TOTUUS URPO LEPPÄSESTÄ

Urpo on Mäenpään ryyppykavereita.

Kiva yllätys, että joku oli löytänyt Rinteen mallin eksyttyään kotisivuilleni, joilla tosin vaalien aikaan oli käyntejä 10-20 päivässä. Rinteen mallin kaltaista olisi tarvittu myöhemminkin, suuren laman jälkeen, jolloin pitkäaikaistyöttömyyttä vähentäviä tehokkaita keinoja ei ollut käytössä.
Urpo Leppänen teki suuren työn ajaessaan työllisyyslain 1987, johon Rinteen malli sisältyi, läpi neljässä vuodessa eli ministerikautenaan 1983-87. Malli jouduttiin lopettamaan 1993, samalla kun oikeus työhön poistettiin perustuslaista - annettiin periksi suurelle lamalle, joka oli seurausta Neuvostoliiton kaupan romahtamisesta, yleismaailmallisesta taloudellisesta taantumasta ja vielä epäonnistuneesta talouspolitiikasta, Holkerin hallituksen vapautettua rahamarkkinat 1987, josta seurasi pankkikriisi jne.
Olimme työministeriön tutkija- ja päällikköporukalla menossa Tukholmaan yhteispohjoismaiseen seminaariin, jossa arvioitiin työvoimatoimistojen tuloksellisuutta; tämä tapahtui muistaakseni 1997. Laivan päivällispöydässä joku viritti keskustelun työministereistä. Suurin osa porukasta oli seurannut läheltä ainakin 10 työministeriä Valde Nevalaisesta 1970-luvulta Liisa Jaakonsaareen (1995-99), itse olin seurannut heitä kauempaa, työvoimapiiristä. Keskustelussa kaksi ministeriä arvioitiin ylivoimaisesti parhaiksi: Arvo Aalto (1977-81) sekä Urpo Leppänen (1995-99). Tämä arvioiva joukko oli paitsi hallinnon kärkeä, myös poliittisesti jääväämätön, sillä Leppänen ei harjoittanut poliittisia virkanimityksiä, toisin kuin Aalto. Myös esimerkiksi ministeriön eräs osastopäällikkö, joka ei ollut tuolla matkalla mukana, arvosti Leppäsen ministerinä korkealle.