Vainajien muistopäivä

Ajattelen niin, että sinun pitäisi antaa itsellesi lupa surra oikein kunnolla. Itkeä niin paljon kuin itkettää, niin usein ja niin kovasti kuin itkua riittää. Se on se työ, jonka kautta pääset surussasi eteenpäin. Muutoin jäät polkemaan paikallesi padoten kaikkea sisääsi. Katsele valokuvia, puhu isästäsi jonkun kanssa ja anna surun tulla pintaan. Oman isän kuolemahan on todella surullinen asia.

Itkeminen on terveellistä. Se on tuntevan ihmisen merkki. Olet ihminen, et kone. Mitään tarvetta ei ole pidätellä tai hävetä suremista ja itkua. Se tekee hyvää sinulle. On kamalaa, jos surutyön tekemistä sallii itselleen vain unissaan! Se ei oikein etenekään sillä tavalla.

Vainajien muistopäivänä kirkko on tosiaan sitä varten, että siellä on aika ja paikka surra ja muistella, ja myös kuunnella Jumalan sanoista lohdutusta.

Sinun itkusi tai näkemäsi unet eivät isääsi missään pidättele. Itse asiassa, kun isäsi kuoli uskossa Jeesukseen, häntä ei pidättele enää mikään :) Mikään ei voi erottaa häntä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut esiin Jeesuksessa.

Mistä jäit kiitolliseksi isällesi? Mitkä seikat hänessä saivat sinut rakastamaan häntä? Mistä koet syyllisyyttä? Uskotko näkeväsi hänet sitten, kun oma aikasi koittaa jättää tämä maanpäällinen elämä?

Lue vaikka joku surukirja, esim. Hanna Ekolan "Otan osaa". Sekin voi auttaa eteenpäin.

Suru on kohdattava ja mentävä sen läpi. Se on liian iso, että sitä pystyisi kiertämään. Ja sen pitäminen pois tietoisuudesta vie hirmuisesti energia. Anna itsellesi lupa olla tosi surullinen ja ilmaise sitä jotenkin. Menemällä kirkkoon, käymällä haudalla, itkemällä, puhumalla, lukemalla, kirjoittamalla, piirtäen, laulaen - kunhan jotenkin.

Siunausta ja rohkeutta!

Kun ihmisen keho kuolee, niin nkemykseni mukaan ihminen siirtyy hienompiin taajuuksiin karistamaan muita ns. turhia ominaisuuksia pois. Näitä ovat mm. suru toisten puolesta, joka muuntuu myötätunnoksi. Muutkin tunteet muuntuvat korkeammiksi muodoikseen. Tästä syystä kuolleita tulisi surra vain sen ajan kuin on tarpeen heidän hyvästelemisekseen. Surun tilaan jääminen hidastaa isäsi muuntumista korkeampaan muotoon. Isäsi tuntee kirjaimellisesti surusi, hän suree kanssasi.

Siksi on hyvä käsitellä suru mahdollisimman nopeasti pois että isäsi saa levon. Isäsi on unissasi sinun surusi vetämänä auttamassa sinua.

Isäsi saa rauhan kun sinä lakkaat suremasta.

Jotta tahtoo päästä eteenpäin, niin tunne tulisi käsitellä. Tässä keinoja:

- annetaan tunteelle nimi (esim. suru isästä), kohdataan tämä tunne mutta EI lisätä siihen lisää voimaa. Sillä ei tulisi mässäillä. Suru ei lopu suremalla pelkästään, vaan surun kohtaamisella kasvoista kasvoihin. Suru voidaan vaikka piirtää paperille ja samalla liittää jättää siihen surua. Se jää siihen piirrokseen ja sitä ei enää ole. Osa surusta on oikeasti poistunut.

- nimetty suru visualisoidaan ilmapalloon joka päästetään ilmaan, nähdään ilmapallon katoavan ja osa surusta on mennyt. Ilmapallon nimi on suru isästä. Voi ostaa myös oikean ilmapallon, johon kirjoittaa tunteen nimen. Tämä toimii joillakin.

- mennään surulenkille. Juostaan hiki pinnassa isän suremisen kunniaksi, samalla annetaan tunteen tulla pintaan. Saat voimaa kohdata tunteen juoksun aikana syntyvistä aivojen luontaisista endorfiineista, siinä tämä keinon idea. Suru muunnetaan, mitään ei poisteta.

- voi ajatella että suruaika on hyödyllistä aikaa siinä mielessä, oppii miten surusta pääsee eroon ja miten sitä käsitellään. Kaikki asiat kääntyvät lopulta hyödyksi. Siitä nousee ilo.

----------------
Voi keksiä muitakin keinoja.

Surun niin kuin muidenkin energioiden käsittelyssä avainsana on muuntaminen ja rakentava purkaminen. Alitajuntaan piilottamista, tukahduttamista tulisi välttää, koska piilotettu tunne oireilee myöhemmin psykosomaattisina vaivoina.

Seuraava vinkki tulee intuition kautta, ei järkiperäisen pohdinnan kautta:

Surun muuntamiseen voi käyttää Palestrina -nimisen säveltäjän teoksia. Hän käyttää sävellyksissään haltioitumisen tiloihin johdattavia sävelkulkuja ja taajuuksia. Myös Hildegard von Bingen - niminen nainen on tehnyt muuntavaa ja kohottavaa musiikkia.

Varmaankin olet siis naispuolinen henkilö?
(en ihan ole varma jutuistasi..)

sori jos olen täysin väärässä....

unet ovat unia.... itse olin kiitollinen kun kaksi naista jotka syyttivät minua oikeudessa saivat mut näkemään unen 97 kuolleesta isästäni.. ja keuhkosyöpään kuoli hän(kin?)....

Et pidättele ketään missään... kuolleet ovat maan alla unessa, odottamassa tuomiopäivää.

Niin sinä vain kävi, että itketti taas. En tosin ollut ainut.

Voimia kaikille, jotka surette tänään ja vielä pitkään.