ei ole koskaan helppoa. Joskus se on kuitenkin tehtävä. Toisinaan joudumme eroamaan täällä ajassa jo ystävistämme, mutta viimeistään kuolema erottaa meidät toisistamme.
Tämä koko elämämme on luopumista. Se alkaa jo lapsuudessa ja jatkuu koko elämämme ajan. Lopuksi joudumme luopumaan omasta elämästämmekin. Yksi on, josta meidän ei tarvitse luopua koskaan.
http://www.youtube.com/watch?v=N4Pw01hKTDY&feature=related
Tämä koko elämämme on luopumista. Se alkaa jo lapsuudessa ja jatkuu koko elämämme ajan. Lopuksi joudumme luopumaan omasta elämästämmekin. Yksi on, josta meidän ei tarvitse luopua koskaan.
http://www.youtube.com/watch?v=N4Pw01hKTDY&feature=related
Vastaukset 2
Vanhimmat
ja tästä hyvästä linkistä. Ihan Pyhä Henki mursi ja alkoi itkettämään. Suurinta ja kauneinta elämässä on saada olla pelastettu Jeesuksen Kristuksen oma.
Siunausta kaikille.
ei koskaan tiedä, kuinka pitkä ero todellisuudessa tulee olemaan. Aamulla, kun lähdemme töihin ja kouluun, jätämme pikaiset tervehdykset toisillemme; pidämme täällä toisiamme monestikin itsestäänselvyytenä.
Mikään tai kukaan ei kuitenkaan ole meille itsestäänselvyys. Se olisi aina muistettava. Kaikki läheiset, ystävät ja työtoverit ovat meille lahja Jumalalta. Meidät on pantu sinne, missä olemme. Sitten Jumala voi katsoa tarpeelliseksi siirtää meidät jonnekin muualle. Hän ajattelee, nyt Kaisaa tai Kallea tarvitaan tuolla enemmän kuin tuolla, siirretäänpä hänet sinne. Hän sulkee oven ja avaa ikkunan. Kaikella on jokin tarkoitus. Hän on kaukoviisas. Hän näkee jo mitä tulee tapahtumaan, Hän näkee elämäntilanteemme, Hän näkee KAIKEN. Monesti olen ajatellut kaikkia yhteensattumia, että niinpä niin, juuri noinhan siinä pitikin käydä. Ja jos en itse olisi ollut sekoittamassa soppaa, olisi voinut käydä paremminkin. Mutta kun Jumalalla on ihmeellinen tapa kääntää ne meidän itse tekemämme sotkutkin hyväksi. En tiedä, miten Hän sen tekee, mutta niin se vain on. Se on ihmeellistä!
Sitten voi olla opiskelija, joka hakee opiskelupaikkaa, eikä pääsekään sinne, minne niin kovasti haluaisi. Tulee pettymyksiä. Mutta jos hän näkisi asian muutaman vuoden päästä, hän huomaisi: ai niin, taisi ollakin paras näin. Jos on jättänyt Jumalalle rukouksessa asiansa, Jumala kyllä katsoo juuri sopivan paikan, koska Hän näkee ja tietää, mihin kukin parhaiten sopii.
Kaikkien palojen tässä maailman isossa palapelissä täytyy sopia kohdalleen 'just eikä melkein'. Jumalalla on kova työ siinä sovittelemisessa, kun kaikessa toimii aina se Suuri Sekoittaja mukana, joka heittelee kapuloita rattaisiin.
Jumalan tiet on suoria ja selviä, ihmiset niistä sen Suuren Sekoittajan vaikutuksesta tekevät mutkittaita. Mutta onneksi Jumalalla on se viimeinen sana aina hallussaan.
Olipa ero lyhyt, pitempi, tai sitten lopullinen, niin kaikessa tässä Hän on luvannut olla kanssamme nostaen kantaen ja auttaen. Häneltä saamme pyytää lohtua kaipaukseemme. Hän ei jätä meitä yksin.
Ja kun silmämme sulkeutuvat viimeisen kerran, saamme ottaa kädestä Vapahtajaamme ja antaa Hänen viedä sen viimeisen virran yli, jonka jälkeen pian saamme kohdata kaikki rakkaamme Taivaan suuressa salissa, silloin vuodatetaan ilon kyyneleitä, jälleennäkemiset tuossa juhlassa ovat sanoinkuvaamattomia. Sitä päivää odotamme. Ei enää eron tuskaa, eikä kyyneleitä. Hän tekee uudeksi kaiken.
http://uk.youtube.com/watch?v=DMVZ9jfDv50&feature=related