29.9. – 30.9.1938 pidettävään neuvotteluun.

Tsekkoslovakian Benesh ei ollut tietoinen, että Stalin oli yksipuolisesti luopunut maiden välisestä avunantosopimuksesta ja antanut Hitlerille vapaat kädet Tsekkoslovakian suhteen. Nyt Stalinin oli ”kasvonsa säilyttääkseen” taktisista syistä varoitettava Saksaa ryhtymästä aseelliseen toimintaan Tsekkoslovakiaa vastaan. Tällaista Hitler ei kuitenkaan hyväksy. Hän ilmoittaa, että Saksa puolestaan on valmis luopumaan vuoden 1936 sopimuksesta ja samalla koko Puolan kysymyksestä (maathan olivat sopineet Puolan jaosta). Saksa myös asettuisi Puolan puolelle, jos Neuvostoliitto alkaisi muutella rajoja.

Stalin ei kuitenkaan missään nimessä tahtonut luopua Puola-suunnitelmastaan. Stalin vastasikin nyt englantilaisille ja ranskalaisille siten, että hän vaati hoitamaan asiat niin, ettei Tsekkoslovakia asetu vastustamaan Hitlerin vaatimuksia. Näin myöskin tapahtui Münchenin kokouksessa (läsnä Saksa, Italia, Ranska, Englanti, mutta ei Tsekkoslovakiaa itseään!). Tulos: Puola miehitti heti Teschenin alueen Tsekkoslovakialta, sitten Unkari vei omansa (Rutenia) ja Saksa miehitti sudeettialueet. Sekavien vaiheiden jälkeen Saksa marssii 15.3.1939 myös Böömiin ja Määriin, joista muodostetaan protektoraatti.

Ranska ilmoittaa, ettei se hyväksy Hitlerin toimia Tsekkoslovakian asiassa (siis Böömin ja Määrin suhteen). Pääministeri Bonnet ottaa myös yhteyttä Neuvostoliittoon ja ilmoittaa, että nyt olisi sopiva hetki yhteisen rintaman muodostamiselle Hitleriä vastaan. Lännessä propagoidaan kovasti Hitleriä vastaan.

Churchill työskenteli uupumatta vuosien 1937 ja 1938 vaihteesta lähtien sotaliiton luomiseksi Saksan ympärille ja lopulta Saksan tuhoamiseksi. Tässä häntä tuli USA:n presidentti Roosevelt. Kirjassaan Erkki Hautamäki kirjoittaa näistä miehistä (s. 66): ”Näiden molempien II maailmansodan vaikuttajahahmojen osalta on edelleen lopullisesti selvittämättä, millaisin menetelmin ja valtuuksin he veivät johtamansa kansakunnat ihmiskunnan tuhoisimman sodan syövereihin.”

Kirjansa sivulla 68 Hautamäki esittää sitaatteja Churchilliltä. Vuonna 1919 tämä toteaa: ”Mikäli Saksa seuraavien 50 vuoden kuluessa jälleen pystyy käymään maailmankauppaa, olemme käyneet tämän sodan (1914 – 1918) turhaan.” Vuonna 1934: ”Jos Saksasta tulee liian vahva, se on jälleen murskattava, ja tällä kertaa lopullisesti” (Churchill Heinrich Brüningille). Vuonna 1936: ”Kolme pääteesiäni ovat: Meidän on ryhdyttävä vastarintaan jokaista potentiaalista maailmanvalloittajaa ja hyökkääjää vastaan. Toiseksi: Saksa nykyisen natsihallintonsa myötä on juuri tällainen….”. Vuonna 1938: ”RANSKALAIS-BRITTILÄIS-NEUVOSTOLIITTOLAINEN SOTALIITTO ON AINUT TOIVOMME ESTÄÄ NATSISMIN ETENEMINEN.”

Puolan kanssa Saksa aloitti neuvottelut jo 1936. Hitler esitti ehdotuksia rajamuutoksiksi. MUTTA TÄLLÖIN RANSKA JA ENGLANTI HERÄSIVÄT JA PUOLAA KIELLETTIIN RYHTYMÄSTÄ NEUVOTTELUIHIN HITLERIN KANSSA. Puola kieltäytyikin neuvotteluista. Vuosien 1936 ja 1937 kuluessa Hitler huomasi, ettei saksalaisalueiden rauhanomainen liittäminen takaisin Saksan yhteyteen ole mahdollista.

Heti edellä mainitun Münchenin kokouksen jälkeen Stalin tekee Puolan kysymyksessä aloitteen. Neuvostoliiton ja Saksan neuvottelut alkavat 1.10.1938 Moskovassa. Stalin katsoo, että nyt on sopiva ajankohta ryhtyä neuvottelemaan vuonna 1936 tehdyn sopimuksen mukaan.

2.10.1938 TEHDÄÄN STALININ ESITYKSESTÄ TOIMEENPANOSUUNNITELMA MM. PUOLAN JAKAMISEKSI VUODEN 1936 SOPIMUKSEN POHJALTA. Kummatkin maat esittäisivät omat ehtonsa Puolalle 20.10.1938 mennessä toisistaan riippumatta. Saksa ottikin Puolaan yhteyttä, mutta Neuvostoliitto ei ollut tehnyt sitä vielä lokakuun loppuun mennessäkään. Ribbentrop kysyy syytä Moskovasta, ja saa kysymykseensä vältteleviä vastauksia. Joka tapauksessa Neuvostoliiton viivyttelystä johtuen Puolan hallituksella oli uhkanaan yksinomaan Saksan esittämät ehdotukset (Puola ei tiennyt NL:n mukanaolosta). Puolan ulkoministeri Beck otti heti yhteyttä Ranskaan ja Englantiin saadakseen tukea Saksaa vastaan. MOLEMMAT MAAT KEHOTTIVAT PUOLAA TORJUMAAN KAIKKI SAKSAN NEUVOTTELUVAATIMUKSET. Puola kieltäytyykin neuvotteluista.

Viikko siitä, kun Puola oli antanut kielteisen vastauksen, Moskovaan ilmestyivät Englannin ja Ranskan valtuuskunnat. Hitler saa tietää tästä ja huomaa, että Englanti ja Ranska pyrkivät lyömään kiilaa Saksan ja Neuvostoliiton suhteisiin. Merkillistä oli, ettei Neuvostoliitto marraskuun loppuun mennessäkään ollut ryhtynyt toimiin Puolan suhteen. Stalin kuitenkin ahdisteli asiamiestensä kautta mm. Suomea, Baltian maita ja Turkkia. Hitler jättikin Puolan kysymyksen lepäämään.

Tammikuussa 1939 Stalin haluaa keskustella Moskovassa Saksan kanssa, koska huhutaan, että Saksa olisi aikeissa hyökätä Neuvostoliittoon. Hitler raivostuu ja ilmoittaa, että tulkoon Stalin itse Berliiniin keskustelemaan keksimistään hyökkäysaikeista. Hitler puhuu suoraan NL:n ”verukkeista” ja ”valheista” niin Ukrainan kuin Puolan kohdalla.

Stalinin neuvottelijat tulevatkin Berliiniin. Neuvostoliitto halusi selkeän hyökkäämättömyyssopimuksen maiden välille. Neuvostoliitto myös esitti Suomen ja Baltian maiden siirtämistä sen vaikutuspiiriin. Hitler ei ryhtynyt keskustelemaan tästä, koska Neuvostoliittokaan ei omalta osaltaan ollut ryhtynyt neuvotteluihin Puolan kanssa. Saksa haluaa pitäytyä vuoden 1936 sopimuksen puitteissa ja ottaa pian itselleen Memelin alueen ja varaa ”vapaat kädet” myös Böömin ja Määrin suhteen. Jälkimmäinen myös siksi, että Neuvostoliitto oli keskittänyt joukkoja Puolan ja Tsekkoslovakian vastaisille rajoille kertomatta tarkoitusta. Neuvostoliitto ilmoittaa, että englantilaiset ja ranskalaiset valtuuskunnat olivat käyneet Moskovassa pyytämässä Neuvostoliiton suojelusta Tsekkoslovakialle ja Puolalle. ENGLANTI JA RANSKA OLIVAT PÄÄTTÄNEET TUKEA NÄITÄ MAITA, JOS NE JOUTUVAT SAKSAN HYÖKKÄYKSEN KOHTEIKSI. Lisäksi valtuuskunnat olivat pyytäneet saada tuoda joukkojaan Memelin ja Puolan alueille ja ottaa samalla Itämeren alue ”suojelukseensa”. Syynä siis neuvostojoukkojen keskittämiselle Puolan ja Tsekkoslovakian rajoille olisi englantilais-ranskalaisten maihinnousujoukkojen torjuminen, mikäli ne aikovat toteuttaa Itämeren suunnitelmansa.

Hitler ei kuitenkaan anna periksi. Päädytään pysymään vuoden 1936 sopimuksen puitteissa ja PUOLAN ASIA RATKAISTAISIIN YHTEISTUUMIN SAMANAIKAISESTI.

On huomattava, että Puola oli Versaillesin rauhanteon yhteydessä ajanut voimakkaasti etujaan ja saanut ympärysvaltojen hyväksymänä laajoja saksalaisalueita itselleen (n. 3,5 miljoonaa saksalaista). Saksa oli menettänyt ”Puolan käytävän”, Danzigin alueen ja Posenin. Ylä-Sleesian alueita liitettiin Puolaan.

Vuoden 1936 sopimuksen nojalla Saksa otti 23.3.1939 haltuunsa Memelin. Sitten Saksa esittää neuvottelutarjouksen Puolalle aluekysymysten selvittämiseksi. Puolan ulkoministeri pyytää jälleen suojaa Englannilta ja Ranskalta, ja NÄMÄ JULISTAVATKIN YKSIPUOLISEN TAKUUN PUOLAN RAJOJEN KOSKEMATTOMUUDESTA 31.3.1939. Päätös oli varsinaisesti tehty jo 26.3. Englannin alahuoneessa, ja se tiesi samalla lähtölaskentaa Chamberlainille. Churchill oli pääsemässä päämääräänsä luoda laaja sotarintama Saksaa vastaan.

Puola yltyy röyhkeäksi. Onhan sillä nyt takuut. Kaikki Saksan neuvotteluesitykset torjutaan. Ribbentrop kysyy Puolan ulkoministeriltä Beckiltä, onko Neuvostoliitto ottanut yhteyttä raja-asioissa. Beck ohjaa Ribbentropin ulos ovesta ja käskee mennä kysymään Stalinilta. Ribbentrop lentääkin seuraavana päivänä (3.4.1939) Moskovaan keskustelemaan Puolan kysymyksestä Stalinin kanssa. Samana päivänä Puola julistaa Beckin aloitteesta osittaisen liikekannallepanon!

Ribbentrop neuvottelee Moskovassa 3.4. – 4.4.1939. Sovittiin, että NEUVOSTOLIITTO JA SAKSA HYÖKKÄÄVÄT PUOLAAN SAMANAIKAISESTI JA JAKAVAT SEN VUODEN 1936 SOPIMUKSEN MUKAISESTI. Stalin esittää hyökkäysajankohdaksi touko-kesäkuun vaihdetta 1939. Hyökkäysvalmistelut aloitetaan heti.

Puolan asian suhteen Neuvostoliiton käytöksessä esiintyi jatkuvasti merkillisyyksiä, ja ne saivat saksalaiset epävarmoiksi Stalinista. Koko asia muuttui vähemmän merkittäväksi. Alun perin Saksan tarkoituksena ei ollut lainkaan koskea Puolan alueeseen muuta kuin vaihtokauppana Danzigin kysymyksessä. Pilsudskin kuoleman (1935) jälkeen Puolan ja Saksan suhteet viilenivät Saksan esitettyä neuvotteluita. Englanti ja Ranska olivat painostamassa, ja v. 1936 ilmapiiri oli niin kylmä, että Saksa suostui STALININ EHDOTUKSEEN PUOLAN JAKAMISESTA, jos Neuvostoliitto jatkossakin tukee Saksan pyrkimyksiä saada takaisin Versaillesin rauhassa menettämänsä alueet.

Jo viikon päästä Englanti ja Ranska tiesivät tuon Moskovan neuvottelun tuloksen! Heidän neuvottelijansa saapuivat 14.4.1939 Moskovaan. RANSKA ESITTI STALINILLE SOTILASLIITON MUODOSTAMISTA RANSKAN, ENGLANNIN JA NEUVOSTOLIITON KESKEN. Natsismin leviäminen Itä-Eurooppaan tulisi estää. RANSKA JA ENGLANTI TAKAISIVAT PUOLALLE TÄYDELLISEN SOTILAALLISEN AVUN SAKSAA VASTAAN. Sopimusmaat sitoutuisivat auttamaan toisiaan, jos jokin niistä joutuu sotaan Saksaa vastaan tai jos jokin niistä asettuu vastustamaan Saksan hyökkäystä Puolaa tai Romaniaa vastaan.

Stalin vastaa 16.4. omalla ehdotuksellaan. NEUVOSTOLIITTO OLISI VALMIS YHTEISTYÖHÖN, MIKÄLI PÄÄSTÄISIIN SOPUUN JOISTAKIN MYÖNNYTYKSISTÄ, esimerkiksi: sopimusmaiden antama takuu koskisi kaikkia Neuvostoliiton naapurimaita, siis myös Suomea ja Baltian maita. LISÄKSI: ENGLANNIN JA RANSKAN APUUN PUOLALLE TULI LIITTÄÄ EHTO, ETTÄ SE KOSKISI VAIN SAKSAN HYÖKKÄYSTÄ PUOLAAN (ei siis Neuvostoliiton hyökkäystä!).

Englanti ja Ranska pyysivät harkinta-aikaa, mistä Stalin ei pitänyt, koska HÄN OLI SOPINUT SAKSAN KANSSA SAMANAIKAISESTA HYÖKKÄYKSESTÄ PUOLAAN JO TOUKO-KESÄKUUN VAIHTEESSA.

Hitler sai jo muutaman päivän kuluttua asiamiehiltään tiedon englantilais-ranskalais-neuvostoliittolaisen kokouksen salaisesta asiakirjasta. Kävi selväksi, että Stalin pelasi omaa kaksinaamaista politiikkaansa. Hitler yritti vielä neuvotella Puolan kanssa, mutta Puola kieltäytyi. Sen sijaan Puolan järjestämät provokaatiot lisääntyivät (ampumavälikohtauksia, lentokoneiden ja autojen tulittamista jne.).

Maailmalla käytiin mediakampanjaa Saksaa vastaan. Puhuttiin ”Saksan uhasta”. Hitler tarjosi 28.4.1939 kaikille Euroopan pienille valtioille hyökkäämättömyyssopimusta ja yhteistyötä rauhan ylläpitämiseksi. Vain Tanska suostui Saksan esitykseen.

Huhtikuun lopussa Stalin sitten äkkiä ilmoittaa olevansa valmis sopimaan Hitlerin kanssa Puolan kysymyksen ratkaisemisesta. Neuvostoliitto ja Saksa neuvottelivat toukokuun alkupäivinä 1939 Berliinissä. NEUVOSTOLIITON EHDOTUS OLI SEURAAVA (Vilho Tahvanaiselle tarinansa kertoneen Hitlerin asiamiehen mukaan): PUOLAN JAKAMINEN HOIDETAAN ELO-SYYSKUUN VAIHTEESSA, VIIMEISTÄÄN 1. SYYSKUUTA ALOITETTAVALLA YHTÄAIKAISELLA HYÖKKÄYKSELLÄ. Puna-armeija voisi jatkaa hyökkäystään Baltian suunnassa. Neuvostoliitto ottaisi Suomen haltuun.

Hitler hyväksyi Stalinin ehdotuksen siten, että Puola jaetaan viimeistään 1.9.1939. Neuvostoliitto saa edetä Baltiaan tukikohtia varten. Sen sijaan Suomeen ja Skandinaviaan Neuvostoliitto ei saa edetä, koska syntyisi suurselkkauksen vaara. Suomi ja Skandinavia tuli pitää ”valkeana vyöhykkeenä” vuoden 1936 sopimuksen mukaisesti.

Englannin, Ranskan ja Neuvostoliiton väliset neuvottelut jatkuivat kesällä 1939. Englanti ja Ranska hyväksyvät Stalinin esityksen, ETTÄ ENGLANNIN JA RANSKAN PUOLALLE ANTAMA APU KOSKISI VAIN SAKSAN HYÖKKÄYSTÄ.

12.6.1939 Molotov lisää vaatimuksia: Apua tulisi antaa kaikille mainituille Euroopan maille, myös Suomelle ja Baltian maille, siinäkin tapauksessa, että ne itse asettuisivat sitä vastustamaan! Tämänkin Englanti ja Ranska lopulta hyväksyvät.

Kesäkuun lopulla 1939 Molotov esittää jälleen lisävaatimuksen: Saksan aggression, jota vastaan apua annettaisiin, ei tarvitsisi olla suoranainen sotilaallinen hyökkäys vaan siihen riittäisi myös epäsuora hyökkäys, jonka Molotov myöhemmin ilmoitti tarkoittavan sitä, että ko. maassa ulkopoliittinen suuntaus muuttuu Saksalle ystävällisemmäksi. Tähänkin Englanti ja Ranska suostuvat. Käytännössä kaikki Euroopan pienet valtiot joutuivat näin näiden kolmen maan mielivaltaan. SOPIMUS HYVÄKSYTÄÄN HEINÄKUUN PUOLIVÄLISSÄ 1939. Stalin käskee valmistella hyökkäyssuunnitelman Suomen valloittamiseksi.

Sotilaallisista yksityiskohdista aletaan neuvotella 11.8.1939 Moskovassa. Rooseveltin juutalainen neuvonantaja Felix Frankfurter käy heinä-elokuun vaihteessa Churchillin luona neuvottelemassa (asiakirjat julistettu jatkuvasti salaisiksi). Todennäköisesti Frankfurter toi tiedon USA:n mukaantulosta odotettavissa olevaan sotaan Saksaa vastaan.

Kesällä 1939 Churchill myös solmi Krimillä Stalinin kanssa salaisen kehyssopimuksen jo ennen 15.10.1939 solmittua sopimusta. Tieto Krimin neuvottelusta käy ilmi Saksan 9.2.1940 kaappaamista asiapapereista (15.10.1939 laaditun sotasopimusasiakirjan ja Stalinin 28.1.1940 Churchillille lähettämän sotasuunnitelman täytäntöönpanosuosituksesta).

23.8.1939 Neuvostoliitto ja Saksa solmivat hyökkäämättömyyssopimuksen (Molotov-Ribbentrop-sopimuksen). Tämä sopimus vakuutti Hitlerin lopullisesti kahden rintaman sodan välttämisestä. Tähän olivat päätyneet myös Stalin ja länsivaltojen edustajat laskelmissaan. PUOLAAN SAKSA HYÖKKÄISI NYT VARMASTI SAADAKSEEN TAKAISIN MENETTÄMÄNSÄ ALUEET. Puolan sodan alkamisajankohdaksi Neuvostoliitto ja Puola olivat sopineet jo toukokuussa 1939: syyskuun ensimmäiseen päivään mennessä 1939 (Stalinin ehdotus, jonka Hitler hyväksyy).

Tilanne oli siis se, että Englannilla, Ranskalla ja Neuvostoliitolla oli valmiiksi neuvoteltu keskinäinen (allekirjoittamaton) sotatoimisopimus Saksan etenemisen estämiseksi ja lopulta Saksan lyömiseksi.

Hitlerillä ja Stalinilla oli voimassa oleva, v. 1936 solmittu ja toukokuussa 1939 tarkistettu salainen sopimus mm. Puolan jaosta sekä 23.8.1939 solmittu Molotov-Ribbentrop-sopimus. Em. tarkistuksessa oli vahvistettu Neuvostoliiton ja Saksan yhtaikainen hyökkäys Puolaan 1.9.1939 mennessä. Molotov-Ribbentrop-sopimus pyyhki pois Hitlerin mielestä painajaisen kahden rintaman sodasta, jos Englanti ja Ranska Puolalle antamiensa takuiden perusteella julistaisivat sodan Saksalle ja Neuvostoliitolle.

Hitler uskoi Puolan romahtavan pian kahdelta taholta tulevan hyökkäyksen tuloksena. Hänellä oli valmis ehdotus Puolalle aluevaihdoista. 6.10.1939 hän esitti rauhantarjoukset länsivalloille.

ANSA OLI SIIS VIRITETTY. ASTUISIKO HITLER SIIHEN?

Takuut saatuaan Puola oli jo keväällä 1939 ryhtynyt toimiin armeijansa liikekannallepanemiseksi. Ranska ja Englanti tulisivat apuun, mahdollisesti Neuvostoliittokin, puolalaiset ajattelivat. Puola ei tiennyt, etteivät läntiset vallat olleet nopeita toimittamaan aseellista apua. Englannissa arveltiin Puolan kestävän sodassa Saksaa vastaan korkeintaan 60 päivää.

Roosevelt oli yhteydessä Churchilliin ja tuli vakuuttuneeksi, että Yhdysvaltojen on tultava mukaan sotaan. Tämä tuuditti Churchillin turvallisuudentunteeseen, eikä hän suostunut mihinkään Hitlerin esittämistä lukuisista rauhantarjouksista. Samalla Roosevelt tuki kuitenkin Stalinia.

Münchenin sopimuksen jälkeiset tapahtumat johtivat siihen, etteivät Englanti ja Ranska katsoneet voivansa luottaa Hitleriin. Hitler oli pysäytettävä liittoutumalla Neuvostoliiton kanssa! Englanti ja Ranska eivät olleet tietoisia vuoden 1936 saksalais-neuvostoliittolaisesta sopimuksesta.

Stalin odotti Hitlerin hyökkäystä Puolaan, jolloin ansa laukeaisi ja Ranska ja Englanti julistaisivat Saksalle sodan. ”Kapitalistivaltiot” saisivat näännyttää toinen toisensa Stalinin odottaessa sopivaa tilaisuutta. Syntyisi suursota, jossa Stalin aluksi siirtäisi rajaa länttä kohti Puolassa.

Stalin päätti ryhtyä petturiksi ja tehdä yksin Saksasta rikollisen hyökkääjän. Tämän hän teki niin, ettei hyökännytkään, kuten oli sovittu, 1.9.1939 vaan vasta 17.9.1939. Näin Stalin saa Saksan maailmansodan aloittajaksi! Muistettakoon myös, että Neuvostoliiton ja länsivaltojen välisissä neuvotteluissa kesällä 1939 oli sovittu, että vain Saksan hyökkäys aiheuttaa näiden sodanjulistuksen, ei Neuvostoliiton hyökkäys.

Saksa hyökkää Puolaan täsmällisesti Neuvostoliiton kanssa sovittuna ajankohtana 1.9.1939 klo 04.45. Kaikkien hämmästykseksi Saksa lyö Puolan parissa viikossa. Rajan takana Neuvostoliitto ei ole valmis sotaan Saksan kanssa, joten, vaikka maiden välillä olikin hyökkäämättömyyssopimus, oli tähdellistä hakea apua länsivalloilta. Näin syntyy lopullisesti Churchillin ja Stalinin salaisesti junailema salainen sotasopimus 15.10.1939 länsivaltojen ja Neuvostoliiton välille. Siinä sovitaan yhteistoiminnasta Saksan lyömiseksi neljältä eri suunnalta tapahtuvilla iskuilla kesällä 1940. Tämä Stalinin petos paljastuu Hitlerille vasta 9.2.1940.

Hitler provosoitiin ja houkuteltiin hyökkäykseen Puolaa vastaan, mikä ”ansana” laukaisi länsivaltojen (myös USA:n) ja Neuvostoliiton salaiset vastatoimet. Hitlerillä ei ollut edes tarkoituksena lopettaa Puolan valtiollista olemassaoloa vaan ainoastaan neuvotteluratkaisun saaminen rajakysymykseen. Stalinilla oli kuitenkin tuolloin toinen suunnitelma.

Saksan hyökättyä 1.9.1939 saksalaiset huomaavat vasta parin päivän päästä, ettei Neuvostoliitto olekaan hyökännyt samanaikaisesti. Ansa on lauennut! Hitler saa raivokohtauksen. Ranska ja Englanti ovat odottaneet tätä hetkeä. Maat julistavat 3.9.1939 Saksalle sodan.

USA:ssa Roosevelt junailee nopeasti läpi lakimuutokset, jotta Neuvostoliitolle, Englannille ja Ranskalle voidaan toimittaa apua. USA käy ”julistamatonta” sotaa Saksaa vastaa alusta lähtien.

Samaan aikaan Ranskan, Englannin ja Neuvostoliiton välinen sotilaallinen yhteistyösuunnitelma Saksaa vastaan on valmistumassa lopullisesti Moskovassa. Se allekirjoitetaan 15.10.1939.

Vielä elokuun loppupäivinä 1939 Hitler oli hyväksynyt Puolalle esittämässään ns. 16 kohdan ehdotuksessaan itsenäisen Puolan valtion olemassaolon ja sen yhteyden Itämerelle myös tulevaisuudessa. Stalin ei kuitenkaan tunnustanut uutta, itsenäistä Puolaa, ja siksi myös Puolan ydinosa jää saksalaisten haltuun 28.9.1939 Moskovassa solmitussa rajasopimuksessa. Siitä Hitler muodosti toistaiseksi Kenraalikuvernementin.

6.10.1939 Hitler esittää Ranskalle ja Englannille rauhantarjouksen. Siihen nämä eivät suostu. Tällaiset Hitlerin rauhanesitykset olivat – jos länsivallat niihin suostuisivat - myrkkyä Stalinille, ja siksi hän 15.10.1939 kiirehtii vahvistamaan Moskovassa lopullisen sotasopimuksen Hitlerin tuhoamiseksi Englannin ja Ranskan kanssa. Rauha Euroopassa ja koko maailmassa romuttaisi hänen suuren unelmansa maailmanlaajuisesta ”proletariaatin diktatuurista”. Vain suuri, pitkäaikainen sota voisi viedä Neuvostoliiton lopulta maailman johtavaksi mahtitekijäksi (Stalinin puhe 19.8.1939).

Hautamäki kirjoittaa Churchillista kirjansa sivulla 128: ”Churchillin aikaisempien hyvin aktiivisten kontaktien perusteella (Churchill kuului Chamberlainin kabinettiin syyskuun 3. päivän jälkeen) Stalin oli nyt valmis allekirjoittamaan POLIITTISEN SOTASOPIMUKSEN LÄNSIVALTOJEN KANSSA. Tämä vaati kuitenkin hyvin voimakasta desinformaatiota sopimuksen salassapitämiseksi.”

Edelleen sivulla 193: ”Saksan aloittaessa lännen sotaretkensä kaatuu Chamberlainin hallitus Lontoossa. Hän joutuu eroamaan, ja tilalle astuu Sir Winston Churchill. Hänen vuosia kestänyt Chamberlainin ulkopolitiikan arvostelunsa ja leppymätön Hitlerin ja saksalaisuuden vihansa antoivat hänelle nyt asemansa puolesta mahdollisuuden toteuttaa ’omaa politiikkaansa’ - - Kuten ystävänsä Churchill, pyrkii Rooseveltkin omapäisesti kongressin päätäntävaltaa väistäen ja voimassa olevia lakeja rikkoen, sopimuksia tehden ja lupauksia ilman valtuuksia antaen salaa luomaan pohjaa USA:n mukaantulolle sotaan.’”

Ja sivuilla 271-272: ”Chamberlainilla on kuitenkin vastavoima Sir Winston Churchillissä, joka on parlamentin jäsen, myöhemmin I merilordi ja kabinetin jäsen. Hänen toimensa ja ankara kritiikkinsä pääministeriä ja kabinetin ”pehmeyttä” kohtaan tähtäävät suoraviivaisesti sotaan Hitleriä ja Saksaa vastaan. Churchillilla on jo vuodelta 1934 selkeä käsitys brittiläisen imperiumin päätehtävästä, jonka hän lausuu julki Saksan entiselle liittokanslerille Heinrich Brüningille Lontoossa: ’Mikäli Saksasta tulee liian vahva, on meidän lyötävä se jälleen hajalle – ja tällä kertaa lopullisesti!’ Tässä kirjamme I osassa olemme voineet todeta Churchillin ajavan järkkymättömällä itsepäisyydellä Saksan tuhoamiseen tähtäävää sotapolitiikkaansa heti Hitlerin valtaannoususta lähtien. Hän tuo ilmi jo 1937 – 1939 useissa eri yhteyksissä tämän päämäärän saavuttamisen olevan mahdollista vain muodostamalla laaja liittolaisrintama, kuten I maailmansodassakin, Saksan saartamiseksi ja lyömiseksi. - - Churchillin EPÄVIRALLISET ja OMAEHTOISET kontaktit (hallituskontaktien ohella) molempien suurvaltajohtajien (Roosevelt, Stalin) kanssa johtavat sitovaan tulokseen vasta kesällä 1939 (Kansio S-32: Krimin neuvottelut Stalin/Churchill). - - Keväällä 1939 Churchill on saanut Rooseveltilta lopullisen varmuuden Yhdysvaltojen tulosta mukaan Saksan vastaiseen kamppailuun, mikäli Englannin ja Ranskan Puolalle antama ’blanco-takuu’ johtaa sotaan. Välittömästi (14.4.) alkavat myös liittoneuvottelut sotilaallisesta yhteistyöstä Stalinin kanssa. Ne johtavat yhteisymmärrykseen kesän 1939 kuluessa.”

Sivulla 310: ”15.10.1939: Churchill ja Stalin solmivat II maailmansodan salaisimman sotasopimuksen Moskovassa. Tämä HENKILÖKOHTAISTA LINJAUSTA JA PÄÄTÖSTÄ edellyttänyt sopimus ei vielä toistaiseksi ole tullut historian valokeilaan, paitsi Mannerheimin salaisen kansion S-32 asiakirjoissa. Ulottuiko Churchillin henkilökohtainen aloitteellisuus todella näin pitkälle, jää vielä avoimeksi. Asiakirjoissa oleva maininta kertoo, että sopimusta olisi edeltänyt Stalinin ja Churchillin salainen tapaaminen Krimillä. Mitä Churchill lupasi Stalinille – paitsi Suomen ja miehitysoikeuden?

Churchill siis yksinkertaisesti toimi Chamberlainin selän takana epävirallisesti ja omin päin! Tämän ohella hän toimi myös virallisia väyliä pitkin. Ei ole olemassa selkeää tietoa siitä, että hän olisi toiminut Chamberlainin valtuutuksella.

Mannerheimin näkemys (Vilho Tahvanaisen pikakirjoitusmuistion mukaan) tammikuussa 1950; Hautamäen kirja s. 176: ”Marraskuun 12. päivän aamuvarhaisesta 1939 alkaen, kun sain miehitetystä Viron Narvasta venäläisystävieni lähettämän kirjepostin, jossa he ilmoittivat, että Stalinin ja Churchillin välillä oli 15. lokakuuta 1939 solmittu yhteistyösopimus Neuvostoliiton, Englannin ja Ranskan kesken Saksan nujertamiseksi mm. hyökkäämällä Skandinavian suunnasta, en voinut uskoa oikeastaan mihinkään, siksi järkyttävältä tuntui silloin saamani ilmoitus - - Luettuani myöhemmin kirjeen sisällön presidentti Kalliolle hän ei uskonut siihen. Hän sanoi, ettei voisi koskaan uskoa, että englantilaiset voisivat liittoutua yhteistyöhön kommunistisen Neuvostoliiton kanssa. Itse uskoin – ja en uskonut. Tuskin milloinkaan olen ollut suuremman epäuskon vallassa kuin juuri silloin aamupäivällä 12. marraskuuta 1939. Kun samana päivänä myöhemmin keskustelin presidentti Kallion kanssa, uskoin kuitenkin saamaani tietoon. - - Luottamukseni venäläisiin ystäviini vahvistui saatuani 9. maaliskuuta (1940) von Ribbentropin 7. maaliskuuta allekirjoittaman selostuksen karttoineen tästä samasta asiasta. Ystäväni olivat kirjeessään nimenomaan kehottaneet Suomea puolustautumaan niin kauan kuin mahdollista, sillä Neuvostoliiton perimmäinen aikomus oli miehittää koko Suomi.”

Tarkennus: Totesin, että 15.10.1939 solmitulla sopimuksella aloitettiin varsinainen MAAILMANsota, joka on eri asia kuin paikallinen selkkaus. Kirjoittaja oli jättänyt kysymyksessään tuon ”maailman”-etuliitteen pois. Hitler ei pyrkinyt maailmansotaan, sen sijaan muut pyrkivät.

Vesa I Laurio kirjoitti:

Yritin koota Hautamäen kirjasta ”Suomi myrskyn silmässä” seuraavan koosteen:

Kun ensimmäisen maailmansodan päättäneen Versaillesin rauhan yhteydessä muokattiin uutta Eurooppaa, sekä Saksa että Neuvostoliitto kärsivät kansallisia vääryyksiä. Hitlerin noustua valtaan v. 1933 molempien maiden ulkopolitiikkaa leimasi pyrkimys korjata nämä vääryydet. Vielä v. 1921 Puolan diktaattori Pilsudski oli riistänyt heikolta Neuvostoliitolta läntisen Ukrainan ja läntisen Valko-Venäjän alueita. Kun Pilsudski v. 1935 kuoli, Stalin otti heti yhteyttä Hitleriin ja ehdotti neuvotteluja maiden välisistä suhteista ja paremmasta yhteistoiminnasta englantilais-ranskalaista maailmanvaltaa vastaan, joka yhä ahdisti Saksaa sopimuspykälillä ja pyrki estämään Saksan ja Neuvostoliiton yhteistyön (joka – jopa sotilaallisena - oli pitkään ollut salaista ja laajaa).

Stalinin asianhoitaja, joka otti Hitleriin yhteyttä, pyysi, että kaikki neuvotteluasiat pidettäisiin täysin salaisina. Neuvotteluissa käsiteltäisiin SAKSAN VAPAUTTAMISTA VERSAILLESIN SOPIMUKSEN PAKKOPYKÄLISTÄ, jota Neuvostoliitto tukisi, jos muissa asioissa päästäisiin yhteisymmärrykseen. Näitä muita asioita olisivat Saksan ja Puolan välinen hyökkäämättömyyssopimus vuodelta 1934, Neuvostoliiton ja Puolan välinen raja, Neuvostoliiton edut eri puolilla Eurooppaa sekä maiden välinen yhteistyö.

Hitler suhtautui asiaan aluksi epäilevästi, koska ranskalaiset ja englantilaiset neuvottelivat muiden maiden ohessa myös Stalinin kanssa poliittis-sotilaallisen rintaman luomiseksi Saksan ympärille. Mutta lupaus tuesta Versaillesin pakkopykälistä pääsemiseksi sai Hitlerin myöntymään neuvotteluihin.

Neuvotteluita käytiin kolmeen otteeseen: marraskuun lopulla 1935 junan yksityisvaunussa Novgorodin lähellä, joulukuussa 1935 Prahassa ja tammi-helmikuussa 1936 Moskovassa. Saksan valtuuskuntaan kuului myös se Hitlerin asiamies ja kielimies-tulkki, joka – karattuaan Italiasta aiemmin kesällä - heinäkuussa 1944 Vammalassa kertoi Mannerheimin pyynnöstä Vilho Tahvanaiselle, Mannerheimin asiamiehelle, yli sata sivua tekstiä sotaan liittyvistä asioista ja elämästään muistiin merkittäväksi.

Helmikuun lopulla 1936 syntynyt laaja sopimusasiakirja allekirjoitettiin Berliinissä. Sopimuksessa sovittiin mm. seuraavasta: PUOLA JAETAAN, niin että sen itäinen osa kuuluu Neuvostoliittoon. Saksalle jää muu osa Puolaa ja Memelin alue. Vuonna 1934 solmittu Puolan ja Saksan välinen hyökkäämättömyyssopimus katsotaan rauenneeksi. Tsekkoslovakia kuuluu Saksan etupiiriin. Saksa tukee Neuvostoliiton vaatimusta saada muodostaa sotilastukikohtia Baltian alueelle Itämerelle pääsyä varten.

Stalinin ehdotuksesta sovittiin, että Skandinavia, johon laskettiin myös Suomi ja Itä-Karjala, jätetään ”valkeaksi vyöhykkeeksi”.

Edelleen sovittiin, että Versaillesin rauhansopimus on Saksaa kohtaan mielivaltainen ja mahdoton täyttää ja siten mitätöitävissä. Neuvostoliitto tukee Saksaa, kun se ryhtyy purkamaan tämän rauhansopimuksen velvoitteita. Neuvostoliitto hyväksyy Saksassa yleisen asevelvollisuuden ja puolustusvoimien muodostamisen. Neuvostoliitto tukee Saksaa, kun se ryhtyy liittämään menettämiään saksalaisalueita takaisin emämaan yhteyteen. Neuvostoliitto lupaa, ettei sen ja Tsekkoslovakian välinen hyökkäämättömyys- ja avunantosopimus ole esteenä Saksan toimille sen ryhtyessä ottamaan haltuunsa Tsekkoslovakian saksalaisalueita.

Näin Saksa sai hallitsevan aseman Euroopassa. Ranska ja Englanti päättivätkin – Saksan pelossa – aloittaa sodan Saksaa vastaan. Tämä päätös antoi Stalinille ”aseen”, jota vipuvartena käyttäen hän kykenisi levittämään kommunisminsa Eurooppaan.

Ensimmäiseksi Hitler purki Reininmaan demilitarisoinnin. Ranska ja Belgia vaativat sen vuoksi jopa sotatoimenpiteitä Saksaa vastaan. Hitler ehdotti näille maille rauhankomission muodostamista, mutta ne kieltäytyivät. Englannissakin Churchillin johtamat konservatiivit hyökkäsivät voimakkaasti hallituksen pehmeää ulkopolitiikkaa vastaan. Saksaa ja Hitleriä vastaan vaadittiin voimatoimia.

Hitlerin alkuperäinen pyrkimys oli vain saada takaisin Versaillesin rauhassa menetetyt alueet, mikäli mahdollista, neuvotteluteitse.

Itävallan Saksa liitti yhteyteensä rauhanomaisesti maaliskuussa 1938. Versaillesin sopimuksessa tällainen liittäminen oli kielletty. Kansanäänestys kuitenkin tuotti Hitlerille murskavoiton. Churchill tuli entistä vakuuttuneemmaksi, että Hitler ja Saksa on pysäytettävä. Hän ymmärsi, että SAKSA VOIDAAN PYSÄYTTÄÄ VAIN SAAMALLA STALIN ENGLANNIN JA RANSKAN RINNALLE SAKSAN VASTAISEEN RINTAMAAN. CHURCHILL EHDOTTAA 1936 ENGLANNIN, RANSKAN JA NEUVOSTOLIITON VÄLILLE SOTALIITTOA SAKSAN NUJERTAMISEKSI. Stalinilla on kuitenkin sopimus Saksan kanssa vuodelta 1936. Hän ehdottaakin kansainvälistä konferenssia asiasta. Englanti ja Ranska kuitenkin ilmoittivat, etteivät he hyväksy kansanäänestysmenettelyä saksalaisenemmistöisillä alueilla, koska tällöin Saksa saisi purettua Versaillesin määräykset laillisesti.

Tsekkoslovakian alaisuuteen joutuneet sudeettisaksalaiset kärsivät ankaraa sortoa ja terroria. Saksa aloitti v. 1938 neuvottelut siedettävän autonomian saamiseksi näille saksalaisille. Syksyllä 1938 nämä vaativat voimakkaasti alueidensa liittämistä Saksaan. Churchillin ja ranskalaisten väliintulon vuoksi neuvotteluissa ei päästy tulokseen, ja Hitler uhkasi sotilaallisilla toimilla.

Rauhanomaisiin ratkaisuihin pyrkivä Englannin pääministeri Chamberlain ja hänen ulkoministerinsä Halifax tekevät ranskalaisten kollegoidensa kanssa (Daladier, Bonnet) syyskuussa yhteisen esityksen Tsekkoslovakian johdolle sudeettikysymyksen rauhanomaisesta ratkaisusta. Ennen vastahakoinen presidentti Benesh on nyt 21.9.1938 valmis hyväksymään tämän välitysesityksen, jonka myös Hitler oli tunnustanut.

MUTTA: Kaksi päivää myöhemmin, 23.9.1938, Tsekkoslovakiassa julistetaan yleinen liikekannallepano! TAUSTALLA OLI TOIMINUT KAIKKEA SOVITTELUPOLITIIKKAA VASTUSTAVA CHURCHILL, JOKA TOIMI OPPOSITIOSTA KÄSIN. CHURCHILL OLI OTTANUT ELÄMÄNTEHTÄVÄKSEEN HITLERIN JA SAKSAN TUHOAMISEN. Jos Benesh nyt suostuisi mainittuun välitysesitykseen, hänen päämääränsä joutuisi vaaraan. Churchill matkusti 20.9.1938 Pariisiin vaatimaan sikäläistä oppositiota (Mandel, Reynaud) ryhtymään painostamaan Beneshiä olemaan hyväksymättä välitysehdotusta.

Mandel ilmoittikin Beneshille, että jos Saksa hyökkää, Ranska, Englanti ja NEUVOSTOLIITTO tulevat apuun Tsekkoslovakian rinnalle! Lopulta Benesh taipui Mandelin suostutteluun ja aloitti yleisen liikekannallepanon. Ranska suoritti osamobilisaation, Mussolini mobilisoi laivastonsa ja osan maavoimiaan, samoin Puola, Belgia ja Unkari nostivat valmiuttaan. Eurooppa oli aseissa, ja Benesh oli riemuissaan.

Neuvostoliitto kuitenkin oli hiljaa. Syynä oli Neuvostoliiton ja Saksan välinen sopimus vuodelta 1936.

Hitler katsoi Beneshin menettelyn provokaatioksi, ja hän esitti uudet vaatimukset: Hitler uhkasi miehittää sudeettialueet 1.10.1938 alkaen, ja kansanäänestyksiä järjestettäisiin laajemmalla alueella kuin aiemmin oli sovittu. Chamberlain hyväksyy Hitlerin esityksen ja lähtee hakemaan hallituksensa ja Ranskan suostumusta. Benesh hylkää Hitlerin muistion. Churchillin toimet olivat vaikuttaneet. Englannin ja Ranskan hallitukset eivät hyväksyneet Hitlerin ehdotusta annettavaksi Beneshille.

Kun Ranska ja Englanti päätyvät sitten jatkamaan neuvotteluita Hitlerin kanssa, Churchill esittää voimakkaan protestin Chamberlainin myöntyväisyyttä ja neuvotteluita kohtaan. SAMALLA CHURCHILL TUO JULKI UNELMANSA: ON SAATAVA MAHDOLLISIMMAN NOPEASTI AIKAAN SOTALIITTO ENGLANNIN, RANSKAN JA NEUVOSTOLIITON KESKEN.

Ranska ja Englanti ottavat yhteyttä (Horace Wilsonin välityksellä) Hitleriin ja pyrkivät saamaan Hitlerin luopumaan vaatimuksistaan. MUUSSA TAPAUKSESSA MOLEMMAT MAAT TÄYTTÄVÄT LIITTOVELVOLLISUUTENSA TSEKKOSLOVAKIAA KOHTAAN. ENGLANTI JA RANSKA OVAT SIIS VALMIIT SOTAAN SAKSAA VASTAAN!

Hitler saa tietää, etteivät tsekit (ulkoministeri Kroftan lausunto) suostu enää sovitteluihin. Hän ottaa kuitenkin vastaan tsekkien valtuuskunnan, ja antaa aikaa 28.9.1938 asti hyväksyä tai hylätä hänen ehdotuksensa. Chamberlain ilmoittaa antavansa takuut sopimuksen läpimenosta Prahassa sillä ehdolla, ettei Saksa tartu aseisiin. Hitler panee pöytään ehdot: joko hänen ehdotuksensa hyväksytään Prahassa ja valtuuskunta saapuu Berliiniin seuraavana päivänä tai hänen ehdotustaan ei hyväksytä, jolloin Saksa aloittaa sotatoimet. Wilson ilmoittaa Hitlerille, että siinä tapauksessa Englanti ja Ranska tulevat Tsekkoslovakien rinnalle Saksaa vastaan. Hitler ilmoittaa ottaneensa tämänkin huomioon – hänellähän on salainen hyökkäämättömyyssopimus Neuvostoliiton kanssa. Prahassa Benesh puolestaan ilmoittaa taipumattomuutensa luottaessaan Ranskan ja Englannin apuun. SUURSOTA ON HYVIN LÄHELLÄ.

27.9.1938 Chamberlain kuitenkin ilmoittaa radiossa, ettei Englanti ryhdy taistelemaan Tsekkoslovakian rinnalla. Tästä huolimatta Benesh luotti Mandelin välittämään Churchillin ja Reynaudin kiihotusviestiin. Englannissa levisi kiihkeä Churchillin lietsoma kapinamieli pääministeriä ja ulkoministeriä kohtaan. Hitler lähetti Chamberlainille kiitokset rauhan pelastamisesta Euroopassa. 27.9. – 28.9.1938 viimein Mussolini ryhtyy välittäjäksi Hitlerin suuntaan, ja Hitler suostuukin siirtämään mobilisaatiotaan ja ryhtymään neuvotteluihin. Hän kutsuu Chamberlainin ja Daladierin Münchenissä 29.9. – 30.9.1938 pidettävään neuvotteluun.

Tsekkoslovakian Benesh ei ollut tietoinen, että Stalin oli yksipuolisesti luopunut maiden välisestä avunantosopimuksesta ja antanut Hitlerille vapaat kädet Tsekkoslovakian suhteen. Nyt Stalinin oli ”kasvonsa säilyttääkseen” taktisista syistä varoitettava Saksaa ryhtymästä aseelliseen toimintaan Tsekkoslovakiaa vastaan. Tällaista Hitler ei kuitenkaan hyväksy. Hän ilmoittaa, että Saksa puolestaan on valmis luopumaan vuoden 1936 sopimuksesta ja samalla koko Puolan kysymyksestä (maathan olivat sopineet Puolan jaosta). Saksa myös asettuisi Puolan puolelle, jos Neuvostoliitto alkaisi muutella rajoja.

Stalin ei kuitenkaan missään nimessä tahtonut luopua Puola-suunnitelmastaan. Stalin vastasikin nyt englantilaisille ja ranskalaisille siten, että hän vaati hoitamaan asiat niin, ettei Tsekkoslovakia asetu vastustamaan Hitlerin vaatimuksia. Näin myöskin tapahtui Münchenin kokouksessa (läsnä Saksa, Italia, Ranska, Englanti, mutta ei Tsekkoslovakiaa itseään!). Tulos: Puola miehitti heti Teschenin alueen Tsekkoslovakialta, sitten Unkari vei omansa (Rutenia) ja Saksa miehitti sudeettialueet. Sekavien vaiheiden jälkeen Saksa marssii 15.3.1939 myös Böömiin ja Määriin, joista muodostetaan protektoraatti.

Ranska ilmoittaa, ettei se hyväksy Hitlerin toimia Tsekkoslovakian asiassa (siis Böömin ja Määrin suhteen). Pääministeri Bonnet ottaa myös yhteyttä Neuvostoliittoon ja ilmoittaa, että nyt olisi sopiva hetki yhteisen rintaman muodostamiselle Hitleriä vastaan. Lännessä propagoidaan kovasti Hitleriä vastaan.

Churchill työskenteli uupumatta vuosien 1937 ja 1938 vaihteesta lähtien sotaliiton luomiseksi Saksan ympärille ja lopulta Saksan tuhoamiseksi. Tässä häntä tuli USA:n presidentti Roosevelt. Kirjassaan Erkki Hautamäki kirjoittaa näistä miehistä (s. 66): ”Näiden molempien II maailmansodan vaikuttajahahmojen osalta on edelleen lopullisesti selvittämättä, millaisin menetelmin ja valtuuksin he veivät johtamansa kansakunnat ihmiskunnan tuhoisimman sodan syövereihin.”

Kirjansa sivulla 68 Hautamäki esittää sitaatteja Churchilliltä. Vuonna 1919 tämä toteaa: ”Mikäli Saksa seuraavien 50 vuoden kuluessa jälleen pystyy käymään maailmankauppaa, olemme käyneet tämän sodan (1914 – 1918) turhaan.” Vuonna 1934: ”Jos Saksasta tulee liian vahva, se on jälleen murskattava, ja tällä kertaa lopullisesti” (Churchill Heinrich Brüningille). Vuonna 1936: ”Kolme pääteesiäni ovat: Meidän on ryhdyttävä vastarintaan jokaista potentiaalista maailmanvalloittajaa ja hyökkääjää vastaan. Toiseksi: Saksa nykyisen natsihallintonsa myötä on juuri tällainen….”. Vuonna 1938: ”RANSKALAIS-BRITTILÄIS-NEUVOSTOLIITTOLAINEN SOTALIITTO ON AINUT TOIVOMME ESTÄÄ NATSISMIN ETENEMINEN.”

Puolan kanssa Saksa aloitti neuvottelut jo 1936. Hitler esitti ehdotuksia rajamuutoksiksi. MUTTA TÄLLÖIN RANSKA JA ENGLANTI HERÄSIVÄT JA PUOLAA KIELLETTIIN RYHTYMÄSTÄ NEUVOTTELUIHIN HITLERIN KANSSA. Puola kieltäytyikin neuvotteluista. Vuosien 1936 ja 1937 kuluessa Hitler huomasi, ettei saksalaisalueiden rauhanomainen liittäminen takaisin Saksan yhteyteen ole mahdollista.

Heti edellä mainitun Münchenin kokouksen jälkeen Stalin tekee Puolan kysymyksessä aloitteen. Neuvostoliiton ja Saksan neuvottelut alkavat 1.10.1938 Moskovassa. Stalin katsoo, että nyt on sopiva ajankohta ryhtyä neuvottelemaan vuonna 1936 tehdyn sopimuksen mukaan.

2.10.1938 TEHDÄÄN STALININ ESITYKSESTÄ TOIMEENPANOSUUNNITELMA MM. PUOLAN JAKAMISEKSI VUODEN 1936 SOPIMUKSEN POHJALTA. Kummatkin maat esittäisivät omat ehtonsa Puolalle 20.10.1938 mennessä toisistaan riippumatta. Saksa ottikin Puolaan yhteyttä, mutta Neuvostoliitto ei ollut tehnyt sitä vielä lokakuun loppuun mennessäkään. Ribbentrop kysyy syytä Moskovasta, ja saa kysymykseensä vältteleviä vastauksia. Joka tapauksessa Neuvostoliiton viivyttelystä johtuen Puolan hallituksella oli uhkanaan yksinomaan Saksan esittämät ehdotukset (Puola ei tiennyt NL:n mukanaolosta). Puolan ulkoministeri Beck otti heti yhteyttä Ranskaan ja Englantiin saadakseen tukea Saksaa vastaan. MOLEMMAT MAAT KEHOTTIVAT PUOLAA TORJUMAAN KAIKKI SAKSAN NEUVOTTELUVAATIMUKSET. Puola kieltäytyykin neuvotteluista.

Viikko siitä, kun Puola oli antanut kielteisen vastauksen, Moskovaan ilmestyivät Englannin ja Ranskan valtuuskunnat. Hitler saa tietää tästä ja huomaa, että Englanti ja Ranska pyrkivät lyömään kiilaa Saksan ja Neuvostoliiton suhteisiin. Merkillistä oli, ettei Neuvostoliitto marraskuun loppuun mennessäkään ollut ryhtynyt toimiin Puolan suhteen. Stalin kuitenkin ahdisteli asiamiestensä kautta mm. Suomea, Baltian maita ja Turkkia. Hitler jättikin Puolan kysymyksen lepäämään.

Tammikuussa 1939 Stalin haluaa keskustella Moskovassa Saksan kanssa, koska huhutaan, että Saksa olisi aikeissa hyökätä Neuvostoliittoon. Hitler raivostuu ja ilmoittaa, että tulkoon Stalin itse Berliiniin keskustelemaan keksimistään hyökkäysaikeista. Hitler puhuu suoraan NL:n ”verukkeista” ja ”valheista” niin Ukrainan kuin Puolan kohdalla.

Stalinin neuvottelijat tulevatkin Berliiniin. Neuvostoliitto halusi selkeän hyökkäämättömyyssopimuksen maiden välille. Neuvostoliitto myös esitti Suomen ja Baltian maiden siirtämistä sen vaikutuspiiriin. Hitler ei ryhtynyt keskustelemaan tästä, koska Neuvostoliittokaan ei omalta osaltaan ollut ryhtynyt neuvotteluihin Puolan kanssa. Saksa haluaa pitäytyä vuoden 1936 sopimuksen puitteissa ja ottaa pian itselleen Memelin alueen ja varaa ”vapaat kädet” myös Böömin ja Määrin suhteen. Jälkimmäinen myös siksi, että Neuvostoliitto oli keskittänyt joukkoja Puolan ja Tsekkoslovakian vastaisille rajoille kertomatta tarkoitusta. Neuvostoliitto ilmoittaa, että englantilaiset ja ranskalaiset valtuuskunnat olivat käyneet Moskovassa pyytämässä Neuvostoliiton suojelusta Tsekkoslovakialle ja Puolalle. ENGLANTI JA RANSKA OLIVAT PÄÄTTÄNEET TUKEA NÄITÄ MAITA, JOS NE JOUTUVAT SAKSAN HYÖKKÄYKSEN KOHTEIKSI. Lisäksi valtuuskunnat olivat pyytäneet saada tuoda joukkojaan Memelin ja Puolan alueille ja ottaa samalla Itämeren alue ”suojelukseensa”. Syynä siis neuvostojoukkojen keskittämiselle Puolan ja Tsekkoslovakian rajoille olisi englantilais-ranskalaisten maihinnousujoukkojen torjuminen, mikäli ne aikovat toteuttaa Itämeren suunnitelmansa.

Hitler ei kuitenkaan anna periksi. Päädytään pysymään vuoden 1936 sopimuksen puitteissa ja PUOLAN ASIA RATKAISTAISIIN YHTEISTUUMIN SAMANAIKAISESTI.

On huomattava, että Puola oli Versaillesin rauhanteon yhteydessä ajanut voimakkaasti etujaan ja saanut ympärysvaltojen hyväksymänä laajoja saksalaisalueita itselleen (n. 3,5 miljoonaa saksalaista). Saksa oli menettänyt ”Puolan käytävän”, Danzigin alueen ja Posenin. Ylä-Sleesian alueita liitettiin Puolaan.

Vuoden 1936 sopimuksen nojalla Saksa otti 23.3.1939 haltuunsa Memelin. Sitten Saksa esittää neuvottelutarjouksen Puolalle aluekysymysten selvittämiseksi. Puolan ulkoministeri pyytää jälleen suojaa Englannilta ja Ranskalta, ja NÄMÄ JULISTAVATKIN YKSIPUOLISEN TAKUUN PUOLAN RAJOJEN KOSKEMATTOMUUDESTA 31.3.1939. Päätös oli varsinaisesti tehty jo 26.3. Englannin alahuoneessa, ja se tiesi samalla lähtölaskentaa Chamberlainille. Churchill oli pääsemässä päämääräänsä luoda laaja sotarintama Saksaa vastaan.

Puola yltyy röyhkeäksi. Onhan sillä nyt takuut. Kaikki Saksan neuvotteluesitykset torjutaan. Ribbentrop kysyy Puolan ulkoministeriltä Beckiltä, onko Neuvostoliitto ottanut yhteyttä raja-asioissa. Beck ohjaa Ribbentropin ulos ovesta ja käskee mennä kysymään Stalinilta. Ribbentrop lentääkin seuraavana päivänä (3.4.1939) Moskovaan keskustelemaan Puolan kysymyksestä Stalinin kanssa. Samana päivänä Puola julistaa Beckin aloitteesta osittaisen liikekannallepanon!

Ribbentrop neuvottelee Moskovassa 3.4. – 4.4.1939. Sovittiin, että NEUVOSTOLIITTO JA SAKSA HYÖKKÄÄVÄT PUOLAAN SAMANAIKAISESTI JA JAKAVAT SEN VUODEN 1936 SOPIMUKSEN MUKAISESTI. Stalin esittää hyökkäysajankohdaksi touko-kesäkuun vaihdetta 1939. Hyökkäysvalmistelut aloitetaan heti.

Puolan asian suhteen Neuvostoliiton käytöksessä esiintyi jatkuvasti merkillisyyksiä, ja ne saivat saksalaiset epävarmoiksi Stalinista. Koko asia muuttui vähemmän merkittäväksi. Alun perin Saksan tarkoituksena ei ollut lainkaan koskea Puolan alueeseen muuta kuin vaihtokauppana Danzigin kysymyksessä. Pilsudskin kuoleman (1935) jälkeen Puolan ja Saksan suhteet viilenivät Saksan esitettyä neuvotteluita. Englanti ja Ranska olivat painostamassa, ja v. 1936 ilmapiiri oli niin kylmä, että Saksa suostui STALININ EHDOTUKSEEN PUOLAN JAKAMISESTA, jos Neuvostoliitto jatkossakin tukee Saksan pyrkimyksiä saada takaisin Versaillesin rauhassa menettämänsä alueet.

Jo viikon päästä Englanti ja Ranska tiesivät tuon Moskovan neuvottelun tuloksen! Heidän neuvottelijansa saapuivat 14.4.1939 Moskovaan. RANSKA ESITTI STALINILLE SOTILASLIITON MUODOSTAMISTA RANSKAN, ENGLANNIN JA NEUVOSTOLIITON KESKEN. Natsismin leviäminen Itä-Eurooppaan tulisi estää. RANSKA JA ENGLANTI TAKAISIVAT PUOLALLE TÄYDELLISEN SOTILAALLISEN AVUN SAKSAA VASTAAN. Sopimusmaat sitoutuisivat auttamaan toisiaan, jos jokin niistä joutuu sotaan Saksaa vastaan tai jos jokin niistä asettuu vastustamaan Saksan hyökkäystä Puolaa tai Romaniaa vastaan.

Stalin vastaa 16.4. omalla ehdotuksellaan. NEUVOSTOLIITTO OLISI VALMIS YHTEISTYÖHÖN, MIKÄLI PÄÄSTÄISIIN SOPUUN JOISTAKIN MYÖNNYTYKSISTÄ, esimerkiksi: sopimusmaiden antama takuu koskisi kaikkia Neuvostoliiton naapurimaita, siis myös Suomea ja Baltian maita. LISÄKSI: ENGLANNIN JA RANSKAN APUUN PUOLALLE TULI LIITTÄÄ EHTO, ETTÄ SE KOSKISI VAIN SAKSAN HYÖKKÄYSTÄ PUOLAAN (ei siis Neuvostoliiton hyökkäystä!).

Englanti ja Ranska pyysivät harkinta-aikaa, mistä Stalin ei pitänyt, koska HÄN OLI SOPINUT SAKSAN KANSSA SAMANAIKAISESTA HYÖKKÄYKSESTÄ PUOLAAN JO TOUKO-KESÄKUUN VAIHTEESSA.

Hitler sai jo muutaman päivän kuluttua asiamiehiltään tiedon englantilais-ranskalais-neuvostoliittolaisen kokouksen salaisesta asiakirjasta. Kävi selväksi, että Stalin pelasi omaa kaksinaamaista politiikkaansa. Hitler yritti vielä neuvotella Puolan kanssa, mutta Puola kieltäytyi. Sen sijaan Puolan järjestämät provokaatiot lisääntyivät (ampumavälikohtauksia, lentokoneiden ja autojen tulittamista jne.).

Maailmalla käytiin mediakampanjaa Saksaa vastaan. Puhuttiin ”Saksan uhasta”. Hitler tarjosi 28.4.1939 kaikille Euroopan pienille valtioille hyökkäämättömyyssopimusta ja yhteistyötä rauhan ylläpitämiseksi. Vain Tanska suostui Saksan esitykseen.

Huhtikuun lopussa Stalin sitten äkkiä ilmoittaa olevansa valmis sopimaan Hitlerin kanssa Puolan kysymyksen ratkaisemisesta. Neuvostoliitto ja Saksa neuvottelivat toukokuun alkupäivinä 1939 Berliinissä. NEUVOSTOLIITON EHDOTUS OLI SEURAAVA (Vilho Tahvanaiselle tarinansa kertoneen Hitlerin asiamiehen mukaan): PUOLAN JAKAMINEN HOIDETAAN ELO-SYYSKUUN VAIHTEESSA, VIIMEISTÄÄN 1. SYYSKUUTA ALOITETTAVALLA YHTÄAIKAISELLA HYÖKKÄYKSELLÄ. Puna-armeija voisi jatkaa hyökkäystään Baltian suunnassa. Neuvostoliitto ottaisi Suomen haltuun.

Hitler hyväksyi Stalinin ehdotuksen siten, että Puola jaetaan viimeistään 1.9.1939. Neuvostoliitto saa edetä Baltiaan tukikohtia varten. Sen sijaan Suomeen ja Skandinaviaan Neuvostoliitto ei saa edetä, koska syntyisi suurselkkauksen vaara. Suomi ja Skandinavia tuli pitää ”valkeana vyöhykkeenä” vuoden 1936 sopimuksen mukaisesti.

Englannin, Ranskan ja Neuvostoliiton väliset neuvottelut jatkuivat kesällä 1939. Englanti ja Ranska hyväksyvät Stalinin esityksen, ETTÄ ENGLANNIN JA RANSKAN PUOLALLE ANTAMA APU KOSKISI VAIN SAKSAN HYÖKKÄYSTÄ.

12.6.1939 Molotov lisää vaatimuksia: Apua tulisi antaa kaikille mainituille Euroopan maille, myös Suomelle ja Baltian maille, siinäkin tapauksessa, että ne itse asettuisivat sitä vastustamaan! Tämänkin Englanti ja Ranska lopulta hyväksyvät.

Kesäkuun lopulla 1939 Molotov esittää jälleen lisävaatimuksen: Saksan aggression, jota vastaan apua annettaisiin, ei tarvitsisi olla suoranainen sotilaallinen hyökkäys vaan siihen riittäisi myös epäsuora hyökkäys, jonka Molotov myöhemmin ilmoitti tarkoittavan sitä, että ko. maassa ulkopoliittinen suuntaus muuttuu Saksalle ystävällisemmäksi. Tähänkin Englanti ja Ranska suostuvat. Käytännössä kaikki Euroopan pienet valtiot joutuivat näin näiden kolmen maan mielivaltaan. SOPIMUS HYVÄKSYTÄÄN HEINÄKUUN PUOLIVÄLISSÄ 1939. Stalin käskee valmistella hyökkäyssuunnitelman Suomen valloittamiseksi.

Sotilaallisista yksityiskohdista aletaan neuvotella 11.8.1939 Moskovassa. Rooseveltin juutalainen neuvonantaja Felix Frankfurter käy heinä-elokuun vaihteessa Churchillin luona neuvottelemassa (asiakirjat julistettu jatkuvasti salaisiksi). Todennäköisesti Frankfurter toi tiedon USA:n mukaantulosta odotettavissa olevaan sotaan Saksaa vastaan.

Kesällä 1939 Churchill myös solmi Krimillä Stalinin kanssa salaisen kehyssopimuksen jo ennen 15.10.1939 solmittua sopimusta. Tieto Krimin neuvottelusta käy ilmi Saksan 9.2.1940 kaappaamista asiapapereista (15.10.1939 laaditun sotasopimusasiakirjan ja Stalinin 28.1.1940 Churchillille lähettämän sotasuunnitelman täytäntöönpanosuosituksesta).

23.8.1939 Neuvostoliitto ja Saksa solmivat hyökkäämättömyyssopimuksen (Molotov-Ribbentrop-sopimuksen). Tämä sopimus vakuutti Hitlerin lopullisesti kahden rintaman sodan välttämisestä. Tähän olivat päätyneet myös Stalin ja länsivaltojen edustajat laskelmissaan. PUOLAAN SAKSA HYÖKKÄISI NYT VARMASTI SAADAKSEEN TAKAISIN MENETTÄMÄNSÄ ALUEET. Puolan sodan alkamisajankohdaksi Neuvostoliitto ja Puola olivat sopineet jo toukokuussa 1939: syyskuun ensimmäiseen päivään mennessä 1939 (Stalinin ehdotus, jonka Hitler hyväksyy).

Tilanne oli siis se, että Englannilla, Ranskalla ja Neuvostoliitolla oli valmiiksi neuvoteltu keskinäinen (allekirjoittamaton) sotatoimisopimus Saksan etenemisen estämiseksi ja lopulta Saksan lyömiseksi.

Hitlerillä ja Stalinilla oli voimassa oleva, v. 1936 solmittu ja toukokuussa 1939 tarkistettu salainen sopimus mm. Puolan jaosta sekä 23.8.1939 solmittu Molotov-Ribbentrop-sopimus. Em. tarkistuksessa oli vahvistettu Neuvostoliiton ja Saksan yhtaikainen hyökkäys Puolaan 1.9.1939 mennessä. Molotov-Ribbentrop-sopimus pyyhki pois Hitlerin mielestä painajaisen kahden rintaman sodasta, jos Englanti ja Ranska Puolalle antamiensa takuiden perusteella julistaisivat sodan Saksalle ja Neuvostoliitolle.

Hitler uskoi Puolan romahtavan pian kahdelta taholta tulevan hyökkäyksen tuloksena. Hänellä oli valmis ehdotus Puolalle aluevaihdoista. 6.10.1939 hän esitti rauhantarjoukset länsivalloille.

ANSA OLI SIIS VIRITETTY. ASTUISIKO HITLER SIIHEN?

Takuut saatuaan Puola oli jo keväällä 1939 ryhtynyt toimiin armeijansa liikekannallepanemiseksi. Ranska ja Englanti tulisivat apuun, mahdollisesti Neuvostoliittokin, puolalaiset ajattelivat. Puola ei tiennyt, etteivät läntiset vallat olleet nopeita toimittamaan aseellista apua. Englannissa arveltiin Puolan kestävän sodassa Saksaa vastaan korkeintaan 60 päivää.

Roosevelt oli yhteydessä Churchilliin ja tuli vakuuttuneeksi, että Yhdysvaltojen on tultava mukaan sotaan. Tämä tuuditti Churchillin turvallisuudentunteeseen, eikä hän suostunut mihinkään Hitlerin esittämistä lukuisista rauhantarjouksista. Samalla Roosevelt tuki kuitenkin Stalinia.

Münchenin sopimuksen jälkeiset tapahtumat johtivat siihen, etteivät Englanti ja Ranska katsoneet voivansa luottaa Hitleriin. Hitler oli pysäytettävä liittoutumalla Neuvostoliiton kanssa! Englanti ja Ranska eivät olleet tietoisia vuoden 1936 saksalais-neuvostoliittolaisesta sopimuksesta.

Stalin odotti Hitlerin hyökkäystä Puolaan, jolloin ansa laukeaisi ja Ranska ja Englanti julistaisivat Saksalle sodan. ”Kapitalistivaltiot” saisivat näännyttää toinen toisensa Stalinin odottaessa sopivaa tilaisuutta. Syntyisi suursota, jossa Stalin aluksi siirtäisi rajaa länttä kohti Puolassa.

Stalin päätti ryhtyä petturiksi ja tehdä yksin Saksasta rikollisen hyökkääjän. Tämän hän teki niin, ettei hyökännytkään, kuten oli sovittu, 1.9.1939 vaan vasta 17.9.1939. Näin Stalin saa Saksan maailmansodan aloittajaksi! Muistettakoon myös, että Neuvostoliiton ja länsivaltojen välisissä neuvotteluissa kesällä 1939 oli sovittu, että vain Saksan hyökkäys aiheuttaa näiden sodanjulistuksen, ei Neuvostoliiton hyökkäys.

Saksa hyökkää Puolaan täsmällisesti Neuvostoliiton kanssa sovittuna ajankohtana 1.9.1939 klo 04.45. Kaikkien hämmästykseksi Saksa lyö Puolan parissa viikossa. Rajan takana Neuvostoliitto ei ole valmis sotaan Saksan kanssa, joten, vaikka maiden välillä olikin hyökkäämättömyyssopimus, oli tähdellistä hakea apua länsivalloilta. Näin syntyy lopullisesti Churchillin ja Stalinin salaisesti junailema salainen sotasopimus 15.10.1939 länsivaltojen ja Neuvostoliiton välille. Siinä sovitaan yhteistoiminnasta Saksan lyömiseksi neljältä eri suunnalta tapahtuvilla iskuilla kesällä 1940. Tämä Stalinin petos paljastuu Hitlerille vasta 9.2.1940.

Hitler provosoitiin ja houkuteltiin hyökkäykseen Puolaa vastaan, mikä ”ansana” laukaisi länsivaltojen (myös USA:n) ja Neuvostoliiton salaiset vastatoimet. Hitlerillä ei ollut edes tarkoituksena lopettaa Puolan valtiollista olemassaoloa vaan ainoastaan neuvotteluratkaisun saaminen rajakysymykseen. Stalinilla oli kuitenkin tuolloin toinen suunnitelma.

Saksan hyökättyä 1.9.1939 saksalaiset huomaavat vasta parin päivän päästä, ettei Neuvostoliitto olekaan hyökännyt samanaikaisesti. Ansa on lauennut! Hitler saa raivokohtauksen. Ranska ja Englanti ovat odottaneet tätä hetkeä. Maat julistavat 3.9.1939 Saksalle sodan.

USA:ssa Roosevelt junailee nopeasti läpi lakimuutokset, jotta Neuvostoliitolle, Englannille ja Ranskalle voidaan toimittaa apua. USA käy ”julistamatonta” sotaa Saksaa vastaa alusta lähtien.

Samaan aikaan Ranskan, Englannin ja Neuvostoliiton välinen sotilaallinen yhteistyösuunnitelma Saksaa vastaan on valmistumassa lopullisesti Moskovassa. Se allekirjoitetaan 15.10.1939.

Vielä elokuun loppupäivinä 1939 Hitler oli hyväksynyt Puolalle esittämässään ns. 16 kohdan ehdotuksessaan itsenäisen Puolan valtion olemassaolon ja sen yhteyden Itämerelle myös tulevaisuudessa. Stalin ei kuitenkaan tunnustanut uutta, itsenäistä Puolaa, ja siksi myös Puolan ydinosa jää saksalaisten haltuun 28.9.1939 Moskovassa solmitussa rajasopimuksessa. Siitä Hitler muodosti toistaiseksi Kenraalikuvernementin.

6.10.1939 Hitler esittää Ranskalle ja Englannille rauhantarjouksen. Siihen nämä eivät suostu. Tällaiset Hitlerin rauhanesitykset olivat – jos länsivallat niihin suostuisivat - myrkkyä Stalinille, ja siksi hän 15.10.1939 kiirehtii vahvistamaan Moskovassa lopullisen sotasopimuksen Hitlerin tuhoamiseksi Englannin ja Ranskan kanssa. Rauha Euroopassa ja koko maailmassa romuttaisi hänen suuren unelmansa maailmanlaajuisesta ”proletariaatin diktatuurista”. Vain suuri, pitkäaikainen sota voisi viedä Neuvostoliiton lopulta maailman johtavaksi mahtitekijäksi (Stalinin puhe 19.8.1939).

Hautamäki kirjoittaa Churchillista kirjansa sivulla 128: ”Churchillin aikaisempien hyvin aktiivisten kontaktien perusteella (Churchill kuului Chamberlainin kabinettiin syyskuun 3. päivän jälkeen) Stalin oli nyt valmis allekirjoittamaan POLIITTISEN SOTASOPIMUKSEN LÄNSIVALTOJEN KANSSA. Tämä vaati kuitenkin hyvin voimakasta desinformaatiota sopimuksen salassapitämiseksi.”

Edelleen sivulla 193: ”Saksan aloittaessa lännen sotaretkensä kaatuu Chamberlainin hallitus Lontoossa. Hän joutuu eroamaan, ja tilalle astuu Sir Winston Churchill. Hänen vuosia kestänyt Chamberlainin ulkopolitiikan arvostelunsa ja leppymätön Hitlerin ja saksalaisuuden vihansa antoivat hänelle nyt asemansa puolesta mahdollisuuden toteuttaa ’omaa politiikkaansa’ - - Kuten ystävänsä Churchill, pyrkii Rooseveltkin omapäisesti kongressin päätäntävaltaa väistäen ja voimassa olevia lakeja rikkoen, sopimuksia tehden ja lupauksia ilman valtuuksia antaen salaa luomaan pohjaa USA:n mukaantulolle sotaan.’”

Ja sivuilla 271-272: ”Chamberlainilla on kuitenkin vastavoima Sir Winston Churchillissä, joka on parlamentin jäsen, myöhemmin I merilordi ja kabinetin jäsen. Hänen toimensa ja ankara kritiikkinsä pääministeriä ja kabinetin ”pehmeyttä” kohtaan tähtäävät suoraviivaisesti sotaan Hitleriä ja Saksaa vastaan. Churchillilla on jo vuodelta 1934 selkeä käsitys brittiläisen imperiumin päätehtävästä, jonka hän lausuu julki Saksan entiselle liittokanslerille Heinrich Brüningille Lontoossa: ’Mikäli Saksasta tulee liian vahva, on meidän lyötävä se jälleen hajalle – ja tällä kertaa lopullisesti!’ Tässä kirjamme I osassa olemme voineet todeta Churchillin ajavan järkkymättömällä itsepäisyydellä Saksan tuhoamiseen tähtäävää sotapolitiikkaansa heti Hitlerin valtaannoususta lähtien. Hän tuo ilmi jo 1937 – 1939 useissa eri yhteyksissä tämän päämäärän saavuttamisen olevan mahdollista vain muodostamalla laaja liittolaisrintama, kuten I maailmansodassakin, Saksan saartamiseksi ja lyömiseksi. - - Churchillin EPÄVIRALLISET ja OMAEHTOISET kontaktit (hallituskontaktien ohella) molempien suurvaltajohtajien (Roosevelt, Stalin) kanssa johtavat sitovaan tulokseen vasta kesällä 1939 (Kansio S-32: Krimin neuvottelut Stalin/Churchill). - - Keväällä 1939 Churchill on saanut Rooseveltilta lopullisen varmuuden Yhdysvaltojen tulosta mukaan Saksan vastaiseen kamppailuun, mikäli Englannin ja Ranskan Puolalle antama ’blanco-takuu’ johtaa sotaan. Välittömästi (14.4.) alkavat myös liittoneuvottelut sotilaallisesta yhteistyöstä Stalinin kanssa. Ne johtavat yhteisymmärrykseen kesän 1939 kuluessa.”

Sivulla 310: ”15.10.1939: Churchill ja Stalin solmivat II maailmansodan salaisimman sotasopimuksen Moskovassa. Tämä HENKILÖKOHTAISTA LINJAUSTA JA PÄÄTÖSTÄ edellyttänyt sopimus ei vielä toistaiseksi ole tullut historian valokeilaan, paitsi Mannerheimin salaisen kansion S-32 asiakirjoissa. Ulottuiko Churchillin henkilökohtainen aloitteellisuus todella näin pitkälle, jää vielä avoimeksi. Asiakirjoissa oleva maininta kertoo, että sopimusta olisi edeltänyt Stalinin ja Churchillin salainen tapaaminen Krimillä. Mitä Churchill lupasi Stalinille – paitsi Suomen ja miehitysoikeuden?

Churchill siis yksinkertaisesti toimi Chamberlainin selän takana epävirallisesti ja omin päin! Tämän ohella hän toimi myös virallisia väyliä pitkin. Ei ole olemassa selkeää tietoa siitä, että hän olisi toiminut Chamberlainin valtuutuksella.

Mannerheimin näkemys (Vilho Tahvanaisen pikakirjoitusmuistion mukaan) tammikuussa 1950; Hautamäen kirja s. 176: ”Marraskuun 12. päivän aamuvarhaisesta 1939 alkaen, kun sain miehitetystä Viron Narvasta venäläisystävieni lähettämän kirjepostin, jossa he ilmoittivat, että Stalinin ja Churchillin välillä oli 15. lokakuuta 1939 solmittu yhteistyösopimus Neuvostoliiton, Englannin ja Ranskan kesken Saksan nujertamiseksi mm. hyökkäämällä Skandinavian suunnasta, en voinut uskoa oikeastaan mihinkään, siksi järkyttävältä tuntui silloin saamani ilmoitus - - Luettuani myöhemmin kirjeen sisällön presidentti Kalliolle hän ei uskonut siihen. Hän sanoi, ettei voisi koskaan uskoa, että englantilaiset voisivat liittoutua yhteistyöhön kommunistisen Neuvostoliiton kanssa. Itse uskoin – ja en uskonut. Tuskin milloinkaan olen ollut suuremman epäuskon vallassa kuin juuri silloin aamupäivällä 12. marraskuuta 1939. Kun samana päivänä myöhemmin keskustelin presidentti Kallion kanssa, uskoin kuitenkin saamaani tietoon. - - Luottamukseni venäläisiin ystäviini vahvistui saatuani 9. maaliskuuta (1940) von Ribbentropin 7. maaliskuuta allekirjoittaman selostuksen karttoineen tästä samasta asiasta. Ystäväni olivat kirjeessään nimenomaan kehottaneet Suomea puolustautumaan niin kauan kuin mahdollista, sillä Neuvostoliiton perimmäinen aikomus oli miehittää koko Suomi.”

Tarkennus: Totesin, että 15.10.1939 solmitulla sopimuksella aloitettiin varsinainen MAAILMANsota, joka on eri asia kuin paikallinen selkkaus. Kirjoittaja oli jättänyt kysymyksessään tuon ”maailman”-etuliitteen pois. Hitler ei pyrkinyt maailmansotaan, sen sijaan muut pyrkivät.

Lue lisää

Tahvanainen oli sodan aikana huoltoaliupseeri, alikersantti. Sodan jälkeen hän oli Haminassa RUK:n taloudenhoitajana, sotilasteknikko.Hänen kirjansa todettiin pelkäksi saduksi heti ilmestyttyään joskus 1972.Tahvanaisella ei ole mitään tutkijakoulututs tai kokemusta. Hän ei myöskään esimerkiksi osaa venäjää.

Hautamäki on eläkkeellä oleva Urheiluopiston rehtori.Hänen tarinansa perustuvat asiakirjoihin, jotka mm. sotahistoriotsija Sampo Ahto on todennut tökeröiksi väärennöksiksi.

Vesa I Laurio kirjoitti:

että saatiin selitys sille, miksi Stalin suostui rauhaan Suomen kanssa 13.3.1940, vaikka sota oli jo käytännössä hänen voittamansa, tarvittiin enää viimeinen isku.

Varmaan Ribbentropin kirjekin 7.3.1940 on huijausta, eikö niin?

Hyvä kun annoit selityksen sillekin, miksi Mannerheim ehdottomasti kielsi Suomen hallitusta hyväksymästä länsivaltojen apua alkuvuodesta 1940.

Ja tämä "ammattisotahistorioitsija" selvittää myös, miksei - Kekkosen ja Paasikiven vaatimuksesta - Mannerheimin kansiossa S-32 olevia asiakirjatietoja saanut käyttää sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä 1945 eikä - Paasikiven vaatimuksesta - myöhemmin myöskään v. 1947 Pariisin rauhankokouksen yhteydessä.

Ammattihistorioitsija selvittää loistavasti myös, miksi Mannerheim kirjeessään 18.2.1949 valittaa Gripenbergille, että hän on joutunut karsimaan muistelmistaan pois lähes kaiken tärkeimmän asiakirjatiedon ja niin jopa VÄÄRENTÄMÄÄN historiaa?

Miksi Mannerheimin kansio S-32 on kadonnut?

MITÄ?

Nyt tämä suuri ja kiiltävä ("puhdasta huijausta") sotahistorian ja suuvärkinkäytön asiantuntija astelee ylväästi ja röyhistää rintaansa saatuaan ulostettua pään tasolla sijaitsevasta peräsuolestaan sanat "huijausta", "väärennöksiä", "Laurio on vielä tyhmempi" (sinun suustasi tulleena tuo on minulle kuin kunniamaininta), "puhdas valehtelija", "kusetettu" ja "huijauksia". Suu maiskuttaa maireasti ja ammattihistorioitsija siirtyy ylväästi sivummalle ja naureskelee: näin tehdään historiaa! Kumosin vastaananomattimasti kaiken! Ja Suomi24:n väki ja koko tiedeyhteisö taputtaa!

Lienet samaa sakkia kuin holokaustihuijarit - juutalainen, maamme vihollinen. Tähtäimessä vain huijaus, valehtelu, pilkkaaminen ja harhaanjohtaminen.

Kysy presidentiltä, missä on Mannerheimin kansio S-32, ja ilmoita vastaus täne, niin saat jotain hyödyllistäkin aikaan, narri.

Narri ei esitä yhtäkään todistetta.

Lue lisää

On avoin asia, onko kansiota edes väärennöksenä koskaan ollutkaan. Miksihän näiden historian väärentäjien kaipaamat asiakirjat ovat aina kadoksissa?

S-32 on esitettyjen lainausten perusteella lisäksi hyvin tökerö väärennös. Täytyy olla erityisen tietämätön moiseen langetakseen. Sitähän Laurio näyttää olevan.

Myös kielenkäyttö todistaa tietämättömyyden. Aina kun tieto loppuu, ryhdytään haukkumaan vastapuolta. Tuttua näiltä palstoilta niin oikealta kuin vasemmalta. Totuus kirvelee aina niitä, jotka uskovat hölynpölyyn.

Mannerheim totesi maaliskuussa -40 länsivaltojen avun liian heikoksi auttamaan Suomea rintaman ollessa romahtamaisillaan.

Jos kansio S-32:n käyttö on kielletty
(todisteet?), niin se johtuu vain siitä, että se ( tai sen kuvitellut tiedot) on todettu väärennökseksi jo silloin.

Mannerheimin muistelmat ovat hänen puolustuspuheensa omille ja Suomen hallituksen tekemisille. Hän jätti tietoisesti pois paljon aineistoa, joka olisi ollut raskauttava todiste Suomen yhteistyöstä Saksan kanssa.Hän hävitti myös aineistoa, joka koski yhteistyötä valkoisten venäläisten kanssa Neuvosto-Venäjää vastaan.

Laurio voisi kertoa, miksi yksikään arvostettu historioitsija ei ole tarttunut tähän S-32 kansioon?

Laurio väärentää myös Mannerheimin kirjeen 18.2. 49 sanoman täysin. M. nimenomaan toteaa esittäneensä todelliset perusteet "maamme traagilliselle asemalle", muuten "teos olisi pelkkää historiallisten tosiasioiden vääristelyä". Laurion kannattaisi miettiä sitä, että valehtelu paljastuu aina. Se, että itse uskoo juttuihionsa, ei tee niitä tosiksi.

