Uskotko Häneen, jonka lävistit ?

Kun luot katseesi Häneen, jonka lävistit, niin
sinä UUDESTISYNNYT ylhäältä. Näin tekee myös
viimeisten päivien Israel. Ja pelastuu sekä
vihamieliseltä maailmalta että kadotustuomiolta.

Alla oleva teksti on lainattu tuntemattomalta.

Seikkaperäinen opetus Dan 12:10 jakeeseen keskittyen. Mutta lukekaamme viitekohdat
sekä Sak loppuun saakka.

Sak 12:10
Mutta Daavidin sukuun ja Jerusalemin asukkaisiin minä vuodatan armon ja rukouksen nöyrän hengen.
Ja he kohottavat katseensa minuun, kohottavat katseensa häneen, jonka ovat lävistäneet.
He surevat häntä, niin kuin surraan ainoaa poikaa, ja valittavat häntä katkerasti, niin kuin esikoista valitetaan
[Hes. 39:29; Joel 3:1 | Jer. 6:26; Aam. 8:10]


On se vaan merkillistä, miten kristillistä Sakariaan kirjan kohdan 12:10
tulkintaa yritetään täällä mitätöidä täysin käymättömillä selityksillä, ja
nimenomaan jopa näillä kristillisillä palstoilla.

Kristityille ei ole alkuunkaan epäselvää se, mistä Sakariaan kirjan
kyseinen kohta ennustaa. Se on ollut meille selvää jo alusta asti,
eikä sitä tulkintaa horjuta kristillisen sanoman vastustajien taholta
tapahtuva kohdan toisin tulkitsemien.


Jo evankelista Johannes lainasi evankeliuminsa kohdassa Joh. 19:37
kyseistä Sakariaan kirjan jaetta seuraavasti:

”kai palin hetera grafee legei: `opsontai eis hon eksekenteesan´.”

Eli suomeksi:

”ja vielä sanoo toinen kirjoitus: `He luovat katseensa häneen, jonka he
ovat lävistäneet´.”

Evankelista Johannes oli siis evankeliumiaan kirjoittaessaan lukenut
Sakariaan kirjan kyseisen kohdan sellaisesta tekstistä jossa luki:

”He luovat katseensa häneen…”

Sen sijaan hänen lainaamassaan tekstissä ei lukenut:

”He luovat katseensa minuun…”

Johanneksen evankeliumin mukaista tekstiä oli myös Justinus Marttyyri
lukenut käytössään olevasta Sakariaan kirjan kreikankielisestä versiosta.

Hän näet kirjoitti toisen kristillisen vuosisadan puolenvälin tienoilla
kolme merkittävää tekstiä, jotka ovat säilyneet meidän luettaviksemme,
Outi Lehtipuun ja Matti Myllykosken käännöksinä suomeksi.

Justinoksen ensimmäisen apologian kohta 52: 10 – 12 kuuluu seuraavasti:

(10) Profeetta Sakarjan kautta on ennustettu, mitä juutalaisten sukukunnat
sanovat ja tekevät, kun he näkevät hänen tulevan kunniassaan.

Sanat kuuluvat näin:

”Minä käsken neljää tuulta kokoamaan hajaannuksessa olevat lapset.
Minä käsken pohjoistuulta tuomaan heidät ja etelätuulta olemaan
vastustamatta.

(11.) Silloin Jerusalemissa on suuret valittajaiset, ei suiden eikä kielten,
vaan sydämen valittajaiset. He eivät repäise vaatteitaan, vaan omatuntonsa.

(12) Heimo heimolta he valittavat, ja silloin he katsovat häneen, jonka ovat
lävistäneet. He sanovat: `Miksi, Herra, olet johtanut meidät harhaan pois
tieltäsi? Kunnia, jota meidän isämme siunasivat, on tullut meille häpeäksi.’”


Dialogissaan juutalaisen Tryfonin kanssa Justinos tulkitsee monessa kohtaa
Sakariaan kirjan profetiaa seuraavasti:


(14.8) – Tryfon, sanoin, jotkut näistä ja muista samanlaisista profeettojen
sanoista kertovat Kristuksen ensimmäisestä tulemuksesta, jossa hänen on
kuvattu ilmestyvän kuolevaisena, ilman kunniaa ja kauneutta.

Toiset taas kertovat hänen toisesta tulemuksestaan, kun hän saapuu kunni-
assa ylhäällä pilvissä ja teidän kansanne näkee ja tunnistaa hänet, jonka he
lävistivät, kuten Hoosea, yksi kahdestatoista profeetasta, ja Daniel ovat en-
nustaneet.

(Tässä edellä Justinos on muistanut väärin lainauksensa lähteen, kirjoittaen
Hooseasta vaikka kyse on Sakariaasta).


