Olen saanut diagnoosin kaksisuuntaisen mielialahäiriön ns. lievästä muodosta n. vuosi sitten. Nyt olen alkanut epäilemään tuota diagnoosia. Silloiseen elämäntilanteeseeni liittyi useita ns. mieltä nostattavia käänteitä, jotka saattavat jo sinällään pistää ihmiseen vauhtia...( romanssi, uusi asunto, raittiuden löytäminen)Mitään super-maanista en tehnyt. Ennemminkin ongelmanani on vuosikausia ollut yleinen ahdistuneisuus ja masennuskaudet, joihin lääkityksenä on parhaiten sopinut Cipralex ja pieni annos xanoria tarvittaessa. Alkoholin jätin reilu vuosi sitten osittain siitä syystä, että se tuntui aina pahentavan oireita.
Tällä hetkellä olotilani on jatkuvasti ns. miinuksella, vaikka kaiken pitäisi olla ns. hyvin.
Lääkäri aloitti Deprakinen ja Lamictalin minulle viime vuodenvaihteessa. Lamictalista sain hengenvaarallisen sivuvaikutuksen ja se jouduttiin lopettamaan. Tilalle aloitettiin uudelleen Cipralex, joka oli lopetettu syystä että se saattaa laukaista manian.
Olen vahvasti alkanut epäillä, että Deprakine ns. "tasoittaa liikaa". Haluaisin ainakin kokeilla, miten lääkkeen lopetus vaikuttaa. Voiko lääkkeen lopettaa kuin seinään, vai tarvitaanko jonkinlainen ns. ulosajo?
Olen niin siipi maassa ollut viimeiset viikot varsinkin, että pelkään alkavani juomaan alkoholia uudelleen, vaikka tiedän ettei se sovi minulle.
Pieni vauhdin lisäys ei mielestäni voisi olla pahitteeksi...nyt vain nukun kaiken vapaa-aikani ja olen jotenkin ajatus/tunneköyhässä tilassa. Mikään ei luonnistu. Kaikki tekeminen, josta ennen osasin nauttiakin tuntuu ns. pakkopullalta. Vihaan töissäkäyntiä ja ihan yhtälailla vapaa-aikaa. Hirveä syyllisyys vaivaa, kun olen tällainen. En vaan saa omin avuin itseäni ylös. Psyk.sh jolla käyn juttelemassa, ei osaa auttaa. Lääkärini haluaa siirtää kaiken terveydenhoitoni työterveyteen, jota vastustan itse.
Pahin pelkoni tällä hetkellä on todella se että alan jälleen juoda.
Jos joku saa kiinni tunteistani tai omaa vastaavanlaisia kokemuksia lääkityksistä, niin olisin tosi kiitollinen avusta.
Tällä hetkellä olotilani on jatkuvasti ns. miinuksella, vaikka kaiken pitäisi olla ns. hyvin.
Lääkäri aloitti Deprakinen ja Lamictalin minulle viime vuodenvaihteessa. Lamictalista sain hengenvaarallisen sivuvaikutuksen ja se jouduttiin lopettamaan. Tilalle aloitettiin uudelleen Cipralex, joka oli lopetettu syystä että se saattaa laukaista manian.
Olen vahvasti alkanut epäillä, että Deprakine ns. "tasoittaa liikaa". Haluaisin ainakin kokeilla, miten lääkkeen lopetus vaikuttaa. Voiko lääkkeen lopettaa kuin seinään, vai tarvitaanko jonkinlainen ns. ulosajo?
Olen niin siipi maassa ollut viimeiset viikot varsinkin, että pelkään alkavani juomaan alkoholia uudelleen, vaikka tiedän ettei se sovi minulle.
Pieni vauhdin lisäys ei mielestäni voisi olla pahitteeksi...nyt vain nukun kaiken vapaa-aikani ja olen jotenkin ajatus/tunneköyhässä tilassa. Mikään ei luonnistu. Kaikki tekeminen, josta ennen osasin nauttiakin tuntuu ns. pakkopullalta. Vihaan töissäkäyntiä ja ihan yhtälailla vapaa-aikaa. Hirveä syyllisyys vaivaa, kun olen tällainen. En vaan saa omin avuin itseäni ylös. Psyk.sh jolla käyn juttelemassa, ei osaa auttaa. Lääkärini haluaa siirtää kaiken terveydenhoitoni työterveyteen, jota vastustan itse.
Pahin pelkoni tällä hetkellä on todella se että alan jälleen juoda.
Jos joku saa kiinni tunteistani tai omaa vastaavanlaisia kokemuksia lääkityksistä, niin olisin tosi kiitollinen avusta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Poikani söi Deprakinea epilepsiaan, joka myöhemmin todettiin vääräksi diagnoosiksi. Annos ei olut iso, mutta silti lääkityksen lopettaminen vei noin puoli vuotta.
Suosittelen lääkärikäyntiä joka tapauksessa!