Allekirjoittanut on oikeastaan ihan normi pk-seutulainen ylempi toimihenkilö. Yhteiskunnallisesti ajatteleva ja tiedostava mielestäni, mutta poliittinen en sen kummemmin, epäpoliittisen kodin kasvatti, viime vaaleissa tupannut äänestämään Kokoomusta, ja aina harkinnan kautta. Arvot ja ajatukset on tuntuneet jokseenkin sopivilta. Enkä tarkoita nyt mitään niiden konservatiivisuustausta-arvoa, vaan oikeastaan sitä miten mun, taviksen, elämään viesti on kolahtanut.
Ja sen haluan sanoa, että en tälläkään kertaa kokenut äänestäväni jotenkin itsekkäästi, omien etujeni puolesta, vaan ehkä enemmän niin, että se viesti jota kuuntelin sai minut ajattelemaan, että tuo porukka johtaisi sillä tavalla, joka minusta tuntuu parhaalta ja jonka lopputuloksena meidän kaikkien oleminen olisi parempaa kuin muutoin valiten.
Silti, omista lähtökohdistani olen altistanut itseni ajatukselle, että äänestämiseni saattaa hyvinkin muuttua, kunhan demarit saavat pelinsä kuntoon. Ajatuksissani olen odottanut eniten Espoon suunnalta. Kaikella kunnioituksella Juttaa kohtaan, minusta tuntuu, että Urpilainen on niin pitkän jalostuksen tulos, että hän ei voi koskaan päästä irti taustastaan ja sen rasitteista. Jutta esittää omaa, kotoa oppimaansa tulkintaa poliittisesta johtajasta ja poliitikkomaisesta retoriikasta, eetoksestakin. Jutta on pitkään puolueessa kasvanut ja jalostuksen tulos, jonka näkemys modernista poliitikosta on käytännössä sama, kuin edeltäjiensä.
Kaikista noista youtube yms. videoista minuun ehkä eniten vaikutti pätkä, jossa Urpilainen piti ensimmäistä puhettaan puheenjohtajana. Se vanhan kansan, forssalaisen demariuden tunnus ja toteemi, eli Toverit sana tuli sellaisella paatoksella ja eetoksella varustettuna, että kuulijalle tuli selväksi se, miten Jutta on ikänsä ajatellut, että "jonain päivänä hän vielä tervehtii puoluekokousta tuolla sanalla". Se päivä koitti Hämeenlinnassa ja Jutta oli onnesta soikeana. Nyt hän on vihdoin saapunut, hän on vihdoin saavuttanut sen mitä hänen lähipiirissään on aina arvostettu, hän vihdoinkin Oikea Demari, niinkuin sukupolvet ennen häntä. Suomeksi sanoen, Jutan käyttöjärjestelmä on vanha demariwindows, eikä sillä voi pyörittää modernia (puolue)ohjelmaa. Se ei vaan ole mahdollista.
Ja tässä mielessä siis itse olen ollut vilpittömän toiveikas Espoon suhteen. Pidemmän aikaan, jo ennen puoleen valintaa ajattelin, että Maria G voisi olla se, jota olen odottanut. Että nyt vihdoin löytyy se demari, jonka paketti on kasassa, jolla on karisma, habitus, asia, sydän, tausta ja lähtökohdat paikallaan ja ennen kaikkea nainen, joka tulee establishmentin ulkopuolelta, joka puolueen kannattajien tuella nousee koneiston ohi puolueen johtoon ja aloittaa puhdistukset. Näin olen ajatellut ja sitä olen jaksanut odottaa. Siinä on nainen, joka näyttää ruotsalaisille tovereille närhen munat ja leipoo sosiaalidemokratiasta aatteen 2000-luvun suomalaiseen ja eurooppalaiseen tarpeeseen.
Siksi nämä vaalit ja ennen kaikkea niiden jälkimainingit olivat niin rankka pettymys minulle, joka odotin Mariaa, kuin uutta nousevaa. Maria osoitti käyttäytymisellään sosiaalidemokratian keskeisen ongelman. Sosiaalidemokraatilla ei ole hyvä olla. Maailmassa, Suomessa, omassa puolueessa – milloin missäkin on niin paljon vikaa ja vääriä ihmisiä, että sosiaalidemokraatista kasvaa elämän ja vastoinkäymisten katkeroittama perusvihainen / -tyytymätön ihminen, joka levittää huonoa oloa ympärilleen. Odotin aidosti sydämestään hymyilevää, hyväntuulista ja ennen kaikkea HUUMORINTAJUISTA versiota, mutta sainkin vanhan koulukunnan mukaisen, ruotsalaismallisen nais- ja perheaktivistin, joka kynsii ja sylkee ympärilleen, äänihuulet kireydestä vinkuen ja silmät maailman epäoikeudenmukaisuutta huutaen. Viimeistään Ylen Ykkösaamun ”keskustelu” todisti sen, että Maria on lopulta vain taustastaan kovaa riittämättömyyttä tovereidensa silmissä kokeva vihainen yh-äiti, joka haluaa lyödä ja satuttaa, vaikka sitten omiaan ja perustella kaikkea itsepuolustuksella. Huumorintajusta en toistaiseksi ole vielä nähnyt todistetta ja se on todiste siitä, että sitä ei ole. Olen pettynyt ja lannistunut asiasta lopullisesti.
Onko todella niin, että maailmassa on niin paljon pahaa, maailma on niin huono paikka, että elämästä nauttiminen olisi demaripoliitikolle epäsolidaarista ja väärin? Onko Sosiaalidemokraattisen puolueen tuotelupaukseksi tullut; Kaikki maailman sorretut ja katkerat – liittykää yhteen ja jatkakaa samaan malliin?