(32:2) Minä vastasin: – Hyvät herrat, olen nähtävästi puhunut vaikeatajui-
sesti ja hämärästi, jos en ole osoittanut lainaamistani kirjoituksista, että
hänen hahmonsa oli vailla komeutta; että hänen sukuaan ei voi selvittää;
että hänen kuolemastaan rikkaat annetaan kuolemaan; että hänen haavo-
jensa hinnalla me olemme parantuneet ja että hän oli niin kuin karitsa,
joka viedään teuraaksi.

Tai jos en ole tehnyt selväksi, että hänellä on kaksi tulemusta: ensimmäinen,
jossa hän joutui teidän lävistämäksi, ja sen jälkeen toinen, jolloin te tunnis-
tatte hänet siksi, jonka olette lävistäneet.

Silloin teidän heimonne valittavat, kukin heimo erikseen, ja erikseen niiden
miehet ja naiset.


(64:7) Muistakaa myös toiset jo lainaamani sanat, jotka samoin on lausuttu
Daavidin kautta. Niissä todetaan, että hän tulee taivaan ääristä ja laskeutuu
jälleen samoihin paikkoihin.

Näin te tulette tietämään, että hän ilmestyi ylhäältä Jumalana ja tuli ihmi-
seksi ihmisten joukkoon ja palaa kerran takaisin.

Silloin ne, jotka hänet lävistivät, näkevät hänet ja vaikeroivat.


(118:1) Luopukaa siten mieluummin riidanhalustanne ja tehkää parannus
ennen tuomion suurta päivää, jolloin kaikki teidän heimonne, jotka lävistivät
tämän Kristuksen, puhkeavat valitukseen – kuten olen jo osoittanut kirjoituk-
sissa ennustetuksi.

Olen jo selittänyt ennalta julistetuksi senkin, kuinka Herra on vannonut (Ps.
110:4): “Sinä olet ikuinen pappi, sinun pappeutesi on Melkisedekin pappe-
utta.”

Olen jo puhunut Jesajan profetiasta, jonka mukaan Kristuksen piti tulla hau-
datuksi ja nousta kuolleista (Jes. 57:2): “Hänen hautansa otetaan keskeltä
pois.” Useasti olen sanonut, että tämä sama Kristus on kaikkien elävien ja
kuolleiden tuomari.


126:1-2 Tämä on se, jota on kerran kutsuttu suuren neuvoston enkeliksi, jota
Hesekiel kutsui mieheksi, Daniel Ihmisen Pojaksi, Jesaja lapseksi, Daavid
Kristukseksi ja kunnioitettavaksi Jumalaksi, monet Kristukseksi ja kiveksi, Sa-
lomo viisaudeksi, Mooses Joosefiksi, Juudaksi ja tähdeksi, Sakarja auringon-
nousuksi sekä Jesaja edelleen kärsiväksi, Jaakobiksi, Israeliksi, sauvaksi, ku-
kaksi, kulmakiveksi ja Jumalan Pojaksi. –

Tryfon, jos te olisitte tunteneet hänet, minä sanoin, te ette herjaisi häntä,
joka on jo tullut, syntynyt, kärsinyt ja astunut taivaaseen.

Kun hän on tuleva takaisin, teidän kaksitoista heimoanne valittavat. (2) Jos
olisitte ymmärtäneet, mitä profeetat ovat sanoneet, te ette olisi kieltäneet
hänen olevan Jumala, ainoan, syntymättömän ja nimeämättömän Jumalan
Poika.


Näin siis Justinus Marttyyri edellä opetti aikansa juutalaisia ymmärtämään
Sakariaan kirjan profetiaa oikein, eli kristillisen tulkinnan mukaisesti.



Vanhan testamentin profeettakirjojen selitysteoksessa neljännessä osassa,
vuodelta 1956, otettiin kantaa Sakariaan kirjan tekstijakson 12: 10 – 14
merkitykseen. Kirjan sivun 450 alaviitteestä saamme lukea:

”12:10-14. Tässä (v.10) kohtaa kohtaa meitä eräs VT:n vaikeimpia ongelmia.
Kuka on se, ”jonka he ovat lävistäneet” ja jota he nyt haikeasti valittavat ja
katkerasti murehtivat?

On luultu voitavan löytää selvä aikahistoriallinen ratkaisu: ”

Jatkossa kirjoittaja selostaa käymättömiä aikahistoriallisia ratkaisuja, joita on
turha tässä toistaa.

Sitten, kirjoittaja merkittävästi jatkaa:

”Alkuteksti ratkaisevassa kohdassa v. 10 on kuitenkin virheellinen tai tahalli-
sesti muutettu: ajatusyhteyden mukaan sanonta `he katsovat minuun´ jne.
tarkoittaisi Herraa (jumalaa), joka jakeessa puhuu, mutta se ei voi olla tar-
koitus.

