Ajattelin tälle palstalle tän kirjoittaa, kun kyse on kuitenkin miehen logiikasta.
Olen miettinyt että miksi miesten vaikeampaa keskustella henkeviä, kuin naisten?
Miehet ei muuta keskustelisikaan kun diiba daabaa; tyyliin kaunis ilma tänään. Ei kavereidensa kanssa, eikä myöskään parisuhteessa, en yleistä, mutta tämä toimii monilla miehillä juuri näin.
Diiba daaba keskustelut perustuu siihen mitä ympärillä tapahtuu, henkevät siihen miltä tuntuu.
Ja esim. parisuhteessa luulisi olevan tärkeämpää se että miltä tuntuu, kun yleiset asiat.
Sekin on yleistä, että jos parisuhteessa nainen vetää jostain esim. miehen tekemisitä herneen nenään, niin mies yrittää paikata tilanteen keskustelemalla diiba daabaa, ei kysytä, että mikä vituttaa, ja mitä asian hyväksi pitäisi tehdä, vaan yritetään diiba daaban avulla painaa villasella! Miksi?
Miksi diiba daaba keskustelut ovat niin mukavia, että ne paikkaavat henkisten keskuteluiden paikan kokonaan, oikeista asioista ei jutella ollenkaan???
Ja mitä miehet saavat diiba daaba keskusteluista, minusta henkevät keskustelut ovat antoisampia!?
En sano etteikö diiba daabaa voisi keskustella, mutta silloin kun ei pystytä syvällisempiin keskusteluihin ollenkaan, niin se on ongelma, ja toisin sanottuna parisuhteissa ei silloin keskustella ja ongelmat kasvaa ja kasaantuu!
Diiba-Daaba jutustelut
48
1204
Vastaukset
...keskustella jotain muuta kuin diiba-daabaa ja todennut, että naiset on aika huonoja ottaan vastaan rakentavaa kritiikkiä.
- närehet tässä maailmassa
Mies: "Mikä on vialla"
Nainen, naama norsunvitulla "Ei mikään"
Mies: "No kerro nyt mikä on vialla"
Nainen, naama norsunvitulla "Ei edelleenkään mikään"
Mies: No jos ei ole mitään onglelmaa, niin taidanpa lähteä Peran kanssa kaljalle
;) - miehen käsitys muusta kuin
diipadaapasta: antaa kritiikkiä. Voi luoja!
- harvinaisuus.....
yleensä nainen halua keskustella vain naapurin pirkon uudesta puserosta...
Mies haluaa keskustelun johtavan ratkaisuun ja toimenpiteisiin ,eikä naisen tapaista "henkevää" diibadaabaa...- kun oon muidenkin
jopa suht. vieraidenkin naisten kanssa jutellu ennemmin henkeviä, kun diiba daabaa.
Ja vastaavanlaisia miehiä joita tunnen on vähemmän, eli jotka keskustelisivat henkeviäkin, muutama vain... - ..harvinaisuus....
kun oon muidenkin kirjoitti:
jopa suht. vieraidenkin naisten kanssa jutellu ennemmin henkeviä, kun diiba daabaa.
Ja vastaavanlaisia miehiä joita tunnen on vähemmän, eli jotka keskustelisivat henkeviäkin, muutama vain...Yksikin joka haluaisi tai pystysi henkevään keskusteluun...
En ole tavannut, ainakaan naista.
Ehkä käsitys "henkevästä" on vain niin eri planeetalta... - löydät joskus
..harvinaisuus.... kirjoitti:
Yksikin joka haluaisi tai pystysi henkevään keskusteluun...
En ole tavannut, ainakaan naista.
Ehkä käsitys "henkevästä" on vain niin eri planeetalta...kuitenkin sellaisen naisen, koska tiedän että sellaisiakin on olemassa!
- tstorotta
olen samaa mieltä kanssasi. Miehille on ehkä vaikeaa puhua tunteisiin liittyvistä asioista. Itse jos vedän herneen nenään, niin minä puolestani en halua että mies tulee kyselemään mikä vituttaa jne.. Luulen, että se herne joko kasvaa tai menee entistä syvemmälle. Vaan haluan, että mies pähkäilee omassa mielessään, että mitäköhän tuli sanottua tai tehtyä. Kyllä se yleensä jossain vaiheessa hänelle valkenee ja sen jälkeen suostun keskustelemaan asiasta. Naisen logiikkaako? :D
- kans et koitetaan ite
miettiä ensin sitä omaa käyttäytymistä ym. et miks se toinen on vetäny herneen nenään, oletan ettei se toinen voi olla niin tyhmä ettei se tiä...
Mut joissain suhteissa mies ei tee tosiaan asian hyväks mitään, ei edes kysy et mikä vituttaa, saatika sitten et miettis omaa käyttäytymistään ennen sitä! - tstorotta
kans et koitetaan ite kirjoitti:
miettiä ensin sitä omaa käyttäytymistä ym. et miks se toinen on vetäny herneen nenään, oletan ettei se toinen voi olla niin tyhmä ettei se tiä...
Mut joissain suhteissa mies ei tee tosiaan asian hyväks mitään, ei edes kysy et mikä vituttaa, saatika sitten et miettis omaa käyttäytymistään ennen sitä!ei välttämättä tiedä (toivon mukaan pähkäillyt kuitenkin :)), että mikä mättää. Oma mieheni ei silti kysele, että mikä vituttaa (en edelleenkään haluaisi, että kysyisi) vaan pienillä teoilla, vaikka hartioiden hieronnalla hivuttautuu lähemmäksi ja kun mä siitä vähän pehmenen niin otan asian itse puheeksi. Ovelia nuo miehet... Mut uskon, että ärsyttävää on jos mies ei tee asian eteen mitään ja silloinhan herne paisuu varmasti melonin kokoiseksi. Sitä onkin sitten vähän vaikeampi saada nenästä pois.
vähän törmätään siihen ristiriitaan, että miesten puheet/tuntemukset vähätellään sen takia, koska miehet eivät aina toimi, niin kuin nainen haluaisi/toivoisi. Ilmeisesti naiset kuitenkin osaavat tässäkin asiassa täyttää miesten toiveet paremmin =)
Sitä en mene allekirjoittamaan, että ainut tapa toimia oikein ja puhua henkeviä on se tapa, jonka juuri kerroit. Se allekirjoitan paremminkin, ettei syvällinen ja henkevä keskustelu silloin luonnistu, kun ei ole sitä riittävää henkistä yhteyttä, sukupuolella tässä ei ole väliä.
