Kuinka lähellä onkaan eilinen
karvaan maljan maku huulillani
yöt
jotka asuttivat minut.
Kyynelten piiska kasvoilla
sielussani
nimeämätöntä odotusta.
Viimein löysin
palan elämän leipää
tuoksuvia
maistuvia muruja kämmeneltä.
Ja aiemmin
minulle sammuneet tähdet
säihkyivät kilpaa
veden viileällä ohimolla.
Silloin tiesin
että ennen niin hiljainen suru
oli poissa
ja ihoni lämmin maa
tunsi taas sykkivien sormien painallukset.
karvaan maljan maku huulillani
yöt
jotka asuttivat minut.
Kyynelten piiska kasvoilla
sielussani
nimeämätöntä odotusta.
Viimein löysin
palan elämän leipää
tuoksuvia
maistuvia muruja kämmeneltä.
Ja aiemmin
minulle sammuneet tähdet
säihkyivät kilpaa
veden viileällä ohimolla.
Silloin tiesin
että ennen niin hiljainen suru
oli poissa
ja ihoni lämmin maa
tunsi taas sykkivien sormien painallukset.
Vastaukset 45
Vanhimmat
kyllä niin hienolla tavalla onnistut kuvaamaan miltä se tuntuu, kun elämä alkaa taas maistua ja miten kaikki asiat silloin saavat uusia merkityksiä ja sitä oikein tuntee heräävänsä eloon jostain ihmeellisestä hämystä, jossa mikään ei tunnu miltään
palautteesi ovat joka kerran niin ainutlaatuisia,
että on todella vaikeaa vastata niihin. Tietysti
tuntuu hyvältä lukea sanojasi, vaikken omasta
mielestäni tietenkään onnistu juuri koskaan.
Nöyränä kiitän Sinua jälleen iivee.
ja Sinä olet ainutlaatuinen...
Ja siltä pohjaltahan me täällä kirjoittelemme.
Minun palautteeni nyt ovat mitä ovat, täytyy alkaa hieman miettiä niitä tarkemmin...
Mutta ikinä ei niihin tarvitse vastata, jos tuntuu, että ei ole mitään sanomista. Aina ei ole. Ei minulla ainakaan. Eikä aina löydy oikeita sanoja, vaikka tietäisikin mitä haluaisi sanoa.
Sinä teet hienoja runoja, älä yhtään yritä vähätellä niitä ;-)
Näyttää tulevan tuota LUNTA tupaan nyt tuolla alempana ja ilmeisesti vähän muuallakin, mutta pidä pintasi! Kirjoitat hienoja runoja!
minä arvostan niin paljon jokaista palautteen an-
tajaa, etten jätä ketään huomiotta. Aina pitää
olla sen verran aikaa, että jokusen sanasen kir-
joittaa. Se että onko sanat oikeita, se onkin
sitten toinen juttu.
Tuskinpa meistä kukaan itse myöntää oman kirjoi-
tustaitonsa, kyllä se arviointi minusta aina jää
lukijalle. Ja minun huono itsetuntoni nyt aina-
kin kieltää myöntämästä sellaista. Tietenkin olen
otettu jokaisesta myönteisestä palautteesta, ja
aina niillä on mieltä hyväilevä vaikutus.
No joo, ainahan sitä lunta tulee tupaan tasaseen
tahtiin, mutta minä en ole lannistuja - aion jat-
kossakin tuoda runojani silloin tällöin. Olen
harventanut niiden julkaisemista viime aikoina,
jää tilaa muille hienoille runoilijoille.
Sydänlämpöinen kiitos Sinulle jälleen,
ainutlaatuisuus.
ajattelin vain tarjoilla oivan pakotien palautteistani...:-D
ei tulis mieleenikään.
Sie sitten olet mainio pakkaus iivee.
...vaihtuu toiveeksi ja lopulta todeksi
rakkaus asuttaa sinut,työntää yksinäisyytesi
syrjään ja rakastaa...
yötaivaan puhjetessa juhlaan tuikkivin tähdin,
lennoin ja kaikki taivaan hulina ja hälinä
...sinun kunniaksi.
kylläpä sai taas odottaa hyvää runoasi,
vähän reippaampi ote mestarini hihii.
no hyvää kannattaa odottaa.
hyvän hyvä hyvä upea linda!!!
vai hyvää kannattaa odottaa,
pikkasen jarruja nyt Runopoika ylistyssanoihin.