Ja sen haluan sanoa, että en tälläkään kertaa kokenut äänestäväni jotenkin itsekkäästi, omien etujeni puolesta, vaan ehkä enemmän niin, että se viesti jota kuuntelin sai minut ajattelemaan, että tuo porukka johtaisi sillä tavalla, joka minusta tuntuu parhaalta ja jonka lopputuloksena meidän kaikkien oleminen olisi parempaa kuin muutoin valiten.
Silti, omista lähtökohdistani olen altistanut itseni ajatukselle, että äänestämiseni saattaa hyvinkin muuttua, kunhan demarit saavat pelinsä kuntoon. Ajatuksissani olen odottanut eniten Espoon suunnalta. Kaikella kunnioituksella Juttaa kohtaan, minusta tuntuu, että Urpilainen on niin pitkän jalostuksen tulos, että hän ei voi koskaan päästä irti taustastaan ja sen rasitteista. Jutta esittää omaa, kotoa oppimaansa tulkintaa poliittisesta johtajasta ja poliitikkomaisesta retoriikasta, eetoksestakin. Jutta on pitkään puolueessa kasvanut ja jalostuksen tulos, jonka näkemys modernista poliitikosta on käytännössä sama, kuin edeltäjiensä.
Kaikista noista youtube yms. videoista minuun ehkä eniten vaikutti pätkä, jossa Urpilainen piti ensimmäistä puhettaan puheenjohtajana. Se vanhan kansan, forssalaisen demariuden tunnus ja toteemi, eli Toverit sana tuli sellaisella paatoksella ja eetoksella varustettuna, että kuulijalle tuli selväksi se, miten Jutta on ikänsä ajatellut, että "jonain päivänä hän vielä tervehtii puoluekokousta tuolla sanalla". Se päivä koitti Hämeenlinnassa ja Jutta oli onnesta soikeana. Nyt hän on vihdoin saapunut, hän on vihdoin saavuttanut sen mitä hänen lähipiirissään on aina arvostettu, hän vihdoinkin Oikea Demari, niinkuin sukupolvet ennen häntä. Suomeksi sanoen, Jutan käyttöjärjestelmä on vanha demariwindows, eikä sillä voi pyörittää modernia (puolue)ohjelmaa. Se ei vaan ole mahdollista.
Ja tässä mielessä siis itse olen ollut vilpittömän toiveikas Espoon suhteen. Pidemmän aikaan, jo ennen puoleen valintaa ajattelin, että Maria G voisi olla se, jota olen odottanut. Että nyt vihdoin löytyy se demari, jonka paketti on kasassa, jolla on karisma, habitus, asia, sydän, tausta ja lähtökohdat paikallaan ja ennen kaikkea nainen, joka tulee establishmentin ulkopuolelta, joka puolueen kannattajien tuella nousee koneiston ohi puolueen johtoon ja aloittaa puhdistukset. Näin olen ajatellut ja sitä olen jaksanut odottaa. Siinä on nainen, joka näyttää ruotsalaisille tovereille närhen munat ja leipoo sosiaalidemokratiasta aatteen 2000-luvun suomalaiseen ja eurooppalaiseen tarpeeseen.
Siksi nämä vaalit ja ennen kaikkea niiden jälkimainingit olivat niin rankka pettymys minulle, joka odotin Mariaa, kuin uutta nousevaa. Maria osoitti käyttäytymisellään sosiaalidemokratian keskeisen ongelman. Sosiaalidemokraatilla ei ole hyvä olla. Maailmassa, Suomessa, omassa puolueessa – milloin missäkin on niin paljon vikaa ja vääriä ihmisiä, että sosiaalidemokraatista kasvaa elämän ja vastoinkäymisten katkeroittama perusvihainen / -tyytymätön ihminen, joka levittää huonoa oloa ympärilleen. Odotin aidosti sydämestään hymyilevää, hyväntuulista ja ennen kaikkea HUUMORINTAJUISTA versiota, mutta sainkin vanhan koulukunnan mukaisen, ruotsalaismallisen nais- ja perheaktivistin, joka kynsii ja sylkee ympärilleen, äänihuulet kireydestä vinkuen ja silmät maailman epäoikeudenmukaisuutta huutaen. Viimeistään Ylen Ykkösaamun ”keskustelu” todisti sen, että Maria on lopulta vain taustastaan kovaa riittämättömyyttä tovereidensa silmissä kokeva vihainen yh-äiti, joka haluaa lyödä ja satuttaa, vaikka sitten omiaan ja perustella kaikkea itsepuolustuksella. Huumorintajusta en toistaiseksi ole vielä nähnyt todistetta ja se on todiste siitä, että sitä ei ole. Olen pettynyt ja lannistunut asiasta lopullisesti.
Onko todella niin, että maailmassa on niin paljon pahaa, maailma on niin huono paikka, että elämästä nauttiminen olisi demaripoliitikolle epäsolidaarista ja väärin? Onko Sosiaalidemokraattisen puolueen tuotelupaukseksi tullut; Kaikki maailman sorretut ja katkerat – liittykää yhteen ja jatkakaa samaan malliin?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Vaikutti todellakin aluksi raikkaalta ja odotin myöskin häneltä uutta ja uudenlaista toimintaa. Ei mennyt kauaa kun puheet alkoi toistaa samaa tylsää litaniaa kuin muillakin. Esiintyminen ja päällepuhuminen on myös todella häiritsevää. Nyt viimeaikaiset suuret puheet ja kiukuttelu osoittavat että oppimista on vielä kovin paljon.