Miehet kykenevät ja pystyvät keskustelemaan toisten miestenkin kanssa syvällisiä ja naistenkin kanssa...olen kuullut, että naisetkin kykenevät puhumaan keskenään henkeviä, mutta ei sentään kenen tahansa kanssa.
Se että onko miesten vaikeampi keskustella henkeviä, kuin naisten? Vai onko kyse vain siitä, että naisilla on tarve puhua erilaisista asioista paljon enemmän kuin miehillä ja näin ollen miesten puhumisen tarpeettomuus mielletään hyvin helposti kykenemättömyydeksi.
On se monesti toisinkin päin, ettei nainen puhu kovinkaan henkeviä, vaikka kuinka mies haluaisi puhua.
Halu, tarve ja kykenemättömyys puhua ovat kaikki kuitenkin eri asioita, eivätkä välttämättä ole toisistaan riippuvia.- että miesten henkevät
keskustelut ovat vähäisempiä, ja harvinaisempia kun naisten.
Eikä henkevien keskusteluun tarvita mitään erityistä tunne sidettä, kyllä tuntemuksensa voi muutenkin kertoa ja keskustella niistä.
Kyse voi ennemminkin olla siitä, kuka on oppinut siihen ja kuka hautoo asioita sisällään. että miesten henkevät kirjoitti:
keskustelut ovat vähäisempiä, ja harvinaisempia kun naisten.
Eikä henkevien keskusteluun tarvita mitään erityistä tunne sidettä, kyllä tuntemuksensa voi muutenkin kertoa ja keskustella niistä.
Kyse voi ennemminkin olla siitä, kuka on oppinut siihen ja kuka hautoo asioita sisällään.tulee tässäkin keskustelussa esille, että näemme, tunnemme ja ajattelemme asioista eri tavalla.
Hautoa asioita sisällään? Toki sekin on mahdollista, mutta kaikista ei välttämättä tunnu itsestä siltä, että hautoo asioita sisällään, vaikka jollakin toisella samassa tilanteessa olisi hyvinkin tukahduttava olo sisäisesti.
Ilman jonkinlaista tunnesidettä mielestäni ei ole kovinkaan henkevää keskustelua olemassa. Tämä on siis minun mielipiteeni ja minun näkökannastani, eikä se ole väärä näkökanta. Keskustelu tuntemuksista ei välttämättä ole henkevää, mutta voi olla myös henkevää ja tässä tullaan siihen asiaan, että kenen kanssa keskustellaan minkäkinlaisista tuntemuksista.
Eli voisi kiteyttää, että mitä syvempi tunneside, niin sitä vaikeampi on aloittaa keskustelu ja keskustella vaikeista tuntemuksista. Vaikeat tuntemukset on helpompi sanoa tuntemattomammalle ihmiselle, koska se/ne asiat eivät ole suoraan yhteydessä tunnesiteeseen, jossa vaikeampi asia "kangertaa". Näin ollen mielestäni mennään juuri henkevämmälle, eli syvemmälle tasolle ihmismielessä nimenomaan tunnesiteellisessä ihmissuhteessa.
Kaiketi kaikki eivät määrittele samalla tavalla henkevää, syvällistä tai diipadaata ja siksi on erittäin vaikea tai lähes mahdoton verrata yksilöiden välisiä tarpeita ja tuntemuksia.
Parempi yleiskysymys onkin se, että mikä on oikea tapa toimia, kuka sen määrittelee, vai onko sellaista olemassakaan? Veikkaisin viimeisintä lähinnä oikeimmaksi vaihtoehdoksi.- nimenomaan
suminagashi kirjoitti:
tulee tässäkin keskustelussa esille, että näemme, tunnemme ja ajattelemme asioista eri tavalla.
Hautoa asioita sisällään? Toki sekin on mahdollista, mutta kaikista ei välttämättä tunnu itsestä siltä, että hautoo asioita sisällään, vaikka jollakin toisella samassa tilanteessa olisi hyvinkin tukahduttava olo sisäisesti.
Ilman jonkinlaista tunnesidettä mielestäni ei ole kovinkaan henkevää keskustelua olemassa. Tämä on siis minun mielipiteeni ja minun näkökannastani, eikä se ole väärä näkökanta. Keskustelu tuntemuksista ei välttämättä ole henkevää, mutta voi olla myös henkevää ja tässä tullaan siihen asiaan, että kenen kanssa keskustellaan minkäkinlaisista tuntemuksista.
Eli voisi kiteyttää, että mitä syvempi tunneside, niin sitä vaikeampi on aloittaa keskustelu ja keskustella vaikeista tuntemuksista. Vaikeat tuntemukset on helpompi sanoa tuntemattomammalle ihmiselle, koska se/ne asiat eivät ole suoraan yhteydessä tunnesiteeseen, jossa vaikeampi asia "kangertaa". Näin ollen mielestäni mennään juuri henkevämmälle, eli syvemmälle tasolle ihmismielessä nimenomaan tunnesiteellisessä ihmissuhteessa.
Kaiketi kaikki eivät määrittele samalla tavalla henkevää, syvällistä tai diipadaata ja siksi on erittäin vaikea tai lähes mahdoton verrata yksilöiden välisiä tarpeita ja tuntemuksia.
Parempi yleiskysymys onkin se, että mikä on oikea tapa toimia, kuka sen määrittelee, vai onko sellaista olemassakaan? Veikkaisin viimeisintä lähinnä oikeimmaksi vaihtoehdoksi.olla että miksi näin? Ja ajatellaanko, että helpommalla päästään kun jätetään sanomatta, vaikka sekin olisi monta kertaa todistettu, että helpompaa se ei ole!
Vaikeat tuntemukset on helpompi sanoa tuntemattomammalle ihmiselle, koska se/ne asiat eivät ole suoraan yhteydessä tunnesiteeseen, jossa vaikeampi asia "kangertaa". nimenomaan kirjoitti:
olla että miksi näin? Ja ajatellaanko, että helpommalla päästään kun jätetään sanomatta, vaikka sekin olisi monta kertaa todistettu, että helpompaa se ei ole!
Vaikeat tuntemukset on helpompi sanoa tuntemattomammalle ihmiselle, koska se/ne asiat eivät ole suoraan yhteydessä tunnesiteeseen, jossa vaikeampi asia "kangertaa".asia ei todellakaan ole helppo, eikä yksipuoleinen. Kyse voi olla siitä sanomisen vaikeudesta, sanoman vastaanottamisen vaikeudesta tai yleisesmminkin asenteesta, jolla asioihin suhtaudutaan.
