Kiitos Sinulle, Kaikkivaltias Jumalani,
että tapoit poikani jo kolmen kuukauden ikäisenä!
Vai pistitkö Sinä suuressa viisaudessasi Saatanan töihin? Tutkimattomat ovat tosiaan Sinun tiesi.
Se tie vei minut kiroamiskalliolle.
Kirosin Sinut!
Olin kyllä tehnyt pahaakin,
mutta poikani tappaminen oli kohtuuton rangaistus!
Luin kuitenkin Raamatun läpi,
että voisin sanoa tietäväni jotain uskonnostani.
Se lukeminen pelasti minut!
Erosin kirkosta.
Pääsin yhdestä vihasta.
Vihasta, joka kumpuaa katteettomista lupauksista,
valehtelusta.
Nyt vain ihmettelen tämän elämän monimuotoisuutta ja erikoista kaaottisuutta, joka kuitenkin toimii. Elämä jatkuu
tällä mitättömän pienellä pallollamme.
Oma elämäni on saanut uuden suunnan:
Haluan pelastaa ihmisiä
noilta katteettomilta lupauksilta
ja julmilta pelotteluilta.
Perkele, saatana ja helvetti
eivät pelota enää minua,
sillä en usko niihin.
Taivaaseen en enää haikaile,
sillä en usko siihenkään.
Elän tätä ainutkertaista lyhyttä eläämääni
mahdollisimman "hyvin"
eli teen valintoja omantuntoni mukaan.
Haluan lisäksi rakastaa
kuten kehottivat idän viisaat Jeesuksellekin.
Usko on ihmismielen ihmeellinen ilmiö!
Uskon, että opimme vielä lisää uskosta.
Uskon myös, että tarve persoonallistaa Tuntemattomia ilmiöitä
jää aikanaan ihmiskunnan historialliseksi
kehitysvaiheeksi.
Amen!
että tapoit poikani jo kolmen kuukauden ikäisenä!
Vai pistitkö Sinä suuressa viisaudessasi Saatanan töihin? Tutkimattomat ovat tosiaan Sinun tiesi.
Se tie vei minut kiroamiskalliolle.
Kirosin Sinut!
Olin kyllä tehnyt pahaakin,
mutta poikani tappaminen oli kohtuuton rangaistus!
Luin kuitenkin Raamatun läpi,
että voisin sanoa tietäväni jotain uskonnostani.
Se lukeminen pelasti minut!
Erosin kirkosta.
Pääsin yhdestä vihasta.
Vihasta, joka kumpuaa katteettomista lupauksista,
valehtelusta.
Nyt vain ihmettelen tämän elämän monimuotoisuutta ja erikoista kaaottisuutta, joka kuitenkin toimii. Elämä jatkuu
tällä mitättömän pienellä pallollamme.
Oma elämäni on saanut uuden suunnan:
Haluan pelastaa ihmisiä
noilta katteettomilta lupauksilta
ja julmilta pelotteluilta.
Perkele, saatana ja helvetti
eivät pelota enää minua,
sillä en usko niihin.
Taivaaseen en enää haikaile,
sillä en usko siihenkään.
Elän tätä ainutkertaista lyhyttä eläämääni
mahdollisimman "hyvin"
eli teen valintoja omantuntoni mukaan.
Haluan lisäksi rakastaa
kuten kehottivat idän viisaat Jeesuksellekin.
Usko on ihmismielen ihmeellinen ilmiö!
Uskon, että opimme vielä lisää uskosta.
Uskon myös, että tarve persoonallistaa Tuntemattomia ilmiöitä
jää aikanaan ihmiskunnan historialliseksi
kehitysvaiheeksi.
Amen!
Vastaukset 10
Vanhimmat
kuolema johtunut synneistäsi. Sellaista tapahtuu joskus uskovillekin. emme tiedä miksi.