Vesa I Laurio kirjoitti:

Yritin koota Hautamäen kirjasta ”Suomi myrskyn silmässä” seuraavan koosteen:

Kun ensimmäisen maailmansodan päättäneen Versaillesin rauhan yhteydessä muokattiin uutta Eurooppaa, sekä Saksa että Neuvostoliitto kärsivät kansallisia vääryyksiä. Hitlerin noustua valtaan v. 1933 molempien maiden ulkopolitiikkaa leimasi pyrkimys korjata nämä vääryydet. Vielä v. 1921 Puolan diktaattori Pilsudski oli riistänyt heikolta Neuvostoliitolta läntisen Ukrainan ja läntisen Valko-Venäjän alueita. Kun Pilsudski v. 1935 kuoli, Stalin otti heti yhteyttä Hitleriin ja ehdotti neuvotteluja maiden välisistä suhteista ja paremmasta yhteistoiminnasta englantilais-ranskalaista maailmanvaltaa vastaan, joka yhä ahdisti Saksaa sopimuspykälillä ja pyrki estämään Saksan ja Neuvostoliiton yhteistyön (joka – jopa sotilaallisena - oli pitkään ollut salaista ja laajaa).

Stalinin asianhoitaja, joka otti Hitleriin yhteyttä, pyysi, että kaikki neuvotteluasiat pidettäisiin täysin salaisina. Neuvotteluissa käsiteltäisiin SAKSAN VAPAUTTAMISTA VERSAILLESIN SOPIMUKSEN PAKKOPYKÄLISTÄ, jota Neuvostoliitto tukisi, jos muissa asioissa päästäisiin yhteisymmärrykseen. Näitä muita asioita olisivat Saksan ja Puolan välinen hyökkäämättömyyssopimus vuodelta 1934, Neuvostoliiton ja Puolan välinen raja, Neuvostoliiton edut eri puolilla Eurooppaa sekä maiden välinen yhteistyö.

Hitler suhtautui asiaan aluksi epäilevästi, koska ranskalaiset ja englantilaiset neuvottelivat muiden maiden ohessa myös Stalinin kanssa poliittis-sotilaallisen rintaman luomiseksi Saksan ympärille. Mutta lupaus tuesta Versaillesin pakkopykälistä pääsemiseksi sai Hitlerin myöntymään neuvotteluihin.

Neuvotteluita käytiin kolmeen otteeseen: marraskuun lopulla 1935 junan yksityisvaunussa Novgorodin lähellä, joulukuussa 1935 Prahassa ja tammi-helmikuussa 1936 Moskovassa. Saksan valtuuskuntaan kuului myös se Hitlerin asiamies ja kielimies-tulkki, joka – karattuaan Italiasta aiemmin kesällä - heinäkuussa 1944 Vammalassa kertoi Mannerheimin pyynnöstä Vilho Tahvanaiselle, Mannerheimin asiamiehelle, yli sata sivua tekstiä sotaan liittyvistä asioista ja elämästään muistiin merkittäväksi.

Helmikuun lopulla 1936 syntynyt laaja sopimusasiakirja allekirjoitettiin Berliinissä. Sopimuksessa sovittiin mm. seuraavasta: PUOLA JAETAAN, niin että sen itäinen osa kuuluu Neuvostoliittoon. Saksalle jää muu osa Puolaa ja Memelin alue. Vuonna 1934 solmittu Puolan ja Saksan välinen hyökkäämättömyyssopimus katsotaan rauenneeksi. Tsekkoslovakia kuuluu Saksan etupiiriin. Saksa tukee Neuvostoliiton vaatimusta saada muodostaa sotilastukikohtia Baltian alueelle Itämerelle pääsyä varten.

Stalinin ehdotuksesta sovittiin, että Skandinavia, johon laskettiin myös Suomi ja Itä-Karjala, jätetään ”valkeaksi vyöhykkeeksi”.

Edelleen sovittiin, että Versaillesin rauhansopimus on Saksaa kohtaan mielivaltainen ja mahdoton täyttää ja siten mitätöitävissä. Neuvostoliitto tukee Saksaa, kun se ryhtyy purkamaan tämän rauhansopimuksen velvoitteita. Neuvostoliitto hyväksyy Saksassa yleisen asevelvollisuuden ja puolustusvoimien muodostamisen. Neuvostoliitto tukee Saksaa, kun se ryhtyy liittämään menettämiään saksalaisalueita takaisin emämaan yhteyteen. Neuvostoliitto lupaa, ettei sen ja Tsekkoslovakian välinen hyökkäämättömyys- ja avunantosopimus ole esteenä Saksan toimille sen ryhtyessä ottamaan haltuunsa Tsekkoslovakian saksalaisalueita.

Näin Saksa sai hallitsevan aseman Euroopassa. Ranska ja Englanti päättivätkin – Saksan pelossa – aloittaa sodan Saksaa vastaan. Tämä päätös antoi Stalinille ”aseen”, jota vipuvartena käyttäen hän kykenisi levittämään kommunisminsa Eurooppaan.

Ensimmäiseksi Hitler purki Reininmaan demilitarisoinnin. Ranska ja Belgia vaativat sen vuoksi jopa sotatoimenpiteitä Saksaa vastaan. Hitler ehdotti näille maille rauhankomission muodostamista, mutta ne kieltäytyivät. Englannissakin Churchillin johtamat konservatiivit hyökkäsivät voimakkaasti hallituksen pehmeää ulkopolitiikkaa vastaan. Saksaa ja Hitleriä vastaan vaadittiin voimatoimia.

Hitlerin alkuperäinen pyrkimys oli vain saada takaisin Versaillesin rauhassa menetetyt alueet, mikäli mahdollista, neuvotteluteitse.

Itävallan Saksa liitti yhteyteensä rauhanomaisesti maaliskuussa 1938. Versaillesin sopimuksessa tällainen liittäminen oli kielletty. Kansanäänestys kuitenkin tuotti Hitlerille murskavoiton. Churchill tuli entistä vakuuttuneemmaksi, että Hitler ja Saksa on pysäytettävä. Hän ymmärsi, että SAKSA VOIDAAN PYSÄYTTÄÄ VAIN SAAMALLA STALIN ENGLANNIN JA RANSKAN RINNALLE SAKSAN VASTAISEEN RINTAMAAN. CHURCHILL EHDOTTAA 1936 ENGLANNIN, RANSKAN JA NEUVOSTOLIITON VÄLILLE SOTALIITTOA SAKSAN NUJERTAMISEKSI. Stalinilla on kuitenkin sopimus Saksan kanssa vuodelta 1936. Hän ehdottaakin kansainvälistä konferenssia asiasta. Englanti ja Ranska kuitenkin ilmoittivat, etteivät he hyväksy kansanäänestysmenettelyä saksalaisenemmistöisillä alueilla, koska tällöin Saksa saisi purettua Versaillesin määräykset laillisesti.

Tsekkoslovakian alaisuuteen joutuneet sudeettisaksalaiset kärsivät ankaraa sortoa ja terroria. Saksa aloitti v. 1938 neuvottelut siedettävän autonomian saamiseksi näille saksalaisille. Syksyllä 1938 nämä vaativat voimakkaasti alueidensa liittämistä Saksaan. Churchillin ja ranskalaisten väliintulon vuoksi neuvotteluissa ei päästy tulokseen, ja Hitler uhkasi sotilaallisilla toimilla.

Rauhanomaisiin ratkaisuihin pyrkivä Englannin pääministeri Chamberlain ja hänen ulkoministerinsä Halifax tekevät ranskalaisten kollegoidensa kanssa (Daladier, Bonnet) syyskuussa yhteisen esityksen Tsekkoslovakian johdolle sudeettikysymyksen rauhanomaisesta ratkaisusta. Ennen vastahakoinen presidentti Benesh on nyt 21.9.1938 valmis hyväksymään tämän välitysesityksen, jonka myös Hitler oli tunnustanut.

MUTTA: Kaksi päivää myöhemmin, 23.9.1938, Tsekkoslovakiassa julistetaan yleinen liikekannallepano! TAUSTALLA OLI TOIMINUT KAIKKEA SOVITTELUPOLITIIKKAA VASTUSTAVA CHURCHILL, JOKA TOIMI OPPOSITIOSTA KÄSIN. CHURCHILL OLI OTTANUT ELÄMÄNTEHTÄVÄKSEEN HITLERIN JA SAKSAN TUHOAMISEN. Jos Benesh nyt suostuisi mainittuun välitysesitykseen, hänen päämääränsä joutuisi vaaraan. Churchill matkusti 20.9.1938 Pariisiin vaatimaan sikäläistä oppositiota (Mandel, Reynaud) ryhtymään painostamaan Beneshiä olemaan hyväksymättä välitysehdotusta.

Mandel ilmoittikin Beneshille, että jos Saksa hyökkää, Ranska, Englanti ja NEUVOSTOLIITTO tulevat apuun Tsekkoslovakian rinnalle! Lopulta Benesh taipui Mandelin suostutteluun ja aloitti yleisen liikekannallepanon. Ranska suoritti osamobilisaation, Mussolini mobilisoi laivastonsa ja osan maavoimiaan, samoin Puola, Belgia ja Unkari nostivat valmiuttaan. Eurooppa oli aseissa, ja Benesh oli riemuissaan.

Neuvostoliitto kuitenkin oli hiljaa. Syynä oli Neuvostoliiton ja Saksan välinen sopimus vuodelta 1936.

Hitler katsoi Beneshin menettelyn provokaatioksi, ja hän esitti uudet vaatimukset: Hitler uhkasi miehittää sudeettialueet 1.10.1938 alkaen, ja kansanäänestyksiä järjestettäisiin laajemmalla alueella kuin aiemmin oli sovittu. Chamberlain hyväksyy Hitlerin esityksen ja lähtee hakemaan hallituksensa ja Ranskan suostumusta. Benesh hylkää Hitlerin muistion. Churchillin toimet olivat vaikuttaneet. Englannin ja Ranskan hallitukset eivät hyväksyneet Hitlerin ehdotusta annettavaksi Beneshille.

Kun Ranska ja Englanti päätyvät sitten jatkamaan neuvotteluita Hitlerin kanssa, Churchill esittää voimakkaan protestin Chamberlainin myöntyväisyyttä ja neuvotteluita kohtaan. SAMALLA CHURCHILL TUO JULKI UNELMANSA: ON SAATAVA MAHDOLLISIMMAN NOPEASTI AIKAAN SOTALIITTO ENGLANNIN, RANSKAN JA NEUVOSTOLIITON KESKEN.

Ranska ja Englanti ottavat yhteyttä (Horace Wilsonin välityksellä) Hitleriin ja pyrkivät saamaan Hitlerin luopumaan vaatimuksistaan. MUUSSA TAPAUKSESSA MOLEMMAT MAAT TÄYTTÄVÄT LIITTOVELVOLLISUUTENSA TSEKKOSLOVAKIAA KOHTAAN. ENGLANTI JA RANSKA OVAT SIIS VALMIIT SOTAAN SAKSAA VASTAAN!

Hitler saa tietää, etteivät tsekit (ulkoministeri Kroftan lausunto) suostu enää sovitteluihin. Hän ottaa kuitenkin vastaan tsekkien valtuuskunnan, ja antaa aikaa 28.9.1938 asti hyväksyä tai hylätä hänen ehdotuksensa. Chamberlain ilmoittaa antavansa takuut sopimuksen läpimenosta Prahassa sillä ehdolla, ettei Saksa tartu aseisiin. Hitler panee pöytään ehdot: joko hänen ehdotuksensa hyväksytään Prahassa ja valtuuskunta saapuu Berliiniin seuraavana päivänä tai hänen ehdotustaan ei hyväksytä, jolloin Saksa aloittaa sotatoimet. Wilson ilmoittaa Hitlerille, että siinä tapauksessa Englanti ja Ranska tulevat Tsekkoslovakien rinnalle Saksaa vastaan. Hitler ilmoittaa ottaneensa tämänkin huomioon – hänellähän on salainen hyökkäämättömyyssopimus Neuvostoliiton kanssa. Prahassa Benesh puolestaan ilmoittaa taipumattomuutensa luottaessaan Ranskan ja Englannin apuun. SUURSOTA ON HYVIN LÄHELLÄ.

27.9.1938 Chamberlain kuitenkin ilmoittaa radiossa, ettei Englanti ryhdy taistelemaan Tsekkoslovakian rinnalla. Tästä huolimatta Benesh luotti Mandelin välittämään Churchillin ja Reynaudin kiihotusviestiin. Englannissa levisi kiihkeä Churchillin lietsoma kapinamieli pääministeriä ja ulkoministeriä kohtaan. Hitler lähetti Chamberlainille kiitokset rauhan pelastamisesta Euroopassa. 27.9. – 28.9.1938 viimein Mussolini ryhtyy välittäjäksi Hitlerin suuntaan, ja Hitler suostuukin siirtämään mobilisaatiotaan ja ryhtymään neuvotteluihin. Hän kutsuu Chamberlainin ja Daladierin Münchenissä 29.9. – 30.9.1938 pidettävään neuvotteluun.

Tsekkoslovakian Benesh ei ollut tietoinen, että Stalin oli yksipuolisesti luopunut maiden välisestä avunantosopimuksesta ja antanut Hitlerille vapaat kädet Tsekkoslovakian suhteen. Nyt Stalinin oli ”kasvonsa säilyttääkseen” taktisista syistä varoitettava Saksaa ryhtymästä aseelliseen toimintaan Tsekkoslovakiaa vastaan. Tällaista Hitler ei kuitenkaan hyväksy. Hän ilmoittaa, että Saksa puolestaan on valmis luopumaan vuoden 1936 sopimuksesta ja samalla koko Puolan kysymyksestä (maathan olivat sopineet Puolan jaosta). Saksa myös asettuisi Puolan puolelle, jos Neuvostoliitto alkaisi muutella rajoja.

Stalin ei kuitenkaan missään nimessä tahtonut luopua Puola-suunnitelmastaan. Stalin vastasikin nyt englantilaisille ja ranskalaisille siten, että hän vaati hoitamaan asiat niin, ettei Tsekkoslovakia asetu vastustamaan Hitlerin vaatimuksia. Näin myöskin tapahtui Münchenin kokouksessa (läsnä Saksa, Italia, Ranska, Englanti, mutta ei Tsekkoslovakiaa itseään!). Tulos: Puola miehitti heti Teschenin alueen Tsekkoslovakialta, sitten Unkari vei omansa (Rutenia) ja Saksa miehitti sudeettialueet. Sekavien vaiheiden jälkeen Saksa marssii 15.3.1939 myös Böömiin ja Määriin, joista muodostetaan protektoraatti.

Ranska ilmoittaa, ettei se hyväksy Hitlerin toimia Tsekkoslovakian asiassa (siis Böömin ja Määrin suhteen). Pääministeri Bonnet ottaa myös yhteyttä Neuvostoliittoon ja ilmoittaa, että nyt olisi sopiva hetki yhteisen rintaman muodostamiselle Hitleriä vastaan. Lännessä propagoidaan kovasti Hitleriä vastaan.

Churchill työskenteli uupumatta vuosien 1937 ja 1938 vaihteesta lähtien sotaliiton luomiseksi Saksan ympärille ja lopulta Saksan tuhoamiseksi. Tässä häntä tuli USA:n presidentti Roosevelt. Kirjassaan Erkki Hautamäki kirjoittaa näistä miehistä (s. 66): ”Näiden molempien II maailmansodan vaikuttajahahmojen osalta on edelleen lopullisesti selvittämättä, millaisin menetelmin ja valtuuksin he veivät johtamansa kansakunnat ihmiskunnan tuhoisimman sodan syövereihin.”

Kirjansa sivulla 68 Hautamäki esittää sitaatteja Churchilliltä. Vuonna 1919 tämä toteaa: ”Mikäli Saksa seuraavien 50 vuoden kuluessa jälleen pystyy käymään maailmankauppaa, olemme käyneet tämän sodan (1914 – 1918) turhaan.” Vuonna 1934: ”Jos Saksasta tulee liian vahva, se on jälleen murskattava, ja tällä kertaa lopullisesti” (Churchill Heinrich Brüningille). Vuonna 1936: ”Kolme pääteesiäni ovat: Meidän on ryhdyttävä vastarintaan jokaista potentiaalista maailmanvalloittajaa ja hyökkääjää vastaan. Toiseksi: Saksa nykyisen natsihallintonsa myötä on juuri tällainen….”. Vuonna 1938: ”RANSKALAIS-BRITTILÄIS-NEUVOSTOLIITTOLAINEN SOTALIITTO ON AINUT TOIVOMME ESTÄÄ NATSISMIN ETENEMINEN.”

Puolan kanssa Saksa aloitti neuvottelut jo 1936. Hitler esitti ehdotuksia rajamuutoksiksi. MUTTA TÄLLÖIN RANSKA JA ENGLANTI HERÄSIVÄT JA PUOLAA KIELLETTIIN RYHTYMÄSTÄ NEUVOTTELUIHIN HITLERIN KANSSA. Puola kieltäytyikin neuvotteluista. Vuosien 1936 ja 1937 kuluessa Hitler huomasi, ettei saksalaisalueiden rauhanomainen liittäminen takaisin Saksan yhteyteen ole mahdollista.

Heti edellä mainitun Münchenin kokouksen jälkeen Stalin tekee Puolan kysymyksessä aloitteen. Neuvostoliiton ja Saksan neuvottelut alkavat 1.10.1938 Moskovassa. Stalin katsoo, että nyt on sopiva ajankohta ryhtyä neuvottelemaan vuonna 1936 tehdyn sopimuksen mukaan.

2.10.1938 TEHDÄÄN STALININ ESITYKSESTÄ TOIMEENPANOSUUNNITELMA MM. PUOLAN JAKAMISEKSI VUODEN 1936 SOPIMUKSEN POHJALTA. Kummatkin maat esittäisivät omat ehtonsa Puolalle 20.10.1938 mennessä toisistaan riippumatta. Saksa ottikin Puolaan yhteyttä, mutta Neuvostoliitto ei ollut tehnyt sitä vielä lokakuun loppuun mennessäkään. Ribbentrop kysyy syytä Moskovasta, ja saa kysymykseensä vältteleviä vastauksia. Joka tapauksessa Neuvostoliiton viivyttelystä johtuen Puolan hallituksella oli uhkanaan yksinomaan Saksan esittämät ehdotukset (Puola ei tiennyt NL:n mukanaolosta). Puolan ulkoministeri Beck otti heti yhteyttä Ranskaan ja Englantiin saadakseen tukea Saksaa vastaan. MOLEMMAT MAAT KEHOTTIVAT PUOLAA TORJUMAAN KAIKKI SAKSAN NEUVOTTELUVAATIMUKSET. Puola kieltäytyykin neuvotteluista.

Viikko siitä, kun Puola oli antanut kielteisen vastauksen, Moskovaan ilmestyivät Englannin ja Ranskan valtuuskunnat. Hitler saa tietää tästä ja huomaa, että Englanti ja Ranska pyrkivät lyömään kiilaa Saksan ja Neuvostoliiton suhteisiin. Merkillistä oli, ettei Neuvostoliitto marraskuun loppuun mennessäkään ollut ryhtynyt toimiin Puolan suhteen. Stalin kuitenkin ahdisteli asiamiestensä kautta mm. Suomea, Baltian maita ja Turkkia. Hitler jättikin Puolan kysymyksen lepäämään.

Tammikuussa 1939 Stalin haluaa keskustella Moskovassa Saksan kanssa, koska huhutaan, että Saksa olisi aikeissa hyökätä Neuvostoliittoon. Hitler raivostuu ja ilmoittaa, että tulkoon Stalin itse Berliiniin keskustelemaan keksimistään hyökkäysaikeista. Hitler puhuu suoraan NL:n ”verukkeista” ja ”valheista” niin Ukrainan kuin Puolan kohdalla.

Stalinin neuvottelijat tulevatkin Berliiniin. Neuvostoliitto halusi selkeän hyökkäämättömyyssopimuksen maiden välille. Neuvostoliitto myös esitti Suomen ja Baltian maiden siirtämistä sen vaikutuspiiriin. Hitler ei ryhtynyt keskustelemaan tästä, koska Neuvostoliittokaan ei omalta osaltaan ollut ryhtynyt neuvotteluihin Puolan kanssa. Saksa haluaa pitäytyä vuoden 1936 sopimuksen puitteissa ja ottaa pian itselleen Memelin alueen ja varaa ”vapaat kädet” myös Böömin ja Määrin suhteen. Jälkimmäinen myös siksi, että Neuvostoliitto oli keskittänyt joukkoja Puolan ja Tsekkoslovakian vastaisille rajoille kertomatta tarkoitusta. Neuvostoliitto ilmoittaa, että englantilaiset ja ranskalaiset valtuuskunnat olivat käyneet Moskovassa pyytämässä Neuvostoliiton suojelusta Tsekkoslovakialle ja Puolalle. ENGLANTI JA RANSKA OLIVAT PÄÄTTÄNEET TUKEA NÄITÄ MAITA, JOS NE JOUTUVAT SAKSAN HYÖKKÄYKSEN KOHTEIKSI. Lisäksi valtuuskunnat olivat pyytäneet saada tuoda joukkojaan Memelin ja Puolan alueille ja ottaa samalla Itämeren alue ”suojelukseensa”. Syynä siis neuvostojoukkojen keskittämiselle Puolan ja Tsekkoslovakian rajoille olisi englantilais-ranskalaisten maihinnousujoukkojen torjuminen, mikäli ne aikovat toteuttaa Itämeren suunnitelmansa.

Hitler ei kuitenkaan anna periksi. Päädytään pysymään vuoden 1936 sopimuksen puitteissa ja PUOLAN ASIA RATKAISTAISIIN YHTEISTUUMIN SAMANAIKAISESTI.

On huomattava, että Puola oli Versaillesin rauhanteon yhteydessä ajanut voimakkaasti etujaan ja saanut ympärysvaltojen hyväksymänä laajoja saksalaisalueita itselleen (n. 3,5 miljoonaa saksalaista). Saksa oli menettänyt ”Puolan käytävän”, Danzigin alueen ja Posenin. Ylä-Sleesian alueita liitettiin Puolaan.

Vuoden 1936 sopimuksen nojalla Saksa otti 23.3.1939 haltuunsa Memelin. Sitten Saksa esittää neuvottelutarjouksen Puolalle aluekysymysten selvittämiseksi. Puolan ulkoministeri pyytää jälleen suojaa Englannilta ja Ranskalta, ja NÄMÄ JULISTAVATKIN YKSIPUOLISEN TAKUUN PUOLAN RAJOJEN KOSKEMATTOMUUDESTA 31.3.1939. Päätös oli varsinaisesti tehty jo 26.3. Englannin alahuoneessa, ja se tiesi samalla lähtölaskentaa Chamberlainille. Churchill oli pääsemässä päämääräänsä luoda laaja sotarintama Saksaa vastaan.

Puola yltyy röyhkeäksi. Onhan sillä nyt takuut. Kaikki Saksan neuvotteluesitykset torjutaan. Ribbentrop kysyy Puolan ulkoministeriltä Beckiltä, onko Neuvostoliitto ottanut yhteyttä raja-asioissa. Beck ohjaa Ribbentropin ulos ovesta ja käskee mennä kysymään Stalinilta. Ribbentrop lentääkin seuraavana päivänä (3.4.1939) Moskovaan keskustelemaan Puolan kysymyksestä Stalinin kanssa. Samana päivänä Puola julistaa Beckin aloitteesta osittaisen liikekannallepanon!

Ribbentrop neuvottelee Moskovassa 3.4. – 4.4.1939. Sovittiin, että NEUVOSTOLIITTO JA SAKSA HYÖKKÄÄVÄT PUOLAAN SAMANAIKAISESTI JA JAKAVAT SEN VUODEN 1936 SOPIMUKSEN MUKAISESTI. Stalin esittää hyökkäysajankohdaksi touko-kesäkuun vaihdetta 1939. Hyökkäysvalmistelut aloitetaan heti.

Puolan asian suhteen Neuvostoliiton käytöksessä esiintyi jatkuvasti merkillisyyksiä, ja ne saivat saksalaiset epävarmoiksi Stalinista. Koko asia muuttui vähemmän merkittäväksi. Alun perin Saksan tarkoituksena ei ollut lainkaan koskea Puolan alueeseen muuta kuin vaihtokauppana Danzigin kysymyksessä. Pilsudskin kuoleman (1935) jälkeen Puolan ja Saksan suhteet viilenivät Saksan esitettyä neuvotteluita. Englanti ja Ranska olivat painostamassa, ja v. 1936 ilmapiiri oli niin kylmä, että Saksa suostui STALININ EHDOTUKSEEN PUOLAN JAKAMISESTA, jos Neuvostoliitto jatkossakin tukee Saksan pyrkimyksiä saada takaisin Versaillesin rauhassa menettämänsä alueet.

Jo viikon päästä Englanti ja Ranska tiesivät tuon Moskovan neuvottelun tuloksen! Heidän neuvottelijansa saapuivat 14.4.1939 Moskovaan. RANSKA ESITTI STALINILLE SOTILASLIITON MUODOSTAMISTA RANSKAN, ENGLANNIN JA NEUVOSTOLIITON KESKEN. Natsismin leviäminen Itä-Eurooppaan tulisi estää. RANSKA JA ENGLANTI TAKAISIVAT PUOLALLE TÄYDELLISEN SOTILAALLISEN AVUN SAKSAA VASTAAN. Sopimusmaat sitoutuisivat auttamaan toisiaan, jos jokin niistä joutuu sotaan Saksaa vastaan tai jos jokin niistä asettuu vastustamaan Saksan hyökkäystä Puolaa tai Romaniaa vastaan.

Stalin vastaa 16.4. omalla ehdotuksellaan. NEUVOSTOLIITTO OLISI VALMIS YHTEISTYÖHÖN, MIKÄLI PÄÄSTÄISIIN SOPUUN JOISTAKIN MYÖNNYTYKSISTÄ, esimerkiksi: sopimusmaiden antama takuu koskisi kaikkia Neuvostoliiton naapurimaita, siis myös Suomea ja Baltian maita. LISÄKSI: ENGLANNIN JA RANSKAN APUUN PUOLALLE TULI LIITTÄÄ EHTO, ETTÄ SE KOSKISI VAIN SAKSAN HYÖKKÄYSTÄ PUOLAAN (ei siis Neuvostoliiton hyökkäystä!).

Englanti ja Ranska pyysivät harkinta-aikaa, mistä Stalin ei pitänyt, koska HÄN OLI SOPINUT SAKSAN KANSSA SAMANAIKAISESTA HYÖKKÄYKSESTÄ PUOLAAN JO TOUKO-KESÄKUUN VAIHTEESSA.

Hitler sai jo muutaman päivän kuluttua asiamiehiltään tiedon englantilais-ranskalais-neuvostoliittolaisen kokouksen salaisesta asiakirjasta. Kävi selväksi, että Stalin pelasi omaa kaksinaamaista politiikkaansa. Hitler yritti vielä neuvotella Puolan kanssa, mutta Puola kieltäytyi. Sen sijaan Puolan järjestämät provokaatiot lisääntyivät (ampumavälikohtauksia, lentokoneiden ja autojen tulittamista jne.).

Maailmalla käytiin mediakampanjaa Saksaa vastaan. Puhuttiin ”Saksan uhasta”. Hitler tarjosi 28.4.1939 kaikille Euroopan pienille valtioille hyökkäämättömyyssopimusta ja yhteistyötä rauhan ylläpitämiseksi. Vain Tanska suostui Saksan esitykseen.

Huhtikuun lopussa Stalin sitten äkkiä ilmoittaa olevansa valmis sopimaan Hitlerin kanssa Puolan kysymyksen ratkaisemisesta. Neuvostoliitto ja Saksa neuvottelivat toukokuun alkupäivinä 1939 Berliinissä. NEUVOSTOLIITON EHDOTUS OLI SEURAAVA (Vilho Tahvanaiselle tarinansa kertoneen Hitlerin asiamiehen mukaan): PUOLAN JAKAMINEN HOIDETAAN ELO-SYYSKUUN VAIHTEESSA, VIIMEISTÄÄN 1. SYYSKUUTA ALOITETTAVALLA YHTÄAIKAISELLA HYÖKKÄYKSELLÄ. Puna-armeija voisi jatkaa hyökkäystään Baltian suunnassa. Neuvostoliitto ottaisi Suomen haltuun.

Hitler hyväksyi Stalinin ehdotuksen siten, että Puola jaetaan viimeistään 1.9.1939. Neuvostoliitto saa edetä Baltiaan tukikohtia varten. Sen sijaan Suomeen ja Skandinaviaan Neuvostoliitto ei saa edetä, koska syntyisi suurselkkauksen vaara. Suomi ja Skandinavia tuli pitää ”valkeana vyöhykkeenä” vuoden 1936 sopimuksen mukaisesti.

Englannin, Ranskan ja Neuvostoliiton väliset neuvottelut jatkuivat kesällä 1939. Englanti ja Ranska hyväksyvät Stalinin esityksen, ETTÄ ENGLANNIN JA RANSKAN PUOLALLE ANTAMA APU KOSKISI VAIN SAKSAN HYÖKKÄYSTÄ.

12.6.1939 Molotov lisää vaatimuksia: Apua tulisi antaa kaikille mainituille Euroopan maille, myös Suomelle ja Baltian maille, siinäkin tapauksessa, että ne itse asettuisivat sitä vastustamaan! Tämänkin Englanti ja Ranska lopulta hyväksyvät.

Kesäkuun lopulla 1939 Molotov esittää jälleen lisävaatimuksen: Saksan aggression, jota vastaan apua annettaisiin, ei tarvitsisi olla suoranainen sotilaallinen hyökkäys vaan siihen riittäisi myös epäsuora hyökkäys, jonka Molotov myöhemmin ilmoitti tarkoittavan sitä, että ko. maassa ulkopoliittinen suuntaus muuttuu Saksalle ystävällisemmäksi. Tähänkin Englanti ja Ranska suostuvat. Käytännössä kaikki Euroopan pienet valtiot joutuivat näin näiden kolmen maan mielivaltaan. SOPIMUS HYVÄKSYTÄÄN HEINÄKUUN PUOLIVÄLISSÄ 1939. Stalin käskee valmistella hyökkäyssuunnitelman Suomen valloittamiseksi.

Sotilaallisista yksityiskohdista aletaan neuvotella 11.8.1939 Moskovassa. Rooseveltin juutalainen neuvonantaja Felix Frankfurter käy heinä-elokuun vaihteessa Churchillin luona neuvottelemassa (asiakirjat julistettu jatkuvasti salaisiksi). Todennäköisesti Frankfurter toi tiedon USA:n mukaantulosta odotettavissa olevaan sotaan Saksaa vastaan.

Kesällä 1939 Churchill myös solmi Krimillä Stalinin kanssa salaisen kehyssopimuksen jo ennen 15.10.1939 solmittua sopimusta. Tieto Krimin neuvottelusta käy ilmi Saksan 9.2.1940 kaappaamista asiapapereista (15.10.1939 laaditun sotasopimusasiakirjan ja Stalinin 28.1.1940 Churchillille lähettämän sotasuunnitelman täytäntöönpanosuosituksesta).

23.8.1939 Neuvostoliitto ja Saksa solmivat hyökkäämättömyyssopimuksen (Molotov-Ribbentrop-sopimuksen). Tämä sopimus vakuutti Hitlerin lopullisesti kahden rintaman sodan välttämisestä. Tähän olivat päätyneet myös Stalin ja länsivaltojen edustajat laskelmissaan. PUOLAAN SAKSA HYÖKKÄISI NYT VARMASTI SAADAKSEEN TAKAISIN MENETTÄMÄNSÄ ALUEET. Puolan sodan alkamisajankohdaksi Neuvostoliitto ja Puola olivat sopineet jo toukokuussa 1939: syyskuun ensimmäiseen päivään mennessä 1939 (Stalinin ehdotus, jonka Hitler hyväksyy).

Tilanne oli siis se, että Englannilla, Ranskalla ja Neuvostoliitolla oli valmiiksi neuvoteltu keskinäinen (allekirjoittamaton) sotatoimisopimus Saksan etenemisen estämiseksi ja lopulta Saksan lyömiseksi.

Hitlerillä ja Stalinilla oli voimassa oleva, v. 1936 solmittu ja toukokuussa 1939 tarkistettu salainen sopimus mm. Puolan jaosta sekä 23.8.1939 solmittu Molotov-Ribbentrop-sopimus. Em. tarkistuksessa oli vahvistettu Neuvostoliiton ja Saksan yhtaikainen hyökkäys Puolaan 1.9.1939 mennessä. Molotov-Ribbentrop-sopimus pyyhki pois Hitlerin mielestä painajaisen kahden rintaman sodasta, jos Englanti ja Ranska Puolalle antamiensa takuiden perusteella julistaisivat sodan Saksalle ja Neuvostoliitolle.

Hitler uskoi Puolan romahtavan pian kahdelta taholta tulevan hyökkäyksen tuloksena. Hänellä oli valmis ehdotus Puolalle aluevaihdoista. 6.10.1939 hän esitti rauhantarjoukset länsivalloille.

ANSA OLI SIIS VIRITETTY. ASTUISIKO HITLER SIIHEN?

Takuut saatuaan Puola oli jo keväällä 1939 ryhtynyt toimiin armeijansa liikekannallepanemiseksi. Ranska ja Englanti tulisivat apuun, mahdollisesti Neuvostoliittokin, puolalaiset ajattelivat. Puola ei tiennyt, etteivät läntiset vallat olleet nopeita toimittamaan aseellista apua. Englannissa arveltiin Puolan kestävän sodassa Saksaa vastaan korkeintaan 60 päivää.

Roosevelt oli yhteydessä Churchilliin ja tuli vakuuttuneeksi, että Yhdysvaltojen on tultava mukaan sotaan. Tämä tuuditti Churchillin turvallisuudentunteeseen, eikä hän suostunut mihinkään Hitlerin esittämistä lukuisista rauhantarjouksista. Samalla Roosevelt tuki kuitenkin Stalinia.

Münchenin sopimuksen jälkeiset tapahtumat johtivat siihen, etteivät Englanti ja Ranska katsoneet voivansa luottaa Hitleriin. Hitler oli pysäytettävä liittoutumalla Neuvostoliiton kanssa! Englanti ja Ranska eivät olleet tietoisia vuoden 1936 saksalais-neuvostoliittolaisesta sopimuksesta.

Stalin odotti Hitlerin hyökkäystä Puolaan, jolloin ansa laukeaisi ja Ranska ja Englanti julistaisivat Saksalle sodan. ”Kapitalistivaltiot” saisivat näännyttää toinen toisensa Stalinin odottaessa sopivaa tilaisuutta. Syntyisi suursota, jossa Stalin aluksi siirtäisi rajaa länttä kohti Puolassa.

Stalin päätti ryhtyä petturiksi ja tehdä yksin Saksasta rikollisen hyökkääjän. Tämän hän teki niin, ettei hyökännytkään, kuten oli sovittu, 1.9.1939 vaan vasta 17.9.1939. Näin Stalin saa Saksan maailmansodan aloittajaksi! Muistettakoon myös, että Neuvostoliiton ja länsivaltojen välisissä neuvotteluissa kesällä 1939 oli sovittu, että vain Saksan hyökkäys aiheuttaa näiden sodanjulistuksen, ei Neuvostoliiton hyökkäys.

Saksa hyökkää Puolaan täsmällisesti Neuvostoliiton kanssa sovittuna ajankohtana 1.9.1939 klo 04.45. Kaikkien hämmästykseksi Saksa lyö Puolan parissa viikossa. Rajan takana Neuvostoliitto ei ole valmis sotaan Saksan kanssa, joten, vaikka maiden välillä olikin hyökkäämättömyyssopimus, oli tähdellistä hakea apua länsivalloilta. Näin syntyy lopullisesti Churchillin ja Stalinin salaisesti junailema salainen sotasopimus 15.10.1939 länsivaltojen ja Neuvostoliiton välille. Siinä sovitaan yhteistoiminnasta Saksan lyömiseksi neljältä eri suunnalta tapahtuvilla iskuilla kesällä 1940. Tämä Stalinin petos paljastuu Hitlerille vasta 9.2.1940.

Hitler provosoitiin ja houkuteltiin hyökkäykseen Puolaa vastaan, mikä ”ansana” laukaisi länsivaltojen (myös USA:n) ja Neuvostoliiton salaiset vastatoimet. Hitlerillä ei ollut edes tarkoituksena lopettaa Puolan valtiollista olemassaoloa vaan ainoastaan neuvotteluratkaisun saaminen rajakysymykseen. Stalinilla oli kuitenkin tuolloin toinen suunnitelma.

Saksan hyökättyä 1.9.1939 saksalaiset huomaavat vasta parin päivän päästä, ettei Neuvostoliitto olekaan hyökännyt samanaikaisesti. Ansa on lauennut! Hitler saa raivokohtauksen. Ranska ja Englanti ovat odottaneet tätä hetkeä. Maat julistavat 3.9.1939 Saksalle sodan.

USA:ssa Roosevelt junailee nopeasti läpi lakimuutokset, jotta Neuvostoliitolle, Englannille ja Ranskalle voidaan toimittaa apua. USA käy ”julistamatonta” sotaa Saksaa vastaa alusta lähtien.

Samaan aikaan Ranskan, Englannin ja Neuvostoliiton välinen sotilaallinen yhteistyösuunnitelma Saksaa vastaan on valmistumassa lopullisesti Moskovassa. Se allekirjoitetaan 15.10.1939.

Vielä elokuun loppupäivinä 1939 Hitler oli hyväksynyt Puolalle esittämässään ns. 16 kohdan ehdotuksessaan itsenäisen Puolan valtion olemassaolon ja sen yhteyden Itämerelle myös tulevaisuudessa. Stalin ei kuitenkaan tunnustanut uutta, itsenäistä Puolaa, ja siksi myös Puolan ydinosa jää saksalaisten haltuun 28.9.1939 Moskovassa solmitussa rajasopimuksessa. Siitä Hitler muodosti toistaiseksi Kenraalikuvernementin.

6.10.1939 Hitler esittää Ranskalle ja Englannille rauhantarjouksen. Siihen nämä eivät suostu. Tällaiset Hitlerin rauhanesitykset olivat – jos länsivallat niihin suostuisivat - myrkkyä Stalinille, ja siksi hän 15.10.1939 kiirehtii vahvistamaan Moskovassa lopullisen sotasopimuksen Hitlerin tuhoamiseksi Englannin ja Ranskan kanssa. Rauha Euroopassa ja koko maailmassa romuttaisi hänen suuren unelmansa maailmanlaajuisesta ”proletariaatin diktatuurista”. Vain suuri, pitkäaikainen sota voisi viedä Neuvostoliiton lopulta maailman johtavaksi mahtitekijäksi (Stalinin puhe 19.8.1939).

Hautamäki kirjoittaa Churchillista kirjansa sivulla 128: ”Churchillin aikaisempien hyvin aktiivisten kontaktien perusteella (Churchill kuului Chamberlainin kabinettiin syyskuun 3. päivän jälkeen) Stalin oli nyt valmis allekirjoittamaan POLIITTISEN SOTASOPIMUKSEN LÄNSIVALTOJEN KANSSA. Tämä vaati kuitenkin hyvin voimakasta desinformaatiota sopimuksen salassapitämiseksi.”

Edelleen sivulla 193: ”Saksan aloittaessa lännen sotaretkensä kaatuu Chamberlainin hallitus Lontoossa. Hän joutuu eroamaan, ja tilalle astuu Sir Winston Churchill. Hänen vuosia kestänyt Chamberlainin ulkopolitiikan arvostelunsa ja leppymätön Hitlerin ja saksalaisuuden vihansa antoivat hänelle nyt asemansa puolesta mahdollisuuden toteuttaa ’omaa politiikkaansa’ - - Kuten ystävänsä Churchill, pyrkii Rooseveltkin omapäisesti kongressin päätäntävaltaa väistäen ja voimassa olevia lakeja rikkoen, sopimuksia tehden ja lupauksia ilman valtuuksia antaen salaa luomaan pohjaa USA:n mukaantulolle sotaan.’”

Ja sivuilla 271-272: ”Chamberlainilla on kuitenkin vastavoima Sir Winston Churchillissä, joka on parlamentin jäsen, myöhemmin I merilordi ja kabinetin jäsen. Hänen toimensa ja ankara kritiikkinsä pääministeriä ja kabinetin ”pehmeyttä” kohtaan tähtäävät suoraviivaisesti sotaan Hitleriä ja Saksaa vastaan. Churchillilla on jo vuodelta 1934 selkeä käsitys brittiläisen imperiumin päätehtävästä, jonka hän lausuu julki Saksan entiselle liittokanslerille Heinrich Brüningille Lontoossa: ’Mikäli Saksasta tulee liian vahva, on meidän lyötävä se jälleen hajalle – ja tällä kertaa lopullisesti!’ Tässä kirjamme I osassa olemme voineet todeta Churchillin ajavan järkkymättömällä itsepäisyydellä Saksan tuhoamiseen tähtäävää sotapolitiikkaansa heti Hitlerin valtaannoususta lähtien. Hän tuo ilmi jo 1937 – 1939 useissa eri yhteyksissä tämän päämäärän saavuttamisen olevan mahdollista vain muodostamalla laaja liittolaisrintama, kuten I maailmansodassakin, Saksan saartamiseksi ja lyömiseksi. - - Churchillin EPÄVIRALLISET ja OMAEHTOISET kontaktit (hallituskontaktien ohella) molempien suurvaltajohtajien (Roosevelt, Stalin) kanssa johtavat sitovaan tulokseen vasta kesällä 1939 (Kansio S-32: Krimin neuvottelut Stalin/Churchill). - - Keväällä 1939 Churchill on saanut Rooseveltilta lopullisen varmuuden Yhdysvaltojen tulosta mukaan Saksan vastaiseen kamppailuun, mikäli Englannin ja Ranskan Puolalle antama ’blanco-takuu’ johtaa sotaan. Välittömästi (14.4.) alkavat myös liittoneuvottelut sotilaallisesta yhteistyöstä Stalinin kanssa. Ne johtavat yhteisymmärrykseen kesän 1939 kuluessa.”

Sivulla 310: ”15.10.1939: Churchill ja Stalin solmivat II maailmansodan salaisimman sotasopimuksen Moskovassa. Tämä HENKILÖKOHTAISTA LINJAUSTA JA PÄÄTÖSTÄ edellyttänyt sopimus ei vielä toistaiseksi ole tullut historian valokeilaan, paitsi Mannerheimin salaisen kansion S-32 asiakirjoissa. Ulottuiko Churchillin henkilökohtainen aloitteellisuus todella näin pitkälle, jää vielä avoimeksi. Asiakirjoissa oleva maininta kertoo, että sopimusta olisi edeltänyt Stalinin ja Churchillin salainen tapaaminen Krimillä. Mitä Churchill lupasi Stalinille – paitsi Suomen ja miehitysoikeuden?

Churchill siis yksinkertaisesti toimi Chamberlainin selän takana epävirallisesti ja omin päin! Tämän ohella hän toimi myös virallisia väyliä pitkin. Ei ole olemassa selkeää tietoa siitä, että hän olisi toiminut Chamberlainin valtuutuksella.

Mannerheimin näkemys (Vilho Tahvanaisen pikakirjoitusmuistion mukaan) tammikuussa 1950; Hautamäen kirja s. 176: ”Marraskuun 12. päivän aamuvarhaisesta 1939 alkaen, kun sain miehitetystä Viron Narvasta venäläisystävieni lähettämän kirjepostin, jossa he ilmoittivat, että Stalinin ja Churchillin välillä oli 15. lokakuuta 1939 solmittu yhteistyösopimus Neuvostoliiton, Englannin ja Ranskan kesken Saksan nujertamiseksi mm. hyökkäämällä Skandinavian suunnasta, en voinut uskoa oikeastaan mihinkään, siksi järkyttävältä tuntui silloin saamani ilmoitus - - Luettuani myöhemmin kirjeen sisällön presidentti Kalliolle hän ei uskonut siihen. Hän sanoi, ettei voisi koskaan uskoa, että englantilaiset voisivat liittoutua yhteistyöhön kommunistisen Neuvostoliiton kanssa. Itse uskoin – ja en uskonut. Tuskin milloinkaan olen ollut suuremman epäuskon vallassa kuin juuri silloin aamupäivällä 12. marraskuuta 1939. Kun samana päivänä myöhemmin keskustelin presidentti Kallion kanssa, uskoin kuitenkin saamaani tietoon. - - Luottamukseni venäläisiin ystäviini vahvistui saatuani 9. maaliskuuta (1940) von Ribbentropin 7. maaliskuuta allekirjoittaman selostuksen karttoineen tästä samasta asiasta. Ystäväni olivat kirjeessään nimenomaan kehottaneet Suomea puolustautumaan niin kauan kuin mahdollista, sillä Neuvostoliiton perimmäinen aikomus oli miehittää koko Suomi.”

Tarkennus: Totesin, että 15.10.1939 solmitulla sopimuksella aloitettiin varsinainen MAAILMANsota, joka on eri asia kuin paikallinen selkkaus. Kirjoittaja oli jättänyt kysymyksessään tuon ”maailman”-etuliitteen pois. Hitler ei pyrkinyt maailmansotaan, sen sijaan muut pyrkivät.

Lue lisää

Miten on mahdollista, että NL, Iso-Britannia ja Ranska eivät tiedä mitään tästä sopimuksesta 15.10.1939? Voiko olla sopimusta, josta sen solmijat eivät tiedä? Milloin Tahvanaisen kaltaisen satusedän "pikakirjoitusmuistiinpanot" ovat olleet uskottavia? Oliko hän tammikuussa 1950 Mannerheimin kuolinvuoteen ääressä Sveitsissä? Miksei kukaan ole asiasta aiemmin tiennyt? Mahtoiko Mannerheimkaan tietää asiasta mitään? Jos tällainen sopimus oli, miksei M. hyödyntänyt sitä? Miten Churchill olisi voinut käydä Moskovassa tekemässä sopimuksen pääministerin selän takana?

Laurion kooste Hautamäen kirjasta osoittaa vain, miten jymäytettävä hän on. "Kooste" on niin täynnä virheitä ja vääriä päätelmiä, että ei kannata enempää puuttua.Hautamäkeä käy sääliksi. Ei pitäisi mennä oman osaamisen ulkopuolelle ilman asiantuntevaa apua!

tähän kysymykseen! kirjoitti:

Miten on mahdollista, että NL, Iso-Britannia ja Ranska eivät tiedä mitään tästä sopimuksesta 15.10.1939? Voiko olla sopimusta, josta sen solmijat eivät tiedä? Milloin Tahvanaisen kaltaisen satusedän "pikakirjoitusmuistiinpanot" ovat olleet uskottavia? Oliko hän tammikuussa 1950 Mannerheimin kuolinvuoteen ääressä Sveitsissä? Miksei kukaan ole asiasta aiemmin tiennyt? Mahtoiko Mannerheimkaan tietää asiasta mitään? Jos tällainen sopimus oli, miksei M. hyödyntänyt sitä? Miten Churchill olisi voinut käydä Moskovassa tekemässä sopimuksen pääministerin selän takana?

Laurion kooste Hautamäen kirjasta osoittaa vain, miten jymäytettävä hän on. "Kooste" on niin täynnä virheitä ja vääriä päätelmiä, että ei kannata enempää puuttua.Hautamäkeä käy sääliksi. Ei pitäisi mennä oman osaamisen ulkopuolelle ilman asiantuntevaa apua!

Lue lisää

Ei koskaan saisi luottaa muistiin. Mannerheim kuoli tammikuussa 1951. Tammikuussa 1950 hän oli viikon Suomessa äänestäen vaaleissa.Silti en usko (eikä kukaan muukaan täysijärkinen), että hän olisi sanellut muistojaan Tahvanaiselle.Tämä oli mahdollisesti silloin kantakersanttina armeijassa. Tiedustelun tai vakoilun tai Mannerheimin kanssa hänellä ei ole ollut mitään tekemistä. M. oli jo hyvin sairas, eikä ollut hetjkeäkään lääkärin valvonnan ulkopuolella.

Mannerheim oli vielä syyskuussa 1950 Suomessa neuvotellen muistelmiensa julkaisusta.

ole tutkimusta kirjoitti:

Tahvanainen oli sodan aikana huoltoaliupseeri, alikersantti. Sodan jälkeen hän oli Haminassa RUK:n taloudenhoitajana, sotilasteknikko.Hänen kirjansa todettiin pelkäksi saduksi heti ilmestyttyään joskus 1972.Tahvanaisella ei ole mitään tutkijakoulututs tai kokemusta. Hän ei myöskään esimerkiksi osaa venäjää.

Hautamäki on eläkkeellä oleva Urheiluopiston rehtori.Hänen tarinansa perustuvat asiakirjoihin, jotka mm. sotahistoriotsija Sampo Ahto on todennut tökeröiksi väärennöksiksi.

Lue lisää

Minusta on varsin hyvä, ettet sinä - tai "sotahistorioitsija" Sampo Ahto, jos hänellä todella on ollut perusteet todeta Hautamäen kirja "törkeäksi väärennökseksi" - toimi missään vastuullisessa tehtävissä tai vastuullisessa asemassa. Voitte keskittyä kirjoittamaan tänne. Täällä voitte keskittyä - koulutuksenne ja palkanmaksajanne mukaisesti - pilkkaamaan, mustamaalaamaan, huiskimaan sinne, huiskimaan tänne. Väillä voitte käydä kahvilla. Sitten taas voitte lipsutella kieltä, lurpsutella suuta, lipsus lurpsus, lipsus lurpsus, lääh, lipsus lurpsus, lipsus lurpsus lääh.

Yhteydenpitoa harjoitettiin sillä kielellä, jota osattiin. Vuonna 1934 siirryttiin kirjeyhteyden käytöstä radioyhteyden käyttöön. Tahvanainen oli 3 kk Saksassa saamassa koulutusta radiolaitteen käytössä. Hänestä kehittyi taitava radiosähköttäjä.

Vuonna 1930 Vilho Tahvanasinen oli 17-vuotias uitto- ja metsätyömies, kun hän onnistui nappaamaan teiltä (kommunistiagenteilta) salaisia asiakirjoja Suomen ja Neuvostoliiton rajalla, Ilomantsin Koitajoella. Kolmen päivän takaa-ajon jälkeen hän juoksutti ne Joensuuhun suojeluskuntapiirin päällikön eversti Sainion käsiin. Asiapapereista kävi ilmi, että te rajan takana juonittelevat emigranttikommunitit suunnittelitte vallankaappaushanketta Suomessa. Nopein vastatoimin hankkeenne saatiin eliminoitua.

Vuonna 1932 Vilho Tahvanainen jälleen kohtasi työmatkalla teidän kommunistien värväysjoukon, joka kuljetti suomalaisia kommunisteja salaa rajan yli Neuvostoliittoon koulutettaviksi Pietarin punaupseerikoulusanne. Tällä kertaa Tahvanaisen haltuun joutuneet asiakirjat kertoivat paljon vakavammasta vallankaappaushankkeesta kuin aiemmin.

Tässä vaiheessa ent. presidentti Svinhufvud kutsui Tahvanaisen luokseen näistä teidän asiakirjojenne kaappaamisista kuultavaksi. Paikalle tuli 9.8.1932 myös Mannerheim.

Lokakuussa 1932 Vilho kutsuttiin sitten Helsinkiin Mannerheimin ja Svinhufvudin luokse. Urotekojensa voksi Vilholle tarjottiin nyt - lähinnä Svinhufvudin suosituksesta ja vaatimuksesta - salaisen, näkymättömän ja puolueettoman, poliittisesti sitoutumattoman asiamiehen tehtävää. Vilhosta tuli Svinhufvuden ja Mannerheimin sekä samalla Suomen hallituksen salainen asiamies. Hänelle järjestettiin työpaikka, josta hän sujuvasti pääsi asina tarvittaessa poistumaan (asiamiehen tehtäviä varten).

Mannerheim perehtyi nuoren miehen taustoihin ja totesi tämän erittäin omatoimiseksi, peräänantamattomaksi ja oppimishaluiseksi. Vilho oli - mitä ette voi ymmärtää - suomalainen mies. Vilholle kehittyi loistavat sähkötys- ja suomalaisen pikakirjoituksen taidot. Nuori asiamies sai nyt kenraalilta opastusta asiamiehelle asetettavista tärkeimmistä vaatimuksista, ennen kaikkea vaikenemisesta, salaisuuksien säilyttämisen tärkeydestä, yhteydenottotavoista, peitesanoista, asioiden muistamisesta ilman kirjallisia muistiinpanoja jne. Mannerheim korosti etenkin vaatimattomuutta ja "näkyvyyttä".

Mannerheim kykeni Vilhon välityksellä olemaan Neuvostoliiton puolella olevien vasta-asemien kautta suorassa yhteydessä ystäviinsä ja samalla näiden kautta Neuvostoliiton johtoon, jopa Staliniin. Stalin selvästi arvosti reaaliaikaista yhteyttä, hänellähän oli kiire tuhota maailma opillanne ja Talmudillanne.

Kaikki edellä mainitut yhteydenpidon salaiset asiakirjadokumentit Mannerheim kokosi kansioon, jota hän säilytti huolellisesti (ettette pääse siihen käsiksi). Tälle dokumenttikansiolle Mannerheim merkitsi vuonna 1932 koodinimeksi "S-32" (S = Suvilahti). Kansion asiakirjat Mannerheim luovutti v. 1950 presidentti Paasikivelle, joka nähtävästi luovutti ne edelleen Kekkoselle. Kukaan ei ole sen koommin asiakirjoja nähnyt eikä kuullut niistä mitään. Söitkö sinä ne?

Jäljelle jäivät vain Vilhon näistä äärimmäisen tärkeistä asiakirjoista Mannerheimin käskystä ottamat kopiot (Mannerheim ei voinut luottaa Paasikiven ja Kekkosen tapaisiin vempuloihin). Paasikivi oli tietoinen Vilhon persoonasta jo 1930-luvulta lähtien. Juuri hän oli - niljakas vempula kun oli - pääministerinä ollessaan 1945 yhdessä silloisen oikeusministeri-vempula Kekkosen kanssa "vaientamisella" (huh) uhaten jyrkästi kieltänyt Vilhoa todistamasta syytettyjen puolesta Suomen sotasyyllisyysoikeudenkäynissä. Juuri tämän tapahtuman jälkeen Mannerheim käski Viljon ensimmäisen kerran kopioida ja jäljentää kansiosta tärkeitä asiakirjoja 1945 - 1946.

Vuoden 1950 tammikuussa (17.1. - 24.1.) marsalkka vietti Suomessa - muulloinhan hän oleskeli Sveitsissä. Tämän käynnin yhteydessä hän 23.1.1950 luovutti Paasikivelle mainitut asiakirjat. Mannerheim oli ennen Pariisin rauhankonferenssia (1947) pyytänyt Paasikiveä esittämään siellä Suomen edustajien välityksellä marsalkan salaisen S-32-kansion asiakirjat Neuvostoliiton ja Englannin edustajille, mutta näin vempula-Paasikivi ei ollut tehnyt. Vempula pelkäsi. Sen vuoksi Mannerheim ei voinut luottaa Paasikiveen tai siihen, että kansiota S-32 käytettäisiin koskaan oikealla tavalla. Suomi oli joutunut rottien kynsiin.

Mannerheim joutui siis vuonna 1950 suorittamaan rottien vuoksi varmennuksen. Hän kutsui luokseen Vilhon (siis tuolloin 1950 viikon ajaksi) auttamaan asiapapereitten järjestämisessä. Vilhohan tunsi jo valmiiksi suuren osan noista asiakirjoista. Tammikuussa 1950 Carl Gustav ja Vilho ryhtyivät Mannerheimin asunnossa lajittelemaan S-32-kansion asiakirjoja ja muita asiakirjoja. Työtä tehtiin tiiviisti pitkät illat, jopa yökaudet. Kansion S-32 asiakirjat järjestettiin kolmeen niteeseen aikajärjestyksessä (nämä luovutettiin sitten Paasikivelle).

Vilho sai nyt uudelleen määräyksen kopioida näitä asiakirjoja. Viikon ajan Vilho kopioi. Hän myös pikakirjoitti muistiin suuren määrän marsalkan osoittamien tärkeimpien asiakirjojen, kirjeiden yms. käännöksiä ja myös marsalkan henkilökohtaisia ajatuksia ja selontekoja.

Vilho mainitsee, että tuolloin Mannerheimin Kaivopuiston asunnossa "käsiteltiin marsalkan kansion S-32 papereita, käärittiin ja sinetöitiin pitkälle iltamyöhään." Väillä Vilho teki pitkiä muistiinpanoja pikakirjoituksella Carl Gustavin sanelusta.

Vuoden 1998 kesällä Erkki Hautamäki ryhtyi selvittämään, olisiko joku talon muuhun henkilökuntaan kuuluva tietoinen tällaisesta työskentelystä aikana 17.1 - 23.1.1950. Selvisi, että eräs marsalkan taloudenhoitajista, Bertha Haglind, oli myöhemmin maininnut ystävälleen, että hän oli tuolloin joutunut palvelemaan marsalkkaa usein myöhäisiin yöhetkiin asti tämän käsitellessä papereitaan. Paikalla olleista kahdesta henkilöstä hän tunnisti vain Mannerheimin adjutantin, majuri G. O. Lindemanin.

Näin Mannerheim varmisti, etteivät rotat tuhoaisi hänen asiakirjojensa tietoja. Oli tärkeää, ettei hänen haltuunsa joutunut tieto Suomen ja koko maailman historiaan vaikuttaneista salaisista päätöksistä, sopimuksista ja niitä seuranneista tapahtumista katoaisi, mikäli vempuloille ja kekkuloille (Paasikivi, myösh. mahdollisesti Kekkonen) luovutetut alkuperäisasiakirjat eivät aikoinaan päätyisikään tutkijoiden käsiin - rottiahan oli joka paikassa. Sen jälkeen kun Mannerheim oli antanut tärkeät asiakirjat vempulalle (P-kivelle) 23.1.1950, niistä ei ole kuulunut mitään.

Sen sijaan Paasikivi vaati jyrkästi Vilholta, ettei tämä saa julkaista tietojaan Paasikiven eläessä. Manittakoon, että Mannerheimin kansiossa S-32 olivat myös Risto Rytin asakirjat.

Vuonna 1971 Vilho julkaisi kirjassaan "Erikoistehtävä" osia hallussaan olleesta kansion S-32 kopioaineistosta. Ilmestyessään "Erikoistehtävä" aiheutti loiskiehuntaa rottalaumassa. Vastareaktio oli nopea ja murskaava (arka paikka?). Koko haiseva rottalauma ryhtyi vinkumaan. Presidenttikekkula Kekkonen hovinsa kanssa heräsi, samoin armeijan edustajat, lehdistö, historian tutkijat, koko laaja ja paiseinen rottalauma. Lehdistöä pyydettiin vaikenemaan kirjasta, ja julkisuuteen tulleet rottien "viralliset" kannanotot julistivat kirjan sisällön mielikuvitukseksi. Rottien totuus on rottien totuus.

Vilho oli köyhä Raja-Karjalan mies ja PERÄÄNANTAMATON PATRIOOTTI (miltä kuulostaa?), mnipuolisesti lahjakas ja samalla hyvin vaatimaton mies. Palkkioksi rotat (Kekkonen/Pöyhönen) riistivät Vilholta eläke-etuja ja sotilaallisia ansioita. Vilhosta tehtiin lopuksi elämäänsä - ja kuten näkyy, yhä tehdään - epähenkilö. Vilho kuoli 1992.

Talvisodan aikana Vilho toimi päämajan valvontaosaston kirjoissa. Jatkosotaan Vilho lähti 11. divisioonan II/JR 50:n riveissä ja toimi myöhemmin 11. divisioonan esikunnan rahastonhoitajana sotilasvirkamiehen vakanssilla. Vaikka Mannerheim oli antanut joillekin korkeille upseereilleen ohjeet Vilhon ylentämiseksi (vänrikki/luutnantti), eivät ne koskaan sodan loppumelskeissä tulleet toteutetuiksi. Sem sijaan Mannerheim luovutti Vilholle varsin korkean kunniamerkin VR 3 tl.k.

No niin, nyt voi taas alkaa lipsus, lurpsus, lääh, lipsus lurpsus lääh. Siimahännät jo viuhkii.

Vesa I Laurio kirjoitti:

Minusta on varsin hyvä, ettet sinä - tai "sotahistorioitsija" Sampo Ahto, jos hänellä todella on ollut perusteet todeta Hautamäen kirja "törkeäksi väärennökseksi" - toimi missään vastuullisessa tehtävissä tai vastuullisessa asemassa. Voitte keskittyä kirjoittamaan tänne. Täällä voitte keskittyä - koulutuksenne ja palkanmaksajanne mukaisesti - pilkkaamaan, mustamaalaamaan, huiskimaan sinne, huiskimaan tänne. Väillä voitte käydä kahvilla. Sitten taas voitte lipsutella kieltä, lurpsutella suuta, lipsus lurpsus, lipsus lurpsus, lääh, lipsus lurpsus, lipsus lurpsus lääh.

Yhteydenpitoa harjoitettiin sillä kielellä, jota osattiin. Vuonna 1934 siirryttiin kirjeyhteyden käytöstä radioyhteyden käyttöön. Tahvanainen oli 3 kk Saksassa saamassa koulutusta radiolaitteen käytössä. Hänestä kehittyi taitava radiosähköttäjä.

Vuonna 1930 Vilho Tahvanasinen oli 17-vuotias uitto- ja metsätyömies, kun hän onnistui nappaamaan teiltä (kommunistiagenteilta) salaisia asiakirjoja Suomen ja Neuvostoliiton rajalla, Ilomantsin Koitajoella. Kolmen päivän takaa-ajon jälkeen hän juoksutti ne Joensuuhun suojeluskuntapiirin päällikön eversti Sainion käsiin. Asiapapereista kävi ilmi, että te rajan takana juonittelevat emigranttikommunitit suunnittelitte vallankaappaushanketta Suomessa. Nopein vastatoimin hankkeenne saatiin eliminoitua.

Vuonna 1932 Vilho Tahvanainen jälleen kohtasi työmatkalla teidän kommunistien värväysjoukon, joka kuljetti suomalaisia kommunisteja salaa rajan yli Neuvostoliittoon koulutettaviksi Pietarin punaupseerikoulusanne. Tällä kertaa Tahvanaisen haltuun joutuneet asiakirjat kertoivat paljon vakavammasta vallankaappaushankkeesta kuin aiemmin.

Tässä vaiheessa ent. presidentti Svinhufvud kutsui Tahvanaisen luokseen näistä teidän asiakirjojenne kaappaamisista kuultavaksi. Paikalle tuli 9.8.1932 myös Mannerheim.

Lokakuussa 1932 Vilho kutsuttiin sitten Helsinkiin Mannerheimin ja Svinhufvudin luokse. Urotekojensa voksi Vilholle tarjottiin nyt - lähinnä Svinhufvudin suosituksesta ja vaatimuksesta - salaisen, näkymättömän ja puolueettoman, poliittisesti sitoutumattoman asiamiehen tehtävää. Vilhosta tuli Svinhufvuden ja Mannerheimin sekä samalla Suomen hallituksen salainen asiamies. Hänelle järjestettiin työpaikka, josta hän sujuvasti pääsi asina tarvittaessa poistumaan (asiamiehen tehtäviä varten).

Mannerheim perehtyi nuoren miehen taustoihin ja totesi tämän erittäin omatoimiseksi, peräänantamattomaksi ja oppimishaluiseksi. Vilho oli - mitä ette voi ymmärtää - suomalainen mies. Vilholle kehittyi loistavat sähkötys- ja suomalaisen pikakirjoituksen taidot. Nuori asiamies sai nyt kenraalilta opastusta asiamiehelle asetettavista tärkeimmistä vaatimuksista, ennen kaikkea vaikenemisesta, salaisuuksien säilyttämisen tärkeydestä, yhteydenottotavoista, peitesanoista, asioiden muistamisesta ilman kirjallisia muistiinpanoja jne. Mannerheim korosti etenkin vaatimattomuutta ja "näkyvyyttä".

Mannerheim kykeni Vilhon välityksellä olemaan Neuvostoliiton puolella olevien vasta-asemien kautta suorassa yhteydessä ystäviinsä ja samalla näiden kautta Neuvostoliiton johtoon, jopa Staliniin. Stalin selvästi arvosti reaaliaikaista yhteyttä, hänellähän oli kiire tuhota maailma opillanne ja Talmudillanne.

Kaikki edellä mainitut yhteydenpidon salaiset asiakirjadokumentit Mannerheim kokosi kansioon, jota hän säilytti huolellisesti (ettette pääse siihen käsiksi). Tälle dokumenttikansiolle Mannerheim merkitsi vuonna 1932 koodinimeksi "S-32" (S = Suvilahti). Kansion asiakirjat Mannerheim luovutti v. 1950 presidentti Paasikivelle, joka nähtävästi luovutti ne edelleen Kekkoselle. Kukaan ei ole sen koommin asiakirjoja nähnyt eikä kuullut niistä mitään. Söitkö sinä ne?

Jäljelle jäivät vain Vilhon näistä äärimmäisen tärkeistä asiakirjoista Mannerheimin käskystä ottamat kopiot (Mannerheim ei voinut luottaa Paasikiven ja Kekkosen tapaisiin vempuloihin). Paasikivi oli tietoinen Vilhon persoonasta jo 1930-luvulta lähtien. Juuri hän oli - niljakas vempula kun oli - pääministerinä ollessaan 1945 yhdessä silloisen oikeusministeri-vempula Kekkosen kanssa "vaientamisella" (huh) uhaten jyrkästi kieltänyt Vilhoa todistamasta syytettyjen puolesta Suomen sotasyyllisyysoikeudenkäynissä. Juuri tämän tapahtuman jälkeen Mannerheim käski Viljon ensimmäisen kerran kopioida ja jäljentää kansiosta tärkeitä asiakirjoja 1945 - 1946.

Vuoden 1950 tammikuussa (17.1. - 24.1.) marsalkka vietti Suomessa - muulloinhan hän oleskeli Sveitsissä. Tämän käynnin yhteydessä hän 23.1.1950 luovutti Paasikivelle mainitut asiakirjat. Mannerheim oli ennen Pariisin rauhankonferenssia (1947) pyytänyt Paasikiveä esittämään siellä Suomen edustajien välityksellä marsalkan salaisen S-32-kansion asiakirjat Neuvostoliiton ja Englannin edustajille, mutta näin vempula-Paasikivi ei ollut tehnyt. Vempula pelkäsi. Sen vuoksi Mannerheim ei voinut luottaa Paasikiveen tai siihen, että kansiota S-32 käytettäisiin koskaan oikealla tavalla. Suomi oli joutunut rottien kynsiin.

Mannerheim joutui siis vuonna 1950 suorittamaan rottien vuoksi varmennuksen. Hän kutsui luokseen Vilhon (siis tuolloin 1950 viikon ajaksi) auttamaan asiapapereitten järjestämisessä. Vilhohan tunsi jo valmiiksi suuren osan noista asiakirjoista. Tammikuussa 1950 Carl Gustav ja Vilho ryhtyivät Mannerheimin asunnossa lajittelemaan S-32-kansion asiakirjoja ja muita asiakirjoja. Työtä tehtiin tiiviisti pitkät illat, jopa yökaudet. Kansion S-32 asiakirjat järjestettiin kolmeen niteeseen aikajärjestyksessä (nämä luovutettiin sitten Paasikivelle).

Vilho sai nyt uudelleen määräyksen kopioida näitä asiakirjoja. Viikon ajan Vilho kopioi. Hän myös pikakirjoitti muistiin suuren määrän marsalkan osoittamien tärkeimpien asiakirjojen, kirjeiden yms. käännöksiä ja myös marsalkan henkilökohtaisia ajatuksia ja selontekoja.

Vilho mainitsee, että tuolloin Mannerheimin Kaivopuiston asunnossa "käsiteltiin marsalkan kansion S-32 papereita, käärittiin ja sinetöitiin pitkälle iltamyöhään." Väillä Vilho teki pitkiä muistiinpanoja pikakirjoituksella Carl Gustavin sanelusta.

Vuoden 1998 kesällä Erkki Hautamäki ryhtyi selvittämään, olisiko joku talon muuhun henkilökuntaan kuuluva tietoinen tällaisesta työskentelystä aikana 17.1 - 23.1.1950. Selvisi, että eräs marsalkan taloudenhoitajista, Bertha Haglind, oli myöhemmin maininnut ystävälleen, että hän oli tuolloin joutunut palvelemaan marsalkkaa usein myöhäisiin yöhetkiin asti tämän käsitellessä papereitaan. Paikalla olleista kahdesta henkilöstä hän tunnisti vain Mannerheimin adjutantin, majuri G. O. Lindemanin.

Näin Mannerheim varmisti, etteivät rotat tuhoaisi hänen asiakirjojensa tietoja. Oli tärkeää, ettei hänen haltuunsa joutunut tieto Suomen ja koko maailman historiaan vaikuttaneista salaisista päätöksistä, sopimuksista ja niitä seuranneista tapahtumista katoaisi, mikäli vempuloille ja kekkuloille (Paasikivi, myösh. mahdollisesti Kekkonen) luovutetut alkuperäisasiakirjat eivät aikoinaan päätyisikään tutkijoiden käsiin - rottiahan oli joka paikassa. Sen jälkeen kun Mannerheim oli antanut tärkeät asiakirjat vempulalle (P-kivelle) 23.1.1950, niistä ei ole kuulunut mitään.

Sen sijaan Paasikivi vaati jyrkästi Vilholta, ettei tämä saa julkaista tietojaan Paasikiven eläessä. Manittakoon, että Mannerheimin kansiossa S-32 olivat myös Risto Rytin asakirjat.

Vuonna 1971 Vilho julkaisi kirjassaan "Erikoistehtävä" osia hallussaan olleesta kansion S-32 kopioaineistosta. Ilmestyessään "Erikoistehtävä" aiheutti loiskiehuntaa rottalaumassa. Vastareaktio oli nopea ja murskaava (arka paikka?). Koko haiseva rottalauma ryhtyi vinkumaan. Presidenttikekkula Kekkonen hovinsa kanssa heräsi, samoin armeijan edustajat, lehdistö, historian tutkijat, koko laaja ja paiseinen rottalauma. Lehdistöä pyydettiin vaikenemaan kirjasta, ja julkisuuteen tulleet rottien "viralliset" kannanotot julistivat kirjan sisällön mielikuvitukseksi. Rottien totuus on rottien totuus.

Vilho oli köyhä Raja-Karjalan mies ja PERÄÄNANTAMATON PATRIOOTTI (miltä kuulostaa?), mnipuolisesti lahjakas ja samalla hyvin vaatimaton mies. Palkkioksi rotat (Kekkonen/Pöyhönen) riistivät Vilholta eläke-etuja ja sotilaallisia ansioita. Vilhosta tehtiin lopuksi elämäänsä - ja kuten näkyy, yhä tehdään - epähenkilö. Vilho kuoli 1992.

Talvisodan aikana Vilho toimi päämajan valvontaosaston kirjoissa. Jatkosotaan Vilho lähti 11. divisioonan II/JR 50:n riveissä ja toimi myöhemmin 11. divisioonan esikunnan rahastonhoitajana sotilasvirkamiehen vakanssilla. Vaikka Mannerheim oli antanut joillekin korkeille upseereilleen ohjeet Vilhon ylentämiseksi (vänrikki/luutnantti), eivät ne koskaan sodan loppumelskeissä tulleet toteutetuiksi. Sem sijaan Mannerheim luovutti Vilholle varsin korkean kunniamerkin VR 3 tl.k.

No niin, nyt voi taas alkaa lipsus, lurpsus, lääh, lipsus lurpsus lääh. Siimahännät jo viuhkii.

Lue lisää

Toisto ei muuta niitä tosiksi, ei myöskään se, että joku onneton uskoo satuihin.

Tahvanainen todettiin aikanaan täysin kiistämättömästi puhtaaksi satusedäkis. Kävin itse läpi hänen ensimmäisen kirjansa siltä osin, kuin siinä oli tietoa, joka oli tarkisettavissa. Kaikki oli pielessä.Sotahistorioitsija Helge Seppälä tarkisti Tahvanaisen asepalveluksen ja sotilasasiakirjat. Mitään vihjaustakaan mistään tiedustelu- tai vakoilutethtävistä tai -koulutuksesta ei löytynyt.

Mitään peittelyä ei ollut. Tahvanainen sai aivan samalla tavalla julkisuutta hölynpölylleen kuin vaikkapa putkiasenta Veli Holappa Huhtiniemen jutuilleen tai professori Heikki likangas teloitustarinoilleen.

Voisiko herra Laurio selittää, miten divisioonan esikunnassa palveleva toimistohenkilö ilman kielitaitoa ja koultusta ( ne ovat T:n omia sepustuksia) pystyy hoitelemaan vakoilutehtäviä?

Hautamäen kirjassa on tietysti tosiasioitakin yleisellä tasolla. Hänen päälähteenään ovat kuitenkin T:n sadut. Miten ne nyt muuttuisivat tosiksi?

Kunniamerkki ei todista yhtään mitään. VR 3.lk. ei ollut poikkkeuksellinen aliupseerille/sotilasvirkamiehelle, joka hoiti hyvin tehtäviään.

Ymmärrän kyllä, että T. oli suomalainen mies. Hän oli kuitenkin satusetänä kehnonpuoleinen.Tietysti on kunnioitettavaa, että satuihin vielä kuoleman jälkeenkin joku uskoo. Enemmän se kuitenkin todistaa uskojan tietämättömyyttä ja typeryyttä kuin T:n lahjakkuutta.

Laurio voisi vastata alla oleviin kysymyksiin.

Toivon, etteivät kaikki lukijat nauraisi Lauriolle. Hän näyttää olevan aivan tosissaan.

vain satuja. kirjoitti:

Toisto ei muuta niitä tosiksi, ei myöskään se, että joku onneton uskoo satuihin.

Tahvanainen todettiin aikanaan täysin kiistämättömästi puhtaaksi satusedäkis. Kävin itse läpi hänen ensimmäisen kirjansa siltä osin, kuin siinä oli tietoa, joka oli tarkisettavissa. Kaikki oli pielessä.Sotahistorioitsija Helge Seppälä tarkisti Tahvanaisen asepalveluksen ja sotilasasiakirjat. Mitään vihjaustakaan mistään tiedustelu- tai vakoilutethtävistä tai -koulutuksesta ei löytynyt.

Mitään peittelyä ei ollut. Tahvanainen sai aivan samalla tavalla julkisuutta hölynpölylleen kuin vaikkapa putkiasenta Veli Holappa Huhtiniemen jutuilleen tai professori Heikki likangas teloitustarinoilleen.

Voisiko herra Laurio selittää, miten divisioonan esikunnassa palveleva toimistohenkilö ilman kielitaitoa ja koultusta ( ne ovat T:n omia sepustuksia) pystyy hoitelemaan vakoilutehtäviä?

Hautamäen kirjassa on tietysti tosiasioitakin yleisellä tasolla. Hänen päälähteenään ovat kuitenkin T:n sadut. Miten ne nyt muuttuisivat tosiksi?

Kunniamerkki ei todista yhtään mitään. VR 3.lk. ei ollut poikkkeuksellinen aliupseerille/sotilasvirkamiehelle, joka hoiti hyvin tehtäviään.

Ymmärrän kyllä, että T. oli suomalainen mies. Hän oli kuitenkin satusetänä kehnonpuoleinen.Tietysti on kunnioitettavaa, että satuihin vielä kuoleman jälkeenkin joku uskoo. Enemmän se kuitenkin todistaa uskojan tietämättömyyttä ja typeryyttä kuin T:n lahjakkuutta.

Laurio voisi vastata alla oleviin kysymyksiin.

Toivon, etteivät kaikki lukijat nauraisi Lauriolle. Hän näyttää olevan aivan tosissaan.

Lue lisää

kertoi Sotilasaikakauslehdessä etsineensä myöntämisasiakirjaa tai mainintaa Tahvanaisen VR3:sta, mutta ei ollut löytänyt mitään.

”Kunniamerkki ei todista yhtään mitään. VR 3.lk. ei ollut poikkkeuksellinen aliupseerille/sotilasvirkamiehelle, joka hoiti hyvin tehtäviään.”

on väärennös kirjoitti:

On avoin asia, onko kansiota edes väärennöksenä koskaan ollutkaan. Miksihän näiden historian väärentäjien kaipaamat asiakirjat ovat aina kadoksissa?

S-32 on esitettyjen lainausten perusteella lisäksi hyvin tökerö väärennös. Täytyy olla erityisen tietämätön moiseen langetakseen. Sitähän Laurio näyttää olevan.

Myös kielenkäyttö todistaa tietämättömyyden. Aina kun tieto loppuu, ryhdytään haukkumaan vastapuolta. Tuttua näiltä palstoilta niin oikealta kuin vasemmalta. Totuus kirvelee aina niitä, jotka uskovat hölynpölyyn.

Mannerheim totesi maaliskuussa -40 länsivaltojen avun liian heikoksi auttamaan Suomea rintaman ollessa romahtamaisillaan.

Jos kansio S-32:n käyttö on kielletty
(todisteet?), niin se johtuu vain siitä, että se ( tai sen kuvitellut tiedot) on todettu väärennökseksi jo silloin.

Mannerheimin muistelmat ovat hänen puolustuspuheensa omille ja Suomen hallituksen tekemisille. Hän jätti tietoisesti pois paljon aineistoa, joka olisi ollut raskauttava todiste Suomen yhteistyöstä Saksan kanssa.Hän hävitti myös aineistoa, joka koski yhteistyötä valkoisten venäläisten kanssa Neuvosto-Venäjää vastaan.

Laurio voisi kertoa, miksi yksikään arvostettu historioitsija ei ole tarttunut tähän S-32 kansioon?

Laurio väärentää myös Mannerheimin kirjeen 18.2. 49 sanoman täysin. M. nimenomaan toteaa esittäneensä todelliset perusteet "maamme traagilliselle asemalle", muuten "teos olisi pelkkää historiallisten tosiasioiden vääristelyä". Laurion kannattaisi miettiä sitä, että valehtelu paljastuu aina. Se, että itse uskoo juttuihionsa, ei tee niitä tosiksi.

Lue lisää

Miksi Vilho Tahvanainen ja Mannerheim aiheuttavat loiskiehuntaa rottalaumassa?

Vilho ja Carl Gustav olivat suomalaisia miehiä. Patriootteja. Heillä oli selkäranka, joka kantaa yhä.

Jaa että miksi "historian väärentäjien kaipaamat asiakirjat ovat aina kadoksissa". Tässä rottien logiikka pettää. Väärentäjillä on AINA dokumentit, vaikkakin näpelöidyt tai väärennetyt. AINA. Eivät he kaipaa mitään. Todisteita voi tehdä lähimmässä laboratoriossa vaikka kuinka paljon.

Myös kysymys on väärin asetettu; tulee kysyä: Miksi tärkeitä asiakirjoja sisältävät arkistot ovat yhä suljettuja? Hei rotat, onko jollakin intressiä pimittää TÄRKEITÄ asiakirjoja? Sopii olettaa, että vähemmän tärkeitä asiakirjoja ei pimitetä, jotta niiden avulla saadaan sävellettyä vempuloille ja kekkuloille sopiva historiankirjoitus.

Miten niin Laurio on tietämätön? Minähän vain esittelen Erkki Hsautamäen kirjaa "Suomi myrskyn silmässä" (tilattavissa mm. AdLibriksestä). Jokaisen patriootin tulee lukea Hautamäen kirja ja myös Vilhon kirja "Erikoistehtävä" (myös AdLibriksestä). Miten kirjan esittely on tietämättömyyttä?

Läntisestä avusta. 8.2.1940 (Englannin) amiraliteetti antoi valmiussuosituksen 15.10.1939 laaditun ja allekirjoitetun sotasopimusasiakirjan ja 28. tammikuuta 1940 päivätyn, herra Stalinin allekirjoittaman ja lähettämän sotasuunnitelman täytäntöönpanosta.

Kohdassa 2 Churchillin allekirjoittamassa täytäntöönpanosuunnitelmassa lukee: "Ranskan ja Englannin välisissä neuvotteluissa on sovittu - Suomen pyydettyä useita kertoja apua Neuvostoliittoa vastaan käymänsä sodan kevennykseksi - että hallitukset ovat julkisesti luvanneet apua. Luvattu apu, jos suomalaiset sitä vielä pyytävät, ohjataan Norjaan ja Ruotsiin, JONNE SE JÄÄDYTETÄÄN siinäkin tapauksessa, että mainitut Pohjoismaat antaisivat kauttakulkuluvan. Ranska on luvannut 50 000 - 100 000 miestä, jotka tuotaisiin Ruotsiin ja sijoitettaisiin sinne RUOTSALAISTEN SOTAVOIMIEN SITOJIKSI siihen asti kunnes Neuvostoliiton joukot miehittävät Suomen ja internoivat suomalaisen sotaväen ja suojeluskuntajärjestön. Englantilaiset joukot sijoitetaan Norjaan, ja noin 5000 - 8000 miestä nousee maihin Riotsin Göteborgissa."

Kohta 3 jatkaa: "Suomen, Norjan, Tanskan ja Ruotsin miehityksen jälkeen sotavoimiemme yhteiselin voi sopia tarkemmin Neuvostoliiton ja Englannin joukkojen hyökkäyskaistojen välisen rajan ja määrätä H-hetken hyökkäykselle Saksaa vastaan aikaisemman hyväksytyn sotasuunnitelman (15.10.1939) mukaan..."

Kohta 6: "Kohdassa kaksi Suomelle julkisesti luvattu sotilasapu perustuu Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri Stalinin ja Englannin Winston Churchillin väliseen Krimin neuvotteluun Ruotsin, Norjan ja Tanskan taivuttamiseksi kauttakulkuluvan myöntämiseen Suomelle luvatusta sotilasavusta. Jos Pohjoismaat myöntäisivät kauttakulkuluvan, niin sen perusteella englantilais-ranskalaisten joukkojen kuljettaminen Skandinavian niemimaalle sujuisi ilman vastustusta ja lupaan perustuen.

"Skandinavian niemimaan miehittäminen ja näiden maiden sotavoimien internoiminen tapahtuisivat verettömänä vallankaappauksena. Näin ollen Neuvostoliiton ei tarvitse olla peloissaan, että englantilais-ranskalaisista joukoista olisi mitään vaaraa sille. Skandinavian niemimaan miehitys suoritetaan siitäkin huolimatta, että maat eivät myöntäisikään lupaa avustusjoukkojen kauttakuljetukselle.

"Skandinavian miehityksen valvojaksi sen alkuvalmisteluista lähtien saa Neuvostoliitto luvan lähettää sotilasasiantuntijansa, jonka saapuminen Englantiin mahdollisimman pian olisi suotavaa."

Sopimuksen liitetyn kartan selitystekstissä todetaan viitteen A kohdalla: "Suomen pyytämän ja Ranskan jo lupaaman 50 000 - 100 000 sotilaan ja Englannin lupaaman 6000 sotilaan "avustusjoukkojen" tulosuunta, jos Ruotsin ja Norjan hallitukset olisivat luvanneet kauttakulun englantilais-ranskalaisille sotajoukoille. Avustusjoukkojen vahvuus oli määritelty jo 1939 puolella neuvostoliittolais-ranskalais-englantilaisessa sopimuksessa Krimin neuvottelussa Stalinin ja Churchillin välillä. NÄMÄ JOUKOT EIVÄT OLISI KOSKAAN TULLEET SUOMEN AVUKSI vaan olisivat jääneet Norjan ja Ruotsin miehitysjoukoiksi sekä näiden maiden puolustusvoimien internoijiksi."