Näin suhteutettuna asiasta tulee hyvinkin läheisesti tiettyyn ihmissuhteeseen riippuva asiakokonaisuus, joka ei ole millään tavalla yleistettävissä yhteenkään toiseen tapaukseen, ellei varmuudella tiedä, että sama ongelma on myös "heillä".
Tästä asiasta ei siis voi tehdä vielä mitään yleistystä sen enempää miehiin, kuin naisiinkaan tai jos yleistää, niin yleistää sen suoraan koko ihmisrotua koskevaksi yhdeksi ongelmaksi monien muiden joukossa. Loppujen lopuksi se ei taida olla varsinainen ongelma, vaan välivaihe tiellä, jossa ei vielä olla saavutettu toisen tarpeiden ymmärtämistä ja oikeaa tapaa lähestyä kumppania.
Kun tunnesidettä ei mielestäsi välttämättä tarvitse henkevään keskusteluun, niin edellä kuvattu asia on vain osa henkevän keskustelun ongelmaa, joten lähestytäämpä seuraavaa henkevän keskustelun aluetta.
Mitä tai minkälaista mielestäsi on henkevä keskustelu tuntemattomamman ihmisen kanssa?- vieraan kanssa
suminagashi kirjoitti:
asia ei todellakaan ole helppo, eikä yksipuoleinen. Kyse voi olla siitä sanomisen vaikeudesta, sanoman vastaanottamisen vaikeudesta tai yleisesmminkin asenteesta, jolla asioihin suhtaudutaan.
Näin suhteutettuna asiasta tulee hyvinkin läheisesti tiettyyn ihmissuhteeseen riippuva asiakokonaisuus, joka ei ole millään tavalla yleistettävissä yhteenkään toiseen tapaukseen, ellei varmuudella tiedä, että sama ongelma on myös "heillä".
Tästä asiasta ei siis voi tehdä vielä mitään yleistystä sen enempää miehiin, kuin naisiinkaan tai jos yleistää, niin yleistää sen suoraan koko ihmisrotua koskevaksi yhdeksi ongelmaksi monien muiden joukossa. Loppujen lopuksi se ei taida olla varsinainen ongelma, vaan välivaihe tiellä, jossa ei vielä olla saavutettu toisen tarpeiden ymmärtämistä ja oikeaa tapaa lähestyä kumppania.
Kun tunnesidettä ei mielestäsi välttämättä tarvitse henkevään keskusteluun, niin edellä kuvattu asia on vain osa henkevän keskustelun ongelmaa, joten lähestytäämpä seuraavaa henkevän keskustelun aluetta.
Mitä tai minkälaista mielestäsi on henkevä keskustelu tuntemattomamman ihmisen kanssa?Mitä tai minkälaista mielestäsi on henkevä keskustelu tuntemattomamman ihmisen kanssa?
Se on vähän niin kuin itsestä puhumista, se ei ole ympäripyöreetä yleistä keskustelua, jossa toisesta ei saa mitään irti! Esim. minä olen aina halunnut 4 lasta, koska pidän lapsista. Miksi pidät lapsista ym ym.
Diiba daaba; Töissä yks työkaveri teki niin ja niin.
Eli niin kuin jo laitoin että diiba daaba on ympärillä olevista asioista puhumista mielestäni.
Ja henkevät ja syvälliset keskustelut ovat mielestäni asia erikseen.
Ja nimenomaan varmuudella voin sanoa että samaa ongelmaa olen tavannut monilla. Ja se kun asia tulee aina vaikeammaksi kun jättää asioista sanomatta, niin se juuri ihmetyttää, että miksi pitää maksaa niin iso hinta siitä, että jättää mielummin keskustelematta, sitten esim. vedetään kännit ja puretaan itseään tasan niin paljon mitä on jäänyt sanomatta, niin onko nämä miehet uskomattomia pelkureita? Vai mistä se johtuu? vieraan kanssa kirjoitti:
Mitä tai minkälaista mielestäsi on henkevä keskustelu tuntemattomamman ihmisen kanssa?
Se on vähän niin kuin itsestä puhumista, se ei ole ympäripyöreetä yleistä keskustelua, jossa toisesta ei saa mitään irti! Esim. minä olen aina halunnut 4 lasta, koska pidän lapsista. Miksi pidät lapsista ym ym.
Diiba daaba; Töissä yks työkaveri teki niin ja niin.
Eli niin kuin jo laitoin että diiba daaba on ympärillä olevista asioista puhumista mielestäni.
Ja henkevät ja syvälliset keskustelut ovat mielestäni asia erikseen.
Ja nimenomaan varmuudella voin sanoa että samaa ongelmaa olen tavannut monilla. Ja se kun asia tulee aina vaikeammaksi kun jättää asioista sanomatta, niin se juuri ihmetyttää, että miksi pitää maksaa niin iso hinta siitä, että jättää mielummin keskustelematta, sitten esim. vedetään kännit ja puretaan itseään tasan niin paljon mitä on jäänyt sanomatta, niin onko nämä miehet uskomattomia pelkureita? Vai mistä se johtuu?voi olla ulkoisesta asiasta keskustelu myös henkevää. Sehän ei sulje henkevyyttä pois, vaikka se ei suoranaisesti itseensä liittyisikään. Empaattisuus on yksi elementti, joka tuo keskusteluun henkevyyttä, vaikka asiayhteys olisi itselle täysin vieras. "Minun kissa on kadonnut". Tämä on ns. itselle vieras ulkoinen asia, mutta kuuntelijana ja kanssakeskustelijana se luo empaattisuuden tunnesiteen asian kertojaan, jolloin siihen keskusteluun syntyy tunnesidettä.
Toisena asiana taas henkevyyttä tuo keskusteluun esimerkiksi sisältö siitä, mitä se yks kaveri töissä teki, söikö se keksin, vai särkikö se naapuriauton ikkunan. Eli pohjimmiltaan henkevyys on tunnesiteellinen asia ja mitä syvemmälle jomman kumman keskustelijan tunne-elämään se vaikuttaa, sitä henkevämpää roolia keskusteltavan asian ympärille rakentuu.
Esimerkiksi sinusta tuntuu itsestäsi puhuminen henkevältä, mikä on ihan oikein. Tietysti se itsestä puhuminen ei välttämättä ole sen henkevämpää, mitä siitä työkaveristakaan, sillä sama asia siinä tulee vastaan, "miten minä tunnen" keskusteltaessa asioista. Minä haluan lapsia ja pidän niistä, johon saadaan esim vastaus, minä vihaan lapsia, enkä pidä niistä.
Tässä molemmat keskustelevat itsestään ja asiayhteyden sisältö on ristiriitainen, mutta silti henkevä. Taas puolestaan minä haluan asia Floridassa, niin minäkin. Ollaan ristiriidattomassa asiassa, jok koskee molempia itseään, mutta mikä siitä tekisi henkevän? Tunnepuoli ja tunnesiden, joko ihmiseen tai asiaan, on melko merkittävässä asemassa asian henkevyyden kanssa, joten tuntemattomamman ihmisen kanssa ei tule tunnesidettä ihmissuhteen kautta niinkään, vaan asiayhteyden kautta. Eli ei tunnesiteettömyyttä voi ohittaa siltikään, vaikka keskustelukumppanina olisikin tuntemattomampi ihminen.
Ongelma ja asiasta puhumattomuus on aika moniulotteinen kokonaisuus, eikä siinä ole sen enempää syyttömiä, kuin syyllisiäkään. Puhumattomuus on molempien vika yhtä paljon, sillä jos syyllisyyden vaakakupin kallistaa suuntaan tai toiseen, niin ollaan äkkiä sillä tiellä, jossa puhumiselle ja asioiden purkamiselle asettautuu "ehtoja". Ellei nämä "ehdot" ole toisen tunne-elämää tukevia ja keskusteluun kannustavia, niin ihan varmasti on hiljaista keskustelun saralla.
Keskustelu ja puhuminen on todella haastavaa myös siksi, ettei se vika olekaan välttämättä siinä toisessa, koska "se" ei puhu vaikka kuinka minä yritän puhua. Kuunteleminen ja puhutamttomuus on yhtä tärkeitä, kuin puhuminen ja toisen erilaisuuden hyväksyminen ja ymmärtäminen.
Iso hinta keskustelemattomuudesta voi toki aiheutua, mutta siihen liittyy myös se puoli, ettei keskustelu ole avain kaikkeen, ellei ole löydetty keskustelulle otollista "maaperää", eli tunnesidettä. Tämä keskustelun tunneside tarkoittaa nimenomaan sitä asiayhteyteen liittyvää tunnesidettä, ei ihmissuhteeseen liittyvää tunnesidettä. Nämä kaksi asiaa on erittäin hyvä osata eritellä toisistaan siinä vaiheessa, kun oikeasti käydään syvällistä keskustelua. Se vaatii nöyryyttä ja itsensä tutkistelua, jotta ei reagoi tunteella silloin, kun pitäisi puhua asiasta, vaikka se tunteisiin osuukin.
Molemmissa, sekä tunne-, että asiakeskustelussa on syvällinen tunnesiteellinen taso, joko asian tai ihmisen kautta ja jos nämä kaksi sekoittuu yhdessä keskustelussa, niin ei voi syntyä kovinkaan rakentavaa keskustelua.
Pienenä viisautena voisi sanoa, että ensin kannattaa käydä läpi se tunnetason räiskähtelevä kirjo laidasta laitaan, jotta ei tarvitse räiskähdellä silloin, kun keskustellaan asioista, jotka ovat aiheuttaneet räiskähtelyä.- puhu, seuraa yleensä
suminagashi kirjoitti:
voi olla ulkoisesta asiasta keskustelu myös henkevää. Sehän ei sulje henkevyyttä pois, vaikka se ei suoranaisesti itseensä liittyisikään. Empaattisuus on yksi elementti, joka tuo keskusteluun henkevyyttä, vaikka asiayhteys olisi itselle täysin vieras. "Minun kissa on kadonnut". Tämä on ns. itselle vieras ulkoinen asia, mutta kuuntelijana ja kanssakeskustelijana se luo empaattisuuden tunnesiteen asian kertojaan, jolloin siihen keskusteluun syntyy tunnesidettä.
Toisena asiana taas henkevyyttä tuo keskusteluun esimerkiksi sisältö siitä, mitä se yks kaveri töissä teki, söikö se keksin, vai särkikö se naapuriauton ikkunan. Eli pohjimmiltaan henkevyys on tunnesiteellinen asia ja mitä syvemmälle jomman kumman keskustelijan tunne-elämään se vaikuttaa, sitä henkevämpää roolia keskusteltavan asian ympärille rakentuu.
Esimerkiksi sinusta tuntuu itsestäsi puhuminen henkevältä, mikä on ihan oikein. Tietysti se itsestä puhuminen ei välttämättä ole sen henkevämpää, mitä siitä työkaveristakaan, sillä sama asia siinä tulee vastaan, "miten minä tunnen" keskusteltaessa asioista. Minä haluan lapsia ja pidän niistä, johon saadaan esim vastaus, minä vihaan lapsia, enkä pidä niistä.
Tässä molemmat keskustelevat itsestään ja asiayhteyden sisältö on ristiriitainen, mutta silti henkevä. Taas puolestaan minä haluan asia Floridassa, niin minäkin. Ollaan ristiriidattomassa asiassa, jok koskee molempia itseään, mutta mikä siitä tekisi henkevän? Tunnepuoli ja tunnesiden, joko ihmiseen tai asiaan, on melko merkittävässä asemassa asian henkevyyden kanssa, joten tuntemattomamman ihmisen kanssa ei tule tunnesidettä ihmissuhteen kautta niinkään, vaan asiayhteyden kautta. Eli ei tunnesiteettömyyttä voi ohittaa siltikään, vaikka keskustelukumppanina olisikin tuntemattomampi ihminen.
Ongelma ja asiasta puhumattomuus on aika moniulotteinen kokonaisuus, eikä siinä ole sen enempää syyttömiä, kuin syyllisiäkään. Puhumattomuus on molempien vika yhtä paljon, sillä jos syyllisyyden vaakakupin kallistaa suuntaan tai toiseen, niin ollaan äkkiä sillä tiellä, jossa puhumiselle ja asioiden purkamiselle asettautuu "ehtoja". Ellei nämä "ehdot" ole toisen tunne-elämää tukevia ja keskusteluun kannustavia, niin ihan varmasti on hiljaista keskustelun saralla.
Keskustelu ja puhuminen on todella haastavaa myös siksi, ettei se vika olekaan välttämättä siinä toisessa, koska "se" ei puhu vaikka kuinka minä yritän puhua. Kuunteleminen ja puhutamttomuus on yhtä tärkeitä, kuin puhuminen ja toisen erilaisuuden hyväksyminen ja ymmärtäminen.
Iso hinta keskustelemattomuudesta voi toki aiheutua, mutta siihen liittyy myös se puoli, ettei keskustelu ole avain kaikkeen, ellei ole löydetty keskustelulle otollista "maaperää", eli tunnesidettä. Tämä keskustelun tunneside tarkoittaa nimenomaan sitä asiayhteyteen liittyvää tunnesidettä, ei ihmissuhteeseen liittyvää tunnesidettä. Nämä kaksi asiaa on erittäin hyvä osata eritellä toisistaan siinä vaiheessa, kun oikeasti käydään syvällistä keskustelua. Se vaatii nöyryyttä ja itsensä tutkistelua, jotta ei reagoi tunteella silloin, kun pitäisi puhua asiasta, vaikka se tunteisiin osuukin.
Molemmissa, sekä tunne-, että asiakeskustelussa on syvällinen tunnesiteellinen taso, joko asian tai ihmisen kautta ja jos nämä kaksi sekoittuu yhdessä keskustelussa, niin ei voi syntyä kovinkaan rakentavaa keskustelua.
Pienenä viisautena voisi sanoa, että ensin kannattaa käydä läpi se tunnetason räiskähtelevä kirjo laidasta laitaan, jotta ei tarvitse räiskähdellä silloin, kun keskustellaan asioista, jotka ovat aiheuttaneet räiskähtelyä.puhumattomuus, ja sen jälkeen ei diiba daaballe löydy kuuntelijaa, lopputulos on: ei puhuta eikä kuunnella (kun ei puhuta oikeasta asiasta). Vaikka toinen on ilmaissut, että haluaisi toisen puhuvan enemmän asioista ja näin on sovittukin, mutta se on yksipuolista jokatapauksessa, niin miten se on sen toisen vika?
- ------
puhu, seuraa yleensä kirjoitti:
puhumattomuus, ja sen jälkeen ei diiba daaballe löydy kuuntelijaa, lopputulos on: ei puhuta eikä kuunnella (kun ei puhuta oikeasta asiasta). Vaikka toinen on ilmaissut, että haluaisi toisen puhuvan enemmän asioista ja näin on sovittukin, mutta se on yksipuolista jokatapauksessa, niin miten se on sen toisen vika?
ja toinen on myöskin luvannut, että on asia mikä hyvänsä, niin hän ei räjähdä silmille! Niin mitä se toinen voi silloin enää tehdä, muuta kun laittaa pillit pussiin....?
puhu, seuraa yleensä kirjoitti:
puhumattomuus, ja sen jälkeen ei diiba daaballe löydy kuuntelijaa, lopputulos on: ei puhuta eikä kuunnella (kun ei puhuta oikeasta asiasta). Vaikka toinen on ilmaissut, että haluaisi toisen puhuvan enemmän asioista ja näin on sovittukin, mutta se on yksipuolista jokatapauksessa, niin miten se on sen toisen vika?
ettei se puhumattomuus ole kummankaan vika yksistään, eikä siinä ole sen enempää syyllisiä, kuin syyttöiäkään.
Puhuminen on vaikeaa, ellei saada aukaistuksi kanavaa puhumiselle, joten ennen puhumista olisi puhuttavat siitä, miten me voitaisiin puhua :)
Yksinkertaisen haastavaa ja hankalaa. Puhumisessa ei liene oikeita ja vääriä asioita, ne asiat(olipa sitten mitä tahansa) joko yhdistää teitä tai ei. Voitte tietenkin edelleen vetää sitä kuilua asioiden ympärille ja jatkaa puhumattomuutta sen takia, koska ilmeisesti teidän kummankin mielestä teillä toinen puhuu "vääristä" asioista.
Olen vahvasti sitä mieltä, että kyllä myös mies näkee ongelman, miksi ei puhuta, mutta se ongelma ei ole sama, jonka sinä näet. Anna miehen puhua diipadaata ja kuuntele häntä, olen melko varma, että jossakin vaiheessa sieltä diipadaan seasta nousee asioita, jotka eivät ole enää niin diipadaata.
Jospa kyse onkin siitä, että te lähestytte samaa asiaa täysin eri suunnista, eikä kumpikaan pääse millään toisen kärryille siinä asiassa, että mitähän tuo toinen oikein pohjimmiltaan ajaa takaa? Olette niinsanotusti etäällä toisistenne ymmärtämisessä. Keskustelun avaus on peliä, jossa on avaintekijänä tarve puhumiselle ja keskustelulle. Ehkä harhaanjohtavinta voi olla se, että suoraan valmiiseen keskusteluun on mahdotonta mennä ja siksi sitä olisikin lähestyttävä pala palalta, johon liittyy omalta osaltaan myös se diipadaa.- miksi sen ihmisen
suminagashi kirjoitti:
ettei se puhumattomuus ole kummankaan vika yksistään, eikä siinä ole sen enempää syyllisiä, kuin syyttöiäkään.
Puhuminen on vaikeaa, ellei saada aukaistuksi kanavaa puhumiselle, joten ennen puhumista olisi puhuttavat siitä, miten me voitaisiin puhua :)
Yksinkertaisen haastavaa ja hankalaa. Puhumisessa ei liene oikeita ja vääriä asioita, ne asiat(olipa sitten mitä tahansa) joko yhdistää teitä tai ei. Voitte tietenkin edelleen vetää sitä kuilua asioiden ympärille ja jatkaa puhumattomuutta sen takia, koska ilmeisesti teidän kummankin mielestä teillä toinen puhuu "vääristä" asioista.
Olen vahvasti sitä mieltä, että kyllä myös mies näkee ongelman, miksi ei puhuta, mutta se ongelma ei ole sama, jonka sinä näet. Anna miehen puhua diipadaata ja kuuntele häntä, olen melko varma, että jossakin vaiheessa sieltä diipadaan seasta nousee asioita, jotka eivät ole enää niin diipadaata.
