Työn ja pääoman tulonjako on muuttunut pääoman hyväksi
Yrityksillä menee yhtä huonosti kuin 90-alun laman aikana. Sinivihreän hallituksen aikana silloin ja sinivihreän hallituksen aikana tällöin. Onko sattumaa vai sinivihreän hallituspolitiikan lyhytnäköisyyttä, ahneutta omille intressiryhmille - mikä kostautuu ajan myötä... kun työ ei enää tuota tarpeeksi suuria voittoja ja osinkoja... kasinotalous keikahtaa...
Globaali kasinotalous keikahtaa ja suomalainen vastaanvanlainen kasinotalous lamautuu...
Ikävä tulee demarihallituksen aikaisia tupoja, jolloin kansantulo jakaantui oikeudenmukaisemmin hyödyntäen niin yrityksiä kuin palkansaajia ei tehty laman estämiseksi tai minimoimiseksi.
Elinkeinoelämän Keskusliitto jopa ilmoitti tupo-organisaation olevan turhanpäiväisen ja purki "mokoman" organisaation - yhteiskunnallisen kehityksen ydintekijän. Eiköhän olisi syytä elätellä tupo-organisaatiota uudelleen henkiin?
Yritysten olisi pitänyt ennen lamaa, vielä viime vuonna ja sitä ennen... investoida voittoja palkkoihin (palkansaajien ostovoiman lisäämiseksi) tutkimukseen, kehitykseen, tulevaisuuteen.
Yritykset eivät näin järkevästi tehneet, vaan jakoivat ennätyssuuret ja verovapaat osingot omistajilleen, jotka investoivat nämä ulkomaille mm. Islannin pankkiin. Nyt nämä investoijat, suomalaisen kansantalouden romuttajat, vaativat hallitusta maksamaan riskit verokertymästä, joka on kerätty pieni- ja keskituloisilta jopa sosiaalietuuksista.
Mutta tässä Tilastokeskuksen faktatietoa:
***
Yritysten voitot kasvaneet ja kadonneet
Olli Savela/Tilastokeskus (2004)
Laman jälkeen yritysten voitot ovat haukanneet aiempaa suuremman siivun kansantalouden kakusta. Voitot on jaettu osinkoina omistajille ja sijoitettu ulkomaille.
Vielä 1980-luvulla investointiin Suomeen ja osingot olivat merkittävästi pienempiä.
Yritysten voitot ennen verojen ja osinkojen maksua kohosivat Suomessa 1990-luvulla aivan uudelle tasolle. Vielä 1980-luvulla yritysten voitot muodostivat 5-10 prosenttia kansantulosta. Vain lama-aikana 1970-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa voittojen osuus jäi vieläkin pienemmäksi. Pahimpina vuosina 1990-luvun alussa yritysten yhteenlasketut voitot olivat jopa negatiiviset eli yritykset yhteenlaskettuina tuottivat tappiota.
Yritykset nousivat nopeasti lamasta.
(Hallituksessa Paavo Lipponen pääministerinä, eli Lipponen I -hallitus -95 - 99 ja Lipponen II -hallitus -99 - 2003, kirjoittajan huomautus)
Jo vuonna 1995 yritysten voitot nousivat aivan uudelle tasolle, 15 prosenttiin kansantulosta. Sattumaa tai ei, samana vuonna Suomesta tuli Euroopan unionin jäsen.
Tämän jälkeenkin voitot kohosivat edelleen vuoteen 2000 asti, jolloin ne olivat suurimmillaan suhteessa kansantuloon.
Hitaan kasvun vuodet 2000-luvun alussa ovat hieman alentaneet voittojen osuutta kansantulosta. Niiden osuus näyttää vakiintuneen noin 20 prosenttiin. Talouskasvun hidastuminen on jälleen alentanut voittojen osuutta, kuten se teki 1970-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa, mutta osuus on nyt paljon korkeammalla tasolla kuin tuolloin.