Sivulla 311 Hautamäki siteeraa erästä lähdettään: 22.12. ja 27.12.1939 Englannin hallitus kokoontuu siirtoarmeijan lähettämisen merkeissä. Päätettiin, että sekä Ruotsin että Norjan hallituksiin otettaisiin yhteys. Nooteissa todettaisiin, että liittoutuneet antaisivat Suomelle "epävirallisesti" kaikkea mahdollista "epäsuoraa" apua ja toivoivat myös Ruotsin ja Norjan haluavan olla mukana tässä. Suomen Pariisin lähettiläs Holma esittää epävirallisen avunpyynnön länsivalloille.

Hautamäki kommentoi yllä olevaa: "Tarkoitus on koko ajan ollut saada Ruotsi ja Norja houkuteltua Suomen auttamiseen tekosyyllä avaamaan tie liittoutuneiden siirtoarmeijalle ja kytkeä maat näin liittoutuneiden omaan rintamaan."

Sivulla 147 Hautamäki kirjoittaa Lontoon/Churchillin kannasta: "Käyttämällä hyväksi Kansainliittoa ja yleistä mielipidettä sekä Englannissa että Ranskassa olisi mahdollista Suomelle suunnattavan "apuretkikunnan" varjolla siirtää englantilais-ranskalaiset hyökkäysjoukot verettömästi Norjaan ja Ruotsiin."

Suomen hätää siis käytettiin häikäilemättä hyväksi Skandinavian miehittämiseksi!

Vielä sivulla 164 Hautamäki kirjoittaa: "Sekä Mannerheimin (tammikuussa 1950) että eversti Groessmann (heinäkuussa 1944) olivat esittäneet VT:lle (Vilho Tahvanaiselle) näkemyksenään, että Hitler olisi saattanut tiedottaa länsivaltojen ja Neuvostoliiton sotasuunnitelmista Skandinaviassa myös Ruotsin ja Norjan kuninkaille. Tämä selittäisi ehkä mm. Ruotsin pidättyvän asenteen ja päätöksen (Hansson, Günther) olla sallimatta englantilais-ranskalaisen siirtoarmeijan toimintaa maittensa alueilla Suomen "auttamiseksi".

Sitten kansion S-32 käytöstä: eikö mieleen juolahda, että kansiota ei voinut käyttää sen enempää sotasyyllisyysoikeudenkäynnin kuin Pariisin rauhansopimuksen yhteydessä, koska se sisälsi totuutta? Sodanhan voittivat elukat, jotka rakentavat kaiken valheen ja huijauksen perustalle (esim. "holokausti"). Eivät rotat siedä päivänvaloa!

Minulle kirjoitetaan: "Laurio voisi kertoa, miksi yksikään arvostettu historioitsija ei ole tarttunut tähän S-32 kansioon?" Vastaus on itsestään selvä: Suomessa ei ole yhtäkään historioitsijaa (ainoaksi poikkeukseksi alan laskea Hautamäen). Arvostettuja herroja täällä kyllä kekkuloitsee, mutta ei yhtäkään historioitsijaa.

S-32-kansioon ei tartuta sen vuoksi, että se sisältää totuutta. Rotat (II maailmansodan voittajat) eivät siedä päivänvaloa. Rottien "historioitsijat" kirjoittavat maksusta tutuuden vierestä, ja olen vaatinut, ellä sellaiset nilkit tulee asettaa oikeuteen.

Lopuksi Mannerheimin muistelmista. Mannerheimin kirje Gripenbergille 18.2.1949 on siteerattuna Hautamäen kirjassa (s. 21-22) seuraavasti:

"Olen paneutunut hyvin huolellisesti niihin ajatuksiin, joita Sinä esitit minulle elämäkerran mahdollisesta julkaisemisesta... Esittämäsi näkökohdat ovat toki herättäneet levottomuutta itsessänikin, kun olen joutunut kasvotuksin - jos näin voidaan sanoa - muistojen kanssa, jotka minulla on siitä rikkomusten sarjasta, johon mahtava itäinen naapurimme on syyllistynyt ... Se on historiaa, ja ilman historiallisen taustan esittämistä jäävät monet päätökset ja teot ainaisesti hämärään, mistä syystä niitä ei vain voida käsittää väärin vaan ne luultavasti pakostakin käsitetään väärin... Elämäkerran kirjoittaminen koskettelematta niitä vihamielisiä tekoja, jotka pakottivat meidät monien päätösten tekoon, on toki kerta kaikkiaan tietoista historian vääristelyä...

"Mitä englanninkielisen teoksen julkaisemiseen tulee, olen ajatellut asian järjestämistä juuri sillä tavalla kuin se Sinun mielestäsi olisi tehtävä. Mutta jos jätän esittämättä päätöksiin johtavat syyt ja mainitsen vain niiden vaikutuksen, silloinhan juuri vääristelen tapahtumien dramaattista kulkua ja joudun luultavasti esittämään sen sillä tavalla, ettei länsieurooppalainen ja anglosaksinen lukija koskaan voi sitä ymmärtää.... Kiitän Sinua kuitenkin ystävällisyydestä.

"Muutokset, joita Sinä ehdotat nyt englanninkieliseen asuun saatettuun 'prefaceen' (esipheeseen), ovat aiheuttaneet minulle melkoista päänvaivaa...Se uhkaa muuttaa koko teoksen niin silotelluksi, että etenkin ulkomainen lukija lukisi suurempaa jännitystä tuntien keittokirjaa. Ymmärrän kuitenkin, että niin täytyy tapahtua..."

Näin siis Mannerheim. Tuota siteerausta edeltävät Hautamäen sanat: "Mannerheimin avustajakuntansa kanssa Sveitsin Val Montessa jo pitkään työstämät elämäkertateoksen käsikirjoitukset alkoivat olla valmiit samoihin aikoihin. Niiden sisältö ei kuitenkaan tyydyttänyt marsalkkaa. Hän oli joutunut tuskastumiseen asti väittelemään arvostamiensa ystävien (G. A. Gripenberg, C. Enckell, J. K. Paasikivi, E. Hornborg) kanssa muistelmiensa sisällöstä. Nämä korkean ja pitkäaikaisen poliittis-diplomaattisen ja lainopillisen kokemuksen omaavat Mannerheimin ystävät olivat todenneet muistelmien poliittiset paljastukset senlaatuisiksi, ettei niitä pitäisi julkaista vallitsevissa, jo ns. kylmää sotaa ennakoivissa maailmanpoliittisissa olosuhteissa. Presidentti Paasikivi ja ulkoministeri Enckell joutuisivat erittäin vaikeaan asemaan sekä länsimaiden mutta ennen kaikkea aggressiivisen, voimakkaan ja yhä laajentumishaluisena suurta osaa Euroopasta hallitsevan Neuvostoliiton kanssa. Näin Mannerheim "riisuu" vähitellen käsikirjoituksista kaikkein tärkeimpien ja samala paljastavampien hallussaan olleiden salaisten asiakirjojen tiedot. Tämä on hänelle erittäin raskas tehtävä."

Rotat olivat nousseet valtaan. Rutto levisi.

Sampo Ahto kirjoitti:

kertoi Sotilasaikakauslehdessä etsineensä myöntämisasiakirjaa tai mainintaa Tahvanaisen VR3:sta, mutta ei ollut löytänyt mitään.

”Kunniamerkki ei todista yhtään mitään. VR 3.lk. ei ollut poikkkeuksellinen aliupseerille/sotilasvirkamiehelle, joka hoiti hyvin tehtäviään.”

Lue lisää

On kummallista, että valhe uppoaa sen paremmin, mitä paksumpaa se on.Tahvanaisen jutuista ei löytynyt mitään totta ja silti Hautamäki nielaisi ne 1998 tosina.

Esimerkiksi viestiliikenne ei toiminut Tahvanaisen kuvaamalla tavalla. NL:ssa oli täysin mahdotonta toimia minkään muun radioaseman kuin valtion valvoman.Pienintäkään todistetta mistään Tahvanaisen tiedustelutoiminnasta ei löydy.

Muistan pari esimerkkiä. Tahvanainen väitti tavanneensa eräässä yhyteydessä kapteeni Breitholtzin. Kuitenkin ainoa Breitholtz oli sillä hetkellä Rajajääkäripataljoonan komentajana rintamalla satojen kilometrien päässä. T. väitti tavanneensa Marskin salaisessa paikassa. Tämän autokuskina oli "joku eversti". No, Marskin autokuskina oli aina sama mies, aliupseeri. Hän ei hyväksynyt ketään muuta.

Kuten Laurion tekstistä ilmenee, mitään todisteita kansio S-32:sta ei ole. Kaikki on Tahvanaisen sepustusta.Kummallista on, että kaikki esimerkiksi edesmenneen akateemikkoa Haavikon, putkiasentaja Veli Holapan, professori Ylikankaan,Tahvanaisen, Hautamäen tai Laurion tarvitsemat asiakirjat ovat aina kadonneet tai tuhottu. Niiden sisältämiksi väitetyille asioille ei myöskään löydy tukea mistään muualta, kuin asianomaisten väitteistä.Ne taas perustuvat aivan naurettavaan tietämättömyyteen.

Laurion tekstistä voi tulla vain siihen tulokseen, ettei hän ainakaan täysin terve ole.

Vesa I Laurio kirjoitti:

Miksi Vilho Tahvanainen ja Mannerheim aiheuttavat loiskiehuntaa rottalaumassa?

Vilho ja Carl Gustav olivat suomalaisia miehiä. Patriootteja. Heillä oli selkäranka, joka kantaa yhä.

Jaa että miksi "historian väärentäjien kaipaamat asiakirjat ovat aina kadoksissa". Tässä rottien logiikka pettää. Väärentäjillä on AINA dokumentit, vaikkakin näpelöidyt tai väärennetyt. AINA. Eivät he kaipaa mitään. Todisteita voi tehdä lähimmässä laboratoriossa vaikka kuinka paljon.

Myös kysymys on väärin asetettu; tulee kysyä: Miksi tärkeitä asiakirjoja sisältävät arkistot ovat yhä suljettuja? Hei rotat, onko jollakin intressiä pimittää TÄRKEITÄ asiakirjoja? Sopii olettaa, että vähemmän tärkeitä asiakirjoja ei pimitetä, jotta niiden avulla saadaan sävellettyä vempuloille ja kekkuloille sopiva historiankirjoitus.

Miten niin Laurio on tietämätön? Minähän vain esittelen Erkki Hsautamäen kirjaa "Suomi myrskyn silmässä" (tilattavissa mm. AdLibriksestä). Jokaisen patriootin tulee lukea Hautamäen kirja ja myös Vilhon kirja "Erikoistehtävä" (myös AdLibriksestä). Miten kirjan esittely on tietämättömyyttä?

Läntisestä avusta. 8.2.1940 (Englannin) amiraliteetti antoi valmiussuosituksen 15.10.1939 laaditun ja allekirjoitetun sotasopimusasiakirjan ja 28. tammikuuta 1940 päivätyn, herra Stalinin allekirjoittaman ja lähettämän sotasuunnitelman täytäntöönpanosta.

Kohdassa 2 Churchillin allekirjoittamassa täytäntöönpanosuunnitelmassa lukee: "Ranskan ja Englannin välisissä neuvotteluissa on sovittu - Suomen pyydettyä useita kertoja apua Neuvostoliittoa vastaan käymänsä sodan kevennykseksi - että hallitukset ovat julkisesti luvanneet apua. Luvattu apu, jos suomalaiset sitä vielä pyytävät, ohjataan Norjaan ja Ruotsiin, JONNE SE JÄÄDYTETÄÄN siinäkin tapauksessa, että mainitut Pohjoismaat antaisivat kauttakulkuluvan. Ranska on luvannut 50 000 - 100 000 miestä, jotka tuotaisiin Ruotsiin ja sijoitettaisiin sinne RUOTSALAISTEN SOTAVOIMIEN SITOJIKSI siihen asti kunnes Neuvostoliiton joukot miehittävät Suomen ja internoivat suomalaisen sotaväen ja suojeluskuntajärjestön. Englantilaiset joukot sijoitetaan Norjaan, ja noin 5000 - 8000 miestä nousee maihin Riotsin Göteborgissa."

Kohta 3 jatkaa: "Suomen, Norjan, Tanskan ja Ruotsin miehityksen jälkeen sotavoimiemme yhteiselin voi sopia tarkemmin Neuvostoliiton ja Englannin joukkojen hyökkäyskaistojen välisen rajan ja määrätä H-hetken hyökkäykselle Saksaa vastaan aikaisemman hyväksytyn sotasuunnitelman (15.10.1939) mukaan..."

Kohta 6: "Kohdassa kaksi Suomelle julkisesti luvattu sotilasapu perustuu Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri Stalinin ja Englannin Winston Churchillin väliseen Krimin neuvotteluun Ruotsin, Norjan ja Tanskan taivuttamiseksi kauttakulkuluvan myöntämiseen Suomelle luvatusta sotilasavusta. Jos Pohjoismaat myöntäisivät kauttakulkuluvan, niin sen perusteella englantilais-ranskalaisten joukkojen kuljettaminen Skandinavian niemimaalle sujuisi ilman vastustusta ja lupaan perustuen.

"Skandinavian niemimaan miehittäminen ja näiden maiden sotavoimien internoiminen tapahtuisivat verettömänä vallankaappauksena. Näin ollen Neuvostoliiton ei tarvitse olla peloissaan, että englantilais-ranskalaisista joukoista olisi mitään vaaraa sille. Skandinavian niemimaan miehitys suoritetaan siitäkin huolimatta, että maat eivät myöntäisikään lupaa avustusjoukkojen kauttakuljetukselle.

"Skandinavian miehityksen valvojaksi sen alkuvalmisteluista lähtien saa Neuvostoliitto luvan lähettää sotilasasiantuntijansa, jonka saapuminen Englantiin mahdollisimman pian olisi suotavaa."

Sopimuksen liitetyn kartan selitystekstissä todetaan viitteen A kohdalla: "Suomen pyytämän ja Ranskan jo lupaaman 50 000 - 100 000 sotilaan ja Englannin lupaaman 6000 sotilaan "avustusjoukkojen" tulosuunta, jos Ruotsin ja Norjan hallitukset olisivat luvanneet kauttakulun englantilais-ranskalaisille sotajoukoille. Avustusjoukkojen vahvuus oli määritelty jo 1939 puolella neuvostoliittolais-ranskalais-englantilaisessa sopimuksessa Krimin neuvottelussa Stalinin ja Churchillin välillä. NÄMÄ JOUKOT EIVÄT OLISI KOSKAAN TULLEET SUOMEN AVUKSI vaan olisivat jääneet Norjan ja Ruotsin miehitysjoukoiksi sekä näiden maiden puolustusvoimien internoijiksi."

Sivulla 311 Hautamäki siteeraa erästä lähdettään: 22.12. ja 27.12.1939 Englannin hallitus kokoontuu siirtoarmeijan lähettämisen merkeissä. Päätettiin, että sekä Ruotsin että Norjan hallituksiin otettaisiin yhteys. Nooteissa todettaisiin, että liittoutuneet antaisivat Suomelle "epävirallisesti" kaikkea mahdollista "epäsuoraa" apua ja toivoivat myös Ruotsin ja Norjan haluavan olla mukana tässä. Suomen Pariisin lähettiläs Holma esittää epävirallisen avunpyynnön länsivalloille.

Hautamäki kommentoi yllä olevaa: "Tarkoitus on koko ajan ollut saada Ruotsi ja Norja houkuteltua Suomen auttamiseen tekosyyllä avaamaan tie liittoutuneiden siirtoarmeijalle ja kytkeä maat näin liittoutuneiden omaan rintamaan."

Sivulla 147 Hautamäki kirjoittaa Lontoon/Churchillin kannasta: "Käyttämällä hyväksi Kansainliittoa ja yleistä mielipidettä sekä Englannissa että Ranskassa olisi mahdollista Suomelle suunnattavan "apuretkikunnan" varjolla siirtää englantilais-ranskalaiset hyökkäysjoukot verettömästi Norjaan ja Ruotsiin."

Suomen hätää siis käytettiin häikäilemättä hyväksi Skandinavian miehittämiseksi!

Vielä sivulla 164 Hautamäki kirjoittaa: "Sekä Mannerheimin (tammikuussa 1950) että eversti Groessmann (heinäkuussa 1944) olivat esittäneet VT:lle (Vilho Tahvanaiselle) näkemyksenään, että Hitler olisi saattanut tiedottaa länsivaltojen ja Neuvostoliiton sotasuunnitelmista Skandinaviassa myös Ruotsin ja Norjan kuninkaille. Tämä selittäisi ehkä mm. Ruotsin pidättyvän asenteen ja päätöksen (Hansson, Günther) olla sallimatta englantilais-ranskalaisen siirtoarmeijan toimintaa maittensa alueilla Suomen "auttamiseksi".

Sitten kansion S-32 käytöstä: eikö mieleen juolahda, että kansiota ei voinut käyttää sen enempää sotasyyllisyysoikeudenkäynnin kuin Pariisin rauhansopimuksen yhteydessä, koska se sisälsi totuutta? Sodanhan voittivat elukat, jotka rakentavat kaiken valheen ja huijauksen perustalle (esim. "holokausti"). Eivät rotat siedä päivänvaloa!

Minulle kirjoitetaan: "Laurio voisi kertoa, miksi yksikään arvostettu historioitsija ei ole tarttunut tähän S-32 kansioon?" Vastaus on itsestään selvä: Suomessa ei ole yhtäkään historioitsijaa (ainoaksi poikkeukseksi alan laskea Hautamäen). Arvostettuja herroja täällä kyllä kekkuloitsee, mutta ei yhtäkään historioitsijaa.

S-32-kansioon ei tartuta sen vuoksi, että se sisältää totuutta. Rotat (II maailmansodan voittajat) eivät siedä päivänvaloa. Rottien "historioitsijat" kirjoittavat maksusta tutuuden vierestä, ja olen vaatinut, ellä sellaiset nilkit tulee asettaa oikeuteen.

Lopuksi Mannerheimin muistelmista. Mannerheimin kirje Gripenbergille 18.2.1949 on siteerattuna Hautamäen kirjassa (s. 21-22) seuraavasti:

"Olen paneutunut hyvin huolellisesti niihin ajatuksiin, joita Sinä esitit minulle elämäkerran mahdollisesta julkaisemisesta... Esittämäsi näkökohdat ovat toki herättäneet levottomuutta itsessänikin, kun olen joutunut kasvotuksin - jos näin voidaan sanoa - muistojen kanssa, jotka minulla on siitä rikkomusten sarjasta, johon mahtava itäinen naapurimme on syyllistynyt ... Se on historiaa, ja ilman historiallisen taustan esittämistä jäävät monet päätökset ja teot ainaisesti hämärään, mistä syystä niitä ei vain voida käsittää väärin vaan ne luultavasti pakostakin käsitetään väärin... Elämäkerran kirjoittaminen koskettelematta niitä vihamielisiä tekoja, jotka pakottivat meidät monien päätösten tekoon, on toki kerta kaikkiaan tietoista historian vääristelyä...

"Mitä englanninkielisen teoksen julkaisemiseen tulee, olen ajatellut asian järjestämistä juuri sillä tavalla kuin se Sinun mielestäsi olisi tehtävä. Mutta jos jätän esittämättä päätöksiin johtavat syyt ja mainitsen vain niiden vaikutuksen, silloinhan juuri vääristelen tapahtumien dramaattista kulkua ja joudun luultavasti esittämään sen sillä tavalla, ettei länsieurooppalainen ja anglosaksinen lukija koskaan voi sitä ymmärtää.... Kiitän Sinua kuitenkin ystävällisyydestä.

"Muutokset, joita Sinä ehdotat nyt englanninkieliseen asuun saatettuun 'prefaceen' (esipheeseen), ovat aiheuttaneet minulle melkoista päänvaivaa...Se uhkaa muuttaa koko teoksen niin silotelluksi, että etenkin ulkomainen lukija lukisi suurempaa jännitystä tuntien keittokirjaa. Ymmärrän kuitenkin, että niin täytyy tapahtua..."

Näin siis Mannerheim. Tuota siteerausta edeltävät Hautamäen sanat: "Mannerheimin avustajakuntansa kanssa Sveitsin Val Montessa jo pitkään työstämät elämäkertateoksen käsikirjoitukset alkoivat olla valmiit samoihin aikoihin. Niiden sisältö ei kuitenkaan tyydyttänyt marsalkkaa. Hän oli joutunut tuskastumiseen asti väittelemään arvostamiensa ystävien (G. A. Gripenberg, C. Enckell, J. K. Paasikivi, E. Hornborg) kanssa muistelmiensa sisällöstä. Nämä korkean ja pitkäaikaisen poliittis-diplomaattisen ja lainopillisen kokemuksen omaavat Mannerheimin ystävät olivat todenneet muistelmien poliittiset paljastukset senlaatuisiksi, ettei niitä pitäisi julkaista vallitsevissa, jo ns. kylmää sotaa ennakoivissa maailmanpoliittisissa olosuhteissa. Presidentti Paasikivi ja ulkoministeri Enckell joutuisivat erittäin vaikeaan asemaan sekä länsimaiden mutta ennen kaikkea aggressiivisen, voimakkaan ja yhä laajentumishaluisena suurta osaa Euroopasta hallitsevan Neuvostoliiton kanssa. Näin Mannerheim "riisuu" vähitellen käsikirjoituksista kaikkein tärkeimpien ja samala paljastavampien hallussaan olleiden salaisten asiakirjojen tiedot. Tämä on hänelle erittäin raskas tehtävä."

Rotat olivat nousseet valtaan. Rutto levisi.

Lue lisää

Laurion tekstin täydeksi hölynpölyksi. Tuollaisten väitteiden esittäminen on todiste lähinnä mielenhäiriöstä.

Mitkä tärkeät arkistot muuten ovat edelleen tuktijoilta suljettuja?

Missä ovat todisteet vaikkapa Stalinin Iso-Britanniaan lähettämädtä 28.1. 40 allekirjoittamasta sotasuunnitelmasta? Miksi 15.10. 39 sopimuksesta ei tiedetä NL:ssa, Iso-Britanniassa, Ranskassa eikä Suomessa mitään? Ovatko rottalaumat sielläkin vallassa? Vai järsivätkö ne ennenkaikkea Laurion päässä?

Siis vain Mannerheim ja Tahvanainen tiesivät? Eriskummallista. Jos sopimus oli niin salainen, että sen tekijätkään eivät siitä tienneet, niin miten se voi olla Tahvanaisen tiedossa?

Hautamäki saattaa itse uskoa juttuihinsa. Ne eivät kestä minkäänlaista kriittistä tarkastelua, kuten Sampo Ahto ja jotkut muutkin sotahistorioitsijat ovat todenneet. Useimmat historioitsijat kieltäytyvät käsittelemästä moista hölynpölyä.

Muuten jokainen voi arvioida itse Laurion tekstin pätevyyden.

valhetta sekin kirjoitti:

On kummallista, että valhe uppoaa sen paremmin, mitä paksumpaa se on.Tahvanaisen jutuista ei löytynyt mitään totta ja silti Hautamäki nielaisi ne 1998 tosina.

Esimerkiksi viestiliikenne ei toiminut Tahvanaisen kuvaamalla tavalla. NL:ssa oli täysin mahdotonta toimia minkään muun radioaseman kuin valtion valvoman.Pienintäkään todistetta mistään Tahvanaisen tiedustelutoiminnasta ei löydy.

Muistan pari esimerkkiä. Tahvanainen väitti tavanneensa eräässä yhyteydessä kapteeni Breitholtzin. Kuitenkin ainoa Breitholtz oli sillä hetkellä Rajajääkäripataljoonan komentajana rintamalla satojen kilometrien päässä. T. väitti tavanneensa Marskin salaisessa paikassa. Tämän autokuskina oli "joku eversti". No, Marskin autokuskina oli aina sama mies, aliupseeri. Hän ei hyväksynyt ketään muuta.

Kuten Laurion tekstistä ilmenee, mitään todisteita kansio S-32:sta ei ole. Kaikki on Tahvanaisen sepustusta.Kummallista on, että kaikki esimerkiksi edesmenneen akateemikkoa Haavikon, putkiasentaja Veli Holapan, professori Ylikankaan,Tahvanaisen, Hautamäen tai Laurion tarvitsemat asiakirjat ovat aina kadonneet tai tuhottu. Niiden sisältämiksi väitetyille asioille ei myöskään löydy tukea mistään muualta, kuin asianomaisten väitteistä.Ne taas perustuvat aivan naurettavaan tietämättömyyteen.

Laurion tekstistä voi tulla vain siihen tulokseen, ettei hän ainakaan täysin terve ole.

Lue lisää

(El Bimbo silloin) kanssa samoista asioista takavuosina. Se mikä jäi hiukan hämäräksi oli se erikoinen ääntä/valoa nopeampi kuljetusväline millä evl.Pajari saapui paikalle. Hänet siirrettiin Helsinkiin keväällä ja kuitenkin yllätys yllätys olikin vastaanottamassa Joensuussa syksyllä urhokasta suojeluskuntanuorta joka oli löytänyt valtiollista tasoa olleita strategisia asiakirjoja yhteiskunnan laitapuolenkulkijoiden hallusta.
Ehkäpä Vandaali muistaa ja tulee selittämään askarruttavan epäkohdan.

täysijärkinen käsittää kirjoitti:

Laurion tekstin täydeksi hölynpölyksi. Tuollaisten väitteiden esittäminen on todiste lähinnä mielenhäiriöstä.

Mitkä tärkeät arkistot muuten ovat edelleen tuktijoilta suljettuja?

Missä ovat todisteet vaikkapa Stalinin Iso-Britanniaan lähettämädtä 28.1. 40 allekirjoittamasta sotasuunnitelmasta? Miksi 15.10. 39 sopimuksesta ei tiedetä NL:ssa, Iso-Britanniassa, Ranskassa eikä Suomessa mitään? Ovatko rottalaumat sielläkin vallassa? Vai järsivätkö ne ennenkaikkea Laurion päässä?

Siis vain Mannerheim ja Tahvanainen tiesivät? Eriskummallista. Jos sopimus oli niin salainen, että sen tekijätkään eivät siitä tienneet, niin miten se voi olla Tahvanaisen tiedossa?

Hautamäki saattaa itse uskoa juttuihinsa. Ne eivät kestä minkäänlaista kriittistä tarkastelua, kuten Sampo Ahto ja jotkut muutkin sotahistorioitsijat ovat todenneet. Useimmat historioitsijat kieltäytyvät käsittelemästä moista hölynpölyä.

Muuten jokainen voi arvioida itse Laurion tekstin pätevyyden.

Lue lisää

Kirjassaan (s. 28) Hautamäki kirjoittaa: "VT (siis Vilho) laati 1980-luvulla uuden ja perusteellisemman KÄSIKIRJOITUKSEN, joka perustui hänen laajoihin muistiinpanohinsa kansiosta S-32. Tahvanaisen kirja 'Erikoistehtävä' sekä mainittu laajempi käsikirjoitus muodostavat tämän teoksen läpi juokseva 'punaisen langan'"

Joka haluaa saada laajempaa selkoa, tiedustelkoon siis Hautamäeltä itseltään.

Johdannossaan Hautamäki toteaa: "Tutkimukseni perusaineistona olen käyttänyt asiakirjoja ja lausuntoja Suomen marsalkan, C. G. E. Mannerheimin salaisesta kansiosta S-32, tietoja, joita voittajavaltiot olivat 50 vuoden ajan vaientaneet. - - Olen pyrkinyt yhdistämään kansion S-32 dramaattisen aineiston sekä muun käyttämäni lähdemateriaalin ..."

Kysymys "Miksi 15.10.39 sopimuksesta ei tiedetä NL:ssa, Iso-Britanniassa, Ranskassa eikä Suomessa mitään?" on epälooginen. Juuri nuo maat tietävät siitä kaiken. Siksi se on visusti piilotettu arkistoihin. Juuri tämän asiakirjan ja muiden vastaavien vuoksi monet arkistot ovat vielä suljettuja.

Sampo Ahto kirjoitti:

kertoi Sotilasaikakauslehdessä etsineensä myöntämisasiakirjaa tai mainintaa Tahvanaisen VR3:sta, mutta ei ollut löytänyt mitään.

”Kunniamerkki ei todista yhtään mitään. VR 3.lk. ei ollut poikkkeuksellinen aliupseerille/sotilasvirkamiehelle, joka hoiti hyvin tehtäviään.”

Lue lisää

Vilhon kirjan "Erikoistehtävä" uusimman laitoksen prologissa Erkki Hautamäki kirjoittaa (päiväys 4.4.2008):

JR 50 11DE matrikkelista
Tahvanainen Vilho Johannes, s. 21.7.1913 Ilomantsissa

Ts; ValvOs/PM Joensuu, sotilasetsivä, Js JR 50 11DE, Kiekua, Jänisjoki, Prolavaara .... Huolto au, rahastonhoitaja, talousupseeri, aseupseeri, hevupseeri;

Kunniamerkit: VR 3 tl k; VM 1, Vm 2.

Kotiutettu 31.1.1945, Kouvola. Sotilasarvo sotuilasmestari - YO-tutkinto .....

Vesa I Laurio kirjoitti:

Kirjassaan (s. 28) Hautamäki kirjoittaa: "VT (siis Vilho) laati 1980-luvulla uuden ja perusteellisemman KÄSIKIRJOITUKSEN, joka perustui hänen laajoihin muistiinpanohinsa kansiosta S-32. Tahvanaisen kirja 'Erikoistehtävä' sekä mainittu laajempi käsikirjoitus muodostavat tämän teoksen läpi juokseva 'punaisen langan'"

Joka haluaa saada laajempaa selkoa, tiedustelkoon siis Hautamäeltä itseltään.

Johdannossaan Hautamäki toteaa: "Tutkimukseni perusaineistona olen käyttänyt asiakirjoja ja lausuntoja Suomen marsalkan, C. G. E. Mannerheimin salaisesta kansiosta S-32, tietoja, joita voittajavaltiot olivat 50 vuoden ajan vaientaneet. - - Olen pyrkinyt yhdistämään kansion S-32 dramaattisen aineiston sekä muun käyttämäni lähdemateriaalin ..."

Kysymys "Miksi 15.10.39 sopimuksesta ei tiedetä NL:ssa, Iso-Britanniassa, Ranskassa eikä Suomessa mitään?" on epälooginen. Juuri nuo maat tietävät siitä kaiken. Siksi se on visusti piilotettu arkistoihin. Juuri tämän asiakirjan ja muiden vastaavien vuoksi monet arkistot ovat vielä suljettuja.

Lue lisää

Onko elossaolevilla henkilöillä ketkä ovat tutustuneet niihin nimi olemassa.

Vesa I Laurio kirjoitti:

Vilhon kirjan "Erikoistehtävä" uusimman laitoksen prologissa Erkki Hautamäki kirjoittaa (päiväys 4.4.2008):

JR 50 11DE matrikkelista
Tahvanainen Vilho Johannes, s. 21.7.1913 Ilomantsissa

Ts; ValvOs/PM Joensuu, sotilasetsivä, Js JR 50 11DE, Kiekua, Jänisjoki, Prolavaara .... Huolto au, rahastonhoitaja, talousupseeri, aseupseeri, hevupseeri;

Kunniamerkit: VR 3 tl k; VM 1, Vm 2.

Kotiutettu 31.1.1945, Kouvola. Sotilasarvo sotuilasmestari - YO-tutkinto .....

Lue lisää

tason radiotiedustelija/ yhteysmies sijoitettaisiin Karjalan korpeen keittiöaliupseeriksi.

(hevupseeri) Tarkoittaako tuo lyhennys hevosupseeria vai hevostelu-upseeria.

Ts; ValvOs/PM Joensuu, sotilasetsivä, Js JR 50 11DE, Kiekua, Jänisjoki, Prolavaara .... Huolto au, rahastonhoitaja, talousupseeri, aseupseeri, hevupseeri

vain satuja. kirjoitti:

Toisto ei muuta niitä tosiksi, ei myöskään se, että joku onneton uskoo satuihin.

Tahvanainen todettiin aikanaan täysin kiistämättömästi puhtaaksi satusedäkis. Kävin itse läpi hänen ensimmäisen kirjansa siltä osin, kuin siinä oli tietoa, joka oli tarkisettavissa. Kaikki oli pielessä.Sotahistorioitsija Helge Seppälä tarkisti Tahvanaisen asepalveluksen ja sotilasasiakirjat. Mitään vihjaustakaan mistään tiedustelu- tai vakoilutethtävistä tai -koulutuksesta ei löytynyt.

Mitään peittelyä ei ollut. Tahvanainen sai aivan samalla tavalla julkisuutta hölynpölylleen kuin vaikkapa putkiasenta Veli Holappa Huhtiniemen jutuilleen tai professori Heikki likangas teloitustarinoilleen.

Voisiko herra Laurio selittää, miten divisioonan esikunnassa palveleva toimistohenkilö ilman kielitaitoa ja koultusta ( ne ovat T:n omia sepustuksia) pystyy hoitelemaan vakoilutehtäviä?

Hautamäen kirjassa on tietysti tosiasioitakin yleisellä tasolla. Hänen päälähteenään ovat kuitenkin T:n sadut. Miten ne nyt muuttuisivat tosiksi?

Kunniamerkki ei todista yhtään mitään. VR 3.lk. ei ollut poikkkeuksellinen aliupseerille/sotilasvirkamiehelle, joka hoiti hyvin tehtäviään.

Ymmärrän kyllä, että T. oli suomalainen mies. Hän oli kuitenkin satusetänä kehnonpuoleinen.Tietysti on kunnioitettavaa, että satuihin vielä kuoleman jälkeenkin joku uskoo. Enemmän se kuitenkin todistaa uskojan tietämättömyyttä ja typeryyttä kuin T:n lahjakkuutta.

Laurio voisi vastata alla oleviin kysymyksiin.

Toivon, etteivät kaikki lukijat nauraisi Lauriolle. Hän näyttää olevan aivan tosissaan.

Lue lisää

Vilhon kirjan alussa on seuraava teksti:

Erkki Hautamäen 4.4.2008 kirjoittama prologi Vilho Tahvanaisen kirjaan ”Erikoistehtävä – Mannerheimin salaisena asiamiehenä 1932 – 1945”.

JR 50 11 DE matrikkelista

Tahvanainen Vilho Johannes, s. 21.7.1913, Ilomantsissa;

Ts; ValvOs/PM Joensuu, sotilasetsivä, Js JR 50 11DE, Kiekua, Jänisjoki, Prolavaara, Ingoila,, Hautavaara, Suvilahti, Jessoila, Kuurmoila, Alakka, Säämäjärvi, Kinnasvaara, Prääsä, Suollusmäki, Peroskoi, Syväri, Tuulosjoki, Karjkanmaa, Oulu, Kilpisjärvi. Huolto au, rahastonhoitaja, talousupseeri, aseupseeri, hevupseeri;

Kunniamerkit: VR 3 tl k; VM 1, Vm 2.

Kotiutettu 31.1.1945, Kouvola. Sotilasarvo sotilasmestari – YO-tutkinto, Haminan kaupungin veroltk, Suomen ulkomaankauppaliitto ja Teollisuudenharjoittajain Liiton Kemian teoll johtok jäsen.

Toiminut 1932 – 1945 Tasavallan presidenttien ja marsalkka Mannerheimin salaisena erikoisasiamiehenä. Mannerheim myönsi hänelle tunnustuksena korkean kunniamerkin 3. luokan Vapaudenristin tl.k.

Uusi maailma nimisessä lehdessä talousneuvos Axel Hallberg kertoo saaneensa tehtäväksi ottaa Tahvanainen yhtiön palvelukseen jo 30-luvulla työtehtävään, josta hän tarpeen tullen voisi nopeasti olla poissa.

Johtaessaan Joensuun alueen desanttitorjuntaa hänen yksikkönsä (Häkkinen) ”peilasi” Tahvanaisen morsetukset, mutta asia oli jätettävä kirjaamatta, koska Päämajasta tuli käsky olla puuttumatta Tahvanaisen salaiseen radiotoimintaan.

Saunassa eversti Sainio oli kertonut (1932), että kysymyksessä oli sama mies, joka oli pari vuotta aikaisemmin juoksemalla toimittanut Ilomantsin Koitajoella kommunisteilta sieppaamansa kumouspaperit Joensuuhun eversti Sainiolle. Nyt oli sama nuorimies siepannut haltuunsa Suvilahdessa vielä vaarallisempia kumousasiakirjoja (1932) ja toimittanut ne viranomaisille. Molemmat tapaukset oli valtiovalta, armeija ja poliisi hoitaneet kaikessa hiljaisuudessa.

Eversti Sainio oli Mannerheimin luottomies ja yhteysmies Tahvanaiseen, josta presidentti Svinhufvud ja Mannerheim tämän neuvokkuuden, rohkeuden ja sähkötys- ja pikakirjoitustaidonkin johdosta palkkasivat itselleen salaisen asiamiehen ja kuriirin. Hoitaessaan salaista tehtäväänsä Tahvanainen joutui monenlaisiin vaikeuksiin selittäessään keksityillä syillä lähimmille työnjohtajilleen äkillisiä poissaolojaan.

Sama toistui jatkosodan aikana. Tahvanainen palveli JR 50:ssä, jossa esimiehet kummeksuivat Tahvanaisen erikoistehtäviä, joihin käsky tuli Päämajasta, eivätkä he saaneet vaikenevalta alaiseltaan vastausta tehtäviensä taustoista. Ainut henkilö, jolle Tahvanainen paljasti tehtäviensä taustan jatkosodan loputtua, oli 11. Div. komentaja kenraali Kaarlo Heiskanen, Mannerheim-ristin ritari ja myöhemmin Puolustusvoimien komentaja.

Yhteinen sopimus oli, ettei tätä yhteisestä salaisuudesta koskaan kerrota kenellekään. Tahvanainen oli 30-luvulta alkaen hoitanut Mannerheimin salaisena agenttina radio- ja kirjeyhteydet tämän ystäviin Moskovassa, joilla puolestaan oli suora yhteys Staliniin (Gregori, Luci, Irina ja Stalin).

Oman tutkimuksemme suuri saavutus tämän vuoden alussa oli koodinimi ”Irinan” takana olevan henkilön löytyminen. Kuvassa (prologiin liittyy kuva) Stalin arvostamansa puna-armeijan Yleisesikunnan (Stavkan) päällikkö marsalkka Boris Shaposhnikovin eli ”Irinan” kanssa.

Tämä Moskovan tietokanava oli äärimmäisen tärkeä Mannerheimille, mutta myös Stalinille. Se perustui lujaan keskinäiseen luottamukseen ja kunnioitukseen. Mannerheimin laajaan yhteysverkostoon eri puolilla maailmaa, mutta erikoisesti Euroopassa, kuului monia johtavia vaikutusvaltaisia henkilöitä, joista Tahvanainen tuli yhteydenpitonsa kautta tietoiseksi.

Tästä aiheesta 1945-46 Suomen sotasyyllisyysoikeudenkäynnin aikana Tahvanainen oma-aloitteisesti ilmoittautui tietoineen todistajaksi syytettyjen puolesta. Mannerheim oli tuolloin presidentti.

Tahvanaisen Helsinkiin kutsunut pääministeri J. K. Paasikivi yhdessä oikeusministeri Urho Kekkosen kanssa vei Tahvanaisen Mannerheimin luokse esittäen, ettei tämä missään tapauksessa saa asettua todistajaksi, koska siitä voi olla erittäin vakavat poliittiset seuraukset Suomelle. Pitkän keskustelun jälkeen Mannerheim hyväksyi Paasikiven vaatimuksen ja ilmoitti, että hänen salaisen kansionsa S-32 (= Suvilahti 32) asiakirjat, jotka Tahvanainen täydellisesti tunsi, käytetään myöhemmin esim. lopullisen rauhanteon yhteydessä (eli Pariisin rauhansopimus 1947).

Mannerheim antoi silloin presidenttinä toimivalle Paasikivelle ohjeen ottaa hänen salaiset asiakirjansa Pariisissa esille, joilla todistettaisiin Suomen omalta osaltaan olevan täysin syytön 2. maailmansodan tapahtumiin ja että koko sodan historia oli voittajien taholta täysin väärennetty. Meidän ei todellakaan tarvitse ihmetellä, ettei Paasikivi, joka oli tietoinen Mannerheimin asiamiehen olemassaolosta ja tiedoista jo 30-luvulta lähtien, uskaltanut antaa tätä tehtävää Suomen valtuuskunnan johtajalle Mauno Pekkalalle.

Mannerheim halusi kuitenkin varmistaa, etteivät hänen tärkeät asiakirjansa häviä historian tietoisuudesta, antamalla asiamiehensä Tahvanaisen jäljentää Haminan ja Kouvolan palvelusaikanaan (RUK:n rahastonhoitajana) kansiostaan tärkeimpiä asiakirjoja.

Aloittaessaan Pariisin fiaskon jälkeen muistelmiensa kirjoittamisen oletti Mannerheim niissä voivansa paljastaa salatun totuuden. Suomen silloisen hallituksen ja eräiden läheisten ystävien (G. A. Gripenberg, Carl Enckell) voimakas painostus sai Mannerheimin ”riisumaan” muistelmiensa sisällön niin, että hän itse lopuksi toteaa näin väärentäneensä historiaa.

Käydessään viimeistä edellistä kertaa Sveitsistä kotimaassaan 17-24.1.1950 hän lajitteli Helsinkiin kutsumansa asiamiehensä Tahvanaisen kanssa loput kansionsa S-32 asiakirjoista, tehden samalla käännöksiä ja antaen lausuntoja niistä. Myöhemmin illalla 23.1. Mannerheim luovutti Tahvanaisen läsnä ollessa 3 kääröä sinetöityjä alkuperäisiä asiakirjoja presidentti Paasikivelle Tamminiemessä talletettavaksi tulevaa historiantutkimusta varten.

Valitettavasti marsalkka erehtyi, sillä Paasikiven haltuunsa saamista tärkeistä, alkuperäisistä ja voimakkaasti Liittoutuneita ja Neuvostoliittoa kompromettoivista asiakirjoista ei ole sen jälkeen kuultu mitään.

Hävittikö Paasikivi asiakirjat? Sitä emme vielä tiedä, mutta asiamiehen tekemistä ja marsalkan tarkastamista jäljennöksistä ja kopioista olemme sitkeän työn tuloksena voineet rekonstruoida tapahtumat kirjatrilogiassa: Vilho Tahvanainen: ”Erikoistehtävä”, tämä on uusiopainos vuoden 1971 kirjasta; Erkki Hautamäki: ”Suomi myrskyn silmässä” I osa 2005, toinen osa valmistuu v. 2008 lopussa; ruotsinkielinen painos: ”Finland i stormens öga”, I osa 2004, Kustannus MCK.

4.4.2008
Erkki Hautamäki
Äänekoski
Kalevi Kannus
Turku

Foorumikirjoituksen kirjoittaja tiedustelee minulta: "Voisiko herra Laurio selittää, miten divisioonan esikunnassa palveleva toimistohenkilö ilman kielitaitoa ja koulutusta (ne ovat T:n omia sepustuksia) pystyy hoitelemaan vakoilutehtäviä?"

Tämäkin kysymys on epälooginen. Vastaus kuuluu: juuri niin, ettei kukaan tiedä siitä mitään eikä ymmärrä siitä mitään. Se on vakoilutehtävän luonne.

Vesa I Laurio kirjoitti:

Vilhon kirjan alussa on seuraava teksti:

Erkki Hautamäen 4.4.2008 kirjoittama prologi Vilho Tahvanaisen kirjaan ”Erikoistehtävä – Mannerheimin salaisena asiamiehenä 1932 – 1945”.

JR 50 11 DE matrikkelista

Tahvanainen Vilho Johannes, s. 21.7.1913, Ilomantsissa;

Ts; ValvOs/PM Joensuu, sotilasetsivä, Js JR 50 11DE, Kiekua, Jänisjoki, Prolavaara, Ingoila,, Hautavaara, Suvilahti, Jessoila, Kuurmoila, Alakka, Säämäjärvi, Kinnasvaara, Prääsä, Suollusmäki, Peroskoi, Syväri, Tuulosjoki, Karjkanmaa, Oulu, Kilpisjärvi. Huolto au, rahastonhoitaja, talousupseeri, aseupseeri, hevupseeri;

Kunniamerkit: VR 3 tl k; VM 1, Vm 2.

Kotiutettu 31.1.1945, Kouvola. Sotilasarvo sotilasmestari – YO-tutkinto, Haminan kaupungin veroltk, Suomen ulkomaankauppaliitto ja Teollisuudenharjoittajain Liiton Kemian teoll johtok jäsen.

Toiminut 1932 – 1945 Tasavallan presidenttien ja marsalkka Mannerheimin salaisena erikoisasiamiehenä. Mannerheim myönsi hänelle tunnustuksena korkean kunniamerkin 3. luokan Vapaudenristin tl.k.

Uusi maailma nimisessä lehdessä talousneuvos Axel Hallberg kertoo saaneensa tehtäväksi ottaa Tahvanainen yhtiön palvelukseen jo 30-luvulla työtehtävään, josta hän tarpeen tullen voisi nopeasti olla poissa.

Johtaessaan Joensuun alueen desanttitorjuntaa hänen yksikkönsä (Häkkinen) ”peilasi” Tahvanaisen morsetukset, mutta asia oli jätettävä kirjaamatta, koska Päämajasta tuli käsky olla puuttumatta Tahvanaisen salaiseen radiotoimintaan.

Saunassa eversti Sainio oli kertonut (1932), että kysymyksessä oli sama mies, joka oli pari vuotta aikaisemmin juoksemalla toimittanut Ilomantsin Koitajoella kommunisteilta sieppaamansa kumouspaperit Joensuuhun eversti Sainiolle. Nyt oli sama nuorimies siepannut haltuunsa Suvilahdessa vielä vaarallisempia kumousasiakirjoja (1932) ja toimittanut ne viranomaisille. Molemmat tapaukset oli valtiovalta, armeija ja poliisi hoitaneet kaikessa hiljaisuudessa.

Eversti Sainio oli Mannerheimin luottomies ja yhteysmies Tahvanaiseen, josta presidentti Svinhufvud ja Mannerheim tämän neuvokkuuden, rohkeuden ja sähkötys- ja pikakirjoitustaidonkin johdosta palkkasivat itselleen salaisen asiamiehen ja kuriirin. Hoitaessaan salaista tehtäväänsä Tahvanainen joutui monenlaisiin vaikeuksiin selittäessään keksityillä syillä lähimmille työnjohtajilleen äkillisiä poissaolojaan.

Sama toistui jatkosodan aikana. Tahvanainen palveli JR 50:ssä, jossa esimiehet kummeksuivat Tahvanaisen erikoistehtäviä, joihin käsky tuli Päämajasta, eivätkä he saaneet vaikenevalta alaiseltaan vastausta tehtäviensä taustoista. Ainut henkilö, jolle Tahvanainen paljasti tehtäviensä taustan jatkosodan loputtua, oli 11. Div. komentaja kenraali Kaarlo Heiskanen, Mannerheim-ristin ritari ja myöhemmin Puolustusvoimien komentaja.

Yhteinen sopimus oli, ettei tätä yhteisestä salaisuudesta koskaan kerrota kenellekään. Tahvanainen oli 30-luvulta alkaen hoitanut Mannerheimin salaisena agenttina radio- ja kirjeyhteydet tämän ystäviin Moskovassa, joilla puolestaan oli suora yhteys Staliniin (Gregori, Luci, Irina ja Stalin).

Oman tutkimuksemme suuri saavutus tämän vuoden alussa oli koodinimi ”Irinan” takana olevan henkilön löytyminen. Kuvassa (prologiin liittyy kuva) Stalin arvostamansa puna-armeijan Yleisesikunnan (Stavkan) päällikkö marsalkka Boris Shaposhnikovin eli ”Irinan” kanssa.

Tämä Moskovan tietokanava oli äärimmäisen tärkeä Mannerheimille, mutta myös Stalinille. Se perustui lujaan keskinäiseen luottamukseen ja kunnioitukseen. Mannerheimin laajaan yhteysverkostoon eri puolilla maailmaa, mutta erikoisesti Euroopassa, kuului monia johtavia vaikutusvaltaisia henkilöitä, joista Tahvanainen tuli yhteydenpitonsa kautta tietoiseksi.

Tästä aiheesta 1945-46 Suomen sotasyyllisyysoikeudenkäynnin aikana Tahvanainen oma-aloitteisesti ilmoittautui tietoineen todistajaksi syytettyjen puolesta. Mannerheim oli tuolloin presidentti.

Tahvanaisen Helsinkiin kutsunut pääministeri J. K. Paasikivi yhdessä oikeusministeri Urho Kekkosen kanssa vei Tahvanaisen Mannerheimin luokse esittäen, ettei tämä missään tapauksessa saa asettua todistajaksi, koska siitä voi olla erittäin vakavat poliittiset seuraukset Suomelle. Pitkän keskustelun jälkeen Mannerheim hyväksyi Paasikiven vaatimuksen ja ilmoitti, että hänen salaisen kansionsa S-32 (= Suvilahti 32) asiakirjat, jotka Tahvanainen täydellisesti tunsi, käytetään myöhemmin esim. lopullisen rauhanteon yhteydessä (eli Pariisin rauhansopimus 1947).

Mannerheim antoi silloin presidenttinä toimivalle Paasikivelle ohjeen ottaa hänen salaiset asiakirjansa Pariisissa esille, joilla todistettaisiin Suomen omalta osaltaan olevan täysin syytön 2. maailmansodan tapahtumiin ja että koko sodan historia oli voittajien taholta täysin väärennetty. Meidän ei todellakaan tarvitse ihmetellä, ettei Paasikivi, joka oli tietoinen Mannerheimin asiamiehen olemassaolosta ja tiedoista jo 30-luvulta lähtien, uskaltanut antaa tätä tehtävää Suomen valtuuskunnan johtajalle Mauno Pekkalalle.

Mannerheim halusi kuitenkin varmistaa, etteivät hänen tärkeät asiakirjansa häviä historian tietoisuudesta, antamalla asiamiehensä Tahvanaisen jäljentää Haminan ja Kouvolan palvelusaikanaan (RUK:n rahastonhoitajana) kansiostaan tärkeimpiä asiakirjoja.

Aloittaessaan Pariisin fiaskon jälkeen muistelmiensa kirjoittamisen oletti Mannerheim niissä voivansa paljastaa salatun totuuden. Suomen silloisen hallituksen ja eräiden läheisten ystävien (G. A. Gripenberg, Carl Enckell) voimakas painostus sai Mannerheimin ”riisumaan” muistelmiensa sisällön niin, että hän itse lopuksi toteaa näin väärentäneensä historiaa.

Käydessään viimeistä edellistä kertaa Sveitsistä kotimaassaan 17-24.1.1950 hän lajitteli Helsinkiin kutsumansa asiamiehensä Tahvanaisen kanssa loput kansionsa S-32 asiakirjoista, tehden samalla käännöksiä ja antaen lausuntoja niistä. Myöhemmin illalla 23.1. Mannerheim luovutti Tahvanaisen läsnä ollessa 3 kääröä sinetöityjä alkuperäisiä asiakirjoja presidentti Paasikivelle Tamminiemessä talletettavaksi tulevaa historiantutkimusta varten.

Valitettavasti marsalkka erehtyi, sillä Paasikiven haltuunsa saamista tärkeistä, alkuperäisistä ja voimakkaasti Liittoutuneita ja Neuvostoliittoa kompromettoivista asiakirjoista ei ole sen jälkeen kuultu mitään.

Hävittikö Paasikivi asiakirjat? Sitä emme vielä tiedä, mutta asiamiehen tekemistä ja marsalkan tarkastamista jäljennöksistä ja kopioista olemme sitkeän työn tuloksena voineet rekonstruoida tapahtumat kirjatrilogiassa: Vilho Tahvanainen: ”Erikoistehtävä”, tämä on uusiopainos vuoden 1971 kirjasta; Erkki Hautamäki: ”Suomi myrskyn silmässä” I osa 2005, toinen osa valmistuu v. 2008 lopussa; ruotsinkielinen painos: ”Finland i stormens öga”, I osa 2004, Kustannus MCK.

4.4.2008
Erkki Hautamäki
Äänekoski
Kalevi Kannus
Turku

Foorumikirjoituksen kirjoittaja tiedustelee minulta: "Voisiko herra Laurio selittää, miten divisioonan esikunnassa palveleva toimistohenkilö ilman kielitaitoa ja koulutusta (ne ovat T:n omia sepustuksia) pystyy hoitelemaan vakoilutehtäviä?"

Tämäkin kysymys on epälooginen. Vastaus kuuluu: juuri niin, ettei kukaan tiedä siitä mitään eikä ymmärrä siitä mitään. Se on vakoilutehtävän luonne.

Lue lisää

”Saunassa eversti Sainio oli kertonut (1932), että kysymyksessä oli sama mies,”

Evl.Sainio ylennettiin everstiksi muistaakseni 1937.

”oka oli pari vuotta aikaisemmin juoksemalla toimittanut Ilomantsin Koitajoella kommunisteilta sieppaamansa kumouspaperit Joensuuhun”

Juoksi oman kertomansa mukaan paljain jaloin(oman kertomansa mukaan menetti saappaansa) jäisessä ja routaisessa metsässä 40km.
Sopii oman uskottavuutensa vuoksi kokeilla.

vain satuja. kirjoitti:

Toisto ei muuta niitä tosiksi, ei myöskään se, että joku onneton uskoo satuihin.

Tahvanainen todettiin aikanaan täysin kiistämättömästi puhtaaksi satusedäkis. Kävin itse läpi hänen ensimmäisen kirjansa siltä osin, kuin siinä oli tietoa, joka oli tarkisettavissa. Kaikki oli pielessä.Sotahistorioitsija Helge Seppälä tarkisti Tahvanaisen asepalveluksen ja sotilasasiakirjat. Mitään vihjaustakaan mistään tiedustelu- tai vakoilutethtävistä tai -koulutuksesta ei löytynyt.

Mitään peittelyä ei ollut. Tahvanainen sai aivan samalla tavalla julkisuutta hölynpölylleen kuin vaikkapa putkiasenta Veli Holappa Huhtiniemen jutuilleen tai professori Heikki likangas teloitustarinoilleen.

Voisiko herra Laurio selittää, miten divisioonan esikunnassa palveleva toimistohenkilö ilman kielitaitoa ja koultusta ( ne ovat T:n omia sepustuksia) pystyy hoitelemaan vakoilutehtäviä?

Hautamäen kirjassa on tietysti tosiasioitakin yleisellä tasolla. Hänen päälähteenään ovat kuitenkin T:n sadut. Miten ne nyt muuttuisivat tosiksi?

Kunniamerkki ei todista yhtään mitään. VR 3.lk. ei ollut poikkkeuksellinen aliupseerille/sotilasvirkamiehelle, joka hoiti hyvin tehtäviään.

Ymmärrän kyllä, että T. oli suomalainen mies. Hän oli kuitenkin satusetänä kehnonpuoleinen.Tietysti on kunnioitettavaa, että satuihin vielä kuoleman jälkeenkin joku uskoo. Enemmän se kuitenkin todistaa uskojan tietämättömyyttä ja typeryyttä kuin T:n lahjakkuutta.

Laurio voisi vastata alla oleviin kysymyksiin.

Toivon, etteivät kaikki lukijat nauraisi Lauriolle. Hän näyttää olevan aivan tosissaan.

Lue lisää

Vilho Tahvanaisen kirjan "Erikoistahtävä" alussa on Vilhon omat alkusanat, ja ne kuuluvat näin:

Lukijalle

Elämän jaellessa sattumuksiaan minulle on käynyt niin, että olen joutunut palvelemaan Suomen valtiota hyvin erikoisessa tehtävässä, toimimaan marsalkka Mannerheimin ja eräiden Suomen tasavallan presidenttien viestimiehenä toistakymmentä vuotta.

Aluksi tehtäviini kuului laatia raportteja niistä ilmiöistä, joista viralliset raportit eivät kertoneet, kuten väkivaltaisuuksista, joita saattoi esiintyä niin oikeisto- kuin vasemmistojärjestöjenkin piirissä, tai kommunistien maanalaisesta toiminnasta, joka vaaransi kansan olemassaoloa.

Sitten tehtäväkenttäni muuttui. Jouduin erikoiskuriirina kuljettamaan Mannerheimin ja Suomen hallituksen salaisinta postia Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Sain perusteellisen radiosähköttäjän koulutuksen, ja niin jouduin toimittamaan sekä myös vastaanottamaan salaiset sähkeviestit, joita oli varjeltava julkisuudelta, muun muassa kaikki ne sanomat, joita vaihdettiin Mannerheimin ja Stalinin kesken.

Minulle, vaatimattomasta metsätyömiehestä aloittaneelle, tämä oli huomattava luottamuksenosoitus. Sitä varten minun oli tehtävä aikoinani Mannerheimille ja presidentti Svinhufvudille vaitiololupaus, jonka pitäminen ei aina ole ollut helppoa ja joka on tuonut elämääni valitettavasti myös vihamiehiä ja kadehtijoitakin. Eihän esimerkiksi jonkun everstin ollut helppoa sietää sitä, että häneltä salattiin asioita, joita vähäpätöinen radisti kuuli.

Vaitiololupaus ei kuitenkaan sido minua enää nyt, kun Mannerheim ja muut tuolloiset toimeksiantajani ovat poissa ja kun silloiset valtionsalaisuudetkin ovat jo historiaa. Sitä paitsi asiat, joista kerron, eivät vahingoita ketään, ja tuskinpa ne olisivat vahingoittaneet aikaisemminkaan. Kuitenkin, kun vuonna 1955 silloiselta presidentti Paasikiveltä pyysin lupaa näiden tietojen julkaisemiseen, hän kielsi minua ankarasti, koska asiat hänen mielestään olivat liian arkoja vielä silloin. Niinkin myöhään kuin 1965 oltiin näistä tiedoista joissakin piireissä niin kiinnostuneita, että erään vieraan vallan agentit olisivat maksaneet minulle niistä sekä myös neuvoista, joiden perusteella he olisivat saaneet haltuunsa alkuperäisen dokumenttiaineiston, 200 000 markkaa. Käteisenä heillä oli tuosta määrästä puolet, jotka kuitenkin viskasin heidän silmilleen, ja sitten huusin pateettisesti jotakin sen tapaista, etten ”moisesta rahasummasta möisi isänmaatani.”

Minusta on tärkeätä, että oikeita tietoja voidaan antaa Suomen kansan – ja muidenkin kansojen – ulottuville. Monien väärinkäsitysten on saatava oikaisunsa, väärin syytettyjen puolustuksensa, ja valheellisilta parjauksilta on katkaistava siivet. Sitä paitsi on ymmärrettävää, että omastakin puolestani haluan joskus avata suuni jouduttuani melkein koko ikäni vaikenemaan ja näyttelemään tietämätöntä! Tämän salaisuuteni tähden olen menettänyt monta hyvää ystävää ja lukemattomia hauskoja keskusteluhetkiä.

Kirjani alkuperäinen dokumenttiaineisto on eräässä lukollisessa salkkukansiossa, jonka kansiläppään Mannerheim tekstasi noin tuuman korkuisin merkinnöin ”S-32”. Merkintä tarkoittaa, että kansio avattiin 1932, jolloin juuri olin Suvilahdesta kaapannut emigranttikommunistien Suomen valtausta koskevat suunnitelmat karttaluonnoksineen. S-kirjain tarkoittaa nimeä Suvilahti. Tekstissä käytetäänkin kansiosta usein Mannerheimin aikoinaan siitä käyttämää nimeä ”Suvilahti-asiakirjat” tai myös ”Suvilahti-kansio”.

Marsalkka Mannerheim kuljetti vuodesta 1932 aina vuoteen 1946 tätä kansiota salkussaan, ja vain hyvin harvat ihmiset tiesivät tällaisen kansion olemassaolosta tai sisällöstä. Mannerheimilta kansio siirtyi Paasikivelle.

Tämän kirjan ilmestyessä koko kansion salaisuus kuitenkin menettää paljon merkitystään, sillä tähän on lainattu tuon kansion oleellisin sisältö. Sain sen omaan haltuuni seuraavalla tavalla:

Kun vuonna 1945 käytiin sotasyyllisyysoikeutta, kyseltiin myös todistajia. Syytettyjen puolustajaksi ilmoittauduin minäkin, joka tuon mainitun kansion sisältämät paperit tunsin erittäin seikkaperäisesti. Silloinen pääministeri J. K. Paasikivi vaati kuitenkin ankarasti minua vaikenemaan uhaten minua jopa ”tehokkailla toimenpiteillä”, minun voimatta tajuta, mistä syystä hän kansion sisältöä niin vaarallisena piti. Mannerheim antoi kuitenkin kansion haltuuni ja käski minun kopioida sieltä tärkeimmät asiapaperit ja kartat sekä laatia muistion kaikesta siitä toiminnasta, jonka hyvin tunsin. Hän lupasi käyttää tätä kansiota kansainvälisenä todisteena siitä, ettei Suomi ollut talvi- enempää kuin jatkosotaankaan syyllinen.

Mannerheim piti muistiotani onnistuneena ja tiedoiltaan tarkkana. En tiedä, mitä hän sillä sitten teki – oliko hänen siitä ehkä vaiettava samasta syystä kuin minunkin – mutta onneksi minulle on jäänyt tästä muistiosta jäljennös. Tätä kopiota olen käyttänyt kirjani runkona, ja siitä olen voinut uudelleen jäljentää kartat ja asiakirjasitaatit arvoisille lukijoilleni jokseenkin kirjaimen tarkkuudella. Mannerheimin linjaa koskevat asiapaperit olivat tuolloin 1945 kansiosta poissa, mutta muistin ne silloin muutenkin melkein ulkoa.

Kirjoittaessani olen pyrkinyt – ehkä joskus tyylinkin kustannuksella – mahdollisimman tarkkaan totuuteen, jotta tietoihin ei olisi päässyt liioitteluja eikä puolueellisuutta. Kuuluihan puolueettomuus velvoitteisiini jo silloin kun otin ”erikoistehtävän” vastaan 1932 Mannerheimilta ja Svinhufvudilta.

Silloin oli pyyteettömästi, puolueettomasti kuljettava aina ”Suomen tiellä” – kuten nytkin vielä itsenäisessä Suomessa – syksyllä 1971.

Vilho Tahvanainen

täysijärkinen käsittää kirjoitti:

Laurion tekstin täydeksi hölynpölyksi. Tuollaisten väitteiden esittäminen on todiste lähinnä mielenhäiriöstä.

Mitkä tärkeät arkistot muuten ovat edelleen tuktijoilta suljettuja?

Missä ovat todisteet vaikkapa Stalinin Iso-Britanniaan lähettämädtä 28.1. 40 allekirjoittamasta sotasuunnitelmasta? Miksi 15.10. 39 sopimuksesta ei tiedetä NL:ssa, Iso-Britanniassa, Ranskassa eikä Suomessa mitään? Ovatko rottalaumat sielläkin vallassa? Vai järsivätkö ne ennenkaikkea Laurion päässä?

Siis vain Mannerheim ja Tahvanainen tiesivät? Eriskummallista. Jos sopimus oli niin salainen, että sen tekijätkään eivät siitä tienneet, niin miten se voi olla Tahvanaisen tiedossa?

Hautamäki saattaa itse uskoa juttuihinsa. Ne eivät kestä minkäänlaista kriittistä tarkastelua, kuten Sampo Ahto ja jotkut muutkin sotahistorioitsijat ovat todenneet. Useimmat historioitsijat kieltäytyvät käsittelemästä moista hölynpölyä.

Muuten jokainen voi arvioida itse Laurion tekstin pätevyyden.

Lue lisää

>Mitkä tärkeät arkistot muuten ovat edelleen tutkijoilta suljettuja?<


Englanti panttaa edelleenkin pääsyä joihinkin 1939 -vuoden tapahtumista kertoviin arkistoihin. Vuosi tai pari sitten se jatkoi salassapitoaikaa muistaakseni peräti 80 vuodella eteenpäin. Sitä en tarkasti muista montako vuotta tuosta 1939 vuodesta eteenpäin se arkistojen salassapito koskee ja mitä arkistoja tai -papereita. Kaikki arkistot ei tietenkään ole salaisia Englannissakaan.

Miksi? Sitä sopii ihmetellä. Ihmetellä sopii sitäkin miksi Rudolf Hessiä täytyi pitää vangittuna Spandaussa kuolemaansa saakka.

Englanti ei halua pitkiin aikoihin joidenkin asioiden tulevan ilmi. Luultavasti asia liittyy Hessin yksinlentoon ja Saksan rauhanpyrkimyksiin.

Suursilli kirjoitti:

>Mitkä tärkeät arkistot muuten ovat edelleen tutkijoilta suljettuja?<


Englanti panttaa edelleenkin pääsyä joihinkin 1939 -vuoden tapahtumista kertoviin arkistoihin. Vuosi tai pari sitten se jatkoi salassapitoaikaa muistaakseni peräti 80 vuodella eteenpäin. Sitä en tarkasti muista montako vuotta tuosta 1939 vuodesta eteenpäin se arkistojen salassapito koskee ja mitä arkistoja tai -papereita. Kaikki arkistot ei tietenkään ole salaisia Englannissakaan.

Miksi? Sitä sopii ihmetellä. Ihmetellä sopii sitäkin miksi Rudolf Hessiä täytyi pitää vangittuna Spandaussa kuolemaansa saakka.

Englanti ei halua pitkiin aikoihin joidenkin asioiden tulevan ilmi. Luultavasti asia liittyy Hessin yksinlentoon ja Saksan rauhanpyrkimyksiin.

Lue lisää

vikaa. Yritetään uudestaan. Missä ovat Suvilahti kansiot. Missä minun kaltaisella monintavoin yksinkertaisella kansalaisella on mahdollisuus niihin tutustua.

Suursilli kirjoitti:

>Mitkä tärkeät arkistot muuten ovat edelleen tutkijoilta suljettuja?<


Englanti panttaa edelleenkin pääsyä joihinkin 1939 -vuoden tapahtumista kertoviin arkistoihin. Vuosi tai pari sitten se jatkoi salassapitoaikaa muistaakseni peräti 80 vuodella eteenpäin. Sitä en tarkasti muista montako vuotta tuosta 1939 vuodesta eteenpäin se arkistojen salassapito koskee ja mitä arkistoja tai -papereita. Kaikki arkistot ei tietenkään ole salaisia Englannissakaan.

Miksi? Sitä sopii ihmetellä. Ihmetellä sopii sitäkin miksi Rudolf Hessiä täytyi pitää vangittuna Spandaussa kuolemaansa saakka.

Englanti ei halua pitkiin aikoihin joidenkin asioiden tulevan ilmi. Luultavasti asia liittyy Hessin yksinlentoon ja Saksan rauhanpyrkimyksiin.

Lue lisää

Hautamäki epäilee kirjassaan, että Rudolf Hessillä oli Englannin-lennollaan mukanaan Saksan kaappaamat asiakirjat, joista käyvät ilmi 15.10.1939 länsivaltijen ja Neuvostoliiton välillä solmittu sotasopimus sekä sen täytäntöönpanosopimus helmikuulta 1940. Olisiko tämä perussyy Hessin pitämiseen vankilassa koko ikänsä ja lopulta hänen murhaamiseensa?

Sivulla 198 Hautamäki kirjoittaa: "Voimme toivoa, että Rudolf Hessin lennollaan Englantiin 10.5.1941 mukanaan viemänsä asiakirjat olisivat 'puhdistamattomat', kun ne aikanaan vuonna 2017 mahdollisesti vapautetaan salassapidosta. Asiakirjat voivat sisältää Churchillin kannalta hankalaa materiaalia Saksan rauhantunnusteluista sekä Churchill/Stalin-sopimuksesta 15. lokakuuta 1939."

ymmärryksessä kirjoitti:

vikaa. Yritetään uudestaan. Missä ovat Suvilahti kansiot. Missä minun kaltaisella monintavoin yksinkertaisella kansalaisella on mahdollisuus niihin tutustua.

Alkuperäiset Mannerheim luovutti presidentti Paasikivelle v. 1950 ja tämä mahdollisesti edelleen seraajalleen Kekkoselle. Näistä asiakirjoista ei sen koommin ole kuultu mitään. Asiaa tulisi kysyä presidentiltä suoraan.

Asiakirjoista on kopiot, jotka Mannerheim käski Tahvanasisen ottaa. Kaikki tärkeimmät S-32:n asiakirjat on julkaistu Vilho Tahvanaisen kirjassa "Erikoistehtävä" sekä hänen 1980-luvulla laatimassaan laajemmassa käsikirjoituksesta, joka ei liene julkisesti saatavilla. Tahvanainen kuoli v. 1992, ja asiakirjakopioista ja tuosta laajemmasta käsikirjoituksesta tietänee Erkki Hautamäki (Äänekoski).

Koska S-32 sisältää monille tahoille arkaa aineistoa, niitä ei ole sen vuoksi alkuperäisinä asetettukaan tavallisten pulliaisten katseltavaksi, eikä varmaan edes oppineidenkaan.

Missä tosiaan ovat alkuperäiset S-32-asiakirjat, jotka Mannerheim luovutti Paasikivelle?

Vesa I Laurio kirjoitti:

Alkuperäiset Mannerheim luovutti presidentti Paasikivelle v. 1950 ja tämä mahdollisesti edelleen seraajalleen Kekkoselle. Näistä asiakirjoista ei sen koommin ole kuultu mitään. Asiaa tulisi kysyä presidentiltä suoraan.

Asiakirjoista on kopiot, jotka Mannerheim käski Tahvanasisen ottaa. Kaikki tärkeimmät S-32:n asiakirjat on julkaistu Vilho Tahvanaisen kirjassa "Erikoistehtävä" sekä hänen 1980-luvulla laatimassaan laajemmassa käsikirjoituksesta, joka ei liene julkisesti saatavilla. Tahvanainen kuoli v. 1992, ja asiakirjakopioista ja tuosta laajemmasta käsikirjoituksesta tietänee Erkki Hautamäki (Äänekoski).

Koska S-32 sisältää monille tahoille arkaa aineistoa, niitä ei ole sen vuoksi alkuperäisinä asetettukaan tavallisten pulliaisten katseltavaksi, eikä varmaan edes oppineidenkaan.

Missä tosiaan ovat alkuperäiset S-32-asiakirjat, jotka Mannerheim luovutti Paasikivelle?

Lue lisää

Tahvanaisen kopiot ovat.Missä niihin voisi tutustua. Jos suinkin sopii, niin älä kerro niidenkin hävinneen taivaan tuuliin.

Vesa I Laurio kirjoitti:

Kirjassaan (s. 28) Hautamäki kirjoittaa: "VT (siis Vilho) laati 1980-luvulla uuden ja perusteellisemman KÄSIKIRJOITUKSEN, joka perustui hänen laajoihin muistiinpanohinsa kansiosta S-32. Tahvanaisen kirja 'Erikoistehtävä' sekä mainittu laajempi käsikirjoitus muodostavat tämän teoksen läpi juokseva 'punaisen langan'"

Joka haluaa saada laajempaa selkoa, tiedustelkoon siis Hautamäeltä itseltään.

Johdannossaan Hautamäki toteaa: "Tutkimukseni perusaineistona olen käyttänyt asiakirjoja ja lausuntoja Suomen marsalkan, C. G. E. Mannerheimin salaisesta kansiosta S-32, tietoja, joita voittajavaltiot olivat 50 vuoden ajan vaientaneet. - - Olen pyrkinyt yhdistämään kansion S-32 dramaattisen aineiston sekä muun käyttämäni lähdemateriaalin ..."

Kysymys "Miksi 15.10.39 sopimuksesta ei tiedetä NL:ssa, Iso-Britanniassa, Ranskassa eikä Suomessa mitään?" on epälooginen. Juuri nuo maat tietävät siitä kaiken. Siksi se on visusti piilotettu arkistoihin. Juuri tämän asiakirjan ja muiden vastaavien vuoksi monet arkistot ovat vielä suljettuja.

Lue lisää

On todella erikoista, että sopimusosapuolet eivät tiedä sopimuksestaan mitään! Miksei Ranska pyytänyt sopimukseen vedoten NL:n apua keväällä 1940, tai Iso-Britannia jäätyään yksin? Miksi sopimus pitäisi edelleen pitää salassa, kun sota päättyi "sopijoiden" voittoon?

Kysymyksiä riittää. Tarvitaan siis Euroopan laajuinen "rottalauma" salaamaan asia.

Hautamäki on voimistelunopettajan koulutuksella lähtenyt uudistamaan historiankirjoitusta. Kalpaten kävi.

Kaipa lohduttaa, että Laurion tasoiset umpiluut sentään menivät lankaan.

Vesa I Laurio kirjoitti:

Hautamäki epäilee kirjassaan, että Rudolf Hessillä oli Englannin-lennollaan mukanaan Saksan kaappaamat asiakirjat, joista käyvät ilmi 15.10.1939 länsivaltijen ja Neuvostoliiton välillä solmittu sotasopimus sekä sen täytäntöönpanosopimus helmikuulta 1940. Olisiko tämä perussyy Hessin pitämiseen vankilassa koko ikänsä ja lopulta hänen murhaamiseensa?

Sivulla 198 Hautamäki kirjoittaa: "Voimme toivoa, että Rudolf Hessin lennollaan Englantiin 10.5.1941 mukanaan viemänsä asiakirjat olisivat 'puhdistamattomat', kun ne aikanaan vuonna 2017 mahdollisesti vapautetaan salassapidosta. Asiakirjat voivat sisältää Churchillin kannalta hankalaa materiaalia Saksan rauhantunnusteluista sekä Churchill/Stalin-sopimuksesta 15. lokakuuta 1939."

Lue lisää

Hautamäen vähäinenkin tolkku näkyy kokonaan kadonneen. Sääliksi käy.

Vesa I Laurio kirjoitti:

Alkuperäiset Mannerheim luovutti presidentti Paasikivelle v. 1950 ja tämä mahdollisesti edelleen seraajalleen Kekkoselle. Näistä asiakirjoista ei sen koommin ole kuultu mitään. Asiaa tulisi kysyä presidentiltä suoraan.

Asiakirjoista on kopiot, jotka Mannerheim käski Tahvanasisen ottaa. Kaikki tärkeimmät S-32:n asiakirjat on julkaistu Vilho Tahvanaisen kirjassa "Erikoistehtävä" sekä hänen 1980-luvulla laatimassaan laajemmassa käsikirjoituksesta, joka ei liene julkisesti saatavilla. Tahvanainen kuoli v. 1992, ja asiakirjakopioista ja tuosta laajemmasta käsikirjoituksesta tietänee Erkki Hautamäki (Äänekoski).

Koska S-32 sisältää monille tahoille arkaa aineistoa, niitä ei ole sen vuoksi alkuperäisinä asetettukaan tavallisten pulliaisten katseltavaksi, eikä varmaan edes oppineidenkaan.

Missä tosiaan ovat alkuperäiset S-32-asiakirjat, jotka Mannerheim luovutti Paasikivelle?

Lue lisää

Koko juttu on Tahvanaisen kokoonkeittämä hölmöjen uskottavaksi. Miten tekemättömän sopimuksen laatimaton asiakirja voisi löytyä? Ja miten se olisi voinut joutua yksinomaan ja vain suomalaisen esikuntakirjurin tietoon ja omaisuudeksi? Ettekö todella tunnista satusetää ja suurvalehtelijaa?

Vesa I Laurio kirjoitti:

Vilhon kirjan "Erikoistehtävä" uusimman laitoksen prologissa Erkki Hautamäki kirjoittaa (päiväys 4.4.2008):

JR 50 11DE matrikkelista
Tahvanainen Vilho Johannes, s. 21.7.1913 Ilomantsissa

Ts; ValvOs/PM Joensuu, sotilasetsivä, Js JR 50 11DE, Kiekua, Jänisjoki, Prolavaara .... Huolto au, rahastonhoitaja, talousupseeri, aseupseeri, hevupseeri;

Kunniamerkit: VR 3 tl k; VM 1, Vm 2.

Kotiutettu 31.1.1945, Kouvola. Sotilasarvo sotuilasmestari - YO-tutkinto .....

Lue lisää

Päämajan valvontaosasto hoiti armeijan sisäistä turvallisuutta. Sen työntekijöistä ei käytetty käsitettä sotilasetsivä.Sekin juttu on Tahvanaisen keksintöä.

Tiedustelijat olivat Päämajan tiedusteluosaston hommissa. Ei sieltä löydy Tahvanaista. Ei kielitaidotin työmies ole tiedustelutehtävissää miksikään avuksi.

Kunniamerkkiä ei löydy luetteloista. Vapaudenmitalit voivat olla tottakin.

Aika merkillistä on, jos tilinpitäjä määrätään aseupseeriksi. Se vaatii oman teknisen koulutuksen. Tahvanainen olisi siis ehtinyt saada senkin? Divisioonalla ei ollut hevosupseeria. Asiaa hoiti eläinlääkärin koulutuksen saanut erikoisupseeri. Tässäkin Tahvanainen puhuu omiaan.

En nyt ole aivan varma, mutta muistaakseni sotilasmestarin arvoa ei maavoimissa sodan aikana ollut.

Vai vielä ylioppilas? Tarinaa sekin?

Vesa I Laurio kirjoitti:

Vilho Tahvanaisen kirjan "Erikoistahtävä" alussa on Vilhon omat alkusanat, ja ne kuuluvat näin:

Lukijalle

Elämän jaellessa sattumuksiaan minulle on käynyt niin, että olen joutunut palvelemaan Suomen valtiota hyvin erikoisessa tehtävässä, toimimaan marsalkka Mannerheimin ja eräiden Suomen tasavallan presidenttien viestimiehenä toistakymmentä vuotta.

Aluksi tehtäviini kuului laatia raportteja niistä ilmiöistä, joista viralliset raportit eivät kertoneet, kuten väkivaltaisuuksista, joita saattoi esiintyä niin oikeisto- kuin vasemmistojärjestöjenkin piirissä, tai kommunistien maanalaisesta toiminnasta, joka vaaransi kansan olemassaoloa.

Sitten tehtäväkenttäni muuttui. Jouduin erikoiskuriirina kuljettamaan Mannerheimin ja Suomen hallituksen salaisinta postia Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Sain perusteellisen radiosähköttäjän koulutuksen, ja niin jouduin toimittamaan sekä myös vastaanottamaan salaiset sähkeviestit, joita oli varjeltava julkisuudelta, muun muassa kaikki ne sanomat, joita vaihdettiin Mannerheimin ja Stalinin kesken.

Minulle, vaatimattomasta metsätyömiehestä aloittaneelle, tämä oli huomattava luottamuksenosoitus. Sitä varten minun oli tehtävä aikoinani Mannerheimille ja presidentti Svinhufvudille vaitiololupaus, jonka pitäminen ei aina ole ollut helppoa ja joka on tuonut elämääni valitettavasti myös vihamiehiä ja kadehtijoitakin. Eihän esimerkiksi jonkun everstin ollut helppoa sietää sitä, että häneltä salattiin asioita, joita vähäpätöinen radisti kuuli.

Vaitiololupaus ei kuitenkaan sido minua enää nyt, kun Mannerheim ja muut tuolloiset toimeksiantajani ovat poissa ja kun silloiset valtionsalaisuudetkin ovat jo historiaa. Sitä paitsi asiat, joista kerron, eivät vahingoita ketään, ja tuskinpa ne olisivat vahingoittaneet aikaisemminkaan. Kuitenkin, kun vuonna 1955 silloiselta presidentti Paasikiveltä pyysin lupaa näiden tietojen julkaisemiseen, hän kielsi minua ankarasti, koska asiat hänen mielestään olivat liian arkoja vielä silloin. Niinkin myöhään kuin 1965 oltiin näistä tiedoista joissakin piireissä niin kiinnostuneita, että erään vieraan vallan agentit olisivat maksaneet minulle niistä sekä myös neuvoista, joiden perusteella he olisivat saaneet haltuunsa alkuperäisen dokumenttiaineiston, 200 000 markkaa. Käteisenä heillä oli tuosta määrästä puolet, jotka kuitenkin viskasin heidän silmilleen, ja sitten huusin pateettisesti jotakin sen tapaista, etten ”moisesta rahasummasta möisi isänmaatani.”

Minusta on tärkeätä, että oikeita tietoja voidaan antaa Suomen kansan – ja muidenkin kansojen – ulottuville. Monien väärinkäsitysten on saatava oikaisunsa, väärin syytettyjen puolustuksensa, ja valheellisilta parjauksilta on katkaistava siivet. Sitä paitsi on ymmärrettävää, että omastakin puolestani haluan joskus avata suuni jouduttuani melkein koko ikäni vaikenemaan ja näyttelemään tietämätöntä! Tämän salaisuuteni tähden olen menettänyt monta hyvää ystävää ja lukemattomia hauskoja keskusteluhetkiä.

Kirjani alkuperäinen dokumenttiaineisto on eräässä lukollisessa salkkukansiossa, jonka kansiläppään Mannerheim tekstasi noin tuuman korkuisin merkinnöin ”S-32”. Merkintä tarkoittaa, että kansio avattiin 1932, jolloin juuri olin Suvilahdesta kaapannut emigranttikommunistien Suomen valtausta koskevat suunnitelmat karttaluonnoksineen. S-kirjain tarkoittaa nimeä Suvilahti. Tekstissä käytetäänkin kansiosta usein Mannerheimin aikoinaan siitä käyttämää nimeä ”Suvilahti-asiakirjat” tai myös ”Suvilahti-kansio”.

Marsalkka Mannerheim kuljetti vuodesta 1932 aina vuoteen 1946 tätä kansiota salkussaan, ja vain hyvin harvat ihmiset tiesivät tällaisen kansion olemassaolosta tai sisällöstä. Mannerheimilta kansio siirtyi Paasikivelle.

Tämän kirjan ilmestyessä koko kansion salaisuus kuitenkin menettää paljon merkitystään, sillä tähän on lainattu tuon kansion oleellisin sisältö. Sain sen omaan haltuuni seuraavalla tavalla:

Kun vuonna 1945 käytiin sotasyyllisyysoikeutta, kyseltiin myös todistajia. Syytettyjen puolustajaksi ilmoittauduin minäkin, joka tuon mainitun kansion sisältämät paperit tunsin erittäin seikkaperäisesti. Silloinen pääministeri J. K. Paasikivi vaati kuitenkin ankarasti minua vaikenemaan uhaten minua jopa ”tehokkailla toimenpiteillä”, minun voimatta tajuta, mistä syystä hän kansion sisältöä niin vaarallisena piti. Mannerheim antoi kuitenkin kansion haltuuni ja käski minun kopioida sieltä tärkeimmät asiapaperit ja kartat sekä laatia muistion kaikesta siitä toiminnasta, jonka hyvin tunsin. Hän lupasi käyttää tätä kansiota kansainvälisenä todisteena siitä, ettei Suomi ollut talvi- enempää kuin jatkosotaankaan syyllinen.