Jospa kyse onkin siitä, että te lähestytte samaa asiaa täysin eri suunnista, eikä kumpikaan pääse millään toisen kärryille siinä asiassa, että mitähän tuo toinen oikein pohjimmiltaan ajaa takaa? Olette niinsanotusti etäällä toisistenne ymmärtämisessä. Keskustelun avaus on peliä, jossa on avaintekijänä tarve puhumiselle ja keskustelulle. Ehkä harhaanjohtavinta voi olla se, että suoraan valmiiseen keskusteluun on mahdotonta mennä ja siksi sitä olisikin lähestyttävä pala palalta, johon liittyy omalta osaltaan myös se diipadaa.jota on loukattu, niin tarvii vittuuntuneena kuunnella vielä sen aiheuttajan diiba daabat, ja esittää kiinnostunutta, onko se sitten kahden kauppa?
miksi sen ihmisen kirjoitti:
jota on loukattu, niin tarvii vittuuntuneena kuunnella vielä sen aiheuttajan diiba daabat, ja esittää kiinnostunutta, onko se sitten kahden kauppa?
loukattu ja olet vittuuntunut, niin se on elementti, joka ei varsinaisesti liity avaamaasi aiheeseen, miesten puhumattomuuteen/diipadaa-puhumiseen.
Onko sinua loukattu ihan sanoin, vai oletko loukkaantunut siitä, että teillä puhutaan vaan diipadaa silloin, kun puhutaan?- ja teoin...
suminagashi kirjoitti:
loukattu ja olet vittuuntunut, niin se on elementti, joka ei varsinaisesti liity avaamaasi aiheeseen, miesten puhumattomuuteen/diipadaa-puhumiseen.
Onko sinua loukattu ihan sanoin, vai oletko loukkaantunut siitä, että teillä puhutaan vaan diipadaa silloin, kun puhutaan?Eikä jutella kun diiba daabaa silloin, kun tarvisi puhua ihan jostain muusta... Yritetään nimenomaan painaa diiba daaban avulla villasella toisen vitutus ja se että on itse tehnyt väärin ja olisi aihetta asiasta keskustella.
Ja kun laitoit aikaisemmin, että kun kuuntelee diiba daabaa, niin kyllä sitä asiaa rupee tulemaan sitten diiba daaban seasta, niin sitä on kymmenen vuotta odotettu, joten voisi ehkä olettaa että sitä asiaa ei tule sen diiba daaban sekaan ikinä!
Tässä ote aloituksestani!
Sekin on yleistä, että jos parisuhteessa nainen vetää jostain esim. miehen tekemisitä herneen nenään, niin mies yrittää paikata tilanteen keskustelemalla diiba daabaa, ei kysytä, että mikä vituttaa, ja mitä asian hyväksi pitäisi tehdä, vaan yritetään diiba daaban avulla painaa villasella! Miksi? ja teoin... kirjoitti:
Eikä jutella kun diiba daabaa silloin, kun tarvisi puhua ihan jostain muusta... Yritetään nimenomaan painaa diiba daaban avulla villasella toisen vitutus ja se että on itse tehnyt väärin ja olisi aihetta asiasta keskustella.
Ja kun laitoit aikaisemmin, että kun kuuntelee diiba daabaa, niin kyllä sitä asiaa rupee tulemaan sitten diiba daaban seasta, niin sitä on kymmenen vuotta odotettu, joten voisi ehkä olettaa että sitä asiaa ei tule sen diiba daaban sekaan ikinä!
Tässä ote aloituksestani!
Sekin on yleistä, että jos parisuhteessa nainen vetää jostain esim. miehen tekemisitä herneen nenään, niin mies yrittää paikata tilanteen keskustelemalla diiba daabaa, ei kysytä, että mikä vituttaa, ja mitä asian hyväksi pitäisi tehdä, vaan yritetään diiba daaban avulla painaa villasella! Miksi?lähde arvioimaan syyllisiä ja syyttömiä, mutta kertomasi perusteella teillä ei ole keskusteluyhteyttä ja tahdostasi huolimatta sitä ei ole löytynyt.
Näin ollen voisi todeta, ettei miestäsi kiinnosta/haluta keskustella mitään muuta, kuin diipadaata.
Onko se koskaan puhunut mitään asiaa?- et joo tulevaisuudessa
suminagashi kirjoitti:
lähde arvioimaan syyllisiä ja syyttömiä, mutta kertomasi perusteella teillä ei ole keskusteluyhteyttä ja tahdostasi huolimatta sitä ei ole löytynyt.
Näin ollen voisi todeta, ettei miestäsi kiinnosta/haluta keskustella mitään muuta, kuin diipadaata.
Onko se koskaan puhunut mitään asiaa?keskustellaan asioista, no eipä ole niin käynyt, se on vaan aika yksipuolista.
Ei ole ikinä puhunu mitään asiaa, esim. historiastaan ei ole kertonut juuri mitään.
- Asiasta.huvittunut
Olet nainen. Ymmärrettävästi naisen on vaikea ymmärtää miestä. Vastaavasti miehen on vaikea ymmärtää, ettei nainen ymmärrä. Kun mies keskustelee miehen kanssa, tätä ongelmaa ei ole.
Voi myös johtua siitä, että käsityksesi henkevästä/syvällisestä keskustelusta on kieroutunut.- pyydän, että
oppisin ymmärtämään, miksi se oikeista asioista keskustelu on niin vaikeaa, ja tuskaisen oloista?
Vastausta siihen en ole muuta saanut, kun että miehet luulevat diiba daaban olevan henkevää keskustelua. Voi olla että käsitykseni on sitten kieroutunut, kun ajattelen, että henkevät keskustelut perustuu oikeisiin asioihin ja tuntemuksiin. - ................
Ja mitenkähän se miesten ja naisten välinen ymmärrys parantuisi???????
Luulisin että puhumalla henkeviä, miltä tuntuu, mitä toinen ei ymmärrä ym ym ym. ? - Asiasta.huvittunut
pyydän, että kirjoitti:
oppisin ymmärtämään, miksi se oikeista asioista keskustelu on niin vaikeaa, ja tuskaisen oloista?
Vastausta siihen en ole muuta saanut, kun että miehet luulevat diiba daaban olevan henkevää keskustelua. Voi olla että käsitykseni on sitten kieroutunut, kun ajattelen, että henkevät keskustelut perustuu oikeisiin asioihin ja tuntemuksiin.Mies jättää usein asioita sanomatta ja perustelematta, koska ne ovat itsestäänselviä. Kun miehet keskustelevat keskenään, se ei ole ongelma. Sinun pitää aina välillä muistuttaa, että olet nainen ja haluat rautalankaversion.
