Matteuksen ja Markuksen evankeliumeissa kerrotaan, kuinka enkelit tulivat tekemään Jeesukselle palvelusta erämaan kiusausten jälkeen, ja Luukas sanoo, että kiusausten loputtua Jeesus palasi Hengen voimassa Galileaan.Voisitteko kertoa kokemuksistanne, että onko Jeesuksen seuraajan tie tässäkin asiassa samankaltainen kuin Herransa eli oletteko kokeneet, että erämaan kiusausten jälkeen esim. ajalliset/maalliset tarpeetkin tulevat ainakin jollain tavalla tyydytetyiksi, tai että ainakin se hengellinen puoli eli että Jumalan/Jeesuksen/Pyhän Hengen läsnäolon ja johdatuksen voi taas kokea konkreettisellakin tavalla? Kysyn tätä siksi, että itse olen ollut vasta pari vuotta uskossa ja suurimmaksi osaksi tuo aika on ollut tietynlaista erämaa-kokemusta, joten koska en ole vielä selviytynyt ensimmäisestäkään erämaasta niin minulla ei ole kokemuksia siitä että mitä erämaan jälkeen elämässä yleensä tapahtuu eli että meneekö se täsmälleen Herran askelissa tässä asiassa vai eikö evankeliumeista voi vetää mitään johtopäätöksiä omaan elämäämme liittyen koska olemme kaikki Kristuksen seuraajat niin erilaisia persoonoiltamme? Voiko esim. erämaa kestää koko loppuelämän? Itse olen alkanut miettiä tuotakin mahdollisuutta omalle kohdalleni.Nimittäin kun ajattelee, että joillakin Jeesuksen seuraajilla voi olla ristinään vaikka koko elämän kestävä fyysinen sairaus, niin eikö voi olla mahdollista sekin, että jollain sellaisella Jumalan lapsella, jolla ei ole vakavaa fyysistä sairautta, niin ristinä voi olla koko elämän kestävä erämaa?
Tuleeko erämaan
jälkeen keidas?
2121
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Erämaavaiheilla on aikansa, mutta sydämessään Jeesukseen uskova ja Häneen turvaava vilpitön kilvoittelija pääsee matkan varrella varmasti myös virvoittavien vetten äärelle. Ei Herra meitä pelkässä erämaassa kuljeta.
Psalmit:
23:1 Daavidin virsi. Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.
23:2 Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa.
23:3 Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden.
23:4 Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat."
Jollei jo ole tulleet, niin heränneen siulun pyydystäjät tulevat hyvin nopeasti tarjoamaan sinulle sitä "elävää vettä" jossain uskonlahkossa, nimittelevät ensin "uskonnolliseksi" ja lupaavat väkevämpiä henkiä, kun menet heidät mukaansa.