Työn ja pääoman tulonjako on muuttunut pääoman hyväksi
Yritysten tuottama osuus kansantulosta tai talouden arvonlisäyksestä ei ole muuttunut mitenkään merkittävästi viime vuosikymmenien aikana. Yritykset ovat tuottaneet jatkuvasti noin kaksi kolmasosaa Suomen kansantalouden arvonlisäyksestä. Muita tuottajia ovat julkisyhteisöt, kotitaloudet, rahoituslaitokset sekä voittoa tavoittelemattomat yhteisöt, jotka yhdessä tuottavat yhden kolmasosan kansantalouden arvonlisäyksestä.
Yritysten voittojen kasvussa onkin kyse ennen kaikkea työn ja pääoman välisen tulonjaon muuttumisesta pääoman hyväksi.
Liikevoiton osuus yritysten luomasta arvonlisäyksestä on kasvanut erityisesti 1990-luvulla. Aivan viime vuosina työkulujen osuus on taas hieman suurentunut.
Verojen osuus voitoista on säilynyt yllättävän vakaana
Mielenkiintoista on myös tarkastella, miten yritykset ovat voittonsa käyttäneet. Osa voitosta on tietysti käytettävä veronmaksuun.
... yritysten maksamat verot suhteessa kansantuloon ovat kasvaneet selvästi 90-luvun jälkipuoliskolla. Kasvu ei ole kuitenkaan seurausta siitä, että yritysten verotus olisi kiristynyt vaan siitä, että yritysten voitot ovat kasvaneet. Suhteessa voittoihin verot ovat pysyneet yllättävänkin tasaisina läpi vuosien, kun ottaa huomioon, että yritysverotusta on muutettu monia kertoja.
Voidaan tarkastella esimerkiksi kymmenvuotisjaksoja 1980 - 1989 ja 1994 - 2003, jotka kumpikin olivat melko vakaan kasvun aikakausia.
Ensin mainittuna ajanjaksona 1980 - 1989 verojen osuus voitoista oli vuosittain keskimäärin 22,6 prosenttia ja jälkimmäisenä 21,7 prosenttia. Yritysten verorasitus on siten pysynyt melko vakaana.
Osinkojen määrä kääntyi nousuun verovapauden jälkeen
Verojen lisäksi yritykset käyttävät huomattavan osan voitostaan osinkojen maksuun omistajilleen.
... yritykset ovat käyttäneet yhä suuremman osuuden voitostaan osingonjakoon.
Jo 1980-luvun lopulla maksettujen osinkojen osuus voitosta kasvoi selvästi, mutta vielä selvemmin osingot kasvoivat 2000-luvun taitteessa.
Osinkoja voidaan verrata myös nettovoittoon, jolla tarkoitetaan voittoa, josta on vähennetty verot.
Näin tarkasteltuna yritykset käyttivät vuoden 2002 nettovoitosta puolet osinkojen maksuun.
1980-luvulla osinkojen osuus oli keskimäärin neljännes nettovoitosta.
Yksi tätä kehitystä selittävä tekijä voi olla se, että osingot muuttuivat saajilleen verovapaiksi 1990-luvun alussa.
Investoinnit Suomeen eivät nousseetkaan laman jälkeen
Osinkojen maksun sijasta vaihtoehtoinen tapa käyttää yrityksen voitot on investoida ne, joko kotimaassa tai ulkomailla. Kansantalouden tilinpito sisältää tiedon yritysten kiinteistä investoinneista kotimaassa. Investointeihin luetaan muun muassa rakennukset ja rakennelmat, koneet ja kalusto sekä ohjelmistoinvestoinnit. Sen sijaan tutkimus- ja kehitysmenoja ei nykyisessä tilinpitojärjestelmässä lueta investointeihin.
Yrityksillä menee yhtä huonosti kuin 90-alun laman aikana. Sinivihreän hallituksen aikana silloin ja sinivihreän hallituksen aikana tällöin. Onko sattumaa vai sinivihreän hallituspolitiikan lyhytnäköisyyttä, ahneutta omille intressiryhmille - mikä kostautuu ajan myötä... kun työ ei enää tuota tarpeeksi suuria voittoja ja osinkoja... kasinotalous keikahtaa...
