Jos siinä ei mielestäsi ole löydettävissä mitään väärää, niin onko väärin, että kristillisen uskon ja evankeliumin ydin on säilytetty kautta aikojen tunnustus muodossa?
Apostolinen uskontunnustus
Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nikaian kirkolliskokouksen isät. Kreikkalainen ikoni.Apostolinen uskontunnustus on kristillinen uskontunnustus, yksi ns. kolmesta vanhan kirkon uskontunnustuksesta. Sitä ei käytetä itäisessä kirkossa.
Apostolinen uskontunnustus syntyi ensimmäisellä tai toisella vuosisadalla Rooman seurakunnassa. On esitetty, että se formuloitiin kirjalliseen muotoon gnostilaisuutta vastaan. Se on ollut lännen kirkolle (siis Rooman patriarkaatin valtapiirille) aina tärkeä, mutta itäisessä kirkossa sitä ei ole omaksuttu.
Se tuli osaksi varhaisen kirkon järjestystä vuonna 325 kristillisten seurakuntien järjestäytyessä Nikean kirkolliskokouksessa, kun keisari Konstantinus Suuri lopetti kristittyjen vainot Rooman valtakunnassa.
Kristillisten kirkkojen mukaan Apostolinen uskontunnustus keskittyy ilmaisemaan kristillisen uskon ja evankeliumin ytimen. Se syntyi tarpeesta puolustaa kristillistä uskoa valheellisia syytöksiä ja epäluuloja vastaan. Kirkkojen mukaan evankeliumin keskeinen oppi on koottu Apostolisessa uskontunnustuksessa tiivistettyyn muotoon. Tässäkin on lukuisia eroja kirkkokuntien välillä. Tunnustusta ei käytetä idän kirkossa (Ortodoksinen kirkko).
[muokkaa] Uskontunnustus suomeksi sellaisena, kuin Suomen evankelis-luterilainen kirkko sitä käyttää
Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan,
ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan(1), nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita,
ja Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan(2), pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän.
[muokkaa] Suomen evankelis-luterilaisen kirkon suhde uskontunnustukseen
Vuoden 1977 kirkolliskokous teki seuraavat muutokset kieliasuun:
(1) vanha kieliasu: astui alas helvettiin -> uusi kieliasu: astui alas tuonelaan
(2) vanha kieliasu: pyhän yhteisen kirkon -> uusi kieliasu: pyhän yhteisen seurakunnan
Molemmat muutokset lähensivät uskontunnustuksen sanamuotoa latinankieliseen uskontunnustukseen nähden, jota katolinen kirkko käyttää.
[muokkaa] Uskontunnustus latinaksi
Credo in Deum, Patrem omnipotentem, Creatorem caeli et terrae.
Et in Iesum Christum, Filium eius unicum, Dominum nostrum; qui conceptus est de Spiritu sancto, natus ex Maria virgine; passus sub Pontio Pilato, crucifixus, mortuus, et sepultus; descendit ad inferna; tertia die resurrexit a mortuis; ascendit ad caelos; sedet ad dexteram Dei Patris omnipotentis, inde venturus est iudicare vivos et mortuos.
Credo in Spiritum Sanctum; sanctam ecclesiam catholicam; sanctorum communionem; remissionem peccatorum; carnis resurrectionem et vitam aeternam. Amen.
Apostolinen uskontunnustus
Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nikaian kirkolliskokouksen isät. Kreikkalainen ikoni.Apostolinen uskontunnustus on kristillinen uskontunnustus, yksi ns. kolmesta vanhan kirkon uskontunnustuksesta. Sitä ei käytetä itäisessä kirkossa.
Apostolinen uskontunnustus syntyi ensimmäisellä tai toisella vuosisadalla Rooman seurakunnassa. On esitetty, että se formuloitiin kirjalliseen muotoon gnostilaisuutta vastaan. Se on ollut lännen kirkolle (siis Rooman patriarkaatin valtapiirille) aina tärkeä, mutta itäisessä kirkossa sitä ei ole omaksuttu.
