Ei ihminen tai sielu synny maapallolle uudelleen ihmisenä. Se on vain tämän poloisen pienen ihmisen omaa erittäin narsistista, hyvin itsekeskeistä ja itserakasta ajattelua. Ikäänkuin ihminen ja ihmishahmo olisi se maailmankaikkeuden tärkein, tomusta syntynyt. On hölmöä että tämä paikka täällä olisi joku jatkuva kiertokattila ja sielut tuhansia vuosia sitten tulisivat ja pyörisivät täällä aina vaan. Se on jopa todella lohdutonta. Eiköhän sielut saa rauhan kuoleman jälkeen jossain toisessa "todellisuudessa", ei tänne enää synnytä uudelleen. Mieluummin uskon vatänne ikka kristinuskoon kuin tällaiseen edestaas maapallolle laukkaamiseen.
Ei ole uudestisyntymistä
Sielu
21886
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
jälleensyntyminen on. :-)
Minulle on itsestään selvää, että ajaton sielu on ikuinen.
Miten ajattomuus voisi muuta ollakaan?
Elämämme ovat vain hetkellisiä välähdyksiä ikuisessa jatkumossa.
Ei ole kuolemaa.
Elämämme ovat apukäsitteitä joita sielu käyttää kehittyäkseen. Ne eivät ole todellisia. Sielukin on apukäsite jota sielun isukki Universumi käyttää. Sekään ei ole absoluuttisessa mielessä todellinen. Ja lopulta on hylättävä Universumikin, siis käsitteenä.
sillä elävät tietävät että heidän on kuoltava (fakta),
mutta kun sitten kuolee, niin kuolleet eivät tiedä kuolemaa olevan, sillä kuolemassa ei ole ajatusta eikä tekoa!
Kuolleille kuolemaa ei ole, ja elävät eivät tiedä siitä mitään muuta, kuin sen, että heidän on kuoltava eräänä päivänä!
Elävillä ei ole kuolemaa, eiväthän he sitä tiedä, että kuolleet hautaavat kuolleita, ja silti he sanovat; " Ei ole kuolemaa"
Toisissa kuolema tekee työtään, toisissa elämä!
Valitse siis elämä!
eivät kuiole koskaan vaan ovat tulevia jumalia.
" Sillä katso, se päivä on tuleva,
joka palaa kuin pätsi,
ja kaikki julkeat
ja kaikki, jotka tekevät sitä, mikä jumalatonta on,
ovat oljenkorsia,
ja heidät polttaa se päivä, joka tuleva on, sanoo Herra Sebaot,
niin ettei se jätä heistä
juurta eikä oksaa" Malakia 4: 1
" Ja tallaatte jumalattomat;
sillä he tulevat tomuksi teidän jalkapohjienne alle
sinä päivänä, jonka minä teen.
sanoo Herra Sebaot" jae 3
he varmasti ovat jumalaia, mutta jumalattomia jumalia, joten lopputulos on tässä!
Mikä se on sellainen jumala, jonka yli me kuljemme, ja joita me tallaamme?? ..Eivät he tulessa käsittelyn jälkeen enää mitään jumalia ole, vaan tomua!!
Ei tomu ole jumala!!
joten tuo uhkaus ei noske minua.
Minulla on eri totuus.
Olet aivan oikeassa. Usko individuaaliin kuolemattomaan sieluun joka kehittyy eri asteille ja inkarnoituu uusiin ruumiisiin on vain pelkkää egoismia mitä ihmismieli luo tunteakseen itsensä tärkeäksi - ja tietenkin vähän parammeaksi kuin naapuri, joka lienee vielä melko nuori sielu...
Jos riiputaan kiinni missä tahansa käsitteessä, oli se sielu, Jumala tai ihminen, niin se on egoismia.
Ei-uskominen on myös egoismia. Uskominen ja ei-uskominen ovat egoismia.
on olevinaan hyvä ilmaisu, siis kaikki fyysinen on harhaa.
Todellisuus on subjektiivinen olotila, vailla aineen painolastia.
Uudestisyntymä on kristillistä kun taas jälleensyntymä on eikristillistä.
Uudestisyntymä tapahtuu uskoontulonhetkellä, kun otamme Jeesuksen vastaan ja saamme syntimme anteeksi. Pyhä Henki tulee meihin ja kanava Jumalan puoleen avautuu, se joka on ollut suljettuna ennen uskoontuloa.
Jälleensyntymä on sitä että uskotaan että synnytään aina uudelleen kunnes ollaan valaistuttu, jotenkin näin se menee kait. En ole tähän puoleen syventynyt, koska se ei kiinnosta minua, ajattelen että se on harhaa joka vie pimeyteen.
Jälleensyntymää varmaan tarkoitit, vaikka kirjoitit uudestisynymä.
En sinua mitenkään halunnut näpäyttää vaan ystävällisesti oikaista.
edestaas laukataan, kyllä kyllä. Jotkut tulevat tänne jopa vuoden päästä uudelleen, oisko se laukkaamista, joillakin(vanhoja sieluja ja taiteilijoita) menee 1000 vuottakin paluuseen.
Lopulta kuitenkin kun sielu kehittyy hän tulee Jumalaksi ja jälleensyntyminen tulee vapaaehtoiseksi. Tälläinen sielu voisi olla esim Äiti Amma.
Eletään ihmisiksi niin meistäkin tulee Jumalia.
Kerropas mistä sinä tälläistä tiedät?
löytyy myöskin täältä internetistä.
Kirjat ovat yksi tiedon lähde, minulla on paljon rajatiedon kirjoja.
Tunnen myöskin muutamia teosofi-ihmisiä.
että kaikki kirjat ovat kirjoitetut totuudessa!
Silloinhan ei ole kirjoja joissa lukisi valhetta!
Koska puhuttu puhe, voidaan siirtää kirjoihin, niin kuolemattoman sielun mukaan maailmassa ei ole valheen puhujia!
Ja kuitenkin käräjätuomarit saavat siitä leipänsä että tuomitsevat valehtelijoita joka päivä!
Tämä taas johtaa siihen, että on vain ajan kysymys, milloin " kuolematon sielu" on tuomarin edessä valheesta ja petoksesta syytettynä,...ja vasta silloin hän änkyttää...
kerron vain sen jonka tiedän.
Mutta ne jotka tulkitsevat raamattua kirjaimellisesti ovat fundamentalistisia valehtelijoita.
Niinkuin nyt tuo haudassa makaaminen tiedottomassa tilassa...
Tiedätkö muuten että universumissa on kuolemattomia sieluja miljardeja enemmän kuin on tähtiä ja planeettoja. Me kaikki ollaan kuolemattomia sieluja, ainoastaan mustan maagikon sielu voi hävitä. Tämä sinulle varoitukseksi.
Sinähän todistat oman itsesi puolesta, eikä sinulla ole todistajaa, joka todistaisi että puhut totta!
Eihän me tulkita Raamattua kirjaimellisesti, sillä mm. Jeesuksesta sanottiin"
Kaiken minkä Jeesus puhui heille, hän puhui vertauksin, ja ilman vertausta hän ei puhunut heille mitään"!
Kuinka sinä sitten sanot: " Tulkitsemme Raamattua kirjaimellisesti"?
Ei vertausta tulkita kirjaimellisesti, sehän on kielikuva!
Tiedän että maailmankaikkeudessa on asuttuja planeettoja vaikka kuinka paljon, ...mutta vain tämä planeetta on se planeetta, joka on täynnä kuolevia sieluja!
Miksi?
Siksi , koska kaikki sielut ovat syntiä tehneet, ja muualla syntiä ei ole!
ei ole pakko uskoa minun juttuja. Uskovaiset ne todistelee.
En tunne raamattua mutta minusta sinä toistat raamatunlauseita niinkuin ne on kirjoitettu.
näkyy vastauksesta.
Kukaan meistä ei ole uusi sielu - meistä jokainen on kerännyt kokemuksia aikaisemmista elämistä.
Sielut laskeutuvat maahan ja ne palaavat tänne uudelleen ja uudelleen, kehittyen kohti korjausta. Ruumiit, joihin ne asettuvat, pysyvät enemmän tai vähemmän samankaltaisina, mutta sielun tyypissä tapahtuu muutoksia. Tästä käytetään myös termiä "sukupolvien kehitys".
Sielun yhdistyminen ruumiiseen on korjauksen apukeino. Ihmistä nimitetäänkin sieluksi eikä ruumiiksi. Ruumis itse on korvattavissa, aivan kuten nykyisin voidaan sisäelimiä korvata toisilla.
Ruumiin hyödyllisyys on ainoastaan siinä, että se toimii ulkoisena kotelona siinä toimivalle sielulle.
Jokainen sukupolvi muistuttaa fyysisesti aiemmin ollutta, mutta ne ovat toisistaan siinä, että joka kerta sielujen tänne laskeutuessa niille on kerääntynyt kokemusta aiemmasta täällä vietetystä elämistä.
Siispä jokainen sukupolvi omaa eri tyyppiset halut ja tavoitteet suhteessa aiempiin. Myös sellainen sukupolvi, jossa todellisuuden ja jumalallisuuden tuntemisen halu ei kehity, vie tehtävänsä päätökseen kärsimyksen kautta. Silloin se kulkee kärsimyksen avulla kohti todellista todellisuutta.
Ihmisen tuhansia vuosia kestänyt kehitys on halun eri tasojen kehittymistä. Halut ja pyrkimykset löytää tapoja niiden tyydyttämiselle ajavat eteenpäin teknistä ja tieteellistä kehitystä, ja siten ne määrittävät sivilisaation kehitystason.
Ihmiskunta menee eteenpäin koska halu jatkuvasti kehittyy pienemmästä suurempaan.
On kaksi tapahtumaa - syntymä ja kuolema, ja se mitä niiden välillä tapahtuu, on ainoalaatuista ja sen vuoksi kallisarvoista.
Tai jos asiaa katsotaan vastakkaisesta näkökulmasta: elämä ei ole yhtään mitään jos sen jälkeen on loppu, pimeys ja äkkisyvänne!
Missä meidän luomisemme kannalta on viisas, kaikki sisälleen sulkeva, looginen Luonto, joka ei luo mitään turhan takia?
Vai onko lakeja ja määtänpäitä, joita ei vielä ole löydetty?
Meidän maailmaa koskevat tutkimuksemme ovat vain viiden aistin, kosketuksen, hajun, kuulon, näön ja maun, tai niitä vahvistavien instrumenttien kautta tapahtuvaa tutkimusta maailman reagoinnista omiin toimintoihimme.
Se mikä on tutkimuksemme ulkopuolella jää meiltä havaitsematta, eikä sitä ole edes olemassa meidän kannaltamme.
Emme myöskään kykene tuntemaan että meiltä puuttuisi jokin aisti, sen enempää kuin kykenemme kaipaamaan kuudetta sormea tai samalla tavalla kuin näköaisti jää synnynnäisesti sokean käsityksen ulkopuolelle. Tästä johtuen ihminen ei milloinkaan tule löytämään luonnon kätkettyjä muotoja hänelle syntymässään annetuilla menetelmillä.