Eikö olekkin näin?
Suomalainen yhteiskunta ja suomalainentyö.
Suomen kansalainen ja kansalaisen asema yhteiskunnassa.
Yhteiskunnallinenpalvelu ja yksityinenpalvelu.
Voimakkaassa taantumassa vuoden 1990-luvun alussa, kun nk. lama leikkasi palveluita ja teki työttömyyttä.
Tämän seurauksena, tämän varjolla ja tästä syystä tapahtui mullistus.
Eu- joustoihin tarvittiin työttömiä.
Joustot tehtiin työttömyydellä.
Siten että näille työttömille kansalaisille tarjottiin näinä aikoina henkilöstövuokrausfirmojen ja yksityisten
työnvälitysfirmojen palveluita, näin joutuivat monet ottamaan vastaan pätkätöitä, lyhytaikaisia työsuhteita tai
sellaisia töitä, jotka muussatapauksessa olisi tehnyt jokin kouluttamaton henkilö.
Ihmisen aliarvostus valtasi yhteiskunnan (lue ahneus ja hyväksikäyttö).
Ihmiset ajautuivat ja heitä johdettiin matalapalkkatöihin.
Joustoja tehtiin myös työttömyydellä ja rakentamalla mahtava harmaantyövoiman armeija sekä
ulkoistamalla työvoimapolitiikkaa.
Näin yksityinen sektori pystyi hyödyntämään kansalaisten ahdinkoa valtion myötävaikutuksella ja
hyötymään (edelleenkin) tilanteesta.
Valtio ajoi kansalaiset yksityiseen syliin matalammilla palkoilla, työehdoilla, työajoilla, heikommilla
sopimuksilla sekä hyötyi itse ns. joustoista joita syntyi työmarkkinoilla.
Seuraus oli monelle pysyvä syrjäytyminen, köyhyys ja elinikäinen hyväksikäyttö.
Toistuuko, jatkuuko tämä eli onko piikkiauki kansalaisten ponnistuksiin seuraavassakin taantumassa?
Maamme palvelujen kehitys on sujunut viimeisten vuosien aikana seuraavasti:
Vuonna 2007 ryhdyttiin leikkaamaan valtion ja kuntien palveluja ja työntekijöitä.
Palvelut lakkasivat olemasta pääosin, niiden hinta, laatu ja asema poistettiin käytöstä asteittain.
Ihmiset menettivät työnsä, vakaantoimeentulonsa, palkkakehityksen ja kansalaiset mm. toimivan tai
kehittyvän sosiaalisen järjestelmän.
Vuonna 2008 samat palvelut ilmestyivät kuvaan yksityisiltä palveluntarjoajilta, niin että entinen
kunnallinenpalvelu siirrettiin yksityiselle yrittäjälle, joka alkoi palkata työvoimaa omaan lukuunsa ja
toimia kunnallisen ja valtiollisen mm. sosiaalisensektorin ulkoistettuna palvelutuottajana.
Yksityinen tarttui haasteeseen tuottavuus, tehokkuus, voitto mielessä.
Ja tämä tilanne jatkuu jossa on menetetty ote kansalaisten perusturvaan.
Kansalisille koittivat ajat jossa jouduttiin maksamaan palveluista monella lailla ja monenlaisia hintoja.
Yhteisvastuullinen kansalaisista ja heidän perusturvastaan huolehtiminen joutui kokemaan ennennäkemättömän
muutoksen.
Nyt yksityinen alkoi takoa rahaa ihmisten heikolla asemalla ja elämäntilanteella.
Työtön joutui tukityöllistettynä valtion / eu-rahoilla yksityisen kilpailun välikappaleeksi.
Toimeentulo tingittiin minimiin, koska välityspalkkio sielusta täytyi saada.
Tehokkuuden ja säästöjen nimiin on laskettu se voitto joka täytyy kotiuttaa.
Samalla työn (tukityön) luonne muuttui tuontantotyöksi, tuottavuudeksi.
Yksityisen huolehtimana kansalaisten armeijat vaelsivat harmaassa sektorissa, jossa ei tunnettu
mm minimipalkka, työturvallisuus lakeja eikä muitakaan työntekijälle kuuluvia etuja ja oikeuksia mitkä kehittynyt
yteiskunta oli luonut ajan saatossa tai jos tunnettiin niistä välittäminen oli jätetty retuperälle.
Toiminnan luonne oli muutettu taitavin sanakääntein uudelleen sellaiseen muotoon, jossa voitiin tulkita asioita
mielinmäärin suuntaan tai toiseen.
Ehkä alkuperäinen tarkoitus olikin sellainen?
Alistamisen tunne on herkkäasia.
Mikä olikaan ihmisen tarkoitus tässä koneistossa, joka ei kuulunut yhteiskuntaan mutta kuului silti työvoimaan.