Keskustelu alkaa ongelmasta ja päättyy ratkaisuun - alkaa nykytilanteesta ja päättyy tilaan, johon halutaan päästä. Keskustelu ei ole tunteiden ja asioiden päätöntä vatvomista. Jos sinulla ei ole esittää ongelmaa, on kohtuutonta olettaa, että keskustelua voisi syntyä. - sitä keskustelua
Asiasta.huvittunut kirjoitti:
Mies jättää usein asioita sanomatta ja perustelematta, koska ne ovat itsestäänselviä. Kun miehet keskustelevat keskenään, se ei ole ongelma. Sinun pitää aina välillä muistuttaa, että olet nainen ja haluat rautalankaversion.
Keskustelu alkaa ongelmasta ja päättyy ratkaisuun - alkaa nykytilanteesta ja päättyy tilaan, johon halutaan päästä. Keskustelu ei ole tunteiden ja asioiden päätöntä vatvomista. Jos sinulla ei ole esittää ongelmaa, on kohtuutonta olettaa, että keskustelua voisi syntyä.ei saa alkamaan, vaikka on ongelma? Miksei silloin voi keskustella, kun on selkeästi ongelma?
- yleisesti...
ottaen karttaa ikäviä asioita. Koska naisen tarve puhua tunteista käytännössä tarkoittaa sitä, että jokin on _vialla_, mies keksii jotakin mukavampaa puhumista/tekemistä.
- mut miksei
kuitenkaan tajuta et se mukava tosiaan loppuu siihen siltä mieheltäkin, jos naista vaivaa joku, eikä siihen kiinnitetä huomioo =) Näin yleisestiottaen.
- kun...
mut miksei kirjoitti:
kuitenkaan tajuta et se mukava tosiaan loppuu siihen siltä mieheltäkin, jos naista vaivaa joku, eikä siihen kiinnitetä huomioo =) Näin yleisestiottaen.
yksi vaiva saadaan selvitettyä, nurkan takana odottaa heti seuraava.
- tasasin väliajoin,
kun... kirjoitti:
yksi vaiva saadaan selvitettyä, nurkan takana odottaa heti seuraava.
niin ei tarvis jatkuvasti välttämättä jutella ikävistä asioista. Kai ne kuitenkin vähenemään päin on? Ja mitä sillä sit saavutetaan, et jätetään koko "paskaläjä" setvimättä?
- on...
tasasin väliajoin, kirjoitti:
niin ei tarvis jatkuvasti välttämättä jutella ikävistä asioista. Kai ne kuitenkin vähenemään päin on? Ja mitä sillä sit saavutetaan, et jätetään koko "paskaläjä" setvimättä?
sinänsä ihan totta, enkä halua mitenkään puolustella sitä että asiat jätetään käsittelemättä. Ihminen vain ei useinkaan toimi siten kuin olisi pitkällä tähtäimellä järkevää. Miehet toimivat yhtä lailla tunteidensa "orjina" kuin naisetkin, mikä tässä tapauksessa johtaa nykyisten ikävien asioiden välttelyyn, tulevaisuuden mielihyvän kustannuksella.
- caput.mortuum
En ole samaa mieltä kanssasi. Kyllä minun tuntemat miehet puhuvat muutakin kuin tuota jankuttamaasi diipadaapaa. Enemmän naiset puhuvat puuta heinää...
Ehkä olet törmännyt vääränlaisiin miehiin tai he ovat kokeneet sinut sellaiseksi jonka kanssa ei henkeviä haluta keskustella? Vai perustuuko väittämäsi pelkkään oletukseen?- omasta puolestani!
Ja ne ihmiset eivät liity siihenkään mitenkään, että itse olisin hakeutunut sellaisten seuraan ym.
Osaksi kantani on sivusta katselijankin näkökulmasta. Mutta oletukseen se ei perustu!
- Michiko___
Suurin osa ystävistäni on miehiä, olen peruskouluikäisestä lähtien tullut poikien kanssa paremmin toimeen. Ei minun tuntemillani miehillä ole ongelmia puhua esim. tunteistaan. En koe keskusteluja ystävieni kanssa pinnallisiksi; suurin osa heistä lienee keskimääräistä älykkäämpiä ja voimme harrastaa vaikka akateemista väittelyä.
Avioliitosta: tähän mennessä mieheni ei ole tehnyt mitään suututtaakseen minut. Joskus olen pahalla tuulella, koska olen väsynyt/nälkäinen/menkat, mutta en missään tapauksessa syytä miestä siitä, jos minulla on huono olo. Kaukosuhteessa kai oppii pistämään asiat tärkeysjärjestykseen: mieluummin käytän yhteiset viikonloput seksiin kuin riitelyyn. Mieheni on älykkäin tuntemani ihminen, eikä meillä ole mitään ongelmia käydä henkeviä keskusteluja. "Olen miettinyt että miksi miesten vaikeampaa keskustella henkeviä, kuin naisten?"
Onko näin? Miksi sitten naiset haluaa aina jutella henkeviä? Onko naisille vaikeampaa keskustella asiakeskusteluja kuin miesten?
"Miehet ei muuta keskustelisikaan kun diiba daabaa; tyyliin kaunis ilma tänään. Ei kavereidensa kanssa, eikä myöskään parisuhteessa, en yleistä, mutta tämä toimii monilla miehillä juuri näin."
Bullshit.
"Miksi diiba daaba keskustelut ovat niin mukavia, että ne paikkaavat henkisten keskuteluiden paikan kokonaan, oikeista asioista ei jutella ollenkaan???"
Mitä tarkoitat "henkevällä" keskustelulla? Et kai vaan keskustelua ihmisten välisistä suhteista?
No joo. Provohan tää oli.- psykiatrian tohtori
Aluksi toiveeni kaikille suomalaisille. Avatkaa sisintänne enemmän. Purkakaa mielenne maisemaa ulospäin suuntautuen, ei sisäänpäin käpristyen.
Liian paljon murhenäytelämiä saa kansamme tuontuostakin kokea umpimielisyytemme johdosta. Kuinka moni perhesurma, henkinen ja fyysinen väkivalta kodeistamme poistuisikaan, jos osaisimme luontevasti kanavoida paahaaoloamme ulospäin?
Mitä taas tulee tarpeeseen puhua syvällisiä tuntemuksia. Ovatko toiset enemmän sen tarpeessa kuin toiset? Tämä laittaa minut pohtimaan sitä, minne on inhimillinen ihmisyys kadonnut niistä, joilaa ei ole tarvetta purkaa sisintään. Onko kenties maallinen mammona ja kunnianhimo heidät kylmettänyt ja sokaissut? Tai ovatko he tietoisesti valinneet kevytmielisen elämän ohjenuorakseen, jolloin mikään ei kosketa, millään ei ole väliä.