Globaali kasinotalous keikahtaa ja suomalainen vastaanvanlainen kasinotalous lamautuu...
Ikävä tulee demarihallituksen aikaisia tupoja, jolloin kansantulo jakaantui oikeudenmukaisemmin hyödyntäen niin yrityksiä kuin palkansaajia ei tehty laman estämiseksi tai minimoimiseksi.
Elinkeinoelämän Keskusliitto jopa ilmoitti tupo-organisaation olevan turhanpäiväisen ja purki "mokoman" organisaation - yhteiskunnallisen kehityksen ydintekijän. Eiköhän olisi syytä elätellä tupo-organisaatiota uudelleen henkiin?
Yritysten olisi pitänyt ennen lamaa, vielä viime vuonna ja sitä ennen... investoida voittoja palkkoihin (palkansaajien ostovoiman lisäämiseksi) tutkimukseen, kehitykseen, tulevaisuuteen.
Yritykset eivät näin järkevästi tehneet, vaan jakoivat ennätyssuuret ja verovapaat osingot omistajilleen, jotka investoivat nämä ulkomaille mm. Islannin pankkiin. Nyt nämä investoijat, suomalaisen kansantalouden romuttajat, vaativat hallitusta maksamaan riskit verokertymästä, joka on kerätty pieni- ja keskituloisilta jopa sosiaalietuuksista.
Mutta tässä Tilastokeskuksen faktatietoa:
***
Yritysten voitot kasvaneet ja kadonneet
Olli Savela/Tilastokeskus (2004)
Laman jälkeen yritysten voitot ovat haukanneet aiempaa suuremman siivun kansantalouden kakusta. Voitot on jaettu osinkoina omistajille ja sijoitettu ulkomaille.
Vielä 1980-luvulla investointiin Suomeen ja osingot olivat merkittävästi pienempiä.
Yritysten voitot ennen verojen ja osinkojen maksua kohosivat Suomessa 1990-luvulla aivan uudelle tasolle. Vielä 1980-luvulla yritysten voitot muodostivat 5-10 prosenttia kansantulosta. Vain lama-aikana 1970-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa voittojen osuus jäi vieläkin pienemmäksi. Pahimpina vuosina 1990-luvun alussa yritysten yhteenlasketut voitot olivat jopa negatiiviset eli yritykset yhteenlaskettuina tuottivat tappiota.
Yritykset nousivat nopeasti lamasta.
(Hallituksessa Paavo Lipponen pääministerinä, eli Lipponen I -hallitus -95 - 99 ja Lipponen II -hallitus -99 - 2003, kirjoittajan huomautus)
Jo vuonna 1995 yritysten voitot nousivat aivan uudelle tasolle, 15 prosenttiin kansantulosta. Sattumaa tai ei, samana vuonna Suomesta tuli Euroopan unionin jäsen.
Tämän jälkeenkin voitot kohosivat edelleen vuoteen 2000 asti, jolloin ne olivat suurimmillaan suhteessa kansantuloon.
Hitaan kasvun vuodet 2000-luvun alussa ovat hieman alentaneet voittojen osuutta kansantulosta. Niiden osuus näyttää vakiintuneen noin 20 prosenttiin. Talouskasvun hidastuminen on jälleen alentanut voittojen osuutta, kuten se teki 1970-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa, mutta osuus on nyt paljon korkeammalla tasolla kuin tuolloin.
Työn ja pääoman tulonjako on muuttunut pääoman hyväksi
Yritysten tuottama osuus kansantulosta tai talouden arvonlisäyksestä ei ole muuttunut mitenkään merkittävästi viime vuosikymmenien aikana. Yritykset ovat tuottaneet jatkuvasti noin kaksi kolmasosaa Suomen kansantalouden arvonlisäyksestä. Muita tuottajia ovat julkisyhteisöt, kotitaloudet, rahoituslaitokset sekä voittoa tavoittelemattomat yhteisöt, jotka yhdessä tuottavat yhden kolmasosan kansantalouden arvonlisäyksestä.