Työhön perehdyttäminen, työvalmennus, työllistäminen, vapaaehtoistyö, matalapalkkatyö, työkokeilu, tukityöllistetty.
Lukujen, tilastojen ja pysyvyyden tulkinta jää epäselväksi.
Ainakin tilapäisyys ihmiselämässä jäi voimaan sekä lain tulkinta ja kierto.
Kaikki tämä oli keksitty harhauttamaan yhteiskunta luulemaan että tässä nyt oli kysymys työvoimapoliittisista
toimista tai ihmisten saattamisesta työkykyisiksi tai työllistetyiksi.
Työnavulla joka ei ollut määriteltyä, ohjauksen avulla jonka määritelmä oli epäselvä ja hajanainen.
Tuottavuus jossa, jokainen osapuoli ketjussa hyötyi, paitsi asiakas joka ei saanut hänelle kuuluvaa osuutta.
Onko seuraavavaihe normaalien työmarkkinoiden matalapalkkatyöläiset?
Todellisuudessa nämä ihmiset ajautuivat pysyvästi kauemmaksi hyvinvoinnista, työelämästä, koulutuksesta,
oppimisesta ja todellisista tukitoimista.
Heidän työpanoksensa otettiin yksityiseen käyttöön maksutta, niin että tulos (työ ja palkka) jäi palveluntarjoajalle ja
yhteiskunta pesi näin kasvonsa likaamatta käsiään.
Se jopa maksoi yritykselle ilmaisesta työntekijästä.
Toisaalta voidaan nähdä sosiaalipalvelujen yksityistämisen synnyttäneen köyhällistöä, madaltaneen voimakkaasti
palkkatasoa ja käyttäneen hyväksi ihmisiä, joiden ammatillinen osaaminen on jäänyt käyttämättä, kehittymättä..
Siis onko yksityinen sektori sosiaalisektori vai yritys?
Voidaanko työttömyystilanteessa käyttää kansalaisia joustoina ja heidän elämäänsä välikappaleena.
Jos näi on asiantila jatkossa, on turhaa uskoa niitä kansalisiin ja palveluihin suunnattuja tuki ja avustuspaketteja,
koulutus ja kevennysvaroja jotka toimivat puskurina työttömyyttä ja taloudellista vararikkoa silmälläpitäen.
Me olemme siten karjaa, jolla ei ole hyvää paimenta.
Suomalainen yhteiskunta ja suomalainentyö.
Suomen kansalainen ja kansalaisen asema yhteiskunnassa.
Yhteiskunnallinenpalvelu ja yksityinenpalvelu.
Voimakkaassa taantumassa vuoden 1990-luvun alussa, kun nk. lama leikkasi palveluita ja teki työttömyyttä.
Tämän seurauksena, tämän varjolla ja tästä syystä tapahtui mullistus.
Eu- joustoihin tarvittiin työttömiä.
Joustot tehtiin työttömyydellä.
Siten että näille työttömille kansalaisille tarjottiin näinä aikoina henkilöstövuokrausfirmojen ja yksityisten
työnvälitysfirmojen palveluita, näin joutuivat monet ottamaan vastaan pätkätöitä, lyhytaikaisia työsuhteita tai
sellaisia töitä, jotka muussatapauksessa olisi tehnyt jokin kouluttamaton henkilö.
Ihmisen aliarvostus valtasi yhteiskunnan (lue ahneus ja hyväksikäyttö).
Ihmiset ajautuivat ja heitä johdettiin matalapalkkatöihin.
Joustoja tehtiin myös työttömyydellä ja rakentamalla mahtava harmaantyövoiman armeija sekä
ulkoistamalla työvoimapolitiikkaa.
Näin yksityinen sektori pystyi hyödyntämään kansalaisten ahdinkoa valtion myötävaikutuksella ja
hyötymään (edelleenkin) tilanteesta.
Valtio ajoi kansalaiset yksityiseen syliin matalammilla palkoilla, työehdoilla, työajoilla, heikommilla
sopimuksilla sekä hyötyi itse ns. joustoista joita syntyi työmarkkinoilla.
Seuraus oli monelle pysyvä syrjäytyminen, köyhyys ja elinikäinen hyväksikäyttö.
Toistuuko, jatkuuko tämä eli onko piikkiauki kansalaisten ponnistuksiin seuraavassakin taantumassa?
Maamme palvelujen kehitys on sujunut viimeisten vuosien aikana seuraavasti:
Vuonna 2007 ryhdyttiin leikkaamaan valtion ja kuntien palveluja ja työntekijöitä.
Palvelut lakkasivat olemasta pääosin, niiden hinta, laatu ja asema poistettiin käytöstä asteittain.