Kenen kanssa on sitten paras puhua syvällisiä? Liian helppo sanoa vaikkapa aviopuolison. Ei taida olla yleispätevä fakta suomalaisessa parisuhteessa. Mieluummin poikkeus kuin sääntö. Valitettavasti. Miksi hän, joka on se kaikista t'ärkein ja rakkain onkin viimeinen,jolle syvällisiä tunteitamme kertoisimme.
Entäs sitten ne sukulaiset. Ojasta allikkoon vie suvun ohjeet ja neuvot. Veri on vettä sakeampaa. Puolueellisuus vaikuttaa sukulaisten mielipidemuodostukseen. Hyvää tarkoittavat sukulaiset eivät kuin pahentavat tilannetta entisestään.
Me ammattiauttajat olemme sitoutumattomia. Meille on hyvä purkaa tuntojaan, niitä kaikista raastavimpiakin. Me emme pyri hyötymään saamistamme tiedoista. Emme rakenna omaa egoamme kuulemamme ja palautteemme varaan.
Ammattiauttaja kuulee ja ymmärtää parhaiten. - uk-ko
Mua ei tässä varsinaisesti tarvittaisi, mutta sekaannun silti asiaan.
On olemassa sellainen luonteen rakenne, joka ei kestä minkään laista henkilökohtaisten asioiden käsittelyä julkisesti. Nämä ihmiset ovat aika harvinaisia, mutta enemmistö heistä on miehiä. He reagoivat suorastaan koomisesti, kun puhe kääntyy vähänkään emotionaalisiin asioihin: vaihtavat aihetta tökerösti, suorastaan pakenevat fyysisesti jne.
Mutta tämä on kyllä melko pieni joukko.
Sitten on sellaisten "aatteellisten" diipadaapa-ihmisten joukko. Heidän mielestään minkä tahansa asian vakava / henkevä käsittely on paskaa. He heittävät tietoisesti asian kuin asian läskiksi.
Näitä ihmisiä on melko tasan miehissä ja naisissa.
Suurin osa ihmisistä kykenee henkevään keskusteluun. Jos tässä ryhmässä syntyy käsitys, että toinen ei kykenee siihen, niin silloin on kyseessä jonkun sortin kommunikaation katkeaminen muista syistä, kuten esim. tuo, että naiset ja miehet saattavat kokea erilaisen keskustelun henkeväksi/diipadaapaksi. Suminagashi analysoi tätä niin hyvin, etten siihen osaa mitään lisätä.
Jos tuntuu, että keskustelu ei etene "normaalikeskustelijan" kanssa haluamallesi tasolle, niin voisi ajatella myös sitä, että keskustelutaitoon kuuluu myös se kuunteleminen: toinen voi sanoa jotain tärkeää silloinkin, kun se näennäisesti puhuu jostain muusta. - tunteista
No kyllä henkevää keskustelua voi käydä muustakin, kuin tunteista.
Minusta henkevä keskustelu on syvällistä/älykästä
pohdintaa ihan mistä tahansa aiheesta, tunteet voi olla yksi alue, mutta monesta muustakin aiheesta voi käydä henkevää keskustelua. Esimerkkejä on taide, elämänkatsomus, kulttuuri,
lapsien kasvatus ym. ym. jostain televisio-ohjelmastakin voi lähteä monisärmäinen henkevä keskustelu :) aiheita riittää jokaiselle Kuka määrää ne oikeat asiat mistä mies haluaa keskustella? Parissuhteen toine osapuoliko?
Juttelen ihan mielelläni pelkkää diipadaapaa, syvällisimmistä keskusteluista seuraa normaalisti riita.joo en ossoo
- random_N
Ehkä olen itse tavallista pinnallisempi nainen, mutta en ole ainakaan havainnut mitään sukupuoleen sidottua ongelmaa keskustelutittumuksissa.
En itse jaksa koko ajan vatvoa asioita, olen ehkä sellainen pyykinpesukonetyyppi eli ongelma havaitaan, poimitaan pesuun ja ohjelma pannaan päälle. Sitten pyöritellään tovi, lopuksi linkous ja kuivatus ja viikattuna kaappiin. Eli en ala asioita ikuisuusvelloa. Jos jokin vaivaa, niin se ratkaistaan tai siihen sopeudutaan. Ehkä se on pinnallisempaa kuin joillakin naisilla, tiedä häntä. - KoppavaHoro
ristiriidat johtuvat siitä, että meillä on eri käsitykset henkevästä ja syvällisestä keskustelusta. Mulle se tarkoittaa maailmantilannetta, politiikkaa ja henkilökohtaiseen sielunelämään liittyviä asioita, poikaystävälleni taas häistä jutustelua ja tarot-korttien lukemista.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Suureksi onneksesi on myönnettävä
Että olen nyt sitten mennyt rakastumaan sinuun. Ei tässä mitään, olen kärsivällinen ❤️871863Perusmuotoiset TV-lähetykset loppu
Nyt sanoo useiden HD-muotoistenkin kanavien kohdalla äly-TV, ettei kanava ole käytössä, haluatko poistaa sen? Kanavia1571331YLE Äänekosken kaupunginjohtaja saa ankaraa arvostelua
Kaupungin johtaja saa ankaraa kritiikkiä äkkiväärästä henkilöstöjohtamisestaan. Uusin häirintäilmoitus päivätty 15 kesä681141- 651012
Hyvin. Ikävää nainen,
Että vainoat ja stalkkaat miestäni.onko tarkoituksesi ehkä saada meidät eroamaan?no,siinä et tule onnistumaan82941Uskomaton tekninen vaaliliitto poimii rusinoita pullasta
Korni näytösesitelmä menossa kaupunginvaltuustossa. Juhlia ei ole kokouksista tiedossa muilla, kuin monipuolue paikalli87862Martina lähdössä Ibizalle
Eikä Eskokaan tiennyt matkasta. Nyt ollaan jännän äärellä.128850Linnasuolla poliisi operaatio
Kamalaa menoa taas meidän ihanassa kaupungissa. https://www.uutisvuoksi.fi/paikalliset/864606029836Katsoin mies itseäni rehellisesti peiliin
Ja pakko on myöntää, että rupsahtanut olen 😆. Niin se ikä saavuttaa meidät kaikki.47827- 57810