Mannerheim piti muistiotani onnistuneena ja tiedoiltaan tarkkana. En tiedä, mitä hän sillä sitten teki – oliko hänen siitä ehkä vaiettava samasta syystä kuin minunkin – mutta onneksi minulle on jäänyt tästä muistiosta jäljennös. Tätä kopiota olen käyttänyt kirjani runkona, ja siitä olen voinut uudelleen jäljentää kartat ja asiakirjasitaatit arvoisille lukijoilleni jokseenkin kirjaimen tarkkuudella. Mannerheimin linjaa koskevat asiapaperit olivat tuolloin 1945 kansiosta poissa, mutta muistin ne silloin muutenkin melkein ulkoa.

Kirjoittaessani olen pyrkinyt – ehkä joskus tyylinkin kustannuksella – mahdollisimman tarkkaan totuuteen, jotta tietoihin ei olisi päässyt liioitteluja eikä puolueellisuutta. Kuuluihan puolueettomuus velvoitteisiini jo silloin kun otin ”erikoistehtävän” vastaan 1932 Mannerheimilta ja Svinhufvudilta.

Silloin oli pyyteettömästi, puolueettomasti kuljettava aina ”Suomen tiellä” – kuten nytkin vielä itsenäisessä Suomessa – syksyllä 1971.

Vilho Tahvanainen

Lue lisää

aiheista, jotka kuuluivat valtiolliselle poliisille. Mistä hän sai niistä tiedot?

Salainen posti kuljetettiin diplomaattitietä.On aivan varmaa, että Stalin ja Mannerheim eivät olleet sähkeenvaihtokavereita.

Kun tiedot kerran eivät enää olleet salaisia, niin miksi niitä sitten piti salata?

On todella tärkeää antaa kansalle oikeita tietoja. Siksi tällaisten Tahvanaisten hömpötykset on osoitettava valheiksi.Halukkaat voivat tietysti niihin uskoa. Onhan näitä laurioita.

Miksi Mannerheim olisi kuljettanut vallankaappauskansiota salkussaan? Mihin hän sitä tarvitsi?

Jos kerran kansio oli äärimmäisen salainen vielä 70-luvulla, niin miksi Tahvanainen sen paljasti? Ja miksi kukaan muu ei kertonut omaa osuuttaan?

Todella hienoa, että Tahvanaiselle jäi kuitenkin kopio kansiosta ja hän on sen voinut julkaista.

Toivottavasti Tahvanainen kaikessa pyyteettömyydessään sai kohtuullisen korvauksen vaivoistaan?

kysymys vielä kirjoitti:

On todella erikoista, että sopimusosapuolet eivät tiedä sopimuksestaan mitään! Miksei Ranska pyytänyt sopimukseen vedoten NL:n apua keväällä 1940, tai Iso-Britannia jäätyään yksin? Miksi sopimus pitäisi edelleen pitää salassa, kun sota päättyi "sopijoiden" voittoon?

Kysymyksiä riittää. Tarvitaan siis Euroopan laajuinen "rottalauma" salaamaan asia.

Hautamäki on voimistelunopettajan koulutuksella lähtenyt uudistamaan historiankirjoitusta. Kalpaten kävi.

Kaipa lohduttaa, että Laurion tasoiset umpiluut sentään menivät lankaan.

Lue lisää

pettikö Stalin myös Ranskan ja Englannin, huhhuh. Ikään kuin Stalin olisi halunnut "kapitalistivaltioiden" listivän toisensa ja väsyttävän toisensa, jotta hän saa sitten sopivassa vaiheessa napata Euroopan ja pystyttää tänne unelmiensa kommunistidiktatuurin (nykyisen EU:n)!

Olisiko Stalin pettänyt sekä Hitlerin että länsivallat? Sehän olisi juutalaista toimintaa (Talmud käskee valehtelemaan ei-juutalaisille, huijaamaan heitä ja esittämään heille väärää tietoa), ja jos tämä paljastuisi, juutalaiset joutuisivat vastuuseen. Sehän olisi kauheaa. Oliko Stalkku juutalainen? Onko kommunismi juutalaisuutta?

Miksikö sopimus salassa edelleen? Olisi ollut hyvä, jos olisit lukenut, mitä tästä asiasta on tässä ketjussa kirjoitettu. Ehkä sopimuksesta kävisi PÄIVÄNSELVÄSTI ilmi, ketkä olivat toiseen maailmansotaan syylliset. Syntyisi ikäviä vastuukysymyksiä, joihin olisi vain PÄIVÄNSELVÄT vastaukset.

Mikä tässä on "todella erikoista"? Mikset lue, mitä täällä kirjoitetaan? Esimerkiksi:

Kysymys "Miksi 15.10.39 sopimuksesta ei tiedetä NL:ssa, Iso-Britanniassa, Ranskassa eikä Suomessa mitään?" on epälooginen. Juuri nuo maat tietävät siitä kaiken. Siksi se on visusti piilotettu arkistoihin. Juuri tämän asiakirjan ja muiden vastaavien vuoksi monet arkistot ovat vielä suljettuja.

Onhan tässä ketjussa vielä runsaasti välejä, joihin voit kirjoittaa. Kirjoittele sinne!
Esimerkiksi "umpiluu" on lievä ilmaus. Kyllä sinä parempaan pystyt.

Vesa I Laurio kirjoitti:

pettikö Stalin myös Ranskan ja Englannin, huhhuh. Ikään kuin Stalin olisi halunnut "kapitalistivaltioiden" listivän toisensa ja väsyttävän toisensa, jotta hän saa sitten sopivassa vaiheessa napata Euroopan ja pystyttää tänne unelmiensa kommunistidiktatuurin (nykyisen EU:n)!

Olisiko Stalin pettänyt sekä Hitlerin että länsivallat? Sehän olisi juutalaista toimintaa (Talmud käskee valehtelemaan ei-juutalaisille, huijaamaan heitä ja esittämään heille väärää tietoa), ja jos tämä paljastuisi, juutalaiset joutuisivat vastuuseen. Sehän olisi kauheaa. Oliko Stalkku juutalainen? Onko kommunismi juutalaisuutta?

Miksikö sopimus salassa edelleen? Olisi ollut hyvä, jos olisit lukenut, mitä tästä asiasta on tässä ketjussa kirjoitettu. Ehkä sopimuksesta kävisi PÄIVÄNSELVÄSTI ilmi, ketkä olivat toiseen maailmansotaan syylliset. Syntyisi ikäviä vastuukysymyksiä, joihin olisi vain PÄIVÄNSELVÄT vastaukset.

Mikä tässä on "todella erikoista"? Mikset lue, mitä täällä kirjoitetaan? Esimerkiksi:

Kysymys "Miksi 15.10.39 sopimuksesta ei tiedetä NL:ssa, Iso-Britanniassa, Ranskassa eikä Suomessa mitään?" on epälooginen. Juuri nuo maat tietävät siitä kaiken. Siksi se on visusti piilotettu arkistoihin. Juuri tämän asiakirjan ja muiden vastaavien vuoksi monet arkistot ovat vielä suljettuja.

Onhan tässä ketjussa vielä runsaasti välejä, joihin voit kirjoittaa. Kirjoittele sinne!
Esimerkiksi "umpiluu" on lievä ilmaus. Kyllä sinä parempaan pystyt.

Lue lisää

Ei voi muuta sanoa.

ei ollut kirjoitti:

Päämajan valvontaosasto hoiti armeijan sisäistä turvallisuutta. Sen työntekijöistä ei käytetty käsitettä sotilasetsivä.Sekin juttu on Tahvanaisen keksintöä.

Tiedustelijat olivat Päämajan tiedusteluosaston hommissa. Ei sieltä löydy Tahvanaista. Ei kielitaidotin työmies ole tiedustelutehtävissää miksikään avuksi.

Kunniamerkkiä ei löydy luetteloista. Vapaudenmitalit voivat olla tottakin.

Aika merkillistä on, jos tilinpitäjä määrätään aseupseeriksi. Se vaatii oman teknisen koulutuksen. Tahvanainen olisi siis ehtinyt saada senkin? Divisioonalla ei ollut hevosupseeria. Asiaa hoiti eläinlääkärin koulutuksen saanut erikoisupseeri. Tässäkin Tahvanainen puhuu omiaan.

En nyt ole aivan varma, mutta muistaakseni sotilasmestarin arvoa ei maavoimissa sodan aikana ollut.

Vai vielä ylioppilas? Tarinaa sekin?

Lue lisää

Jos sinulla on korjattavaa matrikkelinpitäjän tietoihin, osoita oikaisuvaatimus matrikkelinpitäjälle. Syntyy vain sekaannusta, kun sinä vaahtoat täällä tuolla tavalla. Tämä vastaukseni pätee myös alempana olevaan kirjoitukseesi "Siis viestimies".

Erkki Hautamäk kirjoittaa Vilhon kirjaan 4.4.2008 kirjoittamassaan prologissa (esipuheessa):

JR 50 11 DE MATRIKKELISTA

Tahvanainen Vilho Johannes, s. 21.7.1913, Ilomantsissa;

Ts; ValvOs/PM Joensuu, sotilasetsivä, Js JR 50 11DE, Kiekua, Jänisjoki, Prolavaara, Ingoila,, Hautavaara, Suvilahti, Jessoila, Kuurmoila, Alakka, Säämäjärvi, Kinnasvaara, Prääsä, Suollusmäki, Peroskoi, Syväri, Tuulosjoki, Karjkanmaa, Oulu, Kilpisjärvi. Huolto au, rahastonhoitaja, talousupseeri, aseupseeri, hevupseeri;

Kunniamerkit: VR 3 tl k; VM 1, Vm 2.

Kotiutettu 31.1.1945, Kouvola. Sotilasarvo sotilasmestari – YO-tutkinto, Haminan kaupungin veroltk, Suomen ulkomaankauppaliitto ja Teollisuudenharjoittajain Liiton Kemian teoll johtok jäsen.

Toiminut 1932 – 1945 Tasavallan presidenttien ja marsalkka Mannerheimin salaisena erikoisasiamiehenä. Mannerheim myönsi hänelle tunnustuksena korkean kunniamerkin 3. luokan Vapaudenristin tl.k.

Vesa I Laurio kirjoitti:

Jos sinulla on korjattavaa matrikkelinpitäjän tietoihin, osoita oikaisuvaatimus matrikkelinpitäjälle. Syntyy vain sekaannusta, kun sinä vaahtoat täällä tuolla tavalla. Tämä vastaukseni pätee myös alempana olevaan kirjoitukseesi "Siis viestimies".

Erkki Hautamäk kirjoittaa Vilhon kirjaan 4.4.2008 kirjoittamassaan prologissa (esipuheessa):

JR 50 11 DE MATRIKKELISTA

Tahvanainen Vilho Johannes, s. 21.7.1913, Ilomantsissa;

Ts; ValvOs/PM Joensuu, sotilasetsivä, Js JR 50 11DE, Kiekua, Jänisjoki, Prolavaara, Ingoila,, Hautavaara, Suvilahti, Jessoila, Kuurmoila, Alakka, Säämäjärvi, Kinnasvaara, Prääsä, Suollusmäki, Peroskoi, Syväri, Tuulosjoki, Karjkanmaa, Oulu, Kilpisjärvi. Huolto au, rahastonhoitaja, talousupseeri, aseupseeri, hevupseeri;

Kunniamerkit: VR 3 tl k; VM 1, Vm 2.

Kotiutettu 31.1.1945, Kouvola. Sotilasarvo sotilasmestari – YO-tutkinto, Haminan kaupungin veroltk, Suomen ulkomaankauppaliitto ja Teollisuudenharjoittajain Liiton Kemian teoll johtok jäsen.

Toiminut 1932 – 1945 Tasavallan presidenttien ja marsalkka Mannerheimin salaisena erikoisasiamiehenä. Mannerheim myönsi hänelle tunnustuksena korkean kunniamerkin 3. luokan Vapaudenristin tl.k.

Lue lisää

antaa asianomainen siis Tahvanainen itse. Hänen sotilasasiakirjoistaan ei näitä tietoja löydy. Siis samaa huijausta kaikki.Tahvanainen on itse sepustanut juttunsa tämän maailman laurioiden uskottaviksi.

Vesa I Laurio kirjoitti:

Miksi Vilho Tahvanainen ja Mannerheim aiheuttavat loiskiehuntaa rottalaumassa?

Vilho ja Carl Gustav olivat suomalaisia miehiä. Patriootteja. Heillä oli selkäranka, joka kantaa yhä.

Jaa että miksi "historian väärentäjien kaipaamat asiakirjat ovat aina kadoksissa". Tässä rottien logiikka pettää. Väärentäjillä on AINA dokumentit, vaikkakin näpelöidyt tai väärennetyt. AINA. Eivät he kaipaa mitään. Todisteita voi tehdä lähimmässä laboratoriossa vaikka kuinka paljon.

Myös kysymys on väärin asetettu; tulee kysyä: Miksi tärkeitä asiakirjoja sisältävät arkistot ovat yhä suljettuja? Hei rotat, onko jollakin intressiä pimittää TÄRKEITÄ asiakirjoja? Sopii olettaa, että vähemmän tärkeitä asiakirjoja ei pimitetä, jotta niiden avulla saadaan sävellettyä vempuloille ja kekkuloille sopiva historiankirjoitus.

Miten niin Laurio on tietämätön? Minähän vain esittelen Erkki Hsautamäen kirjaa "Suomi myrskyn silmässä" (tilattavissa mm. AdLibriksestä). Jokaisen patriootin tulee lukea Hautamäen kirja ja myös Vilhon kirja "Erikoistehtävä" (myös AdLibriksestä). Miten kirjan esittely on tietämättömyyttä?

Läntisestä avusta. 8.2.1940 (Englannin) amiraliteetti antoi valmiussuosituksen 15.10.1939 laaditun ja allekirjoitetun sotasopimusasiakirjan ja 28. tammikuuta 1940 päivätyn, herra Stalinin allekirjoittaman ja lähettämän sotasuunnitelman täytäntöönpanosta.

Kohdassa 2 Churchillin allekirjoittamassa täytäntöönpanosuunnitelmassa lukee: "Ranskan ja Englannin välisissä neuvotteluissa on sovittu - Suomen pyydettyä useita kertoja apua Neuvostoliittoa vastaan käymänsä sodan kevennykseksi - että hallitukset ovat julkisesti luvanneet apua. Luvattu apu, jos suomalaiset sitä vielä pyytävät, ohjataan Norjaan ja Ruotsiin, JONNE SE JÄÄDYTETÄÄN siinäkin tapauksessa, että mainitut Pohjoismaat antaisivat kauttakulkuluvan. Ranska on luvannut 50 000 - 100 000 miestä, jotka tuotaisiin Ruotsiin ja sijoitettaisiin sinne RUOTSALAISTEN SOTAVOIMIEN SITOJIKSI siihen asti kunnes Neuvostoliiton joukot miehittävät Suomen ja internoivat suomalaisen sotaväen ja suojeluskuntajärjestön. Englantilaiset joukot sijoitetaan Norjaan, ja noin 5000 - 8000 miestä nousee maihin Riotsin Göteborgissa."

Kohta 3 jatkaa: "Suomen, Norjan, Tanskan ja Ruotsin miehityksen jälkeen sotavoimiemme yhteiselin voi sopia tarkemmin Neuvostoliiton ja Englannin joukkojen hyökkäyskaistojen välisen rajan ja määrätä H-hetken hyökkäykselle Saksaa vastaan aikaisemman hyväksytyn sotasuunnitelman (15.10.1939) mukaan..."

Kohta 6: "Kohdassa kaksi Suomelle julkisesti luvattu sotilasapu perustuu Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri Stalinin ja Englannin Winston Churchillin väliseen Krimin neuvotteluun Ruotsin, Norjan ja Tanskan taivuttamiseksi kauttakulkuluvan myöntämiseen Suomelle luvatusta sotilasavusta. Jos Pohjoismaat myöntäisivät kauttakulkuluvan, niin sen perusteella englantilais-ranskalaisten joukkojen kuljettaminen Skandinavian niemimaalle sujuisi ilman vastustusta ja lupaan perustuen.

"Skandinavian niemimaan miehittäminen ja näiden maiden sotavoimien internoiminen tapahtuisivat verettömänä vallankaappauksena. Näin ollen Neuvostoliiton ei tarvitse olla peloissaan, että englantilais-ranskalaisista joukoista olisi mitään vaaraa sille. Skandinavian niemimaan miehitys suoritetaan siitäkin huolimatta, että maat eivät myöntäisikään lupaa avustusjoukkojen kauttakuljetukselle.

"Skandinavian miehityksen valvojaksi sen alkuvalmisteluista lähtien saa Neuvostoliitto luvan lähettää sotilasasiantuntijansa, jonka saapuminen Englantiin mahdollisimman pian olisi suotavaa."

Sopimuksen liitetyn kartan selitystekstissä todetaan viitteen A kohdalla: "Suomen pyytämän ja Ranskan jo lupaaman 50 000 - 100 000 sotilaan ja Englannin lupaaman 6000 sotilaan "avustusjoukkojen" tulosuunta, jos Ruotsin ja Norjan hallitukset olisivat luvanneet kauttakulun englantilais-ranskalaisille sotajoukoille. Avustusjoukkojen vahvuus oli määritelty jo 1939 puolella neuvostoliittolais-ranskalais-englantilaisessa sopimuksessa Krimin neuvottelussa Stalinin ja Churchillin välillä. NÄMÄ JOUKOT EIVÄT OLISI KOSKAAN TULLEET SUOMEN AVUKSI vaan olisivat jääneet Norjan ja Ruotsin miehitysjoukoiksi sekä näiden maiden puolustusvoimien internoijiksi."

Sivulla 311 Hautamäki siteeraa erästä lähdettään: 22.12. ja 27.12.1939 Englannin hallitus kokoontuu siirtoarmeijan lähettämisen merkeissä. Päätettiin, että sekä Ruotsin että Norjan hallituksiin otettaisiin yhteys. Nooteissa todettaisiin, että liittoutuneet antaisivat Suomelle "epävirallisesti" kaikkea mahdollista "epäsuoraa" apua ja toivoivat myös Ruotsin ja Norjan haluavan olla mukana tässä. Suomen Pariisin lähettiläs Holma esittää epävirallisen avunpyynnön länsivalloille.

Hautamäki kommentoi yllä olevaa: "Tarkoitus on koko ajan ollut saada Ruotsi ja Norja houkuteltua Suomen auttamiseen tekosyyllä avaamaan tie liittoutuneiden siirtoarmeijalle ja kytkeä maat näin liittoutuneiden omaan rintamaan."

Sivulla 147 Hautamäki kirjoittaa Lontoon/Churchillin kannasta: "Käyttämällä hyväksi Kansainliittoa ja yleistä mielipidettä sekä Englannissa että Ranskassa olisi mahdollista Suomelle suunnattavan "apuretkikunnan" varjolla siirtää englantilais-ranskalaiset hyökkäysjoukot verettömästi Norjaan ja Ruotsiin."

Suomen hätää siis käytettiin häikäilemättä hyväksi Skandinavian miehittämiseksi!

Vielä sivulla 164 Hautamäki kirjoittaa: "Sekä Mannerheimin (tammikuussa 1950) että eversti Groessmann (heinäkuussa 1944) olivat esittäneet VT:lle (Vilho Tahvanaiselle) näkemyksenään, että Hitler olisi saattanut tiedottaa länsivaltojen ja Neuvostoliiton sotasuunnitelmista Skandinaviassa myös Ruotsin ja Norjan kuninkaille. Tämä selittäisi ehkä mm. Ruotsin pidättyvän asenteen ja päätöksen (Hansson, Günther) olla sallimatta englantilais-ranskalaisen siirtoarmeijan toimintaa maittensa alueilla Suomen "auttamiseksi".

Sitten kansion S-32 käytöstä: eikö mieleen juolahda, että kansiota ei voinut käyttää sen enempää sotasyyllisyysoikeudenkäynnin kuin Pariisin rauhansopimuksen yhteydessä, koska se sisälsi totuutta? Sodanhan voittivat elukat, jotka rakentavat kaiken valheen ja huijauksen perustalle (esim. "holokausti"). Eivät rotat siedä päivänvaloa!

Minulle kirjoitetaan: "Laurio voisi kertoa, miksi yksikään arvostettu historioitsija ei ole tarttunut tähän S-32 kansioon?" Vastaus on itsestään selvä: Suomessa ei ole yhtäkään historioitsijaa (ainoaksi poikkeukseksi alan laskea Hautamäen). Arvostettuja herroja täällä kyllä kekkuloitsee, mutta ei yhtäkään historioitsijaa.

S-32-kansioon ei tartuta sen vuoksi, että se sisältää totuutta. Rotat (II maailmansodan voittajat) eivät siedä päivänvaloa. Rottien "historioitsijat" kirjoittavat maksusta tutuuden vierestä, ja olen vaatinut, ellä sellaiset nilkit tulee asettaa oikeuteen.

Lopuksi Mannerheimin muistelmista. Mannerheimin kirje Gripenbergille 18.2.1949 on siteerattuna Hautamäen kirjassa (s. 21-22) seuraavasti:

"Olen paneutunut hyvin huolellisesti niihin ajatuksiin, joita Sinä esitit minulle elämäkerran mahdollisesta julkaisemisesta... Esittämäsi näkökohdat ovat toki herättäneet levottomuutta itsessänikin, kun olen joutunut kasvotuksin - jos näin voidaan sanoa - muistojen kanssa, jotka minulla on siitä rikkomusten sarjasta, johon mahtava itäinen naapurimme on syyllistynyt ... Se on historiaa, ja ilman historiallisen taustan esittämistä jäävät monet päätökset ja teot ainaisesti hämärään, mistä syystä niitä ei vain voida käsittää väärin vaan ne luultavasti pakostakin käsitetään väärin... Elämäkerran kirjoittaminen koskettelematta niitä vihamielisiä tekoja, jotka pakottivat meidät monien päätösten tekoon, on toki kerta kaikkiaan tietoista historian vääristelyä...

"Mitä englanninkielisen teoksen julkaisemiseen tulee, olen ajatellut asian järjestämistä juuri sillä tavalla kuin se Sinun mielestäsi olisi tehtävä. Mutta jos jätän esittämättä päätöksiin johtavat syyt ja mainitsen vain niiden vaikutuksen, silloinhan juuri vääristelen tapahtumien dramaattista kulkua ja joudun luultavasti esittämään sen sillä tavalla, ettei länsieurooppalainen ja anglosaksinen lukija koskaan voi sitä ymmärtää.... Kiitän Sinua kuitenkin ystävällisyydestä.

"Muutokset, joita Sinä ehdotat nyt englanninkieliseen asuun saatettuun 'prefaceen' (esipheeseen), ovat aiheuttaneet minulle melkoista päänvaivaa...Se uhkaa muuttaa koko teoksen niin silotelluksi, että etenkin ulkomainen lukija lukisi suurempaa jännitystä tuntien keittokirjaa. Ymmärrän kuitenkin, että niin täytyy tapahtua..."

Näin siis Mannerheim. Tuota siteerausta edeltävät Hautamäen sanat: "Mannerheimin avustajakuntansa kanssa Sveitsin Val Montessa jo pitkään työstämät elämäkertateoksen käsikirjoitukset alkoivat olla valmiit samoihin aikoihin. Niiden sisältö ei kuitenkaan tyydyttänyt marsalkkaa. Hän oli joutunut tuskastumiseen asti väittelemään arvostamiensa ystävien (G. A. Gripenberg, C. Enckell, J. K. Paasikivi, E. Hornborg) kanssa muistelmiensa sisällöstä. Nämä korkean ja pitkäaikaisen poliittis-diplomaattisen ja lainopillisen kokemuksen omaavat Mannerheimin ystävät olivat todenneet muistelmien poliittiset paljastukset senlaatuisiksi, ettei niitä pitäisi julkaista vallitsevissa, jo ns. kylmää sotaa ennakoivissa maailmanpoliittisissa olosuhteissa. Presidentti Paasikivi ja ulkoministeri Enckell joutuisivat erittäin vaikeaan asemaan sekä länsimaiden mutta ennen kaikkea aggressiivisen, voimakkaan ja yhä laajentumishaluisena suurta osaa Euroopasta hallitsevan Neuvostoliiton kanssa. Näin Mannerheim "riisuu" vähitellen käsikirjoituksista kaikkein tärkeimpien ja samala paljastavampien hallussaan olleiden salaisten asiakirjojen tiedot. Tämä on hänelle erittäin raskas tehtävä."

Rotat olivat nousseet valtaan. Rutto levisi.

Lue lisää

..kuitenkin pieni kommentti tähän väliin ,vaikkakin myöhässä näköjään...

Lainaus tekstistä:

"Lopuksi Mannerheimin muistelmista. Mannerheimin kirje Gripenbergille 18.2.1949 on siteerattuna Hautamäen kirjassa (s. 21-22) seuraavasti:

"Olen paneutunut hyvin huolellisesti niihin ajatuksiin, joita Sinä esitit minulle elämäkerran mahdollisesta julkaisemisesta... Esittämäsi näkökohdat ovat toki herättäneet levottomuutta itsessänikin, kun olen joutunut kasvotuksin - jos näin voidaan sanoa - muistojen kanssa, jotka minulla on siitä rikkomusten sarjasta, johon mahtava itäinen naapurimme on syyllistynyt ... Se on historiaa, ja ilman historiallisen taustan esittämistä jäävät monet päätökset ja teot ainaisesti hämärään, mistä syystä niitä ei vain voida käsittää väärin vaan ne luultavasti pakostakin käsitetään väärin... Elämäkerran kirjoittaminen koskettelematta niitä vihamielisiä tekoja, jotka pakottivat meidät monien päätösten tekoon, on toki kerta kaikkiaan tietoista historian vääristelyä...

"Mitä englanninkielisen teoksen julkaisemiseen tulee, olen ajatellut asian järjestämistä juuri sillä tavalla kuin se Sinun mielestäsi olisi tehtävä. Mutta jos jätän esittämättä päätöksiin johtavat syyt ja mainitsen vain niiden vaikutuksen, silloinhan juuri vääristelen tapahtumien dramaattista kulkua ja joudun luultavasti esittämään sen sillä tavalla, ettei länsieurooppalainen ja anglosaksinen lukija koskaan voi sitä ymmärtää.... Kiitän Sinua kuitenkin ystävällisyydestä.

"Muutokset, joita Sinä ehdotat nyt englanninkieliseen asuun saatettuun 'prefaceen' (esipheeseen), ovat aiheuttaneet minulle melkoista päänvaivaa...Se uhkaa muuttaa koko teoksen niin silotelluksi, että etenkin ulkomainen lukija lukisi suurempaa jännitystä tuntien keittokirjaa. Ymmärrän kuitenkin, että niin täytyy tapahtua..."

Näin siis Mannerheim. Tuota siteerausta edeltävät Hautamäen sanat: "Mannerheimin avustajakuntansa kanssa Sveitsin Val Montessa jo pitkään työstämät elämäkertateoksen käsikirjoitukset alkoivat olla valmiit samoihin aikoihin. Niiden sisältö ei kuitenkaan tyydyttänyt marsalkkaa. Hän oli joutunut tuskastumiseen asti väittelemään arvostamiensa ystävien (G. A. Gripenberg, C. Enckell, J. K. Paasikivi, E. Hornborg) kanssa muistelmiensa sisällöstä. Nämä korkean ja pitkäaikaisen poliittis-diplomaattisen ja lainopillisen kokemuksen omaavat Mannerheimin ystävät olivat todenneet muistelmien poliittiset paljastukset senlaatuisiksi, ettei niitä pitäisi julkaista vallitsevissa, jo ns. kylmää sotaa ennakoivissa maailmanpoliittisissa olosuhteissa. Presidentti Paasikivi ja ulkoministeri Enckell joutuisivat erittäin vaikeaan asemaan sekä länsimaiden mutta ennen kaikkea aggressiivisen, voimakkaan ja yhä laajentumishaluisena suurta osaa Euroopasta hallitsevan Neuvostoliiton kanssa. Näin Mannerheim "riisuu" vähitellen käsikirjoituksista kaikkein tärkeimpien ja samala paljastavampien hallussaan olleiden salaisten asiakirjojen tiedot. Tämä on hänelle erittäin raskas tehtävä."

--Tuossa koko pötkössä voi olla kysymys nykyaikaiselle tutkimukselle aivan arkipäiväisestä asiasta , joka oli tuolloin vielä ns. "kuuma peruna" , eli tuosta talvisodasta ja sen vaikutuksesta jatkosotaan ja niihin syihin miksi tuohon jatkosotaan lähdettiin suomalaispuolelta.

Asiahan meni nimenomaan niin tuolloin kun sotasyyllisyydestä oli kysymys että sodan voittanut osapuoli (tässä tapauksessa NL) ei missään nimessä suostunut siihen että jatko- ja talvisota koplataan yhteen ja samaan pakettiin. Tuo oli poliittisesti äärimmäisen kuuma kysymys tuolloin.

Suomalaisosapuolelle tuo oli aivan elintärkeä kysymys jo tuolloin.

Ei mikään ihme jos tuosta olisi kiistelty kirjeenvaihdossa.

Vesa I Laurio kirjoitti:

Miksi Vilho Tahvanainen ja Mannerheim aiheuttavat loiskiehuntaa rottalaumassa?

Vilho ja Carl Gustav olivat suomalaisia miehiä. Patriootteja. Heillä oli selkäranka, joka kantaa yhä.

Jaa että miksi "historian väärentäjien kaipaamat asiakirjat ovat aina kadoksissa". Tässä rottien logiikka pettää. Väärentäjillä on AINA dokumentit, vaikkakin näpelöidyt tai väärennetyt. AINA. Eivät he kaipaa mitään. Todisteita voi tehdä lähimmässä laboratoriossa vaikka kuinka paljon.

Myös kysymys on väärin asetettu; tulee kysyä: Miksi tärkeitä asiakirjoja sisältävät arkistot ovat yhä suljettuja? Hei rotat, onko jollakin intressiä pimittää TÄRKEITÄ asiakirjoja? Sopii olettaa, että vähemmän tärkeitä asiakirjoja ei pimitetä, jotta niiden avulla saadaan sävellettyä vempuloille ja kekkuloille sopiva historiankirjoitus.

Miten niin Laurio on tietämätön? Minähän vain esittelen Erkki Hsautamäen kirjaa "Suomi myrskyn silmässä" (tilattavissa mm. AdLibriksestä). Jokaisen patriootin tulee lukea Hautamäen kirja ja myös Vilhon kirja "Erikoistehtävä" (myös AdLibriksestä). Miten kirjan esittely on tietämättömyyttä?

Läntisestä avusta. 8.2.1940 (Englannin) amiraliteetti antoi valmiussuosituksen 15.10.1939 laaditun ja allekirjoitetun sotasopimusasiakirjan ja 28. tammikuuta 1940 päivätyn, herra Stalinin allekirjoittaman ja lähettämän sotasuunnitelman täytäntöönpanosta.

Kohdassa 2 Churchillin allekirjoittamassa täytäntöönpanosuunnitelmassa lukee: "Ranskan ja Englannin välisissä neuvotteluissa on sovittu - Suomen pyydettyä useita kertoja apua Neuvostoliittoa vastaan käymänsä sodan kevennykseksi - että hallitukset ovat julkisesti luvanneet apua. Luvattu apu, jos suomalaiset sitä vielä pyytävät, ohjataan Norjaan ja Ruotsiin, JONNE SE JÄÄDYTETÄÄN siinäkin tapauksessa, että mainitut Pohjoismaat antaisivat kauttakulkuluvan. Ranska on luvannut 50 000 - 100 000 miestä, jotka tuotaisiin Ruotsiin ja sijoitettaisiin sinne RUOTSALAISTEN SOTAVOIMIEN SITOJIKSI siihen asti kunnes Neuvostoliiton joukot miehittävät Suomen ja internoivat suomalaisen sotaväen ja suojeluskuntajärjestön. Englantilaiset joukot sijoitetaan Norjaan, ja noin 5000 - 8000 miestä nousee maihin Riotsin Göteborgissa."

Kohta 3 jatkaa: "Suomen, Norjan, Tanskan ja Ruotsin miehityksen jälkeen sotavoimiemme yhteiselin voi sopia tarkemmin Neuvostoliiton ja Englannin joukkojen hyökkäyskaistojen välisen rajan ja määrätä H-hetken hyökkäykselle Saksaa vastaan aikaisemman hyväksytyn sotasuunnitelman (15.10.1939) mukaan..."

Kohta 6: "Kohdassa kaksi Suomelle julkisesti luvattu sotilasapu perustuu Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri Stalinin ja Englannin Winston Churchillin väliseen Krimin neuvotteluun Ruotsin, Norjan ja Tanskan taivuttamiseksi kauttakulkuluvan myöntämiseen Suomelle luvatusta sotilasavusta. Jos Pohjoismaat myöntäisivät kauttakulkuluvan, niin sen perusteella englantilais-ranskalaisten joukkojen kuljettaminen Skandinavian niemimaalle sujuisi ilman vastustusta ja lupaan perustuen.

"Skandinavian niemimaan miehittäminen ja näiden maiden sotavoimien internoiminen tapahtuisivat verettömänä vallankaappauksena. Näin ollen Neuvostoliiton ei tarvitse olla peloissaan, että englantilais-ranskalaisista joukoista olisi mitään vaaraa sille. Skandinavian niemimaan miehitys suoritetaan siitäkin huolimatta, että maat eivät myöntäisikään lupaa avustusjoukkojen kauttakuljetukselle.

"Skandinavian miehityksen valvojaksi sen alkuvalmisteluista lähtien saa Neuvostoliitto luvan lähettää sotilasasiantuntijansa, jonka saapuminen Englantiin mahdollisimman pian olisi suotavaa."

Sopimuksen liitetyn kartan selitystekstissä todetaan viitteen A kohdalla: "Suomen pyytämän ja Ranskan jo lupaaman 50 000 - 100 000 sotilaan ja Englannin lupaaman 6000 sotilaan "avustusjoukkojen" tulosuunta, jos Ruotsin ja Norjan hallitukset olisivat luvanneet kauttakulun englantilais-ranskalaisille sotajoukoille. Avustusjoukkojen vahvuus oli määritelty jo 1939 puolella neuvostoliittolais-ranskalais-englantilaisessa sopimuksessa Krimin neuvottelussa Stalinin ja Churchillin välillä. NÄMÄ JOUKOT EIVÄT OLISI KOSKAAN TULLEET SUOMEN AVUKSI vaan olisivat jääneet Norjan ja Ruotsin miehitysjoukoiksi sekä näiden maiden puolustusvoimien internoijiksi."

Sivulla 311 Hautamäki siteeraa erästä lähdettään: 22.12. ja 27.12.1939 Englannin hallitus kokoontuu siirtoarmeijan lähettämisen merkeissä. Päätettiin, että sekä Ruotsin että Norjan hallituksiin otettaisiin yhteys. Nooteissa todettaisiin, että liittoutuneet antaisivat Suomelle "epävirallisesti" kaikkea mahdollista "epäsuoraa" apua ja toivoivat myös Ruotsin ja Norjan haluavan olla mukana tässä. Suomen Pariisin lähettiläs Holma esittää epävirallisen avunpyynnön länsivalloille.

Hautamäki kommentoi yllä olevaa: "Tarkoitus on koko ajan ollut saada Ruotsi ja Norja houkuteltua Suomen auttamiseen tekosyyllä avaamaan tie liittoutuneiden siirtoarmeijalle ja kytkeä maat näin liittoutuneiden omaan rintamaan."

Sivulla 147 Hautamäki kirjoittaa Lontoon/Churchillin kannasta: "Käyttämällä hyväksi Kansainliittoa ja yleistä mielipidettä sekä Englannissa että Ranskassa olisi mahdollista Suomelle suunnattavan "apuretkikunnan" varjolla siirtää englantilais-ranskalaiset hyökkäysjoukot verettömästi Norjaan ja Ruotsiin."

Suomen hätää siis käytettiin häikäilemättä hyväksi Skandinavian miehittämiseksi!

Vielä sivulla 164 Hautamäki kirjoittaa: "Sekä Mannerheimin (tammikuussa 1950) että eversti Groessmann (heinäkuussa 1944) olivat esittäneet VT:lle (Vilho Tahvanaiselle) näkemyksenään, että Hitler olisi saattanut tiedottaa länsivaltojen ja Neuvostoliiton sotasuunnitelmista Skandinaviassa myös Ruotsin ja Norjan kuninkaille. Tämä selittäisi ehkä mm. Ruotsin pidättyvän asenteen ja päätöksen (Hansson, Günther) olla sallimatta englantilais-ranskalaisen siirtoarmeijan toimintaa maittensa alueilla Suomen "auttamiseksi".

Sitten kansion S-32 käytöstä: eikö mieleen juolahda, että kansiota ei voinut käyttää sen enempää sotasyyllisyysoikeudenkäynnin kuin Pariisin rauhansopimuksen yhteydessä, koska se sisälsi totuutta? Sodanhan voittivat elukat, jotka rakentavat kaiken valheen ja huijauksen perustalle (esim. "holokausti"). Eivät rotat siedä päivänvaloa!

Minulle kirjoitetaan: "Laurio voisi kertoa, miksi yksikään arvostettu historioitsija ei ole tarttunut tähän S-32 kansioon?" Vastaus on itsestään selvä: Suomessa ei ole yhtäkään historioitsijaa (ainoaksi poikkeukseksi alan laskea Hautamäen). Arvostettuja herroja täällä kyllä kekkuloitsee, mutta ei yhtäkään historioitsijaa.

S-32-kansioon ei tartuta sen vuoksi, että se sisältää totuutta. Rotat (II maailmansodan voittajat) eivät siedä päivänvaloa. Rottien "historioitsijat" kirjoittavat maksusta tutuuden vierestä, ja olen vaatinut, ellä sellaiset nilkit tulee asettaa oikeuteen.

Lopuksi Mannerheimin muistelmista. Mannerheimin kirje Gripenbergille 18.2.1949 on siteerattuna Hautamäen kirjassa (s. 21-22) seuraavasti:

"Olen paneutunut hyvin huolellisesti niihin ajatuksiin, joita Sinä esitit minulle elämäkerran mahdollisesta julkaisemisesta... Esittämäsi näkökohdat ovat toki herättäneet levottomuutta itsessänikin, kun olen joutunut kasvotuksin - jos näin voidaan sanoa - muistojen kanssa, jotka minulla on siitä rikkomusten sarjasta, johon mahtava itäinen naapurimme on syyllistynyt ... Se on historiaa, ja ilman historiallisen taustan esittämistä jäävät monet päätökset ja teot ainaisesti hämärään, mistä syystä niitä ei vain voida käsittää väärin vaan ne luultavasti pakostakin käsitetään väärin... Elämäkerran kirjoittaminen koskettelematta niitä vihamielisiä tekoja, jotka pakottivat meidät monien päätösten tekoon, on toki kerta kaikkiaan tietoista historian vääristelyä...

"Mitä englanninkielisen teoksen julkaisemiseen tulee, olen ajatellut asian järjestämistä juuri sillä tavalla kuin se Sinun mielestäsi olisi tehtävä. Mutta jos jätän esittämättä päätöksiin johtavat syyt ja mainitsen vain niiden vaikutuksen, silloinhan juuri vääristelen tapahtumien dramaattista kulkua ja joudun luultavasti esittämään sen sillä tavalla, ettei länsieurooppalainen ja anglosaksinen lukija koskaan voi sitä ymmärtää.... Kiitän Sinua kuitenkin ystävällisyydestä.

"Muutokset, joita Sinä ehdotat nyt englanninkieliseen asuun saatettuun 'prefaceen' (esipheeseen), ovat aiheuttaneet minulle melkoista päänvaivaa...Se uhkaa muuttaa koko teoksen niin silotelluksi, että etenkin ulkomainen lukija lukisi suurempaa jännitystä tuntien keittokirjaa. Ymmärrän kuitenkin, että niin täytyy tapahtua..."

Näin siis Mannerheim. Tuota siteerausta edeltävät Hautamäen sanat: "Mannerheimin avustajakuntansa kanssa Sveitsin Val Montessa jo pitkään työstämät elämäkertateoksen käsikirjoitukset alkoivat olla valmiit samoihin aikoihin. Niiden sisältö ei kuitenkaan tyydyttänyt marsalkkaa. Hän oli joutunut tuskastumiseen asti väittelemään arvostamiensa ystävien (G. A. Gripenberg, C. Enckell, J. K. Paasikivi, E. Hornborg) kanssa muistelmiensa sisällöstä. Nämä korkean ja pitkäaikaisen poliittis-diplomaattisen ja lainopillisen kokemuksen omaavat Mannerheimin ystävät olivat todenneet muistelmien poliittiset paljastukset senlaatuisiksi, ettei niitä pitäisi julkaista vallitsevissa, jo ns. kylmää sotaa ennakoivissa maailmanpoliittisissa olosuhteissa. Presidentti Paasikivi ja ulkoministeri Enckell joutuisivat erittäin vaikeaan asemaan sekä länsimaiden mutta ennen kaikkea aggressiivisen, voimakkaan ja yhä laajentumishaluisena suurta osaa Euroopasta hallitsevan Neuvostoliiton kanssa. Näin Mannerheim "riisuu" vähitellen käsikirjoituksista kaikkein tärkeimpien ja samala paljastavampien hallussaan olleiden salaisten asiakirjojen tiedot. Tämä on hänelle erittäin raskas tehtävä."

Rotat olivat nousseet valtaan. Rutto levisi.

Lue lisää

Laurion oli syytä lukea tuo kirja. Siinä on lähdettä kerrakseen tuosta "länsiavusta".


Jukka Nevakivi: Apu jota ei annettu – Länsivallat ja Suomen talvisota 1939–1940. WSOY, 2000. ISBN 951-0-24676-X.

Kyseessä on siis Suomen Talvisotaa käsittelevä tutkimus, Apu jota ei pyydetty, vuodelta 1972 täydennettynä USA:n osalta.

Nuokin on aika hyviä kirjoja ja aihepiiri on sama:

-Ystävistä vihollisiksi - Suomi Englannin politiikassa 1940-41, 1976

-Maanalaista diplomatiaa, 1983

Nevakiven koko tuotannon löydät tuolta:

http://www.reinorinne.com/omistukset/nevakivi.html

jatketaan sitten kirjoitti:

Laurion oli syytä lukea tuo kirja. Siinä on lähdettä kerrakseen tuosta "länsiavusta".


Jukka Nevakivi: Apu jota ei annettu – Länsivallat ja Suomen talvisota 1939–1940. WSOY, 2000. ISBN 951-0-24676-X.

Kyseessä on siis Suomen Talvisotaa käsittelevä tutkimus, Apu jota ei pyydetty, vuodelta 1972 täydennettynä USA:n osalta.

Nuokin on aika hyviä kirjoja ja aihepiiri on sama:

-Ystävistä vihollisiksi - Suomi Englannin politiikassa 1940-41, 1976

-Maanalaista diplomatiaa, 1983

Nevakiven koko tuotannon löydät tuolta:

http://www.reinorinne.com/omistukset/nevakivi.html

Lue lisää

Erkki Hautamäki: ”Suomi myrskyn silmässä”, osa I, s. 147 (alaotsake sivulla 146: ”Reaktioita Moskovassa, Washingtonissa ja Berliinissä): Lontoo/Churchill: Suomen yllättävää ryhtymistä vastarintaan (talvisodassa) ja sen kestoa sekä hakeutumista avunpyyntöineen myös länsivaltojen ja Kansainliiton puoleen on käytettävä hyväksi häikäilemättä (Suomi pyysi ainoan kerran apua Englannilta ja Ranskalta lähetystöjensä kautta 22. joulukuuta 1939). Käyttämällä hyväksi Kansainliittoa ja yleistä mielipidettä sekä Englannissa että Ranskassa olisi mahdollista Suomelle suunnattavan ”apuretkikunnan” varjolla siirtää englantilais-ranskalaiset hyökkäysjoukot verettömästi Norjaan ja Ruotsiin. Näiden maiden vetoaminen suvereniteettiinsa ja puolueettomuuteensa oli mitätöitävä ja tarpeen tullen käytettävä väkivaltaa (lähde: Churchill, W: ”Toinen maailmansota”, osa I, Skoglunds bokförlag, Tukholma, 1950, ss. 523 – 525).

S. 149 (saman alaotsakkeen alla) Berlin/Hitler: Saksan lojaalisuus M/R-sopimuksen (= Molotov-Ribbentrop-sopimuksen) täyttämistä kohtaan täyttämistä kohtaan esti julkisen myötätunnon osoittamisen häikäilemättömän hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle Suomelle. Tilanne oli kuitenkin erittäin vaikea Suomen Saksan yleisessä mielipiteessä nauttiman arvostuksen vuoksi. Tilanne oli kiusallinen. Saksa ei voinut suoraan auttaa Suomea, ei edes toimittaa materiaalista apua ilman että se olisi tullut neuvostojohdon tietoon. Valtakunnanmarsalkka Göringin aloitteesta saatiin kuitenkin Ruotsin sotilasjohdon kanssa sovittua, että Saksa myy tiettyjä sotatarvikkeita (tykistöä ja ammuksia) Ruotsin armeijalle, joka toimittaa vastaavat tarvikemäärät omia sotamateriaalejaan Suomeen. Näin tapahtuikin.

S. 164: Yhteinen englantilais-ranskalainen sotaneuvosto on juuri (5.2.1940) tehnyt päätöksen Skandinavian sotaretkestä ja Suomen ”auttamisesta”. Saksan tiedustelupalvelu tiesi päätöksestä jo samana päivänä. Vain neljä päivää myöhemmin on Hitlerillä edessään Churchill/Stalin-sopimuksen (15.10.1939) kaapatut asiakirjat, joista paljastuu Saksan tuhoamiseksi suunniteltu pohjoinen rintama (N).

S. 165 - 166 (Otsikko ”Mannerheim pelkää rintamien luhistumista – rauha on saatava aikaan”): Tilanne Suomen rintamilla on maaliskuun alkuun 1940 mennessä kehittynyt erittäin hälyttäväksi. Hallitus hakee jatkuvasti kosketusta Kremliin rauhan aikaansaamiseksi ja sen ehtojen selvittämiseksi. Ranska ja Englanti lisäävät painostustaan Ruotsin ja Norjan suuntaan. Samalla ne yrittävät epätoivoisesti saada Suomen johtoa houkutelluksi pyytämään apua taistelun jatkamiseksi katkeraan loppuun, koska vain taistelun jatkuminen takaisi heille tekosyyn saada siirtoarmeijan joukot Skandinaviaan parhaassa tapauksessa ilman Ruotsin vastarintaa. Norjan suhteen asiat näyttivät kaikessa hiljaisuudessa jo sovitun. Näin voitaisiin toteuttaa Moskovan 15.10.1939 sopimuksen mukaisesti uuden salaisen rintaman muodostaminen ja samalla lähtökohta yllätyshyökkäykselle Saksaan – pohjoinen rintama (N).

Mannerheim päättää nyt viime hetkessä tiedustella niiden hänestä hieman oudoilta vaikuttaneiden tietojen merkitystä, jotka hänen asiamies-kenraalinsa oli tuonut Saksan päämajasta 14.2.1940. Hän lähettää 2. maaliskuuta 1940 kenraalinsa uudelleen Saksan johdon päämajaan tehtävänä esittää yksi ainoa kysymys: ”Mitä Hitler oli tarkoittanut 10.2.1940 lähettämässään kirjeessä ilmoituksella, että Neuvostoliitto tulisi välittömästi pyrkimään rauhaan Suomen kanssa? Kuitenkin puna-armeija on sen jälkeen kaksinkertaistanut hyökkäysvoimansa suomalaisia joukkoja vastaan!”

Kuriiri-kenraali palasi 4. maaliskuuta illalla, ja hänellä oli mukanaan sinetöity kirje von Ribbentropilta. Kirjeen sisältö oli seuraava: a) Kopio Hitlerin 10. helmikuuta Neuvostoliiton edustajan kautta Berliinissä Stalinille osoittamasta nootista, jossa Neuvostoliittoa kehotettiin pyrkimään rauhaan Suomen kanssa; b) Ilmoitus uudesta, 3. maaliskuuta Stalinille jätetystä uhkavaatimusluontoisesta nootista, jossa vaadittiin nyt tiukasti lopettamaan sotatoimet Suomea vastaan maaliskuun 4. päivän 1940 kuluessa; c) Tiedustelu, oliko Mannerheim ennättänyt järjestää erikoisasiamiehensä Ruotsiin hoitamaan Saksan ja Mannerheimin välisiä yhteyksiä. Kuka tämä henkilö olisi ja miten yhteys häneen järjestettäisiin?

Saksan johdon Mannerheimille toimittamat tiedot eivät tuoneet lopullista selvyyttä erittäin monisärmäiseksi muodostuneeseen tilanteeseen. Samaan aikaan olivat Suomen hallituksen toimenpiteet rauhan aikaansaamiseksi käyneet välttämättömiksi Molotovin 23.2.1940 ilmoittamista kovista ehdoista huolimatta.

Churchill ja Daladier ovat nyt joutumassa suunnitelmineen vaikeaan asemaan, mikäli Suomi solmisi rauhan. Se oli saatava taistelemaan katkeraan loppuun saakka, että luvatut ”apujoukot” voitaisiin uskottavasti lähettää Skandinaviaan taistelun kestäessä. Rauhanteon jälkeen tätä maailmalle tarjottavaa hämäystä (lue: petosta) ei voitaisi enää uskottavasti käyttää ilman että kolmivallan (NL, Englanti, Ranska) liittouman lopulliset tarkoitusperät saattaisivat paljastua.

Jo 1. – 2. maaliskuuta Suomen hallitukselle ilmoitetaankin nopeasta sotilaallisesta avusta, mm. 50 000 miestä käsittävästä apujoukosta – pääasia, että Suomi katkaisisi heti rauhanneuvottelut Moskovan kanssa (!).

Suomen hallitus, joka oli jo periaatteessa hyväksynyt Kremlin ehdot, päättää nyt epätoivoissaan vielä odottaa ja tunnustella Ruotsin asennetta länsivaltojen ”apuretkikunnan” läpimarssiin. Ruotsin vastaus on tiukan kielteinen!

Ulkoministeri Tanner yrittää vielä viime hetkillä saada lievennyksiä Kremlin koviin rauhanehtoihin, mutta välittäjänä toiminut Ruotsin ulkoministeri Günther joutuu 5. maaliskuuta ilmoittamaan Suomen hallitukselle, ettei Molotov suostu keskustelemaan lievennyksistä. Suomen hallitus alistuu! Seuraavana päivänä saadaan Molotovin kutsu saapua neuvottelemaan rauhasta Moskovaan.

Suomen valtuuskunta matkustaa 7.3.1940 Moskovaan. Ensimmäinen neuvottelu tapahtuu jo seuraavana päivänä. Tällöin Molotov esittää erittäin jyrkkäsanaisessa muodossa Neuvostoliiton lopulliset vaatimukset. Tyypilliseen venäläiseen tapaan – tästä Mannerheim oli usein varoittanut – vaatimuksia oli lisätty (Salla, Kalastajasaarennon puolikas Petsamossa ja Kemijärven-Sallan rautatie).

Suomen hallitus keskustelee lisävaatimuksista 9.3.1940 kahteen eri otteeseen. Ranska ja Englanti yrittävät kiihkeästi vielä viime hetkellä saada Suomen pyytämään niiltä apua asettaen takarajaksi 12.3.1940 ja luopumaan rauhanteosta, mikä vakavasti sekoittaisi heidän Skandinavia-operaationsa hämäysluonnetta. Toisaalta oli odotettavissa, että Neuvostoliitto eräänlaisen ”kulissirauhan” solmimisen yhteydessä kuitenkin varaisi itselleen parhaat mahdolliset lähtöasemat uudelle hyökkäykselleen niin, ettei alkuperäisestä pohjoisrintaman (N) suurhyökkäyksen aikataulusta (15.6.1940) tarvitsisi luopua.

S. 170 - 175: Kansion S-32 asiakirjat osoittavat kuitenkin selkeästi, että Stalinin puna-armeijan voiton ollessa talvisodassa jo käden ulottuvilla, Moskovan pakottaa rauhantekoon Hitlerin jättämä jyrkkä uhkavaatimus Stalinille 3. – 4.3.1940. Groessmannin mukaan Göring ilmoittaa lisäksi Neuvostoliiton lähettiläälle Skartsheville Saksan ilmavoimien aloittavan välittömästi taistelutoiminnan puna-armeijaa vastaan Suomen alueella, ellei Neuvostoliitto lopeta hyökkäystään.

Tämä pelastaa Suomen – toistaiseksi – kuten vielä huhtikuussa 1940 Saksan johdon torjumat Neuvostoliiton kolme uutta Suomen miehitysvaatimusta.

(Uusi luku, otsikko ”Ribbentropin kirje Mannerheimille 7. maaliskuuta 1940”): Suomen hallitus kamppailee vielä 9.3.1940 suuren epätietoisuuden vallassa Ranskan ja Englannin voimakkaan painostuksen ja entistä houkuttelevampien avun toimittamisen lupausten sekä toisaalta Moskovan kovien rauhanehtojen vuoksi.

Suomen rauhanvaltuuskunta on samaan aikaan Moskovassa odottaen uusia ohjeita hallitukseltaan kovennettujen rauhanehtojen hyväksymisestä. Sekä Zdanov että ennen kaikkea Molotov käyttäytyivät uhkaavasti.

Iltapäivällä samana päivänä tavoittaa Ruotsissa toimintansa aloittanut asiamies (B) marsalkan Helsingissä. Hän on saman päivän (9.3.1940) aamuyöllä vastaanottanut saksalaisen kuriirin (todennäköisesti nytkin everstiluutnantti J. Veltjens) tuoman sinetöidyn kirjeen toimitettavaksi kiireellisesti Mannerheimille. Yritettyään turhaan saada sovitun kontaktipuhelimen kautta yhteyden Suomeen (puhelin oli kenraali Malmbergin kotipuhelin) voidakseen ilmoittaa tulostaan joutuu asiamies lentämään yksityiskoneella Ruotsista Suomeen.

Luovuttaessaan kirjettä marsalkalle asiamies huomauttaa saksalaisen kuriirin korostaneen sen sisällön tärkeyttä ja nopeita toimia sen perusteella. Asiakirjat olivat Hitleriltä ja Ribbentropilta henkilökohtaisesti ja erittäin salaisia. Marsalkan saama kirje sisälsi seuraavat asiakirjat: a) Tässä kirjassa aikaisemmin mainitut Churchillin ja Stalinin allekirjoittaman sotatoimisopimuksen toimeenpano-osan Skandinaviaa koskevat osat, sivut 4 ja 5 sekä niihin liittyvän fotokarttakuvan ja siihen liittyvän lyhyen toiminnallisen selostuksen; b) Ribbentropin allekirjoittaman kirjeen, joka käännettynä kuului seuraavasti:

"Suomen marsalkka C. G. E. Mannerheimille

"Saksan hallitus on vastaanottanut Teidän, herra Marsalkka, maaliskuun 2. päivänä 1940 Saksan johtajalle Adolf Hitlerille lähettämänne tiedustelun: ”Mitä tarkoitti Hitlerin 9. helmikuuta 1940 päiväämä Marsalkka Mannerheimille lähettämä kirje Suomen ja Neuvostoliiton välisen sodan lopettamisesta, koska kirjeen lähettämisen jälkeen neuvostoliittolaiset ovat kohdistaneet enemmän kuin kaksinkertaisen paineen suomalaisia joukkoja vastaan?” Tämän johdosta ja kun muuttunut kansainvälinen tilanne on saattanut Saksan ja Suomen välisen politiikan toiseen valoon, ovat Saksan hallitus ja Saksan johtaja Adolf Hitler valtuuttaneet minut kertomaan Teille, herra Marsalkka Mannerheim, seuraavaa:

"Ensiksi: Oheisena seuraa valokuvakopio osasta asiakirjoja, jotka saksalaiset saivat käsiinsä 9. helmikuuta 1940 lentokonekaappauksen ansiosta. Asiakirjassa on täydellinen selvitys sen sopimuksen täytäntöönpanosta, jonka Neuvostoliiton Stalin ja Englannin Churchill Englannin ja länsiliittoutuneiden puolesta ovat tehneet Moskovassa 15. lokakuuta 1939. Sopimus on asiakirja, jonka perusteella länsivallat yhdessä Neuvostoliiton kanssa aikovat kukistaa Saksan heti kevään 1940 annettua sotatoimille mahdollisuuden.

"Vaikka Suomi ei ole Saksan liittolainen, asia kuitenkin koskee myös Suomea ja koko Skandinavian niemimaata sikäli, että englantilais-neuvostoliittolainen päähyökkäyssuunta Saksaa kohti on Baltian maiden ja Skandinavian niemimaan suunnalta sen lisäksi, että saksalaiset sotavoimat sidotaan hyökkäyksellä Ranskan suunnalta lännessä sekä idässä Neuvostoliiton ja Balkanin suunnilta. Operaatioon liittyvä karttavalokuva tämän kirjeen liitteenä.

"Suomelle varataan tilaisuus tutustua kaikkiin lentokonekaappauksen yhteydessä saatuihin asiakirjoihin ja karttoihin Saksassa milloin vain haluatte, herra Marsalkka. Toivomme, että tutustuisitte niihin heti.

"Toiseksi: Kun Neuvostoliitto, jonka kanssa Saksalla on voimassa oleva kymmenvuotinen hyökkäämättömyyssopimus, on kolmantena sopimuspuolena ranskalais-englantilaisessa Saksan vastaisessa salaliitossa, niin Saksa katsoo nyt myös Neuvostoliiton vihollisekseen eikä voi enää pitää voimassa niitä neuvostoliittolais-saksalaisia sopimuksia, jotka ovat tähän saakka pitäneet Saksan Neuvostoliiton politiikkaa myötäilevissä siteissä.

"Kun Neuvostoliitto Saksan tietämättä on muuttanut kansainvälisen politiikkansa ja saksalais-neuvostoliittolaisen yhteistyön mitätöimisellä tehnyt itsensä syypääksi mahdollisiin tuleviin seuraamuksiin, katsoo Saksa nyt itsensä vapaaksi Neuvostoliiton kanssa tekemistään sopimuksista ja lähtee kulkemaan Saksalle turvallisempaa omaa tietään.

"Kolmanneksi: Edellä käsiteltyjen seikkojen perusteella Saksa katsoo suomalaisten vaikeudet omaksi asiakseen, ja turvatakseen Saksan pohjoispuolisen alueen ryhtyy varmistamaan sitä, että Skandinavian niemimaa ja Suomen alue pysyvät vapaina neuvostoliittolais-englantilaisista joukoista. Tämän tarkoituksen toteuttamista varten Saksan hallitus on

"a) varhain aamulla 10. helmikuuta 1940 antanut Neuvostoliiton Saksan asiainhoitajan kautta Stalinille Hitlerin 9. helmikuuta 1940 allekirjoittaman kirjallisen määräyksen, että sotatoimet Suomea vastaan on lopetettava ja pyrittävä rauhaan.

"Tämä asia on jo aikaisemmin ilmoitettu Teille, herra Marsalkka Mannerheim. Koska Saksan hallitus on huomannut, etteivät neuvostoliittolaiset ole ottaneet täydestä Saksan johtajan Adolf Hitlerin määräystä ja kun lisäksi Te, herra Marsalkka Mannerheim, kysyitte samaa asiaa johtaja Hitleriltä, niin

"b) maaliskuun 3. päivän iltana 1940 johtaja Hitler antoi Neuvostoliiton Saksan asianhoitajalle seuraavan kirjallisen määräyksen: ”Ellei Neuvostoliitto heti, viimeistään huomispäivänä 4.3.1940, lopeta sotatoimia Suomea vastaan, niin Saksa tulee antamaan suomalaisille aseellista apua ja ajamaan Neuvostoliiton sotavoimat pois Suomen alueelta”. Tämän uhkavaatimuksen antoi Neuvostoliiton asiainhoitajalle Marsalkka Herman Göring, joka lisäksi ilmoitti samalla suullisesti, että mikäli Neuvostoliitto ei suostu vaatimukseen, ryhtyvät Saksan ilmavoimat heti toimintaan suomalaisten puolella ilman että Suomi sitä pyytäisi. Saksalle on Suomessa ilmaantunut valvottavaksi etuja, joista se tulee huolehtimaan.

"Neljänneksi: Kun muuttunut kansainvälinen tilanne osoittaa, ettei yksin Saksa vaan myös Pohjolan kansat ja niiden mukana Neuvostoliittoa vastaan urhoollisesti taistellut Suomi ovat joutumassa kansainväliseksi sotatantereeksi, niin maittemme yhteisen edun takaamiseksi Saksan hallitus on päättänyt puolustaa Skandinavian niemimaata ja Suomea sekä tulee valvomaan, ettei maatanne ainakaan toistaiseksi miehitetä enempää neuvostoliittolaisilla kuin länsivaltojenkaan sotajoukoilla. Saksan valtakunnan johtaja Adolf Hitler pyytää lisäksi ilmoittamaan Suomelle, että mikäli tarvitsette nopeaa sotilaallista materiaali- ja ilmatukiapua torjuessanne neuvostoliittolaisten ylivoimaista hyökkäystä, niin pyydettäessä Saksa tulee antamaan sitä heti ilman mitään vastavuoroisuuden periaatetta.

Berliinissä maaliskuun 7. päivänä 1940

Joachim von Ribbentrop

Saksan valtakunnan Ulkoministeri

"Liitteenä: 1) Valokuvakopio J. Stalinin ja W. Churchillin 15.10.1939 allekirjoittaman toisen maailmansodan aloitussopimusasiakirjan täytäntöönpanotavoista ja suunnitelmista sivuilta 4 ja 5; 2) Karttavalokuva Skandinavian niemimaata ja Saksaa vastaan suunnitelluista Ranskan, Englannin ja Neuvostoliiton sotatoimista; 3) Karttaa ja sotatoimia koskeva lyhyt toimeenpanoselitys."

Huomautus (Hautamäen): Tarkasteltaessa Ribbentropin kirjettä huomataan, että hän olettaa Mannerheimin tietävän lentokonekaappauksesta. On oletettavissa, että Hitlerin kuriiri, everstiluutnantti Veltjens, on saattanut tämän tapahtuman marsalkan tietoon jo helmikuun 10. päivänä 1940 tai tieto on tullut Mannerheimin lähettämän kenraalin palattua Berliinistä joko 14. helmikuuta tai 4. maaliskuuta.

Marsalkka Mannerheim kertoo myöhemmin asiamiehelleen VT:lle (Vilho Tahvanaiselle; 20. tammikuuta 1950) tästä tapahtumasta: ”… luettuani kirjeen yhä uudelleen ja uudelleen tuntui minusta kuin pommi olisi pudonnut, niin uskomattomalta kirjeessä paljastettu asia tuntui. Samalla totesin, että nyt saksalaisilta tullut tieto oli itse asiassa sama, jonka olin saanut edellisen vuoden marraskuun puolivälissä ystäviltäni Neuvostoliitosta VT:n Narvasta tuomassa kuriiripostissa. Tuolloin saamaani hieman ’hämärää’ ilmoitusta en ollut osannut silloin asettaa selkeästi kansainvälisen politiikan kuvioon soveltuvaksi.”

Mannerheim lähettää asiamiehensä B:n takaisin Ruotsiin ja kehottaa tätä hakeutumaan yhteyteen pääministeri P. A. Hanssonin kanssa ja kertomaan tälle suulliset terveiset marsalkalta. Niiden mukaan marsalkka arvostaa Ruotsin johdon kaukonäköisyyttä, vaikka ei tarkoin tiedetäkään näiden omaamien tietojen taustaa eikä miltä pohjalta Ruotsi ja Norja ovat ratkaisunsa tehneet kieltäytyessään sallimasta ranskalais-englantilaisten joukkojen käyttää valtioittensa aluetta Suomen ”auttamisen” tekosyyllä.

Marski toivoi, että molemmat maat pysyisivät edelleen omaksumallaan kannalla, vaikka Suomen hallitus ehkä länsivaltojen lupausten houkuttamana ja hänen vastustuksestaan huolimatta pyytäisikin länsivalloille läpimarssilupaa.

(Väliotsikko ”Mannerheim kieltää Suomen johtoa hyväksymästä länsivaltojen apua”): Epätietoisuuden kanssa painiskelevalle hallitukselleen Mannerheim antaa nyt ehdottoman kiellon olla hyväksymättä länsivaltojen avustustoimia ja neuvon pyrkiä heti saamaan aikaan rauha Moskovassa. Ribbentropin kirjeestä hän ei mainitse sanaakaan! (lähde: Mannerheim, C. G. E.: ”Muistelmat”, osa II, Otava, Helsinki 1951, s. 260).

Suomen hallitus on vihdoin (11. – 12. maaliskuuta 1940) – huolimatta länsivaltojen viime hetken epätoivoisesta julistuksesta radiossa auttaa Suomea, jos apua pyydettäisiin – valmis antamaan valtuuskunnalleen Moskovassa oikeuden allekirjoittaa raskas rauha 12. – 13. maaliskuuta 1940. Marsalkka Mannerheim, nyt tietoisena suurvaltapolitiikan uudesta ja hämmentävästä muutoksesta, varoittaa sähkeitse valtuuskuntaa uskomasta länsivaltioiden lupauksiin avusta Suomelle ja kehottaa allekirjoittamaan rauhansopimuksen heti. (mm. Johan Nykopp: ”Paasikiven mukana Moskovassa”, 1990, s. 80; Aaro Pakaslahti: ”Talvisodan poliittinen näytelmä”, s. 244, 267, 273, 276, 278, 303).

Suomen talvisota oli päättynyt!

(Väliotsikko ”Ruotsin pääministerin P. A. Hanssonin kirje Mannerheimille): Marsalkka Mannerheimin Ruotsissa toimiva asiamies B tuo maaliskuun 14. – 15. päivien välisenä yönä huonoissa lento-olosuhteissa taisteltuaan kirjeen Ruotsin pääministeriltä P. A. Hanssonilta osoitettuna Mannerheimille (VT jäljentää kirjeen 22.1.1950): ”Tukholma 14.3.1940. Kiitän Teitä, Marsalkka Mannerheim, kaukonäköisyydestänne ja ymmärtämyksestänne vakavaa kansainvälistä tilannetta arvioidessanne. Minua on näissä oloissa neuvonut, varoittanut ja tilannetiedotuksilla opastanut hyvä ystäväni, Englannin pääministeri Sir Neville Chamberlain, joka mielipiteissään ja rauhanpyrkimyksissään on joutumassa vakavasti tappiolle ja mahdollisesti pian eroamaan Winston Churchillin johtaman saksalaisvastaisen opposition tieltä. Tulen pitämään kiinni puolueettomuudestamme, ja niin on luvannut tehdä myöskin hyvä ystäväni, Norjan pääministeri. Tervehtien P. A. Hansson.

S. 176 – 177: (Mannerheimin näkemyksistä/VT): ”Ehkä vaikeimman ongelman ajatuksissani ja tulevissa toimissanikin muodosti englantilaisten osuus. Minulla on aina ollut Englantiin ja englantilaisiin erinomaiset kontaktit. En milloinkaan ollut saanut sieltä osakseni karsautta tai moitetta. Näin en koskaan ollut voinut ajatella, että englantilaiset – ei edes Winston Churchill – voisivat sallia sen, että sotatoimet ulotettaisiin syyttömän Suomen alueelle. Pahat aavistukset tosin horjuttivat uskoani jo talvisodan puhjettua, kun Ruotsin pääministeri Hansson ilmoitti minulle samoin kuin presidentti Kalliollekin, ettemme saisi minkäänlaista tukea länsivalloilta, vaikka sitä luvattiin ja jopa ryhdyttiin käytännön järjestelyihinkin avun lähettämiseksi. Hansson on ollut tietoinen suuvaltapolitiikan kieroudesta. Omalla viisaalla tavallaan hän antoi siitä tietonsa minulle ja Suomelle pariinkin kertaan.”

Ellei Ruotsi olisi kieltänyt länsivaltojen apujoukkojen ja aseavustusten kauttakuljetusta Suomeen alueensa kautta, tämä mahdollisesti saatu apu olisi saattanut koko Skandinavian sodan jalkoihin. Lisäksi se olisi saattanut saksalaisten vihat päällemme, jolloin Hitler tuskin kevättalvella 1940 olisi pelastanut meitä Neuvostoliiton käsistä. Kenenkään suomalaisen ei koskaan pidä uskoa siihen, että Ruotsi kieltäisi meiltä mitään sellaista, minkä se omasta tahdostaan Pohjolan vapautta vaarantamatta ja kansainvälisen politiikan riskit välttäen voisi meille antaa. Ruotsi jakaisi leipäpalansakin Suomen kanssa!

Vesa I Laurio kirjoitti:

Erkki Hautamäki: ”Suomi myrskyn silmässä”, osa I, s. 147 (alaotsake sivulla 146: ”Reaktioita Moskovassa, Washingtonissa ja Berliinissä): Lontoo/Churchill: Suomen yllättävää ryhtymistä vastarintaan (talvisodassa) ja sen kestoa sekä hakeutumista avunpyyntöineen myös länsivaltojen ja Kansainliiton puoleen on käytettävä hyväksi häikäilemättä (Suomi pyysi ainoan kerran apua Englannilta ja Ranskalta lähetystöjensä kautta 22. joulukuuta 1939). Käyttämällä hyväksi Kansainliittoa ja yleistä mielipidettä sekä Englannissa että Ranskassa olisi mahdollista Suomelle suunnattavan ”apuretkikunnan” varjolla siirtää englantilais-ranskalaiset hyökkäysjoukot verettömästi Norjaan ja Ruotsiin. Näiden maiden vetoaminen suvereniteettiinsa ja puolueettomuuteensa oli mitätöitävä ja tarpeen tullen käytettävä väkivaltaa (lähde: Churchill, W: ”Toinen maailmansota”, osa I, Skoglunds bokförlag, Tukholma, 1950, ss. 523 – 525).

S. 149 (saman alaotsakkeen alla) Berlin/Hitler: Saksan lojaalisuus M/R-sopimuksen (= Molotov-Ribbentrop-sopimuksen) täyttämistä kohtaan täyttämistä kohtaan esti julkisen myötätunnon osoittamisen häikäilemättömän hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle Suomelle. Tilanne oli kuitenkin erittäin vaikea Suomen Saksan yleisessä mielipiteessä nauttiman arvostuksen vuoksi. Tilanne oli kiusallinen. Saksa ei voinut suoraan auttaa Suomea, ei edes toimittaa materiaalista apua ilman että se olisi tullut neuvostojohdon tietoon. Valtakunnanmarsalkka Göringin aloitteesta saatiin kuitenkin Ruotsin sotilasjohdon kanssa sovittua, että Saksa myy tiettyjä sotatarvikkeita (tykistöä ja ammuksia) Ruotsin armeijalle, joka toimittaa vastaavat tarvikemäärät omia sotamateriaalejaan Suomeen. Näin tapahtuikin.

S. 164: Yhteinen englantilais-ranskalainen sotaneuvosto on juuri (5.2.1940) tehnyt päätöksen Skandinavian sotaretkestä ja Suomen ”auttamisesta”. Saksan tiedustelupalvelu tiesi päätöksestä jo samana päivänä. Vain neljä päivää myöhemmin on Hitlerillä edessään Churchill/Stalin-sopimuksen (15.10.1939) kaapatut asiakirjat, joista paljastuu Saksan tuhoamiseksi suunniteltu pohjoinen rintama (N).

S. 165 - 166 (Otsikko ”Mannerheim pelkää rintamien luhistumista – rauha on saatava aikaan”): Tilanne Suomen rintamilla on maaliskuun alkuun 1940 mennessä kehittynyt erittäin hälyttäväksi. Hallitus hakee jatkuvasti kosketusta Kremliin rauhan aikaansaamiseksi ja sen ehtojen selvittämiseksi. Ranska ja Englanti lisäävät painostustaan Ruotsin ja Norjan suuntaan. Samalla ne yrittävät epätoivoisesti saada Suomen johtoa houkutelluksi pyytämään apua taistelun jatkamiseksi katkeraan loppuun, koska vain taistelun jatkuminen takaisi heille tekosyyn saada siirtoarmeijan joukot Skandinaviaan parhaassa tapauksessa ilman Ruotsin vastarintaa. Norjan suhteen asiat näyttivät kaikessa hiljaisuudessa jo sovitun. Näin voitaisiin toteuttaa Moskovan 15.10.1939 sopimuksen mukaisesti uuden salaisen rintaman muodostaminen ja samalla lähtökohta yllätyshyökkäykselle Saksaan – pohjoinen rintama (N).

Mannerheim päättää nyt viime hetkessä tiedustella niiden hänestä hieman oudoilta vaikuttaneiden tietojen merkitystä, jotka hänen asiamies-kenraalinsa oli tuonut Saksan päämajasta 14.2.1940. Hän lähettää 2. maaliskuuta 1940 kenraalinsa uudelleen Saksan johdon päämajaan tehtävänä esittää yksi ainoa kysymys: ”Mitä Hitler oli tarkoittanut 10.2.1940 lähettämässään kirjeessä ilmoituksella, että Neuvostoliitto tulisi välittömästi pyrkimään rauhaan Suomen kanssa? Kuitenkin puna-armeija on sen jälkeen kaksinkertaistanut hyökkäysvoimansa suomalaisia joukkoja vastaan!”

Kuriiri-kenraali palasi 4. maaliskuuta illalla, ja hänellä oli mukanaan sinetöity kirje von Ribbentropilta. Kirjeen sisältö oli seuraava: a) Kopio Hitlerin 10. helmikuuta Neuvostoliiton edustajan kautta Berliinissä Stalinille osoittamasta nootista, jossa Neuvostoliittoa kehotettiin pyrkimään rauhaan Suomen kanssa; b) Ilmoitus uudesta, 3. maaliskuuta Stalinille jätetystä uhkavaatimusluontoisesta nootista, jossa vaadittiin nyt tiukasti lopettamaan sotatoimet Suomea vastaan maaliskuun 4. päivän 1940 kuluessa; c) Tiedustelu, oliko Mannerheim ennättänyt järjestää erikoisasiamiehensä Ruotsiin hoitamaan Saksan ja Mannerheimin välisiä yhteyksiä. Kuka tämä henkilö olisi ja miten yhteys häneen järjestettäisiin?

Saksan johdon Mannerheimille toimittamat tiedot eivät tuoneet lopullista selvyyttä erittäin monisärmäiseksi muodostuneeseen tilanteeseen. Samaan aikaan olivat Suomen hallituksen toimenpiteet rauhan aikaansaamiseksi käyneet välttämättömiksi Molotovin 23.2.1940 ilmoittamista kovista ehdoista huolimatta.

Churchill ja Daladier ovat nyt joutumassa suunnitelmineen vaikeaan asemaan, mikäli Suomi solmisi rauhan. Se oli saatava taistelemaan katkeraan loppuun saakka, että luvatut ”apujoukot” voitaisiin uskottavasti lähettää Skandinaviaan taistelun kestäessä. Rauhanteon jälkeen tätä maailmalle tarjottavaa hämäystä (lue: petosta) ei voitaisi enää uskottavasti käyttää ilman että kolmivallan (NL, Englanti, Ranska) liittouman lopulliset tarkoitusperät saattaisivat paljastua.

Jo 1. – 2. maaliskuuta Suomen hallitukselle ilmoitetaankin nopeasta sotilaallisesta avusta, mm. 50 000 miestä käsittävästä apujoukosta – pääasia, että Suomi katkaisisi heti rauhanneuvottelut Moskovan kanssa (!).

Suomen hallitus, joka oli jo periaatteessa hyväksynyt Kremlin ehdot, päättää nyt epätoivoissaan vielä odottaa ja tunnustella Ruotsin asennetta länsivaltojen ”apuretkikunnan” läpimarssiin. Ruotsin vastaus on tiukan kielteinen!

Ulkoministeri Tanner yrittää vielä viime hetkillä saada lievennyksiä Kremlin koviin rauhanehtoihin, mutta välittäjänä toiminut Ruotsin ulkoministeri Günther joutuu 5. maaliskuuta ilmoittamaan Suomen hallitukselle, ettei Molotov suostu keskustelemaan lievennyksistä. Suomen hallitus alistuu! Seuraavana päivänä saadaan Molotovin kutsu saapua neuvottelemaan rauhasta Moskovaan.

Suomen valtuuskunta matkustaa 7.3.1940 Moskovaan. Ensimmäinen neuvottelu tapahtuu jo seuraavana päivänä. Tällöin Molotov esittää erittäin jyrkkäsanaisessa muodossa Neuvostoliiton lopulliset vaatimukset. Tyypilliseen venäläiseen tapaan – tästä Mannerheim oli usein varoittanut – vaatimuksia oli lisätty (Salla, Kalastajasaarennon puolikas Petsamossa ja Kemijärven-Sallan rautatie).

Suomen hallitus keskustelee lisävaatimuksista 9.3.1940 kahteen eri otteeseen. Ranska ja Englanti yrittävät kiihkeästi vielä viime hetkellä saada Suomen pyytämään niiltä apua asettaen takarajaksi 12.3.1940 ja luopumaan rauhanteosta, mikä vakavasti sekoittaisi heidän Skandinavia-operaationsa hämäysluonnetta. Toisaalta oli odotettavissa, että Neuvostoliitto eräänlaisen ”kulissirauhan” solmimisen yhteydessä kuitenkin varaisi itselleen parhaat mahdolliset lähtöasemat uudelle hyökkäykselleen niin, ettei alkuperäisestä pohjoisrintaman (N) suurhyökkäyksen aikataulusta (15.6.1940) tarvitsisi luopua.

S. 170 - 175: Kansion S-32 asiakirjat osoittavat kuitenkin selkeästi, että Stalinin puna-armeijan voiton ollessa talvisodassa jo käden ulottuvilla, Moskovan pakottaa rauhantekoon Hitlerin jättämä jyrkkä uhkavaatimus Stalinille 3. – 4.3.1940. Groessmannin mukaan Göring ilmoittaa lisäksi Neuvostoliiton lähettiläälle Skartsheville Saksan ilmavoimien aloittavan välittömästi taistelutoiminnan puna-armeijaa vastaan Suomen alueella, ellei Neuvostoliitto lopeta hyökkäystään.

Tämä pelastaa Suomen – toistaiseksi – kuten vielä huhtikuussa 1940 Saksan johdon torjumat Neuvostoliiton kolme uutta Suomen miehitysvaatimusta.

(Uusi luku, otsikko ”Ribbentropin kirje Mannerheimille 7. maaliskuuta 1940”): Suomen hallitus kamppailee vielä 9.3.1940 suuren epätietoisuuden vallassa Ranskan ja Englannin voimakkaan painostuksen ja entistä houkuttelevampien avun toimittamisen lupausten sekä toisaalta Moskovan kovien rauhanehtojen vuoksi.

Suomen rauhanvaltuuskunta on samaan aikaan Moskovassa odottaen uusia ohjeita hallitukseltaan kovennettujen rauhanehtojen hyväksymisestä. Sekä Zdanov että ennen kaikkea Molotov käyttäytyivät uhkaavasti.

Iltapäivällä samana päivänä tavoittaa Ruotsissa toimintansa aloittanut asiamies (B) marsalkan Helsingissä. Hän on saman päivän (9.3.1940) aamuyöllä vastaanottanut saksalaisen kuriirin (todennäköisesti nytkin everstiluutnantti J. Veltjens) tuoman sinetöidyn kirjeen toimitettavaksi kiireellisesti Mannerheimille. Yritettyään turhaan saada sovitun kontaktipuhelimen kautta yhteyden Suomeen (puhelin oli kenraali Malmbergin kotipuhelin) voidakseen ilmoittaa tulostaan joutuu asiamies lentämään yksityiskoneella Ruotsista Suomeen.

Luovuttaessaan kirjettä marsalkalle asiamies huomauttaa saksalaisen kuriirin korostaneen sen sisällön tärkeyttä ja nopeita toimia sen perusteella. Asiakirjat olivat Hitleriltä ja Ribbentropilta henkilökohtaisesti ja erittäin salaisia. Marsalkan saama kirje sisälsi seuraavat asiakirjat: a) Tässä kirjassa aikaisemmin mainitut Churchillin ja Stalinin allekirjoittaman sotatoimisopimuksen toimeenpano-osan Skandinaviaa koskevat osat, sivut 4 ja 5 sekä niihin liittyvän fotokarttakuvan ja siihen liittyvän lyhyen toiminnallisen selostuksen; b) Ribbentropin allekirjoittaman kirjeen, joka käännettynä kuului seuraavasti:

"Suomen marsalkka C. G. E. Mannerheimille

"Saksan hallitus on vastaanottanut Teidän, herra Marsalkka, maaliskuun 2. päivänä 1940 Saksan johtajalle Adolf Hitlerille lähettämänne tiedustelun: ”Mitä tarkoitti Hitlerin 9. helmikuuta 1940 päiväämä Marsalkka Mannerheimille lähettämä kirje Suomen ja Neuvostoliiton välisen sodan lopettamisesta, koska kirjeen lähettämisen jälkeen neuvostoliittolaiset ovat kohdistaneet enemmän kuin kaksinkertaisen paineen suomalaisia joukkoja vastaan?” Tämän johdosta ja kun muuttunut kansainvälinen tilanne on saattanut Saksan ja Suomen välisen politiikan toiseen valoon, ovat Saksan hallitus ja Saksan johtaja Adolf Hitler valtuuttaneet minut kertomaan Teille, herra Marsalkka Mannerheim, seuraavaa:

"Ensiksi: Oheisena seuraa valokuvakopio osasta asiakirjoja, jotka saksalaiset saivat käsiinsä 9. helmikuuta 1940 lentokonekaappauksen ansiosta. Asiakirjassa on täydellinen selvitys sen sopimuksen täytäntöönpanosta, jonka Neuvostoliiton Stalin ja Englannin Churchill Englannin ja länsiliittoutuneiden puolesta ovat tehneet Moskovassa 15. lokakuuta 1939. Sopimus on asiakirja, jonka perusteella länsivallat yhdessä Neuvostoliiton kanssa aikovat kukistaa Saksan heti kevään 1940 annettua sotatoimille mahdollisuuden.

"Vaikka Suomi ei ole Saksan liittolainen, asia kuitenkin koskee myös Suomea ja koko Skandinavian niemimaata sikäli, että englantilais-neuvostoliittolainen päähyökkäyssuunta Saksaa kohti on Baltian maiden ja Skandinavian niemimaan suunnalta sen lisäksi, että saksalaiset sotavoimat sidotaan hyökkäyksellä Ranskan suunnalta lännessä sekä idässä Neuvostoliiton ja Balkanin suunnilta. Operaatioon liittyvä karttavalokuva tämän kirjeen liitteenä.

"Suomelle varataan tilaisuus tutustua kaikkiin lentokonekaappauksen yhteydessä saatuihin asiakirjoihin ja karttoihin Saksassa milloin vain haluatte, herra Marsalkka. Toivomme, että tutustuisitte niihin heti.

"Toiseksi: Kun Neuvostoliitto, jonka kanssa Saksalla on voimassa oleva kymmenvuotinen hyökkäämättömyyssopimus, on kolmantena sopimuspuolena ranskalais-englantilaisessa Saksan vastaisessa salaliitossa, niin Saksa katsoo nyt myös Neuvostoliiton vihollisekseen eikä voi enää pitää voimassa niitä neuvostoliittolais-saksalaisia sopimuksia, jotka ovat tähän saakka pitäneet Saksan Neuvostoliiton politiikkaa myötäilevissä siteissä.

