(Kirje 1.8.1521)
”Ole syntinen ja tee syntiä rohkeasti, mutta usko vielä rohkeammin. Synti ei erota meitä Hänestä, vaikka sortuisimme haureuteen tai murhaan tuhansia ja tuhansia kertoja päivässä.”
-----------
Tuossa mielipiteessä ei ole mitään ihmettelemistä.
Ennemmin voisi ihmetellä ihmistä, joka yhden
ASIAYHTEYDESTÄÄN IRROTETUN SITAATIN PERUSTEELLA
arvostelee Lutherin opetusta ja henkilöä.
Sellainen argumentointi ei ole kristillistä, vaan lähinnä mustamaalausta ja vastustajastamme saatanasta (pakko sanoa)!
Itse asia:
Luther kirjoitti näin Philip Melanchthonille, joka oli hurskas mies, mutta taisteli ITSEVANHURSKAUDEN KANSSA. Sen vuoksi Melanchthon ei jaksanut uskoa, koska hän ei mielestään ollut tarpeeksi pyhä; hän näki itsensä syntisenä.
Luther tahtoi rohkaista häntä uskomaan syntisenä, kuten JOKAISEN kristityn tuleekin, koska KOSKAAN hurskaskaan ihminen ei ole tarpeeksi synnitön Jumalan edessä.
Luther ymmärsi, että ihminen tietämättäänkin tekee syntiä ajatuksin, teoin ja laiminlyönnein, SIITÄ HUOLIMATTA on uskallettava uskoa Kristukseen sellaisena kuin on, synteineen päivineen.
Luther opetti tässä aivan OIKEIN: ihmistä ei erota Jumalasta synti, vaan epäusko.
On aivan selvää, että Lutherin mainitsema haureuteen sortuminen vaikka sata kertaa päivässä on TEOREETTINEN korostus, jolla hän tahtoi osoittaa Melanchthonille, että tie armoistuimen, Jeesuksen Kristuksen luo on AINA avoin, oli ihminen kuinka syntinen tahansa.
JOS ARVOISA Lutherin mustamaalaaja tutustuisi vaikka Uuteen testamenttiin, löytyy sieltä aivan sama argumentointi kuin Lutherilta:
Sitä pahaa, mitä en minä tahdon, teen minä, en kuitenkaan minä, vaan synti, joka minussa asuu.
”Ole syntinen ja tee syntiä rohkeasti, mutta usko vielä rohkeammin. Synti ei erota meitä Hänestä, vaikka sortuisimme haureuteen tai murhaan tuhansia ja tuhansia kertoja päivässä.”
-----------
Tuossa mielipiteessä ei ole mitään ihmettelemistä.
Ennemmin voisi ihmetellä ihmistä, joka yhden
ASIAYHTEYDESTÄÄN IRROTETUN SITAATIN PERUSTEELLA
arvostelee Lutherin opetusta ja henkilöä.
Sellainen argumentointi ei ole kristillistä, vaan lähinnä mustamaalausta ja vastustajastamme saatanasta (pakko sanoa)!
Itse asia:
Luther kirjoitti näin Philip Melanchthonille, joka oli hurskas mies, mutta taisteli ITSEVANHURSKAUDEN KANSSA. Sen vuoksi Melanchthon ei jaksanut uskoa, koska hän ei mielestään ollut tarpeeksi pyhä; hän näki itsensä syntisenä.
Luther tahtoi rohkaista häntä uskomaan syntisenä, kuten JOKAISEN kristityn tuleekin, koska KOSKAAN hurskaskaan ihminen ei ole tarpeeksi synnitön Jumalan edessä.
Luther ymmärsi, että ihminen tietämättäänkin tekee syntiä ajatuksin, teoin ja laiminlyönnein, SIITÄ HUOLIMATTA on uskallettava uskoa Kristukseen sellaisena kuin on, synteineen päivineen.
Luther opetti tässä aivan OIKEIN: ihmistä ei erota Jumalasta synti, vaan epäusko.
On aivan selvää, että Lutherin mainitsema haureuteen sortuminen vaikka sata kertaa päivässä on TEOREETTINEN korostus, jolla hän tahtoi osoittaa Melanchthonille, että tie armoistuimen, Jeesuksen Kristuksen luo on AINA avoin, oli ihminen kuinka syntinen tahansa.
JOS ARVOISA Lutherin mustamaalaaja tutustuisi vaikka Uuteen testamenttiin, löytyy sieltä aivan sama argumentointi kuin Lutherilta:
Sitä pahaa, mitä en minä tahdon, teen minä, en kuitenkaan minä, vaan synti, joka minussa asuu.
Vastaukset 1
Vanhimmat
## Sitä pahaa, mitä en minä tahdon, teen minä, en kuitenkaan minä, vaan synti, joka minussa asuu. ##
Ja mitäs sillä väliä olisikaan, kun kaiken saa anteeksi, kun vaan uskoo johonkin mielikuvitusolentoon :) :) :)