Mutta kyllä Sinä löysit sen pääasian tästä,
ja silloin runo on täyttänyt tarkoituksensa.
Kiitos Sinulle Jouni, ikuinen kannustajani.
Kaunis, herkkä runo. Vähät sanat oikeilla paikoillaan.
Pidin paljon!
Sinun harvinainen vierailusi runossani on minulle
suuri kunnia. Tiedän, ettet kovinkaan monia runo-
ja täällä kommentoi, vaikka varmasti paljon niitä
luet.
Sait palautteellasi tuntemaan jonkin asteista on-
nistumisen riemua.
Kiitos.
Runo on harrastelijamainen kyhäelmä jossa epävarmuus näkyy lauserakenteessa. Koko´naisuus ei aukene, vaan kirjoittaja kirjoittaa tunnetilassa ja luultavammin korjailee tekstiä dramaattisemmaksi ymmärtämättä sanojen välisiä yhteyksiä. Merkitysten haku on lapsenomaista.
harrastelijahan minä olenkin, joten minulta on
ihan turha odottaa ammattimaista tekstiä.
Voi, voi jos ei kokonaisuus lukijalle auennut.
Kaikki Sinua edeltäneet kyllä löysivät sen.
Tunnetilassapa hyvinkin, jos ei tunne mitään ei
voi kirjoittaakkaan tunteella. Kirjoitan runoni
aina paperille, harkiten. Joten korjailu tapahtuu
ennen kuin taltioin sen.
Lapsenomaistako ? Ehkäpä Sinun on syytä tarkistaa
tuota näkökantaa. Kyllä lapsenomaisuus on tästä
runosta kaukana - sorry.
Kiitos hyvin arvokkaasta ja rehdistä mielipitees-
täsi kuka sitten lienetkään.
Kritiikiä ja rehtiä, avointa,
varmasti jokainen kirjoittaja
haluaa. Jopa kaipaa.
Miten kehittyä ilman sitä?
Mutta kritiikkiä ei saisi
koskaan käyttää lyömäaseena ja
kohdistettuna.
Minusta sinä nyt lyöt enemmän
Lindaa kohtuuttomasti kuin että
easittäisit avointa palautetta.
Minusta hänen runossaan tulee
esiin aikuinen ja kypsä nainen.
Rohkeata tunteiden ilmaisua
runomuodossa.
Ja minusta hänen runossa oli
taitavia rakenteita, jotka
osuivat kohdalleen.
Minusta todellakin kritiikki ja
lyöminen on kaksi aivan eri asiaa.
Rakkausrunoissa ihminen on
herkimmillään. Alastomimmillaan.
Kannattaa olla sitenkin tarkkana
palautteessa.
sitä minäkin kaipaisin toisinaan, kritiikkiä.
Mutta henkilö jolle vastauksesi osoitit, ei mie-
lestäni antanut oikeanlaista kritiikkiä, vaan ha-
lusi kaikin mahdollisin keinoin rutata runoni. En
tarkoitakkaan sitä, että sen pitäisi miellyttää
jokaista lukijaa - en suinkaan. Kaikkia ei voi
mitenkään miellyttää, se on ymmärrettävää.
Vaikka osoititkin tämän palautteen hänelle, halu-
sin kiittää sanoistasi/puolustuspuheestasi. Si-
nulla on kultainen sydän ja äärettömän upea ru-
nosielu. Ja tapa jolla kommentoit runopersoonaa-
ni ja itse runon ydintä, on miellyttävää luetta-
vaa.
Kiitos.
vantikseslta?
mutta asun kaukana, kaukana Vantaalta.
Eli olet erehtynyt.
Nyt minä en löydä tarpeeksi
korkealentoisia sanoja,jotta
voisin esittää "järkevää",
totean ja yritän pelastaa
vajavaisuuteni sanoihin :
Elämän makua,elämää kokeneelta
naiselta,kun nuoruus ja hurjuus
käyvät leikkiään muistojen
sivuilla.
Tuli myös salamana lintu mieleeni,
tuosta leivästä,muruista kämmeneltä.
Toisaalta ihmisenkin elämä
on kuin linnun lento tässä
maailmankaikkeudessa.
