Eilen oli vainajien päivä. Surullisina muistelimme tupaillassamme keskustaa, edesmennyttä rakkaintamme.
Hartaina kumpusivat murheen murtamista rinnoistamme nämä virret ja laulut:
Ah, kaikki kaataa kuolema,
niin täyttyy tahto Herran.
Ei ketään kuolo armahda,
vie jokaisen se kerran.
Me teemme tänne majoja,
vaan niistä täytyy luopua,
ja haudan majaan muuttaa
(virsi 610)
Olen outo vain,
enkä matkallain,
tyydy kauemmin riemuihin maan.
Tämä uusi tie,
minut kotiin vie,
veren armosta riemuitsemaan
(Siionin kannel 451)
Niin usein matka kesken jää,
yön varjo päivän himmentää.
Vain jälki raskaan askeleen
tien pintaan painuu.
Vie taivaaseen!
Kun horjuu usko sankarin,
ja laiva hukkaa ankkurin,
myrskyssä puoleen Jeesuksen
silloinkin huudan:
Vie taivaaseen!
(Siionin kannel 460)
Kun taival päättynyt
on päällä maan,
käyn luokse Jeesuksen,
riemuun ihanaan.
Ei tuska yltää voi,
kirkkaana laulu soi.
Käyn aina, Herrani,
kohti sinua.
(virsi 396)
Sitten vielä vietimme hiljaisen hetken rakkaamme muistoksi ennen kuin aloimme laulaa riemulauluja uudesta rakkaimmastamme. Ensiksi ylistimme uutta sankariamme Timoa pyhäinpäivän virrellä 143
Oi päivä suuri, autuas,
kun taivas aukeaa,
ja Jeesus Kristus, kuningas,
kansansa kokoaa
ja sitten virrellä 295
Oi Herrani saan luoksesi
nyt tulla omanasi.
Saan auttajan näin parhaimman
lohduttajan.
On turva sanassasi.
Ja sitten Aapo tuli hurmokseen ja ryhtyi ylistämään profeetta Veikon sanoin ”kyllä kansa tietää” ja me muutkin hurmioiduimme niin, että ratkesimme riemukkaina laulamaan Siionin kanteleesta laulua 354
Veljet, siskot, veisatkaa
voiton virttä valtavaa,
kiittäkäämme Karitsaa,
syntiset hän armahtaa
Vaikka eilen, vainajien päivänä, muistelimme murheisina edesmennyttä rakastamme keskustaa, tupailtamme päättyi siis riemukkaisiin tunnelmiin!
Joukko entisiä keskustalaisia.
Hartaina kumpusivat murheen murtamista rinnoistamme nämä virret ja laulut:
Ah, kaikki kaataa kuolema,
niin täyttyy tahto Herran.
Ei ketään kuolo armahda,
vie jokaisen se kerran.
Me teemme tänne majoja,
vaan niistä täytyy luopua,
ja haudan majaan muuttaa
(virsi 610)
Olen outo vain,
enkä matkallain,
tyydy kauemmin riemuihin maan.
Tämä uusi tie,
minut kotiin vie,
veren armosta riemuitsemaan
(Siionin kannel 451)
Niin usein matka kesken jää,
yön varjo päivän himmentää.
Vain jälki raskaan askeleen
tien pintaan painuu.
Vie taivaaseen!
Kun horjuu usko sankarin,
ja laiva hukkaa ankkurin,
myrskyssä puoleen Jeesuksen
silloinkin huudan:
Vie taivaaseen!
(Siionin kannel 460)
Kun taival päättynyt
on päällä maan,
käyn luokse Jeesuksen,
riemuun ihanaan.
Ei tuska yltää voi,
kirkkaana laulu soi.
Käyn aina, Herrani,
kohti sinua.
(virsi 396)
Sitten vielä vietimme hiljaisen hetken rakkaamme muistoksi ennen kuin aloimme laulaa riemulauluja uudesta rakkaimmastamme. Ensiksi ylistimme uutta sankariamme Timoa pyhäinpäivän virrellä 143
Oi päivä suuri, autuas,
kun taivas aukeaa,
ja Jeesus Kristus, kuningas,
kansansa kokoaa
ja sitten virrellä 295
Oi Herrani saan luoksesi
nyt tulla omanasi.
Saan auttajan näin parhaimman
lohduttajan.
On turva sanassasi.
Ja sitten Aapo tuli hurmokseen ja ryhtyi ylistämään profeetta Veikon sanoin ”kyllä kansa tietää” ja me muutkin hurmioiduimme niin, että ratkesimme riemukkaina laulamaan Siionin kanteleesta laulua 354
Veljet, siskot, veisatkaa
voiton virttä valtavaa,
kiittäkäämme Karitsaa,
syntiset hän armahtaa
Vaikka eilen, vainajien päivänä, muistelimme murheisina edesmennyttä rakastamme keskustaa, tupailtamme päättyi siis riemukkaisiin tunnelmiin!
Joukko entisiä keskustalaisia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vai onko saitti saanut uuden runoilijan? Hyvin ovat virret kohdallaan. Osanoton tunteet heräsivät minussakin, vaikka keskustan kannattaja en ole koskaan ollutkaan.
Kapi on ilmoittanut poistuvansa saitilta. Kapi pitää aina sanansa, niinkuin hyvin tiedetään ;D
Mutta kohdallaan ovat laulut minunkin mielestäni, ja aivan mykistyneitä ovat kepulaiset. Siis ne muutamat, joita vielä on olemassa.
Vastahan viikko sitten kepulaiset olivat täällä suuna, päänä. Uhosivat kuin Euroopan omistajat.
Miksi ne kaikki nyt niin vaikenee?
Se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa.