Kuika ihmeessä kotona olevat äidit saa
päivähoidon kakaroilleen kun työssäolevillekaan
ai aina paikkaa meinaa löytyä?
Jopa niin että äiti hoitaa yhtä kersaa kotonaan
ja vie yhden/muut hoitoon tai sitten vie kaikki
hoitoon ja menee kotiin koisaamaana päiväksi.
Ja tälläistä kustannetaan verovaroilla???
päivähoidon kakaroilleen kun työssäolevillekaan
ai aina paikkaa meinaa löytyä?
Jopa niin että äiti hoitaa yhtä kersaa kotonaan
ja vie yhden/muut hoitoon tai sitten vie kaikki
hoitoon ja menee kotiin koisaamaana päiväksi.
Ja tälläistä kustannetaan verovaroilla???
Vastaukset 18
Vanhimmat
...täytyy välillä päästä kapakkaan.
niitäkin vanhempia joita ärsyttää se että joutuvat viemään lapsensa hoitoon toiselle puolelle kaupunkia, samalla kun lähihoitopaikassa on useampia "kotiäitien" lapsia hoidossa. Ymmärrettäväähän se on että se ärsyttää. Tilanteet tosin voivat olla lasten kodeissa monenlaisia, eihän sitä tosiaan voi tietää, mutta kyllähän se päähän ottaa.
Asiaan vaikuttaa paljon ennenkaikkea lapsen tarve,
sosiaaliset ja tai lapsen kehitykseen vaikuttavat seikat ja on siihen monen moista syytä. Joskus asiat vaativat ulospäin ihmeellisen näköisiä päätöksiä, mutta silloin kun katsotaan vain hetkellisesti jotain asiaa ns. verhoraosta ei voi tietää kokonaisuutta. Lähtökotana on aina ja varmasti vain lapsen parasta ajateltu ratkaisu.
Eikä pidä unohtaa: Suomessa on oikeus saada jokaiselle lapselle päivähoito, jopa monesti täysin ilmaiseksi ja jos maksat ns. täyden maksun, niin olet suhteellisen hyväosainen.
Empä soisi kenenkää lapselta hoitoa kadehtivan, jokainen meistäkin on jonkun lapsi, tälläisiä meistäkin on tullut.....
Pienelle lapselle se hoitotädin syli saattaa olla se elämän kohokohta. Lapsi muistaa hyvin pitkään pienen lauseen: KIITOS PÄIVÄSTÄ....
Näin se juurikin on. Ei kaikilla tuo äly anna myöden, että pystyisi rationaalisesti katsomaan asiaa monelta kantilta ja vielä kun kateus paistaa läpi.
Lastensuojelu ohjaa lapsia päivähoitooon, jos perheessä on sosiaalisia tai terveydellisiä ongelmia. Se hoidossaoloaika on sitä aikaa, jolloin lapsi saa ainakin varmasti ruokaa, lepoa ja syliä, jolleivat vanhemmat pysty täyspainoisesti näitä tarjoamaan.
Sulla ittellä vielä olla lapsia, katsotaan sitten kun kasvat aikuiseksi niin voi sunkin mielipiteet muuttua.
mielestäni olisi oikeudenmukaista että ensisijaisesti hoitopaikka löytyy lastensuojelullisista syistä, eli jos on lapsen parhaaksi että hän pääsee hoitoon. . Jos äiti on kuitenkin kykenevä hoitamaan lapsia kotona,kuten useimmissa tapauksissa, niin silloin ei päivähoito-oikeutta pitäisi olla, ainakaan koko viikoksi. Nykyinen järjestely, että esim.toisen lapsen voi viedä hoitoon vaikka kykenisi hoitamaan häntä kotona, vie todellakin hoitopaikan sitä oikeasti tarvitsevalta. Totuus on mielestäni tämä, vaikka vähän julma, ainakin niin kauan kun niitä resursseja ei tunnu riittävän kunnilla järkestämään lisää päivähoitopaikkoja.
On perheessä sitten vaikka 5 lasta ja yksi tarvitsee jostain syystä sitä hoitopaikkaa niin asia ok, ei sen ole väliä onko ne muut lapset kotona, koulussa. Siis lapsi on aina oma yksilö ja hänen tarpeet ovat ne määrävä osatekijä, ei sinun tarpeet. En vähättele sinun tarvetta mutta älä ihmeessä lähde lapsilta kieltämään oikeutta elää mahdollisimman hyvää elämää. En tiedä vielä yhtäkään perhettä joka ei ole saanut tarvitsemaansa päivähoitopaikkaa, välttämättä ei sitä juuri toivomaansa mutta paikan kuitenkin, myös sinä. Muistutan, ettei se naapurin elämä välttämättä ole juuri sellaista kun se yhäkkiä katsomalla vaikuttaa.