Se tuli osaksi varhaisen kirkon järjestystä vuonna 325 kristillisten seurakuntien järjestäytyessä Nikean kirkolliskokouksessa, kun keisari Konstantinus Suuri lopetti kristittyjen vainot Rooman valtakunnassa.
Kristillisten kirkkojen mukaan Apostolinen uskontunnustus keskittyy ilmaisemaan kristillisen uskon ja evankeliumin ytimen. Se syntyi tarpeesta puolustaa kristillistä uskoa valheellisia syytöksiä ja epäluuloja vastaan. Kirkkojen mukaan evankeliumin keskeinen oppi on koottu Apostolisessa uskontunnustuksessa tiivistettyyn muotoon. Tässäkin on lukuisia eroja kirkkokuntien välillä. Tunnustusta ei käytetä idän kirkossa (Ortodoksinen kirkko).
[muokkaa] Uskontunnustus suomeksi sellaisena, kuin Suomen evankelis-luterilainen kirkko sitä käyttää
Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan,
ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan(1), nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita,
ja Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan(2), pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän.
[muokkaa] Suomen evankelis-luterilaisen kirkon suhde uskontunnustukseen
Vuoden 1977 kirkolliskokous teki seuraavat muutokset kieliasuun:
(1) vanha kieliasu: astui alas helvettiin -> uusi kieliasu: astui alas tuonelaan
(2) vanha kieliasu: pyhän yhteisen kirkon -> uusi kieliasu: pyhän yhteisen seurakunnan
Molemmat muutokset lähensivät uskontunnustuksen sanamuotoa latinankieliseen uskontunnustukseen nähden, jota katolinen kirkko käyttää.
[muokkaa] Uskontunnustus latinaksi
Credo in Deum, Patrem omnipotentem, Creatorem caeli et terrae.
Et in Iesum Christum, Filium eius unicum, Dominum nostrum; qui conceptus est de Spiritu sancto, natus ex Maria virgine; passus sub Pontio Pilato, crucifixus, mortuus, et sepultus; descendit ad inferna; tertia die resurrexit a mortuis; ascendit ad caelos; sedet ad dexteram Dei Patris omnipotentis, inde venturus est iudicare vivos et mortuos.
Credo in Spiritum Sanctum; sanctam ecclesiam catholicam; sanctorum communionem; remissionem peccatorum; carnis resurrectionem et vitam aeternam. Amen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
siinä on oltava jotakin väärää kun noin johdattelevan kysymyksen esitit. Kerro siis oma mielipiteesi ensin!
että uskontunnustuksessa on jotakikaan väärää, vaan kysyn muilta löytävätkö he siitä jotakin väärää. Miten sinä näet, onko tuo tunnustus Raamatun mukainen, vai eikö ole?
"Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan,
ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan(1), nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita,
ja Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan(2), pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän."
"Nikean ja Konstantinopolin kirkolliskokouksissa (325, 381) käsitellyistä
asioista olivat tärkeimpiä kolminaisuusoppi...
Edellä on todettu, että kristillisyydelle vieraista aineksista on muodostettu
dogmeja, jotka eivät ole yhtäpitäviä totuuden kanssa.
Myös puheena olevien opillisten keskustelujen ja kiistojen taustalla on
uskonnollista ajattelua, jossa Uuden testamentin edustamalle kristillisyy-
delle vieraat tarkoitusperät häiritsevät järkevää harkintaa.
Tässä yhteydessä on syytä mainita kristinuskoon sekoittunut helleeninen
gnostilaisuus, jota ilmeisesti sen levinneisyyden vuoksi on sanottu klassi-
seksi gnostilaisuudeksi. Nimenomaan helleeniseen gnostilaisuuteen sisäl-
tyi spekulaatioita, so. todellisuudelle vierasta, mystillistä mietiskelyä. ...