Kaikkea hyvää koskelle.
tarvitse ollakkaan korkealentoista, riittää että
kertoo minkälaisia tuntemuksia se lukijassa he-
rättää.
Miksi ihmeellä taas sanot olevasi vajavainen,
en minä ole löytänyt Sinusta sellaista piirrettä.
Vaikka tuolla taaksepäin mentäessä jossain yhtey-
dessä siitä olikin juttua, niin en ainakaan tar-
koituksella ole Sinua millään muotoa nimittänyt
vajavaiseksi. Totesin muistaakseni vain, että
vajavaisuus voi olla ruumiillista tai henkistä.
Kumpaakaan en Sinussa ole havainnut, koska olemme
pystyneet tähän mielipiteiden vaihtoon avoimin
mielin ja yhteisymmärryksessä.
Johan meni taas jaaritteluksi, äh.
Ihania sanoja olet viljellyt runoni sisällöstä,
varsinkin tuo lintu. Vertauskuvallinenhan se tie-
tenkin runossani oli ' elämän leipä ' niin kuin
murusetkin.
Kaipa se vuosikymmenten kokemus ja eletty elämä
aina jollain tapaa runoissani näkyy, niin kuin
näkyy omissasikin.
Kiitos Dolan aina yhtä lämmittävästä palautteestasi.
Näinhän se on kuten ilmaisit
tuntemuksien ääreltä.
Juuri mainitsin tuossa,että älä
ole turhan vähättelevä,no samaa
minä itsestäni...että maan matonen
näin julkisesti,ettei tässä
nk.korskeuteen ole varaa.
Minä nyt itseäni mittaan omilla
vajavaisuus mittareillani,niin ei
tule sitten yllättäin keltään,kun
itse jo valmiiksi itsensä alentanut.
Ottanet nyt vain tämän huumorin
kantilta,kun näitä itsestäni
täällä latelen ja kun minä
tykkään muita paremmin kannustaa
kuin ropo itseäni...saa nauraa.
Lämmitetään tämänkin päivän
ilmaa tässä palstalla.
pitkälle ehti päivä vierähtää, ennen kuin tänne
pääsin ja ehdin.
Ei ole varaa porskutella eikä henkseleitä pauku-
tella, mieluummin syrjässä kuin esillä.
Oukei, se olikin sitä huumorin kukkaa sitten se
vajavaisuus, ja minä onneton olin pihalla kun lu-
miukko taas kerran :(
En missään nimessä naura Sinulle, ja muiden kan-
nustusta yritän itsekkin viljellä mahdollisimman
paljon. Tiedän kuinka tärkeää se täällä usealle
kirjoittajalle on. En omaa itsekkään vahvaa luon-
netta ja kiitollisuudella otan sellaiset palaut-
teet aaina vastaan. Sinähän olet palstan yksi eh-
dottomasti vahvimmista tsemppaajista. Joten kii-
tän Sinua eilisestä ja tästäkin päivästä Dolan.
Pidetään se lämmin henki yllä tästäkin eteenpäin.
Juu...kyllä minut saa kiertää,
vaikka kierrätyskeskukseen,sillä
en niin tärkeä saa olla- vaikka
väliin jäisin.
Olen tälläinen sanojen heittäjä
välillä,että tullut mieleen,että
milloin hiekalla heitetään...
harmitonta huumoria yritän viljellä.
Vakavasti puhuen,niin kannustaminen
sellainen rehti ja reilu on monelle
paikallaan,toisille varmaankin hyvinkin
tärkeää... - aina on nuoruus ja eri
kokemukset monissa yhteyksissä mielessä,
joten heille olen Todella ikuisesti
Kiitollinen.
Minä vahva tsemppaajako,miten tuo
nyt oikein on,mutta todella aidosti
pidän täällä olijoista kuin tästä
kirjoittamisesta... yksin en tätä
jaksaisi,enkä halua jakaa itselleni,
vaan muiden kanssa.
Ehkä vahvuuteni on näennäistä.
Joten hyvät yön toivotukset Sinulle
ja huomisen kenkiä valmiiksi
katsomaan kavioihin...että aamulla
kuivat.
kiertämisille, väliinjätöille.
Sanojesi aalloille on hyvin helppoa unohtua,
antaa virran viedä ja huumorinkukan kukoistaa.
Nuoruus on kokemisen ja aikuistumisen aikaa,
aikuisuus elämisen rikkautta.