Ihmiset menettivät työnsä, vakaantoimeentulonsa, palkkakehityksen ja kansalaiset mm. toimivan tai
kehittyvän sosiaalisen järjestelmän.
Vuonna 2008 samat palvelut ilmestyivät kuvaan yksityisiltä palveluntarjoajilta, niin että entinen
kunnallinenpalvelu siirrettiin yksityiselle yrittäjälle, joka alkoi palkata työvoimaa omaan lukuunsa ja
toimia kunnallisen ja valtiollisen mm. sosiaalisensektorin ulkoistettuna palvelutuottajana.
Yksityinen tarttui haasteeseen tuottavuus, tehokkuus, voitto mielessä.
Ja tämä tilanne jatkuu jossa on menetetty ote kansalaisten perusturvaan.
Kansalisille koittivat ajat jossa jouduttiin maksamaan palveluista monella lailla ja monenlaisia hintoja.
Yhteisvastuullinen kansalaisista ja heidän perusturvastaan huolehtiminen joutui kokemaan ennennäkemättömän
muutoksen.
Nyt yksityinen alkoi takoa rahaa ihmisten heikolla asemalla ja elämäntilanteella.
Työtön joutui tukityöllistettynä valtion / eu-rahoilla yksityisen kilpailun välikappaleeksi.
Toimeentulo tingittiin minimiin, koska välityspalkkio sielusta täytyi saada.
Tehokkuuden ja säästöjen nimiin on laskettu se voitto joka täytyy kotiuttaa.
Samalla työn (tukityön) luonne muuttui tuontantotyöksi, tuottavuudeksi.
Yksityisen huolehtimana kansalaisten armeijat vaelsivat harmaassa sektorissa, jossa ei tunnettu
mm minimipalkka, työturvallisuus lakeja eikä muitakaan työntekijälle kuuluvia etuja ja oikeuksia mitkä kehittynyt
yteiskunta oli luonut ajan saatossa tai jos tunnettiin niistä välittäminen oli jätetty retuperälle.
Toiminnan luonne oli muutettu taitavin sanakääntein uudelleen sellaiseen muotoon, jossa voitiin tulkita asioita
mielinmäärin suuntaan tai toiseen.
Ehkä alkuperäinen tarkoitus olikin sellainen?
Alistamisen tunne on herkkäasia.
Mikä olikaan ihmisen tarkoitus tässä koneistossa, joka ei kuulunut yhteiskuntaan mutta kuului silti työvoimaan.
Työhön perehdyttäminen, työvalmennus, työllistäminen, vapaaehtoistyö, matalapalkkatyö, työkokeilu, tukityöllistetty.
Lukujen, tilastojen ja pysyvyyden tulkinta jää epäselväksi.
Ainakin tilapäisyys ihmiselämässä jäi voimaan sekä lain tulkinta ja kierto.
Kaikki tämä oli keksitty harhauttamaan yhteiskunta luulemaan että tässä nyt oli kysymys työvoimapoliittisista
toimista tai ihmisten saattamisesta työkykyisiksi tai työllistetyiksi.
Työnavulla joka ei ollut määriteltyä, ohjauksen avulla jonka määritelmä oli epäselvä ja hajanainen.
Tuottavuus jossa, jokainen osapuoli ketjussa hyötyi, paitsi asiakas joka ei saanut hänelle kuuluvaa osuutta.
Onko seuraavavaihe normaalien työmarkkinoiden matalapalkkatyöläiset?
Todellisuudessa nämä ihmiset ajautuivat pysyvästi kauemmaksi hyvinvoinnista, työelämästä, koulutuksesta,
oppimisesta ja todellisista tukitoimista.
Heidän työpanoksensa otettiin yksityiseen käyttöön maksutta, niin että tulos (työ ja palkka) jäi palveluntarjoajalle ja
yhteiskunta pesi näin kasvonsa likaamatta käsiään.
Se jopa maksoi yritykselle ilmaisesta työntekijästä.
Toisaalta voidaan nähdä sosiaalipalvelujen yksityistämisen synnyttäneen köyhällistöä, madaltaneen voimakkaasti
palkkatasoa ja käyttäneen hyväksi ihmisiä, joiden ammatillinen osaaminen on jäänyt käyttämättä, kehittymättä..
Siis onko yksityinen sektori sosiaalisektori vai yritys?
Voidaanko työttömyystilanteessa käyttää kansalaisia joustoina ja heidän elämäänsä välikappaleena.
Jos näi on asiantila jatkossa, on turhaa uskoa niitä kansalisiin ja palveluihin suunnattuja tuki ja avustuspaketteja,
koulutus ja kevennysvaroja jotka toimivat puskurina työttömyyttä ja taloudellista vararikkoa silmälläpitäen.
Me olemme siten karjaa, jolla ei ole hyvää paimenta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Että näin.