Vanhurskas otetaan pois pahuutta näkemästä, pois pahasta maailmasta, taivaaseen.
Herra tahtoo edelleen vetää sinua puoleensa. Hän ei ole sinua hylännyt vaan etsii edelleen.
Kun on menettänyt lapsensa, on hihhuleiden turha tulla siihen viereen vinkumaan. Häpeä.
Jumalaa ei ole olemassa, mitä kohtaa et ymmärtänyt?
on aina ikävää menettää läheisiään. itse olen tullut myös samaan tulokseen kanssasi, ettei minkään muotoisia tai näköisiä jumalia ole olemassa VARSINKAAN rakastavia jollaisiksi monet niitä väittää.
yksikään hyvä/rakastava yliluonnottomuus ei tekisi hmm "alaisilleen" niin julmia asioita, kuin täällä tapahtuu.
minä olen menettänyt niin monia läheisiäni, että jos jotain olisi olemassa ns. kuoleman jälkeen niin varmasti joku heistä olisi asiasta tullut kertomaan.
"Usko on ihmismielen ihmeellinen ilmiö! "
ennemminkin usko on ihmismielen ihmeellinen häiriö.
uskonnot(usko mukaanluettuna) ovat sairaus, joka täytyisi saada ihmisistä pois. historia todistaa, ettei niistä ole ollut muuta kuin harmia ja minkä takia? olemattoman mielikuvitusolennon..
On kai monenlaisia käsityksiä Jumalasta ?
Kukin lahko pitää omia tulkintojaan oikeana .
Hyvä että elämme maassa jossa päitämme ei enää katkota uskonnollisten näkemystemme takia .
Mutta onko Jumala todellinen vai ihmisen itse keksimä satuolento ?
Mistä kaikki olevainen on lähtöisin ?
Jumalako meidät on synnyttänyt jossakin "alkupamahduksessa" ?
Kun katsoo ympärilleen alkaa tuntumaan siltä että
ns. Jumala ei ohjaa täällä elämämme tapahtumia vaan hän on luonut edellytykset elämälle , materian , luonnon lait .
Naiset luovat elämää, synnyttävät lapset .
Miksi vanhemmat joutuvat kokemaan sellaisen maailmanlopun kuin lapsen kuoleman ?.
Mikä tarkoitus on pienen lapsen kuolemassa miksi ns.Jumala sallii sellaista tapahtuvan ?
Mitä on synti , ehkä syntiä ei olekkaan vaan se on ihmisten keksimä , jonkinlainen lain jatke ?.
Harvoin kuulee näin rehellistä tilitystä. Moni muukin on näitä asioita miettinyt ja ihmetellyt. Samoin minä.
Viha ja rakkaus, siinä tunteet!
Hienoa, että vihasi jälkeen jaksat ponnistella hyvän asian eteen. Jäihän sinulle mahdollisuus rakastaa vaimoasi ja toivottavasti sinulla on myös muita lapsia! Perheen eteen tuollaisenkin kokemuksen jälkeen on hyvä ja tärkeää ponnistella. Miten elät nyt omantuntosi mukaan? Mihin haluat satsata tuollaisen ikävän kokemuksen jälkeen? Mitä tuon koettelemuksen jälkeen koet elämässäsi tärkeäksi?
ja rakkauteni
ovat vaillinaisia.
Vihani sammuu helposti, onneksi.
Myös rakkauteni sammuu aika helposti, ikävä kyllä.
Yksi syy avioerooni oli erilainen suremistapa,
toinen taas tämä uusi valaistumiseni
eli eroaminen uskontokunnista. Muitakin syitä oli tarpeeksi. Eräs niistä oli perheväkivaltani.
Rakkauteni lapsiini on kuitenkin säilynyt,
vaillinaisena.
Eroni takia näen heitä turhan vähän.
Omatuntoni näet johdattaa minua etsimään rakkautta
kaikkien vapaiden naisten sylistä.