Otat yhteyttä näistä asioista päättäviin ja äänestät sellasia henkilöitä jotka ovat valmiita parantamaan päivähoitopaikkoja yhteiskunnassa(niitä on harvassa.) Ei todellakaan toivota sellasta, että joidenkin lapset viesivät toisten lasten paikat päivähoidosta!
edellinen viestihän juuri alkoi sillä että aina lastensuojelullisissa tapauksissa on hyvä hoitopaikan löytyä, eli jos lapsen henkilökohtainen tilanne sitä vaatii. Muissa tapauksissa olen samaa mieltä että lapsen paras paikka on kotona, jos se vaan jotenkin on mahdollista. Tämän ovat tutkijatkin jo monesti todenneet.
kysymys lastensuojeluasiasta jos yksi perheenjäsen on hoitopaikassa ja muut makaa kotona.
asiaa 90 luvun puolivälistä.en nähnyt tarpeelliseksi hakea hoitopaikkaa lapsilleni mutta muut tahot totesi että koska olin silloin yh äiti ,kersat piti laittaa tarhaan ,sosiaalisista syistä.en tänä päivänäkään tiedä mitä ne sos. syyt oli.vilkkaita lapsia.herrijeee.kauhea vaiva talvellakin kun oli pimeää kun mörön perseessä ja kylmää kun siperiassa lähteä PULKALLA viemään itkeviä lapsia aamulla "hoitoon"
ei kai enää ole tuollaista käytäntöä, että on pakko viedä hoitoon .kaikkea sitä kanssa on ollut.
Ei tarvitse yhtään ihmetellä, että lapset sos. syistä hoitoon määrätään, kun tuonkin jutun lukee.
Kyllä lapsen kuuluu kasvaa sosiaalisessa ympäristössä ja varttua pikku hiljaa irti siitä äidin ikeestä. Tiedän jo itsekin tämän kun olen kasvanut äidin kanssa kaksin enkä ollut päivähoidossa kovinkaan paljoa. Nyt kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta ja yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä... Rajoittaa elämää todella pahasti kun ei uskalla mennä edes kauppaan kunnolla kun hävettää katsoa ihmisiä silmiin ja tuntuu etten omista kovinkaan kummoisia sosiaalisia taitoja.
kasvaneista lapsista ei tokikaan kasva sosiaalisia tilanteita pelkääviä. Kyllä kyse on aina monen asian summasta. Sehän on ihan vanhemmista kiinni, miten paljon sosiaalisa kontakteja lapsi saa. voi äly hoi.
Kannattaisi vähän mjiettiä, enne kuin tällaisilla palstoilla alkaa päätään aukomaan. Omasta mielestäni tuossa kirjoituksessa ei ollut mitään mikä viittaisi siihen, että lapset pitäisi sosiaalisista syistä pakolla viedä päivähoitoon. Se on vain asiasta syystäkin turhautuneen vanhemman mielipide ja ihmettelyä.
monenlaisia ihmeellisiä asioita. Silloin on lasten edun nimissä tehty paljon päätöksiä, jotka käytännössä osoittautuneet lasten edun vastaisiksi. Se on ollut ihan sosialistista aikaa kun vertaa esimerkiksi tähän päivään, jolloin yritetään miettiä kuumeisesti, kuinka lasten olisi mahdollista olla mahdollisimman pitkään kotona vanhempien kanssa.
Käsitykset näistä ja monista muista asioista muuttuvat sen mukaan millä vuosikymmenellä elämme ja mistä päin asiaa kulloinkin katsotaan. Ensi vuosikymmenellä saattaa taas olla ihan eri ääni kellossa. Siitä syystä lasten vanhempien on erittäin tärkeätä muistaa, että viime kädessä he tekevät päätökset tällaisissa asioissa ja heidän tulee kuunnella sitä ääntä, joka heistä itsestään lähtee ja toimia sen vaihtoehdon mukaan, joka on heidän mielestään sopivin heidän lapsilleen.
Itse olen yksinhuoltajaäidin kasvatti. Hyvin olen tullut pärjänneeksi. Jokaisella meistä on elämässään omat vastoinkäymisensä, mutta niitä ei kannata jäädä liikaa märehtimään. Muistan kuitenkin selvästi, kuinka juuri 90-luvulla (ja vielä silloin!) perhettämme pidettiin jotenkin eriarvoisessa asemassa ja jotenkin kolmannen luokan kansalaisina ja ehkä älyltäänkin hieman heikompina, koska perheessämme ei ollut miestä eikä isää. Ihan kuin se oliksi ollut jotenkin meistä johtuvaa tai meidän tai äitini valinta. Jälkeenpäin äitini on saanut kiitosta ja kunniaa siitä kuinka hyvin on lapsensa yhteiskuntaan kasvattanut ja vielä ihan yksin. Vaikka rahat olivat tiukalla, meillä oli kuitenkin kaikki mitä tarvitsimme. Ruokaa, vaatteita, koti, harrastuksia ja välittävä äiti. Äiti, joka jaksaa huolehtia meistä vielä tänäkin päivänä, vaikka voisi aivan hyvin keskittyä omiin tarpeisiinsa ja harrastuksiinsa. Meidän äiti on hoitanut perheessämme kahden vanhemman tehtävät, sekä äidin että isän. Hyvää isänpäivää, äiti!