Voidaan kysyä, oliko se juuri gnostilaisuus, joka hämärsi kristinuskon alku-
peräisen sanoman ja lumosi monet ’Nikean kokouksen päättäjistä, niin et-
teivät he kuulleet, kun erittäin suuri joukko` suhtautui `epäillen filosofisiin
spekulaatioihin` sanoen, että oltiin tekemisissä sellaisten seikkojen kanssa,
jotka ovat inhimillisen käsityskyvyn ulkopuolella.`
...Nikean päätöksen kannalta on tärkeä todistuskappale italialaisen gnos-
tikon Ptolemeuksen kirje vuoden 160 paikkeilta. Kirje osoittaa, että Nike-
assa käsitellyn oppiriidan kaavat ja käsitteet, niiden mukana keskeisin ter-
mi homousios (tarkoittaa samaa olemusta), juontavat juurensa gnostilai-
suudesta. Valon valtakunnan alkuperustasta, persoonattomasta jumaluu-
desta, tuli Kristus maan päälle opettamaan ihmisille pelastavaa tietoa
(gnoosista), palatakseen jälleen Jumalaan, jonka kanssa hän on `samaa
olemusta.`
......Sen gnostilaisella alkuperällä ei enää ollut merkitystä. Keisarin yllät-
tävän muotoilun mukaisesti Nikean tunnustuksessa lausutaan Kristuksesta:
`...joka ennen aikojen alkua on Isästä syntynyt, valkeus valkeudesta, tosi
Jumala tosi Jumalasta, syntynyt, ei luotu, joka on Isän kanssa yhtä ole-
musta.`
...Alkuaan gnostilaisuuden filosofinen spekulaatio sai näin kristillisen tun-
nustuksen muodon, jossa panteistinen Jumala-käsite oli perusteellisesti
muuttunut: Isän ja Pojan persoona tuli siinä selkeästi ilmaistuksi.
Helleenisen gnostilaisuuden spekulaation muotoa on siinä kuitenkin sel-
västi näkyvissä.
...Voidaan kysyä, eikö olisi ollut uskottava niitä Nikean kokouksen edustajia,
jotka varoittivat ryhtymästä määrittelemään ihmisjärjellä asioita, jotka ovat
järjen käsityskyvyn yläpuolella.
Kiistanalaisten oppien täytyi olla tavalliselle kansalle mieletöntä filosofiaa.
Voidaan myös kysyä, olisiko Idän kirkolla ilman teologisia intohimoja ja
valtataisteluja ollut onnellisempi nuoruus ja valoisampi tulevaisuus.
Kirkko olisi tuskin myöskään mitään menettänyt, jos se olisi jäänyt ilman
nikealais - konstantinopolilaista tunnustusta.
Tunnustukset eivät ole samaa kuin Jumalan sana, vaan ne ovat inhimillisiä
luomuksia. ..."
Kirkkoneuvos Eetu Rissanen
Rissanen, vai oletko vain yhtämieltä hänen kanssaan.
Mieti itse, miten Jumalan Sana puhukaan Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä yhtenä, mutta kuitenkin omaa tehtävää täyttävänä.
Tuo uskontunnustus on hyvä, sillä se selkeyttää etsiville Jumalan ja tuo tunnustus on kelvannut kohta kaksituhatta vuotta, mutta nyt lopunaikana, jolloin ajat ja lait muutetaan ja usko pyritään tekemään milloin kenenkin ihmisen opiksi, niin tuokin tunnustus on monille halveksinnan kohde, vaikka tuo tunnustus pohjautuu Raamattuun.
Nythän pyritään ihmisille syöttämään henkeä ilman Jumalan Sanaa ja siksi nämä syöttäjät pyrkivät kumoamaan kaiken sen, joka johdattaa ihmistä siihen ymmärrykseen, että Jumala jätti vastuun meille, niin maapallon hoitamisesta, kuin siitäkin, että me opetamme Jumalan tuntemisen kansalle, eli Jumala vaatii ihmistä yhteistyöhän kanssaan ja hoitamaan hyvin oman osansa ja vain Jumalan tuntevat kykenevät siihen, eivät he, jotka puhuvat mitä sattuu ja kertovat olevansa uskossa hengen vaikutuksesta.