Yritysten voittojen kasvussa onkin kyse ennen kaikkea työn ja pääoman välisen tulonjaon muuttumisesta pääoman hyväksi.
Liikevoiton osuus yritysten luomasta arvonlisäyksestä on kasvanut erityisesti 1990-luvulla. Aivan viime vuosina työkulujen osuus on taas hieman suurentunut.
Verojen osuus voitoista on säilynyt yllättävän vakaana
Mielenkiintoista on myös tarkastella, miten yritykset ovat voittonsa käyttäneet. Osa voitosta on tietysti käytettävä veronmaksuun.
... yritysten maksamat verot suhteessa kansantuloon ovat kasvaneet selvästi 90-luvun jälkipuoliskolla. Kasvu ei ole kuitenkaan seurausta siitä, että yritysten verotus olisi kiristynyt vaan siitä, että yritysten voitot ovat kasvaneet. Suhteessa voittoihin verot ovat pysyneet yllättävänkin tasaisina läpi vuosien, kun ottaa huomioon, että yritysverotusta on muutettu monia kertoja.
Voidaan tarkastella esimerkiksi kymmenvuotisjaksoja 1980 - 1989 ja 1994 - 2003, jotka kumpikin olivat melko vakaan kasvun aikakausia.
Ensin mainittuna ajanjaksona 1980 - 1989 verojen osuus voitoista oli vuosittain keskimäärin 22,6 prosenttia ja jälkimmäisenä 21,7 prosenttia. Yritysten verorasitus on siten pysynyt melko vakaana.
Osinkojen määrä kääntyi nousuun verovapauden jälkeen
Verojen lisäksi yritykset käyttävät huomattavan osan voitostaan osinkojen maksuun omistajilleen.
... yritykset ovat käyttäneet yhä suuremman osuuden voitostaan osingonjakoon.
Jo 1980-luvun lopulla maksettujen osinkojen osuus voitosta kasvoi selvästi, mutta vielä selvemmin osingot kasvoivat 2000-luvun taitteessa.
Osinkoja voidaan verrata myös nettovoittoon, jolla tarkoitetaan voittoa, josta on vähennetty verot.
Näin tarkasteltuna yritykset käyttivät vuoden 2002 nettovoitosta puolet osinkojen maksuun.
1980-luvulla osinkojen osuus oli keskimäärin neljännes nettovoitosta.
Yksi tätä kehitystä selittävä tekijä voi olla se, että osingot muuttuivat saajilleen verovapaiksi 1990-luvun alussa.
Investoinnit Suomeen eivät nousseetkaan laman jälkeen
Osinkojen maksun sijasta vaihtoehtoinen tapa käyttää yrityksen voitot on investoida ne, joko kotimaassa tai ulkomailla. Kansantalouden tilinpito sisältää tiedon yritysten kiinteistä investoinneista kotimaassa. Investointeihin luetaan muun muassa rakennukset ja rakennelmat, koneet ja kalusto sekä ohjelmistoinvestoinnit. Sen sijaan tutkimus- ja kehitysmenoja ei nykyisessä tilinpitojärjestelmässä lueta investointeihin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
tulonsiirrot aloitti, varsinkin lipponen viimeisenä kautenaan.
Voisitko täsmentää, mitkä tulonsiirrot ja kenelle Lipponen aloitti. Muistat kai kuka oli valtiovarainministerinä Lipposen hallituksissa? Entä muistatko vielä senkin kuka oli maa- ja metsätalousministerinä Lipposen hallituksissa?
Kaiken lisäksi suuresti voitolliset yhtiöt saavat edelleenkin tutkimus- ja kehityskuluihinsa huomattavia valtion avustuksia.
Ahneudella ei ole rajaa. Sanotaan myös, että ahneudella on p.. loppu. Nyt sen lopun pitäisi olla edessä, mutta sensijaan koko kansa joutuu maksamaan näiden kasinopelureiden tappiot.
Hallituksen tehtävä pitäisi olla kaikkien kansalaisten elinehtojen turvaaminen, eikä suinkaan kasinotalouden edellytysten ensisijaisuus.