Poikani kuolemasta on mennyt jo 14 vuotta.
Opin tuon Jumaluus- valheen lisäksi sen, että eilistä päivää ei takaisin saa
eikä huomista päivää voi tietää,
joten yritän elää tänään.
Hassua, ihan luulisin kakkosexäni seurailevan kirjoituksiani täälläkin.
Hän ehkä haluaisi minun menevän torille tai peräti telkkariin tunnustamaan kaikki pahat tekoni avioliitossamme.
Aika näyttää...
Se näytti jo,
että ME tosiaan rakastimme ja vihasimme paljon.
On kylmä ja kolkko elämäsi, jos olet tullut tuollaiseen toteamukseen. Miten tyhjää ja lohdutonta surussa. Ihminen vain kuolee ja häntä ei sitten enää missään ole.
Tiedän uskovaisia, jotka ovat menettäneet lapsen tai jopa lapsia. Eräskin pariskunta menetti kolme lasta, elivät muutaman viikon tai kuukauden ja kuolivat pois. Sitten tuli firman konkurssi ja meni kaikki - myös ty sen mukana. Tänään pariskunta on levollinen ja onnellinen. Kertovat ja kiertävät evankelistoina. Heidän luottamuksensa ja uskonsa rakastavaan Jumalaan ei ole sammunut. He uskovat lasten olevan nyt perillä kotona. Jumala on meidän Luojamme - Hänellä on oikeus säätää maallisten päiviemme määrä. Lapset ovat vain lainalahja meille ja heidän kasvatus on Herralta saamamme tehtävä täällä. Itse olen ollut naimisissa ja minulle ei ole suotu yhtään lapsen syntymän ihmettä, mutta ei myöskään luopumisen tuskaa. Minulla on sitten muuta tehtävää. Jospa voit joskus vielä aidosti kiittää Jumalaa ja pääset surusi ja metetyksesi yli. Herra auttakoon sinua tässä vaikeassa vaiheessa!
huolenpidostasi,
mutta tänne kylmään pohjolaan syntyneenä
en pelkää kylmää niin paljoa kuin helvetin kuumaa.
Jokaisen elämään mahtuu iloa ja surua,
mutta miten niiden esiintymisen selittää, on sitten se uskon asia.
Toivon sinun pysyvän vahvan uskossasi, ettei maailmankuvasi järky liikaa. Itselleni tuo uskosta luopuminen oli helppoa, sillä olin ollut tavallinen lapsikastettu suomalainen, joka ei tosissaan edes ajattele Raamatun tarinoita, vaikka niitä hänelle monessa paikassa kerrotaankin.
Herra voi auttaa, jos tahtoo,
häneen uskovia.
Minua auttaa vain pienuuteni ja vaillinaisuuteni tunnistataminen ja tunnustaminen.
Siihen taas johtaa vaikka nykyajan tähtitieteen alkeisiin tutustuminen.
Totuus, kylmä tai kuuma,
olkoon toiveissamme,
vaikkakin ikuisesti tavoittamattomissa!
Uskon toki ihmisyksilön ainutlaatuisiin kokemuksiin ja aistimuksiin, mutta en voi uskoa niiden olevan ainoan oikean Totuuden.
Tietysti helppo on luopua uskosta,jos ei ole siinä koskaan ollutkaan. Kuitenkin kiittelit pettyneenä Jumalaa. Liekö sinulla sittenkin ollut hivenen sitä uskoa, mutta tämän surun myötä sekin meni.
Minä ainakin vakavasti uskon, että pienokaisesi on nyt Taivaan kodissa. Hänen ei tarvinnut olla kauaa tässä pahassa, kylmässä maailmassa. Ei hän ainakaan missään pahassa paikassa ole. Voimia sinulle ja osanottoni. On raskasta hyväksyä oman lapsen menetys, ei sitä sivullisena voi edes yrittää ymmärtää.