Sen asemasta on luettava: He katsovat häneen, jonka he ovat lävistäneet;
niin on Septuagintakin paikan ymmärtänyt ja samaa edellyttää lukutapa
Joh.19:37…”

(Septuagintalla kirjoittaja tarkoitti Septuagintan alkuperäisiä versioita,
ei myöhemmin hepren masoreettisen tekstin mukaisiksi muokattuja.)

Näin siis A. F. Puukko kyseisen selitysteossarjan neljännessä osassa.


Uuras Saarnivaara kirjoitti ”Voiko Raamattuun luottaa?” kirjansa (1982)
sivulla 590 Sakariaan kirjan 12 luvun merkityksestä seuraavaa:


”12. Sota Jerusalemia ja Israelia vastaan. Herra suojelee sitä ja sen jälkeen
vuodattaa `Daavidin suvun päälle ja jerusalemin asukasten päälle armon
ja rukouksen Hengen. He katsovat minuun, jonka he oaavat lävistäneet.
…Sinä päivänä on Daavidin suvulla ja Jerusalemin asukkailla avoin lähde
syntiä ja saastaisuutta vastaan.`”


Sivun alaviitteessä kirjoittaja lisää:


”Tätä profetiaa on tulkittu eri tavoin: Puukko (PVS,IV,450) soveltaa sen mak-
kabilaiskauteen, mutta se ei siihen sovi. Scofieldin selitysraamattu selittää
sen tarkoittavan Hermagetonin sotaa ja Kristuksen toista tulemista, mutta se
ei sovi niihinkään (Sk 14 luku puhuu näistä asioista). E:Sauer (SML,232a.)
tulkitsee sen tarkoittavan Kristuksen toisen tulemisen yhteydessä tapahtuvaa
Israelin kansallista katumusta ja hengellistä uudestisyntymistä. Tätä viimeksi
mainittua se kyllä tarkoittaa, mutta ei Kristuksen toisen tulemisen yhteydessä,
vaan Googin sodan jälkeen (joitakin vuosia ennen Kristuksen tulemista) to-
teutuvana. …”

Näin siis Saarnivaara edellä.

Saarnivaara piti siis lukutapaa ”He katsovat minuun…” oikeana, kuten hänen
”Jumalan kansan Pyhä Raamattu” - versiostaankin ilmenee.

Siinä hän tosin kysyi, Sakariaan kirjan kohtaa 12:2-10 tarkoittaen:

”12: 2-10: Olisikohan tämä ennustus sodasta, joka seurasi Israelin julistauduttua
itsenäiseksi puolivälissä 1948?”


Vanha kirkkoraamattu käänsi nykyisen masoreettisen heprean tekstin mukaisesti:

”He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet”

Uusi kirkkoraamattu kääntää, toistaen molemmat versiot:

”Ja he kohottavat katseensa minuun, kohottavat katseensa häneen, jonka ovat
lävistäneet.”

Useat Raamatun kääntäjät ovat ottaneet todesta sen jo A. F. Puukon esittämän
näkemyksen jonka mukaan jakeen Sak.12:10 teksti on virheellinen, tai jopa ta-
hallisesti virheelliseksi muutettu.

He ovat kääntäneet jakeen sanat kuulumaan: ”He kohottavat katseensa häneen”.
eli yhtä pitäviksi jatkon sanojen kanssa, jotka kertovat ”hänen” suremisestaan.

Jos kuitenkin pidämme heprean masoreettisen tekstin lukutapaa ”he luovat kat-
seensa minuun” alkuperäisenä ja oikeana, paras käännösratkaisu mielestäni löy-
tyy tällöin vuonna 1997 painetusta nykykreikankielisestä tekstilaitoksesta, jossa
Sakarian jakeen 12:10 sanat kuuluvat:

Θα βαλω στους απογονους του Δαβιδ και τους κατοικους της Ιερουσαλημ πνευμα
μεταμελειας ωστε να ζητησουν το ελεος μου. Τοτε θα στρερψουν το βλεμματα τους
σ εμενα εξαιτιας εκεινου που τον τρυπισαν. Θα τον θρηνησουν οπως θρηνουν εναν
μονογενη, θα τον κλαψουν πικρα οπως κλαινε εναν πρωτοτοκο.

=

”Olen vuodattava Daavidin jälkeläisiin ja Jerusalemin asukkaisiin katumuksen
hengen, niin että he etsivät minun laupeuttani. Silloin he tulevat kääntämään
heidän katseensa minuun, hänen tähtensä jonka he lävistivät. He tulevat vaike-
roimaan häntä kuten vaikeroidaan ainosyntyistä, ja he tulevat itkemään katke-
rasti häntä, kuten itketään esikoista.”