"Kun Neuvostoliitto Saksan tietämättä on muuttanut kansainvälisen politiikkansa ja saksalais-neuvostoliittolaisen yhteistyön mitätöimisellä tehnyt itsensä syypääksi mahdollisiin tuleviin seuraamuksiin, katsoo Saksa nyt itsensä vapaaksi Neuvostoliiton kanssa tekemistään sopimuksista ja lähtee kulkemaan Saksalle turvallisempaa omaa tietään.

"Kolmanneksi: Edellä käsiteltyjen seikkojen perusteella Saksa katsoo suomalaisten vaikeudet omaksi asiakseen, ja turvatakseen Saksan pohjoispuolisen alueen ryhtyy varmistamaan sitä, että Skandinavian niemimaa ja Suomen alue pysyvät vapaina neuvostoliittolais-englantilaisista joukoista. Tämän tarkoituksen toteuttamista varten Saksan hallitus on

"a) varhain aamulla 10. helmikuuta 1940 antanut Neuvostoliiton Saksan asiainhoitajan kautta Stalinille Hitlerin 9. helmikuuta 1940 allekirjoittaman kirjallisen määräyksen, että sotatoimet Suomea vastaan on lopetettava ja pyrittävä rauhaan.

"Tämä asia on jo aikaisemmin ilmoitettu Teille, herra Marsalkka Mannerheim. Koska Saksan hallitus on huomannut, etteivät neuvostoliittolaiset ole ottaneet täydestä Saksan johtajan Adolf Hitlerin määräystä ja kun lisäksi Te, herra Marsalkka Mannerheim, kysyitte samaa asiaa johtaja Hitleriltä, niin

"b) maaliskuun 3. päivän iltana 1940 johtaja Hitler antoi Neuvostoliiton Saksan asianhoitajalle seuraavan kirjallisen määräyksen: ”Ellei Neuvostoliitto heti, viimeistään huomispäivänä 4.3.1940, lopeta sotatoimia Suomea vastaan, niin Saksa tulee antamaan suomalaisille aseellista apua ja ajamaan Neuvostoliiton sotavoimat pois Suomen alueelta”. Tämän uhkavaatimuksen antoi Neuvostoliiton asiainhoitajalle Marsalkka Herman Göring, joka lisäksi ilmoitti samalla suullisesti, että mikäli Neuvostoliitto ei suostu vaatimukseen, ryhtyvät Saksan ilmavoimat heti toimintaan suomalaisten puolella ilman että Suomi sitä pyytäisi. Saksalle on Suomessa ilmaantunut valvottavaksi etuja, joista se tulee huolehtimaan.

"Neljänneksi: Kun muuttunut kansainvälinen tilanne osoittaa, ettei yksin Saksa vaan myös Pohjolan kansat ja niiden mukana Neuvostoliittoa vastaan urhoollisesti taistellut Suomi ovat joutumassa kansainväliseksi sotatantereeksi, niin maittemme yhteisen edun takaamiseksi Saksan hallitus on päättänyt puolustaa Skandinavian niemimaata ja Suomea sekä tulee valvomaan, ettei maatanne ainakaan toistaiseksi miehitetä enempää neuvostoliittolaisilla kuin länsivaltojenkaan sotajoukoilla. Saksan valtakunnan johtaja Adolf Hitler pyytää lisäksi ilmoittamaan Suomelle, että mikäli tarvitsette nopeaa sotilaallista materiaali- ja ilmatukiapua torjuessanne neuvostoliittolaisten ylivoimaista hyökkäystä, niin pyydettäessä Saksa tulee antamaan sitä heti ilman mitään vastavuoroisuuden periaatetta.

Berliinissä maaliskuun 7. päivänä 1940

Joachim von Ribbentrop

Saksan valtakunnan Ulkoministeri

"Liitteenä: 1) Valokuvakopio J. Stalinin ja W. Churchillin 15.10.1939 allekirjoittaman toisen maailmansodan aloitussopimusasiakirjan täytäntöönpanotavoista ja suunnitelmista sivuilta 4 ja 5; 2) Karttavalokuva Skandinavian niemimaata ja Saksaa vastaan suunnitelluista Ranskan, Englannin ja Neuvostoliiton sotatoimista; 3) Karttaa ja sotatoimia koskeva lyhyt toimeenpanoselitys."

Huomautus (Hautamäen): Tarkasteltaessa Ribbentropin kirjettä huomataan, että hän olettaa Mannerheimin tietävän lentokonekaappauksesta. On oletettavissa, että Hitlerin kuriiri, everstiluutnantti Veltjens, on saattanut tämän tapahtuman marsalkan tietoon jo helmikuun 10. päivänä 1940 tai tieto on tullut Mannerheimin lähettämän kenraalin palattua Berliinistä joko 14. helmikuuta tai 4. maaliskuuta.

Marsalkka Mannerheim kertoo myöhemmin asiamiehelleen VT:lle (Vilho Tahvanaiselle; 20. tammikuuta 1950) tästä tapahtumasta: ”… luettuani kirjeen yhä uudelleen ja uudelleen tuntui minusta kuin pommi olisi pudonnut, niin uskomattomalta kirjeessä paljastettu asia tuntui. Samalla totesin, että nyt saksalaisilta tullut tieto oli itse asiassa sama, jonka olin saanut edellisen vuoden marraskuun puolivälissä ystäviltäni Neuvostoliitosta VT:n Narvasta tuomassa kuriiripostissa. Tuolloin saamaani hieman ’hämärää’ ilmoitusta en ollut osannut silloin asettaa selkeästi kansainvälisen politiikan kuvioon soveltuvaksi.”

Mannerheim lähettää asiamiehensä B:n takaisin Ruotsiin ja kehottaa tätä hakeutumaan yhteyteen pääministeri P. A. Hanssonin kanssa ja kertomaan tälle suulliset terveiset marsalkalta. Niiden mukaan marsalkka arvostaa Ruotsin johdon kaukonäköisyyttä, vaikka ei tarkoin tiedetäkään näiden omaamien tietojen taustaa eikä miltä pohjalta Ruotsi ja Norja ovat ratkaisunsa tehneet kieltäytyessään sallimasta ranskalais-englantilaisten joukkojen käyttää valtioittensa aluetta Suomen ”auttamisen” tekosyyllä.

Marski toivoi, että molemmat maat pysyisivät edelleen omaksumallaan kannalla, vaikka Suomen hallitus ehkä länsivaltojen lupausten houkuttamana ja hänen vastustuksestaan huolimatta pyytäisikin länsivalloille läpimarssilupaa.

(Väliotsikko ”Mannerheim kieltää Suomen johtoa hyväksymästä länsivaltojen apua”): Epätietoisuuden kanssa painiskelevalle hallitukselleen Mannerheim antaa nyt ehdottoman kiellon olla hyväksymättä länsivaltojen avustustoimia ja neuvon pyrkiä heti saamaan aikaan rauha Moskovassa. Ribbentropin kirjeestä hän ei mainitse sanaakaan! (lähde: Mannerheim, C. G. E.: ”Muistelmat”, osa II, Otava, Helsinki 1951, s. 260).

Suomen hallitus on vihdoin (11. – 12. maaliskuuta 1940) – huolimatta länsivaltojen viime hetken epätoivoisesta julistuksesta radiossa auttaa Suomea, jos apua pyydettäisiin – valmis antamaan valtuuskunnalleen Moskovassa oikeuden allekirjoittaa raskas rauha 12. – 13. maaliskuuta 1940. Marsalkka Mannerheim, nyt tietoisena suurvaltapolitiikan uudesta ja hämmentävästä muutoksesta, varoittaa sähkeitse valtuuskuntaa uskomasta länsivaltioiden lupauksiin avusta Suomelle ja kehottaa allekirjoittamaan rauhansopimuksen heti. (mm. Johan Nykopp: ”Paasikiven mukana Moskovassa”, 1990, s. 80; Aaro Pakaslahti: ”Talvisodan poliittinen näytelmä”, s. 244, 267, 273, 276, 278, 303).

Suomen talvisota oli päättynyt!

(Väliotsikko ”Ruotsin pääministerin P. A. Hanssonin kirje Mannerheimille): Marsalkka Mannerheimin Ruotsissa toimiva asiamies B tuo maaliskuun 14. – 15. päivien välisenä yönä huonoissa lento-olosuhteissa taisteltuaan kirjeen Ruotsin pääministeriltä P. A. Hanssonilta osoitettuna Mannerheimille (VT jäljentää kirjeen 22.1.1950): ”Tukholma 14.3.1940. Kiitän Teitä, Marsalkka Mannerheim, kaukonäköisyydestänne ja ymmärtämyksestänne vakavaa kansainvälistä tilannetta arvioidessanne. Minua on näissä oloissa neuvonut, varoittanut ja tilannetiedotuksilla opastanut hyvä ystäväni, Englannin pääministeri Sir Neville Chamberlain, joka mielipiteissään ja rauhanpyrkimyksissään on joutumassa vakavasti tappiolle ja mahdollisesti pian eroamaan Winston Churchillin johtaman saksalaisvastaisen opposition tieltä. Tulen pitämään kiinni puolueettomuudestamme, ja niin on luvannut tehdä myöskin hyvä ystäväni, Norjan pääministeri. Tervehtien P. A. Hansson.

S. 176 – 177: (Mannerheimin näkemyksistä/VT): ”Ehkä vaikeimman ongelman ajatuksissani ja tulevissa toimissanikin muodosti englantilaisten osuus. Minulla on aina ollut Englantiin ja englantilaisiin erinomaiset kontaktit. En milloinkaan ollut saanut sieltä osakseni karsautta tai moitetta. Näin en koskaan ollut voinut ajatella, että englantilaiset – ei edes Winston Churchill – voisivat sallia sen, että sotatoimet ulotettaisiin syyttömän Suomen alueelle. Pahat aavistukset tosin horjuttivat uskoani jo talvisodan puhjettua, kun Ruotsin pääministeri Hansson ilmoitti minulle samoin kuin presidentti Kalliollekin, ettemme saisi minkäänlaista tukea länsivalloilta, vaikka sitä luvattiin ja jopa ryhdyttiin käytännön järjestelyihinkin avun lähettämiseksi. Hansson on ollut tietoinen suuvaltapolitiikan kieroudesta. Omalla viisaalla tavallaan hän antoi siitä tietonsa minulle ja Suomelle pariinkin kertaan.”

Ellei Ruotsi olisi kieltänyt länsivaltojen apujoukkojen ja aseavustusten kauttakuljetusta Suomeen alueensa kautta, tämä mahdollisesti saatu apu olisi saattanut koko Skandinavian sodan jalkoihin. Lisäksi se olisi saattanut saksalaisten vihat päällemme, jolloin Hitler tuskin kevättalvella 1940 olisi pelastanut meitä Neuvostoliiton käsistä. Kenenkään suomalaisen ei koskaan pidä uskoa siihen, että Ruotsi kieltäisi meiltä mitään sellaista, minkä se omasta tahdostaan Pohjolan vapautta vaarantamatta ja kansainvälisen politiikan riskit välttäen voisi meille antaa. Ruotsi jakaisi leipäpalansakin Suomen kanssa!

Lue lisää

ja koko esittämäsi asia siis perustuu vain ja ainoastaan Tahvanaisen tietoihin ja Hautamäen esityksiin jotka perustuvat tuon jo mainitun tietoihin.

Mistään muualta ei ilmeisesti näitä arkaluontoisia johtopäätöksiä ole löydettävissä taikka luettavissa.

Onpa harvinaisen yksituumaista tietoa.

Vesa I Laurio kirjoitti:

Erkki Hautamäki: ”Suomi myrskyn silmässä”, osa I, s. 147 (alaotsake sivulla 146: ”Reaktioita Moskovassa, Washingtonissa ja Berliinissä): Lontoo/Churchill: Suomen yllättävää ryhtymistä vastarintaan (talvisodassa) ja sen kestoa sekä hakeutumista avunpyyntöineen myös länsivaltojen ja Kansainliiton puoleen on käytettävä hyväksi häikäilemättä (Suomi pyysi ainoan kerran apua Englannilta ja Ranskalta lähetystöjensä kautta 22. joulukuuta 1939). Käyttämällä hyväksi Kansainliittoa ja yleistä mielipidettä sekä Englannissa että Ranskassa olisi mahdollista Suomelle suunnattavan ”apuretkikunnan” varjolla siirtää englantilais-ranskalaiset hyökkäysjoukot verettömästi Norjaan ja Ruotsiin. Näiden maiden vetoaminen suvereniteettiinsa ja puolueettomuuteensa oli mitätöitävä ja tarpeen tullen käytettävä väkivaltaa (lähde: Churchill, W: ”Toinen maailmansota”, osa I, Skoglunds bokförlag, Tukholma, 1950, ss. 523 – 525).

S. 149 (saman alaotsakkeen alla) Berlin/Hitler: Saksan lojaalisuus M/R-sopimuksen (= Molotov-Ribbentrop-sopimuksen) täyttämistä kohtaan täyttämistä kohtaan esti julkisen myötätunnon osoittamisen häikäilemättömän hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle Suomelle. Tilanne oli kuitenkin erittäin vaikea Suomen Saksan yleisessä mielipiteessä nauttiman arvostuksen vuoksi. Tilanne oli kiusallinen. Saksa ei voinut suoraan auttaa Suomea, ei edes toimittaa materiaalista apua ilman että se olisi tullut neuvostojohdon tietoon. Valtakunnanmarsalkka Göringin aloitteesta saatiin kuitenkin Ruotsin sotilasjohdon kanssa sovittua, että Saksa myy tiettyjä sotatarvikkeita (tykistöä ja ammuksia) Ruotsin armeijalle, joka toimittaa vastaavat tarvikemäärät omia sotamateriaalejaan Suomeen. Näin tapahtuikin.

S. 164: Yhteinen englantilais-ranskalainen sotaneuvosto on juuri (5.2.1940) tehnyt päätöksen Skandinavian sotaretkestä ja Suomen ”auttamisesta”. Saksan tiedustelupalvelu tiesi päätöksestä jo samana päivänä. Vain neljä päivää myöhemmin on Hitlerillä edessään Churchill/Stalin-sopimuksen (15.10.1939) kaapatut asiakirjat, joista paljastuu Saksan tuhoamiseksi suunniteltu pohjoinen rintama (N).

S. 165 - 166 (Otsikko ”Mannerheim pelkää rintamien luhistumista – rauha on saatava aikaan”): Tilanne Suomen rintamilla on maaliskuun alkuun 1940 mennessä kehittynyt erittäin hälyttäväksi. Hallitus hakee jatkuvasti kosketusta Kremliin rauhan aikaansaamiseksi ja sen ehtojen selvittämiseksi. Ranska ja Englanti lisäävät painostustaan Ruotsin ja Norjan suuntaan. Samalla ne yrittävät epätoivoisesti saada Suomen johtoa houkutelluksi pyytämään apua taistelun jatkamiseksi katkeraan loppuun, koska vain taistelun jatkuminen takaisi heille tekosyyn saada siirtoarmeijan joukot Skandinaviaan parhaassa tapauksessa ilman Ruotsin vastarintaa. Norjan suhteen asiat näyttivät kaikessa hiljaisuudessa jo sovitun. Näin voitaisiin toteuttaa Moskovan 15.10.1939 sopimuksen mukaisesti uuden salaisen rintaman muodostaminen ja samalla lähtökohta yllätyshyökkäykselle Saksaan – pohjoinen rintama (N).

Mannerheim päättää nyt viime hetkessä tiedustella niiden hänestä hieman oudoilta vaikuttaneiden tietojen merkitystä, jotka hänen asiamies-kenraalinsa oli tuonut Saksan päämajasta 14.2.1940. Hän lähettää 2. maaliskuuta 1940 kenraalinsa uudelleen Saksan johdon päämajaan tehtävänä esittää yksi ainoa kysymys: ”Mitä Hitler oli tarkoittanut 10.2.1940 lähettämässään kirjeessä ilmoituksella, että Neuvostoliitto tulisi välittömästi pyrkimään rauhaan Suomen kanssa? Kuitenkin puna-armeija on sen jälkeen kaksinkertaistanut hyökkäysvoimansa suomalaisia joukkoja vastaan!”

Kuriiri-kenraali palasi 4. maaliskuuta illalla, ja hänellä oli mukanaan sinetöity kirje von Ribbentropilta. Kirjeen sisältö oli seuraava: a) Kopio Hitlerin 10. helmikuuta Neuvostoliiton edustajan kautta Berliinissä Stalinille osoittamasta nootista, jossa Neuvostoliittoa kehotettiin pyrkimään rauhaan Suomen kanssa; b) Ilmoitus uudesta, 3. maaliskuuta Stalinille jätetystä uhkavaatimusluontoisesta nootista, jossa vaadittiin nyt tiukasti lopettamaan sotatoimet Suomea vastaan maaliskuun 4. päivän 1940 kuluessa; c) Tiedustelu, oliko Mannerheim ennättänyt järjestää erikoisasiamiehensä Ruotsiin hoitamaan Saksan ja Mannerheimin välisiä yhteyksiä. Kuka tämä henkilö olisi ja miten yhteys häneen järjestettäisiin?

Saksan johdon Mannerheimille toimittamat tiedot eivät tuoneet lopullista selvyyttä erittäin monisärmäiseksi muodostuneeseen tilanteeseen. Samaan aikaan olivat Suomen hallituksen toimenpiteet rauhan aikaansaamiseksi käyneet välttämättömiksi Molotovin 23.2.1940 ilmoittamista kovista ehdoista huolimatta.

Churchill ja Daladier ovat nyt joutumassa suunnitelmineen vaikeaan asemaan, mikäli Suomi solmisi rauhan. Se oli saatava taistelemaan katkeraan loppuun saakka, että luvatut ”apujoukot” voitaisiin uskottavasti lähettää Skandinaviaan taistelun kestäessä. Rauhanteon jälkeen tätä maailmalle tarjottavaa hämäystä (lue: petosta) ei voitaisi enää uskottavasti käyttää ilman että kolmivallan (NL, Englanti, Ranska) liittouman lopulliset tarkoitusperät saattaisivat paljastua.

Jo 1. – 2. maaliskuuta Suomen hallitukselle ilmoitetaankin nopeasta sotilaallisesta avusta, mm. 50 000 miestä käsittävästä apujoukosta – pääasia, että Suomi katkaisisi heti rauhanneuvottelut Moskovan kanssa (!).

Suomen hallitus, joka oli jo periaatteessa hyväksynyt Kremlin ehdot, päättää nyt epätoivoissaan vielä odottaa ja tunnustella Ruotsin asennetta länsivaltojen ”apuretkikunnan” läpimarssiin. Ruotsin vastaus on tiukan kielteinen!

Ulkoministeri Tanner yrittää vielä viime hetkillä saada lievennyksiä Kremlin koviin rauhanehtoihin, mutta välittäjänä toiminut Ruotsin ulkoministeri Günther joutuu 5. maaliskuuta ilmoittamaan Suomen hallitukselle, ettei Molotov suostu keskustelemaan lievennyksistä. Suomen hallitus alistuu! Seuraavana päivänä saadaan Molotovin kutsu saapua neuvottelemaan rauhasta Moskovaan.

Suomen valtuuskunta matkustaa 7.3.1940 Moskovaan. Ensimmäinen neuvottelu tapahtuu jo seuraavana päivänä. Tällöin Molotov esittää erittäin jyrkkäsanaisessa muodossa Neuvostoliiton lopulliset vaatimukset. Tyypilliseen venäläiseen tapaan – tästä Mannerheim oli usein varoittanut – vaatimuksia oli lisätty (Salla, Kalastajasaarennon puolikas Petsamossa ja Kemijärven-Sallan rautatie).

Suomen hallitus keskustelee lisävaatimuksista 9.3.1940 kahteen eri otteeseen. Ranska ja Englanti yrittävät kiihkeästi vielä viime hetkellä saada Suomen pyytämään niiltä apua asettaen takarajaksi 12.3.1940 ja luopumaan rauhanteosta, mikä vakavasti sekoittaisi heidän Skandinavia-operaationsa hämäysluonnetta. Toisaalta oli odotettavissa, että Neuvostoliitto eräänlaisen ”kulissirauhan” solmimisen yhteydessä kuitenkin varaisi itselleen parhaat mahdolliset lähtöasemat uudelle hyökkäykselleen niin, ettei alkuperäisestä pohjoisrintaman (N) suurhyökkäyksen aikataulusta (15.6.1940) tarvitsisi luopua.

S. 170 - 175: Kansion S-32 asiakirjat osoittavat kuitenkin selkeästi, että Stalinin puna-armeijan voiton ollessa talvisodassa jo käden ulottuvilla, Moskovan pakottaa rauhantekoon Hitlerin jättämä jyrkkä uhkavaatimus Stalinille 3. – 4.3.1940. Groessmannin mukaan Göring ilmoittaa lisäksi Neuvostoliiton lähettiläälle Skartsheville Saksan ilmavoimien aloittavan välittömästi taistelutoiminnan puna-armeijaa vastaan Suomen alueella, ellei Neuvostoliitto lopeta hyökkäystään.

Tämä pelastaa Suomen – toistaiseksi – kuten vielä huhtikuussa 1940 Saksan johdon torjumat Neuvostoliiton kolme uutta Suomen miehitysvaatimusta.

(Uusi luku, otsikko ”Ribbentropin kirje Mannerheimille 7. maaliskuuta 1940”): Suomen hallitus kamppailee vielä 9.3.1940 suuren epätietoisuuden vallassa Ranskan ja Englannin voimakkaan painostuksen ja entistä houkuttelevampien avun toimittamisen lupausten sekä toisaalta Moskovan kovien rauhanehtojen vuoksi.

Suomen rauhanvaltuuskunta on samaan aikaan Moskovassa odottaen uusia ohjeita hallitukseltaan kovennettujen rauhanehtojen hyväksymisestä. Sekä Zdanov että ennen kaikkea Molotov käyttäytyivät uhkaavasti.

Iltapäivällä samana päivänä tavoittaa Ruotsissa toimintansa aloittanut asiamies (B) marsalkan Helsingissä. Hän on saman päivän (9.3.1940) aamuyöllä vastaanottanut saksalaisen kuriirin (todennäköisesti nytkin everstiluutnantti J. Veltjens) tuoman sinetöidyn kirjeen toimitettavaksi kiireellisesti Mannerheimille. Yritettyään turhaan saada sovitun kontaktipuhelimen kautta yhteyden Suomeen (puhelin oli kenraali Malmbergin kotipuhelin) voidakseen ilmoittaa tulostaan joutuu asiamies lentämään yksityiskoneella Ruotsista Suomeen.

Luovuttaessaan kirjettä marsalkalle asiamies huomauttaa saksalaisen kuriirin korostaneen sen sisällön tärkeyttä ja nopeita toimia sen perusteella. Asiakirjat olivat Hitleriltä ja Ribbentropilta henkilökohtaisesti ja erittäin salaisia. Marsalkan saama kirje sisälsi seuraavat asiakirjat: a) Tässä kirjassa aikaisemmin mainitut Churchillin ja Stalinin allekirjoittaman sotatoimisopimuksen toimeenpano-osan Skandinaviaa koskevat osat, sivut 4 ja 5 sekä niihin liittyvän fotokarttakuvan ja siihen liittyvän lyhyen toiminnallisen selostuksen; b) Ribbentropin allekirjoittaman kirjeen, joka käännettynä kuului seuraavasti:

"Suomen marsalkka C. G. E. Mannerheimille

"Saksan hallitus on vastaanottanut Teidän, herra Marsalkka, maaliskuun 2. päivänä 1940 Saksan johtajalle Adolf Hitlerille lähettämänne tiedustelun: ”Mitä tarkoitti Hitlerin 9. helmikuuta 1940 päiväämä Marsalkka Mannerheimille lähettämä kirje Suomen ja Neuvostoliiton välisen sodan lopettamisesta, koska kirjeen lähettämisen jälkeen neuvostoliittolaiset ovat kohdistaneet enemmän kuin kaksinkertaisen paineen suomalaisia joukkoja vastaan?” Tämän johdosta ja kun muuttunut kansainvälinen tilanne on saattanut Saksan ja Suomen välisen politiikan toiseen valoon, ovat Saksan hallitus ja Saksan johtaja Adolf Hitler valtuuttaneet minut kertomaan Teille, herra Marsalkka Mannerheim, seuraavaa:

"Ensiksi: Oheisena seuraa valokuvakopio osasta asiakirjoja, jotka saksalaiset saivat käsiinsä 9. helmikuuta 1940 lentokonekaappauksen ansiosta. Asiakirjassa on täydellinen selvitys sen sopimuksen täytäntöönpanosta, jonka Neuvostoliiton Stalin ja Englannin Churchill Englannin ja länsiliittoutuneiden puolesta ovat tehneet Moskovassa 15. lokakuuta 1939. Sopimus on asiakirja, jonka perusteella länsivallat yhdessä Neuvostoliiton kanssa aikovat kukistaa Saksan heti kevään 1940 annettua sotatoimille mahdollisuuden.

"Vaikka Suomi ei ole Saksan liittolainen, asia kuitenkin koskee myös Suomea ja koko Skandinavian niemimaata sikäli, että englantilais-neuvostoliittolainen päähyökkäyssuunta Saksaa kohti on Baltian maiden ja Skandinavian niemimaan suunnalta sen lisäksi, että saksalaiset sotavoimat sidotaan hyökkäyksellä Ranskan suunnalta lännessä sekä idässä Neuvostoliiton ja Balkanin suunnilta. Operaatioon liittyvä karttavalokuva tämän kirjeen liitteenä.

"Suomelle varataan tilaisuus tutustua kaikkiin lentokonekaappauksen yhteydessä saatuihin asiakirjoihin ja karttoihin Saksassa milloin vain haluatte, herra Marsalkka. Toivomme, että tutustuisitte niihin heti.

"Toiseksi: Kun Neuvostoliitto, jonka kanssa Saksalla on voimassa oleva kymmenvuotinen hyökkäämättömyyssopimus, on kolmantena sopimuspuolena ranskalais-englantilaisessa Saksan vastaisessa salaliitossa, niin Saksa katsoo nyt myös Neuvostoliiton vihollisekseen eikä voi enää pitää voimassa niitä neuvostoliittolais-saksalaisia sopimuksia, jotka ovat tähän saakka pitäneet Saksan Neuvostoliiton politiikkaa myötäilevissä siteissä.

"Kun Neuvostoliitto Saksan tietämättä on muuttanut kansainvälisen politiikkansa ja saksalais-neuvostoliittolaisen yhteistyön mitätöimisellä tehnyt itsensä syypääksi mahdollisiin tuleviin seuraamuksiin, katsoo Saksa nyt itsensä vapaaksi Neuvostoliiton kanssa tekemistään sopimuksista ja lähtee kulkemaan Saksalle turvallisempaa omaa tietään.

"Kolmanneksi: Edellä käsiteltyjen seikkojen perusteella Saksa katsoo suomalaisten vaikeudet omaksi asiakseen, ja turvatakseen Saksan pohjoispuolisen alueen ryhtyy varmistamaan sitä, että Skandinavian niemimaa ja Suomen alue pysyvät vapaina neuvostoliittolais-englantilaisista joukoista. Tämän tarkoituksen toteuttamista varten Saksan hallitus on

"a) varhain aamulla 10. helmikuuta 1940 antanut Neuvostoliiton Saksan asiainhoitajan kautta Stalinille Hitlerin 9. helmikuuta 1940 allekirjoittaman kirjallisen määräyksen, että sotatoimet Suomea vastaan on lopetettava ja pyrittävä rauhaan.

"Tämä asia on jo aikaisemmin ilmoitettu Teille, herra Marsalkka Mannerheim. Koska Saksan hallitus on huomannut, etteivät neuvostoliittolaiset ole ottaneet täydestä Saksan johtajan Adolf Hitlerin määräystä ja kun lisäksi Te, herra Marsalkka Mannerheim, kysyitte samaa asiaa johtaja Hitleriltä, niin

"b) maaliskuun 3. päivän iltana 1940 johtaja Hitler antoi Neuvostoliiton Saksan asianhoitajalle seuraavan kirjallisen määräyksen: ”Ellei Neuvostoliitto heti, viimeistään huomispäivänä 4.3.1940, lopeta sotatoimia Suomea vastaan, niin Saksa tulee antamaan suomalaisille aseellista apua ja ajamaan Neuvostoliiton sotavoimat pois Suomen alueelta”. Tämän uhkavaatimuksen antoi Neuvostoliiton asiainhoitajalle Marsalkka Herman Göring, joka lisäksi ilmoitti samalla suullisesti, että mikäli Neuvostoliitto ei suostu vaatimukseen, ryhtyvät Saksan ilmavoimat heti toimintaan suomalaisten puolella ilman että Suomi sitä pyytäisi. Saksalle on Suomessa ilmaantunut valvottavaksi etuja, joista se tulee huolehtimaan.

"Neljänneksi: Kun muuttunut kansainvälinen tilanne osoittaa, ettei yksin Saksa vaan myös Pohjolan kansat ja niiden mukana Neuvostoliittoa vastaan urhoollisesti taistellut Suomi ovat joutumassa kansainväliseksi sotatantereeksi, niin maittemme yhteisen edun takaamiseksi Saksan hallitus on päättänyt puolustaa Skandinavian niemimaata ja Suomea sekä tulee valvomaan, ettei maatanne ainakaan toistaiseksi miehitetä enempää neuvostoliittolaisilla kuin länsivaltojenkaan sotajoukoilla. Saksan valtakunnan johtaja Adolf Hitler pyytää lisäksi ilmoittamaan Suomelle, että mikäli tarvitsette nopeaa sotilaallista materiaali- ja ilmatukiapua torjuessanne neuvostoliittolaisten ylivoimaista hyökkäystä, niin pyydettäessä Saksa tulee antamaan sitä heti ilman mitään vastavuoroisuuden periaatetta.

Berliinissä maaliskuun 7. päivänä 1940

Joachim von Ribbentrop

Saksan valtakunnan Ulkoministeri

"Liitteenä: 1) Valokuvakopio J. Stalinin ja W. Churchillin 15.10.1939 allekirjoittaman toisen maailmansodan aloitussopimusasiakirjan täytäntöönpanotavoista ja suunnitelmista sivuilta 4 ja 5; 2) Karttavalokuva Skandinavian niemimaata ja Saksaa vastaan suunnitelluista Ranskan, Englannin ja Neuvostoliiton sotatoimista; 3) Karttaa ja sotatoimia koskeva lyhyt toimeenpanoselitys."

Huomautus (Hautamäen): Tarkasteltaessa Ribbentropin kirjettä huomataan, että hän olettaa Mannerheimin tietävän lentokonekaappauksesta. On oletettavissa, että Hitlerin kuriiri, everstiluutnantti Veltjens, on saattanut tämän tapahtuman marsalkan tietoon jo helmikuun 10. päivänä 1940 tai tieto on tullut Mannerheimin lähettämän kenraalin palattua Berliinistä joko 14. helmikuuta tai 4. maaliskuuta.

Marsalkka Mannerheim kertoo myöhemmin asiamiehelleen VT:lle (Vilho Tahvanaiselle; 20. tammikuuta 1950) tästä tapahtumasta: ”… luettuani kirjeen yhä uudelleen ja uudelleen tuntui minusta kuin pommi olisi pudonnut, niin uskomattomalta kirjeessä paljastettu asia tuntui. Samalla totesin, että nyt saksalaisilta tullut tieto oli itse asiassa sama, jonka olin saanut edellisen vuoden marraskuun puolivälissä ystäviltäni Neuvostoliitosta VT:n Narvasta tuomassa kuriiripostissa. Tuolloin saamaani hieman ’hämärää’ ilmoitusta en ollut osannut silloin asettaa selkeästi kansainvälisen politiikan kuvioon soveltuvaksi.”

Mannerheim lähettää asiamiehensä B:n takaisin Ruotsiin ja kehottaa tätä hakeutumaan yhteyteen pääministeri P. A. Hanssonin kanssa ja kertomaan tälle suulliset terveiset marsalkalta. Niiden mukaan marsalkka arvostaa Ruotsin johdon kaukonäköisyyttä, vaikka ei tarkoin tiedetäkään näiden omaamien tietojen taustaa eikä miltä pohjalta Ruotsi ja Norja ovat ratkaisunsa tehneet kieltäytyessään sallimasta ranskalais-englantilaisten joukkojen käyttää valtioittensa aluetta Suomen ”auttamisen” tekosyyllä.

Marski toivoi, että molemmat maat pysyisivät edelleen omaksumallaan kannalla, vaikka Suomen hallitus ehkä länsivaltojen lupausten houkuttamana ja hänen vastustuksestaan huolimatta pyytäisikin länsivalloille läpimarssilupaa.

(Väliotsikko ”Mannerheim kieltää Suomen johtoa hyväksymästä länsivaltojen apua”): Epätietoisuuden kanssa painiskelevalle hallitukselleen Mannerheim antaa nyt ehdottoman kiellon olla hyväksymättä länsivaltojen avustustoimia ja neuvon pyrkiä heti saamaan aikaan rauha Moskovassa. Ribbentropin kirjeestä hän ei mainitse sanaakaan! (lähde: Mannerheim, C. G. E.: ”Muistelmat”, osa II, Otava, Helsinki 1951, s. 260).

Suomen hallitus on vihdoin (11. – 12. maaliskuuta 1940) – huolimatta länsivaltojen viime hetken epätoivoisesta julistuksesta radiossa auttaa Suomea, jos apua pyydettäisiin – valmis antamaan valtuuskunnalleen Moskovassa oikeuden allekirjoittaa raskas rauha 12. – 13. maaliskuuta 1940. Marsalkka Mannerheim, nyt tietoisena suurvaltapolitiikan uudesta ja hämmentävästä muutoksesta, varoittaa sähkeitse valtuuskuntaa uskomasta länsivaltioiden lupauksiin avusta Suomelle ja kehottaa allekirjoittamaan rauhansopimuksen heti. (mm. Johan Nykopp: ”Paasikiven mukana Moskovassa”, 1990, s. 80; Aaro Pakaslahti: ”Talvisodan poliittinen näytelmä”, s. 244, 267, 273, 276, 278, 303).

Suomen talvisota oli päättynyt!

(Väliotsikko ”Ruotsin pääministerin P. A. Hanssonin kirje Mannerheimille): Marsalkka Mannerheimin Ruotsissa toimiva asiamies B tuo maaliskuun 14. – 15. päivien välisenä yönä huonoissa lento-olosuhteissa taisteltuaan kirjeen Ruotsin pääministeriltä P. A. Hanssonilta osoitettuna Mannerheimille (VT jäljentää kirjeen 22.1.1950): ”Tukholma 14.3.1940. Kiitän Teitä, Marsalkka Mannerheim, kaukonäköisyydestänne ja ymmärtämyksestänne vakavaa kansainvälistä tilannetta arvioidessanne. Minua on näissä oloissa neuvonut, varoittanut ja tilannetiedotuksilla opastanut hyvä ystäväni, Englannin pääministeri Sir Neville Chamberlain, joka mielipiteissään ja rauhanpyrkimyksissään on joutumassa vakavasti tappiolle ja mahdollisesti pian eroamaan Winston Churchillin johtaman saksalaisvastaisen opposition tieltä. Tulen pitämään kiinni puolueettomuudestamme, ja niin on luvannut tehdä myöskin hyvä ystäväni, Norjan pääministeri. Tervehtien P. A. Hansson.

S. 176 – 177: (Mannerheimin näkemyksistä/VT): ”Ehkä vaikeimman ongelman ajatuksissani ja tulevissa toimissanikin muodosti englantilaisten osuus. Minulla on aina ollut Englantiin ja englantilaisiin erinomaiset kontaktit. En milloinkaan ollut saanut sieltä osakseni karsautta tai moitetta. Näin en koskaan ollut voinut ajatella, että englantilaiset – ei edes Winston Churchill – voisivat sallia sen, että sotatoimet ulotettaisiin syyttömän Suomen alueelle. Pahat aavistukset tosin horjuttivat uskoani jo talvisodan puhjettua, kun Ruotsin pääministeri Hansson ilmoitti minulle samoin kuin presidentti Kalliollekin, ettemme saisi minkäänlaista tukea länsivalloilta, vaikka sitä luvattiin ja jopa ryhdyttiin käytännön järjestelyihinkin avun lähettämiseksi. Hansson on ollut tietoinen suuvaltapolitiikan kieroudesta. Omalla viisaalla tavallaan hän antoi siitä tietonsa minulle ja Suomelle pariinkin kertaan.”

Ellei Ruotsi olisi kieltänyt länsivaltojen apujoukkojen ja aseavustusten kauttakuljetusta Suomeen alueensa kautta, tämä mahdollisesti saatu apu olisi saattanut koko Skandinavian sodan jalkoihin. Lisäksi se olisi saattanut saksalaisten vihat päällemme, jolloin Hitler tuskin kevättalvella 1940 olisi pelastanut meitä Neuvostoliiton käsistä. Kenenkään suomalaisen ei koskaan pidä uskoa siihen, että Ruotsi kieltäisi meiltä mitään sellaista, minkä se omasta tahdostaan Pohjolan vapautta vaarantamatta ja kansainvälisen politiikan riskit välttäen voisi meille antaa. Ruotsi jakaisi leipäpalansakin Suomen kanssa!

Lue lisää

kummallakaan sukunimeä. Ainakaan kukaan Tahvanaiseen uskova ei ole kyennyt tai halunnut ilmoittaa niitä. Kuinka sinulla.

”Mannerheim päättää nyt viime hetkessä tiedustella niiden hänestä hieman oudoilta vaikuttaneiden tietojen merkitystä, jotka hänen asiamies-kenraalinsa oli tuonut Saksan päämajasta 14.2.1940. Hän lähettää 2. maaliskuuta 1940 kenraalinsa uudelleen Saksan johdon päämajaan tehtävänä esittää yksi ainoa kysymys:”

”Iltapäivällä samana päivänä tavoittaa Ruotsissa toimintansa aloittanut asiamies (B) marsalkan Helsingissä”

asiamies B:llä kirjoitti:

kummallakaan sukunimeä. Ainakaan kukaan Tahvanaiseen uskova ei ole kyennyt tai halunnut ilmoittaa niitä. Kuinka sinulla.

”Mannerheim päättää nyt viime hetkessä tiedustella niiden hänestä hieman oudoilta vaikuttaneiden tietojen merkitystä, jotka hänen asiamies-kenraalinsa oli tuonut Saksan päämajasta 14.2.1940. Hän lähettää 2. maaliskuuta 1940 kenraalinsa uudelleen Saksan johdon päämajaan tehtävänä esittää yksi ainoa kysymys:”

”Iltapäivällä samana päivänä tavoittaa Ruotsissa toimintansa aloittanut asiamies (B) marsalkan Helsingissä”

Lue lisää

sävysi on väärä.

Vesa I Laurio kirjoitti:

Jos sinulla on korjattavaa matrikkelinpitäjän tietoihin, osoita oikaisuvaatimus matrikkelinpitäjälle. Syntyy vain sekaannusta, kun sinä vaahtoat täällä tuolla tavalla. Tämä vastaukseni pätee myös alempana olevaan kirjoitukseesi "Siis viestimies".

Erkki Hautamäk kirjoittaa Vilhon kirjaan 4.4.2008 kirjoittamassaan prologissa (esipuheessa):

JR 50 11 DE MATRIKKELISTA

Tahvanainen Vilho Johannes, s. 21.7.1913, Ilomantsissa;

Ts; ValvOs/PM Joensuu, sotilasetsivä, Js JR 50 11DE, Kiekua, Jänisjoki, Prolavaara, Ingoila,, Hautavaara, Suvilahti, Jessoila, Kuurmoila, Alakka, Säämäjärvi, Kinnasvaara, Prääsä, Suollusmäki, Peroskoi, Syväri, Tuulosjoki, Karjkanmaa, Oulu, Kilpisjärvi. Huolto au, rahastonhoitaja, talousupseeri, aseupseeri, hevupseeri;

Kunniamerkit: VR 3 tl k; VM 1, Vm 2.

Kotiutettu 31.1.1945, Kouvola. Sotilasarvo sotilasmestari – YO-tutkinto, Haminan kaupungin veroltk, Suomen ulkomaankauppaliitto ja Teollisuudenharjoittajain Liiton Kemian teoll johtok jäsen.

Toiminut 1932 – 1945 Tasavallan presidenttien ja marsalkka Mannerheimin salaisena erikoisasiamiehenä. Mannerheim myönsi hänelle tunnustuksena korkean kunniamerkin 3. luokan Vapaudenristin tl.k.

Lue lisää

myöntämisjärjestys
VR4, VR3, VR3 tl k, VR3 miekoilla jne. Ellei ole VR4:ää ,niin ei voi olla myöskään VR3:a.

”Kunniamerkit: VR 3 tl k; VM 1, Vm 2.”

asiamies B:llä kirjoitti:

kummallakaan sukunimeä. Ainakaan kukaan Tahvanaiseen uskova ei ole kyennyt tai halunnut ilmoittaa niitä. Kuinka sinulla.

”Mannerheim päättää nyt viime hetkessä tiedustella niiden hänestä hieman oudoilta vaikuttaneiden tietojen merkitystä, jotka hänen asiamies-kenraalinsa oli tuonut Saksan päämajasta 14.2.1940. Hän lähettää 2. maaliskuuta 1940 kenraalinsa uudelleen Saksan johdon päämajaan tehtävänä esittää yksi ainoa kysymys:”

”Iltapäivällä samana päivänä tavoittaa Ruotsissa toimintansa aloittanut asiamies (B) marsalkan Helsingissä”

Lue lisää

tai muuta "asiamiestä" ei Suomella Saksan Päämajasa Talvisodan aikana ollut. Tässäkin Tahvanainen/Hautamäki/Laurio osoittavat vain täydellisen tietämättömyytensä. Ensimmäinen kenraali lähetettiin Saksaan neuvottelemaan joskus joulukuussa 1940. Hänkin oli siviilissä oleva Pohjolan liikenteen toimitusjohtaja Paavo Talvela.

Nämä jutut eivät kestä minkäänlaista tarkastelua.Lauriolta toivoisi edes hitusen rehellisyyttä.Taitaa olla ylivoimaista.

kenraalia kirjoitti:

tai muuta "asiamiestä" ei Suomella Saksan Päämajasa Talvisodan aikana ollut. Tässäkin Tahvanainen/Hautamäki/Laurio osoittavat vain täydellisen tietämättömyytensä. Ensimmäinen kenraali lähetettiin Saksaan neuvottelemaan joskus joulukuussa 1940. Hänkin oli siviilissä oleva Pohjolan liikenteen toimitusjohtaja Paavo Talvela.

Nämä jutut eivät kestä minkäänlaista tarkastelua.Lauriolta toivoisi edes hitusen rehellisyyttä.Taitaa olla ylivoimaista.

Lue lisää

Hautamäki, s. 162, 163, 165: 10. helmikuuta 1940 (siis heti kun Saksalle oli paljastunut Stalinin petos ja kolmivallan suunnitelmat) everstiluutnantti J. Veltjens, Hitlerin kuriiri, saapuu Ruotsin kautta ruotsalaisella passilla ja henkilöllisyydellä varustettuna Suomeen ja ottaa yhteyden Mannerheimiin. Hän luovuttaa marsalkalle kirjeen, jossa on lyhyt tiedonanto Saksan jättämästä nootista Neuvostoliitolle kehoituksineen pyrkiä rauhaan Suomen kanssa ja lopettaa enemmät sotatoimet heti.

Lisäksi kirjeessä pyydettiin Mannerheimia lähettämään joku kenraaleistaan informoitavaksi muuttuneesta kansainvälisestä tilanteesta sekä asettamaan Ruotsiin luotettava kuriiriasiamies yhteydenpitoa varten Saksan johtoon (Mannerheimin ratkaisu: asiamis "B", joka oli Suomen valtiollisen poliisin apulaispäällikkö Bruno S. Aaltonen).

Jo 12. helmikuuta Mannerheim lähettää kenraalinsa Saksaan, jossa tämä tapaa Göringin (läsnä myös Groessmann) ja myöhemmin ulkoministeri Ribbentropin. Göring ilmoittaa kenraalia informoidessaan, että muuttunut kansainvälinen tilanne on pakottanut Saksan vaatimaan Suomen ja Neuvostoliiton välisen talvisodan välitöntä lopettamista. Tästä oli jo lähetetty nootti Moskovaan. - -

VT:n (Vilhon) kysyessä marsalkalta tammikuussa 1950 Saksan päämajassa käyneen kenraalin nimeä vastaa Mannerheim vain "useidenkin kenraaleiden käyneen hoitamassa asioita, milloin Berliinissä, Oslossa tai Lontoossa".

Keskustelun jälkeen kenraali saa Hitlerin kirjeen toimitettavaksi Mannerheimille. Kenraali palaa matkaltaan 14. helmikuuta 1940. - -

Mannerheim päättää nyt viime hetkessä tiedustella niiden hänestä hiemnan oudoilta vaikuttaneiden tietojen merkitystä, jotka hänen asiamies-kenraalinsa oli tuonut Saksan päämajasta 14.2.1940. Hän lähettää 2. maalikuuta 1940 kenraalinsa uudelleen Saksan johdon päämajaan tehtävänä esittää yksi ainoa kysymys: "Mitä Hitler oli tarkoittanut 10.2.1940 lähettämässään kirjeessä ilmoituksella, että Neuvostoliitto tulisi välittömästi pyrkimään rauhaan Suomen kanssa? Kuitenkin puna-armeija on sen jälkeen kaksinkertaistanut hyökkäysvoimansa suomalaisia joukkoja vastaan!".

Kuriiri-kenraali palasi 4. maaliskuuta illalla, ja hänellä oli mukanaan sinetöity kirje von Ribbentropilta. Kirjeen sisältö oli seuraava: a) Kopio Hitlerin 10. helmikuuta Neuvostoliiton edustajan kautta Berliinissä Stalinille osoittamasta nootista, jossa Neuvostoliittoa kehotettiin pyrkimään rauhaan Suomen kanssa; b) Ilmoitus uudesta, 3. maaliskuuta Stalinille jätetystä uhkavaatimusluontoisesta nootista, jossa vaadittiin nyt tiukasti lopettamaan sotatoimet Suomea vastaan maaliskuun 4. päivän 1940 kuluessa; c) Tiedustelu, oliko Mannerheim ennättänyt järjestää erikoisasiamiehensä Ruotsiin hoitamaan Saksan ja Mannerheimin välisiä yhteyksiä. Kuka tämä henkilö olisi ja miten yhteys häneen järjestettäisiin?

Sitten myöhemmin, kuten jo esittämästäni käy ilmi, von Ribbentrop lähettää Mannerheimille kirjeen 7.3.1940, jossa hän vahvistaa Mannerheimin lähettäneen Hitlerille em. tiedustelun 2.3.1940, esittäen jopa Mannerheimin esittämän kysymyksen sitaattina uudelleen. Kirje on tekstissäni siteerattuna.

On kestämätöntä olettaa, että sotaoloissa salaisesti suoritetut operaatiot ja yhteydenotot olisivat Suomi24:n nysäaivoisten pseudoteoreetikkojen, joista 95% lienee jopa juutalaisia, nenän edessä. Mannerheimillä oli syytä vaieta nimestä jopa luotetulle asiamiehelleen!

Tulisi omata ymmärrys asioitten luonteesta niiden tapahtumaympäristössä. Siis älykkyys. Asiat tapahtuvat useassa kerroksessa, ja kutakin kerrosta leimaa sille ominainen laatu. Läheskään kaikista 2. maailmansodan yhteydenotoista ei ole olemassa julkista tietoa.

Voisitko sinä nyt mennä väittelemään äitisi kanssa, ettei sinua ole olemassa, koska et ole nähnyt heitä sänkyhommissa? Please.

myöntämisjärjestys kirjoitti:

myöntämisjärjestys
VR4, VR3, VR3 tl k, VR3 miekoilla jne. Ellei ole VR4:ää ,niin ei voi olla myöskään VR3:a.

”Kunniamerkit: VR 3 tl k; VM 1, Vm 2.”

että Mannerheim saattoi myöntää kunniamitalinsa ihan missä jäjestyksessä lystää, tekoa ja toimintaa vastaavasti.

Eikö tämän palstan rotilla ole vähintäkään todellisuudentajua? Ehkä tänne kirjoittelusta saatava palkkio sumentaa silmät.

Vesa I Laurio kirjoitti:

Hautamäki, s. 162, 163, 165: 10. helmikuuta 1940 (siis heti kun Saksalle oli paljastunut Stalinin petos ja kolmivallan suunnitelmat) everstiluutnantti J. Veltjens, Hitlerin kuriiri, saapuu Ruotsin kautta ruotsalaisella passilla ja henkilöllisyydellä varustettuna Suomeen ja ottaa yhteyden Mannerheimiin. Hän luovuttaa marsalkalle kirjeen, jossa on lyhyt tiedonanto Saksan jättämästä nootista Neuvostoliitolle kehoituksineen pyrkiä rauhaan Suomen kanssa ja lopettaa enemmät sotatoimet heti.

Lisäksi kirjeessä pyydettiin Mannerheimia lähettämään joku kenraaleistaan informoitavaksi muuttuneesta kansainvälisestä tilanteesta sekä asettamaan Ruotsiin luotettava kuriiriasiamies yhteydenpitoa varten Saksan johtoon (Mannerheimin ratkaisu: asiamis "B", joka oli Suomen valtiollisen poliisin apulaispäällikkö Bruno S. Aaltonen).

Jo 12. helmikuuta Mannerheim lähettää kenraalinsa Saksaan, jossa tämä tapaa Göringin (läsnä myös Groessmann) ja myöhemmin ulkoministeri Ribbentropin. Göring ilmoittaa kenraalia informoidessaan, että muuttunut kansainvälinen tilanne on pakottanut Saksan vaatimaan Suomen ja Neuvostoliiton välisen talvisodan välitöntä lopettamista. Tästä oli jo lähetetty nootti Moskovaan. - -

VT:n (Vilhon) kysyessä marsalkalta tammikuussa 1950 Saksan päämajassa käyneen kenraalin nimeä vastaa Mannerheim vain "useidenkin kenraaleiden käyneen hoitamassa asioita, milloin Berliinissä, Oslossa tai Lontoossa".

Keskustelun jälkeen kenraali saa Hitlerin kirjeen toimitettavaksi Mannerheimille. Kenraali palaa matkaltaan 14. helmikuuta 1940. - -

Mannerheim päättää nyt viime hetkessä tiedustella niiden hänestä hiemnan oudoilta vaikuttaneiden tietojen merkitystä, jotka hänen asiamies-kenraalinsa oli tuonut Saksan päämajasta 14.2.1940. Hän lähettää 2. maalikuuta 1940 kenraalinsa uudelleen Saksan johdon päämajaan tehtävänä esittää yksi ainoa kysymys: "Mitä Hitler oli tarkoittanut 10.2.1940 lähettämässään kirjeessä ilmoituksella, että Neuvostoliitto tulisi välittömästi pyrkimään rauhaan Suomen kanssa? Kuitenkin puna-armeija on sen jälkeen kaksinkertaistanut hyökkäysvoimansa suomalaisia joukkoja vastaan!".

Kuriiri-kenraali palasi 4. maaliskuuta illalla, ja hänellä oli mukanaan sinetöity kirje von Ribbentropilta. Kirjeen sisältö oli seuraava: a) Kopio Hitlerin 10. helmikuuta Neuvostoliiton edustajan kautta Berliinissä Stalinille osoittamasta nootista, jossa Neuvostoliittoa kehotettiin pyrkimään rauhaan Suomen kanssa; b) Ilmoitus uudesta, 3. maaliskuuta Stalinille jätetystä uhkavaatimusluontoisesta nootista, jossa vaadittiin nyt tiukasti lopettamaan sotatoimet Suomea vastaan maaliskuun 4. päivän 1940 kuluessa; c) Tiedustelu, oliko Mannerheim ennättänyt järjestää erikoisasiamiehensä Ruotsiin hoitamaan Saksan ja Mannerheimin välisiä yhteyksiä. Kuka tämä henkilö olisi ja miten yhteys häneen järjestettäisiin?

Sitten myöhemmin, kuten jo esittämästäni käy ilmi, von Ribbentrop lähettää Mannerheimille kirjeen 7.3.1940, jossa hän vahvistaa Mannerheimin lähettäneen Hitlerille em. tiedustelun 2.3.1940, esittäen jopa Mannerheimin esittämän kysymyksen sitaattina uudelleen. Kirje on tekstissäni siteerattuna.

On kestämätöntä olettaa, että sotaoloissa salaisesti suoritetut operaatiot ja yhteydenotot olisivat Suomi24:n nysäaivoisten pseudoteoreetikkojen, joista 95% lienee jopa juutalaisia, nenän edessä. Mannerheimillä oli syytä vaieta nimestä jopa luotetulle asiamiehelleen!

Tulisi omata ymmärrys asioitten luonteesta niiden tapahtumaympäristössä. Siis älykkyys. Asiat tapahtuvat useassa kerroksessa, ja kutakin kerrosta leimaa sille ominainen laatu. Läheskään kaikista 2. maailmansodan yhteydenotoista ei ole olemassa julkista tietoa.

Voisitko sinä nyt mennä väittelemään äitisi kanssa, ettei sinua ole olemassa, koska et ole nähnyt heitä sänkyhommissa? Please.

Lue lisää

Taas ollaan siinä tilasnteessa, että Tahvanaisen satuja tarjotaan tosina.Eivät ne toistosoits atosiksi muut. Valhetta mitä valhetta.Kaikki kenraalien komennukset löytyvät asiakirjoista.

Vesa I Laurio kirjoitti:

että Mannerheim saattoi myöntää kunniamitalinsa ihan missä jäjestyksessä lystää, tekoa ja toimintaa vastaavasti.

Eikö tämän palstan rotilla ole vähintäkään todellisuudentajua? Ehkä tänne kirjoittelusta saatava palkkio sumentaa silmät.

Lue lisää

ei ole todellisuuden tajua eikä rehellisyyden häivääkään. Kunniamerkkien myöntämisestä oli tarkat ohjeet ja Mannerheim oli erityisen tunnettu siitä, että hän noudatti muodollisuuksia tarkasti.

juttuja siis kirjoitti:

Taas ollaan siinä tilasnteessa, että Tahvanaisen satuja tarjotaan tosina.Eivät ne toistosoits atosiksi muut. Valhetta mitä valhetta.Kaikki kenraalien komennukset löytyvät asiakirjoista.

Lue lisää

Aiheesta on keskusteltu jo aiemmin eri foorumeilla, ja nappasin seuraavat puheenvuorot malliksi. Mukana myös Hautamäen haastattelu ja hänen vastineensa Sampo Ahdolle. Tahvanaisen kirjan uusiopainoksen prologissa Hautamäki ilmoittaa (4.4.2008), että hänen kirjansa ("Suomi myrskyn silmässä") toinen osa ilmestyy tämän vuoden lopussa, siis näihin aikoihin! Siinä on kuulemman tarkempia perusteluita myös ensimmäiseen osaan. Odotan kirjaa innolla!

http://www.promerit.net/ahto_vastine.htm

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000013255296

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000013256836

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000005119271

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000005154529

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000010793972

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/6121-talvisodan-alku-ja-uusi-suomi-ennennakemattomia-kuvia-helsingista#comment-7789

http://www.hs.fi/keskustelu/message.jspa?messageID=419486

http://www.prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=662&author=10

juttuja siis kirjoitti:

Taas ollaan siinä tilasnteessa, että Tahvanaisen satuja tarjotaan tosina.Eivät ne toistosoits atosiksi muut. Valhetta mitä valhetta.Kaikki kenraalien komennukset löytyvät asiakirjoista.

Lue lisää

Hitlerin ja Molotovin KOKOUKSET

BERLIN, NOVEMBER 12 AND 13, 1940 BERLIN, November 12 JA 13, 1940 OFFICIAL TRANSCRIPTS VIRALLISET SELOSTUKSET.

http://www.worldfuturefund.org/wffmaster/Reading/Germany/Hitler-Molotov Meetings.htm


Ja tässä toinen välirauhanajan yritys Suomen valtaamiseksi. Hans Peter Korosbyn ja Patoharjun toteamina.


Hans Peter Korosby

Arkistokoodi L274/085843
Stalin valmistautuu hyökkäämään Suomeen Zechlin oli Saksan lähettiläs Liettuassa
Zechlinin sähke : Tiedonantaja korkeaarvoinen liettualainen upseeri, on vahvistanut yleisesikuntapiiristä olevan tietonsa ja väittää että neuvostojoukkojen on oltava hälytysvalmiudessa Suomen rajalla 15.8.1940. Tosiasiaksi jää että Liettuasta on siirretty pois hyvin paljon erinomaisesti varustettua ratsuväen osastoja ja noin kolmannes panssari ja ilmavoimista. Kaunas 3.8.1940.
B19/B003686
Zechlin ulkoministeriölle: Myös toisesta luotettavasta, täkäläistä neuvostolähetystöä lähellä olevasta lähteestä ilmoitetaan että Suomen rajalla erittäin hyvin varustetut 15 divisioonaa on pidettävä elokuun puolivälistä alkaen erikoishälytysvalmiudessa. Viime aikoina 15 divisioonaa on vahvistettu erittäin hyvillä motoroiduilla panssariyksiköillä. Tämän lähteen mukaan on odotettavissa Suomelle elokuun jälkipuoliskolla uhkavaatimus joka johtaa Suomen miehitykseen Baltian maiden tapaan. Kaunas 7.8.1940. Zechlin.



T.Patoharju - SUOMI TAHTOI ELÄÄ

Kun Saksan puolustusvoimien yleisesikunta oli saanut 10.8 1940 tietoja neuvostojoukkojen liikehdinnästä Suomen rajoilla ja sen johtavan uuden sotilaallisen selkkauksen alkamiseen maiden välillä. Sotamarsalkka Keitel joka silloin oli OKH:n päällikkö ilmoitutti Ribbentropille: ” Yleisesikunta haluaa estää pohjoisessa syntyvät levottomuudet, koska ne vaikeuttavat Saksan raaka-aineiden hankkimista Suomesta Saksaan. Ehdotan että ulkoministeriömme ottaa asian esille Moskovassa ja tähdentää heille mitä taloudellisia intressejä Saksalla on Suomessa.”
Kaksi päivää myöhemmin Hitler neuvotteli Keitelin kanssa Suomen kysymyksestä. Tässä neuvottelussa tehdyssä muistiossa sanotaan: ” Keitelin käsityksen mukaan Hitler ryhtyy antamaan epäsuoraan tukea Suomelle, mahdollisesti Ruotsin kautta.” Ja armeijan esikuntapäällikkö Halder kirjotti 26.8.1940: ” Führer on päättänyt lähettää Suomeen aseita ja lentokoneita. Jos Stalin hyökkää Suomeen ME miehitämme Petsamon.”

Miksi Molotov ei ottanut Berliinissä marraskuussa 1940 esille tuota aikaisempaa jo talvisodan aikaista ultimatumia. Outo juttu, Molotov ei mitenkään viitannut tuohon aikaisempaan mahdolliseen Hitlerin noottiin hänen kysyessään nyt vapaita käsiä Suomen suhteen.

Myöskään Hitler ei maininnut Molotoville asiasta, perustellessaan kielteistä suhtautumistaan ja uudesta sodasta Itä-Merellä .
Vai ovatko amerikkalaiset mahdollisesti sensuroineet keskusteluja kopioidessaan ko.arkistotietoja sotasaaliiksi saamistaan alkuperäiskappaleista..

http://www.worldfuturefund.org/wffmaster/Reading/Germany/Hitler-Molotov Meetings.htm

Vesa I Laurio kirjoitti:

Erkki Hautamäki: ”Suomi myrskyn silmässä”, osa I, s. 147 (alaotsake sivulla 146: ”Reaktioita Moskovassa, Washingtonissa ja Berliinissä): Lontoo/Churchill: Suomen yllättävää ryhtymistä vastarintaan (talvisodassa) ja sen kestoa sekä hakeutumista avunpyyntöineen myös länsivaltojen ja Kansainliiton puoleen on käytettävä hyväksi häikäilemättä (Suomi pyysi ainoan kerran apua Englannilta ja Ranskalta lähetystöjensä kautta 22. joulukuuta 1939). Käyttämällä hyväksi Kansainliittoa ja yleistä mielipidettä sekä Englannissa että Ranskassa olisi mahdollista Suomelle suunnattavan ”apuretkikunnan” varjolla siirtää englantilais-ranskalaiset hyökkäysjoukot verettömästi Norjaan ja Ruotsiin. Näiden maiden vetoaminen suvereniteettiinsa ja puolueettomuuteensa oli mitätöitävä ja tarpeen tullen käytettävä väkivaltaa (lähde: Churchill, W: ”Toinen maailmansota”, osa I, Skoglunds bokförlag, Tukholma, 1950, ss. 523 – 525).

S. 149 (saman alaotsakkeen alla) Berlin/Hitler: Saksan lojaalisuus M/R-sopimuksen (= Molotov-Ribbentrop-sopimuksen) täyttämistä kohtaan täyttämistä kohtaan esti julkisen myötätunnon osoittamisen häikäilemättömän hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle Suomelle. Tilanne oli kuitenkin erittäin vaikea Suomen Saksan yleisessä mielipiteessä nauttiman arvostuksen vuoksi. Tilanne oli kiusallinen. Saksa ei voinut suoraan auttaa Suomea, ei edes toimittaa materiaalista apua ilman että se olisi tullut neuvostojohdon tietoon. Valtakunnanmarsalkka Göringin aloitteesta saatiin kuitenkin Ruotsin sotilasjohdon kanssa sovittua, että Saksa myy tiettyjä sotatarvikkeita (tykistöä ja ammuksia) Ruotsin armeijalle, joka toimittaa vastaavat tarvikemäärät omia sotamateriaalejaan Suomeen. Näin tapahtuikin.

S. 164: Yhteinen englantilais-ranskalainen sotaneuvosto on juuri (5.2.1940) tehnyt päätöksen Skandinavian sotaretkestä ja Suomen ”auttamisesta”. Saksan tiedustelupalvelu tiesi päätöksestä jo samana päivänä. Vain neljä päivää myöhemmin on Hitlerillä edessään Churchill/Stalin-sopimuksen (15.10.1939) kaapatut asiakirjat, joista paljastuu Saksan tuhoamiseksi suunniteltu pohjoinen rintama (N).

S. 165 - 166 (Otsikko ”Mannerheim pelkää rintamien luhistumista – rauha on saatava aikaan”): Tilanne Suomen rintamilla on maaliskuun alkuun 1940 mennessä kehittynyt erittäin hälyttäväksi. Hallitus hakee jatkuvasti kosketusta Kremliin rauhan aikaansaamiseksi ja sen ehtojen selvittämiseksi. Ranska ja Englanti lisäävät painostustaan Ruotsin ja Norjan suuntaan. Samalla ne yrittävät epätoivoisesti saada Suomen johtoa houkutelluksi pyytämään apua taistelun jatkamiseksi katkeraan loppuun, koska vain taistelun jatkuminen takaisi heille tekosyyn saada siirtoarmeijan joukot Skandinaviaan parhaassa tapauksessa ilman Ruotsin vastarintaa. Norjan suhteen asiat näyttivät kaikessa hiljaisuudessa jo sovitun. Näin voitaisiin toteuttaa Moskovan 15.10.1939 sopimuksen mukaisesti uuden salaisen rintaman muodostaminen ja samalla lähtökohta yllätyshyökkäykselle Saksaan – pohjoinen rintama (N).

Mannerheim päättää nyt viime hetkessä tiedustella niiden hänestä hieman oudoilta vaikuttaneiden tietojen merkitystä, jotka hänen asiamies-kenraalinsa oli tuonut Saksan päämajasta 14.2.1940. Hän lähettää 2. maaliskuuta 1940 kenraalinsa uudelleen Saksan johdon päämajaan tehtävänä esittää yksi ainoa kysymys: ”Mitä Hitler oli tarkoittanut 10.2.1940 lähettämässään kirjeessä ilmoituksella, että Neuvostoliitto tulisi välittömästi pyrkimään rauhaan Suomen kanssa? Kuitenkin puna-armeija on sen jälkeen kaksinkertaistanut hyökkäysvoimansa suomalaisia joukkoja vastaan!”

Kuriiri-kenraali palasi 4. maaliskuuta illalla, ja hänellä oli mukanaan sinetöity kirje von Ribbentropilta. Kirjeen sisältö oli seuraava: a) Kopio Hitlerin 10. helmikuuta Neuvostoliiton edustajan kautta Berliinissä Stalinille osoittamasta nootista, jossa Neuvostoliittoa kehotettiin pyrkimään rauhaan Suomen kanssa; b) Ilmoitus uudesta, 3. maaliskuuta Stalinille jätetystä uhkavaatimusluontoisesta nootista, jossa vaadittiin nyt tiukasti lopettamaan sotatoimet Suomea vastaan maaliskuun 4. päivän 1940 kuluessa; c) Tiedustelu, oliko Mannerheim ennättänyt järjestää erikoisasiamiehensä Ruotsiin hoitamaan Saksan ja Mannerheimin välisiä yhteyksiä. Kuka tämä henkilö olisi ja miten yhteys häneen järjestettäisiin?

Saksan johdon Mannerheimille toimittamat tiedot eivät tuoneet lopullista selvyyttä erittäin monisärmäiseksi muodostuneeseen tilanteeseen. Samaan aikaan olivat Suomen hallituksen toimenpiteet rauhan aikaansaamiseksi käyneet välttämättömiksi Molotovin 23.2.1940 ilmoittamista kovista ehdoista huolimatta.

Churchill ja Daladier ovat nyt joutumassa suunnitelmineen vaikeaan asemaan, mikäli Suomi solmisi rauhan. Se oli saatava taistelemaan katkeraan loppuun saakka, että luvatut ”apujoukot” voitaisiin uskottavasti lähettää Skandinaviaan taistelun kestäessä. Rauhanteon jälkeen tätä maailmalle tarjottavaa hämäystä (lue: petosta) ei voitaisi enää uskottavasti käyttää ilman että kolmivallan (NL, Englanti, Ranska) liittouman lopulliset tarkoitusperät saattaisivat paljastua.

Jo 1. – 2. maaliskuuta Suomen hallitukselle ilmoitetaankin nopeasta sotilaallisesta avusta, mm. 50 000 miestä käsittävästä apujoukosta – pääasia, että Suomi katkaisisi heti rauhanneuvottelut Moskovan kanssa (!).

Suomen hallitus, joka oli jo periaatteessa hyväksynyt Kremlin ehdot, päättää nyt epätoivoissaan vielä odottaa ja tunnustella Ruotsin asennetta länsivaltojen ”apuretkikunnan” läpimarssiin. Ruotsin vastaus on tiukan kielteinen!

Ulkoministeri Tanner yrittää vielä viime hetkillä saada lievennyksiä Kremlin koviin rauhanehtoihin, mutta välittäjänä toiminut Ruotsin ulkoministeri Günther joutuu 5. maaliskuuta ilmoittamaan Suomen hallitukselle, ettei Molotov suostu keskustelemaan lievennyksistä. Suomen hallitus alistuu! Seuraavana päivänä saadaan Molotovin kutsu saapua neuvottelemaan rauhasta Moskovaan.

Suomen valtuuskunta matkustaa 7.3.1940 Moskovaan. Ensimmäinen neuvottelu tapahtuu jo seuraavana päivänä. Tällöin Molotov esittää erittäin jyrkkäsanaisessa muodossa Neuvostoliiton lopulliset vaatimukset. Tyypilliseen venäläiseen tapaan – tästä Mannerheim oli usein varoittanut – vaatimuksia oli lisätty (Salla, Kalastajasaarennon puolikas Petsamossa ja Kemijärven-Sallan rautatie).

Suomen hallitus keskustelee lisävaatimuksista 9.3.1940 kahteen eri otteeseen. Ranska ja Englanti yrittävät kiihkeästi vielä viime hetkellä saada Suomen pyytämään niiltä apua asettaen takarajaksi 12.3.1940 ja luopumaan rauhanteosta, mikä vakavasti sekoittaisi heidän Skandinavia-operaationsa hämäysluonnetta. Toisaalta oli odotettavissa, että Neuvostoliitto eräänlaisen ”kulissirauhan” solmimisen yhteydessä kuitenkin varaisi itselleen parhaat mahdolliset lähtöasemat uudelle hyökkäykselleen niin, ettei alkuperäisestä pohjoisrintaman (N) suurhyökkäyksen aikataulusta (15.6.1940) tarvitsisi luopua.

S. 170 - 175: Kansion S-32 asiakirjat osoittavat kuitenkin selkeästi, että Stalinin puna-armeijan voiton ollessa talvisodassa jo käden ulottuvilla, Moskovan pakottaa rauhantekoon Hitlerin jättämä jyrkkä uhkavaatimus Stalinille 3. – 4.3.1940. Groessmannin mukaan Göring ilmoittaa lisäksi Neuvostoliiton lähettiläälle Skartsheville Saksan ilmavoimien aloittavan välittömästi taistelutoiminnan puna-armeijaa vastaan Suomen alueella, ellei Neuvostoliitto lopeta hyökkäystään.

Tämä pelastaa Suomen – toistaiseksi – kuten vielä huhtikuussa 1940 Saksan johdon torjumat Neuvostoliiton kolme uutta Suomen miehitysvaatimusta.

(Uusi luku, otsikko ”Ribbentropin kirje Mannerheimille 7. maaliskuuta 1940”): Suomen hallitus kamppailee vielä 9.3.1940 suuren epätietoisuuden vallassa Ranskan ja Englannin voimakkaan painostuksen ja entistä houkuttelevampien avun toimittamisen lupausten sekä toisaalta Moskovan kovien rauhanehtojen vuoksi.

Suomen rauhanvaltuuskunta on samaan aikaan Moskovassa odottaen uusia ohjeita hallitukseltaan kovennettujen rauhanehtojen hyväksymisestä. Sekä Zdanov että ennen kaikkea Molotov käyttäytyivät uhkaavasti.

Iltapäivällä samana päivänä tavoittaa Ruotsissa toimintansa aloittanut asiamies (B) marsalkan Helsingissä. Hän on saman päivän (9.3.1940) aamuyöllä vastaanottanut saksalaisen kuriirin (todennäköisesti nytkin everstiluutnantti J. Veltjens) tuoman sinetöidyn kirjeen toimitettavaksi kiireellisesti Mannerheimille. Yritettyään turhaan saada sovitun kontaktipuhelimen kautta yhteyden Suomeen (puhelin oli kenraali Malmbergin kotipuhelin) voidakseen ilmoittaa tulostaan joutuu asiamies lentämään yksityiskoneella Ruotsista Suomeen.

Luovuttaessaan kirjettä marsalkalle asiamies huomauttaa saksalaisen kuriirin korostaneen sen sisällön tärkeyttä ja nopeita toimia sen perusteella. Asiakirjat olivat Hitleriltä ja Ribbentropilta henkilökohtaisesti ja erittäin salaisia. Marsalkan saama kirje sisälsi seuraavat asiakirjat: a) Tässä kirjassa aikaisemmin mainitut Churchillin ja Stalinin allekirjoittaman sotatoimisopimuksen toimeenpano-osan Skandinaviaa koskevat osat, sivut 4 ja 5 sekä niihin liittyvän fotokarttakuvan ja siihen liittyvän lyhyen toiminnallisen selostuksen; b) Ribbentropin allekirjoittaman kirjeen, joka käännettynä kuului seuraavasti:

"Suomen marsalkka C. G. E. Mannerheimille

"Saksan hallitus on vastaanottanut Teidän, herra Marsalkka, maaliskuun 2. päivänä 1940 Saksan johtajalle Adolf Hitlerille lähettämänne tiedustelun: ”Mitä tarkoitti Hitlerin 9. helmikuuta 1940 päiväämä Marsalkka Mannerheimille lähettämä kirje Suomen ja Neuvostoliiton välisen sodan lopettamisesta, koska kirjeen lähettämisen jälkeen neuvostoliittolaiset ovat kohdistaneet enemmän kuin kaksinkertaisen paineen suomalaisia joukkoja vastaan?” Tämän johdosta ja kun muuttunut kansainvälinen tilanne on saattanut Saksan ja Suomen välisen politiikan toiseen valoon, ovat Saksan hallitus ja Saksan johtaja Adolf Hitler valtuuttaneet minut kertomaan Teille, herra Marsalkka Mannerheim, seuraavaa:

"Ensiksi: Oheisena seuraa valokuvakopio osasta asiakirjoja, jotka saksalaiset saivat käsiinsä 9. helmikuuta 1940 lentokonekaappauksen ansiosta. Asiakirjassa on täydellinen selvitys sen sopimuksen täytäntöönpanosta, jonka Neuvostoliiton Stalin ja Englannin Churchill Englannin ja länsiliittoutuneiden puolesta ovat tehneet Moskovassa 15. lokakuuta 1939. Sopimus on asiakirja, jonka perusteella länsivallat yhdessä Neuvostoliiton kanssa aikovat kukistaa Saksan heti kevään 1940 annettua sotatoimille mahdollisuuden.

"Vaikka Suomi ei ole Saksan liittolainen, asia kuitenkin koskee myös Suomea ja koko Skandinavian niemimaata sikäli, että englantilais-neuvostoliittolainen päähyökkäyssuunta Saksaa kohti on Baltian maiden ja Skandinavian niemimaan suunnalta sen lisäksi, että saksalaiset sotavoimat sidotaan hyökkäyksellä Ranskan suunnalta lännessä sekä idässä Neuvostoliiton ja Balkanin suunnilta. Operaatioon liittyvä karttavalokuva tämän kirjeen liitteenä.

"Suomelle varataan tilaisuus tutustua kaikkiin lentokonekaappauksen yhteydessä saatuihin asiakirjoihin ja karttoihin Saksassa milloin vain haluatte, herra Marsalkka. Toivomme, että tutustuisitte niihin heti.

"Toiseksi: Kun Neuvostoliitto, jonka kanssa Saksalla on voimassa oleva kymmenvuotinen hyökkäämättömyyssopimus, on kolmantena sopimuspuolena ranskalais-englantilaisessa Saksan vastaisessa salaliitossa, niin Saksa katsoo nyt myös Neuvostoliiton vihollisekseen eikä voi enää pitää voimassa niitä neuvostoliittolais-saksalaisia sopimuksia, jotka ovat tähän saakka pitäneet Saksan Neuvostoliiton politiikkaa myötäilevissä siteissä.

"Kun Neuvostoliitto Saksan tietämättä on muuttanut kansainvälisen politiikkansa ja saksalais-neuvostoliittolaisen yhteistyön mitätöimisellä tehnyt itsensä syypääksi mahdollisiin tuleviin seuraamuksiin, katsoo Saksa nyt itsensä vapaaksi Neuvostoliiton kanssa tekemistään sopimuksista ja lähtee kulkemaan Saksalle turvallisempaa omaa tietään.

"Kolmanneksi: Edellä käsiteltyjen seikkojen perusteella Saksa katsoo suomalaisten vaikeudet omaksi asiakseen, ja turvatakseen Saksan pohjoispuolisen alueen ryhtyy varmistamaan sitä, että Skandinavian niemimaa ja Suomen alue pysyvät vapaina neuvostoliittolais-englantilaisista joukoista. Tämän tarkoituksen toteuttamista varten Saksan hallitus on

"a) varhain aamulla 10. helmikuuta 1940 antanut Neuvostoliiton Saksan asiainhoitajan kautta Stalinille Hitlerin 9. helmikuuta 1940 allekirjoittaman kirjallisen määräyksen, että sotatoimet Suomea vastaan on lopetettava ja pyrittävä rauhaan.

"Tämä asia on jo aikaisemmin ilmoitettu Teille, herra Marsalkka Mannerheim. Koska Saksan hallitus on huomannut, etteivät neuvostoliittolaiset ole ottaneet täydestä Saksan johtajan Adolf Hitlerin määräystä ja kun lisäksi Te, herra Marsalkka Mannerheim, kysyitte samaa asiaa johtaja Hitleriltä, niin

"b) maaliskuun 3. päivän iltana 1940 johtaja Hitler antoi Neuvostoliiton Saksan asianhoitajalle seuraavan kirjallisen määräyksen: ”Ellei Neuvostoliitto heti, viimeistään huomispäivänä 4.3.1940, lopeta sotatoimia Suomea vastaan, niin Saksa tulee antamaan suomalaisille aseellista apua ja ajamaan Neuvostoliiton sotavoimat pois Suomen alueelta”. Tämän uhkavaatimuksen antoi Neuvostoliiton asiainhoitajalle Marsalkka Herman Göring, joka lisäksi ilmoitti samalla suullisesti, että mikäli Neuvostoliitto ei suostu vaatimukseen, ryhtyvät Saksan ilmavoimat heti toimintaan suomalaisten puolella ilman että Suomi sitä pyytäisi. Saksalle on Suomessa ilmaantunut valvottavaksi etuja, joista se tulee huolehtimaan.

"Neljänneksi: Kun muuttunut kansainvälinen tilanne osoittaa, ettei yksin Saksa vaan myös Pohjolan kansat ja niiden mukana Neuvostoliittoa vastaan urhoollisesti taistellut Suomi ovat joutumassa kansainväliseksi sotatantereeksi, niin maittemme yhteisen edun takaamiseksi Saksan hallitus on päättänyt puolustaa Skandinavian niemimaata ja Suomea sekä tulee valvomaan, ettei maatanne ainakaan toistaiseksi miehitetä enempää neuvostoliittolaisilla kuin länsivaltojenkaan sotajoukoilla. Saksan valtakunnan johtaja Adolf Hitler pyytää lisäksi ilmoittamaan Suomelle, että mikäli tarvitsette nopeaa sotilaallista materiaali- ja ilmatukiapua torjuessanne neuvostoliittolaisten ylivoimaista hyökkäystä, niin pyydettäessä Saksa tulee antamaan sitä heti ilman mitään vastavuoroisuuden periaatetta.

Berliinissä maaliskuun 7. päivänä 1940

Joachim von Ribbentrop

Saksan valtakunnan Ulkoministeri

"Liitteenä: 1) Valokuvakopio J. Stalinin ja W. Churchillin 15.10.1939 allekirjoittaman toisen maailmansodan aloitussopimusasiakirjan täytäntöönpanotavoista ja suunnitelmista sivuilta 4 ja 5; 2) Karttavalokuva Skandinavian niemimaata ja Saksaa vastaan suunnitelluista Ranskan, Englannin ja Neuvostoliiton sotatoimista; 3) Karttaa ja sotatoimia koskeva lyhyt toimeenpanoselitys."

Huomautus (Hautamäen): Tarkasteltaessa Ribbentropin kirjettä huomataan, että hän olettaa Mannerheimin tietävän lentokonekaappauksesta. On oletettavissa, että Hitlerin kuriiri, everstiluutnantti Veltjens, on saattanut tämän tapahtuman marsalkan tietoon jo helmikuun 10. päivänä 1940 tai tieto on tullut Mannerheimin lähettämän kenraalin palattua Berliinistä joko 14. helmikuuta tai 4. maaliskuuta.

Marsalkka Mannerheim kertoo myöhemmin asiamiehelleen VT:lle (Vilho Tahvanaiselle; 20. tammikuuta 1950) tästä tapahtumasta: ”… luettuani kirjeen yhä uudelleen ja uudelleen tuntui minusta kuin pommi olisi pudonnut, niin uskomattomalta kirjeessä paljastettu asia tuntui. Samalla totesin, että nyt saksalaisilta tullut tieto oli itse asiassa sama, jonka olin saanut edellisen vuoden marraskuun puolivälissä ystäviltäni Neuvostoliitosta VT:n Narvasta tuomassa kuriiripostissa. Tuolloin saamaani hieman ’hämärää’ ilmoitusta en ollut osannut silloin asettaa selkeästi kansainvälisen politiikan kuvioon soveltuvaksi.”

Mannerheim lähettää asiamiehensä B:n takaisin Ruotsiin ja kehottaa tätä hakeutumaan yhteyteen pääministeri P. A. Hanssonin kanssa ja kertomaan tälle suulliset terveiset marsalkalta. Niiden mukaan marsalkka arvostaa Ruotsin johdon kaukonäköisyyttä, vaikka ei tarkoin tiedetäkään näiden omaamien tietojen taustaa eikä miltä pohjalta Ruotsi ja Norja ovat ratkaisunsa tehneet kieltäytyessään sallimasta ranskalais-englantilaisten joukkojen käyttää valtioittensa aluetta Suomen ”auttamisen” tekosyyllä.

Marski toivoi, että molemmat maat pysyisivät edelleen omaksumallaan kannalla, vaikka Suomen hallitus ehkä länsivaltojen lupausten houkuttamana ja hänen vastustuksestaan huolimatta pyytäisikin länsivalloille läpimarssilupaa.

(Väliotsikko ”Mannerheim kieltää Suomen johtoa hyväksymästä länsivaltojen apua”): Epätietoisuuden kanssa painiskelevalle hallitukselleen Mannerheim antaa nyt ehdottoman kiellon olla hyväksymättä länsivaltojen avustustoimia ja neuvon pyrkiä heti saamaan aikaan rauha Moskovassa. Ribbentropin kirjeestä hän ei mainitse sanaakaan! (lähde: Mannerheim, C. G. E.: ”Muistelmat”, osa II, Otava, Helsinki 1951, s. 260).

Suomen hallitus on vihdoin (11. – 12. maaliskuuta 1940) – huolimatta länsivaltojen viime hetken epätoivoisesta julistuksesta radiossa auttaa Suomea, jos apua pyydettäisiin – valmis antamaan valtuuskunnalleen Moskovassa oikeuden allekirjoittaa raskas rauha 12. – 13. maaliskuuta 1940. Marsalkka Mannerheim, nyt tietoisena suurvaltapolitiikan uudesta ja hämmentävästä muutoksesta, varoittaa sähkeitse valtuuskuntaa uskomasta länsivaltioiden lupauksiin avusta Suomelle ja kehottaa allekirjoittamaan rauhansopimuksen heti. (mm. Johan Nykopp: ”Paasikiven mukana Moskovassa”, 1990, s. 80; Aaro Pakaslahti: ”Talvisodan poliittinen näytelmä”, s. 244, 267, 273, 276, 278, 303).

Suomen talvisota oli päättynyt!

(Väliotsikko ”Ruotsin pääministerin P. A. Hanssonin kirje Mannerheimille): Marsalkka Mannerheimin Ruotsissa toimiva asiamies B tuo maaliskuun 14. – 15. päivien välisenä yönä huonoissa lento-olosuhteissa taisteltuaan kirjeen Ruotsin pääministeriltä P. A. Hanssonilta osoitettuna Mannerheimille (VT jäljentää kirjeen 22.1.1950): ”Tukholma 14.3.1940. Kiitän Teitä, Marsalkka Mannerheim, kaukonäköisyydestänne ja ymmärtämyksestänne vakavaa kansainvälistä tilannetta arvioidessanne. Minua on näissä oloissa neuvonut, varoittanut ja tilannetiedotuksilla opastanut hyvä ystäväni, Englannin pääministeri Sir Neville Chamberlain, joka mielipiteissään ja rauhanpyrkimyksissään on joutumassa vakavasti tappiolle ja mahdollisesti pian eroamaan Winston Churchillin johtaman saksalaisvastaisen opposition tieltä. Tulen pitämään kiinni puolueettomuudestamme, ja niin on luvannut tehdä myöskin hyvä ystäväni, Norjan pääministeri. Tervehtien P. A. Hansson.