Uskon aitouteesi ja siihen kirjoittamisen intoon,
helppoa viimeksi mainittuun on itsekin samaistua.
Eikä kukaan jaksa yksin, ihminen tarvitsee aina
ihmistä rinnalleen.
Kiitos toivotuksistasi ja vaiherikasta uutta päi-
vää Dolan.
Huomenia...onneksi toisinaan tuo
huumorinkukka on kukassaan,ilman
sitä aavikonkin kukka kuolee jos
ei tippaa taivaalta tipu,
ettei vaan ainoastaan
pääsiäisenä.
Nyt potkimaan tyhjiön
kalisevia seinämiä.
Täyteläinen viettelijätär. Se sinä olet.
Täynnä syksyn mehevää marjaa ja
hedelmää. Raikkaan ilman tuoksua.
Loistat terveissä väreissäni. Kupusi
suloisena pyöreänä. Kiihoittavana.
Hämäryys pukee sinua. Karheikkosi
kosteus vetää puoleensa kulkijaa.
Ajoittan olet märkänä ja vetoat.
Vedät puoleesi ja luoksesi. Kiihkeät
mielet tulvivat tykösi.
Ja sinä vasin hymyilet salaperäsitä
hymyäsi ja rusoat. Vaihdat värejäsi
ja aamuisin puuteroit poskesi valkeaan.
Sinusta huokuu, mistä kauneus on
tehty. Mihin on helppo ihastua.
Vielä äsken oli kuin häpeillen pukenut
yllesi jotain. Pientä. Nyt olet alastomana.
Ja ylpeänä olet alastomuuden punassasi.
Monet juopuvat nautinnosta. Uppoutuvat
hämärääsi. Mystisyyteesi. Kiihoittuvat.
Aikasi keimailtuasi annat valkoisen
puuterin pudota rinnoillesi. Silmiesi
hohde tapaa viimeisenkin hapuilevan.
Hänetkin huumaat ja imet itseesi.
Sellainen sinä olet. Joka vuosi.
Sinä marraskuu.
http://www.youtube.com/watch?v=ccpaaZvDL1k
mikä fantastinen yhdistelmä - kertakaikkiaan.
Runosi on luettavissa ja aistittavissa kahdella
tapaa, marraskuuna ja naisen hehkuna/kauneutena.
Nautinnollisia säkeitä, ja Marraskuu oli mi-
tä upein linkki tähän runoosi.
Nöyränä kiitän ja talletan tämän varmaan talteen.
täällä nykyään, loistaa kuin majakka ja kauas :)
pitäisikään tulkita kommentointiasi tuntematon,
tarkoittaako se palstaa noin yleensä ottaen, vai-
ko allekirjoittaneen runoja.
Kuinka tahansa, olen iloinen jos nuo sanat oli
tarkoitettu runolleni - kiitos.
....niin kaunis runo!!!Ei mitään lisättävää! Ihanaa Linda ihanaa! Ja tuo loppu: "tunsi taas sykkivien sormien painallukset" kruunasi kaiken!
Sinä yökyöpeli, olet ripotellut ylistäviä sanoja
runon kirjoittajalle. Muutenkaan en voi kiitolli-
suuttani osoittaa kuin raapustaen hartaasti
ja hiljaa
k i i t o s !
runoutta,,,,,,,,,,,,,
,,,,,,,,,,,,,,,,
,,,eipä tähän muuta ossaa sannoo,
kun, kaunis kiitos yöllisestä lukuhetkestä,,
,,,,,,,,,,,,,,,,,,
,,,,,,,*tsriiiiip*
rakkauvella tsirppu**
kaunis on kiitoksenikin Sinulle yön liihottelija,
silmät ymmyrkäisenä tässä olen jo muutenkin kai-
kesta saamastani palautteesta.
Hämmentynyt kiitos.
asettaa ajatuksesi hienoksi runoksi.
Tässä oikein aisti "uudelleensyntymisen",
upeaa Linda!
mutta Sinun mielipiteeseesi haluan uskoa Liona,
olet niin pitkä aikainen ystäväni jo.
Kiitos !
Yöhön kuljen.
Vailla mustaa viittaani.
Vailla lohdutuksen sanaa.
Kuka arvaisi.
Olen nainen.
Joka yössä valvoo.
Tuntee hetken.
Kun se lyö.
Aamu jo sarastaa.
Olet raakkani uupunut.
Ja nukahdan.
jo ollaan menossa, kun niin myöhässä kuljen vas-
tauksineni.
Lohdullista iltaa ja tulevaa yötä Margitta,
tulisin jos voisin ja lohduttaisin. Mutta nyt
en voi muuta kuin toivoa, että tämä päivä on ei-
listä lohdullisempi.
Olen kuitenkin ihan lähelläsi, vaikkei käteni yl-
läkkään käteesi - ajatuksissani.
Kiitos Margitta.
parasta vastata rek. nicillä
että en sortuisi huulenheittoon...
Tosiaan olet tuonut tänne
hienon runon..väkevää tekstiä!
silloin tietää aina, kenen kanssa kommunikoi.
Siksi itsekkin aikoinaan otin tämän kommentointi-
nicin käyttöön, kun minua feikattiin täällä.
Suuremmoiset kiitokset arvokkaasta mielipiteestä-
si notsmoke, olen otettu.
"Viimein löysin
palan elämän leipää
tuoksuvia
maistuvia muruja kämmenellä"
Salaisuus asuu murusissa,
ennenkuin kämmenellään,
niitä pitää.
Korpimailla ollaan,
sokaisevia kerroksia
irtoaa.
Autuas olla
"ja ihoni lämmin maa
tunsin
taas sykkivien sormien painallukset"
Elämä on tie,
suruki sielä, emme voi valikoida.
Elämä sen edessä rehellisyys,
usein taipumaan saa.
Sinulle valoa sydämelles,
kiitos korpimailtaki voi selviytyä.Liisa
se sopiikin nyt, vaikka olenkin päivän myöhässä
vastaukseni kanssa.
Tähän runooni sisältyy äärettömän paljon elettyä
elämää, murheen mantua ja ilon pisaroita joita
elämän leiväksi tässä runossani kutsuin. Ja kor-
pimaa taas kuvasi sitä karuutta, jota koin ennen
sitä.
' Elämä on tie,
suruki sielä, emme voi valikoida.
Elämä sen edessä rehellisyys,
usein taipumaan saa '
Kuinka kauniisti esität tuonkin asian, olen sano-
jesi lämmössä kiitollinen vierailustasi. Sinun
sanoissasi on aina sydän mukana.
Kiitos että kuljit taas pätkän matkaa rinnallani
Liisa.
Moi Rellu! Runosi on kuin elämän ristiaallokko, parhaimillaan/pahimmillaan. Lukuelämys..Sopii hyvin omaan hetkeen nyt,..hiljainen suru on poissa.----
Tarkkis
taidokas ja tunnelmallinen.
varsin hyvin Tarkkis mistä puhun, ja uskon että
olet löytänyt tästä runostani ehkä jotain omaan-
kin elämääsi liittyvää ristiallokkoa. Sitähän tä-
mä nimenomaan kuvasi, sekä sillä lempeimmällä et-
tä karuimmallakin tavalla. Olen onnellinen, jos
omakin hiljainen surusi on kaikonnut ja olet löy-
tänyt elämääsi uuden sävelen - toivon sitä sydä-
mestäni.
Sinun vierailusi on aina yhtä miellyttävää luet-
tavaa, sanoo jouskari jouskariystävälle.
Niin, ja kiittää niiaten sytämmellisesti.
Valo, lämpö ja rakkaus olkoon ystäviäsi.
myös lämmin kiitos palautteesta.
Et ehkä arvannut, mutta tää -> "Ja aiemmin
minulle sammuneet tähdet
säihkyivät kilpaa
veden viileällä ohimolla."
Ja koko runo!
nasulle, joka on pyrähtänyt nakkaamassa ilosano-
maa lintsille.
Tuota, tuota. En ehkä ihan satavarma olisi ollut
siitä, että se oli tuo osuus. Mutta Sinut niin
hyvin jo tunnen, että ei se kyllä kauhian suuri
yllärikään ollut. Tykkään tuosta osuudesta itse-
kin jos nyt kirjoittaja yleensä voi omastaan sa-
noa tykkäävänsä.
Emmää nyt tiärä mistää komeuresta, Sul o vaa nii
hiivatin hauska tapa esittä miälipitees.
Olenk mää vähä tyytyväine - ole.
Kiitos Mys.