S. 176 – 177: (Mannerheimin näkemyksistä/VT): ”Ehkä vaikeimman ongelman ajatuksissani ja tulevissa toimissanikin muodosti englantilaisten osuus. Minulla on aina ollut Englantiin ja englantilaisiin erinomaiset kontaktit. En milloinkaan ollut saanut sieltä osakseni karsautta tai moitetta. Näin en koskaan ollut voinut ajatella, että englantilaiset – ei edes Winston Churchill – voisivat sallia sen, että sotatoimet ulotettaisiin syyttömän Suomen alueelle. Pahat aavistukset tosin horjuttivat uskoani jo talvisodan puhjettua, kun Ruotsin pääministeri Hansson ilmoitti minulle samoin kuin presidentti Kalliollekin, ettemme saisi minkäänlaista tukea länsivalloilta, vaikka sitä luvattiin ja jopa ryhdyttiin käytännön järjestelyihinkin avun lähettämiseksi. Hansson on ollut tietoinen suuvaltapolitiikan kieroudesta. Omalla viisaalla tavallaan hän antoi siitä tietonsa minulle ja Suomelle pariinkin kertaan.”

Ellei Ruotsi olisi kieltänyt länsivaltojen apujoukkojen ja aseavustusten kauttakuljetusta Suomeen alueensa kautta, tämä mahdollisesti saatu apu olisi saattanut koko Skandinavian sodan jalkoihin. Lisäksi se olisi saattanut saksalaisten vihat päällemme, jolloin Hitler tuskin kevättalvella 1940 olisi pelastanut meitä Neuvostoliiton käsistä. Kenenkään suomalaisen ei koskaan pidä uskoa siihen, että Ruotsi kieltäisi meiltä mitään sellaista, minkä se omasta tahdostaan Pohjolan vapautta vaarantamatta ja kansainvälisen politiikan riskit välttäen voisi meille antaa. Ruotsi jakaisi leipäpalansakin Suomen kanssa!

Lue lisää

"Vain neljä päivää myöhemmin on Hitlerillä edessään Churchill/Stalin-sopimuksen (15.10.1939) kaapatut asiakirjat, joista paljastuu Saksan tuhoamiseksi suunniteltu pohjoinen rintama (N)."
Jos kerran kyseinen dokumentti oli Hitlerillä, miksi Göbbels ei toitottanut sitä maailmalle viimeistään kesäkuussa 1941? Muuten hänellä kyllä oli tapana julkistaa kaikki tietoon saadut vihollisen suunnitelmat. Miksi ei tätä?

göbbels kirjoitti:

"Vain neljä päivää myöhemmin on Hitlerillä edessään Churchill/Stalin-sopimuksen (15.10.1939) kaapatut asiakirjat, joista paljastuu Saksan tuhoamiseksi suunniteltu pohjoinen rintama (N)."
Jos kerran kyseinen dokumentti oli Hitlerillä, miksi Göbbels ei toitottanut sitä maailmalle viimeistään kesäkuussa 1941? Muuten hänellä kyllä oli tapana julkistaa kaikki tietoon saadut vihollisen suunnitelmat. Miksi ei tätä?

Lue lisää

Hautamäki, s. 160: ”Jo 9. helmikuuta aamupäivän kuluessa saa Hitler eteensä erikoismiesten koostamat tiedot koneesta saadusta materiaalista. Asiakirjojen joukossa ovat mm. aikaisemmin mainitut, Moskovassa 15.10.1939 solmitun poliittisen sotasopimuksen toimeenpanoasiakirjat, niihin liittyvät kartat ja muut selvitykset. Hitler oli raivoissaan. Puolan sotaretken aikaisen Stalinin huijauksen hän oli vannonut olevan viimeisen, johon hänet houkuteltaisiin, mutta nyt paljastui koko valtava Saksan tuhoamiseksi suunniteltu salaliitto! (Katso Y. Blomstedt – M. Klinge: ”J. K. Paasikiven päiväkirjat 1944 – 1956”, WSOY, Helsinki 1985, s. 176; Stockholmstidningen 25. huhtikuuta 1945).

Aikaa ei ollut tuhlattavaksi! Hitler kokoaa lähimmät miehensä suljettuun istuntoon, jossa päätetään Saksan politiikan uudet suuntaviitat. Istunnosta ei tehdä pöytäkirjaa, ja kaikki asiat päätettiin pitää ehdottoman salaisina (vrt. lähdeviite 6; Becker; VL:n lisäys: Hautamäki viittaa teokseen Becker, Fritz: ”Im Kampf um Europa. Stalins Schachzüge gegen Deutschland und Westen”, Graz & Stocker Verlag, Graz-Stuttgart 1991).

Erikoisen tärkeänä Hitler piti myöskin sitä, ettei Moskovalle enempää kuin Pariisiin tai Lontooseenkaan annettaisi missään muodossa mitään vaikutelmaa saksalaisten kaappaamasta tiedosta. Saattaisi hyvinkin olla niin, että välttyäkseen tunnustamasta saksalaisten toimenpiteen ”häpeää” ja pelastaakseen todennäköisesti henkensäkin Neuvostoliittoon päästetyn koneen kuriirikenraali ja miehistö eivät asiasta kertoisi.

Mitään merkkejä saksalaisten kaappauksen paljastumisesta ei lähiviikkoina ilmennyt. Viljan ja muiden materiaalien toimitukset Neuvostoliitosta jatkuivat entiseen sovittuun tapaan. Paljastumisen vaara oli kuitenkin koko ajan olemassa, joten salaisten ja ennen kaikkea nopeiden vastatoimien valmistelu oli käynnistettävä välittömästi.

(Alaotsikko ”Saksan politiikka muuttuu”): Jo samana päivänä, 9. helmikuuta 1940, Hitlerin päämajassa syntyvät seuraavat, muuttuneen tilanteen edellyttämät linjapäätökset (Groessmannin mukaan):

1. Luottamukselliset suhteet Neuvostoliittoon katkaistaan heti, mutta tämä tosiasia salataan mahdollisimman tarkoin.

2. Saksan sodankäynnin perusteet ja politiikka arvioidaan uudelleen.

3. Loppuvuodesta 1939 saatujen tiedustelutietojen ja muiden lähteiden antaman informaation perusteella (mm. Quisling) jo tuolloin laajennettu ja tehostettu tiedustelu- ja vakoilupalvelu Norjassa, Belgiassa, Hollannissa, Ranskassa, Englannissa, Moskovassa jne. kiihdytetään äärimmilleen.

4. Koska englantilais-ranskalaisten joukkojen maihinnoususta Norjaan ja sen miehittämiseen liittyvät tiedot olivat jo tammikuussa käyneet hälyttäviksi, oli tämän operaation estämiseksi 27. tammikuuta asetetun ja 5. helmikuuta työnsä aloittaneen esikunnan työskentely saatettava nopeasti täyteen käyntiin (Operaatio ”Weserübung”).

5. Saksan on otettava Suomen ja Skandinavian niemimaan alue valvontaansa siten, etteivät englantilais-ranskalaiset joukot ja puna-armeija ennätä suorittaa sitä ensin (lähde: Ottmer, H. M.: ”Weserübung”, R. Oldenburg Verlag, München 1994, s. 26).

6. Syntyneessä tilanteessa olisi Suomen ja Neuvostoliiton välinen sota saatava lopetetuksi mahdollisimman pian ilman että Suomi joutuisi kokonaan miehitetyksi.

7. Suomelle oli tilanteen helpottamiseksi heti tarjottava sotilaallista apua, lähinnä nopean ilmatuen muodossa.

8. Mannerheimille on ilmoitettava tästä ja pyydettävä marsalkkaa lähettämään joku kenraaleistaan Hitlerin päämajaan informoitavaksi muuttuneesta kansainvälisestä tilanteesta. Kuriirin on vietävä mukanaan Mannerheimille myös tieto siitä, että Saksa on virallisesti toivonut Neuvostoliiton pyrkivän välittömästi lopettamaan sotatoimet Suomea vastaan.

9. Tämä nootti on jätettävä välittömästi Neuvostoliiton Berliinin lähettilään Skartshevin kautta Stalinille toimitettavaksi.

S. 186 (otsikko ”Tanskan ja Norjan miehitys – ’Weserübung’”): Sodan uhka oli jälleen laskeutunut Suomen rauhansopimuksesta huolimatta – ei yksin Suomen vaan koko Pohjolan ylle entistä pelottavampana. Pienikin vihje, joka olisi paljastanut Englannin ja Ranskan sodanjohdolle Hitlerin olevan tietoinen heidän Skandinavian miehityssuunniteilmastaan ja aikovan ehtiä ensin, olisi saattanut hetkessä muuttaa Pohjolan päätaistelukentäksi. Saksan sodanjohto toteutti kuitenkin varsin riskialttiin operaationsa loistavalla tarkkuudella 7. – 9. päivänä huhtikuuta 1940 aloittaen Tanskan ja Norjan miehittämisen englantilais-ranskalaisen siirtoarmeijan ”nenän edessä”. Operaatio ”Weserübung” onkin eräs II maailmansodan taitavimmin ja rohkeimmin toteutettuja sotatoimia.

Samalla operaatio oli ensimmäinen puhtaasti sotilaallinen toimi, johon Saksan oli ryhdyttävä ehkäistäkseen kolmivaltaliittouman Saksan tuhoamiseksi laatiman nelirintaman (N, M, S, E) hyökkäyssuunnitelman toteutumisen. Neuvostoliiton Suomea koskeva pyrkimys oli keskeytetty voimakkaalla poliittisella uhkauksella asevoiman käytöstä. Norjassa se ei enää voinut onnistua, vaan oli otettava riski vaikeasta sotilasoperaatiosta (ks. liite n:o 9).

S. 197: Lännen sotaretken päättyessä Ranskan antautumiseen 22. kesäkuuta 1940 oli Churchillin ja Stalinin salainen sotasopimus Saksan tuhoamiseksi menettänyt pääosan merkityksestään. Sopimuksesta tietoisena Hitler oli ajoittanut ehkäisevät hyökkäyksensä sekä Skandinaviassa että lännessä juuri oikeaan aikaan.

S. 204: Stalin on seurannut tarkoin tilanteiden kehitystä. Rauha Suomen kanssa on vain välivaihe, jonka Hitlerin suorasukainen uhkavaatimus on aiheuttanut. Berliinin ja Kremlin suhteet ovat kuitenkin selvästi viilentyneet Suomen tilanteen johdosta. Neuvostojohdolla on edelleen tarpeeksi joukkoja keskitettyinä sekä Suomen että Baltian että Kiovan suunnilla, ja ne voivat tarpeen tullen liittyä sovittuun yhteishyökkäykseen.

Suhteiden selvittämiseksi Berliinissä käydään saksalais-neuvostoliittolaisia neuvotteluja heti huhtikuun alkupäivinä ennen Saksan invaasiota Norjaan ja Tanskaan. Näissä neuvotteluissa Hitler saattaa neuvostojohdon puolustuskannalle asettamalla sen vastattavaksi kiusalliset kysymykset puna-armeijan vahvojen joukkojen sijoittelusta niin Suomen, Puolan (Baltian) kuin Tsekkoslovakian-Romanian (Kiova) suunnilla. Molemmat osapuolet kertovat lopuksi, että M/R-sopimus (Molotov-Ribbentrop-sopimus) on edelleen voimassa maiden välillä. Tätä voidaan sanoa nyt puolestaan Hitlerin taitavaksi hämäykseksi hänen huomatessaan, ettei neuvostoliittolaisilla ollut tietoa 9. helmikuuta 1940 tapahtuneesta lentokonekaappauksesta.

S. 205: Saksalaisten invaasio Norjaan ja Tanskaan 9.-10. huhtikuuta ennen länsivaltojen siirtoarmeijan maihinnousua ja sitä seuranneet taistelut osoittivat aluksi, että länsivaltojen alkuperäisestä hyökkäysaikataulusta Saksaan (15.6.1940) voitaisiin ehkä sittenkin pitää kiinni. Saksalaisten sitkeä vastarinta ennen kaikkea pohjoisessa Norjassa (Eduard Dietl) ja lopulta massiivinen hyökkäys lännessä romuttavat kuitenkin nämä Churchillin ja Stalinin toiveet.

Taistelujen vielä riehuessa Norjassa ryhtyvät Stalin ja Molotov jälleen poliittiseen operaatioon, joka perustuu yhä voimassa olevaan Molotov/Ribbentrop-sopimuksen hyväksikäyttöön. Jo 12. huhtikuuta 1940 esittää Neuvostoliiton Berliinin lähettiläs (Skartshev) M/R-sopimukseen vedoten Saksalle Kremlin pyynnön saada miehittää Suomi!

Hitlerin vastaus on kohteliaan kielteinen! Vain parin päivän kuluttua, 14. huhtikuuta 1940, ottaa Molotov henkilökohtaisesti yhteyden Moskovasta ja esittää saman vaatimuksen Suomen miehittämisestä. Hitlerin vastaus on jälleen selkeän kielteinen. Saksalle on ilmennyt etuja valvottavaksi Suomen alueella, joten rauhan säilyttäminen on tärkeää koko Skandinaviassa. Sitä paitsi länsivaltojen taistelu siirtoarmeijaa vastaan oli yhä käynnissä ja ratkaisematta.

Vielä 28. huhtikuuta 1940 palaa Neuvostoliiton Berliinin lähettiläs Stalinin käskystä asiaan perustellen Suomen miehittämisen tärkeyttä nyt myös sotilaspoliittisen tasapainon muuttumisella Skandinaviassa.

Hitler, joka on tietoinen Stalinin petoksesta (15.10.1939) ei luonnollisestikaan suostu Kremlin esitykseen - - Näin Hitler on huhtikuun 1940 kuluessa estänyt jo kolme (3) eri kertaa Neuvostoliittoa miehittämästä Suomea (Groessmann; ent. Hitlerin asiamies-tulkki; VL:n lisäys: minusta alkaa näyttää, että Vilho Tahvanainen on SUURI SUOMALAINEN SANKARI!!!).

Saksan sodanjohto otti Skandinavian operaatiollaan (”Weserübung”) paitsi sotilaallis-teknisen myös sotilasstrategisen riskin, sillä neuvostojoukkojen samanaikainen hyökkäys Suomen yli olisi tuonut ne saksalaisten Norjassa olevien vähäisten joukkojen selkään. Tämä olisi saattanut muuttaa tilanteen kokonaan toiseksi englantilais-ranskalaisen siirtoarmeijan mahdollisuuksille. Jatkoseuraamuksena olisi tällöin kuitenkin ollut koko Skandinavian – Suomi mukaan lukien – joutuminen kaikkien suurvaltaosapuolien taistelukentäksi.

S. 206: (otsikko ”Saksa kieltää Neuvostoliittoa miehittämästä Suomea”): Hieman ennen lännen sotaretken alkua, ehkä 4. toukokuuta 1940 (Mannerheim/VT), saa Mannerheim jälleen luokseen Ruotsissa toimivan asiamiehensä (B), jolla on marsalkalle kirje Saksasta. Sen sisältö on seuraava:

”Suomen Marsalkka Mannerheimille

Saksan valtakunnan Johtajalta Adolf Hitleriltä

”Saksan valtakunnan Johtajan Adolf Hitlerin kehottamana on minulle suotu kunnia ilmoittaa Teille, Herra Marsalkka Mannerheim, seuraavaa:

”Huhtikuun 12. päivänä tänä vuonna Neuvostoliiton asiainhoitaja jätti Saksan hallitukselle herra Stalinin kirjallisen pyynnön saada miehittää Suomi mahdollisimman lyhyen ajan kuluessa. Kun Johtaja Hitler ei voinut Stalinin miehityspyyntöön suostua, niin Neuvostoliiton herra V. M. Molotov esitti henkilökohtaisesti saman pyynnön 14. päivänä huhtikuuta. Senkin pyynnön Johtaja Hitler ja Saksan hallitus torjuivat.

”Nyt jälleen, huhtikuun 28. päivänä, Neuvostoliitto on esittänyt uudistetun pyyntönsä vedoten vastavuoroisuuden periaatteeseen, koska Saksan sotavoimat ovat Tanskassa ja Norjassa. Tämänkin pyynnön on Saksan hallitus jyrkästi torjunut. Kun nämä pyynnöt Saksan hallituksen käsityksen ja tietojen mukaan kuuluvat siihen neuvostoliittolais-englantilaiseen Skandinavian niemimaan kautta suunniteltuun, Saksaa vastaan tähdättyyn sotasuunnitelmaan, josta suunnitelmasta Teille, Herra Marsalkka, Saksan hallitus on aiemmin tiedottanut, niin Saksan hallitus tulee pitämään huolen, ettei Suomea eikä Skandinavian niemimaata miehitetä millään toisten maiden sotavoimilla.

”Neuvostoliitolle on tästä asiasta annettu Saksan hallituksen puolesta jyrkkäsanainen, peruuttamaton Suomen miehityskielto.

[- - ]

”Kun Saksaa vastaan suunnatut sotatoimet ovat omiaan saattamaan myös Suomen arvaamattoman uhkan eteen Neuvostoliiton taholta, niin Saksan hallitus – tietäessään Suomen puolustuskyvyttömyyden ja täyttääkseen maanne kohdalla olevan sotilaallisen tyhjiön – tarjoaa Suomelle sen puolustautumista varten kaikenlaatuista saksalaista sotamateriaalia. Tämä ehdolla, että Suomi käyttää sitä Neuvostoliittoa vastaan siinä tapauksessa, että Neuvostoliitto rikkoo rauhansopimuksensa ja kielloistamme välittämättä hyökkää Suomeen siten kuin se on nyt pyyntönään Saksan hallitukselle esittänyt.

[- -]

Saksan valtakunnan ulkoasiainministeriössä toukokuun 2. päivänä 1940

Joachim von Ribbentrop

ulkoministeri”

S. 213: Tultuaan tietoiseksi Stalinin petoksesta ja kolmivaltaliittouman sotasuunnitelmista Saksan tuhoamiseksi oli Hitler päättänyt myöskin Saksan osalta ”pelata samoilla korteilla” kuin vastapuolikin.

S. 214 (ote Ribbentropin kirjeestä Mannerheimille 29.6.1940): Saksalais-neuvostoliittolaisesta hyökkäämättömyyssopimuksesta välittämättä on Neuvostoliitto jatkuvasti vehkeillyt Saksaa vastaan sopimusta rikkoen. Ensiksi solmimalla Stalinin ja Churchillin välisen sotasopimuksen 15. lokakuuta 1939 ja toiseksi yrittämällä tähän sopimukseen nojautuen hyökätä Saksan kimppuun Skandinavian niemimaan kautta. Tästä Neuvostoliiton hyökkäyksestä Suomi sai vaikean ja syyttömästi kannettavan osan äsken käymässänne talvisodassa. Kun tämä englantilais-neuvostoliittolainen sotatoimi ei Saksan vastatoimenpiteistä johtuen onnistunut, niin nyt on odotettavissa uusi varmalta näyttävä uhka Neuvostoliiton hyökkäyksestä idästä Muurmanskin radan suunnasta ja Baltiasta. Pohjoisessa se tulisi ilmeisesti jatkumaan yli Suomen aina Ruotsiin ja Norjaan saakka. samanaikaisesti englantilais-ranskalaiset joukot yrittäisivät jälleen uutta maihinnousua Norjassa ja Tanskassa …..

S. 217-219: Rytin ilmoitettua (Ribbentropille; Ribbentrop ja Veltjens olivat saapuneet Suomeen kutsumatta 16.7.1940), etteivät asehankintoja koskevat laskelmat vielä ole valmiina ja niihin Suomi palaa myöhemmin, ehdottaa Ribbentrop, että Veltjens ja marsalkan asiamies siirtyisivät toiseen huoneeseen hänen keskustellessaan Mannerheimin ja Rytin kanssa. Näin tapahtui.

(Alaotsikko: Ribbentrop paljastaa Rytille länsivaltojen ja Stalinin sotaliiton): Selvityksensä aluksi Ribbentrop ojentaa Rytille saksalaisten 9. helmikuuta 1940 kaappaamat Stalinin ja Churchillin salaiseen 15.10.1939 solmittuun sotatoimisopimukseen liittyvät Skandinaviaa koskevat asiapaperit.

Pääministeri Ryti hämmästyy asiakirjoihin tutustuttuaan ja pyytää niistä kopioita itselleen. Ribbentrop ilmoittaa tällöin, että marsalkka Mannerheimille on toimitettu kopiot asiakirjoista jo 7.3.1940 ja pyydetty Suomea lähettämään edustajansa Saksaan tutustumaan koko asiakirjaan.

Koska ketään ei ole lähetetty Saksaan, on johtaja Hitler katsonut tarpeelliseksi saattaa nämä asiat Suomen johdon tietoon nyt mahdollisimman pian.

Rytin ja Mannerheimin välille syntyy nyt kireänsävyinen sananvaihto…

[- -]

Seuraavana päivänä (17.7.1940) iltapäivällä ovat marsalkka Mannerheim ja pääministeri Ryti presidentti Kallion luona. Marsalkka lukee Kalliolle Saksasta talvisodan aikana saamansa postin ja myös tiedustelukirjeensä Hitlerille 2.3.1940.

Presidentti Kallio on tavattoman järkyttynyt kuulemastaan. Syvästi kristittynä, totuutta ja rehellisyyttä kunnioittavana hänen on äärettömän vaikeaa ymmärtää englantilaisten ja ranskalaisten pyrkimystä saattaa koko syytön Pohjola taistelutantereeksi vain voidakseen kukistaa Saksa ja samalla syöstä koko Eurooppa sodan kurimukseen.

Kysymyshän ei lopulta ollut lainkaan Leningradin ja Muurmanskin radan turvallisuudesta, kuten Molotov perusteli Neuvostoliiton vaatimuksia syksyllä 1939, vaan Suomen oli käytävä verinen talvisota salaisen Stalin/Churchill-sopimuksen ensimmäisenä syyttömänä uhrina estääkseen koko maansa ja pohjoisen osan Ruotsia joutumasta puna-armeijan miehittämäksi. Ainoastaan marsalkka Mannerheim tuli yllättäen tietoiseksi 10.2.1940 (evl. Veltjens) tästä suuren mittakaavan petoksesta, johon liittyi Englannin ja Ranskan johdon Suomelle lupaama sotilaallinen apu….

S. 227-228 (Mannerheimin monologi – VT, Helsinki, tammikuu 1950): ”Milloinkaan en tiedä politiikan ja ennen kaikkea kansainvälisen sotilaallisen taustapolitiikan olleen moniselitteisempää, hämäävämpää ja harhaanjohtavampaa kuin mitä se oli Suomen tilannetta ajatellen syksyllä 1940. Tiesin hyvin, että monet suurvallat tulkitsevat suomalaisten nousemisen taisteluun ylivoimaista Neuvostoliittoa vastaan syksyllä 1939 hulluudeksi, jopa itsemurhaksi.

”Samalla olimme pahoin sotkeneet – tahattomasti ja harhaanjohdettuina – salaiseen yhteistyöhön liittoutuneiden Englannin, Ranskan ja Neuvostoliiton Moskovassa 15.10.1939 sopimat sotasuunnitelmat. Saksan paljastettua tämän Moskovan sopimuksen 9.2.1940 ja muutettua koko kansainvälisen politiikkansa se sai pakotettua Neuvostoliiton tekemään rauhan Suomen kanssa (13.3.1940). Uudet tiedot ystäviltäni (Gregori ja Luci) Neuvostoliitosta, Saksan johdon antama informaatio ja muu hankkimani tietomateriaali osoittivat kuitenkin, etteivät kolmivaltaliittouman sotasuunnitelmat olleet perusteiltaan juuri muuttuneet.

”Puna-armeijan hyökkäys voisi alkaa uudelleen milloin tahansa ja yllättäen rauhansopimuksesta välittämättä. Englantilaiset, joita olin aina arvostanut ja joiden joukossa minulla oli lukuisia hyviä ystäviä, oltiin Churchillin kiihottamana häikäilemättä johdattamassa sotaan syyttömässä Skandinaviassa ja Suomessa. Meidät uhrattaisiin suuvaltojen taistelukentäksi, kuten oli tapahtunut Tsekkoslovakiassa, Puolassa, Belgiassa, Hollannissa ja ennen kaikkea Baltiassa.

”Odotin todella länsivalloilta talvisodan aikana nopeita ja tosipohjaisia avustustoimia Suomelle. Ne olisivat voineet sitä antaa ja auttaa meitä työntämään neuvostojoukot takaisin rajan taakse. Sen sijaan ne omia salaisia suunnitelmiaan ajaen olivat valmiit uhraamaan Suomen - -

[- -]

”Mutta helpommin härkä kääntyisi sarvista kääntäen kyljelleen kuin Winston Churchill olisi saatu kääntymään tai edes harkitsemaan sivuaskeltakaan valitsemaltaan tieltä. Hänen päämääränsä oli Saksan ehdoton antautuminen – mieluiten sen tuhoaminen. Ruotsin pääministeri Per Albin Hansson olikin minulle jo syksyllä 1939 ilmoittanut läntisten suurvaltojen avun olevan petosta ja että suomalaisten olisi tultava toimeen omillaan ja taisteltava yksin.”

S. 231-232: Mannerheimille viestin sisältö oli varsin selvä: kolmivaltaliittouman sotatoimisuunnitelma oli yhä voimissaan ja elävä (VL: kyse syyskuusta 1940; tuolloinkaan siis Stalin tai länsivallat eivät tienneet, että Hitler oli 9.2.1940 saanut tietoonsa tämän heidän 15.10.1939 allekirjoittamansa sotasuunnitelman!).

S. 233: Mannerheim olikin useaan otteeseen saanut aiheen todeta, etteivät Churchill ja Stalin suinkaan olleet luopuneet alkuperäisestä kolmivallan liittouman (15.10.1939) strategisesta raamista.

S. 255: Hitlerin ohella todennäköisesti vain muutama hänen sisäpiirinsä henkilö oli tietoinen lentokonekaappauksessa 9.2.1940 saaduista kolmivaltaliittouman salaisista strategisista suunnitelmista, joiden tarkoituksena oli Saksan nujertaminen.

(VL huomautus: http://www.promerit.net/talvisota sisältää kirjoituksen ”Talvisodan rauhan arvoitus on ratkaistu”, ja sen viimeinen kappale kuuluu: ”Saamansa tiedot [so. kolmivaltaliiton salaisesta sotasuunnitelmasta 15.10.1939] päätti Saksan johto salata tarkoin vastapuolelta ja paljastumisvaaran vuoksi myös omiltaan. Vain ns. ’sisärengas’; Göring, Ribbentrop, Keitel, Hess, ja Hitler itse olivat salaisuudesta perillä.” Göbbelsiä tässä siis ei mainita).

S. 315: 9.-10.2.1940: Erikoismiehet työstävät (lentokonekaappauksessa 9.2.1940) kaapatun materiaalin, jonka merkitys Saksan kannalta vaikuttaa ratkaisevasti II maailmansodan poliittisiin ja sotilaallisiin ratkaisuihin - -

10.2.1940: Kaapattujen asiakirjojen pohjalta Saksan johdon sisäpiiri tekee nopeita päätöksiä: Luottamukselliset suhteet Neuvostoliittoon katkaistaan heti, mutta tämä tosiasia pidetään toistaiseksi erittäin salaisena, ja kaikki toiminnot Moskovan suuntaan jatkuvat entisellään. Myöskään Neuvostoliiton tavaratoimituksissa Saksaan ei tapahdu pelättyjä muutoksia. - - Syntyneessä tilanteessa on välttämätöntä saada Neuvostoliiton ja Suomen välillä käynnissä oleva sota (talvisota) loppumaan, ettei Suomi tule miehitetyksi kokonaan. - - Saksalle oli näin paljastunut sitä uhkaava vaara, jonka nopeaksi eliminoimiseksi sen oli ryhdyttävä välittömästi ehkäiseviin sotatoimiin. Skandinavian estäminen joutumasta länsivaltojen miehittämäksi ja Suomen pelastaminen itsenäisenä valtiona olisivat ensimmäiset ja kiireellisimmät toimenpiteet.

faktaa...... kirjoitti:

Hitlerin ja Molotovin KOKOUKSET

BERLIN, NOVEMBER 12 AND 13, 1940 BERLIN, November 12 JA 13, 1940 OFFICIAL TRANSCRIPTS VIRALLISET SELOSTUKSET.

http://www.worldfuturefund.org/wffmaster/Reading/Germany/Hitler-Molotov Meetings.htm


Ja tässä toinen välirauhanajan yritys Suomen valtaamiseksi. Hans Peter Korosbyn ja Patoharjun toteamina.


Hans Peter Korosby

Arkistokoodi L274/085843
Stalin valmistautuu hyökkäämään Suomeen Zechlin oli Saksan lähettiläs Liettuassa
Zechlinin sähke : Tiedonantaja korkeaarvoinen liettualainen upseeri, on vahvistanut yleisesikuntapiiristä olevan tietonsa ja väittää että neuvostojoukkojen on oltava hälytysvalmiudessa Suomen rajalla 15.8.1940. Tosiasiaksi jää että Liettuasta on siirretty pois hyvin paljon erinomaisesti varustettua ratsuväen osastoja ja noin kolmannes panssari ja ilmavoimista. Kaunas 3.8.1940.
B19/B003686
Zechlin ulkoministeriölle: Myös toisesta luotettavasta, täkäläistä neuvostolähetystöä lähellä olevasta lähteestä ilmoitetaan että Suomen rajalla erittäin hyvin varustetut 15 divisioonaa on pidettävä elokuun puolivälistä alkaen erikoishälytysvalmiudessa. Viime aikoina 15 divisioonaa on vahvistettu erittäin hyvillä motoroiduilla panssariyksiköillä. Tämän lähteen mukaan on odotettavissa Suomelle elokuun jälkipuoliskolla uhkavaatimus joka johtaa Suomen miehitykseen Baltian maiden tapaan. Kaunas 7.8.1940. Zechlin.



T.Patoharju - SUOMI TAHTOI ELÄÄ

Kun Saksan puolustusvoimien yleisesikunta oli saanut 10.8 1940 tietoja neuvostojoukkojen liikehdinnästä Suomen rajoilla ja sen johtavan uuden sotilaallisen selkkauksen alkamiseen maiden välillä. Sotamarsalkka Keitel joka silloin oli OKH:n päällikkö ilmoitutti Ribbentropille: ” Yleisesikunta haluaa estää pohjoisessa syntyvät levottomuudet, koska ne vaikeuttavat Saksan raaka-aineiden hankkimista Suomesta Saksaan. Ehdotan että ulkoministeriömme ottaa asian esille Moskovassa ja tähdentää heille mitä taloudellisia intressejä Saksalla on Suomessa.”
Kaksi päivää myöhemmin Hitler neuvotteli Keitelin kanssa Suomen kysymyksestä. Tässä neuvottelussa tehdyssä muistiossa sanotaan: ” Keitelin käsityksen mukaan Hitler ryhtyy antamaan epäsuoraan tukea Suomelle, mahdollisesti Ruotsin kautta.” Ja armeijan esikuntapäällikkö Halder kirjotti 26.8.1940: ” Führer on päättänyt lähettää Suomeen aseita ja lentokoneita. Jos Stalin hyökkää Suomeen ME miehitämme Petsamon.”

Miksi Molotov ei ottanut Berliinissä marraskuussa 1940 esille tuota aikaisempaa jo talvisodan aikaista ultimatumia. Outo juttu, Molotov ei mitenkään viitannut tuohon aikaisempaan mahdolliseen Hitlerin noottiin hänen kysyessään nyt vapaita käsiä Suomen suhteen.

Myöskään Hitler ei maininnut Molotoville asiasta, perustellessaan kielteistä suhtautumistaan ja uudesta sodasta Itä-Merellä .
Vai ovatko amerikkalaiset mahdollisesti sensuroineet keskusteluja kopioidessaan ko.arkistotietoja sotasaaliiksi saamistaan alkuperäiskappaleista..

http://www.worldfuturefund.org/wffmaster/Reading/Germany/Hitler-Molotov Meetings.htm

Lue lisää

BERLIN, NOVEMBER 12 AND 13, 1940.

Riita-SAKSA yli BUCOVINA

Regarding Bucovina, he admitted that this involved an additional territory, one not mentioned in the Secret Protocol. Mitä Bucovina, hän myönsi, että kyseessä olisi ylimääräinen alueella, jota ei mainita tässä salainen pöytäkirja. Russia had at first confined her demands to Northern Bucovina. Venäjä oli ensimmäinen rajoittuu hänen vaatimuksia Pohjois Bucovina. Under the present circumstances, however, Germany must understand the Russian interest in Southern Bucovina. Tämänhetkisessä tilanteessa on kuitenkin Saksa on ymmärrettävä, että Venäjän etujen Etelä Bucovina. But Russia had not received an answer to her question regarding this subject either. Mutta Venäjä ei ollut saanut vastausta hänen kysymykseen tästä aiheesta joko. Instead, Germany had guaranteed the entire territory of Rumania and completely disregarded Russia's wishes with regard to Southern Bucovina. Sen sijaan Saksa oli taattu koko alueella Romanialle ja kokonaan huomiotta Venäjä haluaa ottaa huomioon Etelä-Bucovina.

The Führer replied that it would mean a considerable concession on the part of Germany, if even part of Bucovina were to be occupied by Russia. The Führer vastasi, että se merkitsisi huomattavaa myönnytystä puolesta Saksassa, jos edes osa Bucovina oli tarkoitus miehittää Venäjällä. According to an oral agreement, the former Austrian territories were to fall within the German sphere of influence. Mukaan suullinen sopimus, entisen Itävallan alueet olivat kuuluvan Saksan vaikutuspiirissä. Besides, the territories belonging to the Russian zone had been mentioned by name: Bessarabia, for example. Sen lisäksi, alueet kuuluvat Venäjän alue oli mainittu nimi: Bessarabian, esimerkiksi. There was, however, not a word regarding Bucovina in the agreements. Siellä ei kuitenkaan ollut sanan suhteen Bucovina tehdyissä sopimuksissa. Finally, the exact meaning of the expression "sphere of influence" was not further defined. Lopuksi totean, että tarkka merkitys termillä "vaikutuspiiriin" ei ole vielä määritelty. At any rate, Germany had not violated the agreement in the least in this matter. Joka tapauksessa, Saksa ei ollut rikkonut sopimusta vähiten tässä asiassa. To the objection of Molotov that the revisions with regard to the strip of Lithuanian territory and of Bucovina were not of very great importance in comparison with the revision which Germany had under taken elsewhere by military force, the Führer replied that so-called "revision by force of arms" had not been the subject of the agreement at all. Jos vastalause on Molotovin, että tarkistukset ottaa huomioon kaistaleet, Liettuan alueella ja Bucovina ei ollut erittäin suuri merkitys verrattuna tarkistamista, jonka Saksa oli nojalla toteutettu muualla sotilaallisin voimassa, Führer vastasi, että niin sanotut "tarkistamaan asevoimin "ei ollut tehty sopimusta lainkaan.

Molotov, however, persisted in the opinion previously stated: that the revisions desired by Russia were insignificant. Molotovin kuitenkin sitkeästi antamassa lausunnossa aiemmin totesi: että tarkistukset haluamasi Venäjä olivat merkityksettömiä.

The Führer replied that if German-Russian collaboration was to show positive results in the future, the Soviet Government would have to understand that Germany was engaged in a life and death struggle, which, at all events, she wanted to conclude successfully. The Führer vastasi, että jos Saksan ja Venäjän yhteistyö on saatu myönteisiä tuloksia myös tulevaisuudessa, Neuvostoliiton hallitus olisi pitänyt ymmärtää, että Saksa oli mukana elämän ja kuoleman kamppailu, joka joka tapauksessa, hän halusi tehdä onnistuneesti. For that, a number of prerequisites depending upon economic and military factors were required, which Germany wanted to secure for herself by all means. Siitä, että useita edellytyksiä riippuen taloudellinen ja sotilaallinen tekijöitä tarvitaan, jonka Saksa halusi varmistaa itselleen kaikin keinoin. If the Soviet Union were in a similar position, Germany on her part would, and would have to, demonstrate a similar understanding for Russian needs. Jos Neuvostoliitto olivat vastaavassa asemassa, Saksa hänen osa, ja sen olisi osoitettava samanlaista ymmärrystä Venäjän tarpeisiin. The conditions which Germany wanted to assure did not conflict with the agreements with Russia. Ehdoista, joita Saksa halusi vakuuttaa eivät ole ristiriidassa sopimuksia Venäjän kanssa. The German wish to avoid a war with unforeseeable consequences in the Baltic Sea did not mean any violation of the German-Russian agreements according to which Finland belonged in the Russian sphere of influence. Saksan haluavat välttää sota olisi arvaamattomia seurauksia Itämeren ei tarkoita sitä, joka rikkoo Saksan ja Venäjän sopimukset, joiden mukaan Suomi kuuluneet Venäjän vaikutuspiirissä. The guarantee given upon the wish and request of the Rumanian Government was no violation of the agreements concerning Bessarabia. The Soviet Union had to realize that in the framework of any broader collaboration of the two countries advantages of quite different scope were to be reached than the insignificant revisions which were now being discussed. Takuun voi kun toivoa ja pyytää, että romanialainen hallitus ei ole vastoin sopimuksia Bessarabian. Neuvostoliitto oli ymmärrettävä, että puitteissa mitään laajempaa yhteistyötä molempien maiden etuja aivan erilainen soveltamisala olisi päästy kuin vähäisiä tarkistuksia, jotka olivat nyt keskustellaan. Much greater successes could then be achieved, provided that Russia did not now seek successes in territories in which Germany was interested for the duration of the war. Paljon enemmän onnistumisia voitaisiin saavuttaa, edellyttäen, että Venäjä ei nyt hakea onnistumisia alueilla, jotka Saksa oli kiinnostunut niin kauan kuin sotaa. The future successes would be the greater, the more Germany and Russia succeeded in fighting back to back against the outside world, and would become the smaller, the more the two countries faced each other breast to breast. Tulevaisuudessa menestystä olisi suurempi, mitä enemmän Saksan ja Venäjän onnistui torjumaan palata takaisin ulkomaailmaa vastaan, ja se on sitä pienempi, mitä enemmän nämä kaksi maata kohtaavat toisensa rintojen että rintojen. In the first case there was no power on earth which could oppose the two countries. Edellisessä tapauksessa ei ollut vallan maan päällä, joka voisi vastustaa kahden maissa.

FINLAND SUOMI

In his reply Molotov voiced his agreement with the last conclusions of the Führer. Vastauksessaan Molotovin esiin hänen kanssa sopimuksen viime päätelmät, Führer. In this connection he stressed the viewpoint of the Soviet leaders, and of Stalin in particular, that it would be possible and expedient to strengthen and activate the relations between the two countries. However, in order to give those relations a permanent basis, issues would also have to be clarified which were of secondary importance, but which spoiled the atmosphere of German-Russian relations. Finland belonged among these issues. If Russia and Germany had a good understanding, this issue could be solved without war, but there must be neither German troops in Finland nor political demonstrations in that country against the Soviet-Russian Government. Tässä yhteydessä hän korosti näkökulmasta Neuvostoliiton johtajien kanssa, ja Stalinin erityisesti, että se olisi mahdollista ja tarkoituksenmukaista vahvistaa ja aktivoida näiden kahden maan välisiä suhteita. Kuitenkin, jotta näitä suhteita pysyvästi asioita Lisäksi on selvitetty, jotka toissijainen merkitys, mutta jotka pilaantunut ilmakehään Saksan ja Venäjän suhteet. Suomi kuului näihin kysymyksiin. Jos Venäjä ja Saksa oli hyvä ymmärrys, tämä kysymys voitaisiin ratkaista ilman sotaa, mutta on syytä ei Saksan joukot Suomessa eikä poliittisia mielenosoituksia tässä maassa vastaan Neuvostoliiton ja Venäjän hallitukselle.

The Führer replied that the second point could not be a matter for debate, since Germany had nothing whatsoever to do with these things. The Führer vastasi, että toinen voisi olla asiasta keskustelua, koska Saksa ei ollut mitään tekemistä sen kanssa näistä asioista. Incidentally, demonstrations could easily be staged, and it was very difficult to find out afterward who had been the real instigator. Muuten, demonstraatiot voidaan helposti vaiheittain, ja se oli hyvin vaikea selvittää jälkeenpäin, joka oli ollut todellinen alkuunpanija. However, regarding the German troops, he could give the assurance that, if a general settlement were made, no German troops would appear in Finland any longer. Kuitenkin, mitä saksalaiset joukot, hän voisi antaa varmuuden siitä, että jos yleinen ratkaisu tehtiin, ei Saksan joukot näyttävät Suomessa enää.

Molotov replied that by demonstrations he also understood the dispatch of Finnish delegations to Germany or receptions of prominent Finns in Germany. Molotov vastasi, että mielenosoitukset hän myös ymmärsi lähettämistä Suomen valtuuskunnat Saksaan tai vastaanotot tunnettujen suomalaisten Saksassa. Moreover, the circumstance of the presence of German troops had led to an ambiguous attitude on the part of Finland. Lisäksi se seikka, että läsnäolo Saksan joukot oli johtanut siihen, että epäselvä asenne puolelta Suomea. Thus, for instance, slogans were brought out that "nobody was a Finn who approved of the last Russo-Finnish Peace Treaty", and the like. Esimerkiksi iskulauseita saatiin, että "kukaan ei ollut suomalainen, joka hyväksyi viime Venäläis-suomalainen rauha", ja niin edelleen.

The Führer replied that Germany had always exerted only a moderating influence and that she had advised Finland and also Rumania, in particular, to accept the Russian demands. The Führer vastasi, että Saksa oli aina käyttänyt vain hillitsevä vaikutus ja että hän oli neuvonut Suomea ja myös Romania, erityisesti hyväksyä Venäjän vaatimuksiin.

MOLOTOV THREATENS WAR WITH FINLAND Molotov uhkaa sodan SUOMI

Molotov replied that the Soviet Government considered it as its duty definitively to settle and clarify the Finnish question. No new agreements were needed for that. Molotov vastasi, että Neuvostoliiton hallitus katsoi, että sen velvollisuus lopullisesti ratkaista ja selkeyttää Suomen kysymys. Ei uusia sopimuksia tarvitaan siitä. The old German-Russian agreement assigned Finland to the Russian sphere of influence. Vanhan Saksan ja Venäjän välinen sopimus annetaan Suomen Venäjän vaikutuspiirissä.

In conclusion the Führer stated on this point that Germany did not desire any war in the Baltic Sea and that she urgently needed Finland as a supplier of nickel and lumber. Politically, she was not interested and, in contrast to Russia, had occupied no Finnish territory. Yhteenvetona voidaan todeta, että Führer totesi tältä osin, että Saksa ei ole toive mitään sotaa Itämeren ja että hän kiireesti Suomen toimittaja nikkelin ja metsätöitä. Poliittisesti hän ei ollut kiinnostunut, ja päinvastoin kuin Venäjä oli miehittänyt ole suomalaista alueella. Incidentally, the transit of German troops would be finished within the next few days. Muuten, kauttakulku Saksan joukot olisivat valmiiksi lähipäivinä. No further troop trains would then be sent. The decisive question for Germany was whether Russia had the intention of going to war against Finland. Enää joukkojen junat sitten lähetetään. Ratkaiseva kysymys Saksa oli, onko Venäjä oli tarkoitus mennä sotaan Suomea vastaan.

Molotov answered this question somewhat evasively with the statement that everything would be all right if the Finnish Government would give up its ambiguous attitude toward the USSR, and if the agitation against Russia among the population (bringing out of slogans such as the ones previously mentioned) would cease. Molotov vastasi tähän kysymykseen hieman evasively kanssa siitä, että kaikki olisi kunnossa, jos Suomen hallitus luopuisi epäselvä asenne Neuvostoliittoon, ja jos agitaatio Venäjää vastaan väestön keskuudessa (tuo ulos iskulauseita kuten esimerkiksi aiemmin mainittu) lakkaisi.

To the Führer's objection that he feared that Sweden might intervene in a Russo-Finnish War the next time, Molotov replied that he could not say anything about Sweden, but he had to stress that Germany, as well as the Soviet Union, was interested in the neutrality of Sweden. Jos Führer: n väite, että hän pelkäsi, että Ruotsi voisi puuttua asiaan Venäjän ja Suomen sota seuraavan kerran, Molotov vastasi, että hän ei voinut sanoa mitään Ruotsissa, mutta hän korostaa, että Saksassa, samoin kuin Neuvostoliitto, oli kiinnostunut puolueettomuuden Ruotsissa. Of course, both countries were also interested in peace in the Baltic. Tietenkin, että molemmat maat olivat myös kiinnostuneita rauhan Itämerellä. but the Soviet Union was entirely able to assure peace in that region. mutta Neuvostoliitto oli täysin voitava taata rauha alueella.

The Führer replied that they would perhaps experience in a different part of Europe how even the best military intentions were greatly restricted by geographical factors. The Führer vastasi, että he olisivat ehkä kokemusta eri osa Eurooppaa, miten edes parhaiten sotilas-aikomukset olivat suuresti rajoittaa maantieteelliset tekijät. He could, therefore, imagine that in the case of a new conflict a sort of resistance cell would be formed in Sweden and Finland, which would furnish air bases to England or even America. Hän voisi siis kuvitella, että kyseessä on uusi konflikti jonkinlainen vastustuskyky solu olisi muodostunut Ruotsissa ja Suomessa, joka toimittaa ilman perusteet, Englannissa tai jopa Amerikassa. This would force Germany to intervene. Tämä pakottaisi Saksa puuttua. He (the Führer) would, however, do this only reluctantly. Hän (jäljempänä Führer) olisi kuitenkin tehtävä vain vastahakoisesti. He had already mentioned yesterday that the necessity for intervention would perhaps also arise in Salonika, and the case of Salonika was entirely sufficient for him. Hän oli jo mainitsi eilen, että tarvetta interventio voisi ehkä syntyä myös Thessalonikin, ja asia Thessalonikin oli täysin riittävä hänelle. He had no interest in being forced to become active in the North too. Hän ei ollut kiinnostunut pakotetaan toimimaan aktiivisesti Pohjois liikaa. He repeated that entirely different results could be achieved in future collaboration between the two countries and that Russia would after all, on the basis of the peace, receive everything that in her opinion was due her. Hän toisti, että täysin erilaisia tuloksia voitaisiin saavuttaa jatkossa yhteistyötä molempien maiden ja että Venäjä olisi sen jälkeen, kun kaikki perusteella, rauhan, vastaanottaa kaikki, että hänen mielestään oli hänen. It would perhaps be only a matter of six months or a year's delay. Olisi ehkä pelkästään kuuden kuukauden tai vuoden viiveellä. Besides, the Finnish Government had just sent a note in which it gave assurance of the closest and friendliest cooperation with Russia. Lisäksi, että Suomen hallitus oli juuri lähettänyt huomautuksen, jossa se antoi varmuutta lähimpänä ja ystävällisin yhteistyötä Venäjän kanssa.

Molotov replied that the deeds did not always correspond with the words, and he persisted in the opinion which he had previously expressed: that peace in the Baltic Sea region could be absolutely insured, if perfect understanding were attained between Germany and Russia in the Finnish matter. Molotov vastasi, että teot eivät aina vastaa sanat, ja hän sitkeästi, että lausunnon, jossa hän oli aiemmin ilmaissut: että rauha Itämeren alueella voisi olla aivan vakuutettu, jos täydellinen ymmärtäminen on saavutettu Saksan ja Venäjän Suomen asia . Under those circumstances he did not understand why Russia should postpone the realization of her wishes for six months or a year. Näissä olosuhteissa hän ei ymmärrä, miksi Venäjän pitäisi lykätä toteutumista hänen haluaa kuusi kuukautta tai vuoden. After all, the German-Russian agreement contained no time limits, and the hands of none of the partners were tied in their spheres of influence. Loppujen lopuksi, Saksan ja Venäjän välinen sopimus ei sisältänyt määräaikoja, ja käsissä ei kumppanit olivat sidottuja niiden vaikutusalueeseen.

With a reference to the changes made in the agreement at Russia's request, the Führer stated that there must not be any war in the Baltic . Jossa viitataan tehdyt muutokset sopimus Venäjän pyyntöön, Führer totesi, että ei saa olla mikä tahansa sota Itämerellä. A Baltic conflict would be a heavy strain on German-Russian relations and on the great collaboration of the future. A Baltian konflikti olisi raskas kantaa, Saksan ja Venäjän suhteisiin sekä suuri yhteistyötä tulevaisuudessa. In his opinion, however, future collaboration was more important than the settlement of secondary issues at this very moment. Hänen mielestään kuitenkin tulevaisuudessa yhteistyö oli tärkeämpää kuin ratkaistaan toisarvoisia asioita juuri tällä hetkellä.

Molotov replied that it was not a matter of war in the Baltic, but of the question of Finland and its settlement within the framework of the agreement of last year. Molotov vastasi, että se ei ollut kysymys sodan Itämerellä, mutta kysymys Suomen ja sen ratkaisu: n puitteissa tehdyn sopimuksen viime vuonna. In reply to a question of the Führer he declared that he imagined this settlement on the same scale as in Bessarabia and in the adjacent countries, and he requested the Führer to give his opinion on that. Vastauksena kysymykseen, että Führer hän ilmoitti, ettei hän kuvitellut tämän ratkaisun kanssa samassa mittakaavassa kuin Bessarabian ja sen naapurimaiden, ja hän pyysi Führer antaa lausuntonsa siitä.

A DIRECT CLASH BETWEEN HITLER AND MOLOTOV OVER FINLAND Suora ristiriidassa välillä Hitler ja Molotov yli SUOMI

When the Führer replied that he could only repeat that there must be no war with Finland, because such a conflict might have far-reaching repercussions, Molotov stated that a new factor had been introduced into the discussion by this position, which was not expressed in the treaty of last year. Kun Führer vastasi, että hän saattoi vain toistaa, että ei saa olla sodassa Suomen kanssa, koska tällainen ristiriita saattaa olla kauaskantoisia vaikutuksia, Molotov totesi, että uusi tekijä oli tuoda keskusteluun tämän kannan, joka ei ole ilmaistu sopimuksen viime vuonna.

The Führer replied that during the Russo-Finnish War, despite the danger that in connection with it Allied bases might be established in Scandinavia, Germany had meticulously kept her obligations toward Russia and had always advised Finland to give in. The Führer vastasi, että Venäjän ja Suomen sota, vaikka vaara, että siihen liittyen Allied perusteet voidaan todeta Pohjoismaissa, Saksassa oli huolellisesti säilytettävä velvoitteensa kohti Venäjän ja oli aina suositeltavaa Suomi antaa tuumaa

In this connection the Reich Foreign Minister pointed out that Germany had even gone so far as to deny to the Finnish President the use of a German cable for a radio address to America. Tässä yhteydessä Reich ulkoministeri huomautti, että Saksa oli jopa mennyt niin pitkälle, että se kiistää, että Suomen presidentti käyttää saksalaisen kaapeli radio-osoite Amerikkaan.

Then the Führer went on to explain that just as Russia at the time had pointed out that a partition of Poland might lead to a strain on German-Russian relations, he now declared with the same frankness that a war in Finland would represent such a strain on German-Russian relations, and he asked the Russians to show exactly the same understanding in this instance as he had shown a year ago in the issue of Poland. Considering the genius of Russian diplomacy, ways and means could certainly be found to avoid such a war. Sitten Führer meni selittämään, että aivan kuten Venäjä, kun oli huomauttanut, että osion Puola saattaa johtaa rasittaa Saksan ja Venäjän suhteita, hän nyt ilmoittanut, jolla on sama vilpittömästi, että sota Suomessa olisi tällainen kanta Saksan ja Venäjän suhteita, ja hän kehotti venäläisiä näyttää täsmälleen sama ymmärrystä tässä asiassa, koska hän oli osoittanut vuosi sitten kysymys Puolassa. Ottaen huomioon nero Venäjän diplomatia, tapoja ja keinoja voisivat varmasti löytää välttää tällaiset sotaa.

Molotov replied that he could not understand the German fear that a war might break out in the Baltic. Molotov vastasi, että hän ei voinut ymmärtää Saksan pelkoa siitä, että sota saattaa puhjeta myös Itämerellä. Last year, when the international situation was worse for Germany than now, Germany had not raised this issue. Quite apart from the fact that Germany had occupied Denmark. Norway, Holland, and Belgium, she had completely defeated France and even believed that she had already conquered England. He (Molotov) did not see where under those circumstances the danger of war in the Baltic Sea should come from. He would have to request that Germany take the same stand as last year. If she did that unconditionally, there would certainly be no complications in connection with the Finnish issue. However, if she made reservations, a new situation would arise which would then have to be discussed.

In reply to the statements of Molotov regarding the absence of military danger in the Finnish question, the Führer stressed that he too had some understanding of military matters, and he considered it entirely possible that the United States would get a foothold in those regions in case of participation by Sweden in a possible war. He (the Führer) wanted to end the European War, and he could only repeat that in view of the uncertain attitude of Sweden a new war in the Baltic would mean a strain on German-Russian relations with unforeseeable consequences. Would Russia declare war on the United States, in case the latter should intervene in connection with the Finnish conflict?

MOLOTOV BACKS DOWN ON WAR THREAT VS. FINLAND

When Molotov replied that this question was not of present interest, the Führer replied that it would be too late for a decision when it became so. When Molotov then declared that he did not see any indication of the outbreak of war in the Baltic , the Führer replied that in that case everything would be in order anyway and the whole discussion was really of a purely theoretical nature.

Summarizing, the Reich Foreign Minister pointed out that

(1) the Führer had declared that Finland remained in the sphere of influence of Russia and that Germany would not maintain any troops there;

(2) Germany had nothing to do with demonstrations of Finland against Russia, but was exerting her influence in the opposite direction, and

(3) the collaboration of the two countries was the decisive problem of long-range importance, which in the past had already resulted in great advantages for Russia, but which in the future would show advantages compared with which the matters that had just been discussed would appear entirely insignificant. There was actually no reason at all for making an issue of the Finnish question. Perhaps it was a misunderstanding only. Strategically, all of Russia's wishes had been satisfied by her peace treaty with Finland. Demonstrations in a conquered country were not at all unnatural, and if perhaps the transit of German troops had caused certain reactions in the Finnish population they would disappear with the end of those troop transits. Hence, if one considered matters realistically, there were no differences between Germany and Russia.

The Führer pointed out that both sides agreed in principle that Finland belonged to the Russian sphere of influence. Instead, therefore, of continuing a purely theoretical discussion, they should rather turn to more important problems.

DIVIDING UP THE BRITISH EMPIRE

After the conquest of England the British Empire would be apportioned as a gigantic world-wide estate in bankruptcy of 40 million square kilometers. In this bankrupt estate there would be for Russia access to the ice-free and really open ocean. Thus far, a minority of 40 million Englishmen had ruled 600 million inhabitants of the British Empire. He was about to crush this minority. Even the United States was actually doing nothing but picking out of this bankrupt estate a few items particularly suitable to the United States. Germany, of course, would like to avoid any conflict which would divert her from her struggle against the heart of the Empire, the British Isles. For that reason, he (the Führer) did not like Italy's war against Greece, as it diverted forces to the periphery instead of concentrating them against England at one point. The same would occur during a Baltic war. The conflict with England would be fought to the last ditch, and he had no doubt that the defeat of the British Isles would lead to the dissolution of the Empire. It was a chimera to believe that the Empire could possibly be ruled and held together from Canada. Under those circumstances there arose world-wide perspectives. During the next few weeks they would have to be settled in joint diplomatic negotiations with Russia, and Russia's participation in the solution of these problems would have to be arranged. All the countries which could possibly be interested in the bankrupt estate would have to stop all controversies among themselves and concern themselves exclusively with the partition of the British Empire. This applied to Germany, France, Italy, Russia, and Japan.

Molotov replied that he had followed the arguments of with interest and that he was in agreement with everything that he had understood. However, he could comment thereon less than the Führer, since the latter had surely thought more about these problems and formed more concrete opinions regarding them. The main thing was first to make up their minds regarding German-Russian collaboration, in which Italy and Japan could be included later on. In this connection nothing should be changed that had been started rather, they should only contemplate a continuation of what had been begun.

The Führer mentioned here that the further efforts in the sense of the opening up of great prospects would not be easy and emphasized in this connection that Germany did not want to annex France as the Russians appeared to assume. He wanted to create a world coalition of interested powers which would consist of Spain, France, Italy, Germany, Soviet Russia, and Japan and would to a certain degree represent a coalition-extending from North Africa to Eastern Asia-of all those who wanted to be satisfied out of the British bankrupt estate. To this end all internal controversies between the members of this coalition must be removed or at least neutralized. For this purpose the settlement of a whole series of questions was necessary. In the West, ie between Spain, France, Italy, and Germany, he believed he had now found a formula which satisfied everybody alike. It had not been easy to reconcile the views of Spain and France for instance, in regard to North Africa; however, recognizing the greater future possibilities, both countries finally had given in. After the West was thus settled, an agreement in the East must now be reached. In this case it was not a matter of relations between Soviet Russia and Turkey only, but also of the Greater Asian Sphere. The latter consisted not only of the Greater East Asian Sphere, but also of a purely Asiatic area oriented toward the south, that Germany even now recognized as Russia's sphere of influence. It was a matter of determining in bold outlines the boundaries for the future activity of peoples and of assigning to nations large areas where they could find an ample field of activity for fifty to a hundred years.

Googlen käännöskone ei käänä Suomeksi loppuosaa pöytäkirjoista. Voiko joku yrittää parantaa?

Vesa I Laurio kirjoitti:

Hautamäki, s. 160: ”Jo 9. helmikuuta aamupäivän kuluessa saa Hitler eteensä erikoismiesten koostamat tiedot koneesta saadusta materiaalista. Asiakirjojen joukossa ovat mm. aikaisemmin mainitut, Moskovassa 15.10.1939 solmitun poliittisen sotasopimuksen toimeenpanoasiakirjat, niihin liittyvät kartat ja muut selvitykset. Hitler oli raivoissaan. Puolan sotaretken aikaisen Stalinin huijauksen hän oli vannonut olevan viimeisen, johon hänet houkuteltaisiin, mutta nyt paljastui koko valtava Saksan tuhoamiseksi suunniteltu salaliitto! (Katso Y. Blomstedt – M. Klinge: ”J. K. Paasikiven päiväkirjat 1944 – 1956”, WSOY, Helsinki 1985, s. 176; Stockholmstidningen 25. huhtikuuta 1945).

Aikaa ei ollut tuhlattavaksi! Hitler kokoaa lähimmät miehensä suljettuun istuntoon, jossa päätetään Saksan politiikan uudet suuntaviitat. Istunnosta ei tehdä pöytäkirjaa, ja kaikki asiat päätettiin pitää ehdottoman salaisina (vrt. lähdeviite 6; Becker; VL:n lisäys: Hautamäki viittaa teokseen Becker, Fritz: ”Im Kampf um Europa. Stalins Schachzüge gegen Deutschland und Westen”, Graz & Stocker Verlag, Graz-Stuttgart 1991).

Erikoisen tärkeänä Hitler piti myöskin sitä, ettei Moskovalle enempää kuin Pariisiin tai Lontooseenkaan annettaisi missään muodossa mitään vaikutelmaa saksalaisten kaappaamasta tiedosta. Saattaisi hyvinkin olla niin, että välttyäkseen tunnustamasta saksalaisten toimenpiteen ”häpeää” ja pelastaakseen todennäköisesti henkensäkin Neuvostoliittoon päästetyn koneen kuriirikenraali ja miehistö eivät asiasta kertoisi.

Mitään merkkejä saksalaisten kaappauksen paljastumisesta ei lähiviikkoina ilmennyt. Viljan ja muiden materiaalien toimitukset Neuvostoliitosta jatkuivat entiseen sovittuun tapaan. Paljastumisen vaara oli kuitenkin koko ajan olemassa, joten salaisten ja ennen kaikkea nopeiden vastatoimien valmistelu oli käynnistettävä välittömästi.

(Alaotsikko ”Saksan politiikka muuttuu”): Jo samana päivänä, 9. helmikuuta 1940, Hitlerin päämajassa syntyvät seuraavat, muuttuneen tilanteen edellyttämät linjapäätökset (Groessmannin mukaan):

1. Luottamukselliset suhteet Neuvostoliittoon katkaistaan heti, mutta tämä tosiasia salataan mahdollisimman tarkoin.

2. Saksan sodankäynnin perusteet ja politiikka arvioidaan uudelleen.

3. Loppuvuodesta 1939 saatujen tiedustelutietojen ja muiden lähteiden antaman informaation perusteella (mm. Quisling) jo tuolloin laajennettu ja tehostettu tiedustelu- ja vakoilupalvelu Norjassa, Belgiassa, Hollannissa, Ranskassa, Englannissa, Moskovassa jne. kiihdytetään äärimmilleen.

4. Koska englantilais-ranskalaisten joukkojen maihinnoususta Norjaan ja sen miehittämiseen liittyvät tiedot olivat jo tammikuussa käyneet hälyttäviksi, oli tämän operaation estämiseksi 27. tammikuuta asetetun ja 5. helmikuuta työnsä aloittaneen esikunnan työskentely saatettava nopeasti täyteen käyntiin (Operaatio ”Weserübung”).

5. Saksan on otettava Suomen ja Skandinavian niemimaan alue valvontaansa siten, etteivät englantilais-ranskalaiset joukot ja puna-armeija ennätä suorittaa sitä ensin (lähde: Ottmer, H. M.: ”Weserübung”, R. Oldenburg Verlag, München 1994, s. 26).

6. Syntyneessä tilanteessa olisi Suomen ja Neuvostoliiton välinen sota saatava lopetetuksi mahdollisimman pian ilman että Suomi joutuisi kokonaan miehitetyksi.

7. Suomelle oli tilanteen helpottamiseksi heti tarjottava sotilaallista apua, lähinnä nopean ilmatuen muodossa.

8. Mannerheimille on ilmoitettava tästä ja pyydettävä marsalkkaa lähettämään joku kenraaleistaan Hitlerin päämajaan informoitavaksi muuttuneesta kansainvälisestä tilanteesta. Kuriirin on vietävä mukanaan Mannerheimille myös tieto siitä, että Saksa on virallisesti toivonut Neuvostoliiton pyrkivän välittömästi lopettamaan sotatoimet Suomea vastaan.

9. Tämä nootti on jätettävä välittömästi Neuvostoliiton Berliinin lähettilään Skartshevin kautta Stalinille toimitettavaksi.

S. 186 (otsikko ”Tanskan ja Norjan miehitys – ’Weserübung’”): Sodan uhka oli jälleen laskeutunut Suomen rauhansopimuksesta huolimatta – ei yksin Suomen vaan koko Pohjolan ylle entistä pelottavampana. Pienikin vihje, joka olisi paljastanut Englannin ja Ranskan sodanjohdolle Hitlerin olevan tietoinen heidän Skandinavian miehityssuunniteilmastaan ja aikovan ehtiä ensin, olisi saattanut hetkessä muuttaa Pohjolan päätaistelukentäksi. Saksan sodanjohto toteutti kuitenkin varsin riskialttiin operaationsa loistavalla tarkkuudella 7. – 9. päivänä huhtikuuta 1940 aloittaen Tanskan ja Norjan miehittämisen englantilais-ranskalaisen siirtoarmeijan ”nenän edessä”. Operaatio ”Weserübung” onkin eräs II maailmansodan taitavimmin ja rohkeimmin toteutettuja sotatoimia.

Samalla operaatio oli ensimmäinen puhtaasti sotilaallinen toimi, johon Saksan oli ryhdyttävä ehkäistäkseen kolmivaltaliittouman Saksan tuhoamiseksi laatiman nelirintaman (N, M, S, E) hyökkäyssuunnitelman toteutumisen. Neuvostoliiton Suomea koskeva pyrkimys oli keskeytetty voimakkaalla poliittisella uhkauksella asevoiman käytöstä. Norjassa se ei enää voinut onnistua, vaan oli otettava riski vaikeasta sotilasoperaatiosta (ks. liite n:o 9).

S. 197: Lännen sotaretken päättyessä Ranskan antautumiseen 22. kesäkuuta 1940 oli Churchillin ja Stalinin salainen sotasopimus Saksan tuhoamiseksi menettänyt pääosan merkityksestään. Sopimuksesta tietoisena Hitler oli ajoittanut ehkäisevät hyökkäyksensä sekä Skandinaviassa että lännessä juuri oikeaan aikaan.

S. 204: Stalin on seurannut tarkoin tilanteiden kehitystä. Rauha Suomen kanssa on vain välivaihe, jonka Hitlerin suorasukainen uhkavaatimus on aiheuttanut. Berliinin ja Kremlin suhteet ovat kuitenkin selvästi viilentyneet Suomen tilanteen johdosta. Neuvostojohdolla on edelleen tarpeeksi joukkoja keskitettyinä sekä Suomen että Baltian että Kiovan suunnilla, ja ne voivat tarpeen tullen liittyä sovittuun yhteishyökkäykseen.

Suhteiden selvittämiseksi Berliinissä käydään saksalais-neuvostoliittolaisia neuvotteluja heti huhtikuun alkupäivinä ennen Saksan invaasiota Norjaan ja Tanskaan. Näissä neuvotteluissa Hitler saattaa neuvostojohdon puolustuskannalle asettamalla sen vastattavaksi kiusalliset kysymykset puna-armeijan vahvojen joukkojen sijoittelusta niin Suomen, Puolan (Baltian) kuin Tsekkoslovakian-Romanian (Kiova) suunnilla. Molemmat osapuolet kertovat lopuksi, että M/R-sopimus (Molotov-Ribbentrop-sopimus) on edelleen voimassa maiden välillä. Tätä voidaan sanoa nyt puolestaan Hitlerin taitavaksi hämäykseksi hänen huomatessaan, ettei neuvostoliittolaisilla ollut tietoa 9. helmikuuta 1940 tapahtuneesta lentokonekaappauksesta.

S. 205: Saksalaisten invaasio Norjaan ja Tanskaan 9.-10. huhtikuuta ennen länsivaltojen siirtoarmeijan maihinnousua ja sitä seuranneet taistelut osoittivat aluksi, että länsivaltojen alkuperäisestä hyökkäysaikataulusta Saksaan (15.6.1940) voitaisiin ehkä sittenkin pitää kiinni. Saksalaisten sitkeä vastarinta ennen kaikkea pohjoisessa Norjassa (Eduard Dietl) ja lopulta massiivinen hyökkäys lännessä romuttavat kuitenkin nämä Churchillin ja Stalinin toiveet.

Taistelujen vielä riehuessa Norjassa ryhtyvät Stalin ja Molotov jälleen poliittiseen operaatioon, joka perustuu yhä voimassa olevaan Molotov/Ribbentrop-sopimuksen hyväksikäyttöön. Jo 12. huhtikuuta 1940 esittää Neuvostoliiton Berliinin lähettiläs (Skartshev) M/R-sopimukseen vedoten Saksalle Kremlin pyynnön saada miehittää Suomi!

Hitlerin vastaus on kohteliaan kielteinen! Vain parin päivän kuluttua, 14. huhtikuuta 1940, ottaa Molotov henkilökohtaisesti yhteyden Moskovasta ja esittää saman vaatimuksen Suomen miehittämisestä. Hitlerin vastaus on jälleen selkeän kielteinen. Saksalle on ilmennyt etuja valvottavaksi Suomen alueella, joten rauhan säilyttäminen on tärkeää koko Skandinaviassa. Sitä paitsi länsivaltojen taistelu siirtoarmeijaa vastaan oli yhä käynnissä ja ratkaisematta.

Vielä 28. huhtikuuta 1940 palaa Neuvostoliiton Berliinin lähettiläs Stalinin käskystä asiaan perustellen Suomen miehittämisen tärkeyttä nyt myös sotilaspoliittisen tasapainon muuttumisella Skandinaviassa.

Hitler, joka on tietoinen Stalinin petoksesta (15.10.1939) ei luonnollisestikaan suostu Kremlin esitykseen - - Näin Hitler on huhtikuun 1940 kuluessa estänyt jo kolme (3) eri kertaa Neuvostoliittoa miehittämästä Suomea (Groessmann; ent. Hitlerin asiamies-tulkki; VL:n lisäys: minusta alkaa näyttää, että Vilho Tahvanainen on SUURI SUOMALAINEN SANKARI!!!).

Saksan sodanjohto otti Skandinavian operaatiollaan (”Weserübung”) paitsi sotilaallis-teknisen myös sotilasstrategisen riskin, sillä neuvostojoukkojen samanaikainen hyökkäys Suomen yli olisi tuonut ne saksalaisten Norjassa olevien vähäisten joukkojen selkään. Tämä olisi saattanut muuttaa tilanteen kokonaan toiseksi englantilais-ranskalaisen siirtoarmeijan mahdollisuuksille. Jatkoseuraamuksena olisi tällöin kuitenkin ollut koko Skandinavian – Suomi mukaan lukien – joutuminen kaikkien suurvaltaosapuolien taistelukentäksi.

S. 206: (otsikko ”Saksa kieltää Neuvostoliittoa miehittämästä Suomea”): Hieman ennen lännen sotaretken alkua, ehkä 4. toukokuuta 1940 (Mannerheim/VT), saa Mannerheim jälleen luokseen Ruotsissa toimivan asiamiehensä (B), jolla on marsalkalle kirje Saksasta. Sen sisältö on seuraava:

”Suomen Marsalkka Mannerheimille

Saksan valtakunnan Johtajalta Adolf Hitleriltä

”Saksan valtakunnan Johtajan Adolf Hitlerin kehottamana on minulle suotu kunnia ilmoittaa Teille, Herra Marsalkka Mannerheim, seuraavaa:

”Huhtikuun 12. päivänä tänä vuonna Neuvostoliiton asiainhoitaja jätti Saksan hallitukselle herra Stalinin kirjallisen pyynnön saada miehittää Suomi mahdollisimman lyhyen ajan kuluessa. Kun Johtaja Hitler ei voinut Stalinin miehityspyyntöön suostua, niin Neuvostoliiton herra V. M. Molotov esitti henkilökohtaisesti saman pyynnön 14. päivänä huhtikuuta. Senkin pyynnön Johtaja Hitler ja Saksan hallitus torjuivat.

”Nyt jälleen, huhtikuun 28. päivänä, Neuvostoliitto on esittänyt uudistetun pyyntönsä vedoten vastavuoroisuuden periaatteeseen, koska Saksan sotavoimat ovat Tanskassa ja Norjassa. Tämänkin pyynnön on Saksan hallitus jyrkästi torjunut. Kun nämä pyynnöt Saksan hallituksen käsityksen ja tietojen mukaan kuuluvat siihen neuvostoliittolais-englantilaiseen Skandinavian niemimaan kautta suunniteltuun, Saksaa vastaan tähdättyyn sotasuunnitelmaan, josta suunnitelmasta Teille, Herra Marsalkka, Saksan hallitus on aiemmin tiedottanut, niin Saksan hallitus tulee pitämään huolen, ettei Suomea eikä Skandinavian niemimaata miehitetä millään toisten maiden sotavoimilla.

”Neuvostoliitolle on tästä asiasta annettu Saksan hallituksen puolesta jyrkkäsanainen, peruuttamaton Suomen miehityskielto.

[- - ]

”Kun Saksaa vastaan suunnatut sotatoimet ovat omiaan saattamaan myös Suomen arvaamattoman uhkan eteen Neuvostoliiton taholta, niin Saksan hallitus – tietäessään Suomen puolustuskyvyttömyyden ja täyttääkseen maanne kohdalla olevan sotilaallisen tyhjiön – tarjoaa Suomelle sen puolustautumista varten kaikenlaatuista saksalaista sotamateriaalia. Tämä ehdolla, että Suomi käyttää sitä Neuvostoliittoa vastaan siinä tapauksessa, että Neuvostoliitto rikkoo rauhansopimuksensa ja kielloistamme välittämättä hyökkää Suomeen siten kuin se on nyt pyyntönään Saksan hallitukselle esittänyt.

[- -]

Saksan valtakunnan ulkoasiainministeriössä toukokuun 2. päivänä 1940

Joachim von Ribbentrop

ulkoministeri”

S. 213: Tultuaan tietoiseksi Stalinin petoksesta ja kolmivaltaliittouman sotasuunnitelmista Saksan tuhoamiseksi oli Hitler päättänyt myöskin Saksan osalta ”pelata samoilla korteilla” kuin vastapuolikin.

S. 214 (ote Ribbentropin kirjeestä Mannerheimille 29.6.1940): Saksalais-neuvostoliittolaisesta hyökkäämättömyyssopimuksesta välittämättä on Neuvostoliitto jatkuvasti vehkeillyt Saksaa vastaan sopimusta rikkoen. Ensiksi solmimalla Stalinin ja Churchillin välisen sotasopimuksen 15. lokakuuta 1939 ja toiseksi yrittämällä tähän sopimukseen nojautuen hyökätä Saksan kimppuun Skandinavian niemimaan kautta. Tästä Neuvostoliiton hyökkäyksestä Suomi sai vaikean ja syyttömästi kannettavan osan äsken käymässänne talvisodassa. Kun tämä englantilais-neuvostoliittolainen sotatoimi ei Saksan vastatoimenpiteistä johtuen onnistunut, niin nyt on odotettavissa uusi varmalta näyttävä uhka Neuvostoliiton hyökkäyksestä idästä Muurmanskin radan suunnasta ja Baltiasta. Pohjoisessa se tulisi ilmeisesti jatkumaan yli Suomen aina Ruotsiin ja Norjaan saakka. samanaikaisesti englantilais-ranskalaiset joukot yrittäisivät jälleen uutta maihinnousua Norjassa ja Tanskassa …..

S. 217-219: Rytin ilmoitettua (Ribbentropille; Ribbentrop ja Veltjens olivat saapuneet Suomeen kutsumatta 16.7.1940), etteivät asehankintoja koskevat laskelmat vielä ole valmiina ja niihin Suomi palaa myöhemmin, ehdottaa Ribbentrop, että Veltjens ja marsalkan asiamies siirtyisivät toiseen huoneeseen hänen keskustellessaan Mannerheimin ja Rytin kanssa. Näin tapahtui.

(Alaotsikko: Ribbentrop paljastaa Rytille länsivaltojen ja Stalinin sotaliiton): Selvityksensä aluksi Ribbentrop ojentaa Rytille saksalaisten 9. helmikuuta 1940 kaappaamat Stalinin ja Churchillin salaiseen 15.10.1939 solmittuun sotatoimisopimukseen liittyvät Skandinaviaa koskevat asiapaperit.

Pääministeri Ryti hämmästyy asiakirjoihin tutustuttuaan ja pyytää niistä kopioita itselleen. Ribbentrop ilmoittaa tällöin, että marsalkka Mannerheimille on toimitettu kopiot asiakirjoista jo 7.3.1940 ja pyydetty Suomea lähettämään edustajansa Saksaan tutustumaan koko asiakirjaan.

Koska ketään ei ole lähetetty Saksaan, on johtaja Hitler katsonut tarpeelliseksi saattaa nämä asiat Suomen johdon tietoon nyt mahdollisimman pian.

Rytin ja Mannerheimin välille syntyy nyt kireänsävyinen sananvaihto…

[- -]

Seuraavana päivänä (17.7.1940) iltapäivällä ovat marsalkka Mannerheim ja pääministeri Ryti presidentti Kallion luona. Marsalkka lukee Kalliolle Saksasta talvisodan aikana saamansa postin ja myös tiedustelukirjeensä Hitlerille 2.3.1940.

Presidentti Kallio on tavattoman järkyttynyt kuulemastaan. Syvästi kristittynä, totuutta ja rehellisyyttä kunnioittavana hänen on äärettömän vaikeaa ymmärtää englantilaisten ja ranskalaisten pyrkimystä saattaa koko syytön Pohjola taistelutantereeksi vain voidakseen kukistaa Saksa ja samalla syöstä koko Eurooppa sodan kurimukseen.

Kysymyshän ei lopulta ollut lainkaan Leningradin ja Muurmanskin radan turvallisuudesta, kuten Molotov perusteli Neuvostoliiton vaatimuksia syksyllä 1939, vaan Suomen oli käytävä verinen talvisota salaisen Stalin/Churchill-sopimuksen ensimmäisenä syyttömänä uhrina estääkseen koko maansa ja pohjoisen osan Ruotsia joutumasta puna-armeijan miehittämäksi. Ainoastaan marsalkka Mannerheim tuli yllättäen tietoiseksi 10.2.1940 (evl. Veltjens) tästä suuren mittakaavan petoksesta, johon liittyi Englannin ja Ranskan johdon Suomelle lupaama sotilaallinen apu….

S. 227-228 (Mannerheimin monologi – VT, Helsinki, tammikuu 1950): ”Milloinkaan en tiedä politiikan ja ennen kaikkea kansainvälisen sotilaallisen taustapolitiikan olleen moniselitteisempää, hämäävämpää ja harhaanjohtavampaa kuin mitä se oli Suomen tilannetta ajatellen syksyllä 1940. Tiesin hyvin, että monet suurvallat tulkitsevat suomalaisten nousemisen taisteluun ylivoimaista Neuvostoliittoa vastaan syksyllä 1939 hulluudeksi, jopa itsemurhaksi.

”Samalla olimme pahoin sotkeneet – tahattomasti ja harhaanjohdettuina – salaiseen yhteistyöhön liittoutuneiden Englannin, Ranskan ja Neuvostoliiton Moskovassa 15.10.1939 sopimat sotasuunnitelmat. Saksan paljastettua tämän Moskovan sopimuksen 9.2.1940 ja muutettua koko kansainvälisen politiikkansa se sai pakotettua Neuvostoliiton tekemään rauhan Suomen kanssa (13.3.1940). Uudet tiedot ystäviltäni (Gregori ja Luci) Neuvostoliitosta, Saksan johdon antama informaatio ja muu hankkimani tietomateriaali osoittivat kuitenkin, etteivät kolmivaltaliittouman sotasuunnitelmat olleet perusteiltaan juuri muuttuneet.

”Puna-armeijan hyökkäys voisi alkaa uudelleen milloin tahansa ja yllättäen rauhansopimuksesta välittämättä. Englantilaiset, joita olin aina arvostanut ja joiden joukossa minulla oli lukuisia hyviä ystäviä, oltiin Churchillin kiihottamana häikäilemättä johdattamassa sotaan syyttömässä Skandinaviassa ja Suomessa. Meidät uhrattaisiin suuvaltojen taistelukentäksi, kuten oli tapahtunut Tsekkoslovakiassa, Puolassa, Belgiassa, Hollannissa ja ennen kaikkea Baltiassa.

”Odotin todella länsivalloilta talvisodan aikana nopeita ja tosipohjaisia avustustoimia Suomelle. Ne olisivat voineet sitä antaa ja auttaa meitä työntämään neuvostojoukot takaisin rajan taakse. Sen sijaan ne omia salaisia suunnitelmiaan ajaen olivat valmiit uhraamaan Suomen - -

[- -]

”Mutta helpommin härkä kääntyisi sarvista kääntäen kyljelleen kuin Winston Churchill olisi saatu kääntymään tai edes harkitsemaan sivuaskeltakaan valitsemaltaan tieltä. Hänen päämääränsä oli Saksan ehdoton antautuminen – mieluiten sen tuhoaminen. Ruotsin pääministeri Per Albin Hansson olikin minulle jo syksyllä 1939 ilmoittanut läntisten suurvaltojen avun olevan petosta ja että suomalaisten olisi tultava toimeen omillaan ja taisteltava yksin.”

S. 231-232: Mannerheimille viestin sisältö oli varsin selvä: kolmivaltaliittouman sotatoimisuunnitelma oli yhä voimissaan ja elävä (VL: kyse syyskuusta 1940; tuolloinkaan siis Stalin tai länsivallat eivät tienneet, että Hitler oli 9.2.1940 saanut tietoonsa tämän heidän 15.10.1939 allekirjoittamansa sotasuunnitelman!).

S. 233: Mannerheim olikin useaan otteeseen saanut aiheen todeta, etteivät Churchill ja Stalin suinkaan olleet luopuneet alkuperäisestä kolmivallan liittouman (15.10.1939) strategisesta raamista.

S. 255: Hitlerin ohella todennäköisesti vain muutama hänen sisäpiirinsä henkilö oli tietoinen lentokonekaappauksessa 9.2.1940 saaduista kolmivaltaliittouman salaisista strategisista suunnitelmista, joiden tarkoituksena oli Saksan nujertaminen.

(VL huomautus: http://www.promerit.net/talvisota sisältää kirjoituksen ”Talvisodan rauhan arvoitus on ratkaistu”, ja sen viimeinen kappale kuuluu: ”Saamansa tiedot [so. kolmivaltaliiton salaisesta sotasuunnitelmasta 15.10.1939] päätti Saksan johto salata tarkoin vastapuolelta ja paljastumisvaaran vuoksi myös omiltaan. Vain ns. ’sisärengas’; Göring, Ribbentrop, Keitel, Hess, ja Hitler itse olivat salaisuudesta perillä.” Göbbelsiä tässä siis ei mainita).

S. 315: 9.-10.2.1940: Erikoismiehet työstävät (lentokonekaappauksessa 9.2.1940) kaapatun materiaalin, jonka merkitys Saksan kannalta vaikuttaa ratkaisevasti II maailmansodan poliittisiin ja sotilaallisiin ratkaisuihin - -

10.2.1940: Kaapattujen asiakirjojen pohjalta Saksan johdon sisäpiiri tekee nopeita päätöksiä: Luottamukselliset suhteet Neuvostoliittoon katkaistaan heti, mutta tämä tosiasia pidetään toistaiseksi erittäin salaisena, ja kaikki toiminnot Moskovan suuntaan jatkuvat entisellään. Myöskään Neuvostoliiton tavaratoimituksissa Saksaan ei tapahdu pelättyjä muutoksia. - - Syntyneessä tilanteessa on välttämätöntä saada Neuvostoliiton ja Suomen välillä käynnissä oleva sota (talvisota) loppumaan, ettei Suomi tule miehitetyksi kokonaan. - - Saksalle oli näin paljastunut sitä uhkaava vaara, jonka nopeaksi eliminoimiseksi sen oli ryhdyttävä välittömästi ehkäiseviin sotatoimiin. Skandinavian estäminen joutumasta länsivaltojen miehittämäksi ja Suomen pelastaminen itsenäisenä valtiona olisivat ensimmäiset ja kiireellisimmät toimenpiteet.

Lue lisää

Tahvanainen ja Hautamäki tietävät nämä asiat.Ja kaikki asiakirjat näistä tärkeistä tapahtumista ovat kadonneet! Miksi juuri näistä? Miksi kaikki muut salaistenkin sopimusten asiakirjat löytyvät. Samoin sopimusneuvotteluista on pöytäkirjat.

Toisaalta ei jälkikäteen keksityistä tarinoista voi pöytäkirjoja ollakaan muilla kuin juttujen keksijöillä.

Sama ongelma oli Huhtiniemen huhun Syväkurkulla eli Veli Holapalla. Entisenä putkimiehenä hänellä oli yhtä hyvä sotahistorian tuntemus kuin tilinpitäjä Tahvanaisella ja voimistelunopettaja Hautamäellä. Kumma kyllä hänenkin kaipaamansa asiakirjat olivat hävinneet. Tosin osa löytyi, mutta ne hän oli itse tekaissut. Sama koskee Tahvanaista. Olisi kumma, jos amatöörien vuosikymmeniä tapahtumien jälkeen väärentämät paperit löytyisivät joistain arkistoista.

että vain kirjoitti:

Tahvanainen ja Hautamäki tietävät nämä asiat.Ja kaikki asiakirjat näistä tärkeistä tapahtumista ovat kadonneet! Miksi juuri näistä? Miksi kaikki muut salaistenkin sopimusten asiakirjat löytyvät. Samoin sopimusneuvotteluista on pöytäkirjat.

Toisaalta ei jälkikäteen keksityistä tarinoista voi pöytäkirjoja ollakaan muilla kuin juttujen keksijöillä.

Sama ongelma oli Huhtiniemen huhun Syväkurkulla eli Veli Holapalla. Entisenä putkimiehenä hänellä oli yhtä hyvä sotahistorian tuntemus kuin tilinpitäjä Tahvanaisella ja voimistelunopettaja Hautamäellä. Kumma kyllä hänenkin kaipaamansa asiakirjat olivat hävinneet. Tosin osa löytyi, mutta ne hän oli itse tekaissut. Sama koskee Tahvanaista. Olisi kumma, jos amatöörien vuosikymmeniä tapahtumien jälkeen väärentämät paperit löytyisivät joistain arkistoista.

Lue lisää

" Miksi juuri näistä? Miksi kaikki muut salaistenkin sopimusten asiakirjat löytyvät. Samoin sopimusneuvotteluista on pöytäkirjat. "

Juuri samaan asiaan olen kiinnittänyt huomioni. Tuolla ylempänä toin esiin vuoden 1940 marraskuun Molotovin Berliinin neuvotteluiden faktaa, asiakirjoista mm.ilmenee viittauksia Molotov Ribbentrop paktin salaisiin lisäpöytäkirjoihin, mutta ei minkäänlaisia viittauksia mahdolliseen Hitlerin noottiin Stalinille - talvisodan ajalta, keskeyttää hyökkäys Suomen suunnalla.

Pussinperä kirjoitti:

" Miksi juuri näistä? Miksi kaikki muut salaistenkin sopimusten asiakirjat löytyvät. Samoin sopimusneuvotteluista on pöytäkirjat. "

Juuri samaan asiaan olen kiinnittänyt huomioni. Tuolla ylempänä toin esiin vuoden 1940 marraskuun Molotovin Berliinin neuvotteluiden faktaa, asiakirjoista mm.ilmenee viittauksia Molotov Ribbentrop paktin salaisiin lisäpöytäkirjoihin, mutta ei minkäänlaisia viittauksia mahdolliseen Hitlerin noottiin Stalinille - talvisodan ajalta, keskeyttää hyökkäys Suomen suunnalla.

Lue lisää

Sadut löytyvät vain satukirjoista. Ken uskoo satuihin, se uskokoon. Niitä ei pidä tuputtaa totuuksina täysijärkisille. Uskovien illanvietoissa ne menevät täydestä ja paranevatkin koko ajan.

Tunnustusta on annettava näiden vesailaurosten sitkeydelle. Ei niin pakusa puppua, ettei sitä höpötettäisi vuodesta toiseen.

Berliini 1940 kirjoitti:

BERLIN, NOVEMBER 12 AND 13, 1940.

Riita-SAKSA yli BUCOVINA

Regarding Bucovina, he admitted that this involved an additional territory, one not mentioned in the Secret Protocol. Mitä Bucovina, hän myönsi, että kyseessä olisi ylimääräinen alueella, jota ei mainita tässä salainen pöytäkirja. Russia had at first confined her demands to Northern Bucovina. Venäjä oli ensimmäinen rajoittuu hänen vaatimuksia Pohjois Bucovina. Under the present circumstances, however, Germany must understand the Russian interest in Southern Bucovina. Tämänhetkisessä tilanteessa on kuitenkin Saksa on ymmärrettävä, että Venäjän etujen Etelä Bucovina. But Russia had not received an answer to her question regarding this subject either. Mutta Venäjä ei ollut saanut vastausta hänen kysymykseen tästä aiheesta joko. Instead, Germany had guaranteed the entire territory of Rumania and completely disregarded Russia's wishes with regard to Southern Bucovina. Sen sijaan Saksa oli taattu koko alueella Romanialle ja kokonaan huomiotta Venäjä haluaa ottaa huomioon Etelä-Bucovina.

The Führer replied that it would mean a considerable concession on the part of Germany, if even part of Bucovina were to be occupied by Russia. The Führer vastasi, että se merkitsisi huomattavaa myönnytystä puolesta Saksassa, jos edes osa Bucovina oli tarkoitus miehittää Venäjällä. According to an oral agreement, the former Austrian territories were to fall within the German sphere of influence. Mukaan suullinen sopimus, entisen Itävallan alueet olivat kuuluvan Saksan vaikutuspiirissä. Besides, the territories belonging to the Russian zone had been mentioned by name: Bessarabia, for example. Sen lisäksi, alueet kuuluvat Venäjän alue oli mainittu nimi: Bessarabian, esimerkiksi. There was, however, not a word regarding Bucovina in the agreements. Siellä ei kuitenkaan ollut sanan suhteen Bucovina tehdyissä sopimuksissa. Finally, the exact meaning of the expression "sphere of influence" was not further defined. Lopuksi totean, että tarkka merkitys termillä "vaikutuspiiriin" ei ole vielä määritelty. At any rate, Germany had not violated the agreement in the least in this matter. Joka tapauksessa, Saksa ei ollut rikkonut sopimusta vähiten tässä asiassa. To the objection of Molotov that the revisions with regard to the strip of Lithuanian territory and of Bucovina were not of very great importance in comparison with the revision which Germany had under taken elsewhere by military force, the Führer replied that so-called "revision by force of arms" had not been the subject of the agreement at all. Jos vastalause on Molotovin, että tarkistukset ottaa huomioon kaistaleet, Liettuan alueella ja Bucovina ei ollut erittäin suuri merkitys verrattuna tarkistamista, jonka Saksa oli nojalla toteutettu muualla sotilaallisin voimassa, Führer vastasi, että niin sanotut "tarkistamaan asevoimin "ei ollut tehty sopimusta lainkaan.

Molotov, however, persisted in the opinion previously stated: that the revisions desired by Russia were insignificant. Molotovin kuitenkin sitkeästi antamassa lausunnossa aiemmin totesi: että tarkistukset haluamasi Venäjä olivat merkityksettömiä.

The Führer replied that if German-Russian collaboration was to show positive results in the future, the Soviet Government would have to understand that Germany was engaged in a life and death struggle, which, at all events, she wanted to conclude successfully. The Führer vastasi, että jos Saksan ja Venäjän yhteistyö on saatu myönteisiä tuloksia myös tulevaisuudessa, Neuvostoliiton hallitus olisi pitänyt ymmärtää, että Saksa oli mukana elämän ja kuoleman kamppailu, joka joka tapauksessa, hän halusi tehdä onnistuneesti. For that, a number of prerequisites depending upon economic and military factors were required, which Germany wanted to secure for herself by all means. Siitä, että useita edellytyksiä riippuen taloudellinen ja sotilaallinen tekijöitä tarvitaan, jonka Saksa halusi varmistaa itselleen kaikin keinoin. If the Soviet Union were in a similar position, Germany on her part would, and would have to, demonstrate a similar understanding for Russian needs. Jos Neuvostoliitto olivat vastaavassa asemassa, Saksa hänen osa, ja sen olisi osoitettava samanlaista ymmärrystä Venäjän tarpeisiin. The conditions which Germany wanted to assure did not conflict with the agreements with Russia. Ehdoista, joita Saksa halusi vakuuttaa eivät ole ristiriidassa sopimuksia Venäjän kanssa. The German wish to avoid a war with unforeseeable consequences in the Baltic Sea did not mean any violation of the German-Russian agreements according to which Finland belonged in the Russian sphere of influence. Saksan haluavat välttää sota olisi arvaamattomia seurauksia Itämeren ei tarkoita sitä, joka rikkoo Saksan ja Venäjän sopimukset, joiden mukaan Suomi kuuluneet Venäjän vaikutuspiirissä. The guarantee given upon the wish and request of the Rumanian Government was no violation of the agreements concerning Bessarabia. The Soviet Union had to realize that in the framework of any broader collaboration of the two countries advantages of quite different scope were to be reached than the insignificant revisions which were now being discussed. Takuun voi kun toivoa ja pyytää, että romanialainen hallitus ei ole vastoin sopimuksia Bessarabian. Neuvostoliitto oli ymmärrettävä, että puitteissa mitään laajempaa yhteistyötä molempien maiden etuja aivan erilainen soveltamisala olisi päästy kuin vähäisiä tarkistuksia, jotka olivat nyt keskustellaan. Much greater successes could then be achieved, provided that Russia did not now seek successes in territories in which Germany was interested for the duration of the war. Paljon enemmän onnistumisia voitaisiin saavuttaa, edellyttäen, että Venäjä ei nyt hakea onnistumisia alueilla, jotka Saksa oli kiinnostunut niin kauan kuin sotaa. The future successes would be the greater, the more Germany and Russia succeeded in fighting back to back against the outside world, and would become the smaller, the more the two countries faced each other breast to breast. Tulevaisuudessa menestystä olisi suurempi, mitä enemmän Saksan ja Venäjän onnistui torjumaan palata takaisin ulkomaailmaa vastaan, ja se on sitä pienempi, mitä enemmän nämä kaksi maata kohtaavat toisensa rintojen että rintojen. In the first case there was no power on earth which could oppose the two countries. Edellisessä tapauksessa ei ollut vallan maan päällä, joka voisi vastustaa kahden maissa.

FINLAND SUOMI

In his reply Molotov voiced his agreement with the last conclusions of the Führer. Vastauksessaan Molotovin esiin hänen kanssa sopimuksen viime päätelmät, Führer. In this connection he stressed the viewpoint of the Soviet leaders, and of Stalin in particular, that it would be possible and expedient to strengthen and activate the relations between the two countries. However, in order to give those relations a permanent basis, issues would also have to be clarified which were of secondary importance, but which spoiled the atmosphere of German-Russian relations. Finland belonged among these issues. If Russia and Germany had a good understanding, this issue could be solved without war, but there must be neither German troops in Finland nor political demonstrations in that country against the Soviet-Russian Government. Tässä yhteydessä hän korosti näkökulmasta Neuvostoliiton johtajien kanssa, ja Stalinin erityisesti, että se olisi mahdollista ja tarkoituksenmukaista vahvistaa ja aktivoida näiden kahden maan välisiä suhteita. Kuitenkin, jotta näitä suhteita pysyvästi asioita Lisäksi on selvitetty, jotka toissijainen merkitys, mutta jotka pilaantunut ilmakehään Saksan ja Venäjän suhteet. Suomi kuului näihin kysymyksiin. Jos Venäjä ja Saksa oli hyvä ymmärrys, tämä kysymys voitaisiin ratkaista ilman sotaa, mutta on syytä ei Saksan joukot Suomessa eikä poliittisia mielenosoituksia tässä maassa vastaan Neuvostoliiton ja Venäjän hallitukselle.

The Führer replied that the second point could not be a matter for debate, since Germany had nothing whatsoever to do with these things. The Führer vastasi, että toinen voisi olla asiasta keskustelua, koska Saksa ei ollut mitään tekemistä sen kanssa näistä asioista. Incidentally, demonstrations could easily be staged, and it was very difficult to find out afterward who had been the real instigator. Muuten, demonstraatiot voidaan helposti vaiheittain, ja se oli hyvin vaikea selvittää jälkeenpäin, joka oli ollut todellinen alkuunpanija. However, regarding the German troops, he could give the assurance that, if a general settlement were made, no German troops would appear in Finland any longer. Kuitenkin, mitä saksalaiset joukot, hän voisi antaa varmuuden siitä, että jos yleinen ratkaisu tehtiin, ei Saksan joukot näyttävät Suomessa enää.

Molotov replied that by demonstrations he also understood the dispatch of Finnish delegations to Germany or receptions of prominent Finns in Germany. Molotov vastasi, että mielenosoitukset hän myös ymmärsi lähettämistä Suomen valtuuskunnat Saksaan tai vastaanotot tunnettujen suomalaisten Saksassa. Moreover, the circumstance of the presence of German troops had led to an ambiguous attitude on the part of Finland. Lisäksi se seikka, että läsnäolo Saksan joukot oli johtanut siihen, että epäselvä asenne puolelta Suomea. Thus, for instance, slogans were brought out that "nobody was a Finn who approved of the last Russo-Finnish Peace Treaty", and the like. Esimerkiksi iskulauseita saatiin, että "kukaan ei ollut suomalainen, joka hyväksyi viime Venäläis-suomalainen rauha", ja niin edelleen.

The Führer replied that Germany had always exerted only a moderating influence and that she had advised Finland and also Rumania, in particular, to accept the Russian demands. The Führer vastasi, että Saksa oli aina käyttänyt vain hillitsevä vaikutus ja että hän oli neuvonut Suomea ja myös Romania, erityisesti hyväksyä Venäjän vaatimuksiin.

MOLOTOV THREATENS WAR WITH FINLAND Molotov uhkaa sodan SUOMI

Molotov replied that the Soviet Government considered it as its duty definitively to settle and clarify the Finnish question. No new agreements were needed for that. Molotov vastasi, että Neuvostoliiton hallitus katsoi, että sen velvollisuus lopullisesti ratkaista ja selkeyttää Suomen kysymys. Ei uusia sopimuksia tarvitaan siitä. The old German-Russian agreement assigned Finland to the Russian sphere of influence. Vanhan Saksan ja Venäjän välinen sopimus annetaan Suomen Venäjän vaikutuspiirissä.

In conclusion the Führer stated on this point that Germany did not desire any war in the Baltic Sea and that she urgently needed Finland as a supplier of nickel and lumber. Politically, she was not interested and, in contrast to Russia, had occupied no Finnish territory. Yhteenvetona voidaan todeta, että Führer totesi tältä osin, että Saksa ei ole toive mitään sotaa Itämeren ja että hän kiireesti Suomen toimittaja nikkelin ja metsätöitä. Poliittisesti hän ei ollut kiinnostunut, ja päinvastoin kuin Venäjä oli miehittänyt ole suomalaista alueella. Incidentally, the transit of German troops would be finished within the next few days. Muuten, kauttakulku Saksan joukot olisivat valmiiksi lähipäivinä. No further troop trains would then be sent. The decisive question for Germany was whether Russia had the intention of going to war against Finland. Enää joukkojen junat sitten lähetetään. Ratkaiseva kysymys Saksa oli, onko Venäjä oli tarkoitus mennä sotaan Suomea vastaan.

Molotov answered this question somewhat evasively with the statement that everything would be all right if the Finnish Government would give up its ambiguous attitude toward the USSR, and if the agitation against Russia among the population (bringing out of slogans such as the ones previously mentioned) would cease. Molotov vastasi tähän kysymykseen hieman evasively kanssa siitä, että kaikki olisi kunnossa, jos Suomen hallitus luopuisi epäselvä asenne Neuvostoliittoon, ja jos agitaatio Venäjää vastaan väestön keskuudessa (tuo ulos iskulauseita kuten esimerkiksi aiemmin mainittu) lakkaisi.

To the Führer's objection that he feared that Sweden might intervene in a Russo-Finnish War the next time, Molotov replied that he could not say anything about Sweden, but he had to stress that Germany, as well as the Soviet Union, was interested in the neutrality of Sweden. Jos Führer: n väite, että hän pelkäsi, että Ruotsi voisi puuttua asiaan Venäjän ja Suomen sota seuraavan kerran, Molotov vastasi, että hän ei voinut sanoa mitään Ruotsissa, mutta hän korostaa, että Saksassa, samoin kuin Neuvostoliitto, oli kiinnostunut puolueettomuuden Ruotsissa. Of course, both countries were also interested in peace in the Baltic. Tietenkin, että molemmat maat olivat myös kiinnostuneita rauhan Itämerellä. but the Soviet Union was entirely able to assure peace in that region. mutta Neuvostoliitto oli täysin voitava taata rauha alueella.

The Führer replied that they would perhaps experience in a different part of Europe how even the best military intentions were greatly restricted by geographical factors. The Führer vastasi, että he olisivat ehkä kokemusta eri osa Eurooppaa, miten edes parhaiten sotilas-aikomukset olivat suuresti rajoittaa maantieteelliset tekijät. He could, therefore, imagine that in the case of a new conflict a sort of resistance cell would be formed in Sweden and Finland, which would furnish air bases to England or even America. Hän voisi siis kuvitella, että kyseessä on uusi konflikti jonkinlainen vastustuskyky solu olisi muodostunut Ruotsissa ja Suomessa, joka toimittaa ilman perusteet, Englannissa tai jopa Amerikassa. This would force Germany to intervene. Tämä pakottaisi Saksa puuttua. He (the Führer) would, however, do this only reluctantly. Hän (jäljempänä Führer) olisi kuitenkin tehtävä vain vastahakoisesti. He had already mentioned yesterday that the necessity for intervention would perhaps also arise in Salonika, and the case of Salonika was entirely sufficient for him. Hän oli jo mainitsi eilen, että tarvetta interventio voisi ehkä syntyä myös Thessalonikin, ja asia Thessalonikin oli täysin riittävä hänelle. He had no interest in being forced to become active in the North too. Hän ei ollut kiinnostunut pakotetaan toimimaan aktiivisesti Pohjois liikaa. He repeated that entirely different results could be achieved in future collaboration between the two countries and that Russia would after all, on the basis of the peace, receive everything that in her opinion was due her. Hän toisti, että täysin erilaisia tuloksia voitaisiin saavuttaa jatkossa yhteistyötä molempien maiden ja että Venäjä olisi sen jälkeen, kun kaikki perusteella, rauhan, vastaanottaa kaikki, että hänen mielestään oli hänen. It would perhaps be only a matter of six months or a year's delay. Olisi ehkä pelkästään kuuden kuukauden tai vuoden viiveellä. Besides, the Finnish Government had just sent a note in which it gave assurance of the closest and friendliest cooperation with Russia. Lisäksi, että Suomen hallitus oli juuri lähettänyt huomautuksen, jossa se antoi varmuutta lähimpänä ja ystävällisin yhteistyötä Venäjän kanssa.

Molotov replied that the deeds did not always correspond with the words, and he persisted in the opinion which he had previously expressed: that peace in the Baltic Sea region could be absolutely insured, if perfect understanding were attained between Germany and Russia in the Finnish matter. Molotov vastasi, että teot eivät aina vastaa sanat, ja hän sitkeästi, että lausunnon, jossa hän oli aiemmin ilmaissut: että rauha Itämeren alueella voisi olla aivan vakuutettu, jos täydellinen ymmärtäminen on saavutettu Saksan ja Venäjän Suomen asia . Under those circumstances he did not understand why Russia should postpone the realization of her wishes for six months or a year. Näissä olosuhteissa hän ei ymmärrä, miksi Venäjän pitäisi lykätä toteutumista hänen haluaa kuusi kuukautta tai vuoden. After all, the German-Russian agreement contained no time limits, and the hands of none of the partners were tied in their spheres of influence. Loppujen lopuksi, Saksan ja Venäjän välinen sopimus ei sisältänyt määräaikoja, ja käsissä ei kumppanit olivat sidottuja niiden vaikutusalueeseen.

With a reference to the changes made in the agreement at Russia's request, the Führer stated that there must not be any war in the Baltic . Jossa viitataan tehdyt muutokset sopimus Venäjän pyyntöön, Führer totesi, että ei saa olla mikä tahansa sota Itämerellä. A Baltic conflict would be a heavy strain on German-Russian relations and on the great collaboration of the future. A Baltian konflikti olisi raskas kantaa, Saksan ja Venäjän suhteisiin sekä suuri yhteistyötä tulevaisuudessa. In his opinion, however, future collaboration was more important than the settlement of secondary issues at this very moment. Hänen mielestään kuitenkin tulevaisuudessa yhteistyö oli tärkeämpää kuin ratkaistaan toisarvoisia asioita juuri tällä hetkellä.

Molotov replied that it was not a matter of war in the Baltic, but of the question of Finland and its settlement within the framework of the agreement of last year. Molotov vastasi, että se ei ollut kysymys sodan Itämerellä, mutta kysymys Suomen ja sen ratkaisu: n puitteissa tehdyn sopimuksen viime vuonna. In reply to a question of the Führer he declared that he imagined this settlement on the same scale as in Bessarabia and in the adjacent countries, and he requested the Führer to give his opinion on that. Vastauksena kysymykseen, että Führer hän ilmoitti, ettei hän kuvitellut tämän ratkaisun kanssa samassa mittakaavassa kuin Bessarabian ja sen naapurimaiden, ja hän pyysi Führer antaa lausuntonsa siitä.

A DIRECT CLASH BETWEEN HITLER AND MOLOTOV OVER FINLAND Suora ristiriidassa välillä Hitler ja Molotov yli SUOMI

When the Führer replied that he could only repeat that there must be no war with Finland, because such a conflict might have far-reaching repercussions, Molotov stated that a new factor had been introduced into the discussion by this position, which was not expressed in the treaty of last year. Kun Führer vastasi, että hän saattoi vain toistaa, että ei saa olla sodassa Suomen kanssa, koska tällainen ristiriita saattaa olla kauaskantoisia vaikutuksia, Molotov totesi, että uusi tekijä oli tuoda keskusteluun tämän kannan, joka ei ole ilmaistu sopimuksen viime vuonna.

The Führer replied that during the Russo-Finnish War, despite the danger that in connection with it Allied bases might be established in Scandinavia, Germany had meticulously kept her obligations toward Russia and had always advised Finland to give in. The Führer vastasi, että Venäjän ja Suomen sota, vaikka vaara, että siihen liittyen Allied perusteet voidaan todeta Pohjoismaissa, Saksassa oli huolellisesti säilytettävä velvoitteensa kohti Venäjän ja oli aina suositeltavaa Suomi antaa tuumaa

In this connection the Reich Foreign Minister pointed out that Germany had even gone so far as to deny to the Finnish President the use of a German cable for a radio address to America. Tässä yhteydessä Reich ulkoministeri huomautti, että Saksa oli jopa mennyt niin pitkälle, että se kiistää, että Suomen presidentti käyttää saksalaisen kaapeli radio-osoite Amerikkaan.

Then the Führer went on to explain that just as Russia at the time had pointed out that a partition of Poland might lead to a strain on German-Russian relations, he now declared with the same frankness that a war in Finland would represent such a strain on German-Russian relations, and he asked the Russians to show exactly the same understanding in this instance as he had shown a year ago in the issue of Poland. Considering the genius of Russian diplomacy, ways and means could certainly be found to avoid such a war. Sitten Führer meni selittämään, että aivan kuten Venäjä, kun oli huomauttanut, että osion Puola saattaa johtaa rasittaa Saksan ja Venäjän suhteita, hän nyt ilmoittanut, jolla on sama vilpittömästi, että sota Suomessa olisi tällainen kanta Saksan ja Venäjän suhteita, ja hän kehotti venäläisiä näyttää täsmälleen sama ymmärrystä tässä asiassa, koska hän oli osoittanut vuosi sitten kysymys Puolassa. Ottaen huomioon nero Venäjän diplomatia, tapoja ja keinoja voisivat varmasti löytää välttää tällaiset sotaa.

Molotov replied that he could not understand the German fear that a war might break out in the Baltic. Molotov vastasi, että hän ei voinut ymmärtää Saksan pelkoa siitä, että sota saattaa puhjeta myös Itämerellä. Last year, when the international situation was worse for Germany than now, Germany had not raised this issue. Quite apart from the fact that Germany had occupied Denmark. Norway, Holland, and Belgium, she had completely defeated France and even believed that she had already conquered England. He (Molotov) did not see where under those circumstances the danger of war in the Baltic Sea should come from. He would have to request that Germany take the same stand as last year. If she did that unconditionally, there would certainly be no complications in connection with the Finnish issue. However, if she made reservations, a new situation would arise which would then have to be discussed.

In reply to the statements of Molotov regarding the absence of military danger in the Finnish question, the Führer stressed that he too had some understanding of military matters, and he considered it entirely possible that the United States would get a foothold in those regions in case of participation by Sweden in a possible war. He (the Führer) wanted to end the European War, and he could only repeat that in view of the uncertain attitude of Sweden a new war in the Baltic would mean a strain on German-Russian relations with unforeseeable consequences. Would Russia declare war on the United States, in case the latter should intervene in connection with the Finnish conflict?

MOLOTOV BACKS DOWN ON WAR THREAT VS. FINLAND

When Molotov replied that this question was not of present interest, the Führer replied that it would be too late for a decision when it became so. When Molotov then declared that he did not see any indication of the outbreak of war in the Baltic , the Führer replied that in that case everything would be in order anyway and the whole discussion was really of a purely theoretical nature.

Summarizing, the Reich Foreign Minister pointed out that

(1) the Führer had declared that Finland remained in the sphere of influence of Russia and that Germany would not maintain any troops there;

(2) Germany had nothing to do with demonstrations of Finland against Russia, but was exerting her influence in the opposite direction, and

(3) the collaboration of the two countries was the decisive problem of long-range importance, which in the past had already resulted in great advantages for Russia, but which in the future would show advantages compared with which the matters that had just been discussed would appear entirely insignificant. There was actually no reason at all for making an issue of the Finnish question. Perhaps it was a misunderstanding only. Strategically, all of Russia's wishes had been satisfied by her peace treaty with Finland. Demonstrations in a conquered country were not at all unnatural, and if perhaps the transit of German troops had caused certain reactions in the Finnish population they would disappear with the end of those troop transits. Hence, if one considered matters realistically, there were no differences between Germany and Russia.

The Führer pointed out that both sides agreed in principle that Finland belonged to the Russian sphere of influence. Instead, therefore, of continuing a purely theoretical discussion, they should rather turn to more important problems.

DIVIDING UP THE BRITISH EMPIRE

After the conquest of England the British Empire would be apportioned as a gigantic world-wide estate in bankruptcy of 40 million square kilometers. In this bankrupt estate there would be for Russia access to the ice-free and really open ocean. Thus far, a minority of 40 million Englishmen had ruled 600 million inhabitants of the British Empire. He was about to crush this minority. Even the United States was actually doing nothing but picking out of this bankrupt estate a few items particularly suitable to the United States. Germany, of course, would like to avoid any conflict which would divert her from her struggle against the heart of the Empire, the British Isles. For that reason, he (the Führer) did not like Italy's war against Greece, as it diverted forces to the periphery instead of concentrating them against England at one point. The same would occur during a Baltic war. The conflict with England would be fought to the last ditch, and he had no doubt that the defeat of the British Isles would lead to the dissolution of the Empire. It was a chimera to believe that the Empire could possibly be ruled and held together from Canada. Under those circumstances there arose world-wide perspectives. During the next few weeks they would have to be settled in joint diplomatic negotiations with Russia, and Russia's participation in the solution of these problems would have to be arranged. All the countries which could possibly be interested in the bankrupt estate would have to stop all controversies among themselves and concern themselves exclusively with the partition of the British Empire. This applied to Germany, France, Italy, Russia, and Japan.

Molotov replied that he had followed the arguments of with interest and that he was in agreement with everything that he had understood. However, he could comment thereon less than the Führer, since the latter had surely thought more about these problems and formed more concrete opinions regarding them. The main thing was first to make up their minds regarding German-Russian collaboration, in which Italy and Japan could be included later on. In this connection nothing should be changed that had been started rather, they should only contemplate a continuation of what had been begun.

The Führer mentioned here that the further efforts in the sense of the opening up of great prospects would not be easy and emphasized in this connection that Germany did not want to annex France as the Russians appeared to assume. He wanted to create a world coalition of interested powers which would consist of Spain, France, Italy, Germany, Soviet Russia, and Japan and would to a certain degree represent a coalition-extending from North Africa to Eastern Asia-of all those who wanted to be satisfied out of the British bankrupt estate. To this end all internal controversies between the members of this coalition must be removed or at least neutralized. For this purpose the settlement of a whole series of questions was necessary. In the West, ie between Spain, France, Italy, and Germany, he believed he had now found a formula which satisfied everybody alike. It had not been easy to reconcile the views of Spain and France for instance, in regard to North Africa; however, recognizing the greater future possibilities, both countries finally had given in. After the West was thus settled, an agreement in the East must now be reached. In this case it was not a matter of relations between Soviet Russia and Turkey only, but also of the Greater Asian Sphere. The latter consisted not only of the Greater East Asian Sphere, but also of a purely Asiatic area oriented toward the south, that Germany even now recognized as Russia's sphere of influence. It was a matter of determining in bold outlines the boundaries for the future activity of peoples and of assigning to nations large areas where they could find an ample field of activity for fifty to a hundred years.

Googlen käännöskone ei käänä Suomeksi loppuosaa pöytäkirjoista. Voiko joku yrittää parantaa?

Lue lisää

Hautamäki: ”Suomi Myrskyn silmässä”, osa I, s. 230-232: (otsikko ”Neuvostoliitto suunnitteli hyökkäystä Suomeen syksyllä 1940”) Syyskuussa 1940 saapui sanoma, jota Mannerheim ei jättänyt myöhemminkään jäljennettäväksi. Sanoma oli ilmeisesti hänenkin mielestään erittäin arkaluontoinen, koska hän sen yhteydessä jälleen kerran korosti VT:lle (Vilholle) erityisesti sen salassapidon tärkeyttä. Sanoman sisältö VT:n muistin mukaan oli seuraava:

a) Neuvostojoukot aikovat miehittää Suomen vielä ennen pakkaskauden tuloa.

b) Operaatio tapahtuisi kahtena voimakkaana hyökkäyskiilana siten, että Muurmanskin radalta tunkeutuisi yksi ryhmittymä maateiden ja rautatien suunnassa suoraan Ouluun ja Tornioon ja edelleen saksalaisia vastaan yli Pohjois-Ruotsin. Toinen voimakas hyökkäyskiila etenisi Karjalan kannaksen kautta Suomen etelärannikkoa Helsinkiin ja Turkuun ja ottaisi yhdessä Hangon tukikohdan joukkojen kanssa haltuunsa Ahvenanmaan. Samanaikaisesti olisi lähtevä vielä kolmas hyökkäyskiila Latvian alueelta tavoitteena Ruotsin Gotlanti ja Tanskan Bornholm.

c) Joukot olivat valmiina, vain operaation päivämäärä oli auki.

Mannerheim tutki sanomaa useaan kertaan mutta totesi lopuksi sen voivan olla hämäystä ja pelottelua sekä kokeilua siitä, menisivätkö suomalaiset paljastamaan asian saksalaisille. Sanomaan ei vastattu, eikä sitä oltu pyydettykään (Vilhon kirja, s. 282-283).

(Hautamäen huomautus): Kansion S-32 dokumentaatio ko. tapahtuman kohdalla saa 22.6.1998 merkittävän lisäyksen. Kirjoittajan yhteyshenkilö tiedottaa seuraavaa:

a) Moskovassa on ilmestynyt kirja ”Vuoden 1941 dokumentteja”, kirjoittajana mm. historiantutkija Lew Besymenski. Hänen lausunnostaan moskovalaisessa Komsomolskaja Pravda –lehdessä ilmenee mm. seuraavaa:

b) Salassapidosta vapautuneesta arkistomateriaalista käy ilmi (päivättynä 18.9.1940), että Stalin oli tuolloin antanut käskyn Puolustuksen Kansankomissaari Timoshenkolle ja yleisesikunnan päällikölle Shaposnikoville uuden hyökkäyksen käynnistämisestä Suomeen ja Pohjolaan.

c) Käskyn mukaan Helsinki ja Pohjanlahti perukoineen oli otettava haltuun 45 päivän kuluessa.

d) Vielä 25.11.1940 on Leningradin sotilaspiirillä ja samalla Itämeren punalippulaivastolla ohje valmistautua operaatioon ainakin Ahvenanmaan haltuunoton osalta.

Besymenski: ”Dokumentit osoittavat, ettei Stalin ollut luopunut suunnitelmasta Molotovin Berliinin vierailun (12.-13.11.1940) jälkeenkään. Tuolloin Molotov oli yrittänyt suorasukaisesti kiristää Hitlerin suostumusta Suomen asian hoitamiselle Baltian tapaan. Tämän Hitler oli kuitenkin torjunut jyrkästi, uhaten jopa sotilaallisilla toimilla, mikäli puna-armeija tunkeutuisi Suomeen.”

Näin saa Mannerheimin syyskuussa 1940 vastaanottama radiosanoma vahvistuksen ja VT:n (Vilhon) muistinvaraisenakin säilyttämä tieto merkityksensä. Mannerheimille viestin sisältö oli varsin selvä: kolmivaltaliittouman sotatoimisuunnitelma oli yhä voimissaan ja elävä. Milloin ja miten sotatoimet muualla Euroopassa tapahtuisivat, ei ollut Suomen johdon tiedossa, mutta Mannerheimin salaiset yhteydet antoivat ymmärtää, että puna-armeijan operaatio Suomen miehittämiseksi tapahtuisi vielä syys-lokakuun kuluessa 1940.

S. 258-261: (otsikko ”Molotov Berliinissä marraskuun 12.-14. päivinä 1940”) - - Molotov/Ribbentrop-sopimuksen allekirjoittajat Neuvostoliitto ja Saksa olivat ajautuneet lopultakin suhteissaan 0-tilaan, jossa petokseen vastattaisiin petoksella. Hitlerin ajatuksissa häilyi vielä kuitenkin pienen pieni toive saada Neuvostoliitto sopeutumaan myönnytyksin uuteen euroaasialaiseen valtiojärjestelmään, jossa sille jäisi oma merkittävä roolinsa (Becker, Fritz: ”Im Kampf um Europa. Stalins Schachzüge gegen Deutschland und Westen”, Graz & Stocker Verlag, Graz-Stuttgart 1991, s. 169: Hitlerin ja Unkarin ministeripresidentin keskustelu Wienissä Molotovin vierailun jälkeen Berliinissä 1940).

Molotov ei kuitenkaan ollut houkuteltavissa tulevaisuuden ”illuusioihin” – hän eli nykypäivässä ja siihen liittyvien kysymysten ratkaisuissa, joista Stalin oli antanut tarkat ohjeet.

Näistä erääksi tärkeimmistä muodostui Suomen asema ja tulevaisuus M/R-sopimuksen intressipiirijakoa ajatellen.

Neuvostoliitto tunnusti tuon 23.8.1939 solmitun sopimuksen tulleen toteutetuksi sen tyydytykseksi, paitsi että Suomen kohdalla asia oli jäänyt suomalaisten vastarinnan ja Hitlerin väliintulon vuoksi kesken.

Nyt Molotov ilmoitti Neuvostoliiton haluavan Hitleriltä selvän vastauksen kysymykseen, voisiko se välittömästi – Baltian maiden tapaan – tehdä lopun itsenäisestä Suomesta miehittämällä maan. Hitlerin monin enemmän tai vähemmän perustelluin argumentein antama vastaus on kielteinen! Suomen aluetta tarvittaisiin, mikäli ”Fall Barbarossa (drei)” –suunnitelma jouduttaisiin toteuttamaan ja torjumaan puna-armeijan hyökkäys Suomeen ja samalla saksalaisten Norjassa olevien joukkojen selustaan.

Suomen asemasta Saksan suojeluksessa Molotov tuli ilmeisesti vakuuttuneeksi. Sen sijaan muut Hitlerin ja Ribbentropin kaavailut mm. Neuvostoliiton tulosta jäseneksi euroaasialaiseen neljän vallan paktiin vaativat tarkastelua ja Moskovan omien ehtojen esittämistä Saksalle. Molotovin valtuudet neuvotella – sopimuksista puhumattakaan – Berliinissä olivat olemattomat. Stalin oli saanut ankarat ohjeet Churchillilta (Sir Stafford Cripps valvoi asioita Rooseveltin valtuuttamana), ettei Neuvostoliitto sitoudu vahingossakaan mihinkään länsivaltojen tulevia sotatoimia vahingoittaviin lupauksiin (Stalinin sähke ulkoministerilleen Molotoville Berliiniin marraskuussa 1940; lähettiläs I. Maiskin yhteydet samassa tarkoituksessa Lontoossa Foreign Officen kanssa).

(otsikko ”Moskovan vastaus Hitlerille 25.11.1940”): VT:n kansiosta S-32 jäljentämistä asiakirjoista enempää kuin hänen Mannerheimilta tai Groessmannilta kirjaamistaan lausunnoista ei tule lopullisesti selväksi, oliko Hitlerin ehdotus neljän vallan euroaasialaisesta liitosta tarkoitettu otettavaksi vakavasti vai hämäykseksi.

Oliko se laajuudessaan ja varmassa voitonuskossaan niin ylimitoitettu, että Molotov – neuvotellessaan 12.-13.11. välisenä yönä Ribbentropin kanssa tämän pommisuojassa (”bunkkerissa”) englantilaisten pommittaessa samanaikaisesti Berliiniä – helposti tajuaisi ehdotuksen merkityksettömyyden?

Marraskuun 25. päivänä 1940 ulkoministeri Molotov jättää Neuvostoliiton vastauksen Saksan Moskovan lähettiläälle von Schulenburgille. Lähettilään seuraavana aamuna ulkoministeri von Ribbentropille Berliiniin toimittamasta salasanomasta käyvät ilmi Neuvostoliiton vaatimukset, jotka tärkeimmiltä osiltaan ovat seuraavat (saksankielinen sähketeksti Hautamäen kirjassa liitteenä 4):

a) Saksalaiset joukot on välittömästi vedettävä pois Suomesta.

b) Suomi on kokonaisuudessaan jätettävä 23.8.1939 sopimuksen mukaisesti Neuvostoliiton vaikutuspiiriin. Tällöin Neuvostoliitto takaa ystävälliset suhteet Suomeen, myös Saksan taloudellisten etujen suhteen lähinnä nikkelin ja puutavaran toimituksina.

[- -]

Molotovin vaatimuslistan vaikutus mukaantulolleen kolmivallan liittoon oli Berliinissä lamauttava! Mikäli Hitler oli ehdotuksensa esittänyt vakavasti otettavaksi, oli nyt selvää, että suostuminen Neuvostoliiton ehtoihin oli täysin mahdotonta. Sotilaspoliittinen tilanne olisi Saksan kannalta käynyt jälleen kestämättömäksi ajatellen aikaisempaa Englannin, Ranskan ja Neuvostoliiton sotasopimusta 15.10.1939. - -

Näin ollen Berliini tulkitsikin Molotovin vaatimuslistan sisällön Moskovan viestiksi pysyttäytyä loppuun saakka länsivaltojen rintamassa Saksan tuhoamiseksi. Groessmannin mukaan Hitler oli ilmoittanut sanovansa irti Suomen kohdalla M/R-sopimuksen ja kieltävänsä sen alueeseen koskemisen. Missä yhteydessä tämä olisi tapahtunut, ei käy asiakirjoista selville. Muu historiankirjoitus toteaa kuitenkin, ettei Saksa olisi jättänyt varsinaista vastausta Moskovan esitykseen Stalinin vaatimuksista.

Maailmanhistoriallinen ratkaisu oli tapahtunut!

Saksan johto tajusi selkeästi, että Stalin pysyisi länsivaltojen rintamassa ja muodostaisi näin puna-armeijallaan M/R-sopimuksesta huolimatta potentiaalisen ja erittäin vaarallisen hyökkäysuhkan. Tästä ajankohdasta alkaen saavat operaatio ”Barbarossaan” liittyvät poliittiset ja sotilaalliset valmistelut kiinteät tavoitteensa (Veltjensin ja Ribbentropin käynti Suomessa; Hitlerin ohje n:o 21, vahvistusten siirtäminen Romaniaan jne.).

(Hautamäen huomautus): Nürnbergin oikeudenkäynnin yhteydessä 1945-1946 esittää Neuvostoliiton pääsyyttäjä Rudenko avustajansa Nikitshenkon kanssa länsimaiden syyttäjille ulkoasiainkomissaari A. Vyshinskin laatiman luettelon sellaisista asioista ja kysymyksistä, joita syytettyjen ei sallita tuoda esille oikeudessa. Edellä mainittu Neuvostoliiton 25.11.1940 esittämä vaatimuslista Saksalle euroaasialaiseen liittoon liittymisen ehtona oli eräs tällainen ”kielletty” asiakirja.

Tämä marras-joulukuun 1940 saksalais-neuvostoliittolainen neuvottelusarja (mm. kauppasopimusneuvottelut jatkuivat yli vuodenvaihteen) ratkaisi lopullisesti myös Suomen kohtalon. Suomi jäi kamppailemaan suurvaltapolitiikan ristiaallokossa – yksin. Toisaalta Saksan toimet (Norjan ja Tanskan miehitys, takuut Suomen koskemattomuudesta sekä Ruotsin puolueettomuuden tunnustaminen) vaikuttivat sen, että Pohjola jäi koko toisen maailmansodan ajaksi suurten sotatapahtumien ulkopuolelle.

Suomi, joka epäilemättä oli vaikeimmassa asemassa, joutui sen sijaan kyllä kiistakapulaksi, jota kumpikin osapuoli nyt alkoi mitä kiivaimmin tavoitella omien tavoitteidensa tukijaksi.

Vesa I Laurio kirjoitti:

Hautamäki: ”Suomi Myrskyn silmässä”, osa I, s. 230-232: (otsikko ”Neuvostoliitto suunnitteli hyökkäystä Suomeen syksyllä 1940”) Syyskuussa 1940 saapui sanoma, jota Mannerheim ei jättänyt myöhemminkään jäljennettäväksi. Sanoma oli ilmeisesti hänenkin mielestään erittäin arkaluontoinen, koska hän sen yhteydessä jälleen kerran korosti VT:lle (Vilholle) erityisesti sen salassapidon tärkeyttä. Sanoman sisältö VT:n muistin mukaan oli seuraava:

a) Neuvostojoukot aikovat miehittää Suomen vielä ennen pakkaskauden tuloa.

b) Operaatio tapahtuisi kahtena voimakkaana hyökkäyskiilana siten, että Muurmanskin radalta tunkeutuisi yksi ryhmittymä maateiden ja rautatien suunnassa suoraan Ouluun ja Tornioon ja edelleen saksalaisia vastaan yli Pohjois-Ruotsin. Toinen voimakas hyökkäyskiila etenisi Karjalan kannaksen kautta Suomen etelärannikkoa Helsinkiin ja Turkuun ja ottaisi yhdessä Hangon tukikohdan joukkojen kanssa haltuunsa Ahvenanmaan. Samanaikaisesti olisi lähtevä vielä kolmas hyökkäyskiila Latvian alueelta tavoitteena Ruotsin Gotlanti ja Tanskan Bornholm.

c) Joukot olivat valmiina, vain operaation päivämäärä oli auki.

Mannerheim tutki sanomaa useaan kertaan mutta totesi lopuksi sen voivan olla hämäystä ja pelottelua sekä kokeilua siitä, menisivätkö suomalaiset paljastamaan asian saksalaisille. Sanomaan ei vastattu, eikä sitä oltu pyydettykään (Vilhon kirja, s. 282-283).

(Hautamäen huomautus): Kansion S-32 dokumentaatio ko. tapahtuman kohdalla saa 22.6.1998 merkittävän lisäyksen. Kirjoittajan yhteyshenkilö tiedottaa seuraavaa:

a) Moskovassa on ilmestynyt kirja ”Vuoden 1941 dokumentteja”, kirjoittajana mm. historiantutkija Lew Besymenski. Hänen lausunnostaan moskovalaisessa Komsomolskaja Pravda –lehdessä ilmenee mm. seuraavaa:

b) Salassapidosta vapautuneesta arkistomateriaalista käy ilmi (päivättynä 18.9.1940), että Stalin oli tuolloin antanut käskyn Puolustuksen Kansankomissaari Timoshenkolle ja yleisesikunnan päällikölle Shaposnikoville uuden hyökkäyksen käynnistämisestä Suomeen ja Pohjolaan.

c) Käskyn mukaan Helsinki ja Pohjanlahti perukoineen oli otettava haltuun 45 päivän kuluessa.

d) Vielä 25.11.1940 on Leningradin sotilaspiirillä ja samalla Itämeren punalippulaivastolla ohje valmistautua operaatioon ainakin Ahvenanmaan haltuunoton osalta.

Besymenski: ”Dokumentit osoittavat, ettei Stalin ollut luopunut suunnitelmasta Molotovin Berliinin vierailun (12.-13.11.1940) jälkeenkään. Tuolloin Molotov oli yrittänyt suorasukaisesti kiristää Hitlerin suostumusta Suomen asian hoitamiselle Baltian tapaan. Tämän Hitler oli kuitenkin torjunut jyrkästi, uhaten jopa sotilaallisilla toimilla, mikäli puna-armeija tunkeutuisi Suomeen.”

Näin saa Mannerheimin syyskuussa 1940 vastaanottama radiosanoma vahvistuksen ja VT:n (Vilhon) muistinvaraisenakin säilyttämä tieto merkityksensä. Mannerheimille viestin sisältö oli varsin selvä: kolmivaltaliittouman sotatoimisuunnitelma oli yhä voimissaan ja elävä. Milloin ja miten sotatoimet muualla Euroopassa tapahtuisivat, ei ollut Suomen johdon tiedossa, mutta Mannerheimin salaiset yhteydet antoivat ymmärtää, että puna-armeijan operaatio Suomen miehittämiseksi tapahtuisi vielä syys-lokakuun kuluessa 1940.

S. 258-261: (otsikko ”Molotov Berliinissä marraskuun 12.-14. päivinä 1940”) - - Molotov/Ribbentrop-sopimuksen allekirjoittajat Neuvostoliitto ja Saksa olivat ajautuneet lopultakin suhteissaan 0-tilaan, jossa petokseen vastattaisiin petoksella. Hitlerin ajatuksissa häilyi vielä kuitenkin pienen pieni toive saada Neuvostoliitto sopeutumaan myönnytyksin uuteen euroaasialaiseen valtiojärjestelmään, jossa sille jäisi oma merkittävä roolinsa (Becker, Fritz: ”Im Kampf um Europa. Stalins Schachzüge gegen Deutschland und Westen”, Graz & Stocker Verlag, Graz-Stuttgart 1991, s. 169: Hitlerin ja Unkarin ministeripresidentin keskustelu Wienissä Molotovin vierailun jälkeen Berliinissä 1940).

Molotov ei kuitenkaan ollut houkuteltavissa tulevaisuuden ”illuusioihin” – hän eli nykypäivässä ja siihen liittyvien kysymysten ratkaisuissa, joista Stalin oli antanut tarkat ohjeet.

Näistä erääksi tärkeimmistä muodostui Suomen asema ja tulevaisuus M/R-sopimuksen intressipiirijakoa ajatellen.

Neuvostoliitto tunnusti tuon 23.8.1939 solmitun sopimuksen tulleen toteutetuksi sen tyydytykseksi, paitsi että Suomen kohdalla asia oli jäänyt suomalaisten vastarinnan ja Hitlerin väliintulon vuoksi kesken.

Nyt Molotov ilmoitti Neuvostoliiton haluavan Hitleriltä selvän vastauksen kysymykseen, voisiko se välittömästi – Baltian maiden tapaan – tehdä lopun itsenäisestä Suomesta miehittämällä maan. Hitlerin monin enemmän tai vähemmän perustelluin argumentein antama vastaus on kielteinen! Suomen aluetta tarvittaisiin, mikäli ”Fall Barbarossa (drei)” –suunnitelma jouduttaisiin toteuttamaan ja torjumaan puna-armeijan hyökkäys Suomeen ja samalla saksalaisten Norjassa olevien joukkojen selustaan.

Suomen asemasta Saksan suojeluksessa Molotov tuli ilmeisesti vakuuttuneeksi. Sen sijaan muut Hitlerin ja Ribbentropin kaavailut mm. Neuvostoliiton tulosta jäseneksi euroaasialaiseen neljän vallan paktiin vaativat tarkastelua ja Moskovan omien ehtojen esittämistä Saksalle. Molotovin valtuudet neuvotella – sopimuksista puhumattakaan – Berliinissä olivat olemattomat. Stalin oli saanut ankarat ohjeet Churchillilta (Sir Stafford Cripps valvoi asioita Rooseveltin valtuuttamana), ettei Neuvostoliitto sitoudu vahingossakaan mihinkään länsivaltojen tulevia sotatoimia vahingoittaviin lupauksiin (Stalinin sähke ulkoministerilleen Molotoville Berliiniin marraskuussa 1940; lähettiläs I. Maiskin yhteydet samassa tarkoituksessa Lontoossa Foreign Officen kanssa).

(otsikko ”Moskovan vastaus Hitlerille 25.11.1940”): VT:n kansiosta S-32 jäljentämistä asiakirjoista enempää kuin hänen Mannerheimilta tai Groessmannilta kirjaamistaan lausunnoista ei tule lopullisesti selväksi, oliko Hitlerin ehdotus neljän vallan euroaasialaisesta liitosta tarkoitettu otettavaksi vakavasti vai hämäykseksi.

Oliko se laajuudessaan ja varmassa voitonuskossaan niin ylimitoitettu, että Molotov – neuvotellessaan 12.-13.11. välisenä yönä Ribbentropin kanssa tämän pommisuojassa (”bunkkerissa”) englantilaisten pommittaessa samanaikaisesti Berliiniä – helposti tajuaisi ehdotuksen merkityksettömyyden?

Marraskuun 25. päivänä 1940 ulkoministeri Molotov jättää Neuvostoliiton vastauksen Saksan Moskovan lähettiläälle von Schulenburgille. Lähettilään seuraavana aamuna ulkoministeri von Ribbentropille Berliiniin toimittamasta salasanomasta käyvät ilmi Neuvostoliiton vaatimukset, jotka tärkeimmiltä osiltaan ovat seuraavat (saksankielinen sähketeksti Hautamäen kirjassa liitteenä 4):

a) Saksalaiset joukot on välittömästi vedettävä pois Suomesta.

b) Suomi on kokonaisuudessaan jätettävä 23.8.1939 sopimuksen mukaisesti Neuvostoliiton vaikutuspiiriin. Tällöin Neuvostoliitto takaa ystävälliset suhteet Suomeen, myös Saksan taloudellisten etujen suhteen lähinnä nikkelin ja puutavaran toimituksina.

[- -]

Molotovin vaatimuslistan vaikutus mukaantulolleen kolmivallan liittoon oli Berliinissä lamauttava! Mikäli Hitler oli ehdotuksensa esittänyt vakavasti otettavaksi, oli nyt selvää, että suostuminen Neuvostoliiton ehtoihin oli täysin mahdotonta. Sotilaspoliittinen tilanne olisi Saksan kannalta käynyt jälleen kestämättömäksi ajatellen aikaisempaa Englannin, Ranskan ja Neuvostoliiton sotasopimusta 15.10.1939. - -

Näin ollen Berliini tulkitsikin Molotovin vaatimuslistan sisällön Moskovan viestiksi pysyttäytyä loppuun saakka länsivaltojen rintamassa Saksan tuhoamiseksi. Groessmannin mukaan Hitler oli ilmoittanut sanovansa irti Suomen kohdalla M/R-sopimuksen ja kieltävänsä sen alueeseen koskemisen. Missä yhteydessä tämä olisi tapahtunut, ei käy asiakirjoista selville. Muu historiankirjoitus toteaa kuitenkin, ettei Saksa olisi jättänyt varsinaista vastausta Moskovan esitykseen Stalinin vaatimuksista.

Maailmanhistoriallinen ratkaisu oli tapahtunut!

Saksan johto tajusi selkeästi, että Stalin pysyisi länsivaltojen rintamassa ja muodostaisi näin puna-armeijallaan M/R-sopimuksesta huolimatta potentiaalisen ja erittäin vaarallisen hyökkäysuhkan. Tästä ajankohdasta alkaen saavat operaatio ”Barbarossaan” liittyvät poliittiset ja sotilaalliset valmistelut kiinteät tavoitteensa (Veltjensin ja Ribbentropin käynti Suomessa; Hitlerin ohje n:o 21, vahvistusten siirtäminen Romaniaan jne.).

(Hautamäen huomautus): Nürnbergin oikeudenkäynnin yhteydessä 1945-1946 esittää Neuvostoliiton pääsyyttäjä Rudenko avustajansa Nikitshenkon kanssa länsimaiden syyttäjille ulkoasiainkomissaari A. Vyshinskin laatiman luettelon sellaisista asioista ja kysymyksistä, joita syytettyjen ei sallita tuoda esille oikeudessa. Edellä mainittu Neuvostoliiton 25.11.1940 esittämä vaatimuslista Saksalle euroaasialaiseen liittoon liittymisen ehtona oli eräs tällainen ”kielletty” asiakirja.

Tämä marras-joulukuun 1940 saksalais-neuvostoliittolainen neuvottelusarja (mm. kauppasopimusneuvottelut jatkuivat yli vuodenvaihteen) ratkaisi lopullisesti myös Suomen kohtalon. Suomi jäi kamppailemaan suurvaltapolitiikan ristiaallokossa – yksin. Toisaalta Saksan toimet (Norjan ja Tanskan miehitys, takuut Suomen koskemattomuudesta sekä Ruotsin puolueettomuuden tunnustaminen) vaikuttivat sen, että Pohjola jäi koko toisen maailmansodan ajaksi suurten sotatapahtumien ulkopuolelle.

Suomi, joka epäilemättä oli vaikeimmassa asemassa, joutui sen sijaan kyllä kiistakapulaksi, jota kumpikin osapuoli nyt alkoi mitä kiivaimmin tavoitella omien tavoitteidensa tukijaksi.

Lue lisää

"Hautamäki: ”Suomi Myrskyn silmässä”, osa I, s. 230-232: (otsikko ”Neuvostoliitto suunnitteli hyökkäystä Suomeen syksyllä 1940”)"......ja
"Salassapidosta vapautuneesta arkistomateriaalista käy ilmi (päivättynä 18.9.1940), että Stalin oli tuolloin antanut käskyn Puolustuksen Kansankomissaari Timoshenkolle ja yleisesikunnan päällikölle Shaposnikoville uuden hyökkäyksen käynnistämisestä Suomeen ja Pohjolaan. "



Näinhän nämä tapahtumat sittemmin etenivät,venäläisten piti olla ryhmittyneinä rajoillamme 15.8.1940 ja valmiudessa hyökkäämään 18.9.1940. Mutta lupa piti saada Berliinistä.....
Lainaan omasta kommentistani hiukka ylempää.(¤¤)
Samasta asiasta ilmeisesti kysymys.

Marski sai luultavasti tietää asiasta vasta syyskuussa.....(lainaus Hautamäen...)
" Syyskuussa 1940 saapui sanoma, jota Mannerheim ei jättänyt myöhemminkään jäljennettäväksi. "


Hans Peter Korosby (¤¤)

Arkistokoodi L274/085843
Stalin valmistautuu hyökkäämään Suomeen Zechlin oli Saksan lähettiläs Liettuassa
Zechlinin sähke : Tiedonantaja korkeaarvoinen liettualainen upseeri, on vahvistanut yleisesikuntapiiristä olevan tietonsa ja väittää että neuvostojoukkojen on oltava hälytysvalmiudessa Suomen rajalla 15.8.1940. Tosiasiaksi jää että Liettuasta on siirretty pois hyvin paljon erinomaisesti varustettua ratsuväen osastoja ja noin kolmannes panssari ja ilmavoimista. Kaunas 3.8.1940.
B19/B003686
Zechlin ulkoministeriölle: Myös toisesta luotettavasta, täkäläistä neuvostolähetystöä lähellä olevasta lähteestä ilmoitetaan että Suomen rajalla erittäin hyvin varustetut 15 divisioonaa on pidettävä elokuun puolivälistä alkaen erikoishälytysvalmiudessa. Viime aikoina 15 divisioonaa on vahvistettu erittäin hyvillä motoroiduilla panssariyksiköillä. Tämän lähteen mukaan on odotettavissa Suomelle elokuun jälkipuoliskolla uhkavaatimus joka johtaa Suomen miehitykseen Baltian maiden tapaan. Kaunas 7.8.1940. Zechlin.
______________________________________________

Hitlerin ja Molotovin KOKOUKSET taas ovat dokumentoidut, jolloin lupaa haettiin Hitleriltä. mm. tästä.

BERLIN, NOVEMBER 12 AND 13, 1940 BERLIN, November 12 JA 13, 1940 OFFICIAL TRANSCRIPTS VIRALLISET SELOSTUKSET.

http://www.worldfuturefund.org/wffmaster/Reading/German y/Hitler-Molotov Meetings.htm

Tähän kysymykseen.....
" Groessmannin mukaan Hitler oli ilmoittanut sanovansa irti Suomen kohdalla M/R-sopimuksen ja kieltävänsä sen alueeseen koskemisen. Missä yhteydessä tämä olisi tapahtunut, ei käy asiakirjoista selville. "

Eikös Hitler kieltänyt (koskea) kysymällä Molotovilta aioteko aloitaa sodan Suomea vastaan"
"With a reference to the changes made in the agreement at Russia's request, the Führer stated that there must not be any war in the Baltic. A Baltic conflict would be a heavy strain on German-Russian relations and on the great collaboration of the future. In his opinion, however, future collaboration was more important than the settlement of secondary issues at this very moment. "

Oletkos käynyt läpi tämän linkin, kuukelin käänös on mitä on mutta jotain sain siitä selville?
http://www.worldfuturefund.org/wffmaster/Reading/Germany/Hitler-Molotov Meetings.htm

Pussinperä kirjoitti:

"Hautamäki: ”Suomi Myrskyn silmässä”, osa I, s. 230-232: (otsikko ”Neuvostoliitto suunnitteli hyökkäystä Suomeen syksyllä 1940”)"......ja
"Salassapidosta vapautuneesta arkistomateriaalista käy ilmi (päivättynä 18.9.1940), että Stalin oli tuolloin antanut käskyn Puolustuksen Kansankomissaari Timoshenkolle ja yleisesikunnan päällikölle Shaposnikoville uuden hyökkäyksen käynnistämisestä Suomeen ja Pohjolaan. "



Näinhän nämä tapahtumat sittemmin etenivät,venäläisten piti olla ryhmittyneinä rajoillamme 15.8.1940 ja valmiudessa hyökkäämään 18.9.1940. Mutta lupa piti saada Berliinistä.....
Lainaan omasta kommentistani hiukka ylempää.(¤¤)
Samasta asiasta ilmeisesti kysymys.

Marski sai luultavasti tietää asiasta vasta syyskuussa.....(lainaus Hautamäen...)
" Syyskuussa 1940 saapui sanoma, jota Mannerheim ei jättänyt myöhemminkään jäljennettäväksi. "


Hans Peter Korosby (¤¤)

Arkistokoodi L274/085843
Stalin valmistautuu hyökkäämään Suomeen Zechlin oli Saksan lähettiläs Liettuassa
Zechlinin sähke : Tiedonantaja korkeaarvoinen liettualainen upseeri, on vahvistanut yleisesikuntapiiristä olevan tietonsa ja väittää että neuvostojoukkojen on oltava hälytysvalmiudessa Suomen rajalla 15.8.1940. Tosiasiaksi jää että Liettuasta on siirretty pois hyvin paljon erinomaisesti varustettua ratsuväen osastoja ja noin kolmannes panssari ja ilmavoimista. Kaunas 3.8.1940.
B19/B003686
Zechlin ulkoministeriölle: Myös toisesta luotettavasta, täkäläistä neuvostolähetystöä lähellä olevasta lähteestä ilmoitetaan että Suomen rajalla erittäin hyvin varustetut 15 divisioonaa on pidettävä elokuun puolivälistä alkaen erikoishälytysvalmiudessa. Viime aikoina 15 divisioonaa on vahvistettu erittäin hyvillä motoroiduilla panssariyksiköillä. Tämän lähteen mukaan on odotettavissa Suomelle elokuun jälkipuoliskolla uhkavaatimus joka johtaa Suomen miehitykseen Baltian maiden tapaan. Kaunas 7.8.1940. Zechlin.
______________________________________________

Hitlerin ja Molotovin KOKOUKSET taas ovat dokumentoidut, jolloin lupaa haettiin Hitleriltä. mm. tästä.

BERLIN, NOVEMBER 12 AND 13, 1940 BERLIN, November 12 JA 13, 1940 OFFICIAL TRANSCRIPTS VIRALLISET SELOSTUKSET.

http://www.worldfuturefund.org/wffmaster/Reading/German y/Hitler-Molotov Meetings.htm

Tähän kysymykseen.....
" Groessmannin mukaan Hitler oli ilmoittanut sanovansa irti Suomen kohdalla M/R-sopimuksen ja kieltävänsä sen alueeseen koskemisen. Missä yhteydessä tämä olisi tapahtunut, ei käy asiakirjoista selville. "

Eikös Hitler kieltänyt (koskea) kysymällä Molotovilta aioteko aloitaa sodan Suomea vastaan"
"With a reference to the changes made in the agreement at Russia's request, the Führer stated that there must not be any war in the Baltic. A Baltic conflict would be a heavy strain on German-Russian relations and on the great collaboration of the future. In his opinion, however, future collaboration was more important than the settlement of secondary issues at this very moment. "

Oletkos käynyt läpi tämän linkin, kuukelin käänös on mitä on mutta jotain sain siitä selville?
http://www.worldfuturefund.org/wffmaster/Reading/Germany/Hitler-Molotov Meetings.htm

Lue lisää

lyhyeen pakettiin Molotovin ja Hitlerin välillä 12.-13.11.1940 käydyn neuvottelun Suomea koskevat kohdat. Kävin läpi tekstit osoittamastasi linkistä. Esitän ensin pääkohtiin tiivistetyn englanninkielisen tekstin (ydinkohdat olen korostanut) ja lopuksi kerron suomeksi, mitä suurin piirtein puhuttiin (ei ole suora käännös):

Hitler and Molotov: November 12, 1940:

Finland Question: Molotov questions German good faith. The German-Russian agreement of last year could therefore be regarded as fulfilled, EXCEPT FOR ONE POINT, NAMELY, FINLAND. The Finnish question was still unsolved, and he ASKED THE FÜHRER TO TELL HIM WHETHER THE GERMAN-RUSSIAN AGREEMENT, AS FAR AS IT CONCERNED FINLAND, WAS STILL IN FORCE.

Hitler and Molotov: November 13, 1940:

The Führer referred to the remark of Molotov during yesterday's conversation, according to which the German-Russian agreement was fulfilled "with the exception of one point: namely, of Finland."

Molotov explained that this remark referred not only to the German-Russian agreement itself, but in particular to the Secret Protocols too.

The Führer:- - At any rate, Germany had not occupied any territory that was within the Russian sphere of influence. - - SHE DID NOT DESIRE ANY NEW CONFLICT IN THE BALTIC SEA - - It was completely incorrect to assert that Finland was occupied by German troops. To be sure, troops were being transported to Kirkenes via Finland, of which fact Russia had been officially informed by Germany. Because of the length of the route, the trains had to stop two or three times in Finnish territory. However, as soon as the transit of the troop contingents to be transported had been completed, no additional troops would be sent through Finland. - - GERMANY DID NOT WISH ANY NEW FINNISH WAR - -

Molotov:- - ISSUES CONCERNING THE ADJACENT BALTIC COUNTRIES AND RUMANIA, FINLAND, AND POLAND HAD BEEN SETTLED (THE AGREEMENT OF 1939)

FINLAND

Molotov: However, in order to give those relations a permanent basis, issues would also have to be clarified which were of secondary importance, but which spoiled the atmosphere of German-Russian relations. FINLAND BELONGED AMONG THESE ISSUES. If Russia and Germany had a good understanding, this issue could be solved without war, but there must be neither German troops in Finland nor political demonstrations in that country against the Soviet-Russian Government.

MOLOTOV THREATENS WAR WITH FINLAND

Molotov replied that the Soviet Government considered it AS ITS DUTY DEFINITIVELY TO SETTLE AND CLARIFY THE FINNISH QUESTION. NO NEW AGREEMENTS WERE NEEDED FOR THAT. THE OLD GERMAN-RUSSIAN AGREEMENT ASSIGNED FINLAND TO THE RUSSIAN SPHERE OF INFLUENCE.

In conclusion the Führer stated on this point that Germany DID NOT DESIRE ANY WAR IN THE BALTIC SEA and that she urgently needed Finland as a supplier of nickel and lumber. Politically, she was not interested and, in contrast to Russia, had occupied no Finnish territory. Incidentally, the transit of German troops would be finished within the next few days. No further troop trains would then be sent. The decisive question for Germany was WHETHER RUSSIA HAD THE INTENTION OF GOING TO WAR AGAINST FINLAND.

Molotov answered this question somewhat evasively - - peace in the Baltic Sea region could be absolutely insured, if perfect understanding were attained between Germany and Russia in the Finnish matter. Under those circumstances HE DID NOT UNDERSTAND WHY RUSSIA SHOULD POSTPONE THE REALIZATION OF HER WISHES for six months or a year. After all, THE GERMAN-RUSSIAN AGREEMENT CONTAINED NO TIME LIMITS, and the hands of none of the partners were tied in their spheres of influence.

With a reference to the changes made in the agreement at Russia's request, the Führer stated that THERE MUST NOT BE ANY WAR IN THE BALTIC. A BALTIC CONFLICT WOULD BE A HEAVY STRAIN ON GERMAN-RUSSIAN RELATIONS and on the great collaboration of the future. - -

Molotov replied that it was not a matter of war in the Baltic, but of THE QUESTION OF FINLAND AND ITS SETTLEMENT WITHIN THE FRAMEWORK OF THE AGREEMENT OF LAST YEAR. In reply to a question of the Führer he declared that HE IMAGINED THIS SETTLEMENT ON THE SAME SCALE AS IN BESSARABIA AND IN THE ADJACENT COUNTRIES, and he requested the Führer to give his opinion on that.

A DIRECT CLASH BETWEEN HITLER AND MOLOTOV OVER FINLAND

When the Führer replied that he could only repeat that THERE MUST BE NO WAR WITH FINLAND, because such a conflict might have far-reaching repercussions, MOLOTOV STATED THAT A NEW FACTOR HAD BEEN INTRODUCED INTO THE DISCUSSION BY THIS POSITION, WHICH WAS NOT EXPRESSED IN THE TREATY OF LAST YEAR. - -

Then the Führer went on to explain that just as Russia at the time had pointed out that a partition of Poland might lead to a strain on German-Russian relations, he now declared with the same frankness that a WAR IN FINLAND WOULD REPRESENT SUCH A STRAIN ON GERMAN-RUSSIAN RELATIONS, and he asked the Russians to show exactly the same understanding in this instance as he had shown a year ago in the issue of Poland. - -

Molotov replied - - he would have to request that Germany take the same stand as last year. IF SHE DID THAT UNCONDITIONALLY, THERE WOULD CERTAINLY BE NO COMPLICATIONS IN CONNECTION WITH THE FINNISH ISSUE. HOWEVER, IF SHE MADE RESERVATIONS, A NEW SITUATION WOULD ARISE WHICH WOULD THEN HAVE TO BE DISCUSSED.

Führer - - wanted to end the European War, and he could only repeat thet in view of the uncertain attitude of Sweden A NEW WAR IN THE BALTIC WOULD MEAN A STRAIN ON GERMAN-RUSSIAN RELATIONS WITH UNFORESEEABLE CONSEQUENCES. Would Russia declare war on the United States, in case the latter should intervene in connection with the Finnish conflict?

MOLOTOV BACKS DOWN ON WAR THREAT VS. FINLAND

When Molotov replied that this question was not of present interest, the Führer replied that it would be too late for a decision when it became so. When MOLOTOV THEN DECLARED THAT HE DID NOT SEE ANY INDICATION OF THE OUTBREAK OF WAR IN THE BALTIC, THE FÜHRER REPLIED THAT IN THAT CASE EVERYTHING WOULD BE IN ORDER ANYWAY AND THE WHOLE DISCUSSION WAS REALLY OF A PURELY THEORETICAL NATURE. - -

The Führer pointed out that both sides agreed in principle that Finland belonged to the Russian sphere of influence. INSTEAD, THEREFORE, OF CONTINUING A PURELY THEORETICAL DISCUSSION, THEY SHOULD RATHER TURN TO MORE IMPORTANT PROBLEMS.

Suomeksi keskustelu sujui siis pääkohdissaan näin:

12.11.1940 Hitlerin ja Molotovin välisessä keskustelussa Molotov toteaa, että edellisenä vuotena solmittua Molotov-Ribbentrop-sopimusta on noudatettu muuten paitsi Suomen kohdalla. Suomen kysymys on vielä ratkaisematta, ja Molotov pyytää Hitleriä kertomaan hänelle, onko tuo sopimus Suomen kohdalta vielä voimassa.

Seuraavana päivänä (13.11.1940) Hitler ryhtyy käsittelemään tätä asiaa. Hän sanoo, ettei Saksa ole miehittänyt yhtäkään aluetta, joka sopimuksessa on määrätty Neuvostoliiton intressipiiriin. Saksa ei halua uutta sotaa Itämeren alueelle. Saksa ei tahdo uutta Suomen sotaa.

Molotov vastaa, että Molotov-Ribbentrop-sopimuksessa (sen lisäpöytäkirjassa) on ratkaistu Baltian maita, Romaniaa, Suomea ja Puolaa koskevat asiat. Hänen mukaansa Suomi on yksi niistä asioista, joka pilaa Neuvostoliiton ja Saksan välejä. Saksan joukkojen tulisi poistua Suomesta, eikä Suomessa saisi esiintyä poliittisia mielenosoituksia Neuvostoliittoa vastaan.

Sitten Molotov uhkaa sodalla Suomea. Hän ilmoittaa, että Neuvostoliiton hallitus katsoo velvollisuudekseen ratkaista Suomen kysymys lopullisesti. Mitään uutta sopimusta ei tarvittaisi. M/R-sopimus on riittävä, siinähän intressipiirit on lueteltu myös Suomen osalta.

Hitler totesi, ettei Saksa toivonut sotaa Itämeren alueelle. Ratkaiseva kysymys oli, aikoiko Neuvostoliitto ryhtyä sotaan Suomea vastaan.

Molotov vastasi tähän vältellen. Hän ei ymmärtänyt, miksi Neuvostoliiton täytyisi siirtää toiveittensa toteuttamista, eihän M/R-sopimuksessa ollut mitään aikarajoja.

Hitler vastasi, että Itämeren alueella ei saa olla sotaa. Siitä tulisi raskas taakka Neuvostoliiyon ja Saksan suhteille.

Molotov totesi, että kyseessä on Suomen kysymyksen ratkaisu M/R-sopimuksen mukaisesti. Ratkaisu tulisi tapahtumaan samoin kuin Bessarabiassa ja muissa läheisissä maissa (Baltian maissa), ja hän pyysi Hitlerin mielipidettä asiasta.

Hitler vastasi, että Suomen kanssa ei saa tulla sotaa, koska siitä voisi olla kauaskantoisia seurauksia.

Molotov totesi, että nyt tässä tuodaan esiin tekijää, jota ei ole sopimuksessa.

Hitler sanoi sitten, sota Suomessa rasittaisi Neuvostoliiton ja Saksan suhteita.

Molotov vastasi, että jos Saksa tekee varauksia Suomen asiassa, syntyy uusi tilanne, josta on keskusteltava.

Hitler toisti, että uusi sota Itämeren alueella rasittaisi Neuvostoliiton ja Saksan suhteita, mistä olisi arvaamattomat seuraukset. Jos USA toisi tukikohtia Suomeen, ryhtyisikö Neuvostoliitto sotaan USA:ta vastaan?

Molotov sanoi, että tuollainen asia ei ole ajankohtainen, mutta Hitler vastasi, että kun tilanne sitten toteutuu, päätösten teko on myöhäistä.

Tähän Molotov sanoi, ettei hän näe mitään viitettä, että sota syttyisi Itämeren alueella, ja Hitler vastasi, että jos niin on, kaikki on kunnossa ja koko keskustelu on ollut luonteeltaan puhtaasti teoreettista. Tulisikin siirtyä tärkeämpiin asioihin. (tällaisin sanankääntein Molotov siis luovutti, eikä Suomeen tuolloin tullutkaan sotaa).

Vesa I Laurio kirjoitti:

Miksi Vilho Tahvanainen ja Mannerheim aiheuttavat loiskiehuntaa rottalaumassa?

Vilho ja Carl Gustav olivat suomalaisia miehiä. Patriootteja. Heillä oli selkäranka, joka kantaa yhä.

Jaa että miksi "historian väärentäjien kaipaamat asiakirjat ovat aina kadoksissa". Tässä rottien logiikka pettää. Väärentäjillä on AINA dokumentit, vaikkakin näpelöidyt tai väärennetyt. AINA. Eivät he kaipaa mitään. Todisteita voi tehdä lähimmässä laboratoriossa vaikka kuinka paljon.

Myös kysymys on väärin asetettu; tulee kysyä: Miksi tärkeitä asiakirjoja sisältävät arkistot ovat yhä suljettuja? Hei rotat, onko jollakin intressiä pimittää TÄRKEITÄ asiakirjoja? Sopii olettaa, että vähemmän tärkeitä asiakirjoja ei pimitetä, jotta niiden avulla saadaan sävellettyä vempuloille ja kekkuloille sopiva historiankirjoitus.

Miten niin Laurio on tietämätön? Minähän vain esittelen Erkki Hsautamäen kirjaa "Suomi myrskyn silmässä" (tilattavissa mm. AdLibriksestä). Jokaisen patriootin tulee lukea Hautamäen kirja ja myös Vilhon kirja "Erikoistehtävä" (myös AdLibriksestä). Miten kirjan esittely on tietämättömyyttä?

Läntisestä avusta. 8.2.1940 (Englannin) amiraliteetti antoi valmiussuosituksen 15.10.1939 laaditun ja allekirjoitetun sotasopimusasiakirjan ja 28. tammikuuta 1940 päivätyn, herra Stalinin allekirjoittaman ja lähettämän sotasuunnitelman täytäntöönpanosta.

Kohdassa 2 Churchillin allekirjoittamassa täytäntöönpanosuunnitelmassa lukee: "Ranskan ja Englannin välisissä neuvotteluissa on sovittu - Suomen pyydettyä useita kertoja apua Neuvostoliittoa vastaan käymänsä sodan kevennykseksi - että hallitukset ovat julkisesti luvanneet apua. Luvattu apu, jos suomalaiset sitä vielä pyytävät, ohjataan Norjaan ja Ruotsiin, JONNE SE JÄÄDYTETÄÄN siinäkin tapauksessa, että mainitut Pohjoismaat antaisivat kauttakulkuluvan. Ranska on luvannut 50 000 - 100 000 miestä, jotka tuotaisiin Ruotsiin ja sijoitettaisiin sinne RUOTSALAISTEN SOTAVOIMIEN SITOJIKSI siihen asti kunnes Neuvostoliiton joukot miehittävät Suomen ja internoivat suomalaisen sotaväen ja suojeluskuntajärjestön. Englantilaiset joukot sijoitetaan Norjaan, ja noin 5000 - 8000 miestä nousee maihin Riotsin Göteborgissa."

Kohta 3 jatkaa: "Suomen, Norjan, Tanskan ja Ruotsin miehityksen jälkeen sotavoimiemme yhteiselin voi sopia tarkemmin Neuvostoliiton ja Englannin joukkojen hyökkäyskaistojen välisen rajan ja määrätä H-hetken hyökkäykselle Saksaa vastaan aikaisemman hyväksytyn sotasuunnitelman (15.10.1939) mukaan..."

Kohta 6: "Kohdassa kaksi Suomelle julkisesti luvattu sotilasapu perustuu Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri Stalinin ja Englannin Winston Churchillin väliseen Krimin neuvotteluun Ruotsin, Norjan ja Tanskan taivuttamiseksi kauttakulkuluvan myöntämiseen Suomelle luvatusta sotilasavusta. Jos Pohjoismaat myöntäisivät kauttakulkuluvan, niin sen perusteella englantilais-ranskalaisten joukkojen kuljettaminen Skandinavian niemimaalle sujuisi ilman vastustusta ja lupaan perustuen.

"Skandinavian niemimaan miehittäminen ja näiden maiden sotavoimien internoiminen tapahtuisivat verettömänä vallankaappauksena. Näin ollen Neuvostoliiton ei tarvitse olla peloissaan, että englantilais-ranskalaisista joukoista olisi mitään vaaraa sille. Skandinavian niemimaan miehitys suoritetaan siitäkin huolimatta, että maat eivät myöntäisikään lupaa avustusjoukkojen kauttakuljetukselle.

"Skandinavian miehityksen valvojaksi sen alkuvalmisteluista lähtien saa Neuvostoliitto luvan lähettää sotilasasiantuntijansa, jonka saapuminen Englantiin mahdollisimman pian olisi suotavaa."

Sopimuksen liitetyn kartan selitystekstissä todetaan viitteen A kohdalla: "Suomen pyytämän ja Ranskan jo lupaaman 50 000 - 100 000 sotilaan ja Englannin lupaaman 6000 sotilaan "avustusjoukkojen" tulosuunta, jos Ruotsin ja Norjan hallitukset olisivat luvanneet kauttakulun englantilais-ranskalaisille sotajoukoille. Avustusjoukkojen vahvuus oli määritelty jo 1939 puolella neuvostoliittolais-ranskalais-englantilaisessa sopimuksessa Krimin neuvottelussa Stalinin ja Churchillin välillä. NÄMÄ JOUKOT EIVÄT OLISI KOSKAAN TULLEET SUOMEN AVUKSI vaan olisivat jääneet Norjan ja Ruotsin miehitysjoukoiksi sekä näiden maiden puolustusvoimien internoijiksi."

Sivulla 311 Hautamäki siteeraa erästä lähdettään: 22.12. ja 27.12.1939 Englannin hallitus kokoontuu siirtoarmeijan lähettämisen merkeissä. Päätettiin, että sekä Ruotsin että Norjan hallituksiin otettaisiin yhteys. Nooteissa todettaisiin, että liittoutuneet antaisivat Suomelle "epävirallisesti" kaikkea mahdollista "epäsuoraa" apua ja toivoivat myös Ruotsin ja Norjan haluavan olla mukana tässä. Suomen Pariisin lähettiläs Holma esittää epävirallisen avunpyynnön länsivalloille.

Hautamäki kommentoi yllä olevaa: "Tarkoitus on koko ajan ollut saada Ruotsi ja Norja houkuteltua Suomen auttamiseen tekosyyllä avaamaan tie liittoutuneiden siirtoarmeijalle ja kytkeä maat näin liittoutuneiden omaan rintamaan."

Sivulla 147 Hautamäki kirjoittaa Lontoon/Churchillin kannasta: "Käyttämällä hyväksi Kansainliittoa ja yleistä mielipidettä sekä Englannissa että Ranskassa olisi mahdollista Suomelle suunnattavan "apuretkikunnan" varjolla siirtää englantilais-ranskalaiset hyökkäysjoukot verettömästi Norjaan ja Ruotsiin."

Suomen hätää siis käytettiin häikäilemättä hyväksi Skandinavian miehittämiseksi!

Vielä sivulla 164 Hautamäki kirjoittaa: "Sekä Mannerheimin (tammikuussa 1950) että eversti Groessmann (heinäkuussa 1944) olivat esittäneet VT:lle (Vilho Tahvanaiselle) näkemyksenään, että Hitler olisi saattanut tiedottaa länsivaltojen ja Neuvostoliiton sotasuunnitelmista Skandinaviassa myös Ruotsin ja Norjan kuninkaille. Tämä selittäisi ehkä mm. Ruotsin pidättyvän asenteen ja päätöksen (Hansson, Günther) olla sallimatta englantilais-ranskalaisen siirtoarmeijan toimintaa maittensa alueilla Suomen "auttamiseksi".

Sitten kansion S-32 käytöstä: eikö mieleen juolahda, että kansiota ei voinut käyttää sen enempää sotasyyllisyysoikeudenkäynnin kuin Pariisin rauhansopimuksen yhteydessä, koska se sisälsi totuutta? Sodanhan voittivat elukat, jotka rakentavat kaiken valheen ja huijauksen perustalle (esim. "holokausti"). Eivät rotat siedä päivänvaloa!

Minulle kirjoitetaan: "Laurio voisi kertoa, miksi yksikään arvostettu historioitsija ei ole tarttunut tähän S-32 kansioon?" Vastaus on itsestään selvä: Suomessa ei ole yhtäkään historioitsijaa (ainoaksi poikkeukseksi alan laskea Hautamäen). Arvostettuja herroja täällä kyllä kekkuloitsee, mutta ei yhtäkään historioitsijaa.

S-32-kansioon ei tartuta sen vuoksi, että se sisältää totuutta. Rotat (II maailmansodan voittajat) eivät siedä päivänvaloa. Rottien "historioitsijat" kirjoittavat maksusta tutuuden vierestä, ja olen vaatinut, ellä sellaiset nilkit tulee asettaa oikeuteen.

Lopuksi Mannerheimin muistelmista. Mannerheimin kirje Gripenbergille 18.2.1949 on siteerattuna Hautamäen kirjassa (s. 21-22) seuraavasti:

"Olen paneutunut hyvin huolellisesti niihin ajatuksiin, joita Sinä esitit minulle elämäkerran mahdollisesta julkaisemisesta... Esittämäsi näkökohdat ovat toki herättäneet levottomuutta itsessänikin, kun olen joutunut kasvotuksin - jos näin voidaan sanoa - muistojen kanssa, jotka minulla on siitä rikkomusten sarjasta, johon mahtava itäinen naapurimme on syyllistynyt ... Se on historiaa, ja ilman historiallisen taustan esittämistä jäävät monet päätökset ja teot ainaisesti hämärään, mistä syystä niitä ei vain voida käsittää väärin vaan ne luultavasti pakostakin käsitetään väärin... Elämäkerran kirjoittaminen koskettelematta niitä vihamielisiä tekoja, jotka pakottivat meidät monien päätösten tekoon, on toki kerta kaikkiaan tietoista historian vääristelyä...

"Mitä englanninkielisen teoksen julkaisemiseen tulee, olen ajatellut asian järjestämistä juuri sillä tavalla kuin se Sinun mielestäsi olisi tehtävä. Mutta jos jätän esittämättä päätöksiin johtavat syyt ja mainitsen vain niiden vaikutuksen, silloinhan juuri vääristelen tapahtumien dramaattista kulkua ja joudun luultavasti esittämään sen sillä tavalla, ettei länsieurooppalainen ja anglosaksinen lukija koskaan voi sitä ymmärtää.... Kiitän Sinua kuitenkin ystävällisyydestä.

"Muutokset, joita Sinä ehdotat nyt englanninkieliseen asuun saatettuun 'prefaceen' (esipheeseen), ovat aiheuttaneet minulle melkoista päänvaivaa...Se uhkaa muuttaa koko teoksen niin silotelluksi, että etenkin ulkomainen lukija lukisi suurempaa jännitystä tuntien keittokirjaa. Ymmärrän kuitenkin, että niin täytyy tapahtua..."

Näin siis Mannerheim. Tuota siteerausta edeltävät Hautamäen sanat: "Mannerheimin avustajakuntansa kanssa Sveitsin Val Montessa jo pitkään työstämät elämäkertateoksen käsikirjoitukset alkoivat olla valmiit samoihin aikoihin. Niiden sisältö ei kuitenkaan tyydyttänyt marsalkkaa. Hän oli joutunut tuskastumiseen asti väittelemään arvostamiensa ystävien (G. A. Gripenberg, C. Enckell, J. K. Paasikivi, E. Hornborg) kanssa muistelmiensa sisällöstä. Nämä korkean ja pitkäaikaisen poliittis-diplomaattisen ja lainopillisen kokemuksen omaavat Mannerheimin ystävät olivat todenneet muistelmien poliittiset paljastukset senlaatuisiksi, ettei niitä pitäisi julkaista vallitsevissa, jo ns. kylmää sotaa ennakoivissa maailmanpoliittisissa olosuhteissa. Presidentti Paasikivi ja ulkoministeri Enckell joutuisivat erittäin vaikeaan asemaan sekä länsimaiden mutta ennen kaikkea aggressiivisen, voimakkaan ja yhä laajentumishaluisena suurta osaa Euroopasta hallitsevan Neuvostoliiton kanssa. Näin Mannerheim "riisuu" vähitellen käsikirjoituksista kaikkein tärkeimpien ja samala paljastavampien hallussaan olleiden salaisten asiakirjojen tiedot. Tämä on hänelle erittäin raskas tehtävä."

Rotat olivat nousseet valtaan. Rutto levisi.

Lue lisää

,,,Remeksen hylkäämän romaanikäsikirjoituksen referaatti? Jos on, niin miksi hitossa hylkäsi? Tuohan on upea - ja ruokkisi varmaan valmiina kirjana lukijankin mielikuvitusta.

muistio S-32 todennäköisesti mikrofilmattiin Ruotsissa ennenkuin se palautettiin Suomeen presidentti Paasikivelle ja tuhottiin myöhemmin. Varmaa tietoa ei ole. Aikanaan selviää sekin. Vilho Tahvanaisen kirja tai kirjat on siihen asti otettava "vain" seikkailukirjoina.

mielenkiinto ja pakkomielle on eri asioita. Jatkosodan aikaisista yhtymäkohtaisista tappioista on täysin turhaa hakea jonkun hyvyyttä tai huonoutta. Ainoa asia mikä sieltä sattuu/hyppää silmään on se ,että 2D oli pahassa paikassa kerta kerran jälkeen ja hoiti tonttinsa erinomaisesti.

sotahistoriallinen kirjoitti:

mielenkiinto ja pakkomielle on eri asioita. Jatkosodan aikaisista yhtymäkohtaisista tappioista on täysin turhaa hakea jonkun hyvyyttä tai huonoutta. Ainoa asia mikä sieltä sattuu/hyppää silmään on se ,että 2D oli pahassa paikassa kerta kerran jälkeen ja hoiti tonttinsa erinomaisesti.

Lue lisää

"Ainoa asia mikä sieltä sattuu/hyppää silmään on se ,että 2D oli pahassa paikassa kerta kerran"

Kas kun ei 7.D

Minä luulin että se parhain olisi ollut 6.D

Kaunis Adolf kirjoitti:

"Ainoa asia mikä sieltä sattuu/hyppää silmään on se ,että 2D oli pahassa paikassa kerta kerran"

Kas kun ei 7.D

Minä luulin että se parhain olisi ollut 6.D

Lue lisää

Mitä enemmän kaatuneita ja haavoittuneita, niin sitä kovempi porukka. Näinkö??????????????????

Kaunis Adolf kirjoitti:

"Ainoa asia mikä sieltä sattuu/hyppää silmään on se ,että 2D oli pahassa paikassa kerta kerran"

Kas kun ei 7.D

Minä luulin että se parhain olisi ollut 6.D

Lue lisää

tupailloissa tuo logiikka välillä täällä rintamailla huvittaa. Kaiketi jos kansa tietää ja kaipaa uusia siltarumpuja niin kaikki on kohdallaan.

Ps. Kärkistensalmen lisäksi meillä on kaiketi odotettavissa lisääkin VR:n tarpeettomia tilauksia äänestäjien ostamiseksi.

luokitteluperusta. kirjoitti:

Mitä enemmän kaatuneita ja haavoittuneita, niin sitä kovempi porukka. Näinkö??????????????????

"Näinkö??????????????????"

Asia mikä sieltä hyppää silmään on se, että 2.D oli pahassa paikassa kerta kerran jälkeen ja sillä oli kovimmat tappiot 1944 kesällä.

Näin kait se on ymmärrettävä.

Just ja joo kirjoitti:

"Näinkö??????????????????"

Asia mikä sieltä hyppää silmään on se, että 2.D oli pahassa paikassa kerta kerran jälkeen ja sillä oli kovimmat tappiot 1944 kesällä.

Näin kait se on ymmärrettävä.

Lue lisää

tuosta sinun vastauksestasi, mutta 2D kaiketi kävi nuo kovimmat taistelut(Siiranmäki, Äyräpää ja Vuosalmi) ja voitaneen kutsua meidän parhaaksi divisioonaksi.
Kunnia
JR7
JR49
ErP12

Kaunis Adolf kirjoitti:

"Ainoa asia mikä sieltä sattuu/hyppää silmään on se ,että 2D oli pahassa paikassa kerta kerran"

Kas kun ei 7.D

Minä luulin että se parhain olisi ollut 6.D

Lue lisää

>Kas kun ei 7.D<

Pitää olla tietysti (Kempin) JR 7.

Matti Kuusi kirjoittaa kirjoissaan Roolit ja särmät, sekä Ohituksia, Kempistä ja JR7:sta.

Kaunis Adof kirjoitti:

>Kas kun ei 7.D<

Pitää olla tietysti (Kempin) JR 7.

Matti Kuusi kirjoittaa kirjoissaan Roolit ja särmät, sekä Ohituksia, Kempistä ja JR7:sta.

JR 7:n historiassa.

Jermo, Aake Siiranmäen miehet / Otava, 1977

Jermo, Aake Teräsmyrskyssä loppuun asti : Äyräpään-Vuosalmen suurtaistelu kesällä 1944 / Otava, 1980

Koskimaa, Matti Tyrjän rykmentti : JR 7:n ja Er.P 12:n taistelut jatkosodassa / Porvoo : WSOY, 1996

Koskimaa, Matti Murtajan tykistö : 2. divisioonan tykistön taistelut 1941-1944 Porvoo : Helsinki : Juva : WSOY, 1994

pärjää pitkälle kirjoitti:

JR 7:n historiassa.

Jermo, Aake Siiranmäen miehet / Otava, 1977

Jermo, Aake Teräsmyrskyssä loppuun asti : Äyräpään-Vuosalmen suurtaistelu kesällä 1944 / Otava, 1980

Koskimaa, Matti Tyrjän rykmentti : JR 7:n ja Er.P 12:n taistelut jatkosodassa / Porvoo : WSOY, 1996

Koskimaa, Matti Murtajan tykistö : 2. divisioonan tykistön taistelut 1941-1944 Porvoo : Helsinki : Juva : WSOY, 1994

Lue lisää

Lisätään mukaan vielä Savon Prikaatin historia. tuossa kirjassa on pitkästi juttua JR7:n vaiheista. Toki lähteet lienee paljolti samoja.

Väänänen Kyösti: Savon Prikaatin historia
Savon Prikaatin kilta, 1978, 520 kartat s., painos: 1,

Matti Kuusen kirjoissa Roolit ja särmät ja Ohituksia on juttua mukanaolleen kertomana. Sitä Pervitiini -juttua en ole Kuusen kirjoista löytänyt. Kuka tietää missä kirjassa Kuusi on tästä kertonut? Noissa kahdessa se ei ainakaan ole, koska minulla on ne kirjat hyllyssäni.


"Tuskallisesti tajuihinsa" palanneen Ehnroothin vihanpurkaukset rajoittuivat tavallisesti kiivaaseen sanailuun, kirjoittaa Ehrnroothin alaisena palvellut akateemikko Matti Kuusi (1914-1998). "Mutta kun tykistön yhteysmies viestitti, että äyräpään kirkonmäellä heilutettiin valkoista lippua, miltei tajuton everstimme tilasi sikäläisiin [suomalaisten] asemiimme patteriston iskun."

Kuusi Matti Ohituksia
Otava, 1985, 364 s.

Kuusi Matti Roolit ja särmät
Otava, 1986, 382 s.

ullakolta. Niitä säilytetään nykyisin Kansallisarkiston Tehtaankadun (Tehtaankatu 1)toimipisteessä.

>Nämä suunnitelmat olisivat olleet ennen talvisotaa. Pitääkö paikkansa?<

Kyllä suunnitelmia on aina tehty. Oliko kyseessä kenties nämä Suomi suureksi, Viena vapaaksi -suunnitelmat?

Suomihan puuhasteli jo niinkin aikaisin kuin 1918 Saksan kanssa... ;-)

http://fi.wikipedia.org/wiki/Heimosodat

rakentua heinäkuun lopusta 1940. Ennen sitä ei ollut mitään.Suomen rooli alkoi hahmottua vasta loppuvuodesta 1940.

Vain mielipuolet voivat kuvitella Suomen suunnitelleen hyökkäystä Neuvostoliittoon ennen kevättä 1941.

Barbarossa alkoi kirjoitti:

rakentua heinäkuun lopusta 1940. Ennen sitä ei ollut mitään.Suomen rooli alkoi hahmottua vasta loppuvuodesta 1940.

Vain mielipuolet voivat kuvitella Suomen suunnitelleen hyökkäystä Neuvostoliittoon ennen kevättä 1941.

Lue lisää

ison kasan erilaisia jätöksiä tyyppiä Big Brotherin tyyppisiä.

Täällä meuhkaa myös sellaisia, jotka ovat tietävinään asioita, mutta esittävät vain omia kuvitelmiaan.

Ei ole suuttumusta, jos pyrkii tuomaan hölynpölyn sekaan myös tutkimukseen ja omaan kokemukseen perustuvia tosiasioita.

Kuka ja missä on "puhdistanut sotaa yleväksi asiaksi" tai väittänyt upseereja "puhdasotsaiseksi porukaksi"? Ei valheita tarvitse sietää, ei edes upseereista esitettyjä.

"Eriävissä" mielipiteissä voisi myös olla jokin tolkku ja tieto takana. Ei niistä kukaan suutu.Pötypuheiden oikaisusta pitäisi niiden esittäjänkin olla yksinomaan kiitollinen.

ei-ammattimiehiä? kirjoitti:

Täällä meuhkaa myös sellaisia, jotka ovat tietävinään asioita, mutta esittävät vain omia kuvitelmiaan.

Ei ole suuttumusta, jos pyrkii tuomaan hölynpölyn sekaan myös tutkimukseen ja omaan kokemukseen perustuvia tosiasioita.

Kuka ja missä on "puhdistanut sotaa yleväksi asiaksi" tai väittänyt upseereja "puhdasotsaiseksi porukaksi"? Ei valheita tarvitse sietää, ei edes upseereista esitettyjä.

"Eriävissä" mielipiteissä voisi myös olla jokin tolkku ja tieto takana. Ei niistä kukaan suutu.Pötypuheiden oikaisusta pitäisi niiden esittäjänkin olla yksinomaan kiitollinen.

Lue lisää

Kyllähän tuo virallinen sotahistoria pyritään putsaamaan ikävistä asioista aika tarkkaan ja ihan ymmärrettäväähän se on.
Ei kai täällä ole mitään valheita upseereista levitelty, on vaan todettu että samanlaisia ihmisiä ne oli nekin ja ovat edelleenkin. Ei ne mitään ihmemiehiä ole, vaikka on kadettikoulut käyty ja ulkomaan elävien kanssa harjoiteltu ja kurssiteltu.
Siihen kuuluu sekin, että tositoimissa nekin munivat ja pelkäsivät siinä missä rivimiehetkin, aivan kuten tänäkin päivänä tapahtuu siellä missä rytisee.
Joillakin vaan tuntuu olevan niin kauhea tarve esittää upseeristo jonkinlaisena posliiniparaatina, joka ei sitten millään ja missään virheitä tee. Sehän on ihan täyttä paskaa.
Ymmärettävästi sotahistorian laitoksen tutkijat pyrkivät ylläpitämään sitä mielikuvaa, onhan niistä moni itsekin upseerismies, mutta en käsitä miten sitä voi ainoana totuutena pitää. Sitähän niiden käsitys ei ole.

edellinen kirjoitti:

Kyllähän tuo virallinen sotahistoria pyritään putsaamaan ikävistä asioista aika tarkkaan ja ihan ymmärrettäväähän se on.
Ei kai täällä ole mitään valheita upseereista levitelty, on vaan todettu että samanlaisia ihmisiä ne oli nekin ja ovat edelleenkin. Ei ne mitään ihmemiehiä ole, vaikka on kadettikoulut käyty ja ulkomaan elävien kanssa harjoiteltu ja kurssiteltu.
Siihen kuuluu sekin, että tositoimissa nekin munivat ja pelkäsivät siinä missä rivimiehetkin, aivan kuten tänäkin päivänä tapahtuu siellä missä rytisee.
Joillakin vaan tuntuu olevan niin kauhea tarve esittää upseeristo jonkinlaisena posliiniparaatina, joka ei sitten millään ja missään virheitä tee. Sehän on ihan täyttä paskaa.
Ymmärettävästi sotahistorian laitoksen tutkijat pyrkivät ylläpitämään sitä mielikuvaa, onhan niistä moni itsekin upseerismies, mutta en käsitä miten sitä voi ainoana totuutena pitää. Sitähän niiden käsitys ei ole.

Lue lisää

esitetty "posliiniparaatina, joka ei missään ja mitään virhettä tee"?

Mikä "virallinen" sotahistoria on pyritty putsaamaan ikävistä asioista ja mitähän ne mahtavat olla?

Mitä mielikuvaa (upseereista?)ja missä teoksissa sotahistorian laitoksen tutkijat ylläpitävät?

He ovat muuten enimmäkseen siviilimiehiä, vaikka mistäpä sitäkään tietäisit.

edellinen kirjoitti:

Kyllähän tuo virallinen sotahistoria pyritään putsaamaan ikävistä asioista aika tarkkaan ja ihan ymmärrettäväähän se on.
Ei kai täällä ole mitään valheita upseereista levitelty, on vaan todettu että samanlaisia ihmisiä ne oli nekin ja ovat edelleenkin. Ei ne mitään ihmemiehiä ole, vaikka on kadettikoulut käyty ja ulkomaan elävien kanssa harjoiteltu ja kurssiteltu.
Siihen kuuluu sekin, että tositoimissa nekin munivat ja pelkäsivät siinä missä rivimiehetkin, aivan kuten tänäkin päivänä tapahtuu siellä missä rytisee.
Joillakin vaan tuntuu olevan niin kauhea tarve esittää upseeristo jonkinlaisena posliiniparaatina, joka ei sitten millään ja missään virheitä tee. Sehän on ihan täyttä paskaa.
Ymmärettävästi sotahistorian laitoksen tutkijat pyrkivät ylläpitämään sitä mielikuvaa, onhan niistä moni itsekin upseerismies, mutta en käsitä miten sitä voi ainoana totuutena pitää. Sitähän niiden käsitys ei ole.

Lue lisää

pitäisi jatkuvasti korostaa sitä ,että jokainen siellä sodassa pelkäsi. Osa ei kyennyt peittämään pelkoaan ja juoksi. Meidän armeijamme on aina ollut läpileikkaus kansasta. Kaaderissa oli hyviä ja huonoja kuten myöskin reservissä. Mikä sinulle antaa oikeuden vaatia kanssaihmiseltä( kaaderi) enemmän mihinkä sinä itse pystyt. Ettei se vain olisi kompensaatio omasta heikkoudesta.

”Siihen kuuluu sekin, että tositoimissa nekin munivat ja pelkäsivät siinä missä rivimiehetkin, aivan kuten tänäkin päivänä tapahtuu siellä missä rytisee.”

kaaderiupseerien kirjoitti:

pitäisi jatkuvasti korostaa sitä ,että jokainen siellä sodassa pelkäsi. Osa ei kyennyt peittämään pelkoaan ja juoksi. Meidän armeijamme on aina ollut läpileikkaus kansasta. Kaaderissa oli hyviä ja huonoja kuten myöskin reservissä. Mikä sinulle antaa oikeuden vaatia kanssaihmiseltä( kaaderi) enemmän mihinkä sinä itse pystyt. Ettei se vain olisi kompensaatio omasta heikkoudesta.

”Siihen kuuluu sekin, että tositoimissa nekin munivat ja pelkäsivät siinä missä rivimiehetkin, aivan kuten tänäkin päivänä tapahtuu siellä missä rytisee.”

Lue lisää

Sitähän minä sanoinkin, että ihan tavallisia ihmisiä ne upseeritkin olivat ja ovat edelleen. Täällä vaan tuntuu joillakin olevan kova tarve korostaa upseerien erinomaisuutta ja "synnittömyyttä", niin sitä kommentoin tuossa.
Jokainen voi itse todeta omat kykynsä ja heikkoutensa tänäkin päivänä, jos niin kovasti haluaa. Mahdollisuuksia löytyy. Se pistää kyllä ajatukset ojennukseen. En kuitenkaan suosittele kenellekään.

on upseerit kirjoitti:

esitetty "posliiniparaatina, joka ei missään ja mitään virhettä tee"?

Mikä "virallinen" sotahistoria on pyritty putsaamaan ikävistä asioista ja mitähän ne mahtavat olla?

Mitä mielikuvaa (upseereista?)ja missä teoksissa sotahistorian laitoksen tutkijat ylläpitävät?

He ovat muuten enimmäkseen siviilimiehiä, vaikka mistäpä sitäkään tietäisit.

Lue lisää

Kyllähän se sävy on noissa aikaisemmissa keskusteluissa tullut esille, että joidenkin mielestä miehistö teki sitä ja tätä ja pakeni, mutta että onneksi oli upseereita jotka pelastivat maan.
Ikävät asiat ovat mm. ampumisia, joita oli taatusti enemmän kuin se kuuluisat 46 tai 47 joita niin kiihkeästi esitellään joka käänteessä. Ikäviä asioita ovat nekin tapaukset, joissa upseeri on lähettänyt miehensä mahdottomaan tehtävään henkilökohtaisen kaunan vuoksi (ns. Tappokukkulan hyökkäys jatkosodassa) tai laiminlyönyt velvollisuuksiaan pelkonsa vuoksi (näissä yleensä vaihdettiin ukko pois varsin pian).
Sotahistorian laitoksen tutkijoissa, opettajissa ja oppilaissa on puolustuvoimien kantahenkilökuntaan kuuluvia upseereita tai evp upseereita. He yllä pitävät juuri sitä virallista kaanonia sotahistoriastamme, jonka puolustusvoimat ja valtio hyväksyvät. Se on ihan ymmärrettävää.
Ymmärrettävää ei sensijaan ole tuon virallisen version mainostaminen totuudeksi. Sehän on propagandaa sellainen, eikö?
Lopuksi totean, että tiedän taatusti enemmän sotimisesta kuin sinä. Siis siitä oikeasta, ei siitä asiakirjojen hommasta.

edellinen kirjoitti:

Kyllähän se sävy on noissa aikaisemmissa keskusteluissa tullut esille, että joidenkin mielestä miehistö teki sitä ja tätä ja pakeni, mutta että onneksi oli upseereita jotka pelastivat maan.
Ikävät asiat ovat mm. ampumisia, joita oli taatusti enemmän kuin se kuuluisat 46 tai 47 joita niin kiihkeästi esitellään joka käänteessä. Ikäviä asioita ovat nekin tapaukset, joissa upseeri on lähettänyt miehensä mahdottomaan tehtävään henkilökohtaisen kaunan vuoksi (ns. Tappokukkulan hyökkäys jatkosodassa) tai laiminlyönyt velvollisuuksiaan pelkonsa vuoksi (näissä yleensä vaihdettiin ukko pois varsin pian).
Sotahistorian laitoksen tutkijoissa, opettajissa ja oppilaissa on puolustuvoimien kantahenkilökuntaan kuuluvia upseereita tai evp upseereita. He yllä pitävät juuri sitä virallista kaanonia sotahistoriastamme, jonka puolustusvoimat ja valtio hyväksyvät. Se on ihan ymmärrettävää.
Ymmärrettävää ei sensijaan ole tuon virallisen version mainostaminen totuudeksi. Sehän on propagandaa sellainen, eikö?
Lopuksi totean, että tiedän taatusti enemmän sotimisesta kuin sinä. Siis siitä oikeasta, ei siitä asiakirjojen hommasta.

Lue lisää

Kaatuiko meidän käymissä sodissa määriin suhteutettuna enemmän upseereita vai miehistöä.

syntyihin syviin. kirjoitti:

Kaatuiko meidän käymissä sodissa määriin suhteutettuna enemmän upseereita vai miehistöä.

tappio kohdistui etulinjan upseereihin, nimenomaan jalkaväkipataljooniin, mutta myös tykistön tulenjohtajiin.

Tämä koski erityisesti kesiä 1941 ja 1944.

edellinen kirjoitti:

Kyllähän se sävy on noissa aikaisemmissa keskusteluissa tullut esille, että joidenkin mielestä miehistö teki sitä ja tätä ja pakeni, mutta että onneksi oli upseereita jotka pelastivat maan.
Ikävät asiat ovat mm. ampumisia, joita oli taatusti enemmän kuin se kuuluisat 46 tai 47 joita niin kiihkeästi esitellään joka käänteessä. Ikäviä asioita ovat nekin tapaukset, joissa upseeri on lähettänyt miehensä mahdottomaan tehtävään henkilökohtaisen kaunan vuoksi (ns. Tappokukkulan hyökkäys jatkosodassa) tai laiminlyönyt velvollisuuksiaan pelkonsa vuoksi (näissä yleensä vaihdettiin ukko pois varsin pian).
Sotahistorian laitoksen tutkijoissa, opettajissa ja oppilaissa on puolustuvoimien kantahenkilökuntaan kuuluvia upseereita tai evp upseereita. He yllä pitävät juuri sitä virallista kaanonia sotahistoriastamme, jonka puolustusvoimat ja valtio hyväksyvät. Se on ihan ymmärrettävää.
Ymmärrettävää ei sensijaan ole tuon virallisen version mainostaminen totuudeksi. Sehän on propagandaa sellainen, eikö?
Lopuksi totean, että tiedän taatusti enemmän sotimisesta kuin sinä. Siis siitä oikeasta, ei siitä asiakirjojen hommasta.

Lue lisää

saamasi upseerikoulutus ja sodat, joissa olet johtanut joukkoja.Tekstiesi perusteella tiedot ovat lähinnä korkkareista.

Olen nimenomaan korostanut, että maan pelastivat taistelemaan jääneet upseerit, aliupseerit ja miehet YHDESSÄ. Heitä oli selvä enemmistö. Vähemmistö pakeni, mutta ei ratkaissut taisteluja.

Jos kerran tiedät ampumisia olleen enemmän kuin on tutkimuksissa todettu, niin esitä todisteet! Ylikankaan vastaavat väitteet on todistettu pötypuheeksi kohta kohdalta. Sinulla on siis paremmat tiedot? Mikset esitä niitä? Vihjailut osoittavat vain tietämättömyyttä.Juttusi ovat täysin tuulen ja hännän välistä.

Missä puolustusvoimat ja valtio ovat hyväksyneet jonkin "virallisen kaanonin" sotahistoriastamme? Missä on jotain "virallista versiota" mainostettu totuudeksi? Sitähän on nimenomaan tehty esimerkiksi Ylikankaan pötypuheiden kohdalla ja samalla kiistetty asiallinen sotahistorian tutkimus.

jo viimein kirjoitti:

saamasi upseerikoulutus ja sodat, joissa olet johtanut joukkoja.Tekstiesi perusteella tiedot ovat lähinnä korkkareista.

Olen nimenomaan korostanut, että maan pelastivat taistelemaan jääneet upseerit, aliupseerit ja miehet YHDESSÄ. Heitä oli selvä enemmistö. Vähemmistö pakeni, mutta ei ratkaissut taisteluja.

Jos kerran tiedät ampumisia olleen enemmän kuin on tutkimuksissa todettu, niin esitä todisteet! Ylikankaan vastaavat väitteet on todistettu pötypuheeksi kohta kohdalta. Sinulla on siis paremmat tiedot? Mikset esitä niitä? Vihjailut osoittavat vain tietämättömyyttä.Juttusi ovat täysin tuulen ja hännän välistä.

Missä puolustusvoimat ja valtio ovat hyväksyneet jonkin "virallisen kaanonin" sotahistoriastamme? Missä on jotain "virallista versiota" mainostettu totuudeksi? Sitähän on nimenomaan tehty esimerkiksi Ylikankaan pötypuheiden kohdalla ja samalla kiistetty asiallinen sotahistorian tutkimus.

Lue lisää

2REI/cc

palataan peruslähtökohtiin. Alkuperäiset Suvilahti asiakirjat ovat tuhottuja. Tahvanaisen jäljentämistä kopioista kukaan ei ole kuullutkaan. Kutakuinkin kaikki Tahvanaisen kirjassaan esittämät väittämät on osoitettu täysin mahdottomiksi= keittiöaliupseerin kyvyttömyydeksi ymmärtää kuinka senaikainen järjestelmä toimi

Ps. Jos aidosti ilkeä olisin ,niin palauttaisin mieleen Leo Miralan havainnon siitä kuinka Tahvanainen Venäjän valtion alueen kautta eteni yhteydenottoon.

Ps2.Eihän tuollaiset hyvin epäolennaiset yksityiskohdat saa horjuttaa "sokeaa uskoa".

>Niemisen linkittämistä keskusteluketjuista useimmissa sotahistorioitsijana esiintyvä<

Minä en ole koskaan esiintynyt "sotahistorioitsijana", enkä esiinny. Toki olen alan jonkinmoinen harrastaja ja huvikseni kirjoittelen. Sotadokumenttikirjoja on toki minullakin valtavan paljon ja kaikki tietenkin omia. Mistä aiheesta/kirjasta milloinkin kirjoitan riippuu "hankinnoista" eli uutta tai vanhaa. Täällä eräs toinenkin kyllä jo kehaisi "5-600:lla kirjallaan" mikä ei ole minusta edes paljoa...

>>>

Minulla on
Kirjoittanut: kirjahyllyssä 16.10.2008 klo 15.29

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000038524382&view_mode=flat

5-600 dokumenttikirjaa Talvi ja jatkosodasta.

Keskustelun avaaja on tehnyt mielenkiintoisen havainnon

Jos joku turvautuu Niemisen tietoihin, niin se vain osoittaa asianomaisen tajuavan, kuka tarjoaa oikeaa ja tutkittua tietoa. Lukekaa Niemisen sivustoja!

on asiantuntija kirjoitti:

Jos joku turvautuu Niemisen tietoihin, niin se vain osoittaa asianomaisen tajuavan, kuka tarjoaa oikeaa ja tutkittua tietoa. Lukekaa Niemisen sivustoja!

soisi löytävänsä. Historiantutkimuksen metodi se kai sitten on tuokin. :)

hakee, eikä kirjoitti:

soisi löytävänsä. Historiantutkimuksen metodi se kai sitten on tuokin. :)

perustuu faktoihin ja niiden perusteella tapahtuvaan argumentointiin.Esimerkiksi Ylikankaan metodi taas on tehdä etukäteen päätös tutkimustuloksesta ja "tutkijan sisäisen lähdekritiikin" perusteella todistaa se oikeaksi. Tosiasioista ja muuta osoittavista kirjallisista lähteistä ei silloin tarvitse välittää. Ne, joiden omiin ennakkoasenteisiin tulos sopii, uskovat, muut eivät.Vastaväitteet mitätöidään ilmoittamalla kriitikot epäpäteviksi. Helppo nakki.

historiantutkimus kirjoitti:

perustuu faktoihin ja niiden perusteella tapahtuvaan argumentointiin.Esimerkiksi Ylikankaan metodi taas on tehdä etukäteen päätös tutkimustuloksesta ja "tutkijan sisäisen lähdekritiikin" perusteella todistaa se oikeaksi. Tosiasioista ja muuta osoittavista kirjallisista lähteistä ei silloin tarvitse välittää. Ne, joiden omiin ennakkoasenteisiin tulos sopii, uskovat, muut eivät.Vastaväitteet mitätöidään ilmoittamalla kriitikot epäpäteviksi. Helppo nakki.

Lue lisää

Kapiainenhan se on kuin onkin pätevämpi historiantutkija kuin historiatieteestä väitelleet tohtorit.

se on kirjoitti:

Kapiainenhan se on kuin onkin pätevämpi historiantutkija kuin historiatieteestä väitelleet tohtorit.

epäpätevyytensä SOTAHISTORIAN tutkijana. Hän on väitellyt oikeushistoriasta ja ollut oikeushistorian professorina. Silti hän ei osaa lukea lakitekstiä eikä ymmärrä sotilaskäsitteitä.
Katso www.tapionurminen.fi ja Ylikankaan blogit.

Jos kiinnostusta riittää, niin vertaa "Teloitettu totuus" ja "Romahtaako rintama" keskenään. Sotahistorian tuntemus ei ole kiinni yksinomaan tohtorintutkinnosta.Ylikangas elää omissa kuvitelmissaan. Se ei ole samaa kuin pätevä tutkimus.

vastaan, niin kirjoitti:

palataan peruslähtökohtiin. Alkuperäiset Suvilahti asiakirjat ovat tuhottuja. Tahvanaisen jäljentämistä kopioista kukaan ei ole kuullutkaan. Kutakuinkin kaikki Tahvanaisen kirjassaan esittämät väittämät on osoitettu täysin mahdottomiksi= keittiöaliupseerin kyvyttömyydeksi ymmärtää kuinka senaikainen järjestelmä toimi

Ps. Jos aidosti ilkeä olisin ,niin palauttaisin mieleen Leo Miralan havainnon siitä kuinka Tahvanainen Venäjän valtion alueen kautta eteni yhteydenottoon.

Ps2.Eihän tuollaiset hyvin epäolennaiset yksityiskohdat saa horjuttaa "sokeaa uskoa".

Lue lisää

alkuperäisiä Suvilahti-asiakirjoja. Koko juttu on Tahvanaisen keittämä vakoilusatu,kuten Helge Seppälä asian jo 1971 perin juurin tutkittuaan totesi.On aivan mieletöntä esittääkään, että kansakoulun käynyt kielitaidoton 18-vuotias metsätyömies olisi pestattu presidentin ja puolustusneuvoston puheenjohtajan salaiseksi agentiksi. Sellaisina käytettiin täydellisen venäjän taidon omaavia alkuperäisiä venäläisiä tai sitten inkeriläisiä tms.S. ja M. eivät edes hoitaneet salaista tiedustelua. Se oli yleisesikunnan tilastotoimiston vastuulla.

Sähkötystaitoisia mmiehiä taas oli yllin kyllin reservissä ja tietysti armeijan kantahenkilöstössä.Tahvanainen ei RUK:n palvelustoveriensa kertoman mukaan osannut venäjää kuin ehkä jonkin sanan.Sähkötystaidoistaan hän ei koskaan edes maininnut.Sen sijaan hän vaikersi vuodesta toiseen sitä, mistä keksisi keinon tehdä paljon rahaa. Keino tasi löytyäkin. Kaipa siitä jotain tienasi.Ainakin pysyvän sijan sotahistorian suurten huijareiden joukossa. Rinnalle ovat nyt nousseet muutamat toimittajat ja entinen putkimies Veli Holappa ynnä professori Heikki Ylikangas. Tahvanainen puoltaa siinä porukassa hyvin paikkaansa alan uranuurtajna.Jotain sentään.

Miten tilitysaliupseerina divisioonan esikunnassa Aunuksessa palveleva reserviläinen olisi voinut ylipäänsä toimia missään muussa tehtävässä? Tahvanaisen matrikkelitiedotkin ovat virheellisiä, mutta hän on erehtynyt antamaan ne ennen vakoilujuttujen sepustamista jo 1960-luvulla.Tahvanainen lienee Talvisodan ollut kotijoukoissa. Missään nimessä hän ei ole ollut tiedustelu- tai valvontatehtävissä. Ne miehet on kirjattu monenen kertaan. Salaisinkin asiamies sai aina palkkansa joltain momentilta. Tahvanaista ei sieltä löydy.

Kokonaan oma lukunsa ovat nämä vesailauriot,joihin uppoaa mikä hölynpöly tahansa, kunhan se vastaa omia kuvitelmia.Pieninkään kriittinen ajattelu ei toimi.

on todistanut kirjoitti:

epäpätevyytensä SOTAHISTORIAN tutkijana. Hän on väitellyt oikeushistoriasta ja ollut oikeushistorian professorina. Silti hän ei osaa lukea lakitekstiä eikä ymmärrä sotilaskäsitteitä.
Katso www.tapionurminen.fi ja Ylikankaan blogit.

Jos kiinnostusta riittää, niin vertaa "Teloitettu totuus" ja "Romahtaako rintama" keskenään. Sotahistorian tuntemus ei ole kiinni yksinomaan tohtorintutkinnosta.Ylikangas elää omissa kuvitelmissaan. Se ei ole samaa kuin pätevä tutkimus.

Lue lisää

Ylikangas ei ole väitellyt oikeushistoriasta, hän ei ole juristi vaikka onkin toiminut vuosia oikeushistorian professorina. Puutteineenkin Ylikangas on kuitenkin historian alan tiedemies, Nieminen taas on pelkkä armeijaa puolusteleva kapiainen. SOTAhistoria on historiaa siinä missä muukin historia eikä tapahtumien sijoittuminen sota-aikaan anna armeijalle mitään tekosyytä esiintyä ainoana asiantuntijana asiassa. Kaikkein tärkeintä tarkasteltaessa armeijan tekemiksi epäiltyjä rikoksia, on tutkituttaa asia jollakin puolueettomalla asiantuntevalla taholla. Armeijalle ei pidä antaa mahdollisuutta peitellä tekemisiään.

poitsu poitsu kirjoitti:

Ylikangas ei ole väitellyt oikeushistoriasta, hän ei ole juristi vaikka onkin toiminut vuosia oikeushistorian professorina. Puutteineenkin Ylikangas on kuitenkin historian alan tiedemies, Nieminen taas on pelkkä armeijaa puolusteleva kapiainen. SOTAhistoria on historiaa siinä missä muukin historia eikä tapahtumien sijoittuminen sota-aikaan anna armeijalle mitään tekosyytä esiintyä ainoana asiantuntijana asiassa. Kaikkein tärkeintä tarkasteltaessa armeijan tekemiksi epäiltyjä rikoksia, on tutkituttaa asia jollakin puolueettomalla asiantuntevalla taholla. Armeijalle ei pidä antaa mahdollisuutta peitellä tekemisiään.

Lue lisää

käyttämät termit eivät ärsytä ketään.

Länsimaisessa oikeuskäytännössä syytettyä/ epäiltyä pidetään viattomana kunnes jotain muuta on todistettu. Ylikangas ei ole ollut pitkään aikaan puolueeton vaan asianosainen.(Kolmannekseen tuo hänen asiantuntemuksensakin on vahvasti asetettu kyseenalaiseksi)

”Kaikkein tärkeintä tarkasteltaessa armeijan tekemiksi epäiltyjä rikoksia, on tutkituttaa asia jollakin puolueettomalla asiantuntevalla taholla.”

poitsu poitsu kirjoitti:

Ylikangas ei ole väitellyt oikeushistoriasta, hän ei ole juristi vaikka onkin toiminut vuosia oikeushistorian professorina. Puutteineenkin Ylikangas on kuitenkin historian alan tiedemies, Nieminen taas on pelkkä armeijaa puolusteleva kapiainen. SOTAhistoria on historiaa siinä missä muukin historia eikä tapahtumien sijoittuminen sota-aikaan anna armeijalle mitään tekosyytä esiintyä ainoana asiantuntijana asiassa. Kaikkein tärkeintä tarkasteltaessa armeijan tekemiksi epäiltyjä rikoksia, on tutkituttaa asia jollakin puolueettomalla asiantuntevalla taholla. Armeijalle ei pidä antaa mahdollisuutta peitellä tekemisiään.

Lue lisää

Ylikangas esiintyy oikeushistorian asiantuntijana kiistäen mm. eilisessä blogissaan oikeushistoriasta väitelleen tri Jukka Lindstedtin pätevyyden. Samalla hän väittää tri Markku Jokisipilää epäpäteväksi, koska tämä tunnustettu tutkija on hänen kanssaan eri mieltä. Ylikangas luettelee joukon tutkijoita, joiden väittää olevan hänen kannallaan. Yksikään ei ole kuitenkaan kiistänyt Teloitettu totuus-kirjan tutkimustuloksia eikä tänä syksynä asettunut Ylikankaan taakse.

Ylikangas on ennen kaikkea tutkinut puukkojunkkareita ja Nurmijären rosvoja sekä kotiseutunsa historiaa. Sotahistoriassa hänen meriittinsä ovat olemattomat. Tosin Tie Tammpereelle sai aikanaan jonkin palkinnon. Sotahistorioitsijat kritisoivat sitäkin rajusti.

Miksette kumoa Niemisen tutkimustuloksia? Hän on sotahistorian ammattilainen sekä työnsä että julkaisutoimintansa puolesta.

Onko todella niin, että vain Ylikankaan hyväksymä tutkija voidaan katsoa päteväksi? Hän mitätöi kaikkien eri mieltä olevien kompetenssin. Esitettyihin tutkimustuloksiin hän ei pysty sanomaan mitään.Tai pystyy, mutta muuttaa juttujaan koko ajan. Nyt viimeisesä blogissaan hän puhuu jo kotiseudun tapahtumista, kun alkujaan piti rintamalla olla ammuttu 250 karkuria. Ainoatakaan todistetta ei ollut esittää.Nyt onkin sitten kyse "viitteellisestä arviosta".Nimiä ei silloin tarvita.

Eikö OT Jukka LIndstedt eduskunnann apulaisoikeusasiamiehnä ole puolueeton? Kuka on yrittänyt estää muita kiinnostuneita tutkimasta asiaa? Sitä ovat tehneet mm. tri Juha Pohjonen ja FL Juhani Tasihin. Miksihän kumpikaan ei ole löytänyt tukea Ylikankaan väitteille? Kumpikaan ei ole missään tekemisissä armeijan kanssa.

Yllikangas väittää blogissaan mm., ettei ns. Baranin teloituksistaa loppuvuonna 1941 ole annettu tietoja. Kyse on kuitenkin 7.D:n pikaoikeuden päätöksestä, joka löytyy asiakirjoista. Lisäksi asiasta ilomoitettiin ainakin Karjalan armeijan kaikissa joukoissa.Teloitusta sai vapaasti tulla katsomaan. Se on joka itsenäisyyspäivä kaiken kansan nähtävän tv:ssa. Ainakin puoli kansaa uskoo teloitettujen olleen "tuntemattomien" porukasta.

itsellesi kirjoitti:

Ylikangas esiintyy oikeushistorian asiantuntijana kiistäen mm. eilisessä blogissaan oikeushistoriasta väitelleen tri Jukka Lindstedtin pätevyyden. Samalla hän väittää tri Markku Jokisipilää epäpäteväksi, koska tämä tunnustettu tutkija on hänen kanssaan eri mieltä. Ylikangas luettelee joukon tutkijoita, joiden väittää olevan hänen kannallaan. Yksikään ei ole kuitenkaan kiistänyt Teloitettu totuus-kirjan tutkimustuloksia eikä tänä syksynä asettunut Ylikankaan taakse.

Ylikangas on ennen kaikkea tutkinut puukkojunkkareita ja Nurmijären rosvoja sekä kotiseutunsa historiaa. Sotahistoriassa hänen meriittinsä ovat olemattomat. Tosin Tie Tammpereelle sai aikanaan jonkin palkinnon. Sotahistorioitsijat kritisoivat sitäkin rajusti.

Miksette kumoa Niemisen tutkimustuloksia? Hän on sotahistorian ammattilainen sekä työnsä että julkaisutoimintansa puolesta.

Onko todella niin, että vain Ylikankaan hyväksymä tutkija voidaan katsoa päteväksi? Hän mitätöi kaikkien eri mieltä olevien kompetenssin. Esitettyihin tutkimustuloksiin hän ei pysty sanomaan mitään.Tai pystyy, mutta muuttaa juttujaan koko ajan. Nyt viimeisesä blogissaan hän puhuu jo kotiseudun tapahtumista, kun alkujaan piti rintamalla olla ammuttu 250 karkuria. Ainoatakaan todistetta ei ollut esittää.Nyt onkin sitten kyse "viitteellisestä arviosta".Nimiä ei silloin tarvita.

Eikö OT Jukka LIndstedt eduskunnann apulaisoikeusasiamiehnä ole puolueeton? Kuka on yrittänyt estää muita kiinnostuneita tutkimasta asiaa? Sitä ovat tehneet mm. tri Juha Pohjonen ja FL Juhani Tasihin. Miksihän kumpikaan ei ole löytänyt tukea Ylikankaan väitteille? Kumpikaan ei ole missään tekemisissä armeijan kanssa.

Yllikangas väittää blogissaan mm., ettei ns. Baranin teloituksistaa loppuvuonna 1941 ole annettu tietoja. Kyse on kuitenkin 7.D:n pikaoikeuden päätöksestä, joka löytyy asiakirjoista. Lisäksi asiasta ilomoitettiin ainakin Karjalan armeijan kaikissa joukoissa.Teloitusta sai vapaasti tulla katsomaan. Se on joka itsenäisyyspäivä kaiken kansan nähtävän tv:ssa. Ainakin puoli kansaa uskoo teloitettujen olleen "tuntemattomien" porukasta.

Lue lisää

"Eikö OT Jukka LIndstedt eduskunnann apulaisoikeusasiamiehnä ole puolueeton?"

Etkö muista: "Sen lauluja laulat kenen leipää syöt"

Se nyt vielä puuttuisi että "Jukka-totuus" upottaisi Suomen armeijan kristallinkirkkaan laillisuusmaineen viime sodissa. Vaikka sodittiinkin selkä seinä vasten ja sirppi ohimolla, niin ensisijaisesti pidettiin tarkasti huoli siitä että sodittiin kaikkien lakien ja asetusten mukaisesti ja lopputuloksesta välittämättä. Nyt vain sattui niin somasti että Suomi-poika ryhdistäytyi kun Uralin Pervo sanoi että "on aika panna sulku"...

Uskokoon ken haluaa.


Saksalaiset ampui perunavarkaatkin kuten Halsti kertoo eräässä kirjassaan.

Halsti kertoo eräästä Sallansuunnan taistelusta, jossa muuten Olavi Alakulppi haavoittui pahasti, kuinka saksalaiset eivät uskaltaneetkaan hyökätä sovitusti ja siksi jäivät jälkeen. Suomalaiset hyökkäsi sovitusti, mutta suurin tappioin sakujen jänistettyä. Asia tutkittiin ja ainakin saksalainen komppanianpäällikkö ammuttiin pelkurina. Taisipa mennä muutama muukin fritsi samalla kertaa ja syy oli siis pelkuruus.

Jukka-totuus kirjoitti:

"Eikö OT Jukka LIndstedt eduskunnann apulaisoikeusasiamiehnä ole puolueeton?"

Etkö muista: "Sen lauluja laulat kenen leipää syöt"

Se nyt vielä puuttuisi että "Jukka-totuus" upottaisi Suomen armeijan kristallinkirkkaan laillisuusmaineen viime sodissa. Vaikka sodittiinkin selkä seinä vasten ja sirppi ohimolla, niin ensisijaisesti pidettiin tarkasti huoli siitä että sodittiin kaikkien lakien ja asetusten mukaisesti ja lopputuloksesta välittämättä. Nyt vain sattui niin somasti että Suomi-poika ryhdistäytyi kun Uralin Pervo sanoi että "on aika panna sulku"...

Uskokoon ken haluaa.


Saksalaiset ampui perunavarkaatkin kuten Halsti kertoo eräässä kirjassaan.

Halsti kertoo eräästä Sallansuunnan taistelusta, jossa muuten Olavi Alakulppi haavoittui pahasti, kuinka saksalaiset eivät uskaltaneetkaan hyökätä sovitusti ja siksi jäivät jälkeen. Suomalaiset hyökkäsi sovitusti, mutta suurin tappioin sakujen jänistettyä. Asia tutkittiin ja ainakin saksalainen komppanianpäällikkö ammuttiin pelkurina. Taisipa mennä muutama muukin fritsi samalla kertaa ja syy oli siis pelkuruus.

Lue lisää

oikeiksi ja Lindstedtin vääriksi. Kerro, mikseivät Tasihin, Pohjonen ym ole löytäneet Ylikankaan väittämiä teloituksia.entä miksei yksikään historioitsija asetu Ylikankaan tueksi? Jopa Jukka Tarkka toteaa 15.10. blogissaan Ylikankaan tiedot niin hatariksi, että sellaiseen "perustuva päättely muuttaa tutkijan lähtöoletuksen johtopäätöksiksi". Eli kyse ei Tarkankaan mukaan ole tutkimuksesta vaan oletuksista.

Olet malliesimerkiki Ylikankaaseen uskovasta. Kun tieto ei riitä, otetaan usko avuksi.Todisteita ei tarvita. Väite ja toisto riittää.

Jos olisit rehellinen, perehtyisit asiaan.Et taida uskaltaa?

Ylikankaan väitteet kirjoitti:

oikeiksi ja Lindstedtin vääriksi. Kerro, mikseivät Tasihin, Pohjonen ym ole löytäneet Ylikankaan väittämiä teloituksia.entä miksei yksikään historioitsija asetu Ylikankaan tueksi? Jopa Jukka Tarkka toteaa 15.10. blogissaan Ylikankaan tiedot niin hatariksi, että sellaiseen "perustuva päättely muuttaa tutkijan lähtöoletuksen johtopäätöksiksi". Eli kyse ei Tarkankaan mukaan ole tutkimuksesta vaan oletuksista.

Olet malliesimerkiki Ylikankaaseen uskovasta. Kun tieto ei riitä, otetaan usko avuksi.Todisteita ei tarvita. Väite ja toisto riittää.

Jos olisit rehellinen, perehtyisit asiaan.Et taida uskaltaa?

Lue lisää

Todistahan sinä, että molemmat Jukat ovat tehneet tutkimustyönsä rehellisesti ja ammattitaitoisesti sekä noudattaen korkeatasoista ammattietiikkaa.

Alunperin täällä on ollut kyse siitä, onko Jukka Nieminen pätevä tutkimaan sotahistoriaa ja julkaisemaan tekeleitään tieteellisinä tutkimuksina. Miksi hän ei suorita opintojaan yliopistossa niinkuin jokainen vakavasti otettava tutkija vaikka innolla yrittää profiloitua sellaisena? Miksi hän pänttää tietoa kapiaisten omassa kouluntapaisessa? Millä menestyksellä Nieminen on suorittanut opintojaan? Miksi hän ei ole tehnyt väitöskirjaa vaikka on jo niin vanha mies? Miksi se, että hän on kapiainen, ei muka vähennä hänen luotettavuuttaan rikosten tutkimisessa, joista hänen työnantajaansa, armeijaa, epäillään? Miksi muka vain kapiainen tai korpin jämillä lahjottu turhamainen pelle voi olla pätevä sotahistorian tutkija? Eikö tämän logiikan mukaan MC Hell´s Angelsin tekemiksi epäiltyjä rikoksiakin saisi tutkia vain joku yli-ikäinen partasuinen mopopoika?

Millä perusteella katsot olevasi perehtynyt tähän asiaan muka paremmin kuin me muut?

kysymyksiä kirjoitti:

Todistahan sinä, että molemmat Jukat ovat tehneet tutkimustyönsä rehellisesti ja ammattitaitoisesti sekä noudattaen korkeatasoista ammattietiikkaa.

Alunperin täällä on ollut kyse siitä, onko Jukka Nieminen pätevä tutkimaan sotahistoriaa ja julkaisemaan tekeleitään tieteellisinä tutkimuksina. Miksi hän ei suorita opintojaan yliopistossa niinkuin jokainen vakavasti otettava tutkija vaikka innolla yrittää profiloitua sellaisena? Miksi hän pänttää tietoa kapiaisten omassa kouluntapaisessa? Millä menestyksellä Nieminen on suorittanut opintojaan? Miksi hän ei ole tehnyt väitöskirjaa vaikka on jo niin vanha mies? Miksi se, että hän on kapiainen, ei muka vähennä hänen luotettavuuttaan rikosten tutkimisessa, joista hänen työnantajaansa, armeijaa, epäillään? Miksi muka vain kapiainen tai korpin jämillä lahjottu turhamainen pelle voi olla pätevä sotahistorian tutkija? Eikö tämän logiikan mukaan MC Hell´s Angelsin tekemiksi epäiltyjä rikoksiakin saisi tutkia vain joku yli-ikäinen partasuinen mopopoika?

Millä perusteella katsot olevasi perehtynyt tähän asiaan muka paremmin kuin me muut?

Lue lisää

Ylikankaan väitteet on perusteellisesti kumottu Teloitettu totuus-kirjassa. Lue sieltä.

Jukat Lindstedt ja Kulomaa ovat tohtoreita ja väitelleet nimenomaan näistä aiheista ( kuolemantuomiot ja karkuruus) , joita tässä käsitellään.Ylikankaan väitös käsitteli muistaakseni jotain 1700-luvun naimakaarta vai olisiko ollut Nuijasotaa?

Jarmo Nieminen on tutkijakoulutuksen saanut yleisesikuntaupseeri ( lisensiaattitaso),joka työskentelee päivittäin sotahistorian tutkimuksen parissa. Hän on julkaissut joukon arvostettuja tutkimuksia.Tutkijan pätevyyden ratkaisevat nimenomaan tutkimustulokset, eivät oppiarvot.Mihin hänen väitöskirjaansa tarvitset? Et kuitenkaan ymmärtäisi siitä mitään.

Sotahistorian tutkijoita on sadoittain siviileissä, ei vain upseereissa. Se ei poista upseereiden oikeutta ja pätevyyttä tutkia sotahistoriaa.Tutkivathan lääkäritkin lääketiedettä ja insinöörit tekniikkaa,vai?

On hyvin vakava syytös väittää armeijan tehneen rikoksia, joita ei kuitenkaan ole voitu lainkaan todistaa.Mikset itse esitä todisteita? Ei uskominen Ylikankaan esittämään hölynpölyyn ole mikään todiste.

Olen perehtynyt tähän asiaan paremmin kuin te höpöttäjät. Se näkyy jo siinä, että pystyn esittämään faktoja. Entä itse? Ei rivouksien lateleminen ole todiste tiedoista. Ymmärrätkö? Koetahan ottaa selvää, mistä on kysymys.

ne todisteet ovat? kirjoitti:

Ylikankaan väitteet on perusteellisesti kumottu Teloitettu totuus-kirjassa. Lue sieltä.

Jukat Lindstedt ja Kulomaa ovat tohtoreita ja väitelleet nimenomaan näistä aiheista ( kuolemantuomiot ja karkuruus) , joita tässä käsitellään.Ylikankaan väitös käsitteli muistaakseni jotain 1700-luvun naimakaarta vai olisiko ollut Nuijasotaa?

Jarmo Nieminen on tutkijakoulutuksen saanut yleisesikuntaupseeri ( lisensiaattitaso),joka työskentelee päivittäin sotahistorian tutkimuksen parissa. Hän on julkaissut joukon arvostettuja tutkimuksia.Tutkijan pätevyyden ratkaisevat nimenomaan tutkimustulokset, eivät oppiarvot.Mihin hänen väitöskirjaansa tarvitset? Et kuitenkaan ymmärtäisi siitä mitään.

Sotahistorian tutkijoita on sadoittain siviileissä, ei vain upseereissa. Se ei poista upseereiden oikeutta ja pätevyyttä tutkia sotahistoriaa.Tutkivathan lääkäritkin lääketiedettä ja insinöörit tekniikkaa,vai?

On hyvin vakava syytös väittää armeijan tehneen rikoksia, joita ei kuitenkaan ole voitu lainkaan todistaa.Mikset itse esitä todisteita? Ei uskominen Ylikankaan esittämään hölynpölyyn ole mikään todiste.

Olen perehtynyt tähän asiaan paremmin kuin te höpöttäjät. Se näkyy jo siinä, että pystyn esittämään faktoja. Entä itse? Ei rivouksien lateleminen ole todiste tiedoista. Ymmärrätkö? Koetahan ottaa selvää, mistä on kysymys.

Lue lisää

Millä perusteella väität, että Ylikankaan esittämät näkemykset ovat oikein PERUSTEELLISESTI kumottu? Vastaväitteitä on esitetty, mutta perusteellisuudesta voidaan olla montaa mieltä.

Millaista kritiikkiä Lindstedt ja Kulomaa ovat saaneet väitöstutkimustensa julkaisemisen jälkeen? Väitöstutkimus sinänsä ei valitettavasti kvalifioi ketään erinomaiseksi tutkijaksi ja väitöstutkimuksiakin on monentasoisia.

Missä ja ketkä kaikki ovat arvioineet Niemisen tekeleet ARVOSTETUIKSI tutkimuksiksi? Oppiarvot ovat osoitus siitä, että asianomaisella tutkijalla on tiedeyhteisön hyväksymät tieteentekemiset metodit hallussa. Kapiainen Nieminen osaa ehkä poistuttaa alokkaita, keekoilla julkisissa tilaisuuksissa herran upseerin tamineissaan ja kynämiehenä puolustaa työnantajaansa, mutta historiantutkijaa nämä taipumukset eivät hänestä suinkaan tee. Kapiaisia voidaan ja tuleekin toki kuulla armeijan tekemiksi epäiltyjä rikoksia tutkittaessa, mutta kapiaisten näkemykset tulee alistaa sille lähdekritiikille, joka kuuluu tieteen tekemisen luonteeseen - tiedoksi vaan sinullekin. Kykyä tehdä väitöskirja en vähättelisi, sillä väitöskirja kertoo paljon siitä, onko tutkijalla into ja taito balanssissa. Väitöskirjoista taidan ymmärtää paljon enemmän kuin sinä, joten en suosittele heittäytymään röyhkeäksi paremmallesi.

Olet täällä toistuvasti valehdellut olevasi historiatieteilijä ja sitten aloittanut kiertelyn ja kaartelun tarkentavien kysymysten ristitulessa, joten kerrohan viimeinkin ties kuinka monennen asiaa koskevan tiedustelun jälkeen, minkä tutkinnon olet suorittanut (olikohan se sittenkään ihan lisensiaattitutkinto), missä oppilaitoksessa se on suoritettu ja mitä asiaa olet (muka) tutkinut?

näyttöä tarvitaan kirjoitti:

Millä perusteella väität, että Ylikankaan esittämät näkemykset ovat oikein PERUSTEELLISESTI kumottu? Vastaväitteitä on esitetty, mutta perusteellisuudesta voidaan olla montaa mieltä.

Millaista kritiikkiä Lindstedt ja Kulomaa ovat saaneet väitöstutkimustensa julkaisemisen jälkeen? Väitöstutkimus sinänsä ei valitettavasti kvalifioi ketään erinomaiseksi tutkijaksi ja väitöstutkimuksiakin on monentasoisia.

Missä ja ketkä kaikki ovat arvioineet Niemisen tekeleet ARVOSTETUIKSI tutkimuksiksi? Oppiarvot ovat osoitus siitä, että asianomaisella tutkijalla on tiedeyhteisön hyväksymät tieteentekemiset metodit hallussa. Kapiainen Nieminen osaa ehkä poistuttaa alokkaita, keekoilla julkisissa tilaisuuksissa herran upseerin tamineissaan ja kynämiehenä puolustaa työnantajaansa, mutta historiantutkijaa nämä taipumukset eivät hänestä suinkaan tee. Kapiaisia voidaan ja tuleekin toki kuulla armeijan tekemiksi epäiltyjä rikoksia tutkittaessa, mutta kapiaisten näkemykset tulee alistaa sille lähdekritiikille, joka kuuluu tieteen tekemisen luonteeseen - tiedoksi vaan sinullekin. Kykyä tehdä väitöskirja en vähättelisi, sillä väitöskirja kertoo paljon siitä, onko tutkijalla into ja taito balanssissa. Väitöskirjoista taidan ymmärtää paljon enemmän kuin sinä, joten en suosittele heittäytymään röyhkeäksi paremmallesi.

Olet täällä toistuvasti valehdellut olevasi historiatieteilijä ja sitten aloittanut kiertelyn ja kaartelun tarkentavien kysymysten ristitulessa, joten kerrohan viimeinkin ties kuinka monennen asiaa koskevan tiedustelun jälkeen, minkä tutkinnon olet suorittanut (olikohan se sittenkään ihan lisensiaattitutkinto), missä oppilaitoksessa se on suoritettu ja mitä asiaa olet (muka) tutkinut?

Lue lisää

Lue siis Teloitettu totuus ja osoita, missä kohdassa siinä Ylikangasta vastaan esitetyt näytöt ovat virheellisiä tai puutteellisia. Miksi yksikään historioitsija ei ole asettunut puolustamaan Ylikankaan näkemyksiä?

LIndstedtin ja Kulomaan väitökset ovat saaneet runsaasti kiitosta perusteellisesta työstään. Ylikangas ei ole lainkaan tutkinut niitä asioita. Hän oli itse antamassa Lindstedtille hyvää arvosanaa tämän väitöksestä.

Ylikangas on kirjassaan ja blogeissaan vain esittänyt perustelematomia väitteitä oman virheellisen ennakkokäsityksensa pohjalta. Hän on täysin sivuuttanut kaikki faktat, jotka osoittavat hänen "tutkimuksensa" perusteellisesti vääriksi.

Nyt hän itse ilmoittanut tehneensä vain viitteellisen arvion "kaikista omin asein ammutuista". Se lienee Ylikankaan tapa tunnustaa perusteellinen pieleen meno. "Vastakirjan" faktoja hän ei pysty lainkaan kumoamaan. Hän vain yrittää vähätellä tekijöiden tieteellistä tasoa.Kyllä tieteen teossa on oleellista tutkimuksen tuloksen kestävyys kritiikissä, ei se kuka sen on tehnyt.

Perehdy Ylikankaan blogeihin ja ihastu!Jos kerran hallitset sotahistorian tutkimuksen, niin kerro kohdat, joissa Ylikangas on oikeasa.

Lue myös Jukka Tarkan blogi esimerkiksi 15.10. Se kertoo tämnä Ylikankaan tukimiehen menettäneen uskonsa arvon professoriin sotahistorian tutkijana.

Todista jokin Ylikankaan kesällä 1944 tapahtuneeksi väittämä armeijan tekemä rikos todeksi. Sitten nähdään osaamisesi taso. Ylikangas ei ole siihen pystynyt. Ilmeisesti olet häntä pätevämpi, mikä ei tosin ole mitenkään vaativaa.

Minun tiedoistani saa hyvän kuvan Teloitettu totuus-kirjasta. Se on kaikki täyttä faktaa. Kumoa siis yksikin kohta.

on esitetty kirjoitti:

Lue siis Teloitettu totuus ja osoita, missä kohdassa siinä Ylikangasta vastaan esitetyt näytöt ovat virheellisiä tai puutteellisia. Miksi yksikään historioitsija ei ole asettunut puolustamaan Ylikankaan näkemyksiä?

LIndstedtin ja Kulomaan väitökset ovat saaneet runsaasti kiitosta perusteellisesta työstään. Ylikangas ei ole lainkaan tutkinut niitä asioita. Hän oli itse antamassa Lindstedtille hyvää arvosanaa tämän väitöksestä.

Ylikangas on kirjassaan ja blogeissaan vain esittänyt perustelematomia väitteitä oman virheellisen ennakkokäsityksensa pohjalta. Hän on täysin sivuuttanut kaikki faktat, jotka osoittavat hänen "tutkimuksensa" perusteellisesti vääriksi.

Nyt hän itse ilmoittanut tehneensä vain viitteellisen arvion "kaikista omin asein ammutuista". Se lienee Ylikankaan tapa tunnustaa perusteellinen pieleen meno. "Vastakirjan" faktoja hän ei pysty lainkaan kumoamaan. Hän vain yrittää vähätellä tekijöiden tieteellistä tasoa.Kyllä tieteen teossa on oleellista tutkimuksen tuloksen kestävyys kritiikissä, ei se kuka sen on tehnyt.

Perehdy Ylikankaan blogeihin ja ihastu!Jos kerran hallitset sotahistorian tutkimuksen, niin kerro kohdat, joissa Ylikangas on oikeasa.

Lue myös Jukka Tarkan blogi esimerkiksi 15.10. Se kertoo tämnä Ylikankaan tukimiehen menettäneen uskonsa arvon professoriin sotahistorian tutkijana.

Todista jokin Ylikankaan kesällä 1944 tapahtuneeksi väittämä armeijan tekemä rikos todeksi. Sitten nähdään osaamisesi taso. Ylikangas ei ole siihen pystynyt. Ilmeisesti olet häntä pätevämpi, mikä ei tosin ole mitenkään vaativaa.

Minun tiedoistani saa hyvän kuvan Teloitettu totuus-kirjasta. Se on kaikki täyttä faktaa. Kumoa siis yksikin kohta.

Lue lisää

Et taaskaan osaa perustella horinoitasi. Ei oikein vakuuta tuollainen pyristely, jossa viittaat epämääräisesti Teloitettu totuus -kirjaan ja väität sieltä löytyvän vastaukset jokaiseen kysymykseen. Niemisen arvostukseen tutkijana ja omaan koulutukseesi et kehtaa enää edes yrittää vastata. Ilmeisesti sentään osaat vielä hävetäkin.

Teloitettu totuus ei anna minkäänlaista kuvaa sinun tiedoistasi. Kapiaismyönteisistä asenteistasi se kyllä kertoo kaiken ja kyvyttömyydestäsi vastata sinulle esitettyihin kysymyksiin näkyy, että olet pelkkä suunsoittaja ja valehtelijanakin perin huono sellainen.

arvata kirjoitti:

Et taaskaan osaa perustella horinoitasi. Ei oikein vakuuta tuollainen pyristely, jossa viittaat epämääräisesti Teloitettu totuus -kirjaan ja väität sieltä löytyvän vastaukset jokaiseen kysymykseen. Niemisen arvostukseen tutkijana ja omaan koulutukseesi et kehtaa enää edes yrittää vastata. Ilmeisesti sentään osaat vielä hävetäkin.

Teloitettu totuus ei anna minkäänlaista kuvaa sinun tiedoistasi. Kapiaismyönteisistä asenteistasi se kyllä kertoo kaiken ja kyvyttömyydestäsi vastata sinulle esitettyihin kysymyksiin näkyy, että olet pelkkä suunsoittaja ja valehtelijanakin perin huono sellainen.

Lue lisää

palsta, ei kuulustelu. Ilmeisesti sotahistoria on niin ylivoimaista, että et pysty sitä edes lukemaan.Lue edes Niemisen osuus Teloitettu totuus-kirjasta, niin ymmärrät jotain hänen tutkijanlaadustaan.

Viittasit väitöskirjaasi. Tekstisi perusteella siitä puuttuu vain aihe ja sisältö. Kysy opintojesi ohjaajalta, mikä ero on inttämisellä ja keskustelulla tai vaikkapa tiedolla ja uskolla.

Opiskele niitä asioita pari vuotta. Sotahistoria vaikuttaa aivan ylivoimaiselta älyllesi.

Lainaan Markku Jopkisipilän arviota Ylikankaan tutkijanlaadusta:" Hypoteesi muuttui johtopäätökseksi, vaikka sitä ei historiantutkimukselta perinteisesti vaaditulla lähdeaineistoon nojaavalla tavalla pystyttykään todistamaan". Ymmärrätkö tekstin? Osoita, missä esimerkiksi joku Teloitettu totuus-kirjan kirjoittaja arvioidaan samalla tavalla.Onko Jokisipilä mielestäsi "kapiaismyönteinen ja korpraalinjämillä lahjottu"?

Onko muuten miehesi huomauttanut loputtomasta jäkätyksestäsi?

Esitä edes yksi fakta, jossa Teloitettu totuus on väärässä. Luulisi olevan helppoa, mutta olet aivan samaa tasoa palstan vesailaurioiden kanssa.Totuus ja tutkimus ovat yhtä vieraita, eikä edes sotahistorian perusasioista ole aavistustakaan.

keskustelu- kirjoitti:

palsta, ei kuulustelu. Ilmeisesti sotahistoria on niin ylivoimaista, että et pysty sitä edes lukemaan.Lue edes Niemisen osuus Teloitettu totuus-kirjasta, niin ymmärrät jotain hänen tutkijanlaadustaan.

Viittasit väitöskirjaasi. Tekstisi perusteella siitä puuttuu vain aihe ja sisältö. Kysy opintojesi ohjaajalta, mikä ero on inttämisellä ja keskustelulla tai vaikkapa tiedolla ja uskolla.

Opiskele niitä asioita pari vuotta. Sotahistoria vaikuttaa aivan ylivoimaiselta älyllesi.

Lainaan Markku Jopkisipilän arviota Ylikankaan tutkijanlaadusta:" Hypoteesi muuttui johtopäätökseksi, vaikka sitä ei historiantutkimukselta perinteisesti vaaditulla lähdeaineistoon nojaavalla tavalla pystyttykään todistamaan". Ymmärrätkö tekstin? Osoita, missä esimerkiksi joku Teloitettu totuus-kirjan kirjoittaja arvioidaan samalla tavalla.Onko Jokisipilä mielestäsi "kapiaismyönteinen ja korpraalinjämillä lahjottu"?

Onko muuten miehesi huomauttanut loputtomasta jäkätyksestäsi?

Esitä edes yksi fakta, jossa Teloitettu totuus on väärässä. Luulisi olevan helppoa, mutta olet aivan samaa tasoa palstan vesailaurioiden kanssa.Totuus ja tutkimus ovat yhtä vieraita, eikä edes sotahistorian perusasioista ole aavistustakaan.

Lue lisää

Keskustelu alkaa tuntumaan sinusta kuulustelulta, sillä et osaa perustella väitteitäsi. Voimakkaasti asenteellisena tyrkytät täällä mielipiteitäsi, joiden pohjaksi ei löydy kritiikin kestäviä faktoja. Epätoivoisesti anenet lukemaan idolisi kirjoittamaa osaa Teloitettu totuus -kirjasta, joka alkaa vaikuttaa jo kerrassaan säälittävältä. Onko sinulla missään asiassa omia mielipiteitä ja omia perusteluja, jotka voit esittää itse viittaamatta Niemiseen. Jos olisit todellinen asiantuntija, pystyisit argumentoimaan itse ja asiallisesti paljastamatta poliittisia asenteitasi ja eräänä mielenkiintoisena yksityiskohtana ilmeisen ongelmallista suhtautumistasi naisiin.

Eräs väittämäsi, josta tämäkin keskustelu on alkanut, koski kapiainen Niemisen saamaa tunnustusta sotahistorioitsijana. Mitään perusteluja ei tähänkään mielipiteeseesi kuulunut eikä sellaisia näytä olevan tulossakaan. Asiantuntemuksen puutteesi vastausyrityksissäsi on niin läpinäkyvää, että sen havaitsemiseen ei tarvita mitään väitöskirjoja, jollaista en ole edes väittänyt tekeväni.

Suosittelen sinua siirtymään sotahistorian harrastamisesta alppihiihtäjäksi. Jos väistelet rinteessä keppejä yhtä notkeasti kuin kysymyksiä täällä, voisit pärjätä edes siinä lajissa jotenkin.

uutta kirjoitti:

Keskustelu alkaa tuntumaan sinusta kuulustelulta, sillä et osaa perustella väitteitäsi. Voimakkaasti asenteellisena tyrkytät täällä mielipiteitäsi, joiden pohjaksi ei löydy kritiikin kestäviä faktoja. Epätoivoisesti anenet lukemaan idolisi kirjoittamaa osaa Teloitettu totuus -kirjasta, joka alkaa vaikuttaa jo kerrassaan säälittävältä. Onko sinulla missään asiassa omia mielipiteitä ja omia perusteluja, jotka voit esittää itse viittaamatta Niemiseen. Jos olisit todellinen asiantuntija, pystyisit argumentoimaan itse ja asiallisesti paljastamatta poliittisia asenteitasi ja eräänä mielenkiintoisena yksityiskohtana ilmeisen ongelmallista suhtautumistasi naisiin.

Eräs väittämäsi, josta tämäkin keskustelu on alkanut, koski kapiainen Niemisen saamaa tunnustusta sotahistorioitsijana. Mitään perusteluja ei tähänkään mielipiteeseesi kuulunut eikä sellaisia näytä olevan tulossakaan. Asiantuntemuksen puutteesi vastausyrityksissäsi on niin läpinäkyvää, että sen havaitsemiseen ei tarvita mitään väitöskirjoja, jollaista en ole edes väittänyt tekeväni.

Suosittelen sinua siirtymään sotahistorian harrastamisesta alppihiihtäjäksi. Jos väistelet rinteessä keppejä yhtä notkeasti kuin kysymyksiä täällä, voisit pärjätä edes siinä lajissa jotenkin.

Lue lisää

Kysyin MIEHESTÄSI, en ole väittänyt sinua naiseksi.
Tee ensin antamani läksyt ja kumoa esittämäni mielipiteet. Palataan sitten asiaan. Kumoa alkajaisiksi vaikka Jokisipilän arvio Ylikankaasta.Olen nimittäin samaa mieltä hänen kanssaan.

Ongelmasi taitaa olla kehno lukutaito yhtenä muiden joukossa? Siis vielä: Mitä MIEHESI sanoo jäkätyksestäsi?

uutta kirjoitti:

Keskustelu alkaa tuntumaan sinusta kuulustelulta, sillä et osaa perustella väitteitäsi. Voimakkaasti asenteellisena tyrkytät täällä mielipiteitäsi, joiden pohjaksi ei löydy kritiikin kestäviä faktoja. Epätoivoisesti anenet lukemaan idolisi kirjoittamaa osaa Teloitettu totuus -kirjasta, joka alkaa vaikuttaa jo kerrassaan säälittävältä. Onko sinulla missään asiassa omia mielipiteitä ja omia perusteluja, jotka voit esittää itse viittaamatta Niemiseen. Jos olisit todellinen asiantuntija, pystyisit argumentoimaan itse ja asiallisesti paljastamatta poliittisia asenteitasi ja eräänä mielenkiintoisena yksityiskohtana ilmeisen ongelmallista suhtautumistasi naisiin.

Eräs väittämäsi, josta tämäkin keskustelu on alkanut, koski kapiainen Niemisen saamaa tunnustusta sotahistorioitsijana. Mitään perusteluja ei tähänkään mielipiteeseesi kuulunut eikä sellaisia näytä olevan tulossakaan. Asiantuntemuksen puutteesi vastausyrityksissäsi on niin läpinäkyvää, että sen havaitsemiseen ei tarvita mitään väitöskirjoja, jollaista en ole edes väittänyt tekeväni.

Suosittelen sinua siirtymään sotahistorian harrastamisesta alppihiihtäjäksi. Jos väistelet rinteessä keppejä yhtä notkeasti kuin kysymyksiä täällä, voisit pärjätä edes siinä lajissa jotenkin.

Lue lisää

paitsi, että näytät paljastaneen itsestäsi myös homofantasioivan puolesi. Rehellisyydestäsi täydet kymmenen pistettä, mutta sinunlaisillesi on jossain muualla omat keskustelupalstat, jossa voit kertoa peittelemättömämmin toiveistasi. Täällä tulisi pidättäytyä historiaan, jonka tutkimusmetodiikasta sinä et ymmärrä enempää kuin sika Otavan tähtikuviosta.

Niemisen oma sotilaspoika ei siis tässäkään keskusteluketjussa kyennyt perustelemaan mielipiteitään ja kun tietotason kehnous paljastui jälleen kerran argumentteja vaadittaessa, lapsellinen primitiivireaktio oli ainoa vastaus, jonka tämä "historiantutkija" kykeni tuottamaan, kun jotain piti taas päästä kirjoittamaan.

Juttele sinä vaan...

uutta kirjoitti:

Keskustelu alkaa tuntumaan sinusta kuulustelulta, sillä et osaa perustella väitteitäsi. Voimakkaasti asenteellisena tyrkytät täällä mielipiteitäsi, joiden pohjaksi ei löydy kritiikin kestäviä faktoja. Epätoivoisesti anenet lukemaan idolisi kirjoittamaa osaa Teloitettu totuus -kirjasta, joka alkaa vaikuttaa jo kerrassaan säälittävältä. Onko sinulla missään asiassa omia mielipiteitä ja omia perusteluja, jotka voit esittää itse viittaamatta Niemiseen. Jos olisit todellinen asiantuntija, pystyisit argumentoimaan itse ja asiallisesti paljastamatta poliittisia asenteitasi ja eräänä mielenkiintoisena yksityiskohtana ilmeisen ongelmallista suhtautumistasi naisiin.

Eräs väittämäsi, josta tämäkin keskustelu on alkanut, koski kapiainen Niemisen saamaa tunnustusta sotahistorioitsijana. Mitään perusteluja ei tähänkään mielipiteeseesi kuulunut eikä sellaisia näytä olevan tulossakaan. Asiantuntemuksen puutteesi vastausyrityksissäsi on niin läpinäkyvää, että sen havaitsemiseen ei tarvita mitään väitöskirjoja, jollaista en ole edes väittänyt tekeväni.

Suosittelen sinua siirtymään sotahistorian harrastamisesta alppihiihtäjäksi. Jos väistelet rinteessä keppejä yhtä notkeasti kuin kysymyksiä täällä, voisit pärjätä edes siinä lajissa jotenkin.

Lue lisää

Kumoa edes yksi faktani. Osoita esimerkiksi miten heikko Teloitettu totuus-kirjan lähdeapparaatti on. Tai osoita, miten Jokisipilä on väärässä Ylikankaan suhteen. Älysi ei ilmeiseti riitä minkäänlaiseen sotahistoriaan perehtymiseen. Yhtäkkiä et edes ole tekemässä väitöskirjaa, vaikka mahtailit.Mikä on tietopohjasi sotahistoriassa? Arvosanat ja tutkimukset?

Ja kerro viimein tykkääkö MIEHESI jäkätyksestäsi? Vertaisin sitä papukaijan tai apinan hokemiin, mutta en halua loukata älykkäitä eläimiä.

uutta kirjoitti:

Keskustelu alkaa tuntumaan sinusta kuulustelulta, sillä et osaa perustella väitteitäsi. Voimakkaasti asenteellisena tyrkytät täällä mielipiteitäsi, joiden pohjaksi ei löydy kritiikin kestäviä faktoja. Epätoivoisesti anenet lukemaan idolisi kirjoittamaa osaa Teloitettu totuus -kirjasta, joka alkaa vaikuttaa jo kerrassaan säälittävältä. Onko sinulla missään asiassa omia mielipiteitä ja omia perusteluja, jotka voit esittää itse viittaamatta Niemiseen. Jos olisit todellinen asiantuntija, pystyisit argumentoimaan itse ja asiallisesti paljastamatta poliittisia asenteitasi ja eräänä mielenkiintoisena yksityiskohtana ilmeisen ongelmallista suhtautumistasi naisiin.

Eräs väittämäsi, josta tämäkin keskustelu on alkanut, koski kapiainen Niemisen saamaa tunnustusta sotahistorioitsijana. Mitään perusteluja ei tähänkään mielipiteeseesi kuulunut eikä sellaisia näytä olevan tulossakaan. Asiantuntemuksen puutteesi vastausyrityksissäsi on niin läpinäkyvää, että sen havaitsemiseen ei tarvita mitään väitöskirjoja, jollaista en ole edes väittänyt tekeväni.

Suosittelen sinua siirtymään sotahistorian harrastamisesta alppihiihtäjäksi. Jos väistelet rinteessä keppejä yhtä notkeasti kuin kysymyksiä täällä, voisit pärjätä edes siinä lajissa jotenkin.

Lue lisää

Vihdoin löytyi aihe, johon otat kantaa suoraan ja selkeästi innoissasi. Homofantasiasi eivät kuitenkaan kuulu tälle palstalle, joten joudun valitettavasti jälleen toteamaan alppihiihtäjän lähtevän rinteeseen tekemään mutkia kysymysten ristitulessa. Ei sinua auta Jokisipilät eikä Ylikankaatkaan kun kysymys on Niemisen historiantutkijana saavuttamista meriiteistä ja sinun (olemattomista) opinnoistasi. Väistele sinä poika vaan keppejä, mutta jätä ne hömpsykkäfantasiat omiin saunaseuroihisi.

... kyllä sinut tunnetaan ...

Jukka-totuus kirjoitti:

"Eikö OT Jukka LIndstedt eduskunnann apulaisoikeusasiamiehnä ole puolueeton?"

Etkö muista: "Sen lauluja laulat kenen leipää syöt"

Se nyt vielä puuttuisi että "Jukka-totuus" upottaisi Suomen armeijan kristallinkirkkaan laillisuusmaineen viime sodissa. Vaikka sodittiinkin selkä seinä vasten ja sirppi ohimolla, niin ensisijaisesti pidettiin tarkasti huoli siitä että sodittiin kaikkien lakien ja asetusten mukaisesti ja lopputuloksesta välittämättä. Nyt vain sattui niin somasti että Suomi-poika ryhdistäytyi kun Uralin Pervo sanoi että "on aika panna sulku"...

Uskokoon ken haluaa.


Saksalaiset ampui perunavarkaatkin kuten Halsti kertoo eräässä kirjassaan.

Halsti kertoo eräästä Sallansuunnan taistelusta, jossa muuten Olavi Alakulppi haavoittui pahasti, kuinka saksalaiset eivät uskaltaneetkaan hyökätä sovitusti ja siksi jäivät jälkeen. Suomalaiset hyökkäsi sovitusti, mutta suurin tappioin sakujen jänistettyä. Asia tutkittiin ja ainakin saksalainen komppanianpäällikkö ammuttiin pelkurina. Taisipa mennä muutama muukin fritsi samalla kertaa ja syy oli siis pelkuruus.

Lue lisää

Taisi löytyä ne Halstin kirjassaan kertomat perunavarkaat:

"Syyskuussa 1943 teloitettiin seitsemän perunavarasta."

http://veikkohuuska.blogit.fi/ferdinand-schorner-2/ferdinand-schorner/ferdinand-schorner-petsamon-kauhu-ja-natsi-saksan-viimeine...


"Kuolemantuomioita määrättiin Schörnerin valvonnassa muun muassa seuraavista teoista: armeijan omaisuuden vaarantaminen, humalassa reuhtominen, niskurointi, varastaminen, karkaaminen, itseensä ampuminen tai muu itsensä silpominen, lumiaidan käyttö kamiinan lämmitykseen, vahtivuoron vaihtaminen vankien kuljetuksessa, viimeksi mainitun teon ilmiottamatta jättäminen esimiehelle, vartiopaikan jättäminen vihollisen välittömässä läheisyydessä. Syyskuussa 1943 teloitettiin seitsemän perunavarasta. Tuomittujen joukossa oli jäseniään palelluttaneita ja aikaisemmin rautaristin ansainneita."

Halstin perunavaras kirjoitti:

Taisi löytyä ne Halstin kirjassaan kertomat perunavarkaat:

"Syyskuussa 1943 teloitettiin seitsemän perunavarasta."

http://veikkohuuska.blogit.fi/ferdinand-schorner-2/ferdinand-schorner/ferdinand-schorner-petsamon-kauhu-ja-natsi-saksan-viimeine...


"Kuolemantuomioita määrättiin Schörnerin valvonnassa muun muassa seuraavista teoista: armeijan omaisuuden vaarantaminen, humalassa reuhtominen, niskurointi, varastaminen, karkaaminen, itseensä ampuminen tai muu itsensä silpominen, lumiaidan käyttö kamiinan lämmitykseen, vahtivuoron vaihtaminen vankien kuljetuksessa, viimeksi mainitun teon ilmiottamatta jättäminen esimiehelle, vartiopaikan jättäminen vihollisen välittömässä läheisyydessä. Syyskuussa 1943 teloitettiin seitsemän perunavarasta. Tuomittujen joukossa oli jäseniään palelluttaneita ja aikaisemmin rautaristin ansainneita."

Lue lisää

Laitetaanpas lyhyempi linkki niin toimii. Juttu löytyy tuosta ketjusta:

FERDINAND SCHÖRNER - Natsi-Saksan viimeinen marsalkka
Joulukuun 31. 2008

Natsi-Saksan viimeinen marsalkka
FERDINAND SCHÖRNER - ”Petsamon kauhu”


http://veikkohuuska.blogit.fi/luokka/historia/


Kekkosen juttu on tuolla:

Petsamon Kauhu Indokiinassa

https://oa.doria.fi/handle/10024/7561?show=full

https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10024/7561/TMP.objres.1676.html?sequence=1


Sen saksalaisen kenraalin "tien tukkeena hidastelleen" kuorma-autokuskin jutun Halsti kertoo kirjassaan Aika vaatii veronsa.

Juttu meni tähän malliin: Suomalainen autokuski oli sanonut että "tappaa et uskalla ja tiineeksi et saa, niin minkäs mahdat." Oli siinä suomalaisilla upseereilla ollut naurussa piteleminen.



Oma kommenttini on, että kuorma-autokuski ei vaan tiennyt millaisen hullun kustannuksella ilveili. Olisi se saattanut ampuakin...

Niin. Kekkonen tosin taitaa yleensä esiintyä omalla nimellään, en ainakaan noista ketjuista sitä löytänyt, mutta IK toki puolustelee noita sotahistorian laitoksen sällejä mm. Agricolassa.

kekkonen.... kirjoitti:

Niin. Kekkonen tosin taitaa yleensä esiintyä omalla nimellään, en ainakaan noista ketjuista sitä löytänyt, mutta IK toki puolustelee noita sotahistorian laitoksen sällejä mm. Agricolassa.

Lue lisää

Nuo kaikki Huhtiniemi- ja sotajutut Vaija -nikillä on oikeasti IK:n tekstejä. Vaija poisti galleriansa pahimman Huhutiniemikohun mentyä.


http://keskustelu.suomi24.fi/servlets/search?start=0&advanced=1&all_words=&some_words=&exclude_words=&exact_words=&conference=&poster=Vaija&sort=relevance&fixed_interval_time=0&search_interval=exact&sd=01&sm=01&sy=2006&ed=3&em=11&ey=2008&hpp=25

siis isolla A:lla, toisin kuin Ylikangas, joka on pelkkä itsekehuinen satusetä.

Jampan osaamisesta voisivat ottaa mallia tämän palstan kaikenkarvaiset "jukkatotuushöpöttäjät" ja muut mustamaalaajat ja valehtelijat. Ei toisto, ei edes loputon saman asian hokeminen, muuta valhetta todeksi. Asiat selviää vain tutkimalla ne puolueettomasti